Rääkyvät lapset pihalla - tukkikaa hyvät vanhemmat niiden turvat!

Vierailija kirjoitti:

Lapset kiljuu välillä. Semmosia ne on. Kerrostalot ympärillä saa varmaan äänet vielä kaikumaan.

Parempi että ne kiljuu ilosta, tömistelee ja pompottaa palloa pihalla kuin istuu nenä kiinni puhelimessa ja alkaa vihata kaikkea.

Jos meteli häiritsee, laita vastamelukuulokkeet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin aikoinaan vuokrakämpässä kerrostalossa, kun lapsi oli ihan pieni. Naapuri huusi ja hakkasi seinää ihan raivohulluna, kun lapsi päästi pienenkin äännähdyksen. Lapsi oli tosi rauhallinen eikä pitänyt yhtään meteliä, mutta joka kerta kun edes jokelteli, alkoi se aggressiivinen seinään hakkaaminen. Oli tosi pelottavaa ja onneksi päästiin muuttamaan pois aika pian.

Onneksi muutitte. Ja toivottavasti omakotitaloon.

No tietysti.

Mä olen nyt heinäkuuksi siirtynyt kokonaan etähommiin. Monena päivänä ärtynyt, kun lapset huutaa pihalla. Tänään ihmettelin miehelle ääneen, että mitä porukkaa täällä oikein asuu, kun muksut on joka päivä kotona. Miksei ne ole koulussa!!

Kuusituntia myöhemmin matkalla mökille tajusin.. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

50-luvulla, kun olin lapsi, vanhemmat tulivat sanomaan jos metelöimme pihalla liikaa, vaikka asuimme omakotitalossa. Kiljumista ei vain pidetty kohteliaana käytöksenä Emme me lapset siitä millään tavalla vaurioituneet, opimme vain ottamaan muut huomioon.  Voisi toimia nykyäänkin.

Olen itse kasvattanut oma lapseni huomioimaan muitakin, hän on syntynyt vuonna 2009. 

 

Jostain syystä nykyvanhemnat eivät tunnu enää huomioivan muita ihmisiä ollenkaan. En ole ap, mutta meidänkin taloyhtiössä lapset huutavat ja rääkyvät pihalla niin, että äänet kuuluvat sisään asti. Jotkut vanhemmat ovat erityisen typeriä ja huudattavat lapsiaan pihalla, vaikka lapset itkevät taukoamatta väsymystä tms. Eivät tajua viedä lapsiaan sisälle, vaikka lapsi itkee minuuttitolkulla ja meteli on sisälle asti korviahuumaava. Kyllähän se olisi lapsenkin etu päästä lepäämään eikä huudattaa häntä pihalla. 

 

Lapset pitävät kovaa ääntä myös julkisissa kulkuneuvoissa ja kaupassa. Joskus joku lapsi alkaa kiljua ihan itsekseen kovaan ääneen, hän  haluaa ilmeisest  testata ääntään. Kaksi kertaa  olen huomannut, että vanhempi on tällöin kehottanut lasta olemaan hiljempaa. Normitilanne on nykyään se, että vanhempi ei pyri millään lailla ohjaamaa lastaan, mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä, ja että kovaääninen huuto sattuu korviin. Nykyvanhemmat selvästikin pelkäävät kieltää ja rajata omia lapsiaan.

Saanko kysyä missä asut? Lähinnä hämmästelen sitä, että en ole esimerkiksi linja-autoissakaan tavannut yhtään turhaan huutavaa lasta. Toki vauvat saattavat itkeä, mutta mielestäni se on eri asia. Myöskään kaupoissa en ole havainnut lasten huutavan. Yksi raivokohtauksen saanut uhmaikäinen tulee mieleen, mutta siinäkin tapauksessa äiti teki kyllä kaikkensa tilanteessa. 

Lähinnä hämmästelen sitä, missä nämä alati turhaan huutavat ja mölyävät lapset ovat? Onko niitä erityisen paljon jollain tietyllä alueella?

Ihan samaa ihmettelen. En myöskään ole törmännyt tällaisiin huutaviin lapsiin. Nykyään lapset käyttäytyvät mielestäni paremmin kuin monet aikuiset, mitä on tullut nähtyä ympäri Helsinkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ne pskalapset voisi viedä joskus jonnekin eikä pitää niitä siinä samalla pihalla aamusta iltaan. Onhan noita leikkipuistoja jotka on ihan sitä varten tarkoitettu, että siellä voi purkaa energiaa. Metsäpolullekin voi lapset viedä. Mutta eihän se käy kun pitää sisäpihalla kiljua täysin palkein.

Ovatko lapset päivästä toiseen samalla tyhjällä pihalla, missä ei ole siis edes taloyhtiön leikkipuistoa? Sen ymmärtäisin kyllä, jos on taloyhtiön rakentama leikkipuisto pihalla, sitä vartenhan se siinä on että lapset siinä leikkivät, mutta jos ovat tyhjällä pihalla eikä koskaan missään muualla, niin onhan se erikoista.

Ei se nyt tyhjä piha ole. On siinä penkkejä ja puita ja nurtsi ja mattoteline missä kiipeilevät. Sekin ihan ravassa kun siinä teutaroivat. 

Pihassa ei siis ole keinua, hiekkalaatikkoa eikä mitään muutakaan leikkipaikkaa? Vain muutama penkki ja mattoteline? On kyllä varmasti lapsillekin kurjaa, jos eivät koskaan minnekään muualle pääse leikkimään. Metsäkin olisi parempi paikka, kuin nuin olematon piha, olet siinä kyllä oikeassa.

Kasvatuksen paikat menneet vanhemmilta ohi.  Leikki-ikäisellä pitäisi olla jo muutakin toimintaa kuin pelkkä kiljunta. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla varmasti joku ongelma itsellään. Olen asunut vaikka missä, eikä lasten äänet koskaan olleet häiriöksi. Lapset pitävät ääntä (päiväsaikaan yleensä), mutta aika poikkeuksellista, että olisi jatkuvaa huutoa. Itse lähestyisin vanhempia suoraan ja kysyisin onko kaikki ok, kun lapset huutavat kokoajan. Mutta siitä ei taida kuitenkaan olla kyse.

Noin minäkin pitkälle aikuisikään ajattelin. Mutta ei se tarvi kuin pari kovaäänistä perhettä taloyhtiöön niin helvetti on irti. En olisi uskonut, mutta näin kävi. Parissakymmenessä osoitteessa olen elämäni aikana asunut ja nyt vasta tässä tuli ongelma aamusta iltaan kirkuvista lapsista. No, ne on nyt pilanneet kolme kesää ja alkavat olla vähän isompia niin ongelma poistunee lopullisesti parin vuoden kuluttua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin aikoinaan vuokrakämpässä kerrostalossa, kun lapsi oli ihan pieni. Naapuri huusi ja hakkasi seinää ihan raivohulluna, kun lapsi päästi pienenkin äännähdyksen. Lapsi oli tosi rauhallinen eikä pitänyt yhtään meteliä, mutta joka kerta kun edes jokelteli, alkoi se aggressiivinen seinään hakkaaminen. Oli tosi pelottavaa ja onneksi päästiin muuttamaan pois aika pian.

Lisään vielä, että aikuisten ääniin naapuri ei reagoinut mitenkään, vaikka parit bileetkin pidettiin. Mutta ilmeisesti se lapsen ääni triggeröi jotenkin, vaikka oli tosi vähäistä ääntä. Että kyllä sitä suoranaista lapsivihaa on.

Mistä tiedät, että naapuri on ollut edes kotona bileiden aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset kiljuu välillä. Semmosia ne on. Kerrostalot ympärillä saa varmaan äänet vielä kaikumaan.

Parempi että ne kiljuu ilosta, tömistelee ja pompottaa palloa pihalla kuin istuu nenä kiinni puhelimessa ja alkaa vihata kaikkea.

Jos meteli häiritsee, laita vastamelukuulokkeet. 

Näin. Nykyään on mahdoton edes ajatella, että lasta kasvattaisi. Lapsi joko kiljuu tai on nenä kiinni puhelimella. Vaihtoehto ei ole, että lapsi leikkisi, mutta että hähelle sanoisi, että nyt loppuu se huutaminen. Jos hiljaisuutta haluaa, niin lapselle annetaan puhelin. Todellakin, loistava tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin aikoinaan vuokrakämpässä kerrostalossa, kun lapsi oli ihan pieni. Naapuri huusi ja hakkasi seinää ihan raivohulluna, kun lapsi päästi pienenkin äännähdyksen. Lapsi oli tosi rauhallinen eikä pitänyt yhtään meteliä, mutta joka kerta kun edes jokelteli, alkoi se aggressiivinen seinään hakkaaminen. Oli tosi pelottavaa ja onneksi päästiin muuttamaan pois aika pian.

Lisään vielä, että aikuisten ääniin naapuri ei reagoinut mitenkään, vaikka parit bileetkin pidettiin. Mutta ilmeisesti se lapsen ääni triggeröi jotenkin, vaikka oli tosi vähäistä ääntä. Että kyllä sitä suoranaista lapsivihaa on.

Vanhemman mielestä se oman lapsen ääntely on vähäistä, eikä lainkaan häiritsevää. Ihan samalla tavalla kuin vanhemmalle oman lapsen uloste ei haise pahalta, kun muille se haisee kuolemalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin aikoinaan vuokrakämpässä kerrostalossa, kun lapsi oli ihan pieni. Naapuri huusi ja hakkasi seinää ihan raivohulluna, kun lapsi päästi pienenkin äännähdyksen. Lapsi oli tosi rauhallinen eikä pitänyt yhtään meteliä, mutta joka kerta kun edes jokelteli, alkoi se aggressiivinen seinään hakkaaminen. Oli tosi pelottavaa ja onneksi päästiin muuttamaan pois aika pian.

Lisään vielä, että aikuisten ääniin naapuri ei reagoinut mitenkään, vaikka parit bileetkin pidettiin. Mutta ilmeisesti se lapsen ääni triggeröi jotenkin, vaikka oli tosi vähäistä ääntä. Että kyllä sitä suoranaista lapsivihaa on.

On selvästi. Sillä jos seinät ovat niin pahvia, että äänet kuuluvat ulkoa sisälle, niin kyllä ulkoa kantautuu paljon myös aikuisten mekkalointia ja suoranaista huutoa. Kokemusta on, kun olen asunut pahvitalossa. Sisälle kuului kaikki äänet yötä päivää, yläkerrassa tippui neula tai vastaava lattialle tai laitettiin valonkatkaisimesta lamppu pois/päälle, niin nämä kaikki kuului asuntoon sisälle. Ajan myötä kaikki äänet alkoivat ärsyttämään, ei pelkästään lasten, sillä jos ei lapsia ollut, niin sitten joku aikuinen huusi kuulokkeisiin pelatessaan yöllä, jollakin oli bileet, naapurin pakistanilaisille tuli sukulaisia kylään jne. jne.

Jos äänieristyksessä on vikaa ja ärsyyntyy ainoastaan lasten äänistä, niin silloin on kyse puhtaasti asenneongelmasta. Koska sitä mölyä kuuluu aikuisistakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin aikoinaan vuokrakämpässä kerrostalossa, kun lapsi oli ihan pieni. Naapuri huusi ja hakkasi seinää ihan raivohulluna, kun lapsi päästi pienenkin äännähdyksen. Lapsi oli tosi rauhallinen eikä pitänyt yhtään meteliä, mutta joka kerta kun edes jokelteli, alkoi se aggressiivinen seinään hakkaaminen. Oli tosi pelottavaa ja onneksi päästiin muuttamaan pois aika pian.

Lisään vielä, että aikuisten ääniin naapuri ei reagoinut mitenkään, vaikka parit bileetkin pidettiin. Mutta ilmeisesti se lapsen ääni triggeröi jotenkin, vaikka oli tosi vähäistä ääntä. Että kyllä sitä suoranaista lapsivihaa on.

Mistä tiedät, että naapuri on ollut edes kotona bileiden aikaan?

Kyttäsin vähän väliä korva seinällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin aikoinaan vuokrakämpässä kerrostalossa, kun lapsi oli ihan pieni. Naapuri huusi ja hakkasi seinää ihan raivohulluna, kun lapsi päästi pienenkin äännähdyksen. Lapsi oli tosi rauhallinen eikä pitänyt yhtään meteliä, mutta joka kerta kun edes jokelteli, alkoi se aggressiivinen seinään hakkaaminen. Oli tosi pelottavaa ja onneksi päästiin muuttamaan pois aika pian.

Lisään vielä, että aikuisten ääniin naapuri ei reagoinut mitenkään, vaikka parit bileetkin pidettiin. Mutta ilmeisesti se lapsen ääni triggeröi jotenkin, vaikka oli tosi vähäistä ääntä. Että kyllä sitä suoranaista lapsivihaa on.

Vanhemman mielestä se oman lapsen ääntely on vähäistä, eikä lainkaan häiritsevää. Ihan samalla tavalla kuin vanhemmalle oman lapsen uloste ei haise pahalta, kun muille se haisee kuolemalta.

Oman lapsen kakka haisee ihan yhtä pahalle mitä kenen tahansa toisen uloste. Ja oman lapsen kirkuminen tuntuu ihan yhtä pahalta korvissa kuin kenen tahansa tekemä kova ääni. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt heinäkuuksi siirtynyt kokonaan etähommiin. Monena päivänä ärtynyt, kun lapset huutaa pihalla. Tänään ihmettelin miehelle ääneen, että mitä porukkaa täällä oikein asuu, kun muksut on joka päivä kotona. Miksei ne ole koulussa!!

Kuusituntia myöhemmin matkalla mökille tajusin.. :)

Tajusit mitä?

Kuusi tuntia kirjoitetaan muuten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän et ap ole koskaan ollut lapsi etkä rääkynyt pihalla. Ethän?

Ei meillä ainakaan ollut kilpaa kirkumisen kisoja. Tyhmän näköisinä ringissä rääkyvät ja jokainen yrittää sitä pahinta ääntä saada aikaiseksi.

Me oltiin piilosta, pelattiin pallo- mailapelejä, seikkailtiin viereisessä metsikössä, leikittiin aarteen kätkemistä, oltiin uimarannalla, fillaroitiin, oli laiva on lastattua ja vaikka mitä, hyppynarut, hypättiin kuminauhalla vistiä, ja koko ajan kivaa. Sateella sisällä lautapelejä ja kirjoja.

Nämä nyhjäävät naapurien ikkunanpielissä ja ovilla, kirkuvat kuin pistetyt siat, eivät hievahdakaan koko päivänä mihinkään kauemmas. Juoksevat pientä ympyrää meidän ikkunan edessä ja kirkuvat, kirkuvat, kirkuvat. Joku välillä hyppää matontamppaustelineelle huutamaan, ja muut seuraa perässä, kunnes taas juostaan. Ei tuo mitenkään normaalilta enää vaikuta.  -eri

Kyllä mä muistan omasta lapsuudestani, että kyllä me leikkimisen lomassa kiljuttiin ja karjuttiin. Samalla tavalla leikittiin piilosta, hippasta ja muuta ja aivan takuulla lähti ääntä, kun juoksi kaveria pakoon. Eikä silloin kukaan naapureista tullut valittamaan, että lapsista lähtee ääntä, kun lapsia oli pihatie täynnä. En muista että kukaan aikuinen olisi vaatinut hiljaisuutta ulkona ja sen takia paljon pyörittiinkin pihoilla. Sisätiloissa piti olla sitten siivosti.

No onhan aivan eri asia huudahtaa leikeissä tai hetkellisesti kiljahtaa, kun ollaan vaikka hippaa ja muita aktiviteetteja, mutta kirjoitin, että seisotaan ringissä, katsotaan toisia silmiin ja huudetaan. Muut katsoo vieressä saako se kimeimmän äänen aikaiseksi. Ja taisin kirjoittaa myös, että mitään muuta eivät tee. Ei siis mitään muuta. Ja tämäkö siis normaalia, huutaa kuorossa kilpaa tuntikausia? Joku lasten psykologi tai kasvatustieteitä opiskellut voisi valistaa.

Mä ten kotona töitä, olen seurannut, tai siis kuuleehan sen. Patiolle ei ole mitään asiaa.

Oho, no nyt kuulostaa todella erikoiselta. Eikö lapset todella tee mitään muuta ja päivästä toiseen on tunteja putkeen tuollaista? Ei kyllä kuulosta missään nimessä normaalilta jos noin on, tulee mieleen kehitysvamma tai vakava-asteinen autismi. Jos jostain tuollaisesta on kyse, niin vanhempien elämä on kyllä aivan takuulla yhtä helvettiä, jos kaikki lapset ovat samaa kastia..ai kamala, en pysty edes kuvittelemaan kun rupee jo ahdistamaan.

Onpa osalla kai trampoliini, mutta sieltä kuuluu ihan sama kirkuminen, aamusta myöhäiseen iltaan. Jopa puolen yön aikaan viimeiset huudot ja vanhemmat kai naukkailee viiniä. Ei täällä mitään kännätä kuitenkaan. Yksi perhe hommasi poreammeen, ja sieltäkin kuuluu kirkumista. 

Ei näillä ole mitään kehittäviä leikkejä. Lapsen työ on leikkiä ja käyttää mielikuvitusta. Kyllä ne kotonaan käy syömässä, ja teinejä yksi isä vie harkkoihin, mutta nuo pienemmät eivät tosiaankaan tee muuta. Usealla on jopa kaksi autoa perheessä, ja mitään köyhiä eivät näytä olevan, ihan varmasti jotain edullista tekemistä lapsille olisi tai jopa ilmaista. Kun vaan joskus jonkun perheen edes näkisi lähtevän vaikka uimarannalle hiekkalelut ja uimapatjat jne mukanaan. Kaupungissamme on todella hyvät harrastus- ja ulkoilumahdollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ne pskalapset voisi viedä joskus jonnekin eikä pitää niitä siinä samalla pihalla aamusta iltaan. Onhan noita leikkipuistoja jotka on ihan sitä varten tarkoitettu, että siellä voi purkaa energiaa. Metsäpolullekin voi lapset viedä. Mutta eihän se käy kun pitää sisäpihalla kiljua täysin palkein.

Ovatko lapset päivästä toiseen samalla tyhjällä pihalla, missä ei ole siis edes taloyhtiön leikkipuistoa? Sen ymmärtäisin kyllä, jos on taloyhtiön rakentama leikkipuisto pihalla, sitä vartenhan se siinä on että lapset siinä leikkivät, mutta jos ovat tyhjällä pihalla eikä koskaan missään muualla, niin onhan se erikoista.

Ei se nyt tyhjä piha ole. On siinä penkkejä ja puita ja nurtsi ja mattoteline missä kiipeilevät. Sekin ihan ravassa kun siinä teutaroivat. 

Pihassa ei siis ole keinua, hiekkalaatikkoa eikä mitään muutakaan leikkipaikkaa? Vain muutama penkki ja mattoteline? On kyllä varmasti lapsillekin kurjaa, jos eivät koskaan minnekään muualle pääse leikkimään. Metsäkin olisi parempi paikka, kuin nuin olematon piha, olet siinä kyllä oikeassa.

On niille vanhemmat kahluuallasta, telttaa, kanoottia ja riippumattoa pitkin pihaa sirotelleet niin ettei muut mahdu kulkemaan. Niin, ja omat puutarhatuolit ja pöydät. Eli ovat vallanneet taloyhtiön yhteistä piha-aluetta näillä varustuksillaan. Uimaleluja ja krokettimailoja on pitkin pihaa. Ihan törkyisen näköinen tontti, eikä mitään tietenkään sovittu taloyhtiössä tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin aikoinaan vuokrakämpässä kerrostalossa, kun lapsi oli ihan pieni. Naapuri huusi ja hakkasi seinää ihan raivohulluna, kun lapsi päästi pienenkin äännähdyksen. Lapsi oli tosi rauhallinen eikä pitänyt yhtään meteliä, mutta joka kerta kun edes jokelteli, alkoi se aggressiivinen seinään hakkaaminen. Oli tosi pelottavaa ja onneksi päästiin muuttamaan pois aika pian.

Lisään vielä, että aikuisten ääniin naapuri ei reagoinut mitenkään, vaikka parit bileetkin pidettiin. Mutta ilmeisesti se lapsen ääni triggeröi jotenkin, vaikka oli tosi vähäistä ääntä. Että kyllä sitä suoranaista lapsivihaa on.

En minä lapsia vihaa, mutta kyllä, se kimeä lapsen ääni triggeröi. Ihan puheenakin, mutta sen sietää. Huutoa (kirkumista) ei pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla varmasti joku ongelma itsellään. Olen asunut vaikka missä, eikä lasten äänet koskaan olleet häiriöksi. Lapset pitävät ääntä (päiväsaikaan yleensä), mutta aika poikkeuksellista, että olisi jatkuvaa huutoa. Itse lähestyisin vanhempia suoraan ja kysyisin onko kaikki ok, kun lapset huutavat kokoajan. Mutta siitä ei taida kuitenkaan olla kyse.

Noin minäkin pitkälle aikuisikään ajattelin. Mutta ei se tarvi kuin pari kovaäänistä perhettä taloyhtiöön niin helvetti on irti. En olisi uskonut, mutta näin kävi. Parissakymmenessä osoitteessa olen elämäni aikana asunut ja nyt vasta tässä tuli ongelma aamusta iltaan kirkuvista lapsista. No, ne on nyt pilanneet kolme kesää ja alkavat olla vähän isompia niin ongelma poistunee lopullisesti parin vuoden kuluttua. 

Kyllä minä ymmärrän, kerroin tuossa aikaisemmin miten yläkerran lestaperheen lapsista lähti aivan järkyttävä möykkä ja töminä. Sen jälkeen kun muuttivat, on ollut suht rauhallista. Yhdet kotibileet oli seuraavilla naapureilla, joissa kuulostivat keilaavan sisällä ja huuto oli aivan järkyttävää, mutta sen jälkeen on ollut suht hiljaista. Nuiden lestojen kohdalla toivoin, että olisivat edes huudattaneet ja juoksuttaneet lapsensa pihalla, mutta ei..,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipäätään ne pskalapset voisi viedä joskus jonnekin eikä pitää niitä siinä samalla pihalla aamusta iltaan. Onhan noita leikkipuistoja jotka on ihan sitä varten tarkoitettu, että siellä voi purkaa energiaa. Metsäpolullekin voi lapset viedä. Mutta eihän se käy kun pitää sisäpihalla kiljua täysin palkein.

Ovatko lapset päivästä toiseen samalla tyhjällä pihalla, missä ei ole siis edes taloyhtiön leikkipuistoa? Sen ymmärtäisin kyllä, jos on taloyhtiön rakentama leikkipuisto pihalla, sitä vartenhan se siinä on että lapset siinä leikkivät, mutta jos ovat tyhjällä pihalla eikä koskaan missään muualla, niin onhan se erikoista.

Ei se nyt tyhjä piha ole. On siinä penkkejä ja puita ja nurtsi ja mattoteline missä kiipeilevät. Sekin ihan ravassa kun siinä teutaroivat. 

Pihassa ei siis ole keinua, hiekkalaatikkoa eikä mitään muutakaan leikkipaikkaa? Vain muutama penkki ja mattoteline? On kyllä varmasti lapsillekin kurjaa, jos eivät koskaan minnekään muualle pääse leikkimään. Metsäkin olisi parempi paikka, kuin nuin olematon piha, olet siinä kyllä oikeassa.

On niille vanhemmat kahluuallasta, telttaa, kanoottia ja riippumattoa pitkin pihaa sirotelleet niin ettei muut mahdu kulkemaan. Niin, ja omat puutarhatuolit ja pöydät. Eli ovat vallanneet taloyhtiön yhteistä piha-aluetta näillä varustuksillaan. Uimaleluja ja krokettimailoja on pitkin pihaa. Ihan törkyisen näköinen tontti, eikä mitään tietenkään sovittu taloyhtiössä tästä.

On kyllä kieltämättä sekin erikoista, jos teillä ei ole pihassa edes hiekkalaatikkoa leikkialueena lapsille. Että voisi sitten rajata, että leikkijutut ja muut olisi vain tuossa leikkialueella. Saanko udella miksi pihassa ei ole edes sitä hiekkalaatikkoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinähän et ap ole koskaan ollut lapsi etkä rääkynyt pihalla. Ethän?

Ei meillä ainakaan ollut kilpaa kirkumisen kisoja. Tyhmän näköisinä ringissä rääkyvät ja jokainen yrittää sitä pahinta ääntä saada aikaiseksi.

Me oltiin piilosta, pelattiin pallo- mailapelejä, seikkailtiin viereisessä metsikössä, leikittiin aarteen kätkemistä, oltiin uimarannalla, fillaroitiin, oli laiva on lastattua ja vaikka mitä, hyppynarut, hypättiin kuminauhalla vistiä, ja koko ajan kivaa. Sateella sisällä lautapelejä ja kirjoja.

Nämä nyhjäävät naapurien ikkunanpielissä ja ovilla, kirkuvat kuin pistetyt siat, eivät hievahdakaan koko päivänä mihinkään kauemmas. Juoksevat pientä ympyrää meidän ikkunan edessä ja kirkuvat, kirkuvat, kirkuvat. Joku välillä hyppää matontamppaustelineelle huutamaan, ja muut seuraa perässä, kunnes taas juostaan. Ei tuo mitenkään normaalilta enää vaikuta.  -eri

Kyllä mä muistan omasta lapsuudestani, että kyllä me leikkimisen lomassa kiljuttiin ja karjuttiin. Samalla tavalla leikittiin piilosta, hippasta ja muuta ja aivan takuulla lähti ääntä, kun juoksi kaveria pakoon. Eikä silloin kukaan naapureista tullut valittamaan, että lapsista lähtee ääntä, kun lapsia oli pihatie täynnä. En muista että kukaan aikuinen olisi vaatinut hiljaisuutta ulkona ja sen takia paljon pyörittiinkin pihoilla. Sisätiloissa piti olla sitten siivosti.

No onhan aivan eri asia huudahtaa leikeissä tai hetkellisesti kiljahtaa, kun ollaan vaikka hippaa ja muita aktiviteetteja, mutta kirjoitin, että seisotaan ringissä, katsotaan toisia silmiin ja huudetaan. Muut katsoo vieressä saako se kimeimmän äänen aikaiseksi. Ja taisin kirjoittaa myös, että mitään muuta eivät tee. Ei siis mitään muuta. Ja tämäkö siis normaalia, huutaa kuorossa kilpaa tuntikausia? Joku lasten psykologi tai kasvatustieteitä opiskellut voisi valistaa.

Mä ten kotona töitä, olen seurannut, tai siis kuuleehan sen. Patiolle ei ole mitään asiaa.

Oho, no nyt kuulostaa todella erikoiselta. Eikö lapset todella tee mitään muuta ja päivästä toiseen on tunteja putkeen tuollaista? Ei kyllä kuulosta missään nimessä normaalilta jos noin on, tulee mieleen kehitysvamma tai vakava-asteinen autismi. Jos jostain tuollaisesta on kyse, niin vanhempien elämä on kyllä aivan takuulla yhtä helvettiä, jos kaikki lapset ovat samaa kastia..ai kamala, en pysty edes kuvittelemaan kun rupee jo ahdistamaan.

Onpa osalla kai trampoliini, mutta sieltä kuuluu ihan sama kirkuminen, aamusta myöhäiseen iltaan. Jopa puolen yön aikaan viimeiset huudot ja vanhemmat kai naukkailee viiniä. Ei täällä mitään kännätä kuitenkaan. Yksi perhe hommasi poreammeen, ja sieltäkin kuuluu kirkumista. 

Ei näillä ole mitään kehittäviä leikkejä. Lapsen työ on leikkiä ja käyttää mielikuvitusta. Kyllä ne kotonaan käy syömässä, ja teinejä yksi isä vie harkkoihin, mutta nuo pienemmät eivät tosiaankaan tee muuta. Usealla on jopa kaksi autoa perheessä, ja mitään köyhiä eivät näytä olevan, ihan varmasti jotain edullista tekemistä lapsille olisi tai jopa ilmaista. Kun vaan joskus jonkun perheen edes näkisi lähtevän vaikka uimarannalle hiekkalelut ja uimapatjat jne mukanaan. Kaupungissamme on todella hyvät harrastus- ja ulkoilumahdollisuudet.

Kuulostaa kyllä erikoiselle, todella. Ja on ikävää niille lapsillekin, jos kukaan ei koskaan vie leikkipuistoihin, rannalle, retkille, ylipäätänsä minnekään. Vanhemmat ovat työelämässä, eivät ole sairaseläkkeellä tms.? Kyse ei ole jaksamisongelmista, sairaudesta tai sellaisista asioista?