Muistatteko ysäriltä ne ruusumyyjät ravintoloissa ja kaduilla iltaisin ja öisin? Myivät ruusuja miehille, jotka yrittivät pokailla naisia.
He olivat siis yleensä pukeutuneet mystisesti, oli huivia ja pitkää hametta. Myivät yksittäisiä ruusuja törkyhintaan kauniista korista. Kiertelivät Helsingissä kaduilla, tulivat baareihin sisään jopa. Ideana oli siis myydä miehille kalliilla ruusuja, jotka sitten antoivat tämän yhden ruusun naiselle osoituksena kiinnostuksetaan. Itsellenikin ostettiin näitä ruusuja usein. Jopa semmoiset kundit osti, jotka eivät tunteneet mua. Poikakaverit osti myös. Tulipa vain mieleen, että oliko nämä ruusumyyjät ihan tavallisia ihmisiä, ei yrittäjiä eivätkä kuuluneet mihinkään yritykseen. Ja menivät päivällä marketista ostamaan halpoja ruusuja, myivät niitä öisin satakertaiseen hintaan ja nauroivat matkalla kotiinsa?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Olivat ihmiskaupan uhreja Etelä-Euroopan, Lähi-idän tai Etelä-Aasian naisia. Heidän "parittajansa" ostivat ruusunsa halvalla kukkien tukkukaupoista. Ravintoloissa hinta moninkertaistettiin, jolloin katemarginaali oli valtava.
- tyttö ravintolan tiskin takaa
Mä en nähnyt kuin suomalaisia baareissa.
Turun torilla tuli joku lapsi myymään -99, silloin alkoi näkyä romanikerjäläisiä.
Nyt kun oikein pinnistelen niin muistan. En tosin muista sitä, missä kaupungissa asuin: siis pikku/synnyinkaupungissa vai jo muualla.
Muutamat osti; tuo siis ravintolassa/baarissa. Myyjien kansalaisuutta en kyllä muista; möivät ne 2 tai 3 ja lähtivät pois.
Ainakin pari tuttua naiskaveria myivät ruusuja ravintoloissa. Ihan tavallisia opiskelijoita, jotka yrittivät sillä keinoin saada jotakin tuloa. En muista kannattiko se työ pitkään, mutta tulivat jonkun kerran vastaan.
Ja mistä se ajatus lähtenyt, että miehet ostivat vain niitä ruusuja? Minusta niiden ostaminen, naisena, oli kivaa ja saatoin antaa ruusun hyvästä ruuasta ravintolan kokille tai kivalle tarjoilijalle tai ystävälle. Kun tutustuin mieheeni ostin hänelle myös jonkun kerran ruusuja. Kaikki ilahtuivat.
Ruusumyyjiä oli myös muissa maissa, joten ei se ainakaan suomalainen keksintö ollut.
Joo muistetaan. Hyvää palvelua oli, kukat oli tuoreita ja sai heti kouraan. Moni tyttö ilahtui ruususta.
Parasta oli kun kiertelivät illan hitaiden aikaan tai olivat ovella kyttäämässä. Silloin ei tytön tarvinnut huolehtia ruususta pitkin iltaa vaan sen sai kätevästi vietyä lähtiessään. Mukava oli sitten aamukahvilla molempien ruusua katsella.
Vierailija kirjoitti:
Muistan!
Yksi ei ostanut ja hänestä tulikin isä kolmelle yhteiselle lapsellemme.
Otit sellaisen kitupiikin...
Olivat palkattuja työntekijöitä. Tiesin yhden naisen joka pyöritti sellaista yritystä stadissa.