Rääkyvät lapset pihalla - tukkikaa hyvät vanhemmat niiden turvat!

Ap itse ollut rääkyvä kakara lapsena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän et ap ole koskaan ollut lapsi etkä rääkynyt pihalla. Ethän?

Ei meillä ainakaan ollut kilpaa kirkumisen kisoja. Tyhmän näköisinä ringissä rääkyvät ja jokainen yrittää sitä pahinta ääntä saada aikaiseksi.

Me oltiin piilosta, pelattiin pallo- mailapelejä, seikkailtiin viereisessä metsikössä, leikittiin aarteen kätkemistä, oltiin uimarannalla, fillaroitiin, oli laiva on lastattua ja vaikka mitä, hyppynarut, hypättiin kuminauhalla vistiä, ja koko ajan kivaa. Sateella sisällä lautapelejä ja kirjoja.

Nämä nyhjäävät naapurien ikkunanpielissä ja ovilla, kirkuvat kuin pistetyt siat, eivät hievahdakaan koko päivänä mihinkään kauemmas. Juoksevat pientä ympyrää meidän ikkunan edessä ja kirkuvat, kirkuvat, kirkuvat. Joku välillä hyppää matontamppaustelineelle huutamaan, ja muut seuraa perässä, kunnes taas juostaan. Ei tuo mitenkään normaalilta enää vaikuta.  -eri

Kyllä mä muistan omasta lapsuudestani, että kyllä me leikkimisen lomassa kiljuttiin ja karjuttiin. Samalla tavalla leikittiin piilosta, hippasta ja muuta ja aivan takuulla lähti ääntä, kun juoksi kaveria pakoon. Eikä silloin kukaan naapureista tullut valittamaan, että lapsista lähtee ääntä, kun lapsia oli pihatie täynnä. En muista että kukaan aikuinen olisi vaatinut hiljaisuutta ulkona ja sen takia paljon pyörittiinkin pihoilla. Sisätiloissa piti olla sitten siivosti.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vihataan lapsia. Lapset eivät saa näkyä tai kuulua. Menkää metsäläiset jonnekin oikeaan suurkaupunkiin tutustumaan miten siellä on ääntä ja lapset näkyy ja kuuluu. 

Suomessa vihataan lapsia, koska juntit vanhemmat ei osaa niitä kasvattaa. Lapsia voi kieltää ja estää, esimerkiksi. Ei ole pakko hymyillä ylpeänä vieressä kun lapsi tuhoaa pihan istutukset, kuten meidän taloyhtiössä. 

Ylipäätään ne pskalapset voisi viedä joskus jonnekin eikä pitää niitä siinä samalla pihalla aamusta iltaan. Onhan noita leikkipuistoja jotka on ihan sitä varten tarkoitettu, että siellä voi purkaa energiaa. Metsäpolullekin voi lapset viedä. Mutta eihän se käy kun pitää sisäpihalla kiljua täysin palkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän et ap ole koskaan ollut lapsi etkä rääkynyt pihalla. Ethän?

Ei meillä ainakaan ollut kilpaa kirkumisen kisoja. Tyhmän näköisinä ringissä rääkyvät ja jokainen yrittää sitä pahinta ääntä saada aikaiseksi.

Me oltiin piilosta, pelattiin pallo- mailapelejä, seikkailtiin viereisessä metsikössä, leikittiin aarteen kätkemistä, oltiin uimarannalla, fillaroitiin, oli laiva on lastattua ja vaikka mitä, hyppynarut, hypättiin kuminauhalla vistiä, ja koko ajan kivaa. Sateella sisällä lautapelejä ja kirjoja.

Nämä nyhjäävät naapurien ikkunanpielissä ja ovilla, kirkuvat kuin pistetyt siat, eivät hievahdakaan koko päivänä mihinkään kauemmas. Juoksevat pientä ympyrää meidän ikkunan edessä ja kirkuvat, kirkuvat, kirkuvat. Joku välillä hyppää matontamppaustelineelle huutamaan, ja muut seuraa perässä, kunnes taas juostaan. Ei tuo mitenkään normaalilta enää vaikuta.  -eri

Kyllä mä muistan omasta lapsuudestani, että kyllä me leikkimisen lomassa kiljuttiin ja karjuttiin. Samalla tavalla leikittiin piilosta, hippasta ja muuta ja aivan takuulla lähti ääntä, kun juoksi kaveria pakoon. Eikä silloin kukaan naapureista tullut valittamaan, että lapsista lähtee ääntä, kun lapsia oli pihatie täynnä. En muista että kukaan aikuinen olisi vaatinut hiljaisuutta ulkona ja sen takia paljon pyörittiinkin pihoilla. Sisätiloissa piti olla sitten siivosti.

Mutta kun nykyään ei kielletä lapsia yhtään. Ei ole mitään rajoja, kuinka kauan ja missä saa kiljua hulluna. Kyllä ennen vanhemmat osasivat sanoa, että nyt riittää, tai että nyt kotiin nukkumaan, tai että nyt se mikä lie venkutin (nykyään tabletti) pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vihataan lapsia. Lapset eivät saa näkyä tai kuulua. Menkää metsäläiset jonnekin oikeaan suurkaupunkiin tutustumaan miten siellä on ääntä ja lapset näkyy ja kuuluu. 

Suomessa vihataan lapsia, koska juntit vanhemmat ei osaa niitä kasvattaa. Lapsia voi kieltää ja estää, esimerkiksi. Ei ole pakko hymyillä ylpeänä vieressä kun lapsi tuhoaa pihan istutukset, kuten meidän taloyhtiössä. 

Hiljaisuuden vaatiminen ulkona ei mielestäni korreloi kasvattamisen kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen suhteen. Mutta pihakasveja ei tietenkään saa rikkoa eikä kiskoa pois, on ihan perus sääntöjä se, että mitään ei saa rikkoa. Ei edes omia leluja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän et ap ole koskaan ollut lapsi etkä rääkynyt pihalla. Ethän?

Ei meillä ainakaan ollut kilpaa kirkumisen kisoja. Tyhmän näköisinä ringissä rääkyvät ja jokainen yrittää sitä pahinta ääntä saada aikaiseksi.

Me oltiin piilosta, pelattiin pallo- mailapelejä, seikkailtiin viereisessä metsikössä, leikittiin aarteen kätkemistä, oltiin uimarannalla, fillaroitiin, oli laiva on lastattua ja vaikka mitä, hyppynarut, hypättiin kuminauhalla vistiä, ja koko ajan kivaa. Sateella sisällä lautapelejä ja kirjoja.

Nämä nyhjäävät naapurien ikkunanpielissä ja ovilla, kirkuvat kuin pistetyt siat, eivät hievahdakaan koko päivänä mihinkään kauemmas. Juoksevat pientä ympyrää meidän ikkunan edessä ja kirkuvat, kirkuvat, kirkuvat. Joku välillä hyppää matontamppaustelineelle huutamaan, ja muut seuraa perässä, kunnes taas juostaan. Ei tuo mitenkään normaalilta enää vaikuta.  -eri

Kyllä mä muistan omasta lapsuudestani, että kyllä me leikkimisen lomassa kiljuttiin ja karjuttiin. Samalla tavalla leikittiin piilosta, hippasta ja muuta ja aivan takuulla lähti ääntä, kun juoksi kaveria pakoon. Eikä silloin kukaan naapureista tullut valittamaan, että lapsista lähtee ääntä, kun lapsia oli pihatie täynnä. En muista että kukaan aikuinen olisi vaatinut hiljaisuutta ulkona ja sen takia paljon pyörittiinkin pihoilla. Sisätiloissa piti olla sitten siivosti.

No onhan aivan eri asia huudahtaa leikeissä tai hetkellisesti kiljahtaa, kun ollaan vaikka hippaa ja muita aktiviteetteja, mutta kirjoitin, että seisotaan ringissä, katsotaan toisia silmiin ja huudetaan. Muut katsoo vieressä saako se kimeimmän äänen aikaiseksi. Ja taisin kirjoittaa myös, että mitään muuta eivät tee. Ei siis mitään muuta. Ja tämäkö siis normaalia, huutaa kuorossa kilpaa tuntikausia? Joku lasten psykologi tai kasvatustieteitä opiskellut voisi valistaa.

Mä ten kotona töitä, olen seurannut, tai siis kuuleehan sen. Patiolle ei ole mitään asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän et ap ole koskaan ollut lapsi etkä rääkynyt pihalla. Ethän?

Ei meillä ainakaan ollut kilpaa kirkumisen kisoja. Tyhmän näköisinä ringissä rääkyvät ja jokainen yrittää sitä pahinta ääntä saada aikaiseksi.

Me oltiin piilosta, pelattiin pallo- mailapelejä, seikkailtiin viereisessä metsikössä, leikittiin aarteen kätkemistä, oltiin uimarannalla, fillaroitiin, oli laiva on lastattua ja vaikka mitä, hyppynarut, hypättiin kuminauhalla vistiä, ja koko ajan kivaa. Sateella sisällä lautapelejä ja kirjoja.

Nämä nyhjäävät naapurien ikkunanpielissä ja ovilla, kirkuvat kuin pistetyt siat, eivät hievahdakaan koko päivänä mihinkään kauemmas. Juoksevat pientä ympyrää meidän ikkunan edessä ja kirkuvat, kirkuvat, kirkuvat. Joku välillä hyppää matontamppaustelineelle huutamaan, ja muut seuraa perässä, kunnes taas juostaan. Ei tuo mitenkään normaalilta enää vaikuta.  -eri

Kyllä mä muistan omasta lapsuudestani, että kyllä me leikkimisen lomassa kiljuttiin ja karjuttiin. Samalla tavalla leikittiin piilosta, hippasta ja muuta ja aivan takuulla lähti ääntä, kun juoksi kaveria pakoon. Eikä silloin kukaan naapureista tullut valittamaan, että lapsista lähtee ääntä, kun lapsia oli pihatie täynnä. En muista että kukaan aikuinen olisi vaatinut hiljaisuutta ulkona ja sen takia paljon pyörittiinkin pihoilla. Sisätiloissa piti olla sitten siivosti.

Mutta kun nykyään ei kielletä lapsia yhtään. Ei ole mitään rajoja, kuinka kauan ja missä saa kiljua hulluna. Kyllä ennen vanhemmat osasivat sanoa, että nyt riittää, tai että nyt kotiin nukkumaan, tai että nyt se mikä lie venkutin (nykyään tabletti) pois.

Meidän pihassa vanhemmat nimenomaan antaa niiden oikein kiljua ja reuhata "että väsyttävät itsensä". Eli naapureiden pitää kärsiä jotta lapset uuvahtaisivat helposti ja komentamatta sänkyyn kotona ja vanhemmilla olisi helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän et ap ole koskaan ollut lapsi etkä rääkynyt pihalla. Ethän?

Ei meillä ainakaan ollut kilpaa kirkumisen kisoja. Tyhmän näköisinä ringissä rääkyvät ja jokainen yrittää sitä pahinta ääntä saada aikaiseksi.

Me oltiin piilosta, pelattiin pallo- mailapelejä, seikkailtiin viereisessä metsikössä, leikittiin aarteen kätkemistä, oltiin uimarannalla, fillaroitiin, oli laiva on lastattua ja vaikka mitä, hyppynarut, hypättiin kuminauhalla vistiä, ja koko ajan kivaa. Sateella sisällä lautapelejä ja kirjoja.

Nämä nyhjäävät naapurien ikkunanpielissä ja ovilla, kirkuvat kuin pistetyt siat, eivät hievahdakaan koko päivänä mihinkään kauemmas. Juoksevat pientä ympyrää meidän ikkunan edessä ja kirkuvat, kirkuvat, kirkuvat. Joku välillä hyppää matontamppaustelineelle huutamaan, ja muut seuraa perässä, kunnes taas juostaan. Ei tuo mitenkään normaalilta enää vaikuta.  -eri

Kyllä mä muistan omasta lapsuudestani, että kyllä me leikkimisen lomassa kiljuttiin ja karjuttiin. Samalla tavalla leikittiin piilosta, hippasta ja muuta ja aivan takuulla lähti ääntä, kun juoksi kaveria pakoon. Eikä silloin kukaan naapureista tullut valittamaan, että lapsista lähtee ääntä, kun lapsia oli pihatie täynnä. En muista että kukaan aikuinen olisi vaatinut hiljaisuutta ulkona ja sen takia paljon pyörittiinkin pihoilla. Sisätiloissa piti olla sitten siivosti.

Mutta kun nykyään ei kielletä lapsia yhtään. Ei ole mitään rajoja, kuinka kauan ja missä saa kiljua hulluna. Kyllä ennen vanhemmat osasivat sanoa, että nyt riittää, tai että nyt kotiin nukkumaan, tai että nyt se mikä lie venkutin (nykyään tabletti) pois.

Ai, kyllä meillä on selkeät rajat ja aikuiset määrää mitä tapahtuu milloinkin. Tablettia ei lapsi saa käyttää ollenkaan (leikki-ikäinen ei tarvitse älylaitteita mihinkään), komennetaan ja käskytetään päivittäin ja jos lapsi ei tottele, laitetaan jäähylle. Vaaditaan kiittämään, pyytämään anteeksi, opetetaan perus käytöstapoja. Mutta en kyllä vaadi hiljaisuutta ulkona. Tosin omat korvat ei kestäisi jatkuvaa kirkumista ja huutamista ulkonakaan, sanoisin kyllä siitä, jos meno olisi pelkkää huutoa, mutta ei rehellisesti sanottuna tule mieleen yhtäkään tilannetta, missä oma lapsi olisi huutanut tauotta putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vihataan lapsia. Lapset eivät saa näkyä tai kuulua. Menkää metsäläiset jonnekin oikeaan suurkaupunkiin tutustumaan miten siellä on ääntä ja lapset näkyy ja kuuluu. 

Suomessa vihataan lapsia, koska juntit vanhemmat ei osaa niitä kasvattaa. Lapsia voi kieltää ja estää, esimerkiksi. Ei ole pakko hymyillä ylpeänä vieressä kun lapsi tuhoaa pihan istutukset, kuten meidän taloyhtiössä. 

Hiljaisuuden vaatiminen ulkona ei mielestäni korreloi kasvattamisen kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen suhteen. Mutta pihakasveja ei tietenkään saa rikkoa eikä kiskoa pois, on ihan perus sääntöjä se, että mitään ei saa rikkoa. Ei edes omia leluja. 

Kukaan ei ole hiljaisuutta vaatinut. Joku välimuotokin on hiljaisuuden ja jatkuvan kirkumisen välillä. Lasta täytyy opettaa ilmaisemaan itseään ja ottamaan muut huomioon. Äänenkäyttöä voi ohjata, ja pitäisikin. Kaikki ei vain viitsi. Ehkä tyhmin sanonta ikinä on "kyllä maailmaan ääntä mahtuu". Ehkä mahtuu, mutta ei kannata loputtomiin ärsyttää naapureita, jotka hekin haluaisivat nauttia kesästä. Turaanivanhemmilla on ilmeisesti ajatus, että on joku luonnonlaki että lapset kirkuu koko ajan eikä sitä voi mitenkään estää.

Vai kannattaisiko muuttaa asuntoon jossa äänieristys toimii? Voisi olla helpompi ratkaisu.

Ei meillä. Syvä hiljaisuus. Olisi leikkipaikat ja kävin jopa keväällä konttaamassa paikat orapihlajapiikkien varalta. Keinut ja hiekkalaatikot ym. Ei ketään. Surullista, me kääkät kuollaan ja perinnöt menee varakkaille sukulaisille

Huu taminen ja kir ku minen vierot usoireita siitä, kun otetaan ne  luu rit pois ja ko mennetaan ne  ka karat pi halle? Ei vaan mene kommentti läpi millään.

Ei ole normaalia, että kirkutaan ihmisten ilmoilla, jotakin on pahasti pielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän et ap ole koskaan ollut lapsi etkä rääkynyt pihalla. Ethän?

Ei meillä ainakaan ollut kilpaa kirkumisen kisoja. Tyhmän näköisinä ringissä rääkyvät ja jokainen yrittää sitä pahinta ääntä saada aikaiseksi.

Me oltiin piilosta, pelattiin pallo- mailapelejä, seikkailtiin viereisessä metsikössä, leikittiin aarteen kätkemistä, oltiin uimarannalla, fillaroitiin, oli laiva on lastattua ja vaikka mitä, hyppynarut, hypättiin kuminauhalla vistiä, ja koko ajan kivaa. Sateella sisällä lautapelejä ja kirjoja.

Nämä nyhjäävät naapurien ikkunanpielissä ja ovilla, kirkuvat kuin pistetyt siat, eivät hievahdakaan koko päivänä mihinkään kauemmas. Juoksevat pientä ympyrää meidän ikkunan edessä ja kirkuvat, kirkuvat, kirkuvat. Joku välillä hyppää matontamppaustelineelle huutamaan, ja muut seuraa perässä, kunnes taas juostaan. Ei tuo mitenkään normaalilta enää vaikuta.  -eri

Kyllä mä muistan omasta lapsuudestani, että kyllä me leikkimisen lomassa kiljuttiin ja karjuttiin. Samalla tavalla leikittiin piilosta, hippasta ja muuta ja aivan takuulla lähti ääntä, kun juoksi kaveria pakoon. Eikä silloin kukaan naapureista tullut valittamaan, että lapsista lähtee ääntä, kun lapsia oli pihatie täynnä. En muista että kukaan aikuinen olisi vaatinut hiljaisuutta ulkona ja sen takia paljon pyörittiinkin pihoilla. Sisätiloissa piti olla sitten siivosti.

No onhan aivan eri asia huudahtaa leikeissä tai hetkellisesti kiljahtaa, kun ollaan vaikka hippaa ja muita aktiviteetteja, mutta kirjoitin, että seisotaan ringissä, katsotaan toisia silmiin ja huudetaan. Muut katsoo vieressä saako se kimeimmän äänen aikaiseksi. Ja taisin kirjoittaa myös, että mitään muuta eivät tee. Ei siis mitään muuta. Ja tämäkö siis normaalia, huutaa kuorossa kilpaa tuntikausia? Joku lasten psykologi tai kasvatustieteitä opiskellut voisi valistaa.

Mä ten kotona töitä, olen seurannut, tai siis kuuleehan sen. Patiolle ei ole mitään asiaa.

Oho, no nyt kuulostaa todella erikoiselta. Eikö lapset todella tee mitään muuta ja päivästä toiseen on tunteja putkeen tuollaista? Ei kyllä kuulosta missään nimessä normaalilta jos noin on, tulee mieleen kehitysvamma tai vakava-asteinen autismi. Jos jostain tuollaisesta on kyse, niin vanhempien elämä on kyllä aivan takuulla yhtä helvettiä, jos kaikki lapset ovat samaa kastia..ai kamala, en pysty edes kuvittelemaan kun rupee jo ahdistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vai kannattaisiko muuttaa asuntoon jossa äänieristys toimii? Voisi olla helpompi ratkaisu.

Älä viitti. Että joku koko elämänsä taloyhtiössä asunut mummeli joutuisi jonkun pskaperheen takia muuttamaan evakkoon, kun ei osata käyttäytyä eikä kasvattaa lapsia?

Näitä on meidänkin talossa. Ei ole puhettakaan että voisi kotona Teams-palaveriin osallistua ainakaan omalla puheenvuorolla tai nukkua päiväunet. Kyllä nämä Kiljus-perheet on vallanneet koko äänimaiseman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vihataan lapsia. Lapset eivät saa näkyä tai kuulua. Menkää metsäläiset jonnekin oikeaan suurkaupunkiin tutustumaan miten siellä on ääntä ja lapset näkyy ja kuuluu. 

Suomessa vihataan lapsia, koska juntit vanhemmat ei osaa niitä kasvattaa. Lapsia voi kieltää ja estää, esimerkiksi. Ei ole pakko hymyillä ylpeänä vieressä kun lapsi tuhoaa pihan istutukset, kuten meidän taloyhtiössä. 

Hiljaisuuden vaatiminen ulkona ei mielestäni korreloi kasvattamisen kanssa, eikä sillä ole mitään tekemistä sen suhteen. Mutta pihakasveja ei tietenkään saa rikkoa eikä kiskoa pois, on ihan perus sääntöjä se, että mitään ei saa rikkoa. Ei edes omia leluja. 

Kukaan ei ole hiljaisuutta vaatinut. Joku välimuotokin on hiljaisuuden ja jatkuvan kirkumisen välillä. Lasta täytyy opettaa ilmaisemaan itseään ja ottamaan muut huomioon. Äänenkäyttöä voi ohjata, ja pitäisikin. Kaikki ei vain viitsi. Ehkä tyhmin sanonta ikinä on "kyllä maailmaan ääntä mahtuu". Ehkä mahtuu, mutta ei kannata loputtomiin ärsyttää naapureita, jotka hekin haluaisivat nauttia kesästä. Turaanivanhemmilla on ilmeisesti ajatus, että on joku luonnonlaki että lapset kirkuu koko ajan eikä sitä voi mitenkään estää.

Jos todella on jatkuvaa pelkkää huutamista ja kirkumista, niin onhan sellainen jo todella erikoista. En ole kyllä törmännyt vielä missään sellaisiin lapsiin tai vanhempiin, jotka eivät komentaisi lopettamaan, jos meno on pelkkää huutoa ulkona. Ärähdän kyllä itsekin, jos huutaminen meinaa jäädä päälle tai lapsi kokeilee miten kimeän äänen saa itsestään aikaiseksi. Miten sellaista jaksaisi lapsen vanhemmatkaan kuunnella, kyllähän tuollainen jo rikkoo tärykalvot. Hyvin erikoista.

Ihmettelen aina näissä että missä päin tuollaisia lapsia on. En muista että ikinä olisin tavannut tuollaista, kiljuvia lapsia sisällä, ulkona, kaupassa tai ravintolassa. Joku yksittäinen raivari ehkä joskus. Oma lapsi sai pienenä kerran hepulin kaupassa ja kannoin sen ulos. Ulkona nuo juoksee toki ja leikkii. 

Vierailija kirjoitti:

Vai kannattaisiko muuttaa asuntoon jossa äänieristys toimii? Voisi olla helpompi ratkaisu.

Ikkunaa täytyy voida pitää kesällä auki. Ei siihen asunnon äänieristys auta. Ap

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla, kun olin lapsi, vanhemmat tulivat sanomaan jos metelöimme pihalla liikaa, vaikka asuimme omakotitalossa. Kiljumista ei vain pidetty kohteliaana käytöksenä Emme me lapset siitä millään tavalla vaurioituneet, opimme vain ottamaan muut huomioon.  Voisi toimia nykyäänkin.

Olen itse kasvattanut oma lapseni huomioimaan muitakin, hän on syntynyt vuonna 2009. 

Jostain syystä nykyvanhemnat eivät tunnu enää huomioivan muita ihmisiä ollenkaan. En ole ap, mutta meidänkin taloyhtiössä lapset huutavat ja rääkyvät pihalla niin, että äänet kuuluvat sisään asti. Jotkut vanhemmat ovat erityisen typeriä ja huudattavat lapsiaan pihalla, vaikka lapset itkevät taukoamatta väsymystä tms. Eivät tajua viedä lapsiaan sisälle, vaikka lapsi itkee minuuttitolkulla ja meteli on sisälle asti korviahuumaava. Kyllähän se olisi lapsenkin etu päästä lepäämään eikä huudattaa häntä pihalla. 

Lapset pitävät kovaa ääntä myös julkisissa kulkuneuvoissa ja kaupassa. Joskus joku lapsi alkaa kiljua ihan itsekseen kovaan ääneen, hän  haluaa ilmeisest  testata ääntään. Kaksi kertaa  olen huomannut, että vanhempi on tällöin kehottanut lasta olemaan hiljempaa. Normitilanne on nykyään se, että vanhempi ei pyri millään lailla ohjaamaa lastaan, mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä, ja että kovaääninen huuto sattuu korviin. Nykyvanhemmat selvästikin pelkäävät kieltää ja rajata omia lapsiaan.