Vuoden ikäisen vauvan kasvatus yhtä helvettiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni hellitti otteensa jalastani noin viisivuotiaana. Tsemppiä.

Omat lapset on nyt 4 ja 5 ja se nelivuotias on vieläkin jalassa kiinni silloin, kun ei leiki (=tappele) siskon kanssa.

Kiitos toivosta, että ehkä vuoden sisään helpottaa, koska sitten on se ihan oikeakin vauva taas takiaisena iholla kiinni...

Huonolla tuurilla kaikki kolme tappelevat äidin huomiosta samaan aikaan. Saa tässä aika jonglööri olla, että kaikki saisi huomiota ja saisi itse joskus olla rauhassakin, kun introverttina sitä omaakin aikaa tarvitsee, eikä se tarkoita, etteikö omia lapsia rakastaisi niin kuin jotkut tuntuvat sanovan, että miksi lapsia pitää hankkia, jos ei halua antaa niille huomiota. Ei ole kyse siitä, vaan siitä jos 90% ajasta olet lasten palvelija, niin ehkä sen 10% vuorokaudesta haluaisi joskus vähän hengähtääkin, että jaksaa taas.

 

Tsemppiä ap:lle ja tulevalle itselleni.

Minkä takia lapset tappelee? Olisiko peiliin katsomisen paikka?

Erimielisyyttä tulee leikkiessä ja sitten purevat ja/tai hutkivat toisiaan. Poika läpsii, tyttö puree. Molemmat itkee, että ÄIITIIIII.

Ihan perushommia tuon ikäisillä sisaruksilla, etenkin pienellä ikäerolla. Ensin leikitään, nauretaan, sitten tapellaan ja itketään ja parin minuutin päästä uusi kierros.

 

Ystävällä on samanikäiset lapset ja hän joutuu ihan fyysisesti erottamaan lapsensa toisistaan, kun mätkivät toisiaan ihan kunnolla riitatilanteessa. Omat ei sentään jää pitkäksi aikaa tappelemaan fyysisesti vaan tulevat hyvin äkkiä hakemaan "erotuomarin" paikalle.

Ei varmasti ole normaalia, että neljän ja viiden vuoden vanhat lapset ovat fyysisesti toistensa kimpussa!
Hvetti, kun tämän päivän vanhemmat eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Kyllä yli kaksi vuotias ymmärtää aivan varmasti, ettei toisia saa lyödä, potkia ja purra, kun sen jaksaa heille kertoa ja neuvoa. Ja toistaa, toistaa ja toistaa.
Lasten pitää oppia myös pyytämään anteeksi, kun ovat käyttäneet fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Lapsille pitää opettaa kunnioittamaan vanhempia ja sisaria.

Jatkuva kieltojen toisto muuttuu vaan jankutukseksi joka menee lapselta yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

Eri asia toki olisi jos lapselle voisi antaa rangaistuksen kielletystä käytöksestä, mutta valitettavasti ei enää eletä sitä aikaa jolloin se oli mahdollista.

Olen ylemmän tekstin kirjoittaja. Meillä ei käytännössä käytetty mitään rangaistuksia, mutta tiettyjä asioita, kuten ulkovaatteiden laitto naulaan, toistettiin monta kertaa. Ei se mitään jankkaamista ollut, vaan sanomista ja keskustelua. Ei siis äänen korottamista saati huutamista. Ei kypsä ja vastuullinen vanhempi ja aikuinen jankkaa lapselle.

Kaikki lapset eivät ole yhtä helppoja. Veljen perheessä toistetaan varmaan 10 kertaa päivässä että "älkää juosko sisällä" mutta silti lapset juoksevat. Ja miksipä eivät juoksisi, kun ei siitä juoksusta mitään tuntuvaa seurausta heille tule.

Lapset ulos juoksenaan ja liikkumaan riittävän pitkäksi aikaa, niin ei tarvitse sisällä juosta, kun on fyysisesti riittävän väsynyt. Ei pitäisi olla vaikeaa.

Ainakaan 2-3 useamman tunnin mittaista ulkoilua per päivä eivät tunnu auttavan asiaa. Se juoksu on vaan verissä pienillä.

Ennen lapset viettivät ulkona leikkien ja pelaten koko päivän. Välillä käytiin vain syömässä ja taas mentiin ulos. 2-3 tuntia on vähän siihen verrattuna.

Kokeile,ole itse rauhallinen.Ota syliin,älä puhu mitään.Sohvalla katsokaa vaikka TV Jos lapsi itkee hermostuu onko ehkä sairas???joku vialla?? Itse kun on rauhallinen lapsikin on..yleensä.Hän aistii..jokin voi olla vialla oikeasti????kipu itku??tunnen lapsia jotka ei ikinä oikein itkeneet,?? Miten se on mahdollista,nytkin perustyytyväisiä hymyileviä .Välittömiä..Me ollaan niin erilaisia Kipeä lapsi kyllä itkee..

Ehkä söpöin ikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä tämän päivän vanhemmat, uusavuttomia surkimuksia, joiden jälkikasvusta tulee vain psyykkisesti ja sosiaalisesti epätasapainoisia ja yhteiskunnalle eli veronmaksajille kalliita elättejä.

Ap on lisäksii ilmeisen tyhmä, sillä kukaan vastuullinen vanhempi ei tee tuollaista aloitusta kuin ap.

Siinäpä vasta herttainen ja kultainen ihminen.... jos et tuon vertaa tajua huonoa hetkeä, niin eihän sulla ole koskaan vaikeeta ollutkaan. Mistä teitä empatiakyvyttömiä ihmisiä oikein sikiää. Sullako on nyt hyvä mieli..

Olen tehnyt akateemisen työuran, saanut samalla kaksi ihanaa ja rakasta lasta, jotka molemmst ovat upeita, tasapainoisia nuoria aikuisia ja joilla molemmilla on myös akateemiset tutkinnot ja hieno työura.

Eipä olisi tullut mieleen valittaa, vaikka kiirettä, hektisiä hetkiä ja monta rautaa oli tulessa yhtä aikaa. Valittaminen noissa tilanteissa ei olisi auttanut mitään. Naurattaa lähinnä valittaminen oman ajan puutteesta, kun kyse on yhdestä pienestä lapsesta ja sen tarvitsemasta hoivasta. Kaikki empatia ja sympatia lapselle, mutta ei ap:n kaltaiselle turhalle ruikuttajalle.

Lapsia on niin erilaisia. Todennäköisesti omat lapsesi ovat helpoimmasta päästä, mutta et sitä edes ymmärrä.

Kilsoja on kertynyt sen verran, että kokemuksesta voin sanoa, kuinka lapset käytöksellään heijastavat vanhempiaan: ovatko vanhemmat rakastaneet, välittäneet, kasvattaneet ja tukeneet lapsia ehdoitta ja pyyteettömästi. Toki ymmärrän, että on myös psyykkisesti häiriintyneitä tai ”kirjolla” jne. olevia lapsia, jotka vaativat vanhemmilta normi lapsia enemmän.
Yksi parhaista päätöksistäni oli, että lapset saivat olla, kasvaa ja kehittyä ensimmäiset vuodet kotona poissa meluisasta päiväkodista. Minusta päiväkodit ovat lasten massasäilytyspaikkoja, enkä yhtään ihmettele, miksi lasten neurologiset ja psyykkiset ongelmat ovat kasvaneet valtavasti..

Neurologiset diagnoosit ovat kasvaneet valtavasti siitä syystä, että nykyisin ajatellaan lasten tarvitsevan hyvän käytöksen omaksumiseen ainoastaan sitä, että aikuiset näyttävät heille positiivista esimerkkiä. Ne lapset jotka käyttäytyvät kroonisen huonosti vaikka heille näytetään positiivista esimerkkiä leimataan neurokirjolla oleviksi.

Kaikkein pahinta on välinpitämättömyys lapsesta sekä psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen väkivalta lasta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut panohetkellä ajatella.

Naiset ei ajattele seurauksia vaan sen hetkistä tunnetta.

Naiset pärjää hyvin ilman seksiä.

Googlaa "kävelytuoli"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kannattanut panohetkellä ajatella.

Naiset ei ajattele seurauksia vaan sen hetkistä tunnetta.

Naiset pärjää hyvin ilman seksiä.

Vahva, tiedostava ja itsenäinen nainen ei tarvitse miehiä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä tämän päivän vanhemmat, uusavuttomia surkimuksia, joiden jälkikasvusta tulee vain psyykkisesti ja sosiaalisesti epätasapainoisia ja yhteiskunnalle eli veronmaksajille kalliita elättejä.

Ap on lisäksii ilmeisen tyhmä, sillä kukaan vastuullinen vanhempi ei tee tuollaista aloitusta kuin ap.

Siinäpä vasta herttainen ja kultainen ihminen.... jos et tuon vertaa tajua huonoa hetkeä, niin eihän sulla ole koskaan vaikeeta ollutkaan. Mistä teitä empatiakyvyttömiä ihmisiä oikein sikiää. Sullako on nyt hyvä mieli..

Olen tehnyt akateemisen työuran, saanut samalla kaksi ihanaa ja rakasta lasta, jotka molemmst ovat upeita, tasapainoisia nuoria aikuisia ja joilla molemmilla on myös akateemiset tutkinnot ja hieno työura.

Eipä olisi tullut mieleen valittaa, vaikka kiirettä, hektisiä hetkiä ja monta rautaa oli tulessa yhtä aikaa. Valittaminen noissa tilanteissa ei olisi auttanut mitään. Naurattaa lähinnä valittaminen oman ajan puutteesta, kun kyse on yhdestä pienestä lapsesta ja sen tarvitsemasta hoivasta. Kaikki empatia ja sympatia lapselle, mutta ei ap:n kaltaiselle turhalle ruikuttajalle.

Lapsia on niin erilaisia. Todennäköisesti omat lapsesi ovat helpoimmasta päästä, mutta et sitä edes ymmärrä.

Kilsoja on kertynyt sen verran, että kokemuksesta voin sanoa, kuinka lapset käytöksellään heijastavat vanhempiaan: ovatko vanhemmat rakastaneet, välittäneet, kasvattaneet ja tukeneet lapsia ehdoitta ja pyyteettömästi. Toki ymmärrän, että on myös psyykkisesti häiriintyneitä tai ”kirjolla” jne. olevia lapsia, jotka vaativat vanhemmilta normi lapsia enemmän.
Yksi parhaista päätöksistäni oli, että lapset saivat olla, kasvaa ja kehittyä ensimmäiset vuodet kotona poissa meluisasta päiväkodista. Minusta päiväkodit ovat lasten massasäilytyspaikkoja, enkä yhtään ihmettele, miksi lasten neurologiset ja psyykkiset ongelmat ovat kasvaneet valtavasti..

Neurologiset diagnoosit ovat kasvaneet valtavasti siitä syystä, että nykyisin ajatellaan lasten tarvitsevan hyvän käytöksen omaksumiseen ainoastaan sitä, että aikuiset näyttävät heille positiivista esimerkkiä. Ne lapset jotka käyttäytyvät kroonisen huonosti vaikka heille näytetään positiivista esimerkkiä leimataan neurokirjolla oleviksi.

Kaikkein pahinta on välinpitämättömyys lapsesta sekä psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen väkivalta lasta kohtaan.

Jostain syystä lapsen laittamista jäähylle pidetään väkivaltana mutta lapsen pumppaamista täyteen adhd-lääkkeitä taas ei pidetä väkivaltana.

Anteeksi, naurahdin. 

T: 15v:n ja 17v:n äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä tämän päivän vanhemmat, uusavuttomia surkimuksia, joiden jälkikasvusta tulee vain psyykkisesti ja sosiaalisesti epätasapainoisia ja yhteiskunnalle eli veronmaksajille kalliita elättejä.

Ap on lisäksii ilmeisen tyhmä, sillä kukaan vastuullinen vanhempi ei tee tuollaista aloitusta kuin ap.

Siinäpä vasta herttainen ja kultainen ihminen.... jos et tuon vertaa tajua huonoa hetkeä, niin eihän sulla ole koskaan vaikeeta ollutkaan. Mistä teitä empatiakyvyttömiä ihmisiä oikein sikiää. Sullako on nyt hyvä mieli..

Olen tehnyt akateemisen työuran, saanut samalla kaksi ihanaa ja rakasta lasta, jotka molemmst ovat upeita, tasapainoisia nuoria aikuisia ja joilla molemmilla on myös akateemiset tutkinnot ja hieno työura.

Eipä olisi tullut mieleen valittaa, vaikka kiirettä, hektisiä hetkiä ja monta rautaa oli tulessa yhtä aikaa. Valittaminen noissa tilanteissa ei olisi auttanut mitään. Naurattaa lähinnä valittaminen oman ajan puutteesta, kun kyse on yhdestä pienestä lapsesta ja sen tarvitsemasta hoivasta. Kaikki empatia ja sympatia lapselle, mutta ei ap:n kaltaiselle turhalle ruikuttajalle.

Lapsia on niin erilaisia. Todennäköisesti omat lapsesi ovat helpoimmasta päästä, mutta et sitä edes ymmärrä.

Kilsoja on kertynyt sen verran, että kokemuksesta voin sanoa, kuinka lapset käytöksellään heijastavat vanhempiaan: ovatko vanhemmat rakastaneet, välittäneet, kasvattaneet ja tukeneet lapsia ehdoitta ja pyyteettömästi. Toki ymmärrän, että on myös psyykkisesti häiriintyneitä tai ”kirjolla” jne. olevia lapsia, jotka vaativat vanhemmilta normi lapsia enemmän.
Yksi parhaista päätöksistäni oli, että lapset saivat olla, kasvaa ja kehittyä ensimmäiset vuodet kotona poissa meluisasta päiväkodista. Minusta päiväkodit ovat lasten massasäilytyspaikkoja, enkä yhtään ihmettele, miksi lasten neurologiset ja psyykkiset ongelmat ovat kasvaneet valtavasti..

Neurologiset diagnoosit ovat kasvaneet valtavasti siitä syystä, että nykyisin ajatellaan lasten tarvitsevan hyvän käytöksen omaksumiseen ainoastaan sitä, että aikuiset näyttävät heille positiivista esimerkkiä. Ne lapset jotka käyttäytyvät kroonisen huonosti vaikka heille näytetään positiivista esimerkkiä leimataan neurokirjolla oleviksi.

Kaikkein pahinta on välinpitämättömyys lapsesta sekä psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen väkivalta lasta kohtaan.

Jostain syystä lapsen laittamista jäähylle pidetään väkivaltana mutta lapsen pumppaamista täyteen adhd-lääkkeitä taas ei pidetä väkivaltana.

Mikä idea jäähylle laittamisessa on? En sitä ikinä ymmärtänyt. Sen sijaan käytin kyllä aikaa keskustelemalla ja kertomalla, miksi käytös ei ollut hyväksyttävää tai ok. Ei lapsi sitä opi missään jäähyllä yksin nyhjöttämässä.

Lapsella on tylsää. Menkää puistoon tai uimarannalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä tämän päivän vanhemmat, uusavuttomia surkimuksia, joiden jälkikasvusta tulee vain psyykkisesti ja sosiaalisesti epätasapainoisia ja yhteiskunnalle eli veronmaksajille kalliita elättejä.

Ap on lisäksii ilmeisen tyhmä, sillä kukaan vastuullinen vanhempi ei tee tuollaista aloitusta kuin ap.

Siinäpä vasta herttainen ja kultainen ihminen.... jos et tuon vertaa tajua huonoa hetkeä, niin eihän sulla ole koskaan vaikeeta ollutkaan. Mistä teitä empatiakyvyttömiä ihmisiä oikein sikiää. Sullako on nyt hyvä mieli..

Olen tehnyt akateemisen työuran, saanut samalla kaksi ihanaa ja rakasta lasta, jotka molemmst ovat upeita, tasapainoisia nuoria aikuisia ja joilla molemmilla on myös akateemiset tutkinnot ja hieno työura.

Eipä olisi tullut mieleen valittaa, vaikka kiirettä, hektisiä hetkiä ja monta rautaa oli tulessa yhtä aikaa. Valittaminen noissa tilanteissa ei olisi auttanut mitään. Naurattaa lähinnä valittaminen oman ajan puutteesta, kun kyse on yhdestä pienestä lapsesta ja sen tarvitsemasta hoivasta. Kaikki empatia ja sympatia lapselle, mutta ei ap:n kaltaiselle turhalle ruikuttajalle.

Lapsia on niin erilaisia. Todennäköisesti omat lapsesi ovat helpoimmasta päästä, mutta et sitä edes ymmärrä.

Kilsoja on kertynyt sen verran, että kokemuksesta voin sanoa, kuinka lapset käytöksellään heijastavat vanhempiaan: ovatko vanhemmat rakastaneet, välittäneet, kasvattaneet ja tukeneet lapsia ehdoitta ja pyyteettömästi. Toki ymmärrän, että on myös psyykkisesti häiriintyneitä tai ”kirjolla” jne. olevia lapsia, jotka vaativat vanhemmilta normi lapsia enemmän.
Yksi parhaista päätöksistäni oli, että lapset saivat olla, kasvaa ja kehittyä ensimmäiset vuodet kotona poissa meluisasta päiväkodista. Minusta päiväkodit ovat lasten massasäilytyspaikkoja, enkä yhtään ihmettele, miksi lasten neurologiset ja psyykkiset ongelmat ovat kasvaneet valtavasti..

Neurologiset diagnoosit ovat kasvaneet valtavasti siitä syystä, että nykyisin ajatellaan lasten tarvitsevan hyvän käytöksen omaksumiseen ainoastaan sitä, että aikuiset näyttävät heille positiivista esimerkkiä. Ne lapset jotka käyttäytyvät kroonisen huonosti vaikka heille näytetään positiivista esimerkkiä leimataan neurokirjolla oleviksi.

Kaikkein pahinta on välinpitämättömyys lapsesta sekä psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen väkivalta lasta kohtaan.

Jostain syystä lapsen laittamista jäähylle pidetään väkivaltana mutta lapsen pumppaamista täyteen adhd-lääkkeitä taas ei pidetä väkivaltana.

Mikä idea jäähylle laittamisessa on? En sitä ikinä ymmärtänyt. Sen sijaan käytin kyllä aikaa keskustelemalla ja kertomalla, miksi käytös ei ollut hyväksyttävää tai ok. Ei lapsi sitä opi missään jäähyllä yksin nyhjöttämässä.

Jäähy on rangaistus ja sen idea on tuntua ikävältä. Rangaistuksia tarvitaan hyvin usein esimerkiksi silloin, kun lapsi ei tottele keskustelusta huolimatta tai kun on tarvetta sille, että lapsi sovittaa tekemänsä kielletyt teot.

Voimia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälittäviä tämän päivän vanhemmat, uusavuttomia surkimuksia, joiden jälkikasvusta tulee vain psyykkisesti ja sosiaalisesti epätasapainoisia ja yhteiskunnalle eli veronmaksajille kalliita elättejä.

Ap on lisäksii ilmeisen tyhmä, sillä kukaan vastuullinen vanhempi ei tee tuollaista aloitusta kuin ap.

Siinäpä vasta herttainen ja kultainen ihminen.... jos et tuon vertaa tajua huonoa hetkeä, niin eihän sulla ole koskaan vaikeeta ollutkaan. Mistä teitä empatiakyvyttömiä ihmisiä oikein sikiää. Sullako on nyt hyvä mieli..

Olen tehnyt akateemisen työuran, saanut samalla kaksi ihanaa ja rakasta lasta, jotka molemmst ovat upeita, tasapainoisia nuoria aikuisia ja joilla molemmilla on myös akateemiset tutkinnot ja hieno työura.

Eipä olisi tullut mieleen valittaa, vaikka kiirettä, hektisiä hetkiä ja monta rautaa oli tulessa yhtä aikaa. Valittaminen noissa tilanteissa ei olisi auttanut mitään. Naurattaa lähinnä valittaminen oman ajan puutteesta, kun kyse on yhdestä pienestä lapsesta ja sen tarvitsemasta hoivasta. Kaikki empatia ja sympatia lapselle, mutta ei ap:n kaltaiselle turhalle ruikuttajalle.

Lapsia on niin erilaisia. Todennäköisesti omat lapsesi ovat helpoimmasta päästä, mutta et sitä edes ymmärrä.

Kilsoja on kertynyt sen verran, että kokemuksesta voin sanoa, kuinka lapset käytöksellään heijastavat vanhempiaan: ovatko vanhemmat rakastaneet, välittäneet, kasvattaneet ja tukeneet lapsia ehdoitta ja pyyteettömästi. Toki ymmärrän, että on myös psyykkisesti häiriintyneitä tai ”kirjolla” jne. olevia lapsia, jotka vaativat vanhemmilta normi lapsia enemmän.
Yksi parhaista päätöksistäni oli, että lapset saivat olla, kasvaa ja kehittyä ensimmäiset vuodet kotona poissa meluisasta päiväkodista. Minusta päiväkodit ovat lasten massasäilytyspaikkoja, enkä yhtään ihmettele, miksi lasten neurologiset ja psyykkiset ongelmat ovat kasvaneet valtavasti..

Neurologiset diagnoosit ovat kasvaneet valtavasti siitä syystä, että nykyisin ajatellaan lasten tarvitsevan hyvän käytöksen omaksumiseen ainoastaan sitä, että aikuiset näyttävät heille positiivista esimerkkiä. Ne lapset jotka käyttäytyvät kroonisen huonosti vaikka heille näytetään positiivista esimerkkiä leimataan neurokirjolla oleviksi.

Kaikkein pahinta on välinpitämättömyys lapsesta sekä psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen väkivalta lasta kohtaan.

Jostain syystä lapsen laittamista jäähylle pidetään väkivaltana mutta lapsen pumppaamista täyteen adhd-lääkkeitä taas ei pidetä väkivaltana.

Mikä idea jäähylle laittamisessa on? En sitä ikinä ymmärtänyt. Sen sijaan käytin kyllä aikaa keskustelemalla ja kertomalla, miksi käytös ei ollut hyväksyttävää tai ok. Ei lapsi sitä opi missään jäähyllä yksin nyhjöttämässä.

Jäähy on rangaistus ja sen idea on tuntua ikävältä. Rangaistuksia tarvitaan hyvin usein esimerkiksi silloin, kun lapsi ei tottele keskustelusta huolimatta tai kun on tarvetta sille, että lapsi sovittaa tekemänsä kielletyt teot.

En koskaan ole uskonut tuollaaiseen rangaistuksiin perustuvaan kasvatukseen. Se vain rikkoo lasta psyykkisesti ja sosiaalisesti.

Eläintenkin koulutus perustuu tänä päivänä positiiviseen vahvustamiseen eikä enää lainkaan rangaistuksiin.

Ja tarkennetaan vielä, että lapsella tukee olla rajat, kuten kotiintuloajat, mutta ei niitä rankaisemalla tarvitse opettaa.

https://www.vauva.fi/keskustelu/6574419/puolison-veljen-vaimon-kaytos-k…

Tätähän ennustettiin että aika tulee. Tuli vaan nopeammin.

Voi olla puhkeavan hampaan särkyä.

Vauvan kitinä tarjoaa erinomaista aivovoimistelua kun pitää ratkaista sellaisen henkilön ongelmat, joka ei itse pysty kertomaan, mikä kulloinkin on hätänä.

Vierailija kirjoitti:

Se menee ohi, kestää lopulta vain hetken

Lapsesta huoli käytännössä koko ikä

Ei tossa yksivuotiaassa kuule mitään, mutta kuvittelepas 50v vauva, jota joutuu vielä kasvattamaan. Sukupuolenkin saat arvata. 

Siitä se vasn pahenee. Uhmaikä on aivan hirveetä ja auta armias kun se teini alkaa hankalaksi, se on jo niin iso, ettet voi vaan tehdä mitään, kun pahon kausi on päällä ja se tulee jonkun liikaa kännätyn yön jäljeen ilmoittamaan, että on raskaana. 

Ja nyt sit tämän jälkeen aloitus siitä, kuinka lapsia pitää ja kuuluu hankkia ja on parasta ja pelkästään ihkua.