Lue keskustelun säännöt.
HS: Sukusolujen luovuttaminen ei onnistu, koska lähisuvussa on autisti.
08.07.2026 |
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000012057354.html
Tässä artikkelissa kritisoidaan sitä, että nainen, jonka lähisuvussa on autismin kirjolla oleva henkilö, ei voi luovuttaa sukusoluja.
Itse autismin kirjolla olevana olen sitä mieltä, että on hyvä, että hän ei voi niitä solujaan luovuttaa. Mietin, millaista elämäni olisi ollut, jos perheessäni ja suvussani kenelläkään ei olisi mitään sellaisia autistisia piirteitä, mitä minulla on. Se "vääränlaisuuden" kokemus olisi varmasti ollut monin verroin suurempi kuin nyt, biologiseen sukuuni syntyneenä.
Kommentit (338)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"on kiinnostunut samoista asioista eikä liikaa rasita tätä sosiaalisesti. Lääke kaikkiin elämän vastoinkäymisiin. Koska hän on samanlainen."
Huomaa, että neurotyypilliset taas vetävät mutkat suoriksi. Kahdella autistilla ei välttämättä ole mitään yhteistä. Toinen voi olla kiinnostunut juna-aikatauluista ja toinen kasvien nyppimisestä (ulkona kaiken ajan ja repii irti kaiken mikä kasvaa). Toinen voi olla todella sosiaalinen, halailee melkein jokaisen vastaantulijan, siitä riippumatta, onko tämä tuttu vai ei. Koskettelee kaikkia, halusivat he tai ei. Toinen taas on erakko, eikä voi sietää kosketusta tai muiden läsnäoloa.
Samahan se on neurotyypillisissä, toinen pelaa jalkapalloa, ja toinen kerää postimerkkejä. Jollain on runsaasti kavereita, ja joku pelailee yksin pleikkaria kaikki päivät.
Me ollaan erilaisia, oltiin neurotyypillisiä tai ei. Älkää yleistäkö.
Sehän oli nimenomaan tämä ketjun ah niin älykäs autismi, joka oli sitä mieltä että autismi on voimavara lapselle, koska se on sitä hänellekin.
Sinä et taida ymmärtää ollenkaan.
Minä en autistina tiedä lainkaan, mitä on mikään muu ihmisyys ja olemassaolo, kuin autismi. Minä en tiedä, miten neurotyypilliset aistii maailmaa, minä en tiedä, miten neurotyypilliset tuntee ja ajattelee, se on kaikki täysin vierasta ja kaukaista. Ihan samahan se on toisinpäin. Lienee aika luonnollista toivoa lasta sen ainoan kokemuksen kautta, mitä itsellä olemisesta ka elämisestä on - ellei ole kokenut sitä omaa elämistään ja olemistaan jonain kauheana kärsimyksenä.
Minä en tiennyt olevani autisti (asperger) kun sain lapsia, joten en sen kummemmin tiedä tuollaisista tietoisista toiveista. Näin jälkikäteen sekä minä että lapsi itse olemme olleet ihan tyytyväisiä, että hän on perinyt tämän - ei hänkään haluaisi olla erilainen kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan pitäisi uhrata sekuntiakaan aikaa millekään luovuttajan oikeuksille luovuttaa vaikka on riski että vauvalle tulee perinnöllinen vakava sairaus!!
Ihan sama kuin adoptiosta puhuttaessa. Vtut adoptoijien oikeuksien vatvomisesta, ainoa mihin pitäisi kiinnittää huomiota on orvon lapsen oikeus mahdollisimman hyvään kotiin.
Monet asiat ovat aivan päälaellaan Suomessa, ja yksi keskeinen ongelma tuntuvat olevan nämä erilaiset ”oikeudet” milloin mihinkin. Yleensä kaikkien muiden kustannuksella.
Mitäs jos joskus puhuttaisiin myös vastuista, esimerkiksi vastuu siitä, ettei änkeä sukusoluja luovuttamaan jos suvussa on autismia, jonka periytymisaste on 64-91%???
Kirsikkana kakun päällä HS:n toimittaja (joka on siis tämä luovutushaluinen) valittaa että menetti 350€ luovutuskorvauksen. ”Vaikka se olisikin ollut minulle vain bonus eikä varsinainen syy luovuttaa”.
Siis voi jeesus mitä juttuja saa lukea valtakunnan suurimmasta päivälehdestä. Onneksi en itse maksa tilauksesta.
Autismi on poikkeuksellinen hermorakenne, eikä vakava sairaus.
Vaikka autismi ei olisikaan vakava sairaus, se voi silti tehdä normaalin elämän ja työnteon mahdottomaksi maailmassa joka on tehty neurotyypillisille. Jos voisin valita, niin olisin itse mieluummin ollut neurotyypillinen. Toivon tietysti että erilaisuutta ymmärrettäisiin enemmän. Kaikki ongelmat eivät aina näy päällepäin. Olen opiskellut useita ammatteja mutta en vain pärjännyt töissä, koska sosiaaliset tilanteet kuormittivat niin paljon että joka kerta uuvuin ja sairastuin masennukseen kerta toisensa jälkeen. Nyt olen onneksi eläkkeellä, lopulta. Uskon että eläke tulee loppujen lopuksi yhteiskunnalle halvemmaksi kuin loputon opiskelu tai työllistämisyritykset, tai psykiatrian poliklinikalla ramppaaminen. En edes saanut sieltä koskaan mitään apua. En tiedä olisiko elämä mennyt eri tavalla, jos olisin tiennyt itse asian jo nuorena. Luultavasti ei. Yritin vain aina kovasti olla normaali ja ihmettelin että mikä minussa on vikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen yleensä haluaisi toisen naisen sukusoluja, eihän lapsi silloin ole oma vai onko 9 kk odotusaika tärkeää. On olemassa paljon sairauksia jotka peritään molemmilta vanhemmilta eli tässä tapauksessa luovuttajalta ja isältä, kaikkea ei voi ennakoida. Eikö adoptio vaihtoehtona tulisi mieleen.
No kenen mielestä nyt omassa kohdussa 9 kuukautta kasvanut ja itse synnytetty lapsi ei olisi oma?
Adoptio ei ole ollenkaan niin varma ja helppo prosessi.
Niin, tai kenen mielestä vauvasta asti itse kasvatettu lapsi ei olisi oma?
Mutta joka tapauksessa sillä on seurauksensa, jos terveydenhoitojärjestelmä julistaa, että vaikkapa minunkaltaisia ihmisiä ei kuuluisi olla ollenkaan olemassa. Ihan turha ihmetellä siinä vaiheessa, että en kannata sellaiselle koneistolle lisää "resursseja" eli vastikkeetonta rahaa lärvättäväksi erilaisiin pilipalihankkeisiin ja toimimattomiin tietojärjestelmiin. Ja kyllä, myös vähemmistöryhmien äänillä on merkitystä jos ja kun poliittinen kilpailu on tiukkaa ja eri ryhmittymien väliset voimasuhteet tasaiset.
Minun puolestani hedelmöityshoidot saisi kokonaan lopettaa. Irvokasta teatteria, joka luo vain tarpeettomia riskejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen yleensä haluaisi toisen naisen sukusoluja, eihän lapsi silloin ole oma vai onko 9 kk odotusaika tärkeää. On olemassa paljon sairauksia jotka peritään molemmilta vanhemmilta eli tässä tapauksessa luovuttajalta ja isältä, kaikkea ei voi ennakoida. Eikö adoptio vaihtoehtona tulisi mieleen.
No kenen mielestä nyt omassa kohdussa 9 kuukautta kasvanut ja itse synnytetty lapsi ei olisi oma?
Adoptio ei ole ollenkaan niin varma ja helppo prosessi.
Biologisesti lapsi on sukusolujen luovuttajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen yleensä haluaisi toisen naisen sukusoluja, eihän lapsi silloin ole oma vai onko 9 kk odotusaika tärkeää. On olemassa paljon sairauksia jotka peritään molemmilta vanhemmilta eli tässä tapauksessa luovuttajalta ja isältä, kaikkea ei voi ennakoida. Eikö adoptio vaihtoehtona tulisi mieleen.
No kenen mielestä nyt omassa kohdussa 9 kuukautta kasvanut ja itse synnytetty lapsi ei olisi oma?
Adoptio ei ole ollenkaan niin varma ja helppo prosessi.
Biologisesti lapsi on sukusolujen luovuttajan.
Niin? Eihän vanhemmuus siihen perustu. Vanhempi on se, joka elää sitä vanhemmuutta sen lapsen kanssa, rakastaa ja kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen yleensä haluaisi toisen naisen sukusoluja, eihän lapsi silloin ole oma vai onko 9 kk odotusaika tärkeää. On olemassa paljon sairauksia jotka peritään molemmilta vanhemmilta eli tässä tapauksessa luovuttajalta ja isältä, kaikkea ei voi ennakoida. Eikö adoptio vaihtoehtona tulisi mieleen.
No kenen mielestä nyt omassa kohdussa 9 kuukautta kasvanut ja itse synnytetty lapsi ei olisi oma?
Adoptio ei ole ollenkaan niin varma ja helppo prosessi.
Niin, tai kenen mielestä vauvasta asti itse kasvatettu lapsi ei olisi oma?
Mutta joka tapauksessa sillä on seurauksensa, jos terveydenhoitojärjestelmä julistaa, että vaikkapa minunkaltaisia ihmisiä ei kuuluisi olla ollenkaan olemassa. Ihan turha ihmetellä siinä vaiheessa, että en kannata sellaiselle koneistolle lisää "resursseja" eli vastikkeetonta rahaa lärvättäväksi erilaisiin pilipalihankkeisiin ja toimimattomiin tietojärjestelmiin. Ja kyllä, myös vähemmistöryhmien äänillä on merkitystä jos ja kun poliittinen kilpailu on tiukkaa ja eri ryhmittymien väliset voimasuhteet tasaiset.
Minun puolestani hedelmöityshoidot saisi kokonaan lopettaa. Irvokasta teatteria, joka luo vain tarpeettomia riskejä.
Tietenkin adoptiolapsi on adoptiovanhemmille myös oma, muuten ei pidä adoptioon ruveta.
Minusta (autistina) tuollainen rajoitus ei vielä viestitä, ettei minun kaltaisia kuuluisi olla ollenkaan, kun saan kuitenkin itse lisääntyä. Tässä ketjussa sen sijaan monet on levittäneet sellaista näkemystä, se on ikävää.
Minä olen seurannut vierestä, miten suurta iloa hedelmöityshoidot on tuoneet lapsettomuudesta kärsivälle pariskunnalle, ja kuinka suurella rakkaudella lapsiaan kasvattavat. En lähtisi tällaista kieltämään.
En mä autistina tuosta närkästyisi. Sen sijaan tässä ketjussa on esiintynyt ihan käsittämättömiä näkemyksiä siitä, ettei autisti saisi toivoa autistilasta. Ne mun mielestä on huolestuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parempi autisti kun narsisti.
Myös narsismi periytyy. Narsisti ajattelee vain itseään, eikä siksi koskaan jätä lapsia tekemättä.
No en kyllä pysty pitämään sukusolujen LUOVUTTAMISTA minään yksilön oikeutena. Niiden vastaanottamista kyllä, ja siihen autisteilla on oikeus.
Meillä on myös täysi vapaus lisääntyä, onneksi. Epäilemättä on tahoja, jotka haluaisi sen kieltää, ja se puolestaan on huolestuttavaa.
Autismin kirjolla olevista keski-ikäisistä tai vanhemmista naisista ehdoton valtaosa on saanut diagnoosin vasta aikuisena tai on diagnosoimattomia, joten epilemättä useampikin autisti on silti saattanut luovuttaa munasoluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö sukusolujen luovuttajille jotain testejä? Vai kysytäänkö vain paperilla, mitä luulet onko suvussasi perinnöllisiä sairauksia?
On mahdollista, että kaukana suvussa on sairaus, joka "hyppää" usean sukupolven yli. Voi olla sairaus, jota ei ole tullut muille sukulaisille, ja sitten jollakin se puhkeaa.
Harva sitä kumppaniaan testaa ennen lasten hankintaa, se on arpapeliä mitä sairauksia tai ominaisuuksia kumppanin suvussa kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Mitä, eikö woke olekaan levinnyt vielä kaikkialle?
Autismi on supervoima, saatana!
No, kyllä se joillekin on. Tuntemani autisti on esimerkiksi lahjakas matemaattisen alan tutkija. Onhan näitä muitakin, Einstein, Mozart jne. Woken kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö sukusolujen luovuttajille jotain testejä? Vai kysytäänkö vain paperilla, mitä luulet onko suvussasi perinnöllisiä sairauksia?
On mahdollista, että kaukana suvussa on sairaus, joka "hyppää" usean sukupolven yli. Voi olla sairaus, jota ei ole tullut muille sukulaisille, ja sitten jollakin se puhkeaa.
Harva sitä kumppaniaan testaa ennen lasten hankintaa, se on arpapeliä mitä sairauksia tai ominaisuuksia kumppanin suvussa kulkee.
No usein kai jotain tiedetään oman suvun perinnöllistä sairauksista.
Toki mitään takuita ei ole terveestä lapsesta millään lisääntymismenetelmällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on olemassa järkyttävää määrää jotain "diagnosoimatonta autismia". Autismi diagnosoidaan aina käyttäytymisen perusteella, eikä kukaan voi olla aidosti autistinen, jos elää vuosikymmeniä täysin normaalisti ja menestyksekkäästi eikä autismi ilmene mitenkään. Diagnoosia ei pitäisi antaa kenellekään, jolle oireista ei koidu merkittävää arkeen vaikuttavaa kliinistä haittaa.
Se haitta voi olla ihan vain toistuvaa uupumista ja ihan hirveän usein se diagnosoidaan työperäiseksi burn outiksi vaikka taustasyy on autismi.
Autistien perheenjäsenet myös uupuvat. Autististen lasten vanhemmat, etenkin äidit, kokevat stressiä, joka on samalla tasolla taistelussa olleiden sotilaiden kanssa.
Eikä puolisoidenkaan stressitasot kauaksi jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa miten hyvä paikka tää olisi, jos kaikki olisivat autisteja. Ehkä se tulee vielä syrjäyttämään neurotyypillisyyden. Jokin hyötyhän siitä ominaisuudesta ihmiskunnalle on ollut, kun se on selviytynyt aikojen saatossa.
Luuletko kaikkien autistien olevan suurneroja? Oikeasti tyypillnen autista käyttää kypärää ettei vahingoita itseään kun hakkaa päätään seinään kielloista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on olemassa järkyttävää määrää jotain "diagnosoimatonta autismia". Autismi diagnosoidaan aina käyttäytymisen perusteella, eikä kukaan voi olla aidosti autistinen, jos elää vuosikymmeniä täysin normaalisti ja menestyksekkäästi eikä autismi ilmene mitenkään. Diagnoosia ei pitäisi antaa kenellekään, jolle oireista ei koidu merkittävää arkeen vaikuttavaa kliinistä haittaa.
Se haitta voi olla ihan vain toistuvaa uupumista ja ihan hirveän usein se diagnosoidaan työperäiseksi burn outiksi vaikka taustasyy on autismi.
Autistien perheenjäsenet myös uupuvat. Autististen lasten vanhemmat, etenkin äidit, kokevat stressiä, joka on samalla tasolla taistelussa olleiden sotilaiden kanssa.
Eikä puolisoidenkaan stressitasot kauaksi jää.
Tutkimusten mukaan uupuvat palveluviidakon ja "tukitoimien" vuoksi.
Meidän perheessä kaikki on autismin kirjolla, enkä koe tätä mitenkään valtavan stressaavana. Ainoa isompi stressin aihe on, että poistivat mahdollisuuden lyhennetyistä koulupäivistä tukitoimena niin kuin se ennen oli. Se kun oli ihan elintärkeää toisen lapsen koulunkäynnin kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa miten hyvä paikka tää olisi, jos kaikki olisivat autisteja. Ehkä se tulee vielä syrjäyttämään neurotyypillisyyden. Jokin hyötyhän siitä ominaisuudesta ihmiskunnalle on ollut, kun se on selviytynyt aikojen saatossa.
Luuletko kaikkien autistien olevan suurneroja? Oikeasti tyypillnen autista käyttää kypärää ettei vahingoita itseään kun hakkaa päätään seinään kielloista huolimatta.
Ei tuo ole tyypillinen autisti, vaan yhdenlainen. Niitä asperger-tyyppisiä taitaa kuitenkin olla enemmän, kuin noita syvästi autistisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin on olemassa järkyttävää määrää jotain "diagnosoimatonta autismia". Autismi diagnosoidaan aina käyttäytymisen perusteella, eikä kukaan voi olla aidosti autistinen, jos elää vuosikymmeniä täysin normaalisti ja menestyksekkäästi eikä autismi ilmene mitenkään. Diagnoosia ei pitäisi antaa kenellekään, jolle oireista ei koidu merkittävää arkeen vaikuttavaa kliinistä haittaa.
Se haitta voi olla ihan vain toistuvaa uupumista ja ihan hirveän usein se diagnosoidaan työperäiseksi burn outiksi vaikka taustasyy on autismi.
Autistien perheenjäsenet myös uupuvat. Autististen lasten vanhemmat, etenkin äidit, kokevat stressiä, joka on samalla tasolla taistelussa olleiden sotilaiden kanssa.
Eikä puolisoidenkaan stressitasot kauaksi jää.
Se on sitä, kun neurotyypilliset ovat tottuneet niin helppoon elämään. Ahdistutaan hillittömästi pelkästään siitä ajatuksesta, että on olemassa joku hieman eri tavoin ajatteleva ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä, eikö woke olekaan levinnyt vielä kaikkialle?
Autismi on supervoima, saatana!
Mikä siitä tekee "supervoiman"? Ei yhtään mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä, eikö woke olekaan levinnyt vielä kaikkialle?
Autismi on supervoima, saatana!
Mikä siitä tekee "supervoiman"? Ei yhtään mikään.
Eihän se sitä suinkaan kaikille ole. Mutta JOS on, niin silloin esim. tarkemmat aistit, intensiivinen hyperfocus, pattern recognition (sori, en tiedä miten tää suomennettais), systemaattinen ajattelu, "laatikon ulkopuolelta" ajattelu, ihmisten näkeminen sosiaalisesta statuksesta välittämättä, korostunut empatiakyky, erittäin hyvä muisti, kyky huomata yksityiskohtia, voimakas oikeudentaju, rehellisyys...onhan noita.
No kenen mielestä nyt omassa kohdussa 9 kuukautta kasvanut ja itse synnytetty lapsi ei olisi oma?
Adoptio ei ole ollenkaan niin varma ja helppo prosessi.