Kuinka pitkään tapailitte ennen seurustelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta en minä kyllä ihastunut ekan parin tapaamisen aikana, enhän edes tuntenut häntä vielä! Toisella tapaamiskerralla suudeltiin. Olisko ollut neljännellä kun oli seksiä. Koin ihastuneeni häneen." 

 

 

Niin me ihmiset ollaan erilaisia. Itse en ikipäivänä suutelisi ihmisen kanssa, johon en ole edes ihastunut! 😳 Ja sitten vielä sänkyynkin, ja sitten vasta toteaa että ei sovita yhteen. 

No, itse en myöskään hylkäisi ihmistä seksin takia. 

No, monella tunteet ei syty ja sammu niin kuin jostain katkaisimesta. Voi pitää treffikumppania viehättävänä, mutta silti ei lopulta koe ihastuvansa niin että haluaisi jatkaa tutustumista. Voi pitää oikein kovasti treffikumppanin persoonasta, mutta joku ei vaan natsaa. Tai voi pitää häntä seksuaalisesti kiihottavana mutta kokea että tunnepuoli jäi silti ns piippuun. Itse en ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja (ajatella aika moni niinkin tekee, harrastaa humalassa seksiä jonkun kanssa ja jälkeenpäin toteaa, ettei siitä nyt mitään sen enempää syntynyt), mutta olen mennyt sänkyyn orastavassa suhteessa, joka ei kuitenkaan tämän jälkeen kehittynyt ihastukseksi.

 

Luettuani ketjua huomaan, että ihmiset taitavat tulkita ihastusta eri tavoin. Jollekin fyysinen viehätys ja kiinnostus toista kohtaan on ihastumista, toiselle ihastuminen tarkoittaa sitä, että juuri tässä ihmisessä on jotain erityistä miksi hän valtaa ajatukseni, haluan hänen seuraansa koko ajan ja mietin yhteistä tulevaisuutta.

Itse kohtaan kiinnostavia ihmisiä silloin tällöin, tai pistän merkille jonkun miellyttävän silmää, mutta ihastunut olen ollut elämässäni ehkä 4-5 kertaa.

Olet ihan ainoa, joka pitää ihastusta vain fyysisenä viehätyksenä ja seksiin liittyvänä. Kukaan muu ei ole niin kirjoittanut.

Ehkä ongelmasi on juuri tuo, että yrität kaivaa ihastumisen tunnetta väkisin vaikka sitä ei ole. Menet sänkyyn saakka kuvitellen, että se ihastuminenkin sieltä tulisi. Eikä se tule. Sitä ei voi pakottaa, joten kaikki tuo leikki on turhaa. Ilmankos tulee eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hitto on seurustelupäätös?

 

Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua? 

Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.

Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳

Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa. 

Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua. 

 

Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.

Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.

Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut. 

Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä. 

Ei vain siksi että olisi joku.

Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä edelleenkään tajua mikä se on se kosketuspinta mihin ihastutaan kun käydään pressossa yhdessä tunnin verran juomassa kahvia? Ne tilanteet missä tunnetaan jo etukäteen on asi  erikseen, mutta että ensitapaaminen ja halutaan jo luvata puolin toisin uskollisuutta.. kuulostaa melko..päättäväiseltä. Itse suhtautuisin hieman varovaisesti mieheen, joka ensitreffien jälkeen ajattelisi että tämä on nyt seurustelusuhde. Ja jälleen, mikäli joku ei tajunnut, niin aivan eri asia jos treffit venyy kolmen päivän mittaiseksi kuherteluksi. Tosin siinäkin on aina mahdollista että ensihuuman perään selviää jotain mikä estää suhteen jatkumisen 🤔

Just näin. 

Täällä tuntuu olevan mustasukkaisia ja jotenkin lapsellisia ihmisiä, joilla on mustavalkoinen maailmankuva. 

Yhtälailla on mustavalkoista kuvitella, että ihmiseen ei voi ihastua ilman tapailua ja jos ihastuukin, niin kyse on pelkästään ulkonäöstä. Mustavalkoista on myös se, että kuvitellaan jokaisen tapailevan jotakin tyyppiä siltä varalta, että tähän voisi ihastua. Mustavalkoista on myös se, että ei ymmärrä toisten erilaisia tapoja.

Mulle on ihan sama miten kukin tekee, mutta sitä en siedä, että aletaan sanelemaan muiden tekemisistä ja olettamaan ties mitä sontaa.

Hyvin voi ihastua, moni ihastuukin. Sitten se joko kantaa tai ei kanna.

Ihminen etsii ja valikoi autoa tai asuntoa viikkoja, vähintään. Vertailee, kokeilee, arvioi, etsii tietoa, neuvottelee. Työpaikkailmoitus luetaan 8 kertaa ja tutkitaan työnantajaa sekä tiimiä kaikin keinoin ennen kuin ollaan valmiita vaihtamaan paikkaa. Mutta juuri tavatulta ihmiseltä vaaditaan muutamassa tunnissa sitoutumista elämän tärkeimpään ihmissuhteeseen. Ehkä hieman läheisriippuvaa?

Kysytään niin päin että mikä se on se kamala asia mikä tapahtuu jos sovitaan että nähdään muutaman kerran ensin ennen kuin luvataan mitään?

Jos tunne on niin voimakas niin eihän hidastaminen mitään muuta?

 

Ja taas oletuksia ja toisten määräämistä. Milloin sä ymmärrät, että sä et määrää muiden tekemisistä eikä sun tapa olla ja elää ole ainoa oikea? Nysvää sä kuukausikaupalla epämääräisessä paskassa, mutta älä oleta kaikkien toimivan samoin.

Rauhoitu, ei kukaan määrää sinua mihinkään. Kerrotko vielä mitä kamalaa tapahtuisi jos ei sovittaisi ekojen treffien jälkeen että ollaan nyt vakipari?

Missä helvetissä mä olen edelleenkään väittänyt, että ensimmäisten treffien jälkeen pitäisi aloittaa seurustelu?!?!?!? Mikä helvetti sua vaivaa vi tun ääliö?????

Huo raa sä kuukausikaupalla muita testaten, mutta anna muiden tehdä kuten itse haluaa saatanan ylimielinen huo raäm mä!!! Kyllä tulee rumaa tekstiä, mutta kun et sä saatanan vajaaälyinen ymmärrä vaikka miten kirjoittaisi!!!!

 

Nyt nukkumaan. 

Näin sivustaseuraajana sanoisin, että sinun "rauhoitu" ja "kaikella lämmöllä" - tokaisusi kuulostavat ulkopuolisen korvissa hyvin halveksivalta ja ylimieliseltä. Selvästikin väärintulkitsit tuota toista kirjoittajaa tahallasi ja projisoit oman aggressiivisuutesi häneen. Sanon tämän vain siksi, kun nykyään toisiin ihmisiin tutustutaan paljolti chattaillen aluksi. Sinunkaltaistasi ihmistä ei haluaisi pyytää treffeille. Puolisosi on varmaan jyrän alla. 

Juujuu, minä kirjoitin tuon rauhoitu, loput kirjoitti joku muu.

Tämä samainen henkilö on nyt haukkunut alatyylisesti useamman kirjoittajan ja poistelee kirjoituksia, joissa hänen käytöstään ihmetellään.

Nyt kannattaisi keksiä jotain muuta tekemistä kuin riidellä tämän palstan ketjuissa asioista joissa ei oikeastaan ole mitään riideltävää -Jokainen kokee nämä suhdeasiat omalla tavallaan.

 

Oliko sinulla itse aiheeseen yhäkään mitään sanottavaa, vai ainoastaan henkilöön menevää haastamista?

Et taida itse huomata olevasi passiivis-aggressiivinen? 

Olen samaa mieltä sen alatyyliseksi haukkumasi kirjoittajan kanssa siitä, että ihmisellä on oikeus toivoa jo alussa, ettei toinen testailisi samanaikaisesti muita varsinkaan sängyssä. Sinä (tai se joku toinen) käänsit asian niin, että hän väittäisi, että jo eka treffeillä pitää sitoutua. Eihän hän muuta toivonut kuin että toinen olisi yhden kanssa kerrallaan. Jos ei miellytä, menköön sitten vasta tapailemaan jotain toista. 

Täällä ei kukaan pysty seuraamaan yhden ihmisen mielipiteitä asiaan kun kirjoitetaan ilman nimimerkkiä. Minä en esim ole mielestäni vastannut hänelle yhteenkään kirjoitukseen, hän on räyhännyt täällä jo kaksi päivää ennen kuin edes löysin koko keskustelua.  Hän on itse hyökännyt väliin haukkumaan keskusteluun, jossa ei itse ole ollut edes osallisena. Esimerkiksi muutama sivu sitten kaksi (?) kirjoittajaa vaihtoi ajatuksia siitä kokeeko pystyvänsä ihastumaan ensi tapaamisella vai vaatiiko ihastuminen syvempää tutustumista. Tästäkin piti vetää sivusta käsin kierrokset kirosanoihin saakka. Miksi lukea jokainen kommentti niin kuin se olisi osoitettu juuri sinulle, juuri vastaten sinun aiempaan kommenttiisi jossain kaikkien muiden kommenttien joukossa, jos ei se siihen edes vastaa?

Oletko sinä se, joka kesken kaiken ilmestyi ketjuun ja ilmoitti poistattelevansa tuon yhden tekstejä? Ja toinen heti perään kertoi tekevänsä samoin. Vai toisin päin? Nähdäkseni ketjun kirjoittelun sävy muuttui tuossa vaiheessa teidän kahden vuoksi. Olet aikamoinen besserwisser. 

tämä on nyt viimeinen kommentti mitä kanssasi vaihdan. Ketjussa keskustellaan tapailun ja seurustelun välisestä erosta ja mitä se kellekin tarkoittaa.

 

Minä en ole poistanut yhtäkään viestiä. Minä en ole uhannut poistaa yhtäkään viestiä. Minusta on hyvä, että jokainen seisoo viestiensä takana, olkoot siis näkyvillä minun puolestani mieluusti. Minun viestini on poistettu, jossa ihmettelen riidan haastamista ja haukkumista ketjussa, jonka aiheeseen ei ole yhtä oikeaa vastausta.

 

Nyt joudut etsimään jonkun toisen jonka kanssa riidellä. Luultavasti toisesta ketjusta, sillä alun hyvä keskustelu on loppunut kokonaan. Jos et ymmärrä miksi, niin kannattaa vilkaista ensimmäisen 5 sivun juttuja ja verrata sen jälkeisiin viiteen.

En minä ole riitaa haastamassa. Kysyin vain, oletko se poistattelija, koska nähdäkseni aloit kirjoittelemaan juuri tuolle alatyyliseksi haukkumallesi. Voi teitä toki olla kaksikin, mutta usein näissä ketjuissa syntyy vaikutelma, että joku kirjoittelee kahdessa tai jopa kolmessa roolissa, ja silloin juuri on nähtävissä kinastelua ja kiroilua. Minähän itsekin totesin, että huomasin kirjoittelun sävyn muuttuneen. Mutta ei se minun syytäni ole. 

Tapailin nykyistä aviovaimoa vuoden ennenkuin aloimme puhua toisillemme. Sitähän sä kysyit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta en minä kyllä ihastunut ekan parin tapaamisen aikana, enhän edes tuntenut häntä vielä! Toisella tapaamiskerralla suudeltiin. Olisko ollut neljännellä kun oli seksiä. Koin ihastuneeni häneen." 

 

 

Niin me ihmiset ollaan erilaisia. Itse en ikipäivänä suutelisi ihmisen kanssa, johon en ole edes ihastunut! 😳 Ja sitten vielä sänkyynkin, ja sitten vasta toteaa että ei sovita yhteen. 

No, itse en myöskään hylkäisi ihmistä seksin takia. 

No, monella tunteet ei syty ja sammu niin kuin jostain katkaisimesta. Voi pitää treffikumppania viehättävänä, mutta silti ei lopulta koe ihastuvansa niin että haluaisi jatkaa tutustumista. Voi pitää oikein kovasti treffikumppanin persoonasta, mutta joku ei vaan natsaa. Tai voi pitää häntä seksuaalisesti kiihottavana mutta kokea että tunnepuoli jäi silti ns piippuun. Itse en ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja (ajatella aika moni niinkin tekee, harrastaa humalassa seksiä jonkun kanssa ja jälkeenpäin toteaa, ettei siitä nyt mitään sen enempää syntynyt), mutta olen mennyt sänkyyn orastavassa suhteessa, joka ei kuitenkaan tämän jälkeen kehittynyt ihastukseksi.

 

Luettuani ketjua huomaan, että ihmiset taitavat tulkita ihastusta eri tavoin. Jollekin fyysinen viehätys ja kiinnostus toista kohtaan on ihastumista, toiselle ihastuminen tarkoittaa sitä, että juuri tässä ihmisessä on jotain erityistä miksi hän valtaa ajatukseni, haluan hänen seuraansa koko ajan ja mietin yhteistä tulevaisuutta.

Itse kohtaan kiinnostavia ihmisiä silloin tällöin, tai pistän merkille jonkun miellyttävän silmää, mutta ihastunut olen ollut elämässäni ehkä 4-5 kertaa.

Olet ihan ainoa, joka pitää ihastusta vain fyysisenä viehätyksenä ja seksiin liittyvänä. Kukaan muu ei ole niin kirjoittanut.

 

Ehkä ongelmasi on juuri tuo, että yrität kaivaa ihastumisen tunnetta väkisin vaikka sitä ei ole. Menet sänkyyn saakka kuvitellen, että se ihastuminenkin sieltä tulisi. Eikä se tule. Sitä ei voi pakottaa, joten kaikki tuo leikki on turhaa. Ilmankos tulee eroja.

Asiasta on moneen kertaan huomautettu, että ihastua voi jo ennen mitään tapailua eikä se tarkoita sitä, että on vain ulkonäköön ihastunut. Ei mene tuolla tyhmällä testailijalla jakeluun, että ihmisiin voi tutustua ennen mitään tapailuija. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta. 

Miten se tunnesuhde sitten syntyy jos ei ole tapailua, vaan heti aloitetaan seurustelemalla?

Näissä "ennen vanhaa" kommenteissa ei ole mitään logiikkaa. Seurustelemaan aletaan parhaillaan ensitreffeistä/suukosta/jne ja sitten kuitenkin sanotaan seurustelun tarkoittavan sitä, että tunnsuhde on jo syntynyt.

Se logiikka taitaa olla siinä, että ennen vanhaan ei ollut niitä deittisovelluksia. Kumppani tavattiin reaalimaailmassa, jossa siitä tehtiin pikainen analyysi niin kuin ihmiset on tehneet vuosituhansia (miljoonia?). Eli ulkonäkö, kehonkieli, älykkyys jne. Jos oltiin tanssipaikassa, niin siinä pystyi tekemään kivasti analyysin potentiaalisen kumppanin geeneistäkin nopeasti ominaistuoksun perusteella. Ei siihen muuta tarvita. 

Se, että näkee ihmistä hetken jossain arjesta vieraassa paikassa ja tekee siitä "analyysin" ei ole mitään toiseen tutustumista. Tuo vastaus geeneinee päivineen alkaa olemaan jo sitä tasoa, että horoskoopit sopi yhteen.

Ymmärsit tahallasi väärin. Se analyysi tehdään tiedostamattomasti. Sinäkin teet sitä koko ajan siellä reaalimaailmassa jokaisesta vastaantulevasta. Erityisesti se analyysi tehdään potentiaalisista kumppaneista. Et taida tietää yhtään mitään evoluutiobiologiasta ja ihmisen käyttäytymisestä? Deittisovellus jättää 99% kaikesta todellisesta tiedosta siitä toisesta ihmisestä pimentoon. Tiedän silti ainakin yhden parin, joka on sovelluksessa tavannut ja siitä on syntynyt hyvä suhde. Silloin tietenkin niiden muiden parametrien on pitänyt olla kohdallaan tavattaessa. En usko horoskooppeihin ja olet ensimmäinen, joka minun tietääkseni pitää geenejä ja horoskooppeja samanarvoisena, mutta ei siinä mitään, kukin tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä edelleenkään tajua mikä se on se kosketuspinta mihin ihastutaan kun käydään pressossa yhdessä tunnin verran juomassa kahvia? Ne tilanteet missä tunnetaan jo etukäteen on asi  erikseen, mutta että ensitapaaminen ja halutaan jo luvata puolin toisin uskollisuutta.. kuulostaa melko..päättäväiseltä. Itse suhtautuisin hieman varovaisesti mieheen, joka ensitreffien jälkeen ajattelisi että tämä on nyt seurustelusuhde. Ja jälleen, mikäli joku ei tajunnut, niin aivan eri asia jos treffit venyy kolmen päivän mittaiseksi kuherteluksi. Tosin siinäkin on aina mahdollista että ensihuuman perään selviää jotain mikä estää suhteen jatkumisen 🤔

Just näin. 

Täällä tuntuu olevan mustasukkaisia ja jotenkin lapsellisia ihmisiä, joilla on mustavalkoinen maailmankuva. 

Yhtälailla on mustavalkoista kuvitella, että ihmiseen ei voi ihastua ilman tapailua ja jos ihastuukin, niin kyse on pelkästään ulkonäöstä. Mustavalkoista on myös se, että kuvitellaan jokaisen tapailevan jotakin tyyppiä siltä varalta, että tähän voisi ihastua. Mustavalkoista on myös se, että ei ymmärrä toisten erilaisia tapoja.

Mulle on ihan sama miten kukin tekee, mutta sitä en siedä, että aletaan sanelemaan muiden tekemisistä ja olettamaan ties mitä sontaa.

Hyvin voi ihastua, moni ihastuukin. Sitten se joko kantaa tai ei kanna.

Ihminen etsii ja valikoi autoa tai asuntoa viikkoja, vähintään. Vertailee, kokeilee, arvioi, etsii tietoa, neuvottelee. Työpaikkailmoitus luetaan 8 kertaa ja tutkitaan työnantajaa sekä tiimiä kaikin keinoin ennen kuin ollaan valmiita vaihtamaan paikkaa. Mutta juuri tavatulta ihmiseltä vaaditaan muutamassa tunnissa sitoutumista elämän tärkeimpään ihmissuhteeseen. Ehkä hieman läheisriippuvaa?

Kysytään niin päin että mikä se on se kamala asia mikä tapahtuu jos sovitaan että nähdään muutaman kerran ensin ennen kuin luvataan mitään?

Jos tunne on niin voimakas niin eihän hidastaminen mitään muuta?

 

Ja taas oletuksia ja toisten määräämistä. Milloin sä ymmärrät, että sä et määrää muiden tekemisistä eikä sun tapa olla ja elää ole ainoa oikea? Nysvää sä kuukausikaupalla epämääräisessä paskassa, mutta älä oleta kaikkien toimivan samoin.

Rauhoitu, ei kukaan määrää sinua mihinkään. Kerrotko vielä mitä kamalaa tapahtuisi jos ei sovittaisi ekojen treffien jälkeen että ollaan nyt vakipari?

Missä helvetissä mä olen edelleenkään väittänyt, että ensimmäisten treffien jälkeen pitäisi aloittaa seurustelu?!?!?!? Mikä helvetti sua vaivaa vi tun ääliö?????

Huo raa sä kuukausikaupalla muita testaten, mutta anna muiden tehdä kuten itse haluaa saatanan ylimielinen huo raäm mä!!! Kyllä tulee rumaa tekstiä, mutta kun et sä saatanan vajaaälyinen ymmärrä vaikka miten kirjoittaisi!!!!

 

Nyt nukkumaan. 

Näin sivustaseuraajana sanoisin, että sinun "rauhoitu" ja "kaikella lämmöllä" - tokaisusi kuulostavat ulkopuolisen korvissa hyvin halveksivalta ja ylimieliseltä. Selvästikin väärintulkitsit tuota toista kirjoittajaa tahallasi ja projisoit oman aggressiivisuutesi häneen. Sanon tämän vain siksi, kun nykyään toisiin ihmisiin tutustutaan paljolti chattaillen aluksi. Sinunkaltaistasi ihmistä ei haluaisi pyytää treffeille. Puolisosi on varmaan jyrän alla. 

Juujuu, minä kirjoitin tuon rauhoitu, loput kirjoitti joku muu.

Tämä samainen henkilö on nyt haukkunut alatyylisesti useamman kirjoittajan ja poistelee kirjoituksia, joissa hänen käytöstään ihmetellään.

Nyt kannattaisi keksiä jotain muuta tekemistä kuin riidellä tämän palstan ketjuissa asioista joissa ei oikeastaan ole mitään riideltävää -Jokainen kokee nämä suhdeasiat omalla tavallaan.

 

Oliko sinulla itse aiheeseen yhäkään mitään sanottavaa, vai ainoastaan henkilöön menevää haastamista?

Et taida itse huomata olevasi passiivis-aggressiivinen? 

Olen samaa mieltä sen alatyyliseksi haukkumasi kirjoittajan kanssa siitä, että ihmisellä on oikeus toivoa jo alussa, ettei toinen testailisi samanaikaisesti muita varsinkaan sängyssä. Sinä (tai se joku toinen) käänsit asian niin, että hän väittäisi, että jo eka treffeillä pitää sitoutua. Eihän hän muuta toivonut kuin että toinen olisi yhden kanssa kerrallaan. Jos ei miellytä, menköön sitten vasta tapailemaan jotain toista. 

Täällä ei kukaan pysty seuraamaan yhden ihmisen mielipiteitä asiaan kun kirjoitetaan ilman nimimerkkiä. Minä en esim ole mielestäni vastannut hänelle yhteenkään kirjoitukseen, hän on räyhännyt täällä jo kaksi päivää ennen kuin edes löysin koko keskustelua.  Hän on itse hyökännyt väliin haukkumaan keskusteluun, jossa ei itse ole ollut edes osallisena. Esimerkiksi muutama sivu sitten kaksi (?) kirjoittajaa vaihtoi ajatuksia siitä kokeeko pystyvänsä ihastumaan ensi tapaamisella vai vaatiiko ihastuminen syvempää tutustumista. Tästäkin piti vetää sivusta käsin kierrokset kirosanoihin saakka. Miksi lukea jokainen kommentti niin kuin se olisi osoitettu juuri sinulle, juuri vastaten sinun aiempaan kommenttiisi jossain kaikkien muiden kommenttien joukossa, jos ei se siihen edes vastaa?

Oletko sinä se, joka kesken kaiken ilmestyi ketjuun ja ilmoitti poistattelevansa tuon yhden tekstejä? Ja toinen heti perään kertoi tekevänsä samoin. Vai toisin päin? Nähdäkseni ketjun kirjoittelun sävy muuttui tuossa vaiheessa teidän kahden vuoksi. Olet aikamoinen besserwisser. 

Minä olen se toinen, joka myös alkoi ilmoittaa kommentteja. Koska ne olivat asiattomia, haukkumisia ja kirosanojen huutoa. Eivät kuulu normaaliin keskusteluun. Ja sanoin sen siksi, että keskustelu rauhoittuisi. Ja se rauhoittui, kirosanojen viljelijä lakkasi melskaamasta ja edes vähän siisti suutaan.

Muita kommentteja en ole ilmoittanut, kuin niitä.

Lisään vielä, että en minäkään mitenkään "kesken kaiken ilmestynyt ketjuun", vaan olen keskustellut koko ajan. Kokemuksiani ja jmielipiteitäni nopeasta suhteen aloituksesta on kysytty ja olen niitä kirjoittanut.

Ei täällä pysty tuollaisia näkemään, kuka on mikäkin ja mitkä kirjoitukset ovat saman kirjoittajan, ja kuka on tullut missä vaiheessa 😅

Sä olet se kiroaja, joka ei osaa asiallisesti ja toisia haukkumatta keskustella ollenkaan?

Itselläni on niin, että pitempi suhde on syntynyt vain niiden kanssa, joiden kanssa on heti alussa erikoinen ihastumisen tunne. Olen yrittänyt olla sellaisten kanssa, jotka ovat mukavia ja hyvännäköisiä, mutta ei siitä mitään tule ilman sitä maagista alkuhullaantumista. Yksi kerrallaan on minunkin mielestä se sivistynyt ja ihmisiä kunnioittava tapa deittailla. 

Kyllä seurustelu alkoi heti ensi tapaamisesta. Ei siitä sen kummampaa päätöstä tehty, taisi kumpikin ymmärtää että hertsiikeri tää on nyt sitä, ei kun istutaan kyytiin ja annetaan mennä. Kohta tulee täyteen 40 vuotta naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta. 

Miten se tunnesuhde sitten syntyy jos ei ole tapailua, vaan heti aloitetaan seurustelemalla?

Näissä "ennen vanhaa" kommenteissa ei ole mitään logiikkaa. Seurustelemaan aletaan parhaillaan ensitreffeistä/suukosta/jne ja sitten kuitenkin sanotaan seurustelun tarkoittavan sitä, että tunnsuhde on jo syntynyt.

Se logiikka taitaa olla siinä, että ennen vanhaan ei ollut niitä deittisovelluksia. Kumppani tavattiin reaalimaailmassa, jossa siitä tehtiin pikainen analyysi niin kuin ihmiset on tehneet vuosituhansia (miljoonia?). Eli ulkonäkö, kehonkieli, älykkyys jne. Jos oltiin tanssipaikassa, niin siinä pystyi tekemään kivasti analyysin potentiaalisen kumppanin geeneistäkin nopeasti ominaistuoksun perusteella. Ei siihen muuta tarvita. 

Se, että näkee ihmistä hetken jossain arjesta vieraassa paikassa ja tekee siitä "analyysin" ei ole mitään toiseen tutustumista. Tuo vastaus geeneinee päivineen alkaa olemaan jo sitä tasoa, että horoskoopit sopi yhteen.

Ymmärsit tahallasi väärin. Se analyysi tehdään tiedostamattomasti. Sinäkin teet sitä koko ajan siellä reaalimaailmassa jokaisesta vastaantulevasta. Erityisesti se analyysi tehdään potentiaalisista kumppaneista. Et taida tietää yhtään mitään evoluutiobiologiasta ja ihmisen käyttäytymisestä? Deittisovellus jättää 99% kaikesta todellisesta tiedosta siitä toisesta ihmisestä pimentoon. Tiedän silti ainakin yhden parin, joka on sovelluksessa tavannut ja siitä on syntynyt hyvä suhde. Silloin tietenkin niiden muiden parametrien on pitänyt olla kohdallaan tavattaessa. En usko horoskooppeihin ja olet ensimmäinen, joka minun tietääkseni pitää geenejä ja horoskooppeja samanarvoisena, mutta ei siinä mitään, kukin tavallaan. 

Kuka hitto tekee jokaisesta vastaantulijasta jotakin analyysiä?! En mä ainakaan edes katso kaikkien päälle, kun ei kiinnosta. Mahtaa olla raskasta liikkua julkisilla paikoilla, kun jokaista pitää kyylätä ja tehdä analyysiä. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on niin, että pitempi suhde on syntynyt vain niiden kanssa, joiden kanssa on heti alussa erikoinen ihastumisen tunne. Olen yrittänyt olla sellaisten kanssa, jotka ovat mukavia ja hyvännäköisiä, mutta ei siitä mitään tule ilman sitä maagista alkuhullaantumista. Yksi kerrallaan on minunkin mielestä se sivistynyt ja ihmisiä kunnioittava tapa deittailla. 

Just näin! Jos ei ole heti ihastunut, se on siinä. Ei järkeä enää yrittää väkisin. Ja vastaavasti, kun on oikean löytänyt, ihastuminen iski heti. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä tapailu ennen seurustelun aloittamista joku uusi juttu? Ennen vanhaan vaan alettiin olemaan yhdessä eli seurustelemaan.

Näin on ollut ainakin omissa suhteissa, seurustelu alkaa tai loppuu ensimmäisistä treffeistä. Ja mitä useammin näkee uudestaan, sitä todennäköisemmin suhde tulee jatkumaan edelleen. Joku 'tapailu-koeaika' kuulostaa siltä etteivät sukutuotteet ole vielä kehittyneet tarpeeksi elimistössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta en minä kyllä ihastunut ekan parin tapaamisen aikana, enhän edes tuntenut häntä vielä! Toisella tapaamiskerralla suudeltiin. Olisko ollut neljännellä kun oli seksiä. Koin ihastuneeni häneen." 

 

 

Niin me ihmiset ollaan erilaisia. Itse en ikipäivänä suutelisi ihmisen kanssa, johon en ole edes ihastunut! 😳 Ja sitten vielä sänkyynkin, ja sitten vasta toteaa että ei sovita yhteen. 

No, itse en myöskään hylkäisi ihmistä seksin takia. 

No, monella tunteet ei syty ja sammu niin kuin jostain katkaisimesta. Voi pitää treffikumppania viehättävänä, mutta silti ei lopulta koe ihastuvansa niin että haluaisi jatkaa tutustumista. Voi pitää oikein kovasti treffikumppanin persoonasta, mutta joku ei vaan natsaa. Tai voi pitää häntä seksuaalisesti kiihottavana mutta kokea että tunnepuoli jäi silti ns piippuun. Itse en ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja (ajatella aika moni niinkin tekee, harrastaa humalassa seksiä jonkun kanssa ja jälkeenpäin toteaa, ettei siitä nyt mitään sen enempää syntynyt), mutta olen mennyt sänkyyn orastavassa suhteessa, joka ei kuitenkaan tämän jälkeen kehittynyt ihastukseksi.

 

Luettuani ketjua huomaan, että ihmiset taitavat tulkita ihastusta eri tavoin. Jollekin fyysinen viehätys ja kiinnostus toista kohtaan on ihastumista, toiselle ihastuminen tarkoittaa sitä, että juuri tässä ihmisessä on jotain erityistä miksi hän valtaa ajatukseni, haluan hänen seuraansa koko ajan ja mietin yhteistä tulevaisuutta.

Itse kohtaan kiinnostavia ihmisiä silloin tällöin, tai pistän merkille jonkun miellyttävän silmää, mutta ihastunut olen ollut elämässäni ehkä 4-5 kertaa.

Olet ihan ainoa, joka pitää ihastusta vain fyysisenä viehätyksenä ja seksiin liittyvänä. Kukaan muu ei ole niin kirjoittanut.

 

Ehkä ongelmasi on juuri tuo, että yrität kaivaa ihastumisen tunnetta väkisin vaikka sitä ei ole. Menet sänkyyn saakka kuvitellen, että se ihastuminenkin sieltä tulisi. Eikä se tule. Sitä ei voi pakottaa, joten kaikki tuo leikki on turhaa. Ilmankos tulee eroja.

Mitä minä yritän kaivaa esille :D Menin sänkyyn koska miehellä oli aivan jumalainen kroppa ja halusin häntä seksuaalisesti. Olin ollut eron pitkittyessä ilman seksiä varmaan vuoden ja elänyt yksin muutaman kuukauden. Halusin seksiä! Parisuhde olisi ollut tervetullut, muttei mikään pakkomielle.

Harmi vaan mies osoittautui vähän tosikoksi ja arvoiltaan kovin perinteiseksi, joten ei tuntunut lopulta oikealta mulle. Se oikeakin löytyi pian.

"Sä olet se kiroaja, joka ei osaa asiallisesti ja toisia haukkumatta keskustella ollenkaan?"

Tiedät, etten ole, vaan pelkkä ulkopuolinen. Sinun ilmestymisesti vastailemaan minulle vahvistaa näkemystäni, että joku tässä ketjussa esiintyy kahtena tai useampana ja tahtoo aiheuttaa draamaa. Tuttua touhua monesta muustakin ketjusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hitto on seurustelupäätös?

 

Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua? 

Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.

Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳

Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa. 

Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua. 

 

Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.

Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.

Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut. 

Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä. 

Ei vain siksi että olisi joku.

Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen. 

Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.

"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.

68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."

"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.

Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.

”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.

”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Ennen vanhaan seurustelu tarkoitti sitä, että alettiin viettää aikaa toisen seurassa, kun tykkäsi toisesta. Siitä tunne kehittyi rakkaudeksi. Kyse oli siis tunnesuhteesta. Itsestäni tuntuu vieraalta, että jonkun kanssa vain tapailtaisiin ja laskettaisiin toinen intiimisti lähelle ilman mitään tunnesuhdetta. 

Miten se tunnesuhde sitten syntyy jos ei ole tapailua, vaan heti aloitetaan seurustelemalla?

Näissä "ennen vanhaa" kommenteissa ei ole mitään logiikkaa. Seurustelemaan aletaan parhaillaan ensitreffeistä/suukosta/jne ja sitten kuitenkin sanotaan seurustelun tarkoittavan sitä, että tunnsuhde on jo syntynyt.

Se logiikka taitaa olla siinä, että ennen vanhaan ei ollut niitä deittisovelluksia. Kumppani tavattiin reaalimaailmassa, jossa siitä tehtiin pikainen analyysi niin kuin ihmiset on tehneet vuosituhansia (miljoonia?). Eli ulkonäkö, kehonkieli, älykkyys jne. Jos oltiin tanssipaikassa, niin siinä pystyi tekemään kivasti analyysin potentiaalisen kumppanin geeneistäkin nopeasti ominaistuoksun perusteella. Ei siihen muuta tarvita. 

Se, että näkee ihmistä hetken jossain arjesta vieraassa paikassa ja tekee siitä "analyysin" ei ole mitään toiseen tutustumista. Tuo vastaus geeneinee päivineen alkaa olemaan jo sitä tasoa, että horoskoopit sopi yhteen.

Ymmärsit tahallasi väärin. Se analyysi tehdään tiedostamattomasti. Sinäkin teet sitä koko ajan siellä reaalimaailmassa jokaisesta vastaantulevasta. Erityisesti se analyysi tehdään potentiaalisista kumppaneista. Et taida tietää yhtään mitään evoluutiobiologiasta ja ihmisen käyttäytymisestä? Deittisovellus jättää 99% kaikesta todellisesta tiedosta siitä toisesta ihmisestä pimentoon. Tiedän silti ainakin yhden parin, joka on sovelluksessa tavannut ja siitä on syntynyt hyvä suhde. Silloin tietenkin niiden muiden parametrien on pitänyt olla kohdallaan tavattaessa. En usko horoskooppeihin ja olet ensimmäinen, joka minun tietääkseni pitää geenejä ja horoskooppeja samanarvoisena, mutta ei siinä mitään, kukin tavallaan. 

Kuka hitto tekee jokaisesta vastaantulijasta jotakin analyysiä?! En mä ainakaan edes katso kaikkien päälle, kun ei kiinnosta. Mahtaa olla raskasta liikkua julkisilla paikoilla, kun jokaista pitää kyylätä ja tehdä analyysiä. 

Joku ihminen ihmisjoukossa vaan pistää kummasti silmään. Se on tiedostamatonta, mutta johtaa johonkin. 

Tapailmme 5 vuotta - ilman seurustelua. Naisen mielestä olimme vain ystäviä. Silti hän ei voinut paljastaa kulloisillekin miesystävilleen tapailevansa minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hitto on seurustelupäätös?

 

Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua? 

Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.

Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳

Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa. 

Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua. 

 

Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.

Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.

Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut. 

Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä. 

Ei vain siksi että olisi joku.

Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen. 

Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.

 

"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.

68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."

"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.

Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.

”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.

”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."

Tuollaiset kyselytutkimukset antavat tulokseksi vain mitä tutkittavat kertovat. Väittäisin, että moni valkkaa ystäväkseen sellaisen, joka on ihmisenä kiinnostava ja mukava. Seksi voi tulla mukaan sitten myöhemmin, kun tilaisuus siihen tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisen vuotta kaikessa rauhassa tutustuttiin toisiimme ja rakastuttiin, sen myötä sitten suhde syveni seurusteluksi. En suoraa sanottuna ymmärrä näitä vastauksia jossa seurustelu on alkanut heti ensimmäisistä treffeistä tai jopa suudenlmasta. Itse en usko, että rakkaus ensisilmäyksellä on kovinkaan yleistä ja taas se, että aletaan seurustelemaan ilman, että edes tiedetään onko seurustelukumppani ihminen, jota tulevaisuudessa alkaa rakastamaan, kuulosta minusta todella oudolta.

Tämä juuri. Suoraan sanottuna näistä seurustelu alkoi ensitreffeistä/suudelmasta jne. vastauksista tulee kuva ihmisistä joilla on heikko impulssikontrolli ja muutenkin vähän epävakaa meininki. No, jokainen meistä varmasti tuntee näitä sarjaseurustelijoita, jotka liihottavat kukasta kukkaan ja aina uuden tyypin kanssa ollaan täysin vakavissaan, vaikka ei vielä millään tasolla tunneta.

Itse olen myös lähtenyt parisuhteeseen aina vasta tarkan harkinnan jälkeen. Ensimmäinen päättyi 10 vuoden jälkeen ja tämä toinen on jatkunut nyt 15 vuotta. Himmentäisi melkoisesti näiden suhteiden arvoa ja merkitystä jos alkaisin nimittämään jotain nuoruuden festarinuoleskelua seurusteluksi.

Heh, no, yhdessä on oltu nyt 47 vuotta, että sellaista epävakautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hitto on seurustelupäätös?

 

Eikö säännöllinen tapailu ole enää seurustelua? 

Ei näköjään, kun pitää saada tapailla muitakin samalla kun odottelee mahdollista ihastumistaan.

Mulle oli kyllä täysi yllätys, että jotkut oikeasti voi puolustellakin tällaista käytöstään. Olen toki tiennyt että jotkut miehet pitää jotain suhdetta yllä vaikka eivät ole oikeasti edes kiinnostuneita, siis yleensä ihan laastarimielessä, mutta että joku keski-ikäinen nainen ihan tosissaan selittää ettei voi tietää herääkö ihastus johonkin ihmiseen vielä joskus vai ei, ja siksi täytyy tavata monia samaan aikaan 😳

Mitä kummallista tuossa on... ihan hyvä katsoa rauhassa. 

Ei aikuisella ole mitään kiirettä sitoutua. 

 

Ei ole kyllä mitenkään normaalia alkaa tapailemaan jotakin ihmistä johon ei ole edes ihastunut. Hyi hitto.

Eihän siitä ole kyse. Jos on kiinnostusta/toiveita, voi arvioida ilman stressiä ja kartoittaa mahdollisuudet.

Siitähän tuossa nimenomaan oli kyse. Aletaan tapailla ihmistä johon ei ole ihastunut. 

Ei, vaan ihastus on mahdollista ja vireillä. 

Ei vain siksi että olisi joku.

Nimenomaan vain siksi että olisi joku. Ihastus syttyy, ihan väkisin yrittämättä, jos on syttyäkseen. 

Ihan uteliaisuuttani kysyn: kuinka sinä selität suhteet, jotka ovat alkaneet ystävyydestä tai työkaveruudesta? Siis on tunnettu jo vaikka vuosia, eikä mitään ihastusta ole, kunnes sitten onkin.

 

"Uuden tutkimuksen mukaan suurin osa pareista on ensin ollut platonisia ystäviä ennen kuin heidän välinsä ovat kehittyneet parisuhteeksi. Tutkimukseen osallistuneista lähes 1 900 yliopisto-opiskelijasta sekä aikuisesta kaksi kolmesta kertoi romanttisen suhteensa alkaneen ystävyydestä, kertoo The Independent.

68 prosenttia tutkimukseen osallistuneista kertoi nykyisen tai viimeisimmän parisuhteensa olleen alkuun ystävyyssuhde. Näin oli huolimatta osallistujien sukupuolesta, iästä, koulutustaustasta tai etnisestä ryhmästä."

"Tutkimuksen mukaan parisuhteen alkaminen ystävyyden pohjalta oli suosituin vaihtoehto tavalle, jolla uusi, romanttinen suhde voisi alkaa. Osallistujista lähes puolet (47 %) sanoi, että tämä on paras tapa aloittaa uusi suhde verrattuna muihin tapohin, kuten tutustuvat juhlissa tai internetin kautta.

Tutkimuksessa ilmeni, että parisuhdetieteessä esimerkit siitä, miten ihmiset päätyvät yhteen, keskittyvät tuntemattomien välillä syntyneisiin romansseihin. Tämä on kuitenkin epätodennäköisempi tie rakkauteen.

”On paljon ihmisiä, jotka voisivat olla todella varmoja siitä, että tiedämme miksi ja miten ihmiset valitsevat kumppaninsa ja parit syntyvät ja rakastuvat, mutta tutkimuksemme antaa ymmärtää, ettei näin ole”, tutkimusta johtanut psykologian professori Danu Anthony Stinson kanadalaisesta University of Victoria -yliopistosta kertoi.

”Meillä on ehkä hyvä ymmärrys siitä, miten tuntemattomat viehättyvät toisistaan ja alkavat tapailla, mutta se ei yksinkertaisesti ole tapa, jolla moni parisuhde alkaa”, hän jatkoi."

No tuohan tarkoittaa, että suurin osa suhteista on aivan epäonnistunutta jätettä, koska ei ole syntynyt heti ihmeellistä ihastumisen tunnetta ja alkuhullaantumista. Väkisin kokoon väännettyä viritystä, koska pakko on vaan olla joku.

Tuleepa mieleeni ystäväni, jolla on takanaan kymmeniä eri mittaisia suhteita. Hän oli todella dramaattisessa vuoristoratasuhteessa miehen kanssa johon hullaantui aivan täysin kuntosalilla. Kerran kun ystävä oli meillä viikonlopun yli nuolemassa haavojaan, hän koki oivalluksen: koska hänen vanhempiensa suhde oli aina yhtä vuoristorataa ja hänen isänsä hyvin karismaattinen henkilö joka oli lapsilleenkin yhdessä hetkessä maailman huipuin tyyppi ja toisessa tyly, hän etsii aikuisuuden suhteissakin tuota välitöntä tunteen paloa. Hän ymmärsi torjuneensa ensitapaamisella monta hyvää tyyppiä, koska ei heti mennyt jalat alta ja sotkeneensa aikoinaan elämänsä parhaan parisuhteen, koska siitä oli tullut tasainen ja siis "tylsä".