Sinä joka et nauti työstäsi, mikä on syysi olla vaihtamatta työpaikkaa tai alaa?

Ei ole alani töitä tarjolla, viimeksi eilen katselin omasta ja vieruskunnasta. Ja saman alan jatko-opisk olisi samaa sontaa  hieman eri paketissa, palkka nousisi vain vähän ja työmäärä nousisi potenssiin ties mitä, ei maksa vaivaa opiskella 3v lisää sen takia ja sitä saadakseen.

Eikä mitään tietoa mitä muuta opiskelisin.

Ja kyllä olen huolissani mielenterveydestäni, osin siitä syystä olenkin juuri s.lomalla, kävin lääkärissä alkuviikosta vuosien oireilun ja paskan olon takia, aina vain töissä ollen ja "jaksaen", sain 2vkoa sairista.

En tiedä mitä uusi syksy ja talvi tuo tullessaan, arjen osalta ainakin silkkaa kärsimystä.

Olen sen ikäinen ettei tuosta noin vain vaihdeta paikkaa.

Onko kyse siitä, ettei nuorena ole tiennyt intohimoaan (toisin kuin Helena), on vain ajelehtinut jonnekin ja nyt aikuisena tuntuu, että muualle siirtyminen on liian iso vaiva ja taloudellinen riski?

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen parhaillaan kolmatta tutkintoani. Eka ei elättänyt, toisen työt on viemässä tekoäly ja palkat poljettu alas. Saa nähdä miten nyt käy. Olen 57-vuotias ja on vielä halu oppia uutta ja työllistyä uuteen ammattiin.

Mistä taikurin hatusta sinä vedät uusia aloja joita haluat opiskella ja tehdä työksesi?? Ja vieläpä pääset niitä opiskelemaankin. Ja on varaa siihen.

Ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Onko kyse siitä, ettei nuorena ole tiennyt intohimoaan (toisin kuin Helena), on vain ajelehtinut jonnekin ja nyt aikuisena tuntuu, että muualle siirtyminen on liian iso vaiva ja taloudellinen riski?

Kyllä!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen parhaillaan kolmatta tutkintoani. Eka ei elättänyt, toisen työt on viemässä tekoäly ja palkat poljettu alas. Saa nähdä miten nyt käy. Olen 57-vuotias ja on vielä halu oppia uutta ja työllistyä uuteen ammattiin.

Mistä taikurin hatusta sinä vedät uusia aloja joita haluat opiskella ja tehdä työksesi?? Ja vieläpä pääset niitä opiskelemaankin. Ja on varaa siihen.

Ihmettelen.

Olisko niin, että osa ei hyväksy sitä, että alan vaihto tai uusi työpaikka voivat vaatia uhrauksia? Minä, Ap, olen unelma-alallani, mutta olen sitä varten joutunut opiskelemaan työn ohessa ja ottamaan todella surkeasti palkattuja töitä muutenkin surkeilla ehdoilla. Ollut myös työttömänä hakien sisulla sitä sadatta työpaikkaa uskoen, että tällä kertaa tärppää.
Nämä uhraukset ovat vieneet mut sinne, missä nykyisin olen. Pääosin hyvin tyytyväisenä työntekijänä mielekiintoisissa ja vaihtelevissa asiantuntijatehtävissä ihan hyvällä palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Olisi huomenna työhaastattelu eri alalle mutta pelkään soittaa pomolleni ja saikuttaa (vapaata olisi pitänyt anoa monta viikkoa etukäteen ja kutsu tuli vasta tällä viikolla).

Kyllä minä saikuttaisin. Kerran se vain kirpaisee ja voi muuttaa elämäsi.

Mitä siitä vaihtamisesta hyötyy? Ihansama mitä työkseen tekee niin ei se pidemmänpäälle ole kivaa kuitenkaan. Harvemmin ne työtehtävät muutenkaan on se joka töissä vituttaa, vitutusta aiheuttaa ensisijaisesti muut ihmiset ympärilläsi. Niitä on joka työpaikassa, eikä niistä pääse eroon. Alkuhuumannjälkeen työpaikassa kuin työpaikassa selviää kuinka kusipäistä narsisti porukkaa ja seläntakana paskanjauhantaa harrastavaa kissanaista forma on pullollaan. Joka paikassa sama juttu. Työpaikkaa vaihtamalla voi oikeastaan ainoastaan kehittää sitä omaa näkemystä siitä minkälainen se yrityskenttä esim. Ko alalla on. Sillä näkemyksellä voi olla arvoa joitain työpaikkoja haettaessa ja se saattaa näkyä palkkatasossa, mutta ei sekään enää jossain vaiheessa riitä siihen että olisi valmis vaihtamaan ja tekemään ylimääräistä työtä uuden työpaikan eteen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siitä vaihtamisesta hyötyy? Ihansama mitä työkseen tekee niin ei se pidemmänpäälle ole kivaa kuitenkaan. Harvemmin ne työtehtävät muutenkaan on se joka töissä vituttaa, vitutusta aiheuttaa ensisijaisesti muut ihmiset ympärilläsi. Niitä on joka työpaikassa, eikä niistä pääse eroon. Alkuhuumannjälkeen työpaikassa kuin työpaikassa selviää kuinka kusipäistä narsisti porukkaa ja seläntakana paskanjauhantaa harrastavaa kissanaista forma on pullollaan. Joka paikassa sama juttu. Työpaikkaa vaihtamalla voi oikeastaan ainoastaan kehittää sitä omaa näkemystä siitä minkälainen se yrityskenttä esim. Ko alalla on. Sillä näkemyksellä voi olla arvoa joitain työpaikkoja haettaessa ja se saattaa näkyä palkkatasossa, mutta ei sekään enää jossain vaiheessa riitä siihen että olisi valmis vaihtamaan ja tekemään ylimääräistä työtä uuden työpaikan eteen.

Aika monilla aloilla tehdään nykyisin etätöitä, jolloin sitä kollegan naamaa ei tarvitse katsella kuin ehkä kerran viikossa, jos silloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä siitä vaihtamisesta hyötyy? Ihansama mitä työkseen tekee niin ei se pidemmänpäälle ole kivaa kuitenkaan. Harvemmin ne työtehtävät muutenkaan on se joka töissä vituttaa, vitutusta aiheuttaa ensisijaisesti muut ihmiset ympärilläsi. Niitä on joka työpaikassa, eikä niistä pääse eroon. Alkuhuumannjälkeen työpaikassa kuin työpaikassa selviää kuinka kusipäistä narsisti porukkaa ja seläntakana paskanjauhantaa harrastavaa kissanaista forma on pullollaan. Joka paikassa sama juttu. Työpaikkaa vaihtamalla voi oikeastaan ainoastaan kehittää sitä omaa näkemystä siitä minkälainen se yrityskenttä esim. Ko alalla on. Sillä näkemyksellä voi olla arvoa joitain työpaikkoja haettaessa ja se saattaa näkyä palkkatasossa, mutta ei sekään enää jossain vaiheessa riitä siihen että olisi valmis vaihtamaan ja tekemään ylimääräistä työtä uuden työpaikan eteen.

Minua riivaa päivittäin omien arvojeni ja työpaikan meiningin ristiriidat. Ja kyseessä on ihmishenkiin vaikuttavat asiat. Otetaan vanhuksia sisään heidän rahat mielessä vaikka ei ole resursseja tarjota heille kunnon hoitoa ja pitää heitä turvassa. Kaatumisia yms.

Uskonpuute itseensä. En aikanaan lähtenyt opiskelemaan ja olen nyt jumissa suorittavan tason tehtävissä. Eniten v*tuttaa kun lukupäätä olisi, ja saan katsella vierestä itseäni tyhmempien ihmsten etenemistä vain, koska nuo muut tajusivat hakeutua opiskelemaan.

Omalla alalla on huono tilanne, lisäksi opiskelen työn ohessa ja tarvitse opintovapaan työnantajalta, joten tässä kohtaa ei kannata vaihtaa duunia, ettei mene suunnitelmat perseelleen. Katsotaan sitten kun on opintopaperit kädessä. Ja itse olen sen ikäinen, että kokemuslisät tulee, joten jos työnantajat etsii halpaa työvoimaa, niin veikkaan, että itse en siinä karsinnassa ole enää mukana.

Se että kukaan työnantaja ei palkkaa vaikka yritän saada toisen työn. Työpaikkaa ei niin vain vaihdeta tuosta vain.

Vierailija kirjoitti:

Omalla alalla on huono tilanne, lisäksi opiskelen työn ohessa ja tarvitse opintovapaan työnantajalta, joten tässä kohtaa ei kannata vaihtaa duunia, ettei mene suunnitelmat perseelleen. Katsotaan sitten kun on opintopaperit kädessä. Ja itse olen sen ikäinen, että kokemuslisät tulee, joten jos työnantajat etsii halpaa työvoimaa, niin veikkaan, että itse en siinä karsinnassa ole enää mukana.

Mutta sinähän olet hakeutumassa muualle, eli et oikeastaan ole Ap:n kysymyksen kohderyhmää.

Mieluiten olisin kirjailija, mutta sekin on liian työlästä ja on epätodennäköistä, että sepustuksillani eläisi. Saan välillä tyydytystä työstäni mutta kyllä myönnän, että ensisijaisesti rahan takia käyn töissä. On lapsia ja muitakin tarpeita rahalle.

Luuletko tosiaan, että kaikki voivat olla työssä, jota rakastavat? 

Olen ollut liian ihastunut työkaverini.

En saa yritystä myytyä. 20 vuotta olen ollut yrittäjä, ja nyt 5 vuotta olen yrittänyt myydä hyvin menestyvää bisnestä, mutta ostajille ei ole löytynyt rahoittajaa.  Haluaisin tehdä jotain aivan muuta, mutta olen naimisissa yritykseni kanssa. Tosin avioliitosta pääsee nopeammin eroon kuin yrityksestä. Kroppa alkaa jo olla myös sitä mieltä että alaa pitäisi vaihtaa. Onneksi sentään tienaan hyvin, eikä taloudellista huolta ole kun joskus pääsen tästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

En saa yritystä myytyä. 20 vuotta olen ollut yrittäjä, ja nyt 5 vuotta olen yrittänyt myydä hyvin menestyvää bisnestä, mutta ostajille ei ole löytynyt rahoittajaa.  Haluaisin tehdä jotain aivan muuta, mutta olen naimisissa yritykseni kanssa. Tosin avioliitosta pääsee nopeammin eroon kuin yrityksestä. Kroppa alkaa jo olla myös sitä mieltä että alaa pitäisi vaihtaa. Onneksi sentään tienaan hyvin, eikä taloudellista huolta ole kun joskus pääsen tästä eroon.

Mikset vain laita pillejä pussiin ja lopeta yritystäsi?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut liian ihastunut työkaverini.

Voi ei. Tuo on kaamea syy. Erityisesti, jos suhteella ei ole mahdollisuutta edetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa yritystä myytyä. 20 vuotta olen ollut yrittäjä, ja nyt 5 vuotta olen yrittänyt myydä hyvin menestyvää bisnestä, mutta ostajille ei ole löytynyt rahoittajaa.  Haluaisin tehdä jotain aivan muuta, mutta olen naimisissa yritykseni kanssa. Tosin avioliitosta pääsee nopeammin eroon kuin yrityksestä. Kroppa alkaa jo olla myös sitä mieltä että alaa pitäisi vaihtaa. Onneksi sentään tienaan hyvin, eikä taloudellista huolta ole kun joskus pääsen tästä eroon.

Mikset vain laita pillejä pussiin ja lopeta yritystäsi?

Ei tartte kahteen kertaan laittaa samaa kommenttia. Yksi riittää.