Lue keskustelun säännöt.
Miten jostain voi tulla mummo jo 39 vuotiaana?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.
Jep. Ei se siitä iästä ole kiinni, niin väittävät eivät ymmärrä syy- ja seurausketjuja. Luulevat, että jäätelön syönti lisää hukkumiskuolemia. Jos älykäs ihminen hankkii lapset nuorena, se ei estä millään tavalla nauttimasta elämästä ja kouluttautumasta.
Eikä se ole älykkyydestä kiinni myöskään, vaan yhteisön tuesta. Jos vanhemmat heittävät 15-vuotiaan omilleen vauvan kanssa, ei sieltä miksikään diplomaatiksi tai yritysjohtajaksi nousta. Eikä myöskään lestadiolaisuudessa, jos lapsia tulee joka vuosi. Opettajan paperitkin on jo kova suoritus suurperheen hoidon ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.
Tämä.
En ymmärrä miksi kaikki kuvittelevat, että itsensä kehittäminen loppuu lapsen saamiseen? Itsellä lapsi hidasti ensin vuodella opintoja. Toinen ei senkään vertaa kun yamk suoritin samalla kotona lasten kanssa ollessa. Lasten saamisen välissä myös pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä.
N34
Minusta taas oli ihanaa vain olla lasten kanssa, kun oli opinnot tehty ja töitäkin takana. En yhtään kadu, että annoin lapsille kaiken ajan ja huomion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.
Tämä.
En ymmärrä miksi kaikki kuvittelevat, että itsensä kehittäminen loppuu lapsen saamiseen? Itsellä lapsi hidasti ensin vuodella opintoja. Toinen ei senkään vertaa kun yamk suoritin samalla kotona lasten kanssa ollessa. Lasten saamisen välissä myös pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä.
N34
Minusta taas oli ihanaa vain olla lasten kanssa, kun oli opinnot tehty ja töitäkin takana. En yhtään kadu, että annoin lapsille kaiken ajan ja huomion.
No harva varmaan katuukaan omia lapsiaan ja elämäänsä?
Siksi(kin) tällainen vastakkainasettelu on typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on kun on haarat levällään joka jätkälle, niin äiti kuin tytär.
Se, että saa nuorena lapsen ei tarkoita sitä, että on haarat levällään joka jätkälle.
Ei tietenkään, mutta kun tässä ketjussa on näitä nuhjakkeita, joiden elämän ainoa saavutus on se, että tuli äidiksi vasta kolmikymppisenä :D
Vanhana vanhemmaksi tuleminen on ihan normaalia juopoillekin, vahinko ollaan valmiita pitämään lähemmäs nelikymppisenä kun on saatu jo tarpeeksi rellestää ja yksinäinen juoppovanhuus pelottaa. Itsekin tunnen tuollaisen nelikymppiselle juopolle ainokaiseksi syntyneen, lapsesta tuli onneksi kuitenkin hyvä tyyppi jolla elämä kunnossa.
Mikä sulla on hätänä? Etkö oikeasti ymmärrä, että lapsia saadaan ihan suunnitellusti parisuhteessa 30v ja sitä vanhempana eikä kyse ole mistään alkoholisteista? Oletko oikeasti noin sekaisin ja pihalla oikeasta elämästä?
Sellainen puolustelu alkuperäiselle! Ilmeisesti tuollaista retoriikkaa viljellään muissakin kuin juoppopiireissä :)
Mitä sä oikein sekoilet ja mulle vittuilet? Tuossa yksi kirjoittaa täyttä paskaa ja silti mä saan paskaa niskaani. Uskomatonta. En puolustele yhtään mitään vaan kerroin vain tosiasioita. Kyllä on kummallista, että joitakin noin riepoo ettei kaikki halua tehdä lapsia nuorena. Kaikilla ei ole edes sopivaa kumppania nuorena. Eikä ole kyse mistään juoppopiireistä vaan kyse on näköjään sun elämäntavasta ja jouppoudesta. Sekaisin olet kyllä pahemman kerran. Moni on vastannut tähän asiallisesti, mutta sä lähdit vetämään ihmeellistä sekoilua.
Ja ei, en saanut lasta yli 30-vuotiaana vaan sain ainoan lapseni 24-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.
Tämä.
En ymmärrä miksi kaikki kuvittelevat, että itsensä kehittäminen loppuu lapsen saamiseen? Itsellä lapsi hidasti ensin vuodella opintoja. Toinen ei senkään vertaa kun yamk suoritin samalla kotona lasten kanssa ollessa. Lasten saamisen välissä myös pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä.
N34
Juuri näin. Opiskeluun ja lapsiin kuluu joka tapauksessa sama aika, tekee sen missä elämänvaiheessa tahansa. Oma kokemukseni on, että nuorena aikuisena opiskelu, kun lapset olivat kymmenen huitteilla, oli erittäin hyvä valinta. Tunsi itselle sopivat oppimismetodit, ei ollut riippuvainen opiskeluyhteisöstä, joten pystyi opiskelemaan etänä, oli elämän- ja työkokemusta ja tiesi varmasti, mihin halusi kouluttautua. En kokenut menettäneeni mitään, kun hankin lapset nuorena, päinvastoin.
Minun opintoihini kuului olennaisena osana muun muassa ulkomailla asumista. Se olisi ollut melko mahdotonta pienten lasten kanssa.
Minä tiedän sekä yliopistovaihdossa että tutkijavaihdossa ulkomailla olleita nuoria lapsiperheitä.
Toki nuo kaikki on vanhoillislestadiolaisia, eli tässä taas nämä kulttuuriset tekijät.
Muille kuin heille ei tunnu olevan mahdollista ollenkaan, ja toki siihen vaikuttaa erilainen tapa viettää nuoruutta (päihteet vs. päihteettömyys).
Outo ajatus, että ainoastaan lestadiolaiset olisivat päihteettömiä. Minun mieheni ei ole koskaan käyttänyt päihteitä, enkä minäkään perheen perustamisen jälkeen. Olimme 30, kun tapasimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on kun on haarat levällään joka jätkälle, niin äiti kuin tytär.
Se, että saa nuorena lapsen ei tarkoita sitä, että on haarat levällään joka jätkälle.
Ei tietenkään, mutta kun tässä ketjussa on näitä nuhjakkeita, joiden elämän ainoa saavutus on se, että tuli äidiksi vasta kolmikymppisenä :D
Vanhana vanhemmaksi tuleminen on ihan normaalia juopoillekin, vahinko ollaan valmiita pitämään lähemmäs nelikymppisenä kun on saatu jo tarpeeksi rellestää ja yksinäinen juoppovanhuus pelottaa. Itsekin tunnen tuollaisen nelikymppiselle juopolle ainokaiseksi syntyneen, lapsesta tuli onneksi kuitenkin hyvä tyyppi jolla elämä kunnossa.
Mikä sulla on hätänä? Etkö oikeasti ymmärrä, että lapsia saadaan ihan suunnitellusti parisuhteessa 30v ja sitä vanhempana eikä kyse ole mistään alkoholisteista? Oletko oikeasti noin sekaisin ja pihalla oikeasta elämästä?
Sellainen puolustelu alkuperäiselle! Ilmeisesti tuollaista retoriikkaa viljellään muissakin kuin juoppopiireissä :)
Mitä sä oikein sekoilet ja mulle vittuilet? Tuossa yksi kirjoittaa täyttä paskaa ja silti mä saan paskaa niskaani. Uskomatonta. En puolustele yhtään mitään vaan kerroin vain tosiasioita. Kyllä on kummallista, että joitakin noin riepoo ettei kaikki halua tehdä lapsia nuorena. Kaikilla ei ole edes sopivaa kumppania nuorena. Eikä ole kyse mistään juoppopiireistä vaan kyse on näköjään sun elämäntavasta ja jouppoudesta. Sekaisin olet kyllä pahemman kerran. Moni on vastannut tähän asiallisesti, mutta sä lähdit vetämään ihmeellistä sekoilua.
Ja ei, en saanut lasta yli 30-vuotiaana vaan sain ainoan lapseni 24-vuotiaana.
Näköjään et ole lukenut ollenkaan, mihin viestiketjuun vastailet :)
Tyhmänä myös ilmeisesti luulet, että mulla olisi jotain yli 30-vuotiaana ensimmäisen lapsen saavia ihmisiä vastaan :D Huvittava ajatus.
Vierailija kirjoitti:
White trash
Pelkkä Trash.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.
Tämä.
En ymmärrä miksi kaikki kuvittelevat, että itsensä kehittäminen loppuu lapsen saamiseen? Itsellä lapsi hidasti ensin vuodella opintoja. Toinen ei senkään vertaa kun yamk suoritin samalla kotona lasten kanssa ollessa. Lasten saamisen välissä myös pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä.
N34
Minusta taas oli ihanaa vain olla lasten kanssa, kun oli opinnot tehty ja töitäkin takana. En yhtään kadu, että annoin lapsille kaiken ajan ja huomion.
No harva varmaan katuukaan omia lapsiaan ja elämäänsä?
Siksi(kin) tällainen vastakkainasettelu on typerää.
Harva katuu tai ainakin myöntää katuvansa. Mutta päivänselvää on, että jos joku väittää tehneensä tutkinnon ja hoitaneensa kahta lasta yhtä aikaa kotona, hän jättää jotain kertomatta. Yleensä, ja toivottavasti nytkin, on lähipiiristä saatu paljon apua.
Lähinnä säälittää tuttuni, joka ensin sai omia lapsia 19, 24 ja 34 iässä ja sitten eka lapsenlapsi oli nurkissa 40 ikäisenä. Ei hetkeäkään ole saanut elää aikuisena ihan vaan itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.
Tämä.
En ymmärrä miksi kaikki kuvittelevat, että itsensä kehittäminen loppuu lapsen saamiseen? Itsellä lapsi hidasti ensin vuodella opintoja. Toinen ei senkään vertaa kun yamk suoritin samalla kotona lasten kanssa ollessa. Lasten saamisen välissä myös pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä.
N34
Juuri näin. Opiskeluun ja lapsiin kuluu joka tapauksessa sama aika, tekee sen missä elämänvaiheessa tahansa. Oma kokemukseni on, että nuorena aikuisena opiskelu, kun lapset olivat kymmenen huitteilla, oli erittäin hyvä valinta. Tunsi itselle sopivat oppimismetodit, ei ollut riippuvainen opiskeluyhteisöstä, joten pystyi opiskelemaan etänä, oli elämän- ja työkokemusta ja tiesi varmasti, mihin halusi kouluttautua. En kokenut menettäneeni mitään, kun hankin lapset nuorena, päinvastoin.
Minun opintoihini kuului olennaisena osana muun muassa ulkomailla asumista. Se olisi ollut melko mahdotonta pienten lasten kanssa.
Minä tiedän sekä yliopistovaihdossa että tutkijavaihdossa ulkomailla olleita nuoria lapsiperheitä.
Toki nuo kaikki on vanhoillislestadiolaisia, eli tässä taas nämä kulttuuriset tekijät.
Muille kuin heille ei tunnu olevan mahdollista ollenkaan, ja toki siihen vaikuttaa erilainen tapa viettää nuoruutta (päihteet vs. päihteettömyys).
Outo ajatus, että ainoastaan lestadiolaiset olisivat päihteettömiä. Minun mieheni ei ole koskaan käyttänyt päihteitä, enkä minäkään perheen perustamisen jälkeen. Olimme 30, kun tapasimme.
Ei minunkaan mieheni, eikä ole lestadiolainen.
Minä en tietystikään kirjoittanut jokaisesta yksilöstä erikseen, vaan yleisellä tasolla. Ja nuo erot ovat kyllä yleisellä tasolla aivan todellisia. Varsinkin opiskelijapiireissä se ryyppääminen on ollut perinteisesti aika railakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole edes kummankaan tarvinnut saa ensimmäistä lastaan kovin nuorena.
Minun äitini oli 19, kun minä synnyin. Jos olisin saanut ensimmäisen lapseni 20-vuotiaana, niin sehän olisi ollut vielä hyvä ikä.
Kyllä 19-20v on "kovin nuori".
Ehkäpä tänäpäivänä.
Mutta 60/70 ja 80 luvulla tehtiin lapsia nuorina.
Äitini sai siskoni 17 veenä ja tuli mummoksi 39 veenä.
Ei mitenkää epätavallista.
Enemmän katottiin ihmeissään jos joku 40 vee oli raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.
Tämä.
En ymmärrä miksi kaikki kuvittelevat, että itsensä kehittäminen loppuu lapsen saamiseen? Itsellä lapsi hidasti ensin vuodella opintoja. Toinen ei senkään vertaa kun yamk suoritin samalla kotona lasten kanssa ollessa. Lasten saamisen välissä myös pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä.
N34
Minusta taas oli ihanaa vain olla lasten kanssa, kun oli opinnot tehty ja töitäkin takana. En yhtään kadu, että annoin lapsille kaiken ajan ja huomion.
No harva varmaan katuukaan omia lapsiaan ja elämäänsä?
Siksi(kin) tällainen vastakkainasettelu on typerää.
Harva katuu tai ainakin myöntää katuvansa. Mutta päivänselvää on, että jos joku väittää tehneensä tutkinnon ja hoitaneensa kahta lasta yhtä aikaa kotona, hän jättää jotain kertomatta. Yleensä, ja toivottavasti nytkin, on lähipiiristä saatu paljon apua.
Lähipiirin apu on ihan normaalia. Samoin tutkintojen tekeminen muun elämän ohessa (sis. perhe-elämän).
Mutta on niitä sellaisiakin nuoria vanhempia, joilla ei ole tukiverkostoja ainakaan opiskelupaikkakunnalla. Nuorenahan on energiaa ihan eri tavalla kuin myöhemmin, joten sinänsä en ihmettele, että älykäs ja hyvät rutiinit omaava ihminen kykenee yhdistämään kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä säälittää tuttuni, joka ensin sai omia lapsia 19, 24 ja 34 iässä ja sitten eka lapsenlapsi oli nurkissa 40 ikäisenä. Ei hetkeäkään ole saanut elää aikuisena ihan vaan itselleen.
Miksi pitäisi "elää vain itselleen"?
Väitänpä, että länsimaissa olisi paljon vähemmän mt-ongelmia ja elintapasairauksia, jos ihmiset eläisivät vähän vähemmän "vain itselleen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi mummoksi noin nuorena.
Sitten huolehdit siitä etteivät lapsesi harrasta suojaamatonta seksiä, mutta miten siitä huolehdit? Teiniraskaudet ovat useimmiten vahinkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi mummoksi noin nuorena.
Minusta oli ihanaa olla mummo noin nuorena. Jaksoi lastenlasten kanssa ja silti oli omaakin elämää yllin kyllin. Sitten kun lastenlapset aikuistui, oli vielä energinen ja melko nuori itsekin. En haluaisi todellakaan ruveta isovanhemman rooliin enään 60 vuotiaana.
Nämä on ihania. Ollaan aina niin paljon parempia ja energisempiä ja nuorekkaampia kuin muut, mutta silti ei jaksettaisi lapsia tai lapsenlapsia siinä iässä, missä moni muu jaksaa.
Ei se jaksamisesta ole kiinni, vaan haluaa elää vielä itsekin uutta, vapaata elämänvaihetta. Kuusikymppisenä se onnistuu, mutta kasikymppisenä harvemmin. Enkä sanonut, että oltaisiin parempia ja energisempiä kuin muut, se oli omaa kuvitelmaasi.
Ei se vapaa elämänvaihe koskaan ole samanlainen kuin nuorena olisi ollut.
Ei tietenkään. Kai nyt jokainen normaaliälyinen käsittää, että kuusikymppisenä on pitkä elämänkokemus, erilainen tunne-elämä ja useimmiten erilaiset mielenkiinnon kohteet, joita on kiva toteuttaa kun on vielä terveyttä ja vapautta.
"Nuorena olisi ollut" viittaus osoittaa myös täydellistä ymmärtämättömyyttä. Eivät kaikki halua harrastaa "kovaa menoa" nuorena, eli festareilla ja baareissa riekkumista ja hurjia bileitä. Itse kävin festareilla alle 18v pari kertaa ja baarissa 18 vuotiaana. Sain lapset nuorena, enkä menettänyt mitään, päinvastoin. Rakastimme matkustella heidän kanssaan autolla ympäri Eurooppaa ja Suomea, vaelluksilla lapissa ja retkeillä luonnossa. Meille perhe-elämä oli elämäntapa, joten suuri osa harrastuksistakin tehtiin yhdessä, toki puolisolla ja itselläni oli jotain omia harrastuksia sen verran, mitä halusimme. Nykyäänkin on vielä ihmisiä, joista tulee vastuullisia aikuisia alle parikymppisinä, eikä ole tarvetta jatkaa teiniriekkumis "vapautta" 35 vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.
Tämä.
En ymmärrä miksi kaikki kuvittelevat, että itsensä kehittäminen loppuu lapsen saamiseen? Itsellä lapsi hidasti ensin vuodella opintoja. Toinen ei senkään vertaa kun yamk suoritin samalla kotona lasten kanssa ollessa. Lasten saamisen välissä myös pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä.
N34
Juuri näin. Opiskeluun ja lapsiin kuluu joka tapauksessa sama aika, tekee sen missä elämänvaiheessa tahansa. Oma kokemukseni on, että nuorena aikuisena opiskelu, kun lapset olivat kymmenen huitteilla, oli erittäin hyvä valinta. Tunsi itselle sopivat oppimismetodit, ei ollut riippuvainen opiskeluyhteisöstä, joten pystyi opiskelemaan etänä, oli elämän- ja työkokemusta ja tiesi varmasti, mihin halusi kouluttautua. En kokenut menettäneeni mitään, kun hankin lapset nuorena, päinvastoin.
Minun opintoihini kuului olennaisena osana muun muassa ulkomailla asumista. Se olisi ollut melko mahdotonta pienten lasten kanssa.
Minä tiedän sekä yliopistovaihdossa että tutkijavaihdossa ulkomailla olleita nuoria lapsiperheitä.
Toki nuo kaikki on vanhoillislestadiolaisia, eli tässä taas nämä kulttuuriset tekijät.
Muille kuin heille ei tunnu olevan mahdollista ollenkaan, ja toki siihen vaikuttaa erilainen tapa viettää nuoruutta (päihteet vs. päihteettömyys).
Outo ajatus, että ainoastaan lestadiolaiset olisivat päihteettömiä. Minun mieheni ei ole koskaan käyttänyt päihteitä, enkä minäkään perheen perustamisen jälkeen. Olimme 30, kun tapasimme.
Ei minunkaan mieheni, eikä ole lestadiolainen.
Minä en tietystikään kirjoittanut jokaisesta yksilöstä erikseen, vaan yleisellä tasolla. Ja nuo erot ovat kyllä yleisellä tasolla aivan todellisia. Varsinkin opiskelijapiireissä se ryyppääminen on ollut perinteisesti aika railakasta.
Niin, perinteisesti. Omista opiskeluajoistani on sen verran aikaa, etten ole enää ihan kartalla, mutta ainakin uutisoinnin mukaan sekä nuorison juominen että lasten saaminen on romahtanut, ja joidenkin mukaan tässä on jopa syy-yhteys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole edes kummankaan tarvinnut saa ensimmäistä lastaan kovin nuorena.
Minun äitini oli 19, kun minä synnyin. Jos olisin saanut ensimmäisen lapseni 20-vuotiaana, niin sehän olisi ollut vielä hyvä ikä.
Kyllä 19-20v on "kovin nuori".
Ehkäpä tänäpäivänä.
Mutta 60/70 ja 80 luvulla tehtiin lapsia nuorina.
Äitini sai siskoni 17 veenä ja tuli mummoksi 39 veenä.
Ei mitenkää epätavallista.
Enemmän katottiin ihmeissään jos joku 40 vee oli raskaana.
Ei pidä paikkaansa. 60-luvulla tuli e-pillerit, ja suuriin ikäluokkiin kuulunut kälyni sai esikoisensa yli 30-vuotiaana 1979.
Minusta tuli äiti vuonna 1987. Olin silloin 28. Se oli siihen aikaan normaali ensisynnyttäjän ikä. Lapsen luokkakavereista yhden äiti oli saanut esikoisensa 19-vuotiaana, toisen äiti 43-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on kun on haarat levällään joka jätkälle, niin äiti kuin tytär.
Se, että saa nuorena lapsen ei tarkoita sitä, että on haarat levällään joka jätkälle.
Ei tietenkään, mutta kun tässä ketjussa on näitä nuhjakkeita, joiden elämän ainoa saavutus on se, että tuli äidiksi vasta kolmikymppisenä :D
Vanhana vanhemmaksi tuleminen on ihan normaalia juopoillekin, vahinko ollaan valmiita pitämään lähemmäs nelikymppisenä kun on saatu jo tarpeeksi rellestää ja yksinäinen juoppovanhuus pelottaa. Itsekin tunnen tuollaisen nelikymppiselle juopolle ainokaiseksi syntyneen, lapsesta tuli onneksi kuitenkin hyvä tyyppi jolla elämä kunnossa.
Mikä sulla on hätänä? Etkö oikeasti ymmärrä, että lapsia saadaan ihan suunnitellusti parisuhteessa 30v ja sitä vanhempana eikä kyse ole mistään alkoholisteista? Oletko oikeasti noin sekaisin ja pihalla oikeasta elämästä?
Sellainen puolustelu alkuperäiselle! Ilmeisesti tuollaista retoriikkaa viljellään muissakin kuin juoppopiireissä :)
Mitä sä oikein sekoilet ja mulle vittuilet? Tuossa yksi kirjoittaa täyttä paskaa ja silti mä saan paskaa niskaani. Uskomatonta. En puolustele yhtään mitään vaan kerroin vain tosiasioita. Kyllä on kummallista, että joitakin noin riepoo ettei kaikki halua tehdä lapsia nuorena. Kaikilla ei ole edes sopivaa kumppania nuorena. Eikä ole kyse mistään juoppopiireistä vaan kyse on näköjään sun elämäntavasta ja jouppoudesta. Sekaisin olet kyllä pahemman kerran. Moni on vastannut tähän asiallisesti, mutta sä lähdit vetämään ihmeellistä sekoilua.
Ja ei, en saanut lasta yli 30-vuotiaana vaan sain ainoan lapseni 24-vuotiaana.
Näköjään et ole lukenut ollenkaan, mihin viestiketjuun vastailet :)
Tyhmänä myös ilmeisesti luulet, että mulla olisi jotain yli 30-vuotiaana ensimmäisen lapsen saavia ihmisiä vastaan :D Huvittava ajatus.
Kyllä olen lukenut ja sähän tässä täysin pihalla ole. Se olin mä joka kommentoi, että nuorena lapsen saaminen ei tarkoita sitä, että on jalat levällään joka jätkälle. Sen jälkeen alkoi sun sekoilu.
Sellainen puolustelu alkuperäiselle! Ilmeisesti tuollaista retoriikkaa viljellään muissakin kuin juoppopiireissä :)