Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä on alkanut vänistä että juoksevien kulujen lisäksi minun pitäisi maksaa hänen omistusasunnostaan vuokraa koska "asunto kuluu"
12.07.2026 |
Halusi siis itse että muutan tänne tai oli ainakin hyvin innoissaan asiasta. Hänhän hyötyy itsekin kun maksan puolet lämmityskuluista, jätemaksuista, vakuutuksista jne. En oikein osta tätä puhetta normaalin kulumisen hyvittämisestä parin vuoden asumisen takia. Eri asia olisi jos meinaisin asua täällä vuosikymmeniä, mutta aikomus on ostaa oma joko yksin tai yhdessä. Alkaa vähän tuntua, että yksin.
Kommentit (1012)
Vierailija kirjoitti:
Miten kehtaat asua maksamalla vain juoksevia kuluja? Tietysti maksat parisataa siihen päälle.
Tämä. Ei tarvitse maksaa 1000€ laina erästä puolia, mutta esim 300€. Todellakin on aiheuttakin ottaa puheeksi jos toinen ilmatteeksi kuvittelee majoittuvansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän keskustelun vallitsevalla logiikalla totean että olisi ihan ok ehdottaa seurustelukumpppanille että muutan hänen kämppäänsä (vuokra) mutta en maksa vuokrasta mitään. Kuluihin voin osallistua (puoliksi), mutta asumisesta en maksa. Enhän minä ole päässyt edes vaikuttamaan kämpän valinnassa mihinkään mutta rakkauden vuoksi voin siihen alistua asumaan mutta en maksa mitään :) REILUAKO????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te, joiden mielestä kuuluu maksaa vuokraa kumppanille. Olisitteko itse halukkaita myymään seurustelukumppanille puolet omistastanne talosta tai asunnosta? Ai ette olisi, niin arvelinkin. Valtaosa haluaa pitää omaisuutensa itsellään. Jännästi kyllä sitten halutaan, että kumppani maksaa vuokraa, vaikka myyntiin ei suostuttaisi. Mistäköhän se mahtaa johtua?
Olen väärä vastaamaan, koska miehen ei todellakaan kuulu maksaa vuokraa minulle. Ei asumiskulujakaan, olen siis se jonka mies maksoi remontin, mutta minä maksan mm. kaikki sähkö-, vesi- jne maksut.
Minä en myisi talostani puolikasta miehelle, koska tämä on lapsuudenkotini, joka on ollut myös äitini ja isoäitini lapsuudenkoti. Kun minusta aika jättää, tämä jää lapsilleni.
Kyse ei siis ole rahasta, vaan paljon tärkeämmästä.
Itse en muuttaisi tällaisessa tapauksessa yhteen, koska epäilisin ettei asunto ole koskaan oikeasti kotini. Siis, ettei olisi juuri sanavaltaa sisustukseen tai muuhun asumisviihtyvyyteen vaikuttavaan.
Mieheni ei onneksi tällaista tarvinnut pelätä 😊 Ihan yhteinen koti on, tietenkin, ja yhdessä tehdään ratkaisut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on mieskaveri joka kertoi että ei halua asua yhdessä rakastamansa tyttöystävän kanssa koska tällä naisella ei ollut varaa maksaa puolet kaikesta.hän oli päättänyt jo nuorena että 50/50 on ainoa mahdollisuus hänen kanssaan. Niinpä nainen jatkoi asumistaan kimppakämpässä ja mies valitteli minulle kuinka haluaisi asua yhdessä tämän naisen kanssa mutta kun ei voi. Kun kysyin että jos oikeasti rakastat häntäniin etkö silti voi hyväksyä että maksaa kykyjensä mukaan niin saat hänet elämääsi enemmän, vastaus oli ei. Meni muutama vuosi ja hän salaa valmisteli asuntoa siihen että nainen sittenkin sinne voisi muuttaa. En tiedä miten asian hänelle esitti, mutta sen keskustelun jälkeen nainen dumppasi hänet. Vuokra-asunnosta kyse, jossa edelleen asuu yksin ja sinkkuna tosin hetkeksi otti ali-vuokralaisen. Ilmeisesti tämänkin asian ihmiset näkee niin erilailla että parempi etsiä samanhenkinen ja tosiaan varautua molempien siihen että jos tulee tiukka hetki, ei voi luottaa partnerin auttavan.
Haluaisin kuulla, että miten valmisteli asuntoa, jos tuli jätetyksi heti tästä kertoessaan?
En tiedä muuta kun että toisesta makkarista johon oli kertynyt kaikenlaista tavaraa alkoi myydä niitä pois tai heitti menemään ja teki tilaa naisen kamoille. Ja muualtakin asunnosta, sillä oli kaikenmaailman härveleitä ja instrumentteja kasoittain joita ei edes käyttänyt. Eli vähän niinkuin siisti sitä kivemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te, joiden mielestä kuuluu maksaa vuokraa kumppanille. Olisitteko itse halukkaita myymään seurustelukumppanille puolet omistastanne talosta tai asunnosta? Ai ette olisi, niin arvelinkin. Valtaosa haluaa pitää omaisuutensa itsellään. Jännästi kyllä sitten halutaan, että kumppani maksaa vuokraa, vaikka myyntiin ei suostuttaisi. Mistäköhän se mahtaa johtua?
Olisitteko te halukkaita/kykeneviä ostamaan? Itse myin omistusasunnostani osuuden kumppanilleni, minulle merkkaa reiluus (ja rakkaus) enemmän kuin raha ja omaisuus. Mutta perustelkaa minulle miten on ok maksaa 800€ vuokraa tuntemattomalle asumisesta muttei esim 150€/kk kumppanille? Ette te muutenkaan missään asuisi ilmaiseksi tai mikä oletus on että se olisi edes vaihtoehto ylipäätään?
Kun asun oikeasti vuokralla, niin minulla on lainmukainen vuokrasopimus, joka tuo asumiseeni turvaa.
Päätän itse sisustuksista, ja isolla vuokra-asunto -yhtiöltä vuokratussa asunnossa kun on, niin asuminen ei yhtäkkiä joku päivä pääty.
En muuttaisi kenenkään nurkkiin ilman, että nimeni on jossain lainmukaisessa sopimuksessa. Eli jos toinen haluaa muuttaa hänen asuntoonsa ja minun maksavan jotain vuokraa, niin sitten tehdään lainmukaiset vuokrasopimukset.
Jos vuokrahinta on liian kallis, niin sitten tietysti kilpailutan asumisen, ja muutan asuntoon jossa hinta-laatusuhde parhain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te, joiden mielestä kuuluu maksaa vuokraa kumppanille. Olisitteko itse halukkaita myymään seurustelukumppanille puolet omistastanne talosta tai asunnosta? Ai ette olisi, niin arvelinkin. Valtaosa haluaa pitää omaisuutensa itsellään. Jännästi kyllä sitten halutaan, että kumppani maksaa vuokraa, vaikka myyntiin ei suostuttaisi. Mistäköhän se mahtaa johtua?
Olisitteko te halukkaita/kykeneviä ostamaan? Itse myin omistusasunnostani osuuden kumppanilleni, minulle merkkaa reiluus (ja rakkaus) enemmän kuin raha ja omaisuus. Mutta perustelkaa minulle miten on ok maksaa 800€ vuokraa tuntemattomalle asumisesta muttei esim 150€/kk kumppanille? Ette te muutenkaan missään asuisi ilmaiseksi tai mikä oletus on että se olisi edes vaihtoehto ylipäätään?
Kun asun oikeasti vuokralla, niin minulla on lainmukainen vuokrasopimus, joka tuo asumiseeni turvaa.
Päätän itse sisustuksista, ja isolla vuokra-asunto -yhtiöltä vuokratussa asunnossa kun on, niin asuminen ei yhtäkkiä joku päivä pääty.
En muuttaisi kenenkään nurkkiin ilman, että nimeni on jossain lainmukaisessa sopimuksessa. Eli jos toinen haluaa muuttaa hänen asuntoonsa ja minun maksavan jotain vuokraa, niin sitten tehdään lainmukaiset vuokrasopimukset.
Jos vuokrahinta on liian kallis, niin sitten tietysti kilpailutan asumisen, ja muutan asuntoon jossa hinta-laatusuhde parhain.
Sinkkuhan saa valita miten asuu, tietenkin. Parisuhteestahan tuossa skenaariossasi ei ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun vallitsevalla logiikalla totean että olisi ihan ok ehdottaa seurustelukumpppanille että muutan hänen kämppäänsä (vuokra) mutta en maksa vuokrasta mitään. Kuluihin voin osallistua (puoliksi), mutta asumisesta en maksa. Enhän minä ole päässyt edes vaikuttamaan kämpän valinnassa mihinkään mutta rakkauden vuoksi voin siihen alistua asumaan mutta en maksa mitään :) REILUAKO????
Siis että onko reilua mikä? Tuo ehdottaminenko? Unohdat nyt, että ap:n esimerkissä mies oli aluksi ollut tyytyväinen tuollainen sopimukseen ja vasta kun oli asuttu aika pitkään yhdessä, keksi sen asunnon kulumisen ja alkoikin yhtäkkiä haluta vuokramaksua. Eli kyllä sinä ehdottaa voit - ja kyllä, on aina reilua puhua suoraan - ja seurustelukumppanisi voi sitten sanoa ehdotukseesi joko "kyllä" tai "ei" - sekin on ihan reilua, että sanoo suoraan. Tuossa ap:n esimerkissä ei ole reilua miehen äkillinen suunnanmuutos tai sitten se, että jos hän ei alunperinkään ollut tyytyväinen sopimukseen, ei sanonut sitä ääneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kehtaat asua maksamalla vain juoksevia kuluja? Tietysti maksat parisataa siihen päälle.
Tämä. Ei tarvitse maksaa 1000€ laina erästä puolia, mutta esim 300€. Todellakin on aiheuttakin ottaa puheeksi jos toinen ilmatteeksi kuvittelee majoittuvansa.
Majoittuvansa? Jos yhdessä asuminen tuntuu siltä, että toinen vain "majoittuu", silloin on koko yhdessä asuminen väärä ratkaisu. Se on oikea valinta silloin, jos oikeasti halutaan asua yhdessä ja jakaa yhteinen elämä, mutta jos se tuntuu majoituspalvelulta tai muuten siltä, että toinen osapuoli vain majoittuu, silloin on paras asua erillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te, joiden mielestä kuuluu maksaa vuokraa kumppanille. Olisitteko itse halukkaita myymään seurustelukumppanille puolet omistastanne talosta tai asunnosta? Ai ette olisi, niin arvelinkin. Valtaosa haluaa pitää omaisuutensa itsellään. Jännästi kyllä sitten halutaan, että kumppani maksaa vuokraa, vaikka myyntiin ei suostuttaisi. Mistäköhän se mahtaa johtua?
Olisitteko te halukkaita/kykeneviä ostamaan? Itse myin omistusasunnostani osuuden kumppanilleni, minulle merkkaa reiluus (ja rakkaus) enemmän kuin raha ja omaisuus. Mutta perustelkaa minulle miten on ok maksaa 800€ vuokraa tuntemattomalle asumisesta muttei esim 150€/kk kumppanille? Ette te muutenkaan missään asuisi ilmaiseksi tai mikä oletus on että se olisi edes vaihtoehto ylipäätään?
Minun kumppanini asui luonani ja maksoi puolet yhtiövastikkeesta, sähköstä ja kotivakuutuksesta. En kokenut, että hän "asui ilmaiseksi", vaan koin, että asuimme yhdessä. Oli tosi ok, yhdessä asuminen toimi hyvin. En kokenut, että hänen olisi pitänyt maksaa minulle mitään vuokraa tai muutakaan korvausta siitä, että asuimme yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun asutaan yhdessä niin kaikki kulut puoleksi
Ai kuten lainan lyhennys? Miksi kukaan maksaisi puolet talosta, jota ei omista?
Nyt on outoa! Niinkö sitten että siinä asuu kumppani vähän niinku loisena maksamatta mitään asunnosta. Todella outoa että jos mies maksaa 1000€ kuussa lainaa ja siihen asuntoon muuttaa yhteen nainen, ei nainen maksaisi senttiäkään, muusta kuin vesi, sähkö, vakuutukset, jäte. Todellakin asunto kuluu ja tulee esim remonttejakin johon pitää yhdessä osallistua. Naiset ovat sein juuri tuollaisia loisia ja eivät ymmärrä miksi sanotaan että nainen vie rahat!
Jos mies on tuollaiseen järjestelyyn suostunut, sitten se on ollut hänen oma valintansa. Naurettavaa puhua loisimisesta, jos kyse on avoliitosta johon kumpaakaan ei ole pakotettu. Jos mies kokee naisen läsnäolon uhkana omaisuudelleen (kun asunto kuluu), niin miksi hän edes haluaa asua yhdessä? Jos yhdessä asuminen tuntuu siltä, että toinen on loinen, niin miksi muuttaa yhteen? En itse ainakaan ikinä muuttaisi yhteen, jos yhdessä asuminen olisi noin epämieluisaa.
Ymmärtäisin tämän valituksen, jos olisi jokin laki, että on pakko muuttaa yhteen, jos seurustellaan. Mutta kun Suomessa SAA asua erillään, ja silti voi viettää paljon aikaa yhdessä, niin MIKSI edes miettiä yhteenmuuttoa, jos se oikeasti tuntuu epämiellyttävältä ajatukselta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te, joiden mielestä kuuluu maksaa vuokraa kumppanille. Olisitteko itse halukkaita myymään seurustelukumppanille puolet omistastanne talosta tai asunnosta? Ai ette olisi, niin arvelinkin. Valtaosa haluaa pitää omaisuutensa itsellään. Jännästi kyllä sitten halutaan, että kumppani maksaa vuokraa, vaikka myyntiin ei suostuttaisi. Mistäköhän se mahtaa johtua?
Olisitteko te halukkaita/kykeneviä ostamaan? Itse myin omistusasunnostani osuuden kumppanilleni, minulle merkkaa reiluus (ja rakkaus) enemmän kuin raha ja omaisuus. Mutta perustelkaa minulle miten on ok maksaa 800€ vuokraa tuntemattomalle asumisesta muttei esim 150€/kk kumppanille? Ette te muutenkaan missään asuisi ilmaiseksi tai mikä oletus on että se olisi edes vaihtoehto ylipäätään?
Kun asun oikeasti vuokralla, niin minulla on lainmukainen vuokrasopimus, joka tuo asumiseeni turvaa.
Päätän itse sisustuksista, ja isolla vuokra-asunto -yhtiöltä vuokratussa asunnossa kun on, niin asuminen ei yhtäkkiä joku päivä pääty.
En muuttaisi kenenkään nurkkiin ilman, että nimeni on jossain lainmukaisessa sopimuksessa. Eli jos toinen haluaa muuttaa hänen asuntoonsa ja minun maksavan jotain vuokraa, niin sitten tehdään lainmukaiset vuokrasopimukset.
Jos vuokrahinta on liian kallis, niin sitten tietysti kilpailutan asumisen, ja muutan asuntoon jossa hinta-laatusuhde parhain.
Sinkkuhan saa valita miten asuu, tietenkin. Parisuhteestahan tuossa skenaariossasi ei ole kyse.
Ap:n skenaario ei kuulosta parisuhteelta. Nainen luuli asuvansa avoliitossa, maksoivat asumiskulut puoliksi vuosien ajan. Yhtäkkiä mies kyllästyi, kun ei tienaa vaimon avulla tarpeeksi, ja pyytää nyt vaimoa maksamaan omia lainojaan. Ei missään nimessä pidä maksaa toisen asuntolainoja!
Itseäni ex-mies riisti ja kalusi vereslihalle lainojensa kanssa. Eron tullen haali tietysti kaiken omaisuuden itselleen kuin ahne mustekala. Miehet on rahanahneita, ne osaa kyllä pitää puolensa. Naisten on syytä varoa visusti, ettei mies pääse nylkemään kaikkia naisen rahoja.🐙
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on siis jo parin vuoden ajan kerryttänyt varallisuuttaan maksamalla vain puolet asumisen kuluista miehen asunnossa ja hänellä on pokkaa kutsua miestä vänisijäksi? Ja ketjussa monet naiset vielä komppaavat häntä? Ei hyvä Jumala tällä palstalla kyllä menettää uskonsa naisiin lopullisesti.
Toisin kuin sinä huijari kitisijä niin minä olen oikea mies. En ikinä yrittäisi vaurastua naiselta huijaamalla. Ihan täysi kusetushan se on että toinen maksaa lainan ja toinen yhtiövastikkeen, eli molemmat maksaa satasia ja toinen vaurastuu ja toisella ei ole mitään. Onkohan missään Suomen ulkopuolella miehen kuvatuksia jotka on naisen lompakolla tolla tavoin
Oikein mielelläni asuisin yhtiövastikkeen hinnalla toisen asunnossa. Omassa asunnossa se on 300 euroa. Kyllä on edullista asumista.
Oikeen mielelläni asuisin yksin ennemmin kuin huijarin kanssa joka kusettaa minulta 150€ kuussa
Miksi tuo on kusetusta?
Ihan selkeä kusetus jos toinen maksaa juoksevat asuinkulut ja toinen maksaa vain itselleen eli omaa lainaansa omaisuuttaan kerryttäen.
Mutta tosiaan huijattavia naisia tässä maassa piisaa että have fun. Etköhän säkin jonkun laskutaidottoman höhlän löydä jos et ole pihin lisäksi muutenkin veemäinen
Mun laskutaidolla on parempi maksaa 300 euroa kuin 800 euroa. Jää mukavasti 500 euroa kuukaudessa säästöön. Ehkä nämä valittajat ovat kela-asiakkaita sitten. Eri
Juu no yhdessä asuminen tulee tosiaan halvemmaksi kuin yhdessä. Joten miksipä emme kaikki muuttaisi jonkun huijarin nurkkiin hänen omaisuuttaan kerryttämään.
Jos haluaa parisuhteen sijasta alivuokralle niin mikäs siinä sitten. Itse ainakin asuisin mieluummin yksin kuin alivuokralaisena. Ja jos asuisinkin alivuokralaisena niin en seurustelisi vuokra isäntäni kanssa.
Tästä saisi dokumentin: "Mieheni on vuokraisäntäni - huijauksen anatomia".
Sitä sarjaa voisin seurata. Opettavaista nuorille naisille, ei pidä luottaa liikaa miehiin
Älä ihmeessä maksa yhtään enempää kuin nyt, vaan tehkää kunnon asumisjärjestelyt. Asunto myös sinun nimiisi, jos siitä maksat.
Asuin aikanaan poikaystävän kanssa asunnossa, jonka hän sitten myöhemmin osti. Maksoin puolet vuokrasta siihen asti. Erotessa en tietenkään saanut rahojani takaisin, vaan olin maksanut hänen asuntoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähe lokki mäkeen.
Äijähän se tässä yrittää lokkeilla ja hyötyä. kivahan se olisi kun joku maksaisi sun lainaasi pois ja sun varallisuutesi karttuisi. mä lähtisin heti, enkä perään katselisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei te, joiden mielestä kuuluu maksaa vuokraa kumppanille. Olisitteko itse halukkaita myymään seurustelukumppanille puolet omistastanne talosta tai asunnosta? Ai ette olisi, niin arvelinkin. Valtaosa haluaa pitää omaisuutensa itsellään. Jännästi kyllä sitten halutaan, että kumppani maksaa vuokraa, vaikka myyntiin ei suostuttaisi. Mistäköhän se mahtaa johtua?
"Pitää omaisuutensa itsellään"?
Edelleenhän minulla olisi se sama omaisuus, sillä erotuksella että puolet asunnon sitomasta pääomasta vapautuisi tuottavaan sijoittamiseen. Erittäin hyvä.
Kirjoitin vähän epätarkasti. Tarkoitin sitä, että aika usein se itse valittu ja maksettu omakotitalo on ihmisille niin tärkeä, että eivät halua luopua sen omistuksesta. Eivät myöskään halua maksaa varainsiirtoveroa, ja sitten eron tullessa on riskinä menettää se talo, jos ei pystykään maksamaan toista ulos. Talot ja mökit merkitsevät ihmisille paljon muutakin kuin vain omaisuutta. Ja toisaalta eipä se oikein järkevää olisikaan vielä seurusteluvaiheessa alkaa myydä puolikasta talostaan, tai muutenkaan laittaa omaisuutta yhteen. Sitten vasta, kun suhde on oikeasti syventynyt, vakiintunut ja kun tuntuu että se on jotakuinkin loppuelämän suhde tai jos aletaan perustaa perhettä tms.
Sen vuoksi on jopa fiksumpaa maksaa vaan itse ne lainanlyhennykset ja hyväksyä se, että avoliitto ei tuota "voittoa". Se ei ole asuntobisnestä vaan avoliitto. Jos kumppani maksaa juoksevista kuluista osuutensa, se riittää - ja jos suhteesta tuleekin se loppuelämän suhde, niin myöhemmin voidaan sitten omistaa yhdessä. Jos taas suhde päättyy, niin helpompaahan se on, että ei silloin ole yhteistä omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Lähe lokki mäkeen.
MISSÄ sä saat asua ilmaiseksi! Et missään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähe lokki mäkeen.
MISSÄ sä saat asua ilmaiseksi! Et missään!
Olen eri, mutta kyllä minä tiedän paljonkin tapauksia, joissa ihminen asuu ilmaiseksi tai pystyn kuvittelemaan tilanteita, joissa joko itse tai joku tuntemani ihminen saisi asua ilmaiseksi jonkun ihmisen luona/kanssa. Minun luonani on aiemmin asunut "ilmaiseksi" silloinen miesystävä, itse saisin asua ilmaiseksi vanhempieni luona, alaiäiset lapseni asuvat nyt luonani ilmaiseksi, mutta jos joskus aikuisena tarvitsevat syystä tai toisesta kattoa päänsä päälle, saavat silloinkin asua luonani ilmaiseksi. Vanhemmistani toinen on käytännössä tuloton ja omaishoidettava, ja kyllä hän aika lailla ilmaiseksi asuu.
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun vallitsevalla logiikalla totean että olisi ihan ok ehdottaa seurustelukumpppanille että muutan hänen kämppäänsä (vuokra) mutta en maksa vuokrasta mitään. Kuluihin voin osallistua (puoliksi), mutta asumisesta en maksa. Enhän minä ole päässyt edes vaikuttamaan kämpän valinnassa mihinkään mutta rakkauden vuoksi voin siihen alistua asumaan mutta en maksa mitään :) REILUAKO????
Minä en kyllä ymmärrä miksi laskuttaisin rakastani minun asunnostani. Ei minun vastike- tai lainakuluni miksikään muutu siitä, että hän asuu kanssani. Kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa, ei juolahtanut edes mieleeni laskuttaa häntä asumisesta. Seuraava, isompi perheasunto sitten ostettiin 50/50.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähe lokki mäkeen.
Äijähän se tässä yrittää lokkeilla ja hyötyä. kivahan se olisi kun joku maksaisi sun lainaasi pois ja sun varallisuutesi karttuisi. mä lähtisin heti, enkä perään katselisi
Kivahan se on asua puoli-ilmaiseksi toisen omistamassa asunnossa kuten ap-lokki tekee
Olisitteko te halukkaita/kykeneviä ostamaan? Itse myin omistusasunnostani osuuden kumppanilleni, minulle merkkaa reiluus (ja rakkaus) enemmän kuin raha ja omaisuus. Mutta perustelkaa minulle miten on ok maksaa 800€ vuokraa tuntemattomalle asumisesta muttei esim 150€/kk kumppanille? Ette te muutenkaan missään asuisi ilmaiseksi tai mikä oletus on että se olisi edes vaihtoehto ylipäätään?