Ruma ihminen, miten rumuus vaikuttaa päivittäiseen elämääsi?
Jos koet olevasi selvästi keskivertoa vähemmän viehättävä, millä tavoin se näkyy elämässäsi?
Vaikuttaako se esimerkiksi ihmissuhteisiin, työnhakuun, asiakaspalvelutilanteisiin, deittailuun, itsetuntoon tai siihen, miten vieraat ihmiset kohtelevat sinua? Vai onko vaikutus lopulta paljon pienempi kuin usein väitetään?
Kommentit (88)
En ole itse ruma, mutta minulla on ruma puoliso ja mielestäni on täysin ala-arvoista miten jotkut omat tuttavat (silloin pidin ystävinä mutta juu ei kiitos enää 👎) suhtautuivat tai miten miehen sukulaisista osa puhuu hänestä -tai omista ulkonäön heikkouksistaan. Todella rumaa ja asiatonta puhetta, sylettää oikein.
Olen tavallisen nätti joiltain osin, kasvot ovat luustollisesti kauniit ja olen ihan hyvässä kunnossa. Todella onnekkaat geenit luuston, ihon ja terveyden kanssa, saan paljon huomiota (joka ei kiinnosta vaan stressaa lievästi) ja minua kohdellaan yleensä mukavasti, joskus jopa lipevästi. Olen myös huomannut että minun on oletettu olevan usein yleisesti pätevä tai menestynyt ja on yllätytty kun kerron että olen pitkäaikaistyötön mt-kuntoutuja :D
Mies on kropaltaan aivan uskomattomassa kunnossa, mutta kasvoissa on geneettisesti epäonninen luusto ja vielä lisäksi paha vammautumisen seurauksena oleva epäsymmetria. Jotkut ihmiset kohtelevat häntä kuin hän olisi älyllisesti kehitysvammainen tai inhottava >:(
Vaikka hän on pitänyt itsestään aina todella hyvää huolta ja on älykäs, ahkera ja vahva.
Ihmettelen miten hän on niin hyväksyvä ja hyväitsetuntoinen kun itse kriiseilen milloin mistäkin ja suorastaan raivostun ihmisille paljon pienemmästä, mutta hän suhtautuu hyväksyvästi siihen jos muut ovat pinnallisia tai ilkeitä.
Tavallaan hyväksyn, että ulkonäkö on tärkeää ihan luontaisestikin, mutta oikeasti nyky-yhteiskunnassa se on saanut aivan sairaat mittasuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivittäistä ahdistusta, masennusta, huonoa itsetuntoa. Valitettavasti ei toivoakaan elämänkumppanin löytämisestä. Elämästä on oikeastaan kadonnut kaikki ilo tässä ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa. Suoritan päivät ja yritän olla ajattelematta kurjaa oloani. Odotan, että elämä joskus loppuisi.
Älä odota, mene kauneusleikkaukseen niin rumuus katoaa...
Eri, mutta mulla pitäisi koko kasvojen luut muotoilla uudestaan, eikä se ole mahdollista. Olen ruma nainen, koska mulla on litteä ja leveä naama, ja olematon leukalinja sekä olemattomat poskipäät. Lisänä vielä vaihdevuosien valahduttama iho, niin näytän ihan (rumalta) mieheltä.
Ja joo, aina on ollut suuria vaikeuksia miehen saamisessa, enkä sellaista lopulta saanutkaan. En siis saanut myöskään lapsia. Peiliin katsominen masentaa, joten välttelen kaikkia heijastavia pintoja. Elämä on tyhjää ja kurjaa.
Asioissa on aina se positiivinenkin puolensa: et onneksi tuottanut maailmaan lisää rumuutta.
Ihmiset on vähemmän ystävällisiä, ystävän kanssa kadulla kävellessä miehet katsovat suoraan ohitseni ystävään päin, baarissa ostan omat juomani, ei seurustelukumppania, ei flirttiä, kelpaan seksiin mutta en seurustelemaan.
Paska nakki mutta eipä omalle naamalle mitään voi. Itse en pidä itseäni niiiiin rumana mutta kai olen pikkuhiljaa tajunnut tasoni.
Samoin kaikki somepostaukset, meikkimainokset, pyllykuvat, dekolteeherutukset jne. on omaa maailmaani yhtä paljon kuin scubasukellussetti hevoselle.
t. ruma nainen
Vierailija kirjoitti:
Työnsaantiin positiivisesti.
195cm ja 130kg, kirveellä veistetty, arpinaamainen ja tatuoitu, mutta lempeä ja huumorintajuinen nuorisokodin miesohjaaja.
Minä jo luulin, että Av-mamma siellä...
Kauhean surullista luettavaa nämä itseään rumina pitävien kokemukset.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että todellakaan kaikki ihmiset eivät arvota toisten ulkonäköä koko ajan akselilla kaunis-ruma. Olen itse työssä, jossa näen satoja ihmisiä eri puolilta maailmaa joka viikko ja en ole todellakaan ikinä ajatellut kenestäkään, että hän olisi ruma!
Vierailija kirjoitti:
Sinä ruma nainen, etsi ruma mies, ja sinä ruma mies, etsi ruma nainen. Vaikka kantensa valitsee jne. Varmasti saat uskollisemman puolison kuin joku ulkonäöltään kaunis.
Ei ruma nainen kelpaa edes rumille miehille, kun "miehet on visuaalisia olentoja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miehille täysin näkymätön. Keskustelevat kanssani vain jos tilanne sen vaatii. Minua pidetään myös jotenkin yksinkertaisena ulkonäköni takia. Nuorempana oli vaikea löytää kesätöitä ja ulkonäköni on selkeästi vaikuttanut negatiivisesti työmahdollisuuksiini. En ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. Pelkään ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita ja vietän aikani suurimmaksi osaksi kotona. T. ruma nainen
Alku oli kuin oma kokemukseni siihen asti, että itse löysin kumppanin ja sain lapset. Tosin en nyt kehuisi tilannetta, koska mies on aina katsellut kauniita naisia ja ihan häpeilemättä tehnyt itseään tykö minun ollessa seurassa. Tämä ehkä yksi rumuuden seurauksia myös, että edes se kumppani ei tajua loukkaavansa, tai ei ainakaan välitä. Mun mielestä rumuus tiivistyy just siihen, että olet hajuton, mauton ja näkymätön muulle maailmalle. Töissäkin voit olla se koulutetuin, pätevin, osaavin, ahkerin, mutta ulkonäkö ratkaisee.
En ymmärrä miten näkymätön voisi olla ruma. Et ole ruma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päivittäistä ahdistusta, masennusta, huonoa itsetuntoa. Valitettavasti ei toivoakaan elämänkumppanin löytämisestä. Elämästä on oikeastaan kadonnut kaikki ilo tässä ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa. Suoritan päivät ja yritän olla ajattelematta kurjaa oloani. Odotan, että elämä joskus loppuisi.
Älä odota, mene kauneusleikkaukseen niin rumuus katoaa...
Eri, mutta mulla pitäisi koko kasvojen luut muotoilla uudestaan, eikä se ole mahdollista. Olen ruma nainen, koska mulla on litteä ja leveä naama, ja olematon leukalinja sekä olemattomat poskipäät. Lisänä vielä vaihdevuosien valahduttama iho, niin näytän ihan (rumalta) mieheltä.
Ja joo, aina on ollut suuria vaikeuksia miehen saamisessa, enkä sellaista lopulta saanutkaan. En siis saanut myöskään lapsia. Peiliin katsominen masentaa, joten välttelen kaikkia heijastavia pintoja. Elämä on tyhjää ja kurjaa.
No älä nyt masennu. Ole vain ylpeä ulkonäöstäsi, ei se, mikä näkyy ulospäin tee välttämättä ihmisestä kaunista vaan se mimitä on siellä pään sisällä.
Mistä ihmeestä minä olisin ylpeä ulkonäössäni? Kyllä se vaan hyvä ulkonäkö on yksi tärkeimmistä asioista siinä miten onnellista elämä on.
Nämä ovat kaikki surullisia kertomuksia nyky-yhteiskunnassa ja ulkonäkö keskeisestä elämästä mutta me ihmiset olemme antaneet tämän tapahtua nyt pitäisi saada muutos aikaan mutta miten.
Miettimällä kuinka ruma sinä olet .
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat kaikki surullisia kertomuksia nyky-yhteiskunnassa ja ulkonäkö keskeisestä elämästä mutta me ihmiset olemme antaneet tämän tapahtua nyt pitäisi saada muutos aikaan mutta miten.
Eiköhän yhteiskunta ole ollut ulkonäkökeskeinen noin vuodesta 100 000 e.a.a.
No en ole komea mies, en luultavasti rumakaan joten mitä ?
Vierailija kirjoitti:
No en ole komea mies, en luultavasti rumakaan joten mitä ?
Ryhdy jännikseksi...
Yleensä rumuus on ylipainoa eli siihen voi vaikuttaa itse. Välillä töissäni ihmettelen miten voi olla niin rumia olentoja vaikka monesti jopa vuosikymmeniä nuorempia kuin itse. Etenkin ysärillä syntyneet valtavia norsuja iso prosentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miehille täysin näkymätön. Keskustelevat kanssani vain jos tilanne sen vaatii. Minua pidetään myös jotenkin yksinkertaisena ulkonäköni takia. Nuorempana oli vaikea löytää kesätöitä ja ulkonäköni on selkeästi vaikuttanut negatiivisesti työmahdollisuuksiini. En ole koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. Pelkään ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita ja vietän aikani suurimmaksi osaksi kotona. T. ruma nainen
Alku oli kuin oma kokemukseni siihen asti, että itse löysin kumppanin ja sain lapset. Tosin en nyt kehuisi tilannetta, koska mies on aina katsellut kauniita naisia ja ihan häpeilemättä tehnyt itseään tykö minun ollessa seurassa. Tämä ehkä yksi rumuuden seurauksia myös, että edes se kumppani ei tajua loukkaavansa, tai ei ainakaan välitä. Mun mielestä rumuus tiivistyy just siihen, että olet hajuton, mauton ja näkymätön muulle maailmalle. Töissäkin voit olla se koulutetuin, pätevin, osaavin, ahkerin, mutta ulkonäkö ratkaisee.
mulle on ruma mies tehnyt tota samaa. Itse olen tavallisen näköinen.
Miehellä hirveä alemmuuskompleksi ja ihan joka ikistä naista pitää yrittää ja kokeilla kelpaisiko.
Sitä myötähäpeän määrää, millä ihmiset katsoo mua ja lapsia kun isi flirttailee niitä ihan avoimesti.
Vaikuttaa parisuhteeseen ja varmaan otan eron kun lapset on isompia.
Jostain voi olla ruma jostain ok.Kauneus on katsojan silmissä nääs.Ihan ok.olen.Sinut itseni kanssa se riittää.On joskus sanottu kauniiksikin.Ihninen muuttuu..
No, laitan hiukseni, pikkaisen huulipunaa ja korostan kulmavärillä kulmakarvat.
Sitten vain se "ylväs asento", siis oikeasti. Näillä tulen oikeasti toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en ole komea mies, en luultavasti rumakaan joten mitä ?
Ryhdy jännikseksi...
Ne ajat ovat jo takana ja sydämmeni sykkeet alkaa olla vakaita.Teille nuorille ja oikeastaan kaikille sanon , jos joku heittää sen ensimmäisen kiven sinulle, niin heitä takaisin ja tähtää tarkasti ohi.Elämä on muutakin kuin kasvoihin ja vartaloon tuijottamista.
Ystäväni näki lapsuus kuvani hyllyssä ja tokaisi tuossa olet kaunis mutta nyt tosi ruma.ei ole enää ystäväni.