Vuoden ikäisen vauvan kasvatus yhtä helvettiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni hellitti otteensa jalastani noin viisivuotiaana. Tsemppiä.

Omat lapset on nyt 4 ja 5 ja se nelivuotias on vieläkin jalassa kiinni silloin, kun ei leiki (=tappele) siskon kanssa.

Kiitos toivosta, että ehkä vuoden sisään helpottaa, koska sitten on se ihan oikeakin vauva taas takiaisena iholla kiinni...

Huonolla tuurilla kaikki kolme tappelevat äidin huomiosta samaan aikaan. Saa tässä aika jonglööri olla, että kaikki saisi huomiota ja saisi itse joskus olla rauhassakin, kun introverttina sitä omaakin aikaa tarvitsee, eikä se tarkoita, etteikö omia lapsia rakastaisi niin kuin jotkut tuntuvat sanovan, että miksi lapsia pitää hankkia, jos ei halua antaa niille huomiota. Ei ole kyse siitä, vaan siitä jos 90% ajasta olet lasten palvelija, niin ehkä sen 10% vuorokaudesta haluaisi joskus vähän hengähtääkin, että jaksaa taas.

 

Tsemppiä ap:lle ja tulevalle itselleni.

Minkä takia lapset tappelee? Olisiko peiliin katsomisen paikka?

Onko sisaruksia jotka eivät tappele? Kuten oma esikoisen totesi, minä olen ainoa joka saa minun veljeäni kiusata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni hellitti otteensa jalastani noin viisivuotiaana. Tsemppiä.

Omat lapset on nyt 4 ja 5 ja se nelivuotias on vieläkin jalassa kiinni silloin, kun ei leiki (=tappele) siskon kanssa.

Kiitos toivosta, että ehkä vuoden sisään helpottaa, koska sitten on se ihan oikeakin vauva taas takiaisena iholla kiinni...

Huonolla tuurilla kaikki kolme tappelevat äidin huomiosta samaan aikaan. Saa tässä aika jonglööri olla, että kaikki saisi huomiota ja saisi itse joskus olla rauhassakin, kun introverttina sitä omaakin aikaa tarvitsee, eikä se tarkoita, etteikö omia lapsia rakastaisi niin kuin jotkut tuntuvat sanovan, että miksi lapsia pitää hankkia, jos ei halua antaa niille huomiota. Ei ole kyse siitä, vaan siitä jos 90% ajasta olet lasten palvelija, niin ehkä sen 10% vuorokaudesta haluaisi joskus vähän hengähtääkin, että jaksaa taas.

 

Tsemppiä ap:lle ja tulevalle itselleni.

Minkä takia lapset tappelee? Olisiko peiliin katsomisen paikka?

Erimielisyyttä tulee leikkiessä ja sitten purevat ja/tai hutkivat toisiaan. Poika läpsii, tyttö puree. Molemmat itkee, että ÄIITIIIII.

Ihan perushommia tuon ikäisillä sisaruksilla, etenkin pienellä ikäerolla. Ensin leikitään, nauretaan, sitten tapellaan ja itketään ja parin minuutin päästä uusi kierros.

Ystävällä on samanikäiset lapset ja hän joutuu ihan fyysisesti erottamaan lapsensa toisistaan, kun mätkivät toisiaan ihan kunnolla riitatilanteessa. Omat ei sentään jää pitkäksi aikaa tappelemaan fyysisesti vaan tulevat hyvin äkkiä hakemaan "erotuomarin" paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se menee ohi, kestää lopulta vain hetken

En jäisi odottamaan että menee ohi. Ei tuo ole normaalia. Ota neuvolaan yhteys. 

Jos kertoo neuvolassa jostain huolesta niin neuvola on velvollinen tekemään lasun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet?

35 mut henkisesti varmaan 16.sorry.

Eli väsyt koska teit lapsen liian myöhään. olisi kannattanut tehdä alle 25 vuotiaana kun on energiaa.

Nykyään alle 25-vuotiaita vanhempia pidetään lähes teiniäiteinä. Parikymppisen kuuluu elää nuoruuttaan eikä vakiintua. Harvalla sen ikäisellä edes on puitteet kunnossa lapsiperhe-elämää varten kuten oma talo, autot, vakityöt, säästöjä jne.

"kuuluu elää" 

no siinäs elät ja kadut kun on down lapsi ja lukuisia kesken menoja ja burnout ja mies lähtee nostelee kun ei jaksa katsella kun ei äiti jaksa normaalia lapsi arkea.

Kaikki tietää että perhe perustetaan nuorena ei siksi että se olisi poikkeuksellisen mukavaa vaan siksi koska se on JÄRKEVÄÄ!

Down-lapsen todennäköisyys 35-vuotiaalla äidille on n. 0.2 % (25-vuotiaalla jotain 0.08%) eli ei nyt sitä peläten kannata väkisin tehdä lapsia alle 3-kymppisenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet?

35 mut henkisesti varmaan 16.sorry.

Eli väsyt koska teit lapsen liian myöhään. olisi kannattanut tehdä alle 25 vuotiaana kun on energiaa.

Ihan yhtä kamalaa oli 25-vuotiaana.

Laita pentu sellaiseen puiseen seisontatelineeseen kiinni. Saat omaa aikaa käydä vaikka terassilla. Tai ahmimassa pizzaa tai karkkeja. Sitähän sä hait?

Vierailija kirjoitti:

Laita pentu sellaiseen puiseen seisontatelineeseen kiinni. Saat omaa aikaa käydä vaikka terassilla. Tai ahmimassa pizzaa tai karkkeja. Sitähän sä hait?

Mikä on puinen seisontateline?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni hellitti otteensa jalastani noin viisivuotiaana. Tsemppiä.

Omat lapset on nyt 4 ja 5 ja se nelivuotias on vieläkin jalassa kiinni silloin, kun ei leiki (=tappele) siskon kanssa.

Kiitos toivosta, että ehkä vuoden sisään helpottaa, koska sitten on se ihan oikeakin vauva taas takiaisena iholla kiinni...

Huonolla tuurilla kaikki kolme tappelevat äidin huomiosta samaan aikaan. Saa tässä aika jonglööri olla, että kaikki saisi huomiota ja saisi itse joskus olla rauhassakin, kun introverttina sitä omaakin aikaa tarvitsee, eikä se tarkoita, etteikö omia lapsia rakastaisi niin kuin jotkut tuntuvat sanovan, että miksi lapsia pitää hankkia, jos ei halua antaa niille huomiota. Ei ole kyse siitä, vaan siitä jos 90% ajasta olet lasten palvelija, niin ehkä sen 10% vuorokaudesta haluaisi joskus vähän hengähtääkin, että jaksaa taas.

 

Tsemppiä ap:lle ja tulevalle itselleni.

Minkä takia lapset tappelee? Olisiko peiliin katsomisen paikka?

Erimielisyyttä tulee leikkiessä ja sitten purevat ja/tai hutkivat toisiaan. Poika läpsii, tyttö puree. Molemmat itkee, että ÄIITIIIII.

Ihan perushommia tuon ikäisillä sisaruksilla, etenkin pienellä ikäerolla. Ensin leikitään, nauretaan, sitten tapellaan ja itketään ja parin minuutin päästä uusi kierros.

 

Ystävällä on samanikäiset lapset ja hän joutuu ihan fyysisesti erottamaan lapsensa toisistaan, kun mätkivät toisiaan ihan kunnolla riitatilanteessa. Omat ei sentään jää pitkäksi aikaa tappelemaan fyysisesti vaan tulevat hyvin äkkiä hakemaan "erotuomarin" paikalle.

Ei varmasti ole normaalia, että neljän ja viiden vuoden vanhat lapset ovat fyysisesti toistensa kimpussa!
Hvetti, kun tämän päivän vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Kyllä yli kaksi vuotias ymmärtää aivan varmasti, ettei toisia saa lyödä, potkia ja purra, kun sen jaksaa heille kertoa ja neuvoa. Ja toistaa, toistaa ja toistaa.
Lasten pitää oppia myös pyytämään anteeksi, kun ovat käyttäneet fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Lapsille pitää opettaa kunnioittamaan vanhempia ja sisaria.

Sinulla oli omaa aikaa ennen lapsen syntymää. Miksi halusit luopua siitä?

Kaiken ikäisten lasten kasvattaminen on tuolla asenteella yhtä helvettiä.

Tarkkaan ottaen kaikki ihmisen aika on omaa aikaa.

Missä lapsen isä on? Eikö osallistu ja auta?

Vierailija kirjoitti:

Säälin sinun lasta, ap. Jos minun 1-vuotias kitisee, niin otan syliin ja hellin kunnes tulee parempi olo. Yksivuotias on suloinen pikku pallero. 

Ei sitä jatkuvaa kitinää ja lohduttamista ja sylissä pitoa oikeesti koko ajan jaksa, varsinkin kun onhan äiti siinä mahdollisesti imettänytkin just jonkun 6-12 kuukautta putkeen, joka sekin on henkisesti raskasta. Muistan hyvin lasteni vauva-ajat. Ja sen takia päätin että en enempää lapsia tee koska vauva-aika on niin raskasta ja tiesin että mies ei tule minua auttamaan, vaikka kovasti kyseli että tehtäisiinkö vielä yksi lapsi. 

Ihmiset tarvii myös omaa aikaa ja rauhaa, äiditkin on ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni hellitti otteensa jalastani noin viisivuotiaana. Tsemppiä.

Omat lapset on nyt 4 ja 5 ja se nelivuotias on vieläkin jalassa kiinni silloin, kun ei leiki (=tappele) siskon kanssa.

Kiitos toivosta, että ehkä vuoden sisään helpottaa, koska sitten on se ihan oikeakin vauva taas takiaisena iholla kiinni...

Huonolla tuurilla kaikki kolme tappelevat äidin huomiosta samaan aikaan. Saa tässä aika jonglööri olla, että kaikki saisi huomiota ja saisi itse joskus olla rauhassakin, kun introverttina sitä omaakin aikaa tarvitsee, eikä se tarkoita, etteikö omia lapsia rakastaisi niin kuin jotkut tuntuvat sanovan, että miksi lapsia pitää hankkia, jos ei halua antaa niille huomiota. Ei ole kyse siitä, vaan siitä jos 90% ajasta olet lasten palvelija, niin ehkä sen 10% vuorokaudesta haluaisi joskus vähän hengähtääkin, että jaksaa taas.

 

Tsemppiä ap:lle ja tulevalle itselleni.

Minkä takia lapset tappelee? Olisiko peiliin katsomisen paikka?

Erimielisyyttä tulee leikkiessä ja sitten purevat ja/tai hutkivat toisiaan. Poika läpsii, tyttö puree. Molemmat itkee, että ÄIITIIIII.

Ihan perushommia tuon ikäisillä sisaruksilla, etenkin pienellä ikäerolla. Ensin leikitään, nauretaan, sitten tapellaan ja itketään ja parin minuutin päästä uusi kierros.

 

Ystävällä on samanikäiset lapset ja hän joutuu ihan fyysisesti erottamaan lapsensa toisistaan, kun mätkivät toisiaan ihan kunnolla riitatilanteessa. Omat ei sentään jää pitkäksi aikaa tappelemaan fyysisesti vaan tulevat hyvin äkkiä hakemaan "erotuomarin" paikalle.

Ei varmasti ole normaalia, että neljän ja viiden vuoden vanhat lapset ovat fyysisesti toistensa kimpussa!
Hvetti, kun tämän päivän vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Kyllä yli kaksi vuotias ymmärtää aivan varmasti, ettei toisia saa lyödä, potkia ja purra, kun sen jaksaa heille kertoa ja neuvoa. Ja toistaa, toistaa ja toistaa.
Lasten pitää oppia myös pyytämään anteeksi, kun ovat käyttäneet fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Lapsille pitää opettaa kunnioittamaan vanhempia ja sisaria.

Jatkuva kieltojen toisto muuttuu vaan jankutukseksi joka menee lapselta yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Eri asia toki olisi jos lapselle voisi antaa rangaistuksen kielletystä käytöksestä, mutta valitettavasti ei enää eletä sitä aikaa jolloin se oli mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni hellitti otteensa jalastani noin viisivuotiaana. Tsemppiä.

Omat lapset on nyt 4 ja 5 ja se nelivuotias on vieläkin jalassa kiinni silloin, kun ei leiki (=tappele) siskon kanssa.

Kiitos toivosta, että ehkä vuoden sisään helpottaa, koska sitten on se ihan oikeakin vauva taas takiaisena iholla kiinni...

Huonolla tuurilla kaikki kolme tappelevat äidin huomiosta samaan aikaan. Saa tässä aika jonglööri olla, että kaikki saisi huomiota ja saisi itse joskus olla rauhassakin, kun introverttina sitä omaakin aikaa tarvitsee, eikä se tarkoita, etteikö omia lapsia rakastaisi niin kuin jotkut tuntuvat sanovan, että miksi lapsia pitää hankkia, jos ei halua antaa niille huomiota. Ei ole kyse siitä, vaan siitä jos 90% ajasta olet lasten palvelija, niin ehkä sen 10% vuorokaudesta haluaisi joskus vähän hengähtääkin, että jaksaa taas.

 

Tsemppiä ap:lle ja tulevalle itselleni.

Minkä takia lapset tappelee? Olisiko peiliin katsomisen paikka?

Erimielisyyttä tulee leikkiessä ja sitten purevat ja/tai hutkivat toisiaan. Poika läpsii, tyttö puree. Molemmat itkee, että ÄIITIIIII.

Ihan perushommia tuon ikäisillä sisaruksilla, etenkin pienellä ikäerolla. Ensin leikitään, nauretaan, sitten tapellaan ja itketään ja parin minuutin päästä uusi kierros.

 

Ystävällä on samanikäiset lapset ja hän joutuu ihan fyysisesti erottamaan lapsensa toisistaan, kun mätkivät toisiaan ihan kunnolla riitatilanteessa. Omat ei sentään jää pitkäksi aikaa tappelemaan fyysisesti vaan tulevat hyvin äkkiä hakemaan "erotuomarin" paikalle.

Ei varmasti ole normaalia, että neljän ja viiden vuoden vanhat lapset ovat fyysisesti toistensa kimpussa!
Hvetti, kun tämän päivän vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Kyllä yli kaksi vuotias ymmärtää aivan varmasti, ettei toisia saa lyödä, potkia ja purra, kun sen jaksaa heille kertoa ja neuvoa. Ja toistaa, toistaa ja toistaa.
Lasten pitää oppia myös pyytämään anteeksi, kun ovat käyttäneet fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Lapsille pitää opettaa kunnioittamaan vanhempia ja sisaria.

Jatkuva kieltojen toisto muuttuu vaan jankutukseksi joka menee lapselta yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Eri asia toki olisi jos lapselle voisi antaa rangaistuksen kielletystä käytöksestä, mutta valitettavasti ei enää eletä sitä aikaa jolloin se oli mahdollista.

Olen ylemmän tekstin kirjoittaja. Meillä ei käytännössä käytetty mitään rangaistuksia, mutta tiettyjä asioita, kuten ulkovaatteiden laitto naulaan, toistettiin monta kertaa. Ei se mitään jankkaamista ollut, vaan sanomista ja keskustelua. Ei siis äänen korottamista saati huutamista. Ei kypsä ja vastuullinen vanhempi ja aikuinen jankkaa lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni hellitti otteensa jalastani noin viisivuotiaana. Tsemppiä.

Omat lapset on nyt 4 ja 5 ja se nelivuotias on vieläkin jalassa kiinni silloin, kun ei leiki (=tappele) siskon kanssa.

Kiitos toivosta, että ehkä vuoden sisään helpottaa, koska sitten on se ihan oikeakin vauva taas takiaisena iholla kiinni...

Huonolla tuurilla kaikki kolme tappelevat äidin huomiosta samaan aikaan. Saa tässä aika jonglööri olla, että kaikki saisi huomiota ja saisi itse joskus olla rauhassakin, kun introverttina sitä omaakin aikaa tarvitsee, eikä se tarkoita, etteikö omia lapsia rakastaisi niin kuin jotkut tuntuvat sanovan, että miksi lapsia pitää hankkia, jos ei halua antaa niille huomiota. Ei ole kyse siitä, vaan siitä jos 90% ajasta olet lasten palvelija, niin ehkä sen 10% vuorokaudesta haluaisi joskus vähän hengähtääkin, että jaksaa taas.

 

Tsemppiä ap:lle ja tulevalle itselleni.

Minkä takia lapset tappelee? Olisiko peiliin katsomisen paikka?

Erimielisyyttä tulee leikkiessä ja sitten purevat ja/tai hutkivat toisiaan. Poika läpsii, tyttö puree. Molemmat itkee, että ÄIITIIIII.

Ihan perushommia tuon ikäisillä sisaruksilla, etenkin pienellä ikäerolla. Ensin leikitään, nauretaan, sitten tapellaan ja itketään ja parin minuutin päästä uusi kierros.

 

Ystävällä on samanikäiset lapset ja hän joutuu ihan fyysisesti erottamaan lapsensa toisistaan, kun mätkivät toisiaan ihan kunnolla riitatilanteessa. Omat ei sentään jää pitkäksi aikaa tappelemaan fyysisesti vaan tulevat hyvin äkkiä hakemaan "erotuomarin" paikalle.

Ei varmasti ole normaalia, että neljän ja viiden vuoden vanhat lapset ovat fyysisesti toistensa kimpussa!
Hvetti, kun tämän päivän vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Kyllä yli kaksi vuotias ymmärtää aivan varmasti, ettei toisia saa lyödä, potkia ja purra, kun sen jaksaa heille kertoa ja neuvoa. Ja toistaa, toistaa ja toistaa.
Lasten pitää oppia myös pyytämään anteeksi, kun ovat käyttäneet fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Lapsille pitää opettaa kunnioittamaan vanhempia ja sisaria.

Jatkuva kieltojen toisto muuttuu vaan jankutukseksi joka menee lapselta yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Eri asia toki olisi jos lapselle voisi antaa rangaistuksen kielletystä käytöksestä, mutta valitettavasti ei enää eletä sitä aikaa jolloin se oli mahdollista.

Olen ylemmän tekstin kirjoittaja. Meillä ei käytännössä käytetty mitään rangaistuksia, mutta tiettyjä asioita, kuten ulkovaatteiden laitto naulaan, toistettiin monta kertaa. Ei se mitään jankkaamista ollut, vaan sanomista ja keskustelua. Ei siis äänen korottamista saati huutamista. Ei kypsä ja vastuullinen vanhempi ja aikuinen jankkaa lapselle.

Kaikki lapset eivät ole yhtä helppoja. Veljen perheessä toistetaan varmaan 10 kertaa päivässä että "älkää juosko sisällä" mutta silti lapset juoksevat. Ja miksipä eivät juoksisi, kun ei siitä juoksusta mitään tuntuvaa seurausta heille tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni hellitti otteensa jalastani noin viisivuotiaana. Tsemppiä.

Omat lapset on nyt 4 ja 5 ja se nelivuotias on vieläkin jalassa kiinni silloin, kun ei leiki (=tappele) siskon kanssa.

Kiitos toivosta, että ehkä vuoden sisään helpottaa, koska sitten on se ihan oikeakin vauva taas takiaisena iholla kiinni...

Huonolla tuurilla kaikki kolme tappelevat äidin huomiosta samaan aikaan. Saa tässä aika jonglööri olla, että kaikki saisi huomiota ja saisi itse joskus olla rauhassakin, kun introverttina sitä omaakin aikaa tarvitsee, eikä se tarkoita, etteikö omia lapsia rakastaisi niin kuin jotkut tuntuvat sanovan, että miksi lapsia pitää hankkia, jos ei halua antaa niille huomiota. Ei ole kyse siitä, vaan siitä jos 90% ajasta olet lasten palvelija, niin ehkä sen 10% vuorokaudesta haluaisi joskus vähän hengähtääkin, että jaksaa taas.

 

Tsemppiä ap:lle ja tulevalle itselleni.

Minkä takia lapset tappelee? Olisiko peiliin katsomisen paikka?

Erimielisyyttä tulee leikkiessä ja sitten purevat ja/tai hutkivat toisiaan. Poika läpsii, tyttö puree. Molemmat itkee, että ÄIITIIIII.

Ihan perushommia tuon ikäisillä sisaruksilla, etenkin pienellä ikäerolla. Ensin leikitään, nauretaan, sitten tapellaan ja itketään ja parin minuutin päästä uusi kierros.

 

Ystävällä on samanikäiset lapset ja hän joutuu ihan fyysisesti erottamaan lapsensa toisistaan, kun mätkivät toisiaan ihan kunnolla riitatilanteessa. Omat ei sentään jää pitkäksi aikaa tappelemaan fyysisesti vaan tulevat hyvin äkkiä hakemaan "erotuomarin" paikalle.

Ei varmasti ole normaalia, että neljän ja viiden vuoden vanhat lapset ovat fyysisesti toistensa kimpussa!
Hvetti, kun tämän päivän vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Kyllä yli kaksi vuotias ymmärtää aivan varmasti, ettei toisia saa lyödä, potkia ja purra, kun sen jaksaa heille kertoa ja neuvoa. Ja toistaa, toistaa ja toistaa.
Lasten pitää oppia myös pyytämään anteeksi, kun ovat käyttäneet fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Lapsille pitää opettaa kunnioittamaan vanhempia ja sisaria.

Jatkuva kieltojen toisto muuttuu vaan jankutukseksi joka menee lapselta yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Eri asia toki olisi jos lapselle voisi antaa rangaistuksen kielletystä käytöksestä, mutta valitettavasti ei enää eletä sitä aikaa jolloin se oli mahdollista.

Olen ylemmän tekstin kirjoittaja. Meillä ei käytännössä käytetty mitään rangaistuksia, mutta tiettyjä asioita, kuten ulkovaatteiden laitto naulaan, toistettiin monta kertaa. Ei se mitään jankkaamista ollut, vaan sanomista ja keskustelua. Ei siis äänen korottamista saati huutamista. Ei kypsä ja vastuullinen vanhempi ja aikuinen jankkaa lapselle.

Kaikki lapset eivät ole yhtä helppoja. Veljen perheessä toistetaan varmaan 10 kertaa päivässä että "älkää juosko sisällä" mutta silti lapset juoksevat. Ja miksipä eivät juoksisi, kun ei siitä juoksusta mitään tuntuvaa seurausta heille tule.

Lapset ulos juoksenaan ja liikkumaan riittävän pitkäksi aikaa, niin ei tarvitse sisällä juosta, kun on fyysisesti riittävän väsynyt. Ei pitäisi olla vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni hellitti otteensa jalastani noin viisivuotiaana. Tsemppiä.

Omat lapset on nyt 4 ja 5 ja se nelivuotias on vieläkin jalassa kiinni silloin, kun ei leiki (=tappele) siskon kanssa.

Kiitos toivosta, että ehkä vuoden sisään helpottaa, koska sitten on se ihan oikeakin vauva taas takiaisena iholla kiinni...

Huonolla tuurilla kaikki kolme tappelevat äidin huomiosta samaan aikaan. Saa tässä aika jonglööri olla, että kaikki saisi huomiota ja saisi itse joskus olla rauhassakin, kun introverttina sitä omaakin aikaa tarvitsee, eikä se tarkoita, etteikö omia lapsia rakastaisi niin kuin jotkut tuntuvat sanovan, että miksi lapsia pitää hankkia, jos ei halua antaa niille huomiota. Ei ole kyse siitä, vaan siitä jos 90% ajasta olet lasten palvelija, niin ehkä sen 10% vuorokaudesta haluaisi joskus vähän hengähtääkin, että jaksaa taas.

 

Tsemppiä ap:lle ja tulevalle itselleni.

Minkä takia lapset tappelee? Olisiko peiliin katsomisen paikka?

Erimielisyyttä tulee leikkiessä ja sitten purevat ja/tai hutkivat toisiaan. Poika läpsii, tyttö puree. Molemmat itkee, että ÄIITIIIII.

Ihan perushommia tuon ikäisillä sisaruksilla, etenkin pienellä ikäerolla. Ensin leikitään, nauretaan, sitten tapellaan ja itketään ja parin minuutin päästä uusi kierros.

 

Ystävällä on samanikäiset lapset ja hän joutuu ihan fyysisesti erottamaan lapsensa toisistaan, kun mätkivät toisiaan ihan kunnolla riitatilanteessa. Omat ei sentään jää pitkäksi aikaa tappelemaan fyysisesti vaan tulevat hyvin äkkiä hakemaan "erotuomarin" paikalle.

Ei varmasti ole normaalia, että neljän ja viiden vuoden vanhat lapset ovat fyysisesti toistensa kimpussa!
Hvetti, kun tämän päivän vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Kyllä yli kaksi vuotias ymmärtää aivan varmasti, ettei toisia saa lyödä, potkia ja purra, kun sen jaksaa heille kertoa ja neuvoa. Ja toistaa, toistaa ja toistaa.
Lasten pitää oppia myös pyytämään anteeksi, kun ovat käyttäneet fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Lapsille pitää opettaa kunnioittamaan vanhempia ja sisaria.

Jatkuva kieltojen toisto muuttuu vaan jankutukseksi joka menee lapselta yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Eri asia toki olisi jos lapselle voisi antaa rangaistuksen kielletystä käytöksestä, mutta valitettavasti ei enää eletä sitä aikaa jolloin se oli mahdollista.

Olen ylemmän tekstin kirjoittaja. Meillä ei käytännössä käytetty mitään rangaistuksia, mutta tiettyjä asioita, kuten ulkovaatteiden laitto naulaan, toistettiin monta kertaa. Ei se mitään jankkaamista ollut, vaan sanomista ja keskustelua. Ei siis äänen korottamista saati huutamista. Ei kypsä ja vastuullinen vanhempi ja aikuinen jankkaa lapselle.

Kaikki lapset eivät ole yhtä helppoja. Veljen perheessä toistetaan varmaan 10 kertaa päivässä että "älkää juosko sisällä" mutta silti lapset juoksevat. Ja miksipä eivät juoksisi, kun ei siitä juoksusta mitään tuntuvaa seurausta heille tule.

Lapset ulos juoksenaan ja liikkumaan riittävän pitkäksi aikaa, niin ei tarvitse sisällä juosta, kun on fyysisesti riittävän väsynyt. Ei pitäisi olla vaikeaa.

Ainakaan 2-3 useamman tunnin mittaista ulkoilua per päivä eivät tunnu auttavan asiaa. Se juoksu on vaan verissä pienillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä tämän päivän vanhemmat, uusavuttomia surkimuksia, joiden jälkikasvusta tulee vain psyykkisesti ja sosiaalisesti epätasapainoisia ja yhteiskunnalle eli veronmaksajille kalliita elättejä.

Ap on lisäksii ilmeisen tyhmä, sillä kukaan vastuullinen vanhempi ei tee tuollaista aloitusta kuin ap.

Siinäpä vasta herttainen ja kultainen ihminen.... jos et tuon vertaa tajua huonoa hetkeä, niin eihän sulla ole koskaan vaikeeta ollutkaan. Mistä teitä empatiakyvyttömiä ihmisiä oikein sikiää. Sullako on nyt hyvä mieli..

Olen tehnyt akateemisen työuran, saanut samalla kaksi ihanaa ja rakasta lasta, jotka molemmst ovat upeita, tasapainoisia nuoria aikuisia ja joilla molemmilla on myös akateemiset tutkinnot ja hieno työura.

Eipä olisi tullut mieleen valittaa, vaikka kiirettä, hektisiä hetkiä ja monta rautaa oli tulessa yhtä aikaa. Valittaminen noissa tilanteissa ei olisi auttanut mitään. Naurattaa lähinnä valittaminen oman ajan puutteesta, kun kyse on yhdestä pienestä lapsesta ja sen tarvitsemasta hoivasta. Kaikki empatia ja sympatia lapselle, mutta ei ap:n kaltaiselle turhalle ruikuttajalle.

Lapsia on niin erilaisia. Todennäköisesti omat lapsesi ovat helpoimmasta päästä, mutta et sitä edes ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä tämän päivän vanhemmat, uusavuttomia surkimuksia, joiden jälkikasvusta tulee vain psyykkisesti ja sosiaalisesti epätasapainoisia ja yhteiskunnalle eli veronmaksajille kalliita elättejä.

Ap on lisäksii ilmeisen tyhmä, sillä kukaan vastuullinen vanhempi ei tee tuollaista aloitusta kuin ap.

Siinäpä vasta herttainen ja kultainen ihminen.... jos et tuon vertaa tajua huonoa hetkeä, niin eihän sulla ole koskaan vaikeeta ollutkaan. Mistä teitä empatiakyvyttömiä ihmisiä oikein sikiää. Sullako on nyt hyvä mieli..

Olen tehnyt akateemisen työuran, saanut samalla kaksi ihanaa ja rakasta lasta, jotka molemmst ovat upeita, tasapainoisia nuoria aikuisia ja joilla molemmilla on myös akateemiset tutkinnot ja hieno työura.

Eipä olisi tullut mieleen valittaa, vaikka kiirettä, hektisiä hetkiä ja monta rautaa oli tulessa yhtä aikaa. Valittaminen noissa tilanteissa ei olisi auttanut mitään. Naurattaa lähinnä valittaminen oman ajan puutteesta, kun kyse on yhdestä pienestä lapsesta ja sen tarvitsemasta hoivasta. Kaikki empatia ja sympatia lapselle, mutta ei ap:n kaltaiselle turhalle ruikuttajalle.

Lapsia on niin erilaisia. Todennäköisesti omat lapsesi ovat helpoimmasta päästä, mutta et sitä edes ymmärrä.

Kilsoja on kertynyt sen verran, että kokemuksesta voin sanoa, kuinka lapset käytöksellään heijastavat vanhempiaan: ovatko vanhemmat rakastaneet, välittäneet, kasvattaneet ja tukeneet lapsia ehdoitta ja pyyteettömästi. Toki ymmärrän, että on myös psyykkisesti häiriintyneitä tai ”kirjolla” jne. olevia lapsia, jotka vaativat vanhemmilta normi lapsia enemmän.
Yksi parhaista päätöksistäni oli, että lapset saivat olla, kasvaa ja kehittyä ensimmäiset vuodet kotona poissa meluisasta päiväkodista. Minusta päiväkodit ovat lasten massasäilytyspaikkoja, enkä yhtään ihmettele, miksi lasten neurologiset ja psyykkiset ongelmat ovat kasvaneet valtavasti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä tämän päivän vanhemmat, uusavuttomia surkimuksia, joiden jälkikasvusta tulee vain psyykkisesti ja sosiaalisesti epätasapainoisia ja yhteiskunnalle eli veronmaksajille kalliita elättejä.

Ap on lisäksii ilmeisen tyhmä, sillä kukaan vastuullinen vanhempi ei tee tuollaista aloitusta kuin ap.

Siinäpä vasta herttainen ja kultainen ihminen.... jos et tuon vertaa tajua huonoa hetkeä, niin eihän sulla ole koskaan vaikeeta ollutkaan. Mistä teitä empatiakyvyttömiä ihmisiä oikein sikiää. Sullako on nyt hyvä mieli..

Olen tehnyt akateemisen työuran, saanut samalla kaksi ihanaa ja rakasta lasta, jotka molemmst ovat upeita, tasapainoisia nuoria aikuisia ja joilla molemmilla on myös akateemiset tutkinnot ja hieno työura.

Eipä olisi tullut mieleen valittaa, vaikka kiirettä, hektisiä hetkiä ja monta rautaa oli tulessa yhtä aikaa. Valittaminen noissa tilanteissa ei olisi auttanut mitään. Naurattaa lähinnä valittaminen oman ajan puutteesta, kun kyse on yhdestä pienestä lapsesta ja sen tarvitsemasta hoivasta. Kaikki empatia ja sympatia lapselle, mutta ei ap:n kaltaiselle turhalle ruikuttajalle.

Lapsia on niin erilaisia. Todennäköisesti omat lapsesi ovat helpoimmasta päästä, mutta et sitä edes ymmärrä.

Kilsoja on kertynyt sen verran, että kokemuksesta voin sanoa, kuinka lapset käytöksellään heijastavat vanhempiaan: ovatko vanhemmat rakastaneet, välittäneet, kasvattaneet ja tukeneet lapsia ehdoitta ja pyyteettömästi. Toki ymmärrän, että on myös psyykkisesti häiriintyneitä tai ”kirjolla” jne. olevia lapsia, jotka vaativat vanhemmilta normi lapsia enemmän.
Yksi parhaista päätöksistäni oli, että lapset saivat olla, kasvaa ja kehittyä ensimmäiset vuodet kotona poissa meluisasta päiväkodista. Minusta päiväkodit ovat lasten massasäilytyspaikkoja, enkä yhtään ihmettele, miksi lasten neurologiset ja psyykkiset ongelmat ovat kasvaneet valtavasti..

Neurologiset diagnoosit ovat kasvaneet valtavasti siitä syystä, että nykyisin ajatellaan lasten tarvitsevan hyvän käytöksen omaksumiseen ainoastaan sitä, että aikuiset näyttävät heille positiivista esimerkkiä. Ne lapset jotka käyttäytyvät kroonisen huonosti vaikka heille näytetään positiivista esimerkkiä leimataan neurokirjolla oleviksi.