~~¨~~¨~~¨~~ Haahujen lokakuu ~~¨~~¨~~¨~~

Ollaan jälleen uudessa kuussa.



Täällä alkoi kp1 tänään. Olen iloinen, että kierto lyheni jo 35 päivään ja ilman lääkkeitä. Tietty olisin vielä iloisempi jos olis saanut sen plussan, mutta tällä kertaa en edes ehtinyt harkita testin tekemistä=)



Tää vauvahanke on meillä nyt muutenkin elellyt taka-alalla. Se alkusyksyinen perhepiirissä tapahtunut sairaustapaus on taas saanut uuden käänteen ja elellään nyt aika kriittisiä aikoja. Ei jaksa keskittyä ollenkaan oman tulevaisuuden miettimiseen vaan kakki ajatukset on ihan muualla ja harhailee todella paljon. Jospa tässä pikkuhiljaa pääsee oman päänsä kanssa sinuiksi jälleen...



Irish katselee kaunista syksyistä säätä ja yrittää jaksaa ja jaksaa

Joku toivoi että tulisin kertomaan kuulumisia, no nyt on käyty alkuraskauden ultrassa, ja mun laskelmat näyttäisi pitävän paikkansa; pikkuinen 6+2 ja pikku sydän pompotti 140:n sykkeellä, huih, taisi hunniakin jänskättää, kun minä ainakin olin hermoromahduksen partaalla :O)!!!

Pahoinvointi on sitä luokkaa, että se pitää toivoa osaltaan yllä tän raskauden suhteen, mutta jänskätyksellä mennään päivä kerrallaan. Seuraava etappi on viikon päästä kystakontrolli NKL:lla jolloin jälleen ultrataan (kysta oli kyllä luotettavasti poissa tän päiväisen ultran mukaan, mutta eihän me jätetä tilaisuutta käyttämättä, kun kerran mahdollisuus on päästä hunnia jälleen kurkkaamaan :O)!!)



Voimia siskot!!



T. Hyttynen ja Hunni 6+2

Täällä on nyt sitten todistettu, että en ole enää raskaana, kun kävin tuossa eilen pissimässä tk:ssa purkkiin, ja r-testi oli nega. Ensi viikolla olisi sitten se jälkitarkastus. Pitkään sitä mietin, että menekö julkiselle vai yksityiselle, mutta päädyin sitten siihen yksityiseen, vaikka se vähän maksaakin. Silloin tuulimunaepäilyn aikaan kun yritin saada aikaa meidän tk:seen, että olisin saanut julkiselle puolelle kontrolliin lähetteen, niin olisin saanut ajan kolmen viikon päähän, kun "kyse ei ollut akuutista asiasta". Nyt sitten kävi mielessä, että kuinkakohan kauan sitä jälkitarkastusaikaa olisi saanut odottaa, kun se ei todellakaan ole akuutti asia... :) Ainakin meidän tk:ssa tuntuu olevan krooninen pula lääkäreistä ja rahasta, vaikka itse niitä veroja maksaa, eikä juurikaan palveluita sitten edes tarvitse...



*Irikselle* voimia ja jaksamista.



Meillä on kanssa ollut melkoisen huono syksy, tässä on kanssa tullut yllättäviä huonoja uutisia aika monelta taholta, ja sitten vielä oma km, joten aikalailla on sellainen olo, että huonot uutiset saisi jo riittää, ja jotain positiivista välillä, kiitos. No, pieni haave elää jostain etelänmatkasta marraskuussa, joten jospa se siitä sitten lähtisi parempaan...



marjapensas, "ekaa" tätiä odotellessa

Minusta tuntuu myös et on ollut koko syksy täynnä isoja ja pieniä murheita ja huonoja-uutisia, vähän sellanen olo et mitä seuraavaksi.. Olisi tosiaan mukavaa saada jotain posititiivista tilalle!! Kahdenkeskisestä laivareissusta miehen kans haaveillaan ; )



Ovista odotellessa, tikuttelinkin tänään ja unohdin käydä 10min kuluttua katsomassa tuloksen, kolmen tunnin jälkeen näytti puolikasta tummaa viivaa.. Onkohan se nyt luettavissa roskishaamuksi? Voihan sitä aina harjoitella ja varmistella..



Mukavaa pimenevää iltaa ja kynttilöiden tuiketta..

=) Mami kp12

Mikään ei voita sitä ihanaa tunnetta nähdä pikkuinen ultrassa =)

Kiitoksia Hyttynen, kun tulit kertoon meille ultrakuulumisia!



(.) Mulla on kp 17 menossa, joten taas alkaa se jännitys. Rinnatkin on jo kipeet. Voisko ne oikeesti edes olla näin aikasin??? Nyt on jo reilu vuosi siitä, kun aloitettiin yrittäminen. Silloin se raskautuminen sattui kivasti niin, että tulin raskaaksi mun synttäripäivänä, testasin plussan jouluksi ja ultra oli miehen synttäripäivän jälkeisenä päivänä. No, huono synttärilahja siitä sitten tuli, kun ei kohdussa ollutkaan elämää :( Enää en usko "tähtiinkirjoitettuihin" sattumiin. Ihan sama, vaikka tärppäis Rainen nimipäivänä ja testais plussaa tuikitavallisena tiistaina (nimipäiviään viettää Elsa) ja ultra olis sitte joskus ens vuonna. Tulis nyt vaan se plussa, kun en jaksais enää odottaa.



Plussatuulia teille kaikille!!!!

Asiat ovat niin surkeasti menneet etten ole onnistunut saamaan töitä :( Miehelläkin on vain satunnaisesti töitä.

Edelleen kuitenkin haluaisimme avomiehen kanssa sen ihka ensimmäisen nyytin <3



Nyt olen kuitenkin alkanut miettimään että jos saisimme plussan niin miten mulle laskettaisiin äitiyspäivärahat? Olen ollut pitkään ammattiliiton päivärahoilla joten varmaan niistä laskettaisin ä-rahat?

Meneekö se todella niin että liiton päivärahoista 86% niin se summa olis minun ä-raha?!!?

Eli jos liiton päiväraha on esim.700e niin siitä 86% joka on n.600e ja siitä miinus verot 20% = vajaa 500e. Siis eihän se voi olla noin.... Jouduttais roskapönttöön asumaan :(

Tietysti lapsilisät vielä päälle mutta siltikin olis aika epätoivoista...



Taitaa mennä "jäihin" meidän vauvaprojekti :(



T.Mietteliäs Danja, kp25

sellasta meidän lauantai-iltaan...

mitä olette mieltä roskishaamuista?siis että r.testi ei näytä mitään siinä testausajassa , mutta myöhemmin siihen onkin ilmestynyt haalea"haamu"viiva? mulla nyt kp 38(norm kierto 30) ja tein toissapäivänä alkuillasta testin ja tuli negatiivinen, testauksesta n. tunnin päästä alkoi siinä näkymään "jotain", mutta heitin sen sitten pois, kun sitten aamulla mieleniinnosta kurkkasin roskikseen, oli siinä sitten aivan selkeä vaalea viiva...kovasti mietityttää..en uskalla yhtään toivoa, mutta vaivaa kovin...

Elikkäs olen kuullut, että joillakin on tarkoittanut plussaa, mutta ei välttämättä. Eli neuvoisin vaan odottamaan muutaman päivän ja tee sit uusi testi. Toivottavasti saisit ihan testausajassa oikean plussan.



Itselläni alkoi menkat viime viikolla ja on ihan oudot olleet. Vähänlaisesti vuotaa ja tissit on edelleen kipeät. Ei samalla tavalla kun raskaana ollessa, mutta nännit ovat kosketusarat ja vähän tuntuvat samalta kun jos olis käynyt juoksemassa huonot liivit päällä. Omituista.



Danja kyseli ä-rahasta. Kannattaa kysyä ihan Kelalta tuota asiaa. Tai löytyiskö Kelan sivuilta tietoa? Toivottavasti työtä löytyy kumminkin. Minkä alan hommia haet? Olen itse siinä onnellisessa asemassa, että työttömyyttä on ollut vain ihan lyhyitä pätkiä. Valmistumisen jälkeen yhteensä ehkä pari kuukautta ja nekin muutaman viikon jaksoissa. Pätkätöitä tosin jouduin pitkään tekemään. Nyt onnekseni sain vakkaripaikan. Koeajalla olen edelleen, joten ei passaa juhlia vielä. Ja eihän se toistaiseksi voimassa oleva työsuhde autuaaksi tee muutenkaan. Aina voi jotain sattua.



Muuta hyvää ei taida mulle kuuluakkaan kun tuo työasia... No, tästä on suunta vaan ylöspäin.



Jotain piti mun vielä kommentoida, mutten muista mitä.... toisen kerran sit varmaan siitä.



Nyt viettämään lauantai-iltaa. Taidan kaivella kynttilöitöitä esiin.

nimittäin lähes varman endo-diagnoosin... ilta on menny itkiessä ja jotenkin ihan epäuskoisissa ja epätoivoisissa tunnelmissa; miten tääkin vielä voi sattua omalle kohdalle?? (2 km:n jälkeen, lapsettomuudesta kärsitty 4v) mähän oon kirjoitellu täälläkin niistä kovista "pms"kivuistani, jotka alkavat jo 2vk ennen menkkoja, tässäkin kierrossa jo ennen lh-piikkiä. se siinä vaan on outoa, että kipujen voimakkuutta & syklisyyttä lukuunottamatta oikeastaan mikään ei täsmää yleisiin endo-oireisiin: kivut tuntuvat selässä/hartioissa (eivät alavatsalla), ne päättyvät kun menkat alkavat, menkat ovat täysin kivuttomat.. ultrassa, sisätutkimuksissa ja munatorvien varjoainekuvauksessa ei missään näkynyt mitään viittauksia endoon (ei aristusta, ei kiinnikkeitä; kohdussa, munasarjoissa & -torvissa kaikki oikein hyvin kohdallaan).



seuraavaksi asiaa selvitellään laparoskopiassa, mikä pelottaa & ahdistaa ihan itsessään... olin jotenkin koko ajan luullu, että kyseessä on pms-oireet, kun kaikki muu oli kunnossa eikä endo-oireiden kriteeritkään oikein täyttyneet, joten tää melkein varma diagnoosi oli täydellinen isku kasvoille... nyt en enää jaksa uskoa raskaaksi tuloon sitäkään vähää kuin tähän asti yritin tsempata... edes se, että kipujen syy kai lopulta selvisi, ei pysty lievittämään tätä järkytystä & pelkoa. miten ihmeessä tästä taas jaksaa eteenpäin????



Senniina, mä oisin halunnu vielä kysyä sulta kun vaihdettiin ajatuksia kipuilusta (että molemmilla oli tosi pitkät pms-kivut), niin missä ne sulla on tuntunu ja kuinka voimakkaasti..? onko sulla ollu endometrioosia? mä vaan jotenkin niiiiiin toivon, että tälle löytyis vielä joku muu selitys... endometrioosi oli se pahin mitä pelkäsin...

Pahoittelut *Avalle* diagnoosista. Ja muutenkin on vähän alakuloista porukkaa, joten voimia kaikille.



Täällä on vähän parempia uutisia tällä kertaa. Täti paukkasi eilen kylään, ja tänään oli jälkitarkastus, jossa kaikki oli kunnossa, eli me päästään tästä sitten ihan kohta uuteen yritykseen. Jee :)



Mukavaa syksyistä viikonloppua kaikille!



marjapensas

Ava pahoittelut diagnoosista. Tosin senhän voi tehdä varmuudella vasta sen laparoskopian jälkeen. Tosi paljon olen lukenut raskautuneista endottarista, joten ei se lopullinen diagnoosi ole!! Huonompi homma on esim. jos ei synny munasoluja...Mulle on laparoskopia tehty ja siinä ei löydetty endoa eikä sitä ole koskaan epäiltykään. Siitä on aikaa jo 9 vuotta, mutta lääkäri oli sitä mieltä että ei se enää tässä iässä ala.



Ääh, nyt on joku härdelli meneillään lastenhuoneessa. Palaan toista.

nyt nukuu lapset, joten hieman rauhallisempaa..Niin Ava kysyit niistä kivuista. Mulla ne alkavat n. viikko ennen menkkoja ja se on sellasta juilimista. Joskus on sellanen tunne, että olis tikku kohdussa. Tosin kakkosen syntymän jälkeen sitä tunnetta ei ole ollut. Särkylääkkeitä en ole noihin vaivoihin tarvinnut, mutta mulla on ollu aivan järkyttävät menkkakivut. Kakkosen jälkeen ne ovat olleet lievempiä ja toivotaan, että pysyvätkin sellaisina. Riesaksi on sen sijaan tullu viikon kestävä megavuoto, mutta mielummin niin kuin kauheet kivut...Mulla pms:iin kuuluu lisäksi liuta "henkisiä" vaivoja: raivopäisyys ja unettomuus..



Mulle tuo laparoskopia tehtiin tosiaan esikoista yrittäessä ja siinä katsottiin, että putket ovat auki. Ja olihan ne. Toivotaan, että sulla epäily olisi väärä tai että endo ei olisi kovin paha!! Kuten kuitenkin aikaisemminkin kirjoitin, niin se ei ole viimeinen naula arkkuun vaan paljon endosta kärsiviä raskautuneita on!!



Halauksia kaikille alamaissa oleville!!

Eli taas kp 8 menossa. Tällä kertaa tiesin koko ajan etten ole raskaana ja en tehnyt kierron lopussa edes testiä ja menkat alkoi kp 32. Onneksi kierto tuntuu palautuvan taas siihen 31päivään. Mä oon alkanut väsyä jo kokonaan tähän vauvan hommaus juttuun kun tuntuu ettei tulosta synny lainkaan. Eli nyt tuli sitten kakkosen yritystä vuosi täyteen :(



Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja kävin tänään vyöhyketerapiassa tämän vauva ongelman kanssa ja saa sitten nähdä tuleeko mitään tuloksia tässä tai ens kierrossa. Torstaina menen vielä toisen kerran hoitoon. Tuntuu jotenkin että nyt käytetään viimeistä oljenkortta vaikka eihän asia kuitenkaan niin vielä ole. Toivo toisesta lapsesta silti vaan hiipuu hiipumistaan.....



Avalle pahoittelut diagnoosista. Toivottavasti laparoskopiassa ei näkysikään sitä endoa. Niin mun kaverille kävi. Varma endo diagnoosi ei pitänytkään paikkaansa laparoskopian jälkeen.



Blaah, nyt ei irtoa mitään muuta. Halauksia kaikille!



Hermione kp 8/31 ja yritystä vuosi täynnä....

Viimekierrosta tuli kaikista lyhin eli 25pv, edellinen oli (tyhjennyksen takia) 34pv eli kroppa vielä vähän hakee itseään.

Mutta eipä se haittaa sillä meillä on nyt sitten virallisesti yritys jäissä :´(



Tähän se työttömyys on meidät ajanut. Nyt on pakko löytää/saada töitä jotka alkaisivat 2-3kk kuluessa tai muutoin putoan Kelan päivärahoille josta taas seuraa se että lennämme tästä kämpästä pihalle kuin leppäkeihäs sillä emme kykene maksamaan vuokraa+laskuja ja jotain pitäisi vielä syödä.

Sitten jos/kun pääsen töihin niin töissä pitäisi olla sen vähintään 8kk että saisin ammattiliiton päivät täyteen.

Tietty sitten voi aloittaa yrityksen uudelleen kun työtä löytyy. Tuo on toki työpaikkaa kohtaan inhottavasti tehty, että työntekijä ehtii esim. olla puoli vuotta töissä ja sitten pitää alkaa tälle sijaista etsimään. Sellaista se kuitenkin on meidän naisten kohdalla, että se riski pitää ottaa että nainen alkaa lisääntymään :p



Tuota päätöstä on hankala perustella mutta oman pääni sisällä tämä ratkaisu on aivan täysin selkeä. Ymmärtääkö kukaan tätä päätöstä? Ei varmaan...

Miehukseni tuki päätöstäni ja oli samaa mieltä. Kuitenkaan hän ei kertonut mitä ajatteli... Eikä hän edes halua keskustella asiasta...

Sydäntä kuitenkin tuska raastaa ja riipii :´( Haluaisin niiiiin kovasti syliini sen ihanan tuhisevan nyytin <3 eikä sitä tarvetta täytä mikään koira tai kummipoika... Tuska tuntuu varsinkin nyt niin suurelta sillä johan tuota odotuksen onnea päästiin pari kolme viikkoa nauttimaan. Aivan kuin lapselle olisi annettu herkullinen tikkari josta pääsi pitkän odotuksen jälkeen nauttimaan... Sitten yhtäkkiä se repaistaan pois :(



Olikohan tuossa kirjoituksessa nyt mitään tolkkua... Pää on vain jotenkin sekaisin...

Pino onkin ollut hiljainen viime aikoina. Alakuloisilta kuulostivat Hermione ja Danja, halaukset teille!

Danja, kuulostaa niin surulliselta, että rahan takia yritys on jäissä. Saisittehan te varmaan toimeentulotukea, jos Kelan rahoille tippuisit? Tietysti toivon, että saat töitä pian. Ja sitten kun saat, niin älä mieti työnantajaa. Kyllä työnantaja selviää sun raskaudesta;-) Ymmärrän kyllä sun päätöksesi, onhan se minimiäippäraha aivan naurettavan pieni. Asioilla on kuitenkin taipumus järjestyä!!

Itsekin tietysti ajattelen, että jos se tärppi vielä kävis, niin la sais olla ennenkuin tyttö täyttää 3. Sillon saisin vielä hyvät äitiyspäivärahat. Tyttö kun täyttää 3, niin alkaa itelläkin ikää olla jo liikaa, kun sitä taitaa olla jo nyt...



Tulkaahan muutkin kertomaan kuulumisia, olivatpa ne sitten mitä tahansa!

Mä olen tarkoituksella pysyny pois koneelta.. Nyt kun jotenkin on rauhallinen olo tämän vauvakuumeilun kanssa, niin yritän pitää siitä tunteesta kiinni! Surettaa aina välillä, on pelko siitä että tämä jää tähän, et km jää viimeiseksi.



On nää meidän isot lapset ihania ja rakkaita mutta tuntuu et ei meidän perhe kuitenkaan olisi vielä tässä (talossakin olisi tilaa useammallekin iltatähdelle..)

Kuitenkin sitä on kokoajan enemmän ja enemmän tunne että entä jos ei.. (vuodenvaihteessa tulee kuitenkin jo 3vuotta täyteen vauvaprojektia..)

Nyt elettäis taas kierron loppusuoraa, tiedossa oireellisia ja oireettomia päiviä..



Danja: Olen samaa mieltä kuin senniina elämä kantaa ja asiat järjestyy! monesti kuitenkin vähän eritavalla kuin alunperin suunniteltu.. Toivottavasti löytyy mukava työ ja saate oman tuhisevan nyytin <3



Mutta nyt koiran kans lenkille nauttimaan syksystä!!!

Halit ja peukutukset kaikille! =) Mami kp25

*Senniina ja mami79*: Emme saisi yhtään mitään tukea :( Kelan laskurin mukaan emme saisi penniäkään yleistä asumistukea, emme myöskään toimeentulotukea (myöskin laskurin perusteella). Meillä on muka liian hyvät tulot. Kaipa ne sit on "hyvät" tulot jos yhteenlasketut "tulot" olisi 1200e ja josta puolet menisi pelkästään asumiskustannuksiin. Loppujen laskujen jälkeen jäisi ruhtinaalliset 250e ruokaan ja auton bensaan. Että repikööt siitä prkl.

Tottakai muuttaisimme pienempään ja halvempaan asuntoon mutta kun ainuttakaan vuokra-asuntoa ei ole saatavilla. Eli eipä tässä oikein voi mitään tehdä :/ Toistaiseksi siis, ei lapsia :´(

Pitää kuitenkin ajatella positiivisesti että KUN saan töitä niin en todellakaan ajattele työnantajaa vaan annamme palaa yrittämisen suhteen!



Keskustelimme eilen näistä meidän heikoista työmarkkinoista ja tulimme molemmat siihen tulokseen että olisimme valmiita muuttamaan ihan kokonaan muualle mikäli muualta niitä töitä löytyisi. Eli mies on alkanut lämpenemään sille että voisi muuttaa pois kotiseudultaan; mulle on melkein ihan sama missä asutaan jos vain tarvittavat palvelut ym. löytyvät läheltä. Tämän suhteen siis eletään mielenkiintoisia lähikuukausia :)



Juttelimme myös siitä kuinka paljon minua harmittaa että meidän vauvahaaveita jouduttiin lykkäämään. Mies oikein yritti löytää "porsaanreikää" rahatilanteestamme sillä hänen mielestä se ei saisi olla este lapsen hankkimiselle. Perustelin kuitenkin "päätökseni" niin hyvin ja kerroin laskelmistani että millainen taloudellinen tilanne meillä missäkin vaiheessa olisi ja oli miehenkin pakko luovuttaa. Eli lykkäystä ei voi estää. Yritys kuitenkin aloitetaan uudestaan mahdollisimman pian eli heti kun olosuhteet antavat myöten.

Varsinkin nyt lykkäys tuntuu inhottavalta sillä nyt olisi otollisimmat päivät käsillä; oikeastaan otollisin viikko alkoi toissapäivänä :(

Miestä harmitti kovasti kun ei pysty mitenkään auttamaan että en murehtisi tätä asiaa niin kovasti. Eipä tälle asialle kuitenkaan voi mitään eikä sitä voi mitenkään auttaa. Joskus se vain vaivaa enemmän ja joskus taas vähemmän. Jos vain elämässä olisi tällä hetkellä edes jotain muuta ajateltavaa kuin kaikki nämä huolet ja murheet. En/emme kuitenkaan vielä ole musertumassa tämän kaiken alle joten ei mitään hätää =)



Olipa taas purkautumista kerrakseen. Meni jopa vähän offtopiciksi...



Danja, kp12

Ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Onneksi teitä on kaksi toistenne tukena !! Maiseman vaihto voisi tehdäkin todella hyvää hyvää ! =) Mami

Taitaapi km-juna palauttaa mut teidän luoksenne. Tänään alkoi vuoto ja alavatsaakin jomottelee. Samat viikot käsillä kuin viimeksikin. Neuvolaan pääsee soittelemaan vasta ensi viikolla ja sitten joskus varmaan pääsee taas ultraan toteamaan ettei siellä taaskaan mitään enää oo...

Rahat on täälläkin niukoilla, kun itse oon kotihoidontuella ja mies opintotuella, mut ollaan niin pieneen totuttu ettei meidän vauvahaaveita hidasta. Mut miten sitä jaksaa taas alkaa yrittää uudelleen...



nau (rv7+3)