Lue keskustelun säännöt.
Miten jostain voi tulla mummo jo 39 vuotiaana?
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi mummoksi noin nuorena.
Minusta oli ihanaa olla mummo noin nuorena. Jaksoi lastenlasten kanssa ja silti oli omaakin elämää yllin kyllin. Sitten kun lastenlapset aikuistui, oli vielä energinen ja melko nuori itsekin. En haluaisi todellakaan ruveta isovanhemman rooliin enään 60 vuotiaana.
Nämä on ihania. Ollaan aina niin paljon parempia ja energisempiä ja nuorekkaampia kuin muut, mutta silti ei jaksettaisi lapsia tai lapsenlapsia siinä iässä, missä moni muu jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos saat lapsen 16-vuotiaana ja sun lapsi saa lapsen 16-vuotiaana niin olet vasta 32. Nainen on valmis kun veri valuu vitusta lakanoille.
Ja poika on valmis isäksi heti kun saa ensimmäisen siemensyöksynsä.
Sain 13-vuotiaana. Olen isoisoisä!
M55
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi mummoksi noin nuorena.
Minusta oli ihanaa olla mummo noin nuorena. Jaksoi lastenlasten kanssa ja silti oli omaakin elämää yllin kyllin. Sitten kun lastenlapset aikuistui, oli vielä energinen ja melko nuori itsekin. En haluaisi todellakaan ruveta isovanhemman rooliin enään 60 vuotiaana.
Sama. Meillä on ikää miehen kanssa 65 ja lastenlapset yli 20. Ollaan saatu olla terveitä, joten pystytään nauttimaan ihan uusista asioista, viettämään talvet etelässä, harrastamaan uusia juttuja ja siellä etelässä ollessa ottamaan vastaan aikuisia lapsiamme ja lastenlapsiamme kylään. Ei todellakaan jaksaisi tässä iässä touhuta lastenlasten kanssa. Oli hauska olla mummi ja pappa samassa iässä, kun toisilla oli vasta omat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Suurempi ihme on että joku voi tulla äidiksi 39-vuotiaana vanhuksena.
39v ei ole vanhus ja erittäin hyvin voi tulla raskaaksi tuossa iässä. Ei mitään ihmeellistä. Oma isoäitini sai nuorimman lapsensa 43-vuotiaana vuonna 1954.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on kun on haarat levällään joka jätkälle, niin äiti kuin tytär.
Se, että saa nuorena lapsen ei tarkoita sitä, että on haarat levällään joka jätkälle.
Ei tietenkään, mutta kun tässä ketjussa on näitä nuhjakkeita, joiden elämän ainoa saavutus on se, että tuli äidiksi vasta kolmikymppisenä :D
Vanhana vanhemmaksi tuleminen on ihan normaalia juopoillekin, vahinko ollaan valmiita pitämään lähemmäs nelikymppisenä kun on saatu jo tarpeeksi rellestää ja yksinäinen juoppovanhuus pelottaa. Itsekin tunnen tuollaisen nelikymppiselle juopolle ainokaiseksi syntyneen, lapsesta tuli onneksi kuitenkin hyvä tyyppi jolla elämä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.
Tämä.
En ymmärrä miksi kaikki kuvittelevat, että itsensä kehittäminen loppuu lapsen saamiseen? Itsellä lapsi hidasti ensin vuodella opintoja. Toinen ei senkään vertaa kun yamk suoritin samalla kotona lasten kanssa ollessa. Lasten saamisen välissä myös pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä.
N34
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi mummoksi noin nuorena.
Minusta oli ihanaa olla mummo noin nuorena. Jaksoi lastenlasten kanssa ja silti oli omaakin elämää yllin kyllin. Sitten kun lastenlapset aikuistui, oli vielä energinen ja melko nuori itsekin. En haluaisi todellakaan ruveta isovanhemman rooliin enään 60 vuotiaana.
Nämä on ihania. Ollaan aina niin paljon parempia ja energisempiä ja nuorekkaampia kuin muut, mutta silti ei jaksettaisi lapsia tai lapsenlapsia siinä iässä, missä moni muu jaksaa.
Ei se jaksamisesta ole kiinni, vaan haluaa elää vielä itsekin uutta, vapaata elämänvaihetta. Kuusikymppisenä se onnistuu, mutta kasikymppisenä harvemmin. Enkä sanonut, että oltaisiin parempia ja energisempiä kuin muut, se oli omaa kuvitelmaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole edes kummankaan tarvinnut saa ensimmäistä lastaan kovin nuorena.
Minun äitini oli 19, kun minä synnyin. Jos olisin saanut ensimmäisen lapseni 20-vuotiaana, niin sehän olisi ollut vielä hyvä ikä.
Kyllä 19-20v on "kovin nuori".
Nainen on tuossa iässä parhaassa mahdollisessa kunnossa saamaan lapsi. Suomessa on toki yleisempää saada ensimmäinen lapsi yli kolmekymmentävuotiaana tai sitten keski-iässä yli 35-vuotiaana jolloin joudutaan usein käyttämään keinohedelmöitystä ja muita poppakonsteja.
35v ei ole vielä keski-ikäinen ja moni tulee ihan luomusti raskaaksi tuossa iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on kun on haarat levällään joka jätkälle, niin äiti kuin tytär.
Se, että saa nuorena lapsen ei tarkoita sitä, että on haarat levällään joka jätkälle.
Ei tietenkään, mutta kun tässä ketjussa on näitä nuhjakkeita, joiden elämän ainoa saavutus on se, että tuli äidiksi vasta kolmikymppisenä :D
Vanhana vanhemmaksi tuleminen on ihan normaalia juopoillekin, vahinko ollaan valmiita pitämään lähemmäs nelikymppisenä kun on saatu jo tarpeeksi rellestää ja yksinäinen juoppovanhuus pelottaa. Itsekin tunnen tuollaisen nelikymppiselle juopolle ainokaiseksi syntyneen, lapsesta tuli onneksi kuitenkin hyvä tyyppi jolla elämä kunnossa.
Sulle taitaa tilastollinen todennäköisyys olla ihan outo käsite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.
Tämä.
En ymmärrä miksi kaikki kuvittelevat, että itsensä kehittäminen loppuu lapsen saamiseen? Itsellä lapsi hidasti ensin vuodella opintoja. Toinen ei senkään vertaa kun yamk suoritin samalla kotona lasten kanssa ollessa. Lasten saamisen välissä myös pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä.
N34
Juuri näin. Opiskeluun ja lapsiin kuluu joka tapauksessa sama aika, tekee sen missä elämänvaiheessa tahansa. Oma kokemukseni on, että nuorena aikuisena opiskelu, kun lapset olivat kymmenen huitteilla, oli erittäin hyvä valinta. Tunsi itselle sopivat oppimismetodit, ei ollut riippuvainen opiskeluyhteisöstä, joten pystyi opiskelemaan etänä, oli elämän- ja työkokemusta ja tiesi varmasti, mihin halusi kouluttautua. En kokenut menettäneeni mitään, kun hankin lapset nuorena, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole edes kummankaan tarvinnut saa ensimmäistä lastaan kovin nuorena.
Minun äitini oli 19, kun minä synnyin. Jos olisin saanut ensimmäisen lapseni 20-vuotiaana, niin sehän olisi ollut vielä hyvä ikä.
Kyllä 19-20v on "kovin nuori".
Nainen on tuossa iässä parhaassa mahdollisessa kunnossa saamaan lapsi. Suomessa on toki yleisempää saada ensimmäinen lapsi yli kolmekymmentävuotiaana tai sitten keski-iässä yli 35-vuotiaana jolloin joudutaan usein käyttämään keinohedelmöitystä ja muita poppakonsteja.
35v ei ole vielä keski-ikäinen ja moni tulee ihan luomusti raskaaksi tuossa iässä.
Kyllä 35v on jo keski-ikäinen, sori siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on kun on haarat levällään joka jätkälle, niin äiti kuin tytär.
Se, että saa nuorena lapsen ei tarkoita sitä, että on haarat levällään joka jätkälle.
Ei tietenkään, mutta kun tässä ketjussa on näitä nuhjakkeita, joiden elämän ainoa saavutus on se, että tuli äidiksi vasta kolmikymppisenä :D
Vanhana vanhemmaksi tuleminen on ihan normaalia juopoillekin, vahinko ollaan valmiita pitämään lähemmäs nelikymppisenä kun on saatu jo tarpeeksi rellestää ja yksinäinen juoppovanhuus pelottaa. Itsekin tunnen tuollaisen nelikymppiselle juopolle ainokaiseksi syntyneen, lapsesta tuli onneksi kuitenkin hyvä tyyppi jolla elämä kunnossa.
Mikä sulla on hätänä? Etkö oikeasti ymmärrä, että lapsia saadaan ihan suunnitellusti parisuhteessa 30v ja sitä vanhempana eikä kyse ole mistään alkoholisteista? Oletko oikeasti noin sekaisin ja pihalla oikeasta elämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä haluaisi mummoksi noin nuorena.
Minusta oli ihanaa olla mummo noin nuorena. Jaksoi lastenlasten kanssa ja silti oli omaakin elämää yllin kyllin. Sitten kun lastenlapset aikuistui, oli vielä energinen ja melko nuori itsekin. En haluaisi todellakaan ruveta isovanhemman rooliin enään 60 vuotiaana.
Nämä on ihania. Ollaan aina niin paljon parempia ja energisempiä ja nuorekkaampia kuin muut, mutta silti ei jaksettaisi lapsia tai lapsenlapsia siinä iässä, missä moni muu jaksaa.
Ei se jaksamisesta ole kiinni, vaan haluaa elää vielä itsekin uutta, vapaata elämänvaihetta. Kuusikymppisenä se onnistuu, mutta kasikymppisenä harvemmin. Enkä sanonut, että oltaisiin parempia ja energisempiä kuin muut, se oli omaa kuvitelmaasi.
Ei se vapaa elämänvaihe koskaan ole samanlainen kuin nuorena olisi ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole edes kummankaan tarvinnut saa ensimmäistä lastaan kovin nuorena.
Minun äitini oli 19, kun minä synnyin. Jos olisin saanut ensimmäisen lapseni 20-vuotiaana, niin sehän olisi ollut vielä hyvä ikä.
Kyllä 19-20v on "kovin nuori".
Nainen on tuossa iässä parhaassa mahdollisessa kunnossa saamaan lapsi. Suomessa on toki yleisempää saada ensimmäinen lapsi yli kolmekymmentävuotiaana tai sitten keski-iässä yli 35-vuotiaana jolloin joudutaan usein käyttämään keinohedelmöitystä ja muita poppakonsteja.
35v ei ole vielä keski-ikäinen ja moni tulee ihan luomusti raskaaksi tuossa iässä.
Kyllä 35v on jo keski-ikäinen, sori siitä.
Ei ole, sori siitä. Keski-ikäinen on jostakin 40v alkaen. Itse olen 47v ja mä olen oikeasti keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.
Jep. Ei se siitä iästä ole kiinni, niin väittävät eivät ymmärrä syy- ja seurausketjuja. Luulevat, että jäätelön syönti lisää hukkumiskuolemia. Jos älykäs ihminen hankkii lapset nuorena, se ei estä millään tavalla nauttimasta elämästä ja kouluttautumasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.
Tämä.
En ymmärrä miksi kaikki kuvittelevat, että itsensä kehittäminen loppuu lapsen saamiseen? Itsellä lapsi hidasti ensin vuodella opintoja. Toinen ei senkään vertaa kun yamk suoritin samalla kotona lasten kanssa ollessa. Lasten saamisen välissä myös pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä.
N34
Juuri näin. Opiskeluun ja lapsiin kuluu joka tapauksessa sama aika, tekee sen missä elämänvaiheessa tahansa. Oma kokemukseni on, että nuorena aikuisena opiskelu, kun lapset olivat kymmenen huitteilla, oli erittäin hyvä valinta. Tunsi itselle sopivat oppimismetodit, ei ollut riippuvainen opiskeluyhteisöstä, joten pystyi opiskelemaan etänä, oli elämän- ja työkokemusta ja tiesi varmasti, mihin halusi kouluttautua. En kokenut menettäneeni mitään, kun hankin lapset nuorena, päinvastoin.
Minun opintoihini kuului olennaisena osana muun muassa ulkomailla asumista. Se olisi ollut melko mahdotonta pienten lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on kun on haarat levällään joka jätkälle, niin äiti kuin tytär.
Se, että saa nuorena lapsen ei tarkoita sitä, että on haarat levällään joka jätkälle.
Ei tietenkään, mutta kun tässä ketjussa on näitä nuhjakkeita, joiden elämän ainoa saavutus on se, että tuli äidiksi vasta kolmikymppisenä :D
Vanhana vanhemmaksi tuleminen on ihan normaalia juopoillekin, vahinko ollaan valmiita pitämään lähemmäs nelikymppisenä kun on saatu jo tarpeeksi rellestää ja yksinäinen juoppovanhuus pelottaa. Itsekin tunnen tuollaisen nelikymppiselle juopolle ainokaiseksi syntyneen, lapsesta tuli onneksi kuitenkin hyvä tyyppi jolla elämä kunnossa.
Sulle taitaa tilastollinen todennäköisyys olla ihan outo käsite.
Ei ole. :)
Kyllä mä sen tiedän, että nuorena vanhemmiksi tulleissa on enemmän sellaisia perhekeskeisiä lähihoitajia ja sähkömiehiä kuin tutkijoita ja professoreita, ja vanhana vanhemmaksi tulleissa taas enemmän nuita jälkimmäisiä - vaikka nykyään tietysti paljon myös noita ensimmäisiä, kun perheellistyminen on siirtynyt myöhemmäksi kaikilla.
Mutta sitten sellainen vähemmistö kuin juopot, ne ei halua lapsia nuorena. Ei alunperin yleensä ollenkaan, mutta sitten jos vahinko käy keski-iän kynnyksellä, voidaan vanhuudenpelosta pitää se lapsi.
Ja se miksi otin puheeksi nimenomaan juopot; ketjun ulosanti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.
Tämä.
En ymmärrä miksi kaikki kuvittelevat, että itsensä kehittäminen loppuu lapsen saamiseen? Itsellä lapsi hidasti ensin vuodella opintoja. Toinen ei senkään vertaa kun yamk suoritin samalla kotona lasten kanssa ollessa. Lasten saamisen välissä myös pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä.
N34
Juuri näin. Opiskeluun ja lapsiin kuluu joka tapauksessa sama aika, tekee sen missä elämänvaiheessa tahansa. Oma kokemukseni on, että nuorena aikuisena opiskelu, kun lapset olivat kymmenen huitteilla, oli erittäin hyvä valinta. Tunsi itselle sopivat oppimismetodit, ei ollut riippuvainen opiskeluyhteisöstä, joten pystyi opiskelemaan etänä, oli elämän- ja työkokemusta ja tiesi varmasti, mihin halusi kouluttautua. En kokenut menettäneeni mitään, kun hankin lapset nuorena, päinvastoin.
Minun opintoihini kuului olennaisena osana muun muassa ulkomailla asumista. Se olisi ollut melko mahdotonta pienten lasten kanssa.
Minä tiedän sekä yliopistovaihdossa että tutkijavaihdossa ulkomailla olleita nuoria lapsiperheitä.
Toki nuo kaikki on vanhoillislestadiolaisia, eli tässä taas nämä kulttuuriset tekijät.
Muille kuin heille ei tunnu olevan mahdollista ollenkaan, ja toki siihen vaikuttaa erilainen tapa viettää nuoruutta (päihteet vs. päihteettömyys).
Suurin osa hyvin nuorena lapsia hankkineista saa aika rankan elämän, koulutus jää vähäiseksi jne.
Ei aina. Anni Sinnemäki oli hyvin nuori äidiksi tullessaan ja on pärjännyt. Jopa ministerinä ja pormestarina on toiminut. Tiedän myös yhden naisen, joka sai lapsen 15-vuotiaana, avioitui erikoisluvalla, opiskeli jopa DI:ksi asti ja toimi eräässä isossa kansainvälisessä rakennusalan yhtiössä johtotrhtävissä.