Sinä joka et nauti työstäsi, mikä on syysi olla vaihtamatta työpaikkaa tai alaa?
Tämä kysymys nousi tuosta Helena Petäistön kuolemauutisketjusta. Joku kommentoi, että Helena sai sentään tehdä työtä mistä nautti, ja se on paljon. Kyllä joo, mutta ei Helena ilmaiseksi asemaansa päässyt. Hänellä oli korkea työmoraali, jäätävä yleissivistys ja tietysti loistava ranskan kielen taito.
Eli sinä, joka et viihdy työssäsi, mikä estää sinua muuttamasta tilannetta? Opiskelitko väärää alaa, ja nyt uskot olevasi liian vanha koulun penkille uudelleen? Onko taloudellisia esteitä? Uskalluksen puutetta vai kenties pelko siitä, että vaihtamalla ei parane tai et löydä uutta työtä? Kerro!
Kommentit (44)
Mä luulen, että useimmilla on kyse saamattomuudesta. Jaksetaan valittaa duunista muttei jakseta tehdä mitään asioiden muuttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Rohkeuden puute ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
Mikä on pahinta mitä voisi alaa vaihtamalla käydä, jos nyt kerran olet tyytymätön?
En halua enää opiskella uutta, ja paras palkka ja edut tähän asti urallani.
Suomessa ei ole työpaikkoja, yritäppä huviksesi vaihtaa työpaikkaa et pääse edes haastatteluun asti jos ei satu olemaan tuttu, sukulainen tms.
Vierailija kirjoitti:
En halua enää opiskella uutta, ja paras palkka ja edut tähän asti urallani.
Okei, eli korkea palkka on syy kestää p*skaa työtä. Eikö sua huoleta oma mielenterveytesi pitkällä tähtäimellä?
Kaikissa töissä on hyvät ja huonot puolensa ja sellaiset duunit jossa ei ole mitään negaa ovat aika vähissä. Jos ihminen ei vaihda niin syitä ei ole vielä tarpeeksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkeuden puute ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
Mikä on pahinta mitä voisi alaa vaihtamalla käydä, jos nyt kerran olet tyytymätön?
Henkilökohtainen konkurssi. Opiskelu on kallista. Opintoraha on 280€/kk. Ei riitä mihinkään aikuiselle ihmiselle. Nyt saan töistä 2200€/kk puhtaana käteen. Vituttaa mutta pärjään.
Opiskelen parhaillaan kolmatta tutkintoani. Eka ei elättänyt, toisen työt on viemässä tekoäly ja palkat poljettu alas. Saa nähdä miten nyt käy. Olen 57-vuotias ja on vielä halu oppia uutta ja työllistyä uuteen ammattiin.
Vierailija kirjoitti:
Rohkeuden puute ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
Et olisi töissä jos sinulla olisi oikea sos tilanteiden pelko
Todellakin ymmärrän, että nyt on korkea työttömyysaste, joten kysymykseni ajoitus ei ehkä ole paras mahdollinen. Pahoittelut siitä. Suhdanteet eivät kuitenkaan ole ikuisia. Ehkä olisi pitänyt kirjoittaa, että sinä tyytymätön, jolla ei ole aikomusta etsiä uutta työtä tai alaa seuraavan viiden vuoden sisään, mikä on syysi?
Ap
Olen opettaja ja rakastan opettamista.
Vihaan kaikkea muuta - "rahanpuutetta", jäykkää systeemiä jota ei voi muuttaa, kollegoita....
Koska olen tykännyt työstäni ja työpaikastani. Lähiesimies kun vaihtui, niin hän on saanut paljon pahaa aikaan. Hän on kuitenkin lähdössä eläkkeelle parin vuoden päästä. Toivoa siis on, että hyvä aika palaisi tuolloin.
Näitä työpaikkoja ei ole paljon. Vaatisi muuttamista, jos samaa hommaa haluaisi tehdä. Olen yh, ja täällä on mulla laajat turvaverkot. Lapsilla on hyvä koulu, lyhyet matkat harrastuksiin. Näkevät isovanhempia ( molemmilta puolilta) ja serkkujaan viikottain.
Aikuiskoulutustukea ei ole enää. Lapsille en halua tehdä sitä, että eläisivät ihan köyhyydessä, jos yleiselle opintotuella ryhtyisin. Toisaalta ainakin pari seuraavaa vuotta haluan vielä "omistautua lapsille", enkä aloittaa esim. iltaopiskelua. Ehkä viiden vuoden päästä. Silloin kyllä mainitsemani edihenkilö kyllä on jo eläkkeellä.
Kumma kun kukaan ei ollut Helenaa savustamassa koskaan työpaikaltaan ulos kun kuulema työstä ei saa nauttia ja jos nauttii niin on hyvin epäilyttävä ja tiesi varmasti liikaa muutenkin. Eikä omaa ammattia saa valita itse. Joko seurusteli oikean tyypin kanssa/ei seurustellut lainkaan tai sitten miehet eivät vaan olleet saaneet pakkeja ja eivötkä katkeroituneettai sitten hän ei herättänyt mitään kateutta/katkeruutta muissa ihmisissä jostain ihmeen syystä.
Olisi huomenna työhaastattelu eri alalle mutta pelkään soittaa pomolleni ja saikuttaa (vapaata olisi pitänyt anoa monta viikkoa etukäteen ja kutsu tuli vasta tällä viikolla).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rohkeuden puute ja sosiaalisten tilanteiden pelko.
Et olisi töissä jos sinulla olisi oikea sos tilanteiden pelko
Lähde?
Vierailija kirjoitti:
Opiskelen parhaillaan kolmatta tutkintoani. Eka ei elättänyt, toisen työt on viemässä tekoäly ja palkat poljettu alas. Saa nähdä miten nyt käy. Olen 57-vuotias ja on vielä halu oppia uutta ja työllistyä uuteen ammattiin.
Jo on surkeat alat. Toivottavasti opiskelet nyt miesten töihin. Esim. Rekkakuskiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua enää opiskella uutta, ja paras palkka ja edut tähän asti urallani.
Okei, eli korkea palkka on syy kestää p*skaa työtä. Eikö sua huoleta oma mielenterveytesi pitkällä tähtäimellä?
En ole se jolle vastasit, mutta jossain vaiheessa monialkas arvostaa turvallisuutta ja erityisesti hyvää työterveyshuoltoa. Se että pääsee lääkäriin milloin vain, on varaa silmälaseihin, mukaviin asioihin, tuo myös hyvää mielenterveyttä.
Kumma kun nämä palstan katkeroituneet homomiehet eivät hauku Helenaa inceliksi (kun ei ollut perhettä) ja ala etsimään hänelle uutta työpaikkaa, jossa voisi parittaa hänet joillekin heteromiehille.
Raha.
Nykytyö on ihan ok palkattua ja pyörämatkan päässä. Uusia töitä ei kasva puussa ja vaatisi helposti muuttamista ja/tai pidempää työmatkaa (lue autoiltavaa eli kalliimpaa). Verot lisäeuroille on lähes 50% keskituloisella, joten vaatisi helposti 500-1000€ suurempaa palkkaa, jotta ei tulisi tappiota. Uran vaihdossa palkka vieläpä laskisi todennäköisesti ainakin aluksi, koulutusaikana valtavasti.
Oikeastaan ainoat työpaikat mitä nykyään olen katsellut on ulkomailta - siellä palkat ovat niin paljon paremmat, että voisi jäädä jopa voitolla, mutta ulkomaamaisena työnhaku on toki haastavaa jos paikallinen kieli ei ole täysin hallussa.
Rohkeuden puute ja sosiaalisten tilanteiden pelko.