Sinä joka et nauti työstäsi, mikä on syysi olla vaihtamatta työpaikkaa tai alaa?
Tämä kysymys nousi tuosta Helena Petäistön kuolemauutisketjusta. Joku kommentoi, että Helena sai sentään tehdä työtä mistä nautti, ja se on paljon. Kyllä joo, mutta ei Helena ilmaiseksi asemaansa päässyt. Hänellä oli korkea työmoraali, jäätävä yleissivistys ja tietysti loistava ranskan kielen taito.
Eli sinä, joka et viihdy työssäsi, mikä estää sinua muuttamasta tilannetta? Opiskelitko väärää alaa, ja nyt uskot olevasi liian vanha koulun penkille uudelleen? Onko taloudellisia esteitä? Uskalluksen puutetta vai kenties pelko siitä, että vaihtamalla ei parane tai et löydä uutta työtä? Kerro!
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi huomenna työhaastattelu eri alalle mutta pelkään soittaa pomolleni ja saikuttaa (vapaata olisi pitänyt anoa monta viikkoa etukäteen ja kutsu tuli vasta tällä viikolla).
Kyllä minä saikuttaisin. Kerran se vain kirpaisee ja voi muuttaa elämäsi.
Saikutin! Sain kutsun seuraavalle kierrokselle tiistaille. Jatkanko saikkua?
Jos pystyt niin sama saikku on vähemmän epäilyttävää kuin monta yhden päivän saikkua.
Täällä mä saikutan eikä ole edes huono omatunto.
Miksi pitäisi olla? Ei tunnollisuudesta kiitä kukaan.
En lähde ellen saa uutta työtä. Talous syynä, joutuisin luopumaan koirastani jos olisin työtön. On jo iäkäs ja sen takia kalliit lääkkeet ja kontrollit. Mutta vuosia vielä elinaikaa kuten meillä ihmisvanhuksillakin vaikka vaivoja. Olisi kauheaa pistää piikille elinvoimainen eläin vain siksi koska ei ole rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi huomenna työhaastattelu eri alalle mutta pelkään soittaa pomolleni ja saikuttaa (vapaata olisi pitänyt anoa monta viikkoa etukäteen ja kutsu tuli vasta tällä viikolla).
Kyllä minä saikuttaisin. Kerran se vain kirpaisee ja voi muuttaa elämäsi.
Saikutin! Sain kutsun seuraavalle kierrokselle tiistaille. Jatkanko saikkua?
Jos pystyt niin sama saikku on vähemmän epäilyttävää kuin monta yhden päivän saikkua.
Täällä mä saikutan eikä ole edes huono omatunto.
Oikein!
Koska vaihdoin jo kerran alaa ja nyt on 2 yliopistotutkintoa.
Työ itsessään on kiva muttä työpaikan ilmapiiri on ankeutunut huomattavasti viime parin vuoden aikana. Nykyisin paljon keskusteluja joissa työkaverit vetävät muut lasikoppiin etteivät muut kuule, tuntien kyttäystä, sanomatonta kränää, paskaa kiusantekoa kuten kokousten väärin ilmoittamista jne. Ylennystä tai ura-askelia luvataan kun porkkanaa selkään teipatun kepin nokassa ts. ihan sama vaikka parantaisit syövän ja voittaisit nobelin niin joku pikkupomo tulisi narisemaan että jooooooo siis kattellaan, voi olla kertatuuria, haluamme että ensin todistat itsesi ennen kuin ylennetään, ymmärräthän että emme voi ottaa riskiä jne.
Rehellisesti sanottuna viikko- ellei päivätasolla pyörii mielessä että pitäisikö ruveta etsimään jotain muuta. Jarruna on että työni on suhteellisen helppo, 10 min päässä kotoani, hommat hoituu aivonarikkarutiinilla ja nuorempien kollegoiden kanssa on kiva porukka. Asuntolaina tulee maksettua, rahasta ei huolia ja voi panostaa vapaa-aikaan.
Kai tämä on sitä quiet quittingia mistä joskus tuli luettua. Miksi rehkiä sen enempää kun koko seuraavia askelia ei ole edes olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuli virastouudistus ja sen jälkeen mietityttänyt, pitäisikö katsella muita töitä. Byrokratia lisääntyi monella tapaa, tehtävänkuva kaventui, työmäärä jakautuu epätasaisesti, järjestelmät eivät toimi, hyvä työyhteisö pilkottiin atomeiksi jne. Teen siis ruohonjuuritason juristin töitä. Meidän osastoltamme on jo lähtenyt paljon porukkaa pois. Säästöt ovat syöneet meitä jo vuosia ja sama meno jatkuu, ellei jopa pahene. Voin myöntää, että itsekin katselen avoimin mielin ympärilleni. Jos muualle tulee jotain mielenkiintoista ja sopivaa eteen, aion kyllä hakea.
Käräjäoikeus?
Olen liian vanha (55-v) ja nykyisessä työssä on liian hyvät edut (palkka 10 500 €/kk, julkisen puolen pitkät lomat).
En tunne että työstä pitää nauttia aina, riittää kun silloin tällöin on jotain nautittavaa tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
En tunne että työstä pitää nauttia aina, riittää kun silloin tällöin on jotain nautittavaa tekemistä.
Minulla on vain tuskaa.
Turvallisuus ja palkka. Ei taitaisi löytyä hyväpalkkaista työtä jossa viihtyisin.
Ihmettelen aloituksen saamia alapeukkuja, varsin asiallinen kysymys ja ihan mielenkiintoista pohtia ihmisten erilaisia motiiveja.