~~¨~~¨~~¨~~ Haahujen lokakuu ~~¨~~¨~~¨~~

Voi surku! Toivottavasti se kuitenkin olisi jotakin vaaratonta vuotelua ja kaikki olisi sittemkin vielä hyvin. Jaksamisia vaikeaan tilanteeseen.



Hermione kp 13/31

Nyt verta tulee tosi paljon ja hyytymiä ja kipu on kova. eli usko on loppunut että voisi olla asiat hyvin. Aamupäivä tuli itkettyä ja tyttö yritti lohduttaa. Pelottaa onnistutaanko me ikinä enää saada toista lasta. Eka km oli huonoa tuuria, mutta nyt on riski jo suurentunut. Siksi onkin tuska monta kertaa kovempi kuin viime kerralla. Täytyy varmaan mennä yksityiselle kysymään apua, kun ei jaksais vielä yhtä tämmöistä ennenkuin edes mietitään voisko jotain tehdä. eikös tutkimukset yleensä aloiteta vasta 3. km:n jälkeen? Haluaisin niin vielä kokea ne pienet potkut mahassa ja saada pienen vauvan rinnalle. En tiedä oisko pitänyt käydä alkuraskauden ultrassa, kun nyt ei tiedä mikä meni pieleen ja onko siellä elämää ikinä ollutkaan. Toivottavasti sais ens viikon alkuun ultra aikaa, niin näkis mikä on tilanne. Kovin nihkeesti noita aikoja kunnalliselle saa, pitää olla vuoto jatkunut monta päivää.



nau

Mihin ovat kadonneet tämän ketjun iloiset uutiset? Nyt niitä kaivattaisiin!



Miulla on pää totaalisen sekaisin. Menkkojen alkua surin tällä kertaa jo lähes yhtä paljon kuin keskenmenoja (näin vuolaasti en ole itkenytkään aikoihin). Jotenkin olin asettanut itselleni tämän takarajan, jos nyt ei tärppää niin ei kai sitten koskaan. Eipä tärpännyt ei. Nyt en tiedä ollenkaan mitä pitäisi tehdä... Viimeisimmästä keskenmenosta on aikaa jo vuosi, pitäisikö vielä yrittää, kenen puoleen voisi kääntyä, vai pitäiskö vaan luovuttaa??? Kolmannen keskenmenon jälkeen tutkittiin muistaakseni kromosomit ja hyytymistekijät eikä niissä mitään vikaa ollut.. Voidaanko jotain tutkimuksia vielä tehdä?? Helpottais vaikkapa sekin että sais tiedon ettei vauvaa ikinä tule, tämä toivo, odotus ja pettymys on kohta jo liikaa kestettäväksi.



Olo on niin yksinäinen ja niin epäonnistunut. Olen aina uskonut että kaikella on tarkoituksensa, mutta mikä on minun tarkoitukseni tässä maailmassa? Kai sitä jotain tärkeää pitäisi saada aikaan..? Itseäni en just nyt koe kovin tärkeäksi.

Voi itku! Tiedän kyllä tuon tunteen, kun toivo tuntuu menneen ihan täysin.. Mulla on yhteensä nyt kolme km takana, mutta koska yksi raskaus onnistui siinä välissä niin en pääse tutkimuksiiin vielä. Yksityiselle ei ole tällä hetkellä varaa mennä kun keittiöremppa vie kaiken rahan. Voi kun me kaikki vielä onnistuttaisiin tuntemaan ne ihanat pienet potkut masussa..



Zeria. Mua kanssa ihmetyttää että miksi täällä on vain pelkkiä surullisia uutisia kokoajan. Nyt tarvittaisiin rutkasti positiivisuutta kehiin.

Äläkä ihmeessä vielä luovuta!! Minä menin sen takia just vyöhyketerapiaan kun en oikein muutakaan tässä tilanteessa voi tehdä tän asian eteen. Kokeile sinäkin. Sillä on saatu paljon hyviä tuloksia lapsettomuudessa ja keskenmenoissa. Ja toiseksi se rentouttaa kehoa ja mieltä aivan mahtavasti!! Eikä se ole kovin kallistakaan n. 30 e kerta. Mutta kannattaa mennä sitten oikein kunnon Refleksologille joka osaaa asiansa. Hyvät refleksologit löytää kun googlaa medikaNovan.

Jaksuja ja halauksia sullekin kovasti!



Hermione taas, joka on vihdoin päässyt kotiin lopullisesti :)

Naulle halaus!



Itse en nyt jaksa vauvahaaveita elättää. Viime viikko toi sen pahimman uutisen mikä meille voi nyt tulla. Isäni nukkui pois. Tuntuu kun tukehtuisi tänne. Miten näistä selviää?? Tämän kirjoittaminenkin on vaikeaa. Ei keksi sanoja.



En nyt jaksa täällä varmaan kirjoitella hetkeen, mutta kaikille teille plussia toivoen



Irish

Irishille lämmin osanotto!! :( Kovasti voimia surun keskelle! Mitään muuta ei oikein osaa tässä tilanteessa sanoa. Aika läheisen menettäessäkin auttaa, mutta ei sekään tieto yhtään lohduta. Itse menetin isäni pari vuotta sitten.

Se tuntui ainakin itsestäni kummalliselta, miten elämä voi jatkua niin samanlaisena vaikka niin tärkeä ihminen on poistunut tästä maailmasta. Kyllähän sen järjellä tietää, että niin se menee ja pitää mennäkin, mutta sydämessä sitä ei taho ymmärtää.



Naulle ja muille matalissa tunnelmissa oleville haleja ja jaksamista!



Itse olen tainnut käydä vain pari kertaa kirjoittelemassa tänne. Eipä minulle mitään uusia kuulumisia olekaan. Tällä hetkellä on piinailuajat meneillään..

Parempia fiiliksiä kaikille toivova sani

Irishille lämpöisiä halauksia ja suuri osanotto menetyksestäsi :( Ei kyllä ole lainkaan reilua että joudut noin paljon surua kokemaan.

Ei ole näköjään meidän pinossa surullisille uutisille loppua...



ON. Vyöhyketerapialla tuntuu olevan kyllä paljon vaikutusta tässä kierrossa. Tänään jo ilmeisesti oli ovis vaikka se yleensä oon bongannut sen vasta ovistestillä kp 18!! sain aika vahvan viivan testiin tänään ja oireet oli ihan mielettömät, joten melkein uskon että ovis plussa olisi pärähtänyt eilen testiin. Tai sitten saan sen plussan vasta huomenna ja ovis on jo tosi lähellä. Mulle tulee tuollainen viiva aina ennen ja jälkeen ovis plussan. No huomenna sen näkee jos viiva alkaa heikkenemään tai sitten tulee se plussa. Mutta joo suosittelen kyllä sitä vyöh.terapiaa. Tämä kierto on ollut tosi hyvä. Eikä ole ollut lainkaan tuhruilua tai muuta kummallista.



Hermione kp 14/31

Voimia suruun!



ON: Minulla meni viikonloppu matalissa tunnelmissa.. Perjantaina oli sukulaisperhe vauvansa kanssa kylässä, ensin alkoi mahakipu ja sitten vuoto, onneksi appivanhemmat asuu viel samassa talossa pääsin liukenemaan paikalta! Ei varmaan olisi niin koville ottanut jos ei olisi ollut vauva talossa. näin paljon en ole itkenyt, lisäksi oli todella kovat kivut ja tuli vähän hyytymiä.. menkat alkoi kuitenkin kp26, et ei edes myöhässä..



Niinpä niin alkaa luovutus olo olla täälläkin, ei tahdo jaksaa..

Mami kp4/ 26-30

hei! siis enpä ole tainnu pariin kuukauteen tällä sivulla käydä, eikä ny kauheesti muutenkaan koneella istuskellut. nytkin pikaisesti piipahin ja päälisin puolin -myöhemmin sitten perehdyn tarkemmin : ) - lueskelin terveisiä. Kovasti on teillä ikäviäkin juttuja mut jotain ilon pilkahduksiakin kuitenkin : )

en muista millon, tai mitä viestiä viimen laittelin..mullahan oli se kohdunulkoisen epäily sillon heinäkuun loppupuolella("tavalista"km hoidettiin ensin vkolla 8 kun vuoto alkoi ja kohdussa jotain)kun hcg ei laskenut tarpeeksi.

..ja sitten "yllättäen"(hox!hyvässä hoidossa neuvolassa olin, siitä kiitos eli ei sen puoleen yllättäen vaan että tilanne vaan eteni niin nopeasti) alkoi kipu ja sis. vuoto .. hb alle 60 kun leikkaussalissa. Aika heikkoonhan se veti kunnon, n.10vkonen vauvanalku oli.

tässä edelleen vähän niinku fyys paraneminen käynnissä, henkinen puoli niin ja näin.. Ajatella täytyy vaan niin että 3 ihanaa mussukkaa on -niistä kiitos! katsellaan päivä kerrallaan mitä tuleman pitää, haaveita riittää ; )

nyt ulkoilemaan pikkuneidin kanssa suunnataan! aurinko näkyy!

ja ensiksi halaukset Naulle ja Irishille. Eipä löydy sanoja lohdutukseksi. Paljon voimia ja jaksamista!



Mukavaa, että harvemmin kirjoittaneitakin on tullut "linjoille"!



Itselle ei erityistä. Saatiin viikonloppuna pihahommat tehtyä ja nyt loisin sisällä, vaikka ulkona paistaa aurinko. Ei sitä aina jaksa rehkiä.



Vauva-asiaa en ole jaksanut miettiä, kun ei se miettimällä siitä miksikään muutu. Varsinaista "tähtäämistä" meillä ei edelleenkään ole käynnissä. Silläkään ei sinänsä ole väliä, kun meillä on sänkyelämää riittävästi raskautumista ajatellen. Raskaus ei siitä huolimatta ala ja sen ajatuksen kanssa olen jo oppinut elämään. Kyllähän sen ajatuksen kanssa on 15 vuotta saanut tahkotakin ja nyt vasta on nuppi siinä kunnossa, että voi asian hyväksyä. Maailma ei enää kaadu, jos iltatähtikolmosta ei tule. Olipas epäselvä selostus, mutta varmaan tajusitte, mitä meinaan.



Toivotaan, että mahd. pian saadaan lukea jonkun onnistuneesta tärpistä!

Voimia kaikille!

Voi kun ikäviä uutisia Irishillä. Iloisia uutisia pinoon todella kaivataan.



Perjantaista asti neuvolaan oon soitellut, mutta ohjautui aina sisätautienpolille - olivat mokanneet soitonsiirrossa. Keskuksen kautta sain viimein eilen laitettua vastaajaan viestin ja tänään soitti. Oli neuvolantäti ollut toisessa toimipisteessä hommissa. Turha homma sinänsä neuvolaan soitella, kun käski soittaa naistentautienpolille ja kysyä sieltä tarviiko lähetteen. Viimeks mulla oli. Toivottavasti ei oo välttämätön, sillä muuten täytyy soitella huomenna aamulla terveyskeskuslääkäriaikaa ja maksaa 11€ lähetteestä. Polille voi soittaa yhdeltä, sitä tässä odottelen. Kamalan hankalaa ja stressaavaa päästä tutkittavaks. Vaikka eipä tässä sinänsä kiirettä, kun vuoto on rauhottunut ja ei oo mitään epäilystä asioiden tilasta. Lauantain olin tosi kipeä, mutta su helpotti, kun isompi möykky tuli ulos. Seuraavalla kerralla (toivottavasti pian!) pitää soitella neuvolaan aikaisin, niin saan ultran aikaisemmin. Jotain edistystä sentään.

Toivottavasti pääsen nyt pian ultraan ja ei tarvita mitään toimenpiteitä ja pääsee heti uuteen yritykseen.



nau

Muistaakseni täällä oli joitakin jotka käyttävät ASAa varmuuden vuoksi? Minkälainen hb teillä on ja miten te olette sitä asaa käyttänyt?? Vyöh.terapeutti oli sitä mieltä että mun hb on ehkä vähän turhan korkea( n. 140) Mitä mieltä viisaammat olette? kannattaako kokeilla sitä ASAa ihan ominpäin?



Huolestunut Hermione kp 18/?



P.S Ovis tosiaan oli silloin kp 14, koska ei enää ole ovista sen jälkeen näkynyt..

Vihdoin viimein polilla käyty. Kyllä on tuskasta päästä tutkittavaks. Kun pompotellaan paikasta toiseen. Ärsyttää kun polille päästäkseen pitää käydä terveyskeskuksesta hakeen lähete ja maksaa 12e pelkästä lähetteestä. Terveyskeskuksen ajanvarauksessakin sattui olemaan tosi tyly täti, joka ei meinannut antaa aikaa edes sinne ja muutenkin puhui km:sta tosi tökerösti. Lääkärit onneks olleet mukavia.

Mutta nyt siis on taas tyhjää tilaa vuokrattavana. Kaikki oli tullut itsestään ulos. Vielä ei mitään tutkimuksia tai hoitokokeiluja tehdä. 2 km:a peräkkäin on vaan huonoa tuuria ja "normaalia"... Itseä kummastuttaa, kun molemmat alkoi täsmälleen samana rv:na 7+3.

Vyöhyketerapiaa aattelin kokeilla ja vehnänalkioöljyä, mitähän vielä keksis... Lääkäri suositteli ootteleen yhdet kuukautiset ennen yritystä, mut enpä tiedä malttaako.



nau kp 8/30

haahut etusivulle. Mitä ihmisille kuuluu? Kovin hiljaiseksi on väki käynyt!



Naulle halaukset, kuulosti aikamoiselta touhulta hoitoonpääsy!

*Naulle* pahoittelut keskenmenosta, *Danjalle* vauvaprojektin lykkääntymisestä, tulethan välillä kertomaan miten työnhaku etenee!. *Irikshelle* voimia suruun. Ja *halaus* tasapuolisesti kaikille, aika moni sitä täällä tarvitsee.



ON: eka yk km:n jälkeen lähestyy loppuaan, mutta en oikein jaksa plussaan uskoa. Olin viime viikolla lääkärissä välivuotojen ja kipujen takia, mutta mitään selkeää syytä (tulehdus tms.) ei löytynyt, ilmeisesti kroppa vain ei ole ihan palautunut km:sta. Ovis oli kuitenkin tapahtunut, mutta limakalvo näytti sen verran ohuelta, että vähän taitaa olla huonot mahdollisuudet onnistumiseen tässä kierrossa... Toivottavasti täti sitten saapuu pian, ja toivottavasti ensi kierto menee jo normaalimmin niin että olisi jotain todellista jännäilyn aihetta :)



Hyvää loppuviikkoa kaikille!

t. marjapensas

Mitä teille kuuluu? Voimia Naulle, onnkeksi kohtu oli tyhjentynyt! Ihmeen vaikeaa tuo tutkimuksiin pääsy! Onnea uuteen yritykseen!

Danja mitäs sinulle? Irish voimia suruun!! Marjapensas, joko uudessa kierrossa merossa?



Täällä ovisaikaa eletään kp 12 oli selkeä viiva ja eilen ei viivaa.. kai täytyy tänään viel tikuttaa.. Tuskastuttaa tämä kuumeilu..



halauksia ja voimia kaikille!

=) Mami kp14

Täällä menossa kunnon piinis. Oireita ja kaikkea löytyy. Silti oon vaan ihan varma että ei ole tärpännyt.. no tiistaina viimeistään testailen jollen aiemmin uskalla..





Hermione kp 25/? dpo 11

Minun puoleltani moneen viikkoon. Tulin lomaviikkoni aluksi lukemaan kuulumisianne ja olen nieleskellyt täällä kyyneliä koko aamun.



Lämmin osanottoni Irishille! Kuten töissä todettiin kuluneella viikolla läheisen pois nukkuminen on paska juttu. Varsinkin silloin kun kyse on vielä nuoresta ihmisestä, jolla olisi niin paljon vielä annettavaa toisille.



Nau oli kokenut taas surua. Paljon halauksia sinulle! Olet mielessä! Toivottavasti asiat selviävät. Tuo kaksi km on inhottava tilanne, ei muka vielä hälyyttävä, mutta itse tietää, että jotain on pielessä.



Danjalle myös voimia! Kurjaa miten raha säätelee tätä elämää. Jaksamista päätösten kanssa.



Ja kaikille muillekin paljon halauksia ja tsemppiä vauvahaaveisiin ja elämään ylipäätänsä.



Täällä kaikki on ollut aivan liian kiireistä. Miehen leikkaus siirtyi, kun anestesialääkäri kieltäytyi nukuttamasta infektion vuoksi. Nyt odotellaan seuraavaa aikaa. Katsotaan miten joulun käy. Ensin olimme todella pettyneitä, mutta jälkeenpäin on tuntunut hyvältä että näin kävi.



Neljä viikoa on kulunut harjoittelussa ja kaikki vapaa-aika muksun kanssa leikkiessä. Tyttö on välillä maailman ärsyttävin uhmäikäinen, joka heittäytyy lattialle kirkumaan, mutta välillä aivan ihana ja innostuu kaikista leikeistä. Nyt vauvajutut on kaikkein hienointa ja meillä iskäkin saa vaatettaa nukkeja ja antaa niillle maitoa. Lehdestäkin piti lukea kaikkien kastettujen nimet, kun tyttö vaan huutaa "vauva" ja osoittaa kuvia. Onneksi kaverille on pian syntymässä vauva, joten saa meidän neiti ihmeteltävää.



Viikko sitten oma isoisäni nukkui pois. Suru on ollut sellaista maltillista. Hän oli saanut maalliset asiat hoidetuksi ja oli jo sitä mieltä, että aika käy pitkäksi kun pitää vaan odottaa koska kuolee. ikää oli jo yli 90v. Hautajaisjärjestelyjä on tässä silti edessä ja tällä viikolla pääsen vielä hyvästelemään hänet sairaalan kappeliin, jossa arkku myös suljetaan.



Nyt on onneksi lomaviikko, joten ehtii hieman tekemään omiakin asioita. Niin, ja olihan minulla kai niitä iloisia asioita. Testasin tänään vahvan plussan, tummemman kuin kontrolliviiva. Eli eipä tarvitse miettiä onko tuo tuossa vai ei. Kaksi keskenmenoa takana, eli olen toistaiseksi raskaana, katsotaan kuinka kauan. Myönnetään, että aika skeptinen olen.



Mukavaa ja kirpeää marraskuuta kaikille!



Myy (4+3?)