Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä kokemuksia mistä ette yleensä kerro toisille ihmisille?
11.07.2026 |
Koska sitä voi olla vaikee selittää ulkopuolisille, todennäkäisesti ihmiset eivät ymmärtäisi, tai vastaavaa. Itse en yleensä kerro lapsuudestani, vain lähimmät ystävät tietävät.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kertoa mistään?
Tämä on nykyään syrjäytyneiden palsta, joten ei ihme, että kommentti saa tykkäyksiä. Minäpä kerron: ihminen on laumaeläin. Tämä näkyy mm. sillä tavalla, että ihmisen perustarpeisiin kuuluu vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa. Koska ihminen viestii puhumalla, ihmisillä on tapana kertoa toisilleen asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko että ydinperheessä lapsuutensa elänyt ihminen voisi ymmärtää sitä kokemusta kun vanhemmat eroaa tai toinen vanhemmista kuolee, tai kun menettää molemmat vanhemmat. He elää ihan eri maailmassa.
Miksei voi ymmärtää? Ei tietenkään voi tietää omakohtaisesti, millaista se on, mutta on ihan mahdollista ymmärtää toisten ihmisten kokemuksia, vaikka ne poikkeaisivat hyvin paljon omista kokemuksista. Olen koko elämäni lukenut paljon, eli sillä tavalla ottanut selvää asioista, jotka eivät ole omassa kokemuspiirissäni. Jostain syystä olen myös sellainen ihminen, jolle toiset helposti avautuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä ihan kamala ihminen sellainen, joka kertoisi kaikki kokemuksensa toisille ihmisille.
Minkä takia. Perustele.
Esimerkiksi aamukakan väristä en halua kuulla mitään.
Kemiallisavusteiset tajunnan laajentamiset on sellainen asia, että olen tarkkana että missä seurassa puhun.
Monilla ihmisillä edelleen tänä päivänä 50-lukulaiset asenteet asiaan.
Ufoista ei viitsi kertoa. Tulee helposti leimatuksi ainakin omituiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rankat asiat vaatii henkisesti vahvaa ja kypsää ihmistä. iso osa ihmisistä ei pysty kuuntelemaan ja ymmärtämään toisen rankkoja asioita. koulutus psykologiassa voi auttaa.siksi ei kannata puhua joka tyypille asioitaan. osa juoruakoista puhuu eteenpäin kaiken mitä kuulee.
voi purkaa mieltäsi esim.kirjoittamalla paperille asiat ja sit hävittää paperit.esim.arat asiat.
jotkut pystyy empaattisesti ja hyväksyvästi kuunteleen toisen murheet mutta nämä ihmiset on harvinaisia.
Vierailija kirjoitti:
En kerro kenellekään kokemastani perheväkivallasta.
Minä olen kertonut vain aviomiehelleni, että isäni yritti kovassa humalassa surmata haulikolla äitini. Yhdessä juoksimme metsään pakoon. Vaikea on unohtaa. Onneksi isä ei enää ole elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset järkyttyisi jos ne tietäisi mun elämäntarinan. Siskoni ehdotti, että kirjoita elämänkerta. Elämästäni voisi tehdä myös elokuvan tai kokonaisen kirjasarjan 1-3 osaisen riippuen vähän mitä vaiheita haluaa kuvata. Yhden kirjan aihe on jo mielessä, en vain ole oikein mikään maailman paras kirjoittaja. Kirjoitusvirheitä tulee yms.
Olen kantapään kautta oppinut, ettei muille ihmisille kannata kertoa oikeastaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ydinperheessä lapsuutensa elänyt ihminen voisi ymmärtää sitä kokemusta kun vanhemmat eroaa tai toinen vanhemmista kuolee, tai kun menettää molemmat vanhemmat. He elää ihan eri maailmassa.
Ainakin me ala-asteella naureskeltiin luokkakaverille jolta oli kuollut vanhemmat tsunamissa. Se oli joutunut tekemisiin lastensuojelun ja sosiaaliviranomaisten kanssa, se oli joutunut arviointeihin ja kertoi ihan outoja juttuja. Yritti kiusata meitä toisia siitä että asuimme kotona vanhempiemme kanssa.
Vastoinkäymisiä kokeneet lapset ovat kaikista vahvimpia, te helpon elämän viettäneet ette tiedä yhtään mitään oikeista rankoista ongelmista. Heillä on näkemystä ja kokemusta ja osaavat asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja heistä tulee taistelija sieluja. Siksi hän oli vahvempi ja kokeneempi kuin kukaan teistä.
Itsehän hän oli ensin yrittänyt kiussta niitä toisia lapsia näiden kotioloista, vähän turhaa ihmetellä jos toiset sanovatkin takaisin. Mikään ei oikeuta kiusaamiseen tai typerään käytökseen, vaikka itsellään olisi taustalla mitä tahansa kokemuksia.
Ei ole mitään kauheampaa kuin vanhemman kuolema lapsuudessa. Rankkoja kokeneilla on enemmän elämän kokemusta kuin kenelläkään teistä. Ei ole väärin jos sanoo niin kun asiat on, rankkoja kokeneilla on oikeus tuoda ilmi näitä mistä ovat selvinneet ja siihen verrattuna kenenkään teistä kokemukset ei ole mitään ja totta kai vanhempien kanssa elömä tuntuu heidän perspektiivistä nössöltä ja lapselliselta.
On kyllä peiliin katsomisen paikka sillä jonka mielestä on nössöä tai lapsellista elää omien vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset järkyttyisi jos ne tietäisi mun elämäntarinan. Siskoni ehdotti, että kirjoita elämänkerta. Elämästäni voisi tehdä myös elokuvan tai kokonaisen kirjasarjan 1-3 osaisen riippuen vähän mitä vaiheita haluaa kuvata. Yhden kirjan aihe on jo mielessä, en vain ole oikein mikään maailman paras kirjoittaja. Kirjoitusvirheitä tulee yms.
Kustantamo auttaa tekstin stilisoimisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonkin asioita. En myöskään erityisesti arvosta ihmisiä, jotka avautuvat mm. seksielämästään tai "henkisestä kasvustaan". Ei vaan jaksa, kun itsestä tuntuu että nuo aiheet on aika banaaleja. Yksi kaveri jänkkäsi vuosia vaihdevuosistaan, eikä millään meinannut hyväksyä että minulla ne menivät ohi nopeasti ja ilman mitään häiritseviä oireita. Turhaa draamaa omasta mielestäni
On tietenkin. Varmasti kaikilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kemiallisavusteiset tajunnan laajentamiset on sellainen asia, että olen tarkkana että missä seurassa puhun.
Monilla ihmisillä edelleen tänä päivänä 50-lukulaiset asenteet asiaan.
1950-luvullahan esim LSDtä pidettiin lupaavana lääkkeenä psykiatriassa ja sitä käytettiin Yhdysvalloissa psyykenlääkkeenä 1947–1965.
Kielteinen suhtautuminen tuli vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ydinperheessä lapsuutensa elänyt ihminen voisi ymmärtää sitä kokemusta kun vanhemmat eroaa tai toinen vanhemmista kuolee, tai kun menettää molemmat vanhemmat. He elää ihan eri maailmassa.
Ainakin me ala-asteella naureskeltiin luokkakaverille jolta oli kuollut vanhemmat tsunamissa. Se oli joutunut tekemisiin lastensuojelun ja sosiaaliviranomaisten kanssa, se oli joutunut arviointeihin ja kertoi ihan outoja juttuja. Yritti kiusata meitä toisia siitä että asuimme kotona vanhempiemme kanssa.
Vastoinkäymisiä kokeneet lapset ovat kaikista vahvimpia, te helpon elämän viettäneet ette tiedä yhtään mitään oikeista rankoista ongelmista. Heillä on näkemystä ja kokemusta ja osaavat asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja heistä tulee taistelija sieluja. Siksi hän oli vahvempi ja kokeneempi kuin kukaan teistä.
Itsehän hän oli ensin yrittänyt kiussta niitä toisia lapsia näiden kotioloista, vähän turhaa ihmetellä jos toiset sanovatkin takaisin. Mikään ei oikeuta kiusaamiseen tai typerään käytökseen, vaikka itsellään olisi taustalla mitä tahansa kokemuksia.
Ei ole mitään kauheampaa kuin vanhemman kuolema lapsuudessa. Rankkoja kokeneilla on enemmän elämän kokemusta kuin kenelläkään teistä. Ei ole väärin jos sanoo niin kun asiat on, rankkoja kokeneilla on oikeus tuoda ilmi näitä mistä ovat selvinneet ja siihen verrattuna kenenkään teistä kokemukset ei ole mitään ja totta kai vanhempien kanssa elömä tuntuu heidän perspektiivistä nössöltä ja lapselliselta.
On kyllä peiliin katsomisen paikka sillä jonka mielestä on nössöä tai lapsellista elää omien vanhempien kanssa.
Huomaa ettei jotkut ole joutunut käymään läpi rankkaa lapsuutta niin kuin hän jonka vanhemmat kuolleet eikä tiedä oikeasti rankoista kokemuksista yhtään mitään. Sellaiset lapset jotka kokee vanhempien kuoleman ovat kaikista vahvempia, kypsempiä ikäisekseen ja itsenäisempiä kuin kukaan teistä helpon lapsuuden kokeneista. Ette vaan ymmärrä sitä miten rankkaa on selvitä perheen menettämisestä samalla kun muut elää nössöä helppoa elämää vanhempien kanssa ja ovat lapsellisempia kuin rankkoja kokeneet lapset. Heillä on kokemusta ja taitoa asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin mitä muilla lapsilla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ydinperheessä lapsuutensa elänyt ihminen voisi ymmärtää sitä kokemusta kun vanhemmat eroaa tai toinen vanhemmista kuolee, tai kun menettää molemmat vanhemmat. He elää ihan eri maailmassa.
Ainakin me ala-asteella naureskeltiin luokkakaverille jolta oli kuollut vanhemmat tsunamissa. Se oli joutunut tekemisiin lastensuojelun ja sosiaaliviranomaisten kanssa, se oli joutunut arviointeihin ja kertoi ihan outoja juttuja. Yritti kiusata meitä toisia siitä että asuimme kotona vanhempiemme kanssa.
Vastoinkäymisiä kokeneet lapset ovat kaikista vahvimpia, te helpon elämän viettäneet ette tiedä yhtään mitään oikeista rankoista ongelmista. Heillä on näkemystä ja kokemusta ja osaavat asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja heistä tulee taistelija sieluja. Siksi hän oli vahvempi ja kokeneempi kuin kukaan teistä.
Miksi yrität puolustella kiusaajan vääriä tekoja? Se että itsellä on ollut vaikeaa ja yrittää kiusata toisia lapsia siitä että nämä asuvat kotona vanhempiensa kanssa on ihan yhtälailla kiusaamista ja väärin kuin mikä tahansa kiusaaminen. Oli omat taustat sitten millaiset tahansa.
Ei se ole kiusaamista huomauttaa eikä väärin sanoa olevansa kovempia kokeneempi ja vahvempi koska se on totuus että vanhempansa menettäneet lapset on kovempia kokeneita kuin muut. Jos joku siitä loukkaantuu että toteaa olevansa vahvempi ja rohkeampi kuin vanhempien kanssa aina elänyt on vaan liian herkkä. Mietipä mitä vanhempansa menettäneen on pitänyt käydä läpi ja kestää samalla kun muut on saaneet elää omissa kodeissa. Mamman tytöt ja pojat jotka on saaneet elää vanhempien kanssa ei ikinä selviäisi samasta.
Kyllä. Monenmoista. Joita ei välttämättä haluttaisi edes uskoa. On tullut nähtyä ja koettua enempi kuin keskiverto kansalainen.
Vierailija kirjoitti:
Paljonkin asioita. En myöskään erityisesti arvosta ihmisiä, jotka avautuvat mm. seksielämästään tai "henkisestä kasvustaan". Ei vaan jaksa, kun itsestä tuntuu että nuo aiheet on aika banaaleja. Yksi kaveri jänkkäsi vuosia vaihdevuosistaan, eikä millään meinannut hyväksyä että minulla ne menivät ohi nopeasti ja ilman mitään häiritseviä oireita. Turhaa draamaa omasta mielestäni
Turhaa draamaa, koska sinulla ei ollut samanlaista? Hm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että ydinperheessä lapsuutensa elänyt ihminen voisi ymmärtää sitä kokemusta kun vanhemmat eroaa tai toinen vanhemmista kuolee, tai kun menettää molemmat vanhemmat. He elää ihan eri maailmassa.
Ainakin me ala-asteella naureskeltiin luokkakaverille jolta oli kuollut vanhemmat tsunamissa. Se oli joutunut tekemisiin lastensuojelun ja sosiaaliviranomaisten kanssa, se oli joutunut arviointeihin ja kertoi ihan outoja juttuja. Yritti kiusata meitä toisia siitä että asuimme kotona vanhempiemme kanssa.
Vastoinkäymisiä kokeneet lapset ovat kaikista vahvimpia, te helpon elämän viettäneet ette tiedä yhtään mitään oikeista rankoista ongelmista. Heillä on näkemystä ja kokemusta ja osaavat asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja heistä tulee taistelija sieluja. Siksi hän oli vahvempi ja kokeneempi kuin kukaan teistä.
Miksi yrität puolustella kiusaajan vääriä tekoja? Se että itsellä on ollut vaikeaa ja yrittää kiusata toisia lapsia siitä että nämä asuvat kotona vanhempiensa kanssa on ihan yhtälailla kiusaamista ja väärin kuin mikä tahansa kiusaaminen. Oli omat taustat sitten millaiset tahansa.
Ei se ole kiusaamista huomauttaa eikä väärin sanoa olevansa kovempia kokeneempi ja vahvempi koska se on totuus että vanhempansa menettäneet lapset on kovempia kokeneita kuin muut. Jos joku siitä loukkaantuu että toteaa olevansa vahvempi ja rohkeampi kuin vanhempien kanssa aina elänyt on vaan liian herkkä. Mietipä mitä vanhempansa menettäneen on pitänyt käydä läpi ja kestää samalla kun muut on saaneet elää omissa kodeissa. Mamman tytöt ja pojat jotka on saaneet elää vanhempien kanssa ei ikinä selviäisi samasta.
En tajua tällaista kurjuudella elvistelyä. Yleensä vanhat ihmiset, tuollaiset kasikymppiset, ovat kunnostautuneet tällaisella. Mutta ei heistäkään kaikki.
Puppa 👴🏻 tuli yhtäkkiä taakseni.