Mies jätti lyhyellä ilmoituksella 16 vuoden avioliitosta ja lähti kahdessa tunnissa ovesta ulos
Oli tavallinen kevättalven sunnuntai-ilta. Mari seisoi keittiötason äärellä, aviomiehensä hänen rinnallaan. Mies ja lapset olivat juuri palanneet hiihtolomareissulta ja pariskunta valmisti perheelle iltapalaa kotona.
Kun puoliso kertoi olevansa todella rakastunut, oli Mari ensin imarreltu. Hän muiskautti suukon poskelle ja vastasi rakkaudentunnustukseen. Viikossa toista oli ehtinyt jo kaivata.
Tomaattiveitsi pysähtyi matkallaan puoliväliin, kun mies tokaisikin, ettei rakkauden kohteena suinkaan ollut Mari, vaan toinen nainen. Kuudentoista vuoden suhde oli tulossa päätökseen.
Nykyään Mari kutsuu illan tapahtumia kahden tunnin avioeroksi.
Alkušokin jälkeen hän kiirehti vessaan, jossa romahti lattialle. Mies soitti Marin ystävälle, joka saapui paikalle, kun mies jo pakkasi tavaroitaan.
Kahdessa tunnissa mies oli jo lähtenyt kasseineen. Neljään kuukauteen Mari tai lapset eivät saaneet häneen mitään yhteyttä. Isä ei tavannut lapsiaan eikä asioista keskusteltu.
Koko ajan perheen kolme lasta olivat kuunnelleet yläkerrassa.
Marin isä hankki asianajajan ositusta varten ja ystävä kehotti selvittämään lasten huoltajuuskysymyksen lastenvalvojalla. Työnantaja mahdollisti pidemmän poissaolon ja rauhassa toipumisen.
Samalla ystävä talutti suihkuun, vaihtoi lakanat sänkyyn, kävi kotona pesemässä pyykkiä ja laittamassa ruokaa. Lopulta hän myös passitti Marin sairaanhoitajan puheille, mistä alkoi pitkä terapiapolku.
Terapeutin kanssa purettiin eron aiheuttamaa syyllisyydentunnetta siitä, ettei Mari ollut huomannut merkkejä uskottomuudesta aiemmin. Jälkikäteen oli käynyt ilmi, että miehen sivusuhdetta oli kestänyt ennen eroa jo monta vuotta.
Mari oli huomannut miehen käytöksessä muutoksia, joita hän ei kuitenkaan aiemmin ollut osannut epäillä. Mies oli yllättäen alkanut ostaa uusia vaatteita ja hygieniarutiinit tarkentuivat. Myös puhelin vaikutti liimaantuvan miehen käteen, eikä hän jättänyt sitä hetkeksikään vahtimatta.
– En tänä päivänäkään tiedä syytä miehen lähdölle tai sivusuhteelle, enkä koskaan saa tietää. Terapiassa opin, ettei minun tarvitsekaan tietää syytä. Muodostan omat arvoni ja oman käsitykseni siitä, mitä tapahtui. En voi kantaa syyllisyyttä toisen ratkaisuista, vaan omat ratkaisuni ovat ne tärkeimmät.
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/40e6455a-b06e-4804-8f46-a96e6be1115b
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Mutta kunnollinen mies ei vieläkään kelpaa suomalaisille naisille.
Tää kyseisen tapauksen mies varmasti kuvaa itseään kunnon mieheksi ja saa jotenkin itsestään uhrin.
Kaikilla voimilla valehteli ja yritti pitää liittoa kasassa vaikka oli jo muualla.
Sit vaan yhtäkkiä napsahti eikä ressukka kyennyt enää esittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkevä mies, että otti ja lähti noin reippaasti. Mari ilmeisesti avuton ripustautujatyyppi. Miehen lähdön jälkeen Marin ystävän piti käyttää Maria suihkussa, vaihtaa hänen lakanat ja tehdä ruokaa Marin puolesta ja Marin isä hoiti lakiasiat.
Ihan normaalia että mieli (ja toimintakyky) ei kestä sitä että liitto loppuu kahdessa tunnissa ilman kummempia selityksiä ja toinen katoaa totaalisesti, ei anna mahdollisuutta puhua ja käsitellä asioita. Sinulle ei ehkä kävisi niin mutta joillekin muille käy eikä siinä ole mitään halveksuttavaa. Onneksi hänellä oli läheisiä jotka auttoivat.
Yhtä suuri shokki kuin jos puoliso olisi yhtäkkiä kuollut.
Kyllä. Ja tuossa tapauksessa vielä se totaalinen petetyksi tulemisen tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen naista, joka huolii tuollaisen pettäjän huusholliinsa ja miehelle uutta perhettä taas perustamaan. Ei moraalia ollenkaan.
Sinä olet juuri heitä jotka tuomitsevat miehen, mutta et halua kuulla miehen tarinaa. Esimerkiksi jos kerron itse naiselle että olin yli 16 vuotta yhdessä narsistin naisen kanssa, menetin sinä aikana ystävät, harrastukset, en päässyt kertaakaan ulos yksin, olin kuin vanki. Aika moni nainen on puolellani ja sitä mieltä että hänen kanssaan olisit onnellisempi. Aika usein kaikesta syytetään miehiä, mutta ei muisteta että mies on ollut parisuhteen vankina kokoajan, naisella ei ole ollut mitään annettavaa miehelle ja sitten itketään kun mies lähtee...
Etkä yrittänyt puhua asioista?
Opettavainen tarina. Naisen ei kannata märehtiä itsenä rumapainoiseksi eikä ryhtyä pihtaamaan
Se naisten kuuluisa vaisto, joka haukkuu kilttejä poikia luusereiksi ja sen sijaan päätyykin pettävän miehen spermaämpäriksi. Naiset ovat vajaaälyisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmettelen naista, joka huolii tuollaisen pettäjän huusholliinsa ja miehelle uutta perhettä taas perustamaan. Ei moraalia ollenkaan.
Sinä olet juuri heitä jotka tuomitsevat miehen, mutta et halua kuulla miehen tarinaa. Esimerkiksi jos kerron itse naiselle että olin yli 16 vuotta yhdessä narsistin naisen kanssa, menetin sinä aikana ystävät, harrastukset, en päässyt kertaakaan ulos yksin, olin kuin vanki. Aika moni nainen on puolellani ja sitä mieltä että hänen kanssaan olisit onnellisempi. Aika usein kaikesta syytetään miehiä, mutta ei muisteta että mies on ollut parisuhteen vankina kokoajan, naisella ei ole ollut mitään annettavaa miehelle ja sitten itketään kun mies lähtee...
Olisit ollut vapaa lähtemään ihan milloin vain. Vankila oli vain omassa päässäsi. Miksi jäit noin pitkäksi aikaa?
Kltoinkohtelu on muutenkin ihan eri juttu, kun mistä tässä nyt on kysymys. Narsisti ei olisi tuon pettäneen exän kanssa väleissä vaan yrittäisi tuhota hänet kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Kamala tilanne naiselle
Kamala akka tietoisesti perheen rikkoja
No sitä tuo "mari" kyllä on!
Ei yhtään ajatellut MIEHEN tunteita!
Laiskuuttaan talututti itsensä paskamakiinkin ja laitatti ruuat ja pesetti pyykkinsäkin tuolla kaverillaan.
Ei ihme että miehensä jätti tuollaisen. Kauhea akka!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon jutun nainen oli sitkeä eikä suostunut laittamaan niitä eropapereita menemään, vaikka selkärangaton mies kuinka yritti jättää sen hänen tehtäväkseen. Varmaan joutui uuden hoidon painostuksesta olemaan sekä virallinen eroaja että se tosiasiallinen perheenrikkoja.
Mun mies jätti mut samalla tavalla, lyhyellä 10 minuutin ilmoituksella yllättäen kesken aamupalan. Avioliitto kesti 18 vuotta. Mies lähti myös muutamissa tunneissa toisen naisen luo eikä vuoteen nähnyt teini-ikäisiä lapsiaan kertaakaan. Mies oli kyllä erittäin oma-aloitteinen avioeron suhteen, hän täytti yksin avioerohakemuksen muutaman päivän kuluttua ja haki heti yksin lopullista avioeroa, kun 6 kk harkinta-aika oli kulunut.
Ei kylläkään kertonut jättöhetkellä toisesta naisesta, vaan sain selville muutamissa viikoissa, että toinen nainen oli. Mun kontolle jäi koko perheen pyörittäminen yksin. Kukaan ei kyllä tullut auttamaan arjessa, ihan yksin pyykkäsin, hoidin kotihommat ja teinit. Miestä kiinnosti nähdä teinejä muutamia kertoja vuodessa.
Näissä on käsittämättömintä lapsien jättäminen. Kun siitä tottakai seuraa loppuelämän traumat joita sitten hoidetaan terapialla ja lääkkeillä. Ja pahimmillaan toistetaan myöhemmin omassa perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika perus, ainoa mikä poikkeaa tavallisesta on tuo Marin käyttäytyminen, joka viittaa pahaan läheisriippuvuuteen. Vaikka toisen läsnäoloon olisi kuinka tottunut, on aina terveellistä pitää itsenäisyys jolloin ongelmatilanteissa myös oma toimintakyky säilyy.
Trololoo. Pitkän yhteiselon yhtäkkinen päättyminen ja perheen hajoaminen pitäis kuitata kuin joku jugurttipurkin kaatuminen, niinpä tietysti.
Niin, no, mutta aikuisen kannattaa ihan oikeasti yrittää pitää homma kasassa, vaikka tuo ukko ihan ehta kuspiä onkin. Ei täällä ole kenellekään luvattu yhtään mitään ikuisesti, eikä varsinkaan ihmissuhteisiin kannata luottaa ja täysin nojata. Varsinkin, jos on lapsia, niin täytyy pystyä olemaan toimintakykyinen. Mitä tahansa voi tapahtua.
Mun mies sairastui äkillisesti ja jäin käytännössä yksinhuoltajaksi ykskaks. Ei siinä auttanut kuin koota itsensä, aamulla lapset kouluun, itse töihin ja arki rullaili siinä miten kuten. En sano, että helppoa olisi ollut ja elämä meni aivan uusiksi, mutta lapsille olin vanhempi. Ikätasoisesti selitin asioita ja isän tilannetta, kuuntelin murheita, jotka olivat aivan liian suuria lapsille kannettavaksi.
Äitini oli sairastunut syöpään pari kuukautta aikaisemmin ja vanhemmistani ei paljon apua ollut, itse asiassa autoin heitä välillä. Kiitollinen olen siitäkin vähästä avusta mitä sain, kaikki oli tervetullutta.
Mielenterveys kyllä meni aika huonoksi, ottaen huomioon, ettei se hyvissä kantimissa ollut aikaisemminkaan. Perheterapiassa käytiin vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Järkevä mies, että otti ja lähti noin reippaasti. Mari ilmeisesti avuton ripustautujatyyppi. Miehen lähdön jälkeen Marin ystävän piti käyttää Maria suihkussa, vaihtaa hänen lakanat ja tehdä ruokaa Marin puolesta ja Marin isä hoiti lakiasiat.
Hei vaan, Marin exä!
Narsistin käytöstä tuossa. Pitkäön jatkunut petollinen toiminta, vastuuttomuus ja yhtäkkiä vaan kaikki loppu. Kylmäävää. Mahdollisesti psykopaatti.
Todella monissa pitkissä parisuhteissa mies pettää. Näistä vaan pidetään matalaa profiilia ja vaimo antaa toistuvatkin pettämiset anteeksi. Tästä kannattaa olla tietoinen jo parisuhteeseen lähtiessä, ei tule sitten niin shokkina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala tilanne naiselle
Kamala akka tietoisesti perheen rikkoja
Miehestä et sano mitään.
Ei kai se nyt itsestään mitään vikaa löydä, tuo meidän ikioma kalsarikännipalsta-adoniksemme. 🥰
Eli mies oli lasten ja uuden naisen kanssa hiihtolomalla. Ei pelkästään lasten. Lapset saivat tietää ennen vaimoa, joten miehen oli vähän pakko kertoa nopsaan vaimollekin kotiin tultuaan.
Jos ei noin selviä merkkejä sivusuhteesta näe, niin täytyy elää jonkinlaisessa lapsiarki-vakuumissa, jossa puoliso on enemmänkin perheen isä, eikä juuri ollenkaan puoliso, jota kohtaan osoittaa kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon jutun nainen oli sitkeä eikä suostunut laittamaan niitä eropapereita menemään, vaikka selkärangaton mies kuinka yritti jättää sen hänen tehtäväkseen. Varmaan joutui uuden hoidon painostuksesta olemaan sekä virallinen eroaja että se tosiasiallinen perheenrikkoja.
Mun mies jätti mut samalla tavalla, lyhyellä 10 minuutin ilmoituksella yllättäen kesken aamupalan. Avioliitto kesti 18 vuotta. Mies lähti myös muutamissa tunneissa toisen naisen luo eikä vuoteen nähnyt teini-ikäisiä lapsiaan kertaakaan. Mies oli kyllä erittäin oma-aloitteinen avioeron suhteen, hän täytti yksin avioerohakemuksen muutaman päivän kuluttua ja haki heti yksin lopullista avioeroa, kun 6 kk harkinta-aika oli kulunut.
Ei kylläkään kertonut jättöhetkellä toisesta naisesta, vaan sain selville muutamissa viikoissa, että toinen nainen oli. Mun kontolle jäi koko perheen pyörittäminen yksin. Kukaan ei kyllä tullut auttamaan arjessa, ihan yksin pyykkäsin, hoidin kotihommat ja teinit. Miestä kiinnosti nähdä teinejä muutamia kertoja vuodessa.
Näissä on käsittämättömintä lapsien jättäminen. Kun siitä tottakai seuraa loppuelämän traumat joita sitten hoidetaan terapialla ja lääkkeillä. Ja pahimmillaan toistetaan myöhemmin omassa perheessä.
Ei siinä mitään käsittämätöntä ole. Uusi nainen ei halua miehen edellisen suhteen lapsia miehen elämään pyörimään, ja sen uuden naisen pimpparalla saa kyllä miehen tottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni oksettaa tuollaiset toisen perään ruikuttavat ihmiset. En ymmärrä tätä pakolla olemista parisuhteessa jos on lapset ja velkanen okt. Jos ei ole hyvä olla toisen kanssa, niin miksi pitää kärsiä. Isäni oli tällainen ruikuttava, itsesäälissä kiereskelevä kun äiti jätti hänet. Vain hän kärsi, meidän lasten tuntemuksia ei kukaan kyselly. Silloin päätin, että kenenkään perään en ruikuta, menköön jos on mennäkseen. Ottiko tämä Mari yhtään huomioon lapsiaan, miten he käsittelivät asian? Ai niin.... vain Mari kärsi kun ukko jätti.
Pölvästi, luuletko, että yhdessä artikkelissa voidaan puida kaikki eron vaiheet ja tunnot lävitse?
Vierailija kirjoitti:
Itseäni oksettaa tuollaiset toisen perään ruikuttavat ihmiset. En ymmärrä tätä pakolla olemista parisuhteessa jos on lapset ja velkanen okt. Jos ei ole hyvä olla toisen kanssa, niin miksi pitää kärsiä. Isäni oli tällainen ruikuttava, itsesäälissä kiereskelevä kun äiti jätti hänet. Vain hän kärsi, meidän lasten tuntemuksia ei kukaan kyselly. Silloin päätin, että kenenkään perään en ruikuta, menköön jos on mennäkseen. Ottiko tämä Mari yhtään huomioon lapsiaan, miten he käsittelivät asian? Ai niin.... vain Mari kärsi kun ukko jätti.
Ja nyt sinä ruikutat yhtä lailla menneisyyden perään.
Vierailija kirjoitti:
Ihana saalis sille uudelle naiselle tuommoinen ’mies’, jonka ihmissuhdetaidot on pakastetun ameeban luokkaa ja joka on isänä pyöreä nolla.
Eipä siinä ole salasuhteen naisellakaan kaikki palikat kohdallaan, jos pitää vuosikaudet vispilänkauppaa perheellisen ukon kanssa. Molempien pettäjien moraali on yhtäläisesti pakastetun ameeban luokkaa, eli siinä mielessä vakka on kieltämättä löytänyt kantensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala tilanne naiselle
Kamala akka tietoisesti perheen rikkoja
No sitä tuo "mari" kyllä on!
Ei yhtään ajatellut MIEHEN tunteita!
Laiskuuttaan talututti itsensä paskamakiinkin ja laitatti ruuat ja pesetti pyykkinsäkin tuolla kaverillaan.
Ei ihme että miehensä jätti tuollaisen. Kauhea akka!
Heikko provokaatioyritys, Jonne.
Yhtä suuri shokki kuin jos puoliso olisi yhtäkkiä kuollut.