Miesystävä on alkanut vänistä että juoksevien kulujen lisäksi minun pitäisi maksaa hänen omistusasunnostaan vuokraa koska "asunto kuluu"

Vierailija kirjoitti:

19 sivua suomalaisia naisia ilmoittautumassa maksullisiksi, jotka mielestään maksavat etuutensa sängyssä. Toisen omistusasunnossa asuminen tuottaa velvollisuuden korvata myös asumisetuuden, elämisen kustannusten lisäksi. Tälläinen asumiskeskustelu on käyty palstalla jo monta kertaa ja aina yhtä masentavalla johtopäätöksellä. Palstan keskimääräinen nainen on sosiaaliturvalla elävä, ja tottunut vaatimaan muita kustantamaan elämänsä, samalla kun päivät kuluvat palstalla, työssäkäyviä tai opiskelevia miehiä mollaten. Onneksi miehet ovat oppineet pitämään puolensa, eivätkä enää välttämättä sorru samaan ansaan, varsinkin alle 40-vuotiaat.

Miksi se asunnon omistaja sitten haluaa kumppanin luokseen asumaan? Haluaako hän siis vuoratuloja?

Voisiko oikeasti parisuhteessa oleva puhua elämäntoveristaan noin halveksivaan tyyliin: mies "vänisee"? Jos liitossa ei ole kunnioitusta, sitä ei kannata jatkaa kummankaan. En usko, että tuo ap voisi näyttää aloitustaan miehelleen, jos aloitus oli todellinen.  nainen 69 v

On kai tuollaisiakin miehiä, mutta se ihmetyttää, miten kukaan niiden kanssa haluaa olla. Mitä ap itse tuosta "suhteesta" saat?

Maksoin 285 euron vastikkeen ja päälle vähän muita kuluja. Yhteensä 400 euroa. Olin tyytyväinen tähän järjestelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen itserakkaus saa naisen aina ajattelemaan että kyllä miehen on maksettava minun asuminen ja eläminen?

Millä lailla konkreettisesti mies maksaa asumisen ja elämisen, jos asumiskulut maksetaan puoliksi eikä muitakaan kuluja ole? Se, että mies on joskus aiemmin maksanut talon/asunnon, ei mitenkään liity siihen, kenen kanssa hän siellä asuu - hänhän olisi maksanut saman summan, asui sitten yksin tai kumppanin kanssa. Sinänsä olen tämänkin etjun perusteella sitä mieltä, että yhteen ei kannata muuttaa, jos asetelma on se, että vain toinen omistaa asunnon.

Ja etenkään ei kannata muuttaa toisen omistamaan asuntoon, jos henkilöiden taloudet ovat tiukasti erillään. Jos on tarkoitus elää yhdessä tyyliin loppuelämä, perustaa vaikka perhe tms. niin silloin kuvio voi toimia, mutta mitään kahden erillisen ja taloudellisesti täysin erillisen ihmisen seurustelua ei kannata siirtää saman katon alle. En edes ymmärrä mitä järkeä siinä on.

Itse asun vuokralla ja koska vuokralaiset on aina kotona asunto kuluu. Olen pessyt parvekkeen lattiaa yhdeksän tuntia ja aion jatkaa. Onpahan kotona jotain tekemistä.

Omistusasunnoissa asuvat käyvät töissä ja harrastuksissa ja mökillä ja matkustavat. 

Köyhät vuokralaiset on pelkästään kotona joten tottakai asunto kuluu enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko oikeasti parisuhteessa oleva puhua elämäntoveristaan noin halveksivaan tyyliin: mies "vänisee"? Jos liitossa ei ole kunnioitusta, sitä ei kannata jatkaa kummankaan. En usko, että tuo ap voisi näyttää aloitustaan miehelleen, jos aloitus oli todellinen.  nainen 69 v

Oot selkeästi eri sukupolvea kuin nämä nykyaikaiset naiset. 

Vierailija kirjoitti:

Omistusasunnoissa asuvat käyvät töissä ja harrastuksissa ja mökillä ja matkustavat. 

Köyhät vuokralaiset on pelkästään kotona joten tottakai asunto kuluu enemmän.

Naapuri asuu myös vuokralla ja on myös aina kotona. Pesee monta koneellista pyykkiä päivässä.

Asuntolainan korosta voi maksaa puolet, mutta lainanlyhennys miehelle. Ei pidä kerryttää toiselle omaisuutta. Juokseviin kuluihin on reilua osallistua. Paras on mielestäni %-osuus suhteessa tuloihin, ei siis välttämättä jako puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Oon aivan ihmeissään näistä kommenteista.

On siis ok, että maksat tuntemattomalle asuntosijoittajalle vuokraa, mutta seurustelukumppanille ei.

Ethän sinä maksa hänen lainaa vaan maksat asumisesta.

Aloituksesta tulisi paljon fiksumpi, jos olisit viitsinyt laittaa eurot näkyviin.

Mitä maksat, mitä maksoit ennen, minkälaisessa asunnossa asut nyt ja ennen.

Kenenkään ei tarvi lokkeilla ja puolt kuluista on lokkeilua

Ilmeisesti osa ei tajua tästä nyt sitä pointtia, että parisuhteen asetelma on todella outo, jos toisen osapuolen täytyy maksaa toiselle korvausta yhdessä asumisesta. Ihan kuin yhdessä asuminen olisi toiselle osapuolelle jokin haitta, josta täytyy saada korvaus. Yhdessä asumisen kuitenkin pitäisi perustua siihen, että halutaan asua yhdessä ja jakaa yhteinen elämä, mutta eihän se enää ole sitä, jos toisen täytyy maksaa siitä. Sen vuoksi ei kannata muuttaa yhteen toisen omistamaan asuntoon siinä vaiheessa seurustelua, jossa ollaan vielä kaksi taloudellisesti täysin erillistä yksikköä ja muutenkin eletään aika erillistä elämää. Yhteenmuutto vasta, kun suhde on todella syventynyt, vakiintunut ja on sellainen tunne, että kuulutaan yhteen ja eletään yhteistä elämää. Niin kauan, kuin yhdessä asumisessa on kyse pelkästä asumisjärjestelystä ja siitä, kuka hyötyy rahallisesi milläkin lailla, ei ole aika muuttaa yhteen.

Ei kannata muuttaa samaan asuntoon miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä suhteesta. Asunto menee perinnöksi miehen lapsille ja olet ilmaissiivooja. Lisäksi mies vaatii maksamaan asunnon kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aivan ihmeissään näistä kommenteista.

On siis ok, että maksat tuntemattomalle asuntosijoittajalle vuokraa, mutta seurustelukumppanille ei.

Ethän sinä maksa hänen lainaa vaan maksat asumisesta.

Aloituksesta tulisi paljon fiksumpi, jos olisit viitsinyt laittaa eurot näkyviin.

Mitä maksat, mitä maksoit ennen, minkälaisessa asunnossa asut nyt ja ennen.

Kenenkään ei tarvi lokkeilla ja puolt kuluista on lokkeilua

Ilmeisesti osa ei tajua tästä nyt sitä pointtia, että parisuhteen asetelma on todella outo, jos toisen osapuolen täytyy maksaa toiselle korvausta yhdessä asumisesta. Ihan kuin yhdessä asuminen olisi toiselle osapuolelle jokin haitta, josta täytyy saada korvaus. Yhdessä asumisen kuitenkin pitäisi perustua siihen, että halutaan asua yhdessä ja jakaa yhteinen elämä, mutta eihän se enää ole sitä, jos toisen täytyy maksaa siitä. Sen vuoksi ei kannata muuttaa yhteen toisen omistamaan asuntoon siinä vaiheessa seurustelua, jossa ollaan vielä kaksi taloudellisesti täysin erillistä yksikköä ja muutenkin eletään aika erillistä elämää. Yhteenmuutto vasta, kun suhde on todella syventynyt, vakiintunut ja on sellainen tunne, että kuulutaan yhteen ja eletään yhteistä elämää. Niin kauan, kuin yhdessä asumisessa on kyse pelkästä asumisjärjestelystä ja siitä, kuka hyötyy rahallisesi milläkin lailla, ei ole aika muuttaa yhteen.

Kyllä sen toisen pitää ihan luonnostaan haluta maksaa pientä korvausta toiselle kulujen lisäksi. Kyllä se asunto käytössä kuluu. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen itserakkaus saa naisen aina ajattelemaan että kyllä miehen on maksettava minun asuminen ja eläminen?

Kyllä nainen sulostuttaa niin paljon miehen elämää ja antaa virikkeitä sekä hyvää oloa pelkälla olemisellaan että siitä ehkä hieman kannattaa taloudellisia uhrauksia kärsiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika käsittämätöntä, että pitäisi ilmaiseksi saada asua, onko tämä edes nykyaikaa? Tottakai sun kuuluu maksaa puolet sähköstä, vedestä, vastikkeesta. Mitä nimitystä siitä nyt sitten käytetäänkin, olkoot vuokra - toki ei välttämättä mitään markkinahintaista vuokraa.

 

Itse ostin aikoinaan asunnot eikä olisi tullut mieleenkään, että työssäkäyvä mies olisi siinä kuluitta asunut. Anoppikin vihjaili, että vuokralainenko se on. Tosi vanhanaikaista ajatella, että vastikkeetta siinä voisi asua.

Mitä sinä höpötät?

AP maksaa puolet kuluista. Ei hän ilmaiseksi asu.

Tämä. Jos nainen muuttaa pois, miten miehen kulut pienenevät? Eivät mitenkään. Mies joutuu siinä tapauksessa maksamaan yksin kaikki kulut.

Ei se liity taas mitenkään siihen että naisella olisi oikeus asua miehen siivellä loisien. Olennainen kysymys on se, että kasvaako naisen kulut, jos muuttaa pois? Jos kasvaa, niin hän on hyväksikäyttänyt miestä sillä summalla taloudellisesti joka kuukausi

Toisaalta myös miehen kulut kasvavat naisen muuttaessa pois, kun nainen ei enää maksakaan puolikasta asumismenoista.

Mutta edelleen: ei kannata muuttaa yhteen, jos se tuntuu siltä, että toinen "loisii siivellä". Miksi mies edes haluaisi asua yhdessä niin epämieluisan ihmisen kanssa? En itse ainakaan haluaisi asua yhdessä, jos toisen läsnäolo olisi noin epämieluisaa. Vai onko kyse vain vuokratuloista? Helpompaa alivuokrata joku huone, jos lisätuloja kaipaa, tai ehkä lomakaudella voi laittaa airb'n'b:hen vaikka koko asunnon omien matkojen ajaksi. Miksi ne vuokratulot pitäisi saada just seurustelukumppanilta?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata muuttaa samaan asuntoon miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä suhteesta. Asunto menee perinnöksi miehen lapsille ja olet ilmaissiivooja. Lisäksi mies vaatii maksamaan asunnon kuluja.

Siinähän menee. En halua omaa asuntoa riesaksi. Yhdessä siivotaan. Tietysti osallistun kuluihin.

Kannattaa asua eri asunnoissa ja molemmat siivoavat omat asuntonsa. Mies saa kerryttää omaisuuttaa lapsilleen yksin, jotka ovat edellisestä suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata muuttaa samaan asuntoon miehen kanssa, jolla on lapsia edellisestä suhteesta. Asunto menee perinnöksi miehen lapsille ja olet ilmaissiivooja. Lisäksi mies vaatii maksamaan asunnon kuluja.

Siinähän menee. En halua omaa asuntoa riesaksi. Yhdessä siivotaan. Tietysti osallistun kuluihin.

Älä mies kirjoita provoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aivan ihmeissään näistä kommenteista.

On siis ok, että maksat tuntemattomalle asuntosijoittajalle vuokraa, mutta seurustelukumppanille ei.

Ethän sinä maksa hänen lainaa vaan maksat asumisesta.

Aloituksesta tulisi paljon fiksumpi, jos olisit viitsinyt laittaa eurot näkyviin.

Mitä maksat, mitä maksoit ennen, minkälaisessa asunnossa asut nyt ja ennen.

Kenenkään ei tarvi lokkeilla ja puolt kuluista on lokkeilua

Ilmeisesti osa ei tajua tästä nyt sitä pointtia, että parisuhteen asetelma on todella outo, jos toisen osapuolen täytyy maksaa toiselle korvausta yhdessä asumisesta. Ihan kuin yhdessä asuminen olisi toiselle osapuolelle jokin haitta, josta täytyy saada korvaus. Yhdessä asumisen kuitenkin pitäisi perustua siihen, että halutaan asua yhdessä ja jakaa yhteinen elämä, mutta eihän se enää ole sitä, jos toisen täytyy maksaa siitä. Sen vuoksi ei kannata muuttaa yhteen toisen omistamaan asuntoon siinä vaiheessa seurustelua, jossa ollaan vielä kaksi taloudellisesti täysin erillistä yksikköä ja muutenkin eletään aika erillistä elämää. Yhteenmuutto vasta, kun suhde on todella syventynyt, vakiintunut ja on sellainen tunne, että kuulutaan yhteen ja eletään yhteistä elämää. Niin kauan, kuin yhdessä asumisessa on kyse pelkästä asumisjärjestelystä ja siitä, kuka hyötyy rahallisesi milläkin lailla, ei ole aika muuttaa yhteen.

Kyllä sen toisen pitää ihan luonnostaan haluta maksaa pientä korvausta toiselle kulujen lisäksi. Kyllä se asunto käytössä kuluu. 

Edelleen: ei kannata muuttaa yhteen, jos se yhdessä asuminen tuntuu lähinnä siltä, että "asunto kuluu". Jos toinen ihminen on noin epämieluisa ja tuntuu lähinnä riesalta, niin miksi edes harkita yhdessä asumista? Helpompi sitä omaa omaisuutta on vaalia, kun asuu yksin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa asua eri asunnoissa ja molemmat siivoavat omat asuntonsa. Mies saa kerryttää omaisuuttaa lapsilleen yksin, jotka ovat edellisestä suhteesta.

Kun miehen lapset tulevat kylään mies saa tehdä heille ruokaa ja itse voi mennä omaan asuntoon lepäämään ja tekemään käsitöitä, vaikka villasukkaa. Ihana oma rauha.