Lue keskustelun säännöt.
Varallisuuserot parisuhtessa. Pitäisikö vielä yrittää?
Kirjoitin joskus palstalle siitä kuinka erilaiset elintasot eivät ole kumppanille ongelma - kunnes ne ovatkin.
Minulla on siis ok taloudellinen tilanne. Rikas en ole, mutta yli keskituloinen ja säästöjä on.
En ole kiinnostunut yhteen muuttamisesta enkä lasten hankinnasta, ja olen tehnyt nämä asiat jo alussa selviksi. En kuitenkaan nauti kovasti rahaa vaativista asioista, vaan harrastukseni ovat varsin edullisia. En myöskään törsää rahaa matkusteluun tai luksukseen.
Aikaisemmissa parisuhteissa on käynyt niin, että tämä sopii kumppanille mainiosti. Mutta jotenkin se kääntykin siten, että jos muutettaisiin yhteen kivaan asuntoon ja olisi kiva tehdä sitä ja tätä. Sitä ei ole sanottu suoraan kuka maksaisi tästä lystistä isomman osan, mutta selvää on, ettei mainittuja haaveita oltaisi pystytty toteuttamaan 50/50-periaatteella.
On alkanut tuntua siltä, että jos mahdollisuus elintason nostoon miehen kustannuksella on näköpiirissä, opportunisti naisihmisessä herää ennemmin tai myöhemmin.
No, nyt on sellainen tilanne, että olen tavannut kivan naisen ja tämä on kääntymässä parisuhteeksi. Tätä ei ole yhdessä julistettu, mutta tapailua on jatkunut sen verran aikaa, että on aika sellaisesta puhua. Mutta elintasomme ovat erilaiset, minulla enemmän tai vähemmän keskiluokkainen ja kumppanillani ei.
Sydän sanoo, että älä murehdi tuollaisista. Mutta sisäinen hälytyskello soi ja sanoo, että jossain vaiheessa herääkin keskustelu siitä, mitä kaikkea voitaisiin tehdä yhdessä jos...
Kommentit (751)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet syystäkin skeptinen.
Aika harvoin tuollainen toimii. Naisen alitajunta alkaa sanomaan mitä kaikkea mies voi rahoillaan tehdä kun hän kituuttaa lähiöyksiössä ja kulkee bussilla ostamaan punalaputettua jauhelihaa. Sitten alkaa tuntumaan suorastaan epäreilulta kun mies vain pihistelee rahojensa kanssa.Älä sitten deittaile köyhiä naisia, ongelma ratkaistu.
Miten niin ratkaistu? Kysynkö ekoilla treffeillä naisen tilin saldoa, vai miten tämä nyt on siis ratkaistu??
Ota aaia suoraan puheeksi. Jos toinen siitä loukkaantuu, se on voi voi. Jos ei ja tilinsä on riittävä, voi teillä olla yhteinen tulevaisuus.
Toki se olis tökeröä, mutta mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkiin:
Jos kyläkoulu, jota nainen on jonain kaukaisena haaveena katsellut, tuleekin myyntiin, niin se voi olla kimmoke ehdottaa asiaa kumppanille. Vaikka joo oltaisiin oltu ihan tyytyväisiä aiemmin niihin omiin kortteereihin.
Ymmärrän, jos tuohon ei halua suostua ja lähteä, jos ei ole mikään oma unelma, muttei tällaisesta ehdotuksesta yhteiselämään ja yhteiseen projektiin nyt mitenkään pahastua pitäisi ja ajatella ikävästi toisesta myöskään. Aivan tavallisia elämän eteen tuomia asioita ja valintoja.
Et ole tainnut seurustella, asua tai olla aviossa naisen kanssa?
Naisille on täysin mahdoton ajatus että omat toiveet voi toteuttaa ihan itse. Ei mukaan tarvitse pakottaa työvoimaksi ketään.
Luuletko että nainen unohtaa mökin, unelmakodin, rempan jos kerrot selkeästi ettet halua omistaa kyseistä asiaa etkä rahojasi siihen laittaa, etkä varsinkaan ottaa lainaa asian toteuttamiseksi.
Miehet sentään toteuttaa haaveensa itse, maksaa harrastuksensa itse ja yrittävät olla kuormittamatta muita valinnoillaan. Naisen vaatii, että nyt on oltava perhe, projekti ja keskiluokkainen elämä, sitten itketään kun mukaan pakotettuja ei kiinnosta.Jos nainen uskoisi että ei kiinnosta ja tekisi itse jos kerran itseä kiinnostaa, niin se olisikin ok. Kaikkea ei voi saada ja kaikkeen ei ole varaa, mutta ei se ole muiden vika. Jos haluat jotain niin hommaa se.
Terveisin yhden omakotalon rakentanut mies.Joo, miehet ei kuormita ketään, siksi netti on täynnä naisten keskusteluita siitä miten mies ei koskaan tee kotitöitä tai tekee ne tahallaan huonosti, ettei tarvi tehdä toiste.
Varmaan se mies ei ole sitä siivottavaa unelmalukaalia halunnut, itse eläisi kuin pellossa iloisena, tekee työt eri tavalla tai sitten vaatii mutta ei itse tee mitään (se on mahdollista kaikille sukupuolille).
Nainen, lähes aina, määrittelee sen siisteyden tason ja mikäli miehen toivoma taso on vähempi, niin mies hyväksikäyttää naista.
Jos toinen on vähemmän halukas, niin hänen halujensa mukaan mennään. Tuttu sääntö muista parisuhteen ilmiöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkiin:
Jos kyläkoulu, jota nainen on jonain kaukaisena haaveena katsellut, tuleekin myyntiin, niin se voi olla kimmoke ehdottaa asiaa kumppanille. Vaikka joo oltaisiin oltu ihan tyytyväisiä aiemmin niihin omiin kortteereihin.
Ymmärrän, jos tuohon ei halua suostua ja lähteä, jos ei ole mikään oma unelma, muttei tällaisesta ehdotuksesta yhteiselämään ja yhteiseen projektiin nyt mitenkään pahastua pitäisi ja ajatella ikävästi toisesta myöskään. Aivan tavallisia elämän eteen tuomia asioita ja valintoja.
Et ole tainnut seurustella, asua tai olla aviossa naisen kanssa?
Naisille on täysin mahdoton ajatus että omat toiveet voi toteuttaa ihan itse. Ei mukaan tarvitse pakottaa työvoimaksi ketään.
Luuletko että nainen unohtaa mökin, unelmakodin, rempan jos kerrot selkeästi ettet halua omistaa kyseistä asiaa etkä rahojasi siihen laittaa, etkä varsinkaan ottaa lainaa asian toteuttamiseksi.
Miehet sentään toteuttaa haaveensa itse, maksaa harrastuksensa itse ja yrittävät olla kuormittamatta muita valinnoillaan. Naisen vaatii, että nyt on oltava perhe, projekti ja keskiluokkainen elämä, sitten itketään kun mukaan pakotettuja ei kiinnosta.Jos nainen uskoisi että ei kiinnosta ja tekisi itse jos kerran itseä kiinnostaa, niin se olisikin ok. Kaikkea ei voi saada ja kaikkeen ei ole varaa, mutta ei se ole muiden vika. Jos haluat jotain niin hommaa se.
Terveisin yhden omakotalon rakentanut mies.No vau, ihan ite teit ja sillä perusteella haukut kaikki naiset. Jopas.
Tällä hetkellä ihmisiä ei riittävästi pariudu ja yksi syy siihen on se, että naiset ovat itsenäisiä, myös taloudellisesti. Ei tarvitse ottaa yhtään miestä elääkseen, miten huvittaa.
Sit taas se, että osa naisista haluaa sellaisen parisuhteen, missä yhdessä rakennetaan se elämä millaiseksi halutaan, onkin nyt jotenkin valuvika naisissa. Jos mies ei halua samaa kuin nainen, olkoon mies ja sanokoon sen. Jos sinä olet ollut vellihousu, ja suostunut vaan kaikkeen, mitä et halua, ei se ole naisten vika.
Kunhan samaa vellihousu sääntöä sovelletaan naisiin, niin ok.
Tuntemani lokit ovat olleet miehiä. Vaimonsa pitäneet lapset vaatteissa ja harrastuksissa.
Myös hoitaneet sosiaaliset yhteydet miehenkin sukuun. Käyneet töissä ja hoitaneet kodin.
Miehet ovat olleet vapaamatkustajia. Kauhea riita ja rähinä jos jotain välttämätöntä pitänyt ostaa kotiin, mitä nainen ei ole kyennyt maksaa täysin omasta pussista.
Jos ero tulee kun nainen on +50 vee niin harvemmin nainen haluaa enää muuttaa yhteen jos uuden miehen tapaa.
Ei enää halua siihen parisuhdeloukkuun. Helpompi pistää ukko kierrättykseen jos osottautuu lokiksi.
Meillä on ja on aina ollut parisuhde missä molemmat haluaa myös sille toiselle parasta eikä vain itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä meni taas siihen pisteeseen, että aloittaja määritellään ja leimataan asioilla, joista hän tuskin tunnistaa itseään ja jotka on ihan vaan jonkun satunnaisen kommentoijan mielessä. "Olet sitä ja olet tätä ja teet kaikki asiat väärin, ei ole ihme että..." Miten te kuvittelette saavanne täydellisen ja todenmukaisen käsityksen tilanteesta?
No siitä nyt on turha vääntää, tää on ilmeisesti täällä ihan normimeininkiä.
Aloittajalle haluaisin sanoa, että anna mennä vaan, älä pidättele. Elämä on kuitenkin niin lyhyt, että ihmissuhteita, hyviä sellaisia, ei kuitenkaan ehdi kovin montaa käydä läpi. Toisekseen se nyt on vaan hyväksyttävä, että tilanteet ja mielipiteet saattaa muuttua - sinullakin. Mutta eikö ylipäänsäkin asiat pidä käydä yhdessä läpi, on se suhde sitten missä vaiheessa tahansa?
Vierailija kirjoitti:
Ap luulen että et ole nykyiseen naiseesi rakastunut etkä edes ihastunut.
Te vaan hengailette jommankumman kotona. Ehkäpä sen naisen enimmäkseen, saat syödä ilmaseksi ja saat bonusen p illua. Annat itsestäsi naiselle mahdollisemman vähän ja vedätät maksimaalista voittoa. Onko nainen koskaan saanut orgasmia kanssasi?
Mielestäsi ette ole poika/tyttökavereita.
Odotat sitä oikeaa rakkautta joka lyö jalat alta..
Ja kun se tulee niin ostat sille naiselle vaikka kuun taivaalta.
Jotkut miehet tosin ei kykene yhtään kenenkään kanssa aitoon epäitsekkääseen rakkauteen. Ja parisuhde on hyötysuhde. Kyse on silloin jostain syvemmästä perustavanlaatuisesta tunnevammaisuudesta, tai jopa persoonallisuuhäiriöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkiin:
Jos kyläkoulu, jota nainen on jonain kaukaisena haaveena katsellut, tuleekin myyntiin, niin se voi olla kimmoke ehdottaa asiaa kumppanille. Vaikka joo oltaisiin oltu ihan tyytyväisiä aiemmin niihin omiin kortteereihin.
Ymmärrän, jos tuohon ei halua suostua ja lähteä, jos ei ole mikään oma unelma, muttei tällaisesta ehdotuksesta yhteiselämään ja yhteiseen projektiin nyt mitenkään pahastua pitäisi ja ajatella ikävästi toisesta myöskään. Aivan tavallisia elämän eteen tuomia asioita ja valintoja.
Et ole tainnut seurustella, asua tai olla aviossa naisen kanssa?
Naisille on täysin mahdoton ajatus että omat toiveet voi toteuttaa ihan itse. Ei mukaan tarvitse pakottaa työvoimaksi ketään.
Luuletko että nainen unohtaa mökin, unelmakodin, rempan jos kerrot selkeästi ettet halua omistaa kyseistä asiaa etkä rahojasi siihen laittaa, etkä varsinkaan ottaa lainaa asian toteuttamiseksi.
Miehet sentään toteuttaa haaveensa itse, maksaa harrastuksensa itse ja yrittävät olla kuormittamatta muita valinnoillaan. Naisen vaatii, että nyt on oltava perhe, projekti ja keskiluokkainen elämä, sitten itketään kun mukaan pakotettuja ei kiinnosta.Jos nainen uskoisi että ei kiinnosta ja tekisi itse jos kerran itseä kiinnostaa, niin se olisikin ok. Kaikkea ei voi saada ja kaikkeen ei ole varaa, mutta ei se ole muiden vika. Jos haluat jotain niin hommaa se.
Terveisin yhden omakotalon rakentanut mies.
No sullapa se vasta erikoinen naismaku onkin, jos oikein useammankin tuollaisen olet napannut. Varsin poikkeuksellista. Joko noin, tai sitten katsot vain hyvin naisivihaiset värittynet lasit päässäsi kaikkea naisten toimintaa. Etkä tietenkään ole myöskään hyötynyt mistään naisen tekemästä suhteissasi itse, etkä osaa omaa tahtoasikaan ilmaista.
Ja sutko on lisäksi oikein pakotettu perheen perustamiseen? Ei taivas, miten mies ei muka voi ottaa omista valinnoista mitään vastuuta... Olisit lopettanut suhteen, jos kerran toiveet elämältä oli niin erit. etkä lapsia halunnut. Nämä tällaiset valinnat on olleet ihan sun omia elämäsi valintoja, joista ihan itse olet vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä meni taas siihen pisteeseen, että aloittaja määritellään ja leimataan asioilla, joista hän tuskin tunnistaa itseään ja jotka on ihan vaan jonkun satunnaisen kommentoijan mielessä. "Olet sitä ja olet tätä ja teet kaikki asiat väärin, ei ole ihme että..." Miten te kuvittelette saavanne täydellisen ja todenmukaisen käsityksen tilanteesta?
No siitä nyt on turha vääntää, tää on ilmeisesti täällä ihan normimeininkiä.
Aloittajalle haluaisin sanoa, että anna mennä vaan, älä pidättele. Elämä on kuitenkin niin lyhyt, että ihmissuhteita, hyviä sellaisia, ei kuitenkaan ehdi kovin montaa käydä läpi. Toisekseen se nyt on vaan hyväksyttävä, että tilanteet ja mielipiteet saattaa muuttua - sinullakin. Mutta eikö ylipäänsäkin asiat pidä käydä yhdessä läpi, on se suhde sitten missä vaiheessa tahansa?
On kuitenkin aika todennäköisetä, että tässäkin suhteessa ap:llä tulee taas sama ongelma vastaan, ja hän näkee sen väärityneesti vikana naisessa, vaikka pitäisi oppia nyt katsomaan sinne peiliin, ettei tarvisi hakata päätä seinään samassa asiassa uudestaan ja uudestaan.
Kannattaisi itse nyt kasvattaa ymmärrystään, jotta suhteella olisi paremmat mahdollisuudet onnistua. Ottaa toinenkin paremmin huomioon, eikä niin että: "Minä ilmoitin tapailun alussa näin ja näin, niin sinä et saa olla mitään muuta mieltä koskaan, eikä asioista voi keskustella tai loukkaannun ja haukun kaikki naiset perusteetta hyväksikäyttäjiksi."
Tuolla asenteella en oikeasti povaa onnistuneita parisuhteita tulevaisuudessa, vaikka olenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että kannattaa heittäytyä, jos toisesta oikeasti tykkää, sillä ei sellaista joka päivä vastaan tule. AP:n kuitenkin pitäisi nyt vähän tarkastella itseään ja omaa asennettaan ja siten parantaa suhteen onnistumismahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ja on aina ollut parisuhde missä molemmat haluaa myös sille toiselle parasta eikä vain itselle.
No tässähän tämä aiheen ydin taisikin nyt olla kiteytettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n esimerkkiin:
Jos kyläkoulu, jota nainen on jonain kaukaisena haaveena katsellut, tuleekin myyntiin, niin se voi olla kimmoke ehdottaa asiaa kumppanille. Vaikka joo oltaisiin oltu ihan tyytyväisiä aiemmin niihin omiin kortteereihin.
Ymmärrän, jos tuohon ei halua suostua ja lähteä, jos ei ole mikään oma unelma, muttei tällaisesta ehdotuksesta yhteiselämään ja yhteiseen projektiin nyt mitenkään pahastua pitäisi ja ajatella ikävästi toisesta myöskään. Aivan tavallisia elämän eteen tuomia asioita ja valintoja.
Et ole tainnut seurustella, asua tai olla aviossa naisen kanssa?
Naisille on täysin mahdoton ajatus että omat toiveet voi toteuttaa ihan itse. Ei mukaan tarvitse pakottaa työvoimaksi ketään.
Luuletko että nainen unohtaa mökin, unelmakodin, rempan jos kerrot selkeästi ettet halua omistaa kyseistä asiaa etkä rahojasi siihen laittaa, etkä varsinkaan ottaa lainaa asian toteuttamiseksi.
Miehet sentään toteuttaa haaveensa itse, maksaa harrastuksensa itse ja yrittävät olla kuormittamatta muita valinnoillaan. Naisen vaatii, että nyt on oltava perhe, projekti ja keskiluokkainen elämä, sitten itketään kun mukaan pakotettuja ei kiinnosta.Jos nainen uskoisi että ei kiinnosta ja tekisi itse jos kerran itseä kiinnostaa, niin se olisikin ok. Kaikkea ei voi saada ja kaikkeen ei ole varaa, mutta ei se ole muiden vika. Jos haluat jotain niin hommaa se.
Terveisin yhden omakotalon rakentanut mies.No vau, ihan ite teit ja sillä perusteella haukut kaikki naiset. Jopas.
Tällä hetkellä ihmisiä ei riittävästi pariudu ja yksi syy siihen on se, että naiset ovat itsenäisiä, myös taloudellisesti. Ei tarvitse ottaa yhtään miestä elääkseen, miten huvittaa.
Sit taas se, että osa naisista haluaa sellaisen parisuhteen, missä yhdessä rakennetaan se elämä millaiseksi halutaan, onkin nyt jotenkin valuvika naisissa. Jos mies ei halua samaa kuin nainen, olkoon mies ja sanokoon sen. Jos sinä olet ollut vellihousu, ja suostunut vaan kaikkeen, mitä et halua, ei se ole naisten vika.
Siis hetkinen. Tulitko sinä nyt vahingossa rivien välissä myöntäneeksi, että naiset ylipäätään ottavat miehen vain taloudellisista syistä, jos kerran pariutumista ei tapahdu, kun naisten "ei tarvitse" ottaa miestä?
Olet muuten ymmärtänyt yhdessä rakentamisen vähän väärin. Ei yhdessä rakentamista ole se, että nainen sattuu löytämään itseään varakkaamman miehen ja sitten sanelee tälle, miten miehen pitää rahansa käyttää. Siis siihen naiseen. En todellakaan väitä, että kaikki naiset ovat tällaisia, mutta eräs kerran lyhyesti tapailemani nainen valitti ihan suoraan minulle, että hänen edellinen miehensä ei suostunut myymään osakeomistuksiaan viedäkseen naisen jollekin kivalle kaukomatkalle vaikka Malediiveille. Ja koko ajan oli töissäkin, hyväkäs, vaikka hän olisi kaivannut huomiota. Sillä miehellä oli toki myös viisi kouluikäistä lasta päättyneestä avioliitostaan, ja eivätköhän he ole olleet miehelle se pääasiallinen motivaatio painaa töitä ja sijoittaa tulevaisuuden varalle, eikä jonkun hempukan vieminen Malediiveille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ja on aina ollut parisuhde missä molemmat haluaa myös sille toiselle parasta eikä vain itselle.
No tässähän tämä aiheen ydin taisikin nyt olla kiteytettynä.
Jep, hieno juttu toisaan heillä. Mutta kumpi maksaa tuon, on toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ja on aina ollut parisuhde missä molemmat haluaa myös sille toiselle parasta eikä vain itselle.
No tässähän tämä aiheen ydin taisikin nyt olla kiteytettynä.
Jep, hieno juttu toisaan heillä. Mutta kumpi maksaa tuon, on toinen juttu.
Itse ainakin voin maksaa ja antaa muutenkin kaikkeni kunhan minullakin on sellainen olo että myös minun tarpeillani on väliä. Ja että myös minun eteeni ollaan valmiita tekemään asioita, ja myös minun halutaan olevan onnellinen ja tyytyväinen. Se vaan ei tunnu menevän niin. Ottajat vain ottaa, oli kyse materiasta tai muusta.
Tässäkin ketjussa on paljon esimerkkejä meistä rakkauden kerjäläisistä jotka sitten niin helposti päätyvät hyväksikäytetyiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ex-seurusteukumppani tuli vähän mieleen ap:n asenteesta. Hän oli jotenkin huolissaan siitä, että tulee naisen osalta hyväksikäytetyksi ja piti selvästi huolta siitä, ettei näin tässä suhteessa tapahdu.
Lopputulos oli se, että asiat piti tehdä valtaosin hänen pillinsä mukaan, suuttui ja osoitti mieltään muuten. Kaupassa minä maksoin yleensä yhteiset ruokaostokset. Hän osti vain omat kaljansa.
Joihinkin tapahtumiin pääsin hänen kanssaan ilmaiseksi, kun hän oli sellaisten piirien toiminnassa mukana. Kai katsoi ne jotenkin omaksi osuudekseen, vaikkei se maksanutkaan hänelle mitään.
Vietimme hänen luonaan useimmiten aikaa ja minä maksoin matkani sinne tietenkin. Ei ongelmaa. Kerran hän maksoi minun bussilippuni luokseen, ja laski sen velaksi... Unohti kummasti myös saman hintaisen hänen pyytämänsä tuomisen kaupasta, jonka olin toimittanut. Kun olimme yhdessä liikenteessä, niin saatoin maksaa hänen bussilippunsa, eikä sitä muisteltu.
Se, että joskus harvoin lainasin hänen autoaan, oli joku uhraus ja mainonnan aihe, vaikka tankkasinkin reilusti. Itse auttelin häntä ihan normaalisti arjen pikkuhommissa, kun olin hänen luonaan. (Lopetin sen sitten kyllä siinä loppuvaiheessa, kun minulle huudettiin, että mitä minäkään olen hänen hyväkseen tehnyt.)
Ei ollut todella isoista rahoista kyse, mutta asenne oli tämä.
Jostain syystä kavereilleen saattoi olla aika hövelikin ja hän myös auttoi kavereitaan kaikenlaisessa, oli vähän tunnetukin siitä. Minua ei jostain syystä auttanut, vaikka pesukoneen kannossa, kun olisin toiseksi tarvinnut yms. Sanoi kovasti minua rakastavansa. Ja olihan meillä hetkemme.
Parinvuoden jälkeen hän jätti minut kun sairastuin vähän hankalammin. Olin itsekin tosin siinä vaiheessa jo tullut tulokseen, että erota pitää, vaikka rakastinkin. Ei tuo ollut mitään kumppanuutta, eikä hän sellaista halunnutkaan.
Olin idiootti, kun en jättänyt häntä jo paljon aiemmin.
Meillä menee niinpäin, että minä (nainen) omistan ok-talon, kesämökin, matkailuauton ja lisäksi on säästöjä. Miehellä on vain omat kk-tulot.
Me rakastuimme TOISIIMME ja solmimme avioliiton jota on kestänyt jo yli 20 vuotta. Ja rakastamme edelleen.
Matkustelemme paljon ja mies on alusta asti maksanut omat matkansa ym. menonsa itse. Ei ole koskaan tuntunut siltä, että toinen käyttäisi hyväksi. Koska RAKKAUDESTA, ei rahasta.
Työn vaativuus määrittelee palkkatason. Esimerkiksi ei toisen asteen koulutustasoa vaativa työ voi olla palkattu samalla tasolla kuin korkeampaa koulutusta vaativa työ. Suorittava työ luokitellaan eri lailla kuin kehittävä työ. Aina palkan määräytyminen ei ole sukupuolisidonnaista.
Vierailija kirjoitti:
Työn vaativuus määrittelee palkkatason. Esimerkiksi ei toisen asteen koulutustasoa vaativa työ voi olla palkattu samalla tasolla kuin korkeampaa koulutusta vaativa työ. Suorittava työ luokitellaan eri lailla kuin kehittävä työ. Aina palkan määräytyminen ei ole sukupuolisidonnaista.
Jaa ei voi? Onhan noita esimerkkejä, missä maisteri tienaa vähemmän kuin sähkäri tai putkimies.
Ja joku kummallinen juttu siinä on, että tehtävät ovat niin paljon vaativampia, kun niitä suorittaa mies. Ihan kotonakin tämä näkyy. Jos pyydän miestä vaikka viemään roskat, hän vastaa, että ihan kohta. Kun muistutan häntä asiasta, hän sanoo ensin hiukan lepäävänsä. Sitten hön nousee ähkiennja kiroillen, tallustaa painavin askelin keittiöön ja kolistellen ottaa roskapussit. Kun muistutan, että muoviroskat myös, hän mulkaisee pahasti, kiroaa taas ja ottaa nekin. Sitten hän tallustaa ulos, vie roskat astioihinsa, kolistelee takaisin kotiin ja istahtaa lepäämään raskaan työn jälkeen. Oli vaativaa! Ei kannata ihan heti ehdottaa mitään toista kotityötä.
Minä kun vien roskat, teen sen ihan oma-aloitteisesti ja ilman, että kukaan edes huomaa. Otan roskat ja vien ne pois. Perhe päättelee, että se oli helppo homma. Oikeastaan tapahtui ihan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä, mutta hyvinvointiyhteiskuntaa ei ole enää ja todellinen tasa-arvokin vielä kaukana. Tasa-arvoa olisi sama palkka samasta työstä, se ettei naisiin kohdistuisi jatkuvasti väkivallan uhkaa (tilastot, uutiset) ja se, että naisvaltaisten alojen palkat nostettaisiin kuopastaan.
No joo, hyvinvointiyhteiskuntaa kyllä romutetaan kovaa vauhtia ja ihan tarkoituksenhakuisesti vieläpä, ja mietinkin, että kehtaanko koko sanaa enää edes käyttää, mutta ehkä se olisi vielä pelastettavissa, jos kelkka käännetään ensi vaaleissa. Kuitenkin jos vaikka USA:hn vertaa, niin paljon on kuitenkin vielä jäljelläkin.
Tasa-arvo sen sijaan on kyllä kohentunut aivan valtavasti ja hyvin merkittävästi verrattuna vaikkapa vielä muutaman vuosikymmen takaiseen tilanteeseen. Vaikka ongelmakohtia vieläkin on ja aina löytyy myös heitä, jotka kovaäänisesti koittavat kääntää tätäkin saavutettua kehitystä toiseen suuntaan.
Riippuu siis vähän mihin vertaa vertaa ja millaista mittakeppiä käyttää. Välillä kannattaa katsoa myös sitä, mitä kaikkea isoa ja merkittävää todella on saavutettu. Kyllä meillä milstni kaikenkaikkeaan kuitenkin on jo varsin tasa-arvoinen yhteiskunta.
Olen samaa mieltä tästä, yhteiskunta on tasa-arvoinen. On paljon miesvaltaisia aloja, missä ei ole palkkoja nostettu kuten naisvaltaisilla aloilla on. Ne eivät vaan nosta itseään jatkuvasti. Ja jäävät sen vuoksi jälkeen.
Kirjoitin kyllä myös, että ongelmakohtia vielä toki on mielestäni tasa-arvossa. Esimerkiksi juuri naisvaltaisten alojen arvostuksessa, myös palkkauksen osalta.
Millä miesvaltaisella alalla palkkaus olisi jäänyt vastaavan tasoista koulutusta vaativasta naisvaltaisesta alasta jälkeen? Ei taida olla sellaista.
Hyvä jos jotkin tällaiset palkkaerot ovat kaventuneet.
Kavereita ollut paperitehtaissa töissä. Heillä ollut huimat palkat koulutukseen nähden ( siis ilman koulutusta, työssä oppineet).
Mutta osaatko kertoa meillä mikä paperimiehen työssä on kiinnostavaa tai palkitsevaa?
Aivan, ei yhtään mikään.
Ainoa motiivi olla paperimies, on se palkka.
Vierailija kirjoitti:
Ap luulen että et ole nykyiseen naiseesi rakastunut etkä edes ihastunut.
Te vaan hengailette jommankumman kotona. Ehkäpä sen naisen enimmäkseen, saat syödä ilmaseksi ja saat bonusen p illua. Annat itsestäsi naiselle mahdollisemman vähän ja vedätät maksimaalista voittoa. Onko nainen koskaan saanut orgasmia kanssasi?
Mielestäsi ette ole poika/tyttökavereita.
Odotat sitä oikeaa rakkautta joka lyö jalat alta..
Ja kun se tulee niin ostat sille naiselle vaikka kuun taivaalta.
Mahtavaa kun naiset paljastavat todelliset värinsä.
Huijausta on se kun mies saa "ilmaista p*llua".
Todellista rakkautta on se kun mies maksaa.
Kaikki naiset ovat maksullisia. Facts.
No vau, ihan ite teit ja sillä perusteella haukut kaikki naiset. Jopas.
Tällä hetkellä ihmisiä ei riittävästi pariudu ja yksi syy siihen on se, että naiset ovat itsenäisiä, myös taloudellisesti. Ei tarvitse ottaa yhtään miestä elääkseen, miten huvittaa.
Sit taas se, että osa naisista haluaa sellaisen parisuhteen, missä yhdessä rakennetaan se elämä millaiseksi halutaan, onkin nyt jotenkin valuvika naisissa. Jos mies ei halua samaa kuin nainen, olkoon mies ja sanokoon sen. Jos sinä olet ollut vellihousu, ja suostunut vaan kaikkeen, mitä et halua, ei se ole naisten vika.