Pyhimys canceloitu

Lähdin ketjusta eilen koska tänne tuli jotain ällöjä setiä sönköttämään miten miehet ei vaan voi teoilleen mitään.

Jos miehet on niin tunteen eikä järjen vietävissä niin huh huh. 

Vierailija kirjoitti:

Ilkka Kanervan kohtelu. Lauri Tähkän karu kohtalo ja (median) kohtelu. 

Presidentti Kekkosen juttuihin ei media vielä rohjennutkaan puuttua. Vaikka alaikäisistä ei kyse olisi ollutkaan. Samaa asiakokonaisuutta kaikesta huolimatta, ei aikuisten valinnanvapauksista, vaan vallankäytöstä.

Kyllä Kekkosen juttuihin on media puuttunut. Kun esim. Maarit Tyrkön kirja ilmestyi, niin kuukausikaupalla myllytettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirja on tehty romaanina, miten siitä voisi joutua korvausvastuuseen? 

Voit joutua korvausvastuuseen ja jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen, vaikka teos olisi merkitty kaunokirjallisuudeksi eli romaaniksi.

Suomessa sananvapaus on perustuslain turvaama oikeus, mutta se ei ole ehdoton. Se rajoittuu muiden perusoikeuksien, kuten yksityiselämän suojan ja kunnian kunnioittamisen, osalta. Tässä ovat keskeiset lait ja periaatteet, jotka määrittävät vastuun:

1. Tunnistettavuus on avainasemassa

Vaikka vaihtaisit henkilön nimen ja muuttaisit hiusten väriä, oikeus arvioi, onko henkilö tunnistettavissa tietylle lukijakunnalle.

Jos kirjan henkilön ominaisuudet (ammatti, asuinkunta, perhesuhteet, tietyt elämäntapahtumat) vastaavat niin tarkasti todellista henkilöä, että tämän lähipiiri tai työkaverit tunnistavat hänet, oikeus käsittelee asiaa ikään kuin olisit kirjoittanut hänen oikean nimensä.

Tätä kutsutaan joskus "avainromaaniksi".

2. Rikoslaki: Kunnianloukkaus (RL 24:9)

Jos kirja sisältää henkilöstä valheellista tietoa tai esittää häitä halventavalla tavalla, kyseessä voi olla kunnianloukkaus.

Totuusperusta: Jos kirjoitat jotain, joka voidaan todistaa paikkansapitäväksi, se ei yleensä ole kunnianloukkaus (paitsi jos se on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ilman hyväksyttävää syytä).

Arvostelu: Myös todenperäinen arvostelu voi olla rangaistavaa, jos se on esitetty halventavassa tarkoituksessa ja on "arvostelun kohteen ja olosuhteet huomioon ottaen selvästi ylilyönti".

3. Rikoslaki: Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8)

Tämä on usein vaarallisempi pykälä kirjailijalle kuin kunnianloukkaus.

Jos kirja paljastaa henkilön yksityiselämästä tietoja (esim. sairaushistoria, seksuaalisuus, taloudelliset asiat, perhesalaisuudet), se voi olla rangaistavaa, vaikka tiedot olisivat totta.

Suoja ulottuu myös sellaisiin tietoihin, jotka on tarkoitettu pidettäväksi yksityisinä. Vaikka kirja olisi "fiktiota", jos se paljastaa tunnistettavan henkilön intiimejä salaisuuksia, suoja astuu voimaan.

4. Vahingonkorvauslaki

Rikosoikeudellisen rangaistuksen (sakot) lisäksi henkilö voi vaatia sinulta vahingonkorvausta.

Kärsimyskorvaus: Henkilö voi vaatia korvausta henkisestä kärsimyksestä, jota kirjan julkaiseminen on aiheuttanut.

Taloudellinen vahinko: Jos kirjan vuoksi henkilö esimerkiksi menettää työpaikkansa tai hänen maineensa kärsii niin, että hän menettää tuloja, voit joutua korvaamaan nämäkin.

5. Julkisuuden henkilö vs. Yksityinen henkilö

Oikeuskäytäntö tekee eron sen välillä, kenen elämästä kirjoitetaan.

Julkisuuden henkilöt (poliitikot, julkkiset): Heidän sietokynsänsä on korkeampi. Heille saa osoittaa kovempaakin arvostelua, ja heidän yksityiselämäänsä voidaan käsitellä laajemmin, jos sillä on yleistä mielenkiintoa.

Yksityiset henkilöt: Yksityiselämän suoja on erittäin vahva. Jos kirja kohdistuu "tavalliseen" ihmiseen, joka ei ole hakeutunut julkisuuteen, kynnys loukkaukselle on paljon matalampi.

6. "Vapaamuotoisuus"-lauseke (Disclaimer)

Monet kirjat alkavat lauseella: "Tämä on fiktiota. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ovat sattumaa."

Oikeudellinen painoarvo: Tällainen lauseke ei suojaa automaattisesti vastuulta. Jos tuomioistuin katsoo, että tarkoitus on nimenomaan ollut maalata tunnistettava kuvaus todellisesta henkilöstä ja aiheuttaa hänelle haittaa, lauseke ei pelasta. Se on lähinnä yritys rajata tekijänoikeudellisia kysymyksiä tai varautua vahinkoihin, mutta se ei kumoa rikoslakia.

Pointtina on tosiaan se, onko tunnistettavissa siitä kirjasta.

Näinhän ei tässä nimenomaisessa tapauksessa ole tapahtunut.

Mikäli ei olisi tunnistettavissa, miksi kirjaan on edes viitattu täällä?

Artistin henkilöllisyyttä alettiin arvuutella täällä välittömästi Hesarin artikkelin ilmestyttyä, ja pian tämä toinen media ilmoitti paljastaneensa sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirja on tehty romaanina, miten siitä voisi joutua korvausvastuuseen? 

Ei mitenkään. Nämä asiat käydään läpi kustantamossa ja tarvittaessa konsultoidaan lakimiestä.

Eiköhän kirjan kanssa ole kaikki aivan fine. Muusikkohan yritti puuttua sen julkaisuun, mutta kustannusyhtiö seisoi kirjailijansa rinnalla ja julkaisi kirjan. 

Siinä kohtaa AIVAN VARMASTI kustannusyhtiön toimesta tarkistettiin, ettei kirja sisällä mitään, mistä voisi esimerkiksi seurata oikeusjuttu, vaikka muusikko miten haluaisi ryhtyä hankalaksi.

Korjataan sen verran että siinä on laskettu että kirjan myyntituotot ylittää mahdolliset vahingonkorvaukset. Se kun ei Suomen laki salli kunnianloukkausta vaikka loukattu olisikin jonkun mielestä väärin toiminut. Pidän käräjöintiä ihan todennäköisenä

Tajuathan, että kirja on useita vuosia vanha jo? Miksei käräjillä olla jo oltu?

Täällä viedään nyt huomiota tekijästä uhriin. Klassista.

Keskittykää tekijään!

13-, 9-, 7- ja 3-vuotiaat tyttäret.

ja itse sanoi 12-v:lle että tämä on sielunkunppani oma lapsi oli silloin 7-v?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirja on tehty romaanina, miten siitä voisi joutua korvausvastuuseen? 

Voit joutua korvausvastuuseen ja jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen, vaikka teos olisi merkitty kaunokirjallisuudeksi eli romaaniksi.

Suomessa sananvapaus on perustuslain turvaama oikeus, mutta se ei ole ehdoton. Se rajoittuu muiden perusoikeuksien, kuten yksityiselämän suojan ja kunnian kunnioittamisen, osalta. Tässä ovat keskeiset lait ja periaatteet, jotka määrittävät vastuun:

1. Tunnistettavuus on avainasemassa

Vaikka vaihtaisit henkilön nimen ja muuttaisit hiusten väriä, oikeus arvioi, onko henkilö tunnistettavissa tietylle lukijakunnalle.

Jos kirjan henkilön ominaisuudet (ammatti, asuinkunta, perhesuhteet, tietyt elämäntapahtumat) vastaavat niin tarkasti todellista henkilöä, että tämän lähipiiri tai työkaverit tunnistavat hänet, oikeus käsittelee asiaa ikään kuin olisit kirjoittanut hänen oikean nimensä.

Tätä kutsutaan joskus "avainromaaniksi".

2. Rikoslaki: Kunnianloukkaus (RL 24:9)

Jos kirja sisältää henkilöstä valheellista tietoa tai esittää häitä halventavalla tavalla, kyseessä voi olla kunnianloukkaus.

Totuusperusta: Jos kirjoitat jotain, joka voidaan todistaa paikkansapitäväksi, se ei yleensä ole kunnianloukkaus (paitsi jos se on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ilman hyväksyttävää syytä).

Arvostelu: Myös todenperäinen arvostelu voi olla rangaistavaa, jos se on esitetty halventavassa tarkoituksessa ja on "arvostelun kohteen ja olosuhteet huomioon ottaen selvästi ylilyönti".

3. Rikoslaki: Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8)

Tämä on usein vaarallisempi pykälä kirjailijalle kuin kunnianloukkaus.

Jos kirja paljastaa henkilön yksityiselämästä tietoja (esim. sairaushistoria, seksuaalisuus, taloudelliset asiat, perhesalaisuudet), se voi olla rangaistavaa, vaikka tiedot olisivat totta.

Suoja ulottuu myös sellaisiin tietoihin, jotka on tarkoitettu pidettäväksi yksityisinä. Vaikka kirja olisi "fiktiota", jos se paljastaa tunnistettavan henkilön intiimejä salaisuuksia, suoja astuu voimaan.

4. Vahingonkorvauslaki

Rikosoikeudellisen rangaistuksen (sakot) lisäksi henkilö voi vaatia sinulta vahingonkorvausta.

Kärsimyskorvaus: Henkilö voi vaatia korvausta henkisestä kärsimyksestä, jota kirjan julkaiseminen on aiheuttanut.

Taloudellinen vahinko: Jos kirjan vuoksi henkilö esimerkiksi menettää työpaikkansa tai hänen maineensa kärsii niin, että hän menettää tuloja, voit joutua korvaamaan nämäkin.

5. Julkisuuden henkilö vs. Yksityinen henkilö

Oikeuskäytäntö tekee eron sen välillä, kenen elämästä kirjoitetaan.

Julkisuuden henkilöt (poliitikot, julkkiset): Heidän sietokynsänsä on korkeampi. Heille saa osoittaa kovempaakin arvostelua, ja heidän yksityiselämäänsä voidaan käsitellä laajemmin, jos sillä on yleistä mielenkiintoa.

Yksityiset henkilöt: Yksityiselämän suoja on erittäin vahva. Jos kirja kohdistuu "tavalliseen" ihmiseen, joka ei ole hakeutunut julkisuuteen, kynnys loukkaukselle on paljon matalampi.

6. "Vapaamuotoisuus"-lauseke (Disclaimer)

Monet kirjat alkavat lauseella: "Tämä on fiktiota. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ovat sattumaa."

Oikeudellinen painoarvo: Tällainen lauseke ei suojaa automaattisesti vastuulta. Jos tuomioistuin katsoo, että tarkoitus on nimenomaan ollut maalata tunnistettava kuvaus todellisesta henkilöstä ja aiheuttaa hänelle haittaa, lauseke ei pelasta. Se on lähinnä yritys rajata tekijänoikeudellisia kysymyksiä tai varautua vahinkoihin, mutta se ei kumoa rikoslakia.

Pointtina on tosiaan se, onko tunnistettavissa siitä kirjasta.

Näinhän ei tässä nimenomaisessa tapauksessa ole tapahtunut.

Mikäli ei olisi tunnistettavissa, miksi kirjaan on edes viitattu täällä?

Artistin henkilöllisyyttä alettiin arvuutella täällä välittömästi Hesarin artikkelin ilmestyttyä, ja pian tämä toinen media ilmoitti paljastaneensa sen.

Eli oli tunniste  ttavissa kuitenkin. Täysin selvä asia oikeu   den näkökulm   asta.

Vierailija kirjoitti:

Lähdin ketjusta eilen koska tänne tuli jotain ällöjä setiä sönköttämään miten miehet ei vaan voi teoilleen mitään.

Jos miehet on niin tunteen eikä järjen vietävissä niin huh huh. 

Nyt täällä on vaihteeksi kaasuvalotusta ja olkiukkoilua siitä miten uhri on johonkin syyllinen ja unohdetaan hei nyt jo se tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kappas kun tiedän pari "feministivassarimiestä" jotka ovat ahdistelleet naisia. Mitä siihen sanoo feminismin takana piilotteleva teennäinen teoriamies. Unohtakaa turha teoretisointi ja mieslapsen puolustelu ja keskittykää kyseiseen tapaukseen inhimillisyyden kautta. 

En "piilottele feminismin takana". Sinä melkein kuin väität, että profeminismini olisi jonkinlainen feikkaus, jonka suojista puolustan (sinun näkökulmastasi) lapsen hyväksikäyttöä. Ei se näin mene. Kai minä nyt tiedän mikä minä olen, ja olen feministi. 

Ja totta kai Pyhimys teki myös väärin tässä. Mutta ei se poista sitä, että koko homma on sellainen sekasotku, ettei siinä ole selkeää uhria ja syyllistä. Ja tytöllä oli valtavasti seksuaalista valtaa. Sitähän ei valtavirran suomalainen nykyfeminismi edes hyväksy. Se hyväksyy vain naisen ikuisen ja universaalin uhriuden. Totta kai tuota tyttöäkin tuossa koiteltiin ja ehkä hyväksikäytettiin häntäkin! Minä olen kyllä tässä ihan kaikkien puolella. Ja toivon laajempaa kuvakulmaa naisten ja miesten suhteisiin ja eritoten feminismiin! Se vaan, kun näemmä loppuu täällä muilta argumentit kesken, niin se on vähän tämmöistä. Kun on vain se putkinäkö, kun tarvittaisiin kaleidoskooppi jne.  Mutta se siitä. 

Nyt kaipaisin ihan ratakiskosta väännettyä uskottavaa selitystä sille, miten 12-vuotiaalla LAPSELLA voi olla SEK*UAALISTA VALTAA KOLMEKYMPPISEEN käppänään? Se*si ja 12-vuotias lapsi sekä yli kolmekymppinen aikamies, mikään näistä sanoista ja käsitteistä ei yksinkertaisesti edes lähtökohtaisesti kuulu yhteen ja vastuu on AINA aikuisella.

Tässä ratakiskosta selitys. Jos sitä 30-kymppistä kiihotti se 12-vuotias, niin silloin 12-vuotias omasi suhteessa 30-vuotiaaseen seksuaalista valtaa. 

-Profeministimies

Ja sinä pidät tuota uskottavana selityksenä, etkä edelleenkään tajua, että ainut mikä tuossa on väärin on se, että kolmekymppinen äijä pitää 12-vuotiasta haluttavana. Siis lasta. Aikuinen pitää LASTA haluttavana, 12-vuotias on vielä lapsi. Lapsella ei ole mitään seksuaalista valtaa, koska vinouma on AIKUISEN mielessä. Vai ovatko miehet niin alikehittyneitä, että kaikki pitäisi laittaa holhouksen alle, kerta aikuinen mies ei ymmärrä eroa aikuisen ja lapsen välillä? Pidätkö miehiä niin apinan tasolla olevina elukoina? Itseäsikin?

En tiedä mitä se mies sanonut tai ajatellut, mutta kyllä itsekin valitettavasti pystyn ja arvioin 12-vuotiaiden haluttavuutta. Tarkemmin siis tulevaa haluttavuutta. En usko että edes ollessamme viimeiset kaksi ihmistä autiosaarella koskisi tyttöön, mutta lapsiakin voi arvioida katsoen millaisia tulevat olemaan 5-10 vuoden kuluttua. Eikä tämä tarkoita, että olisi sopivaa alkaa gromaamaan tyttöjä, mutta monissa kulttuureissa juuri niin on tehty. Mikä todistaa myös, että ilmiö on luonnollinen.

Todella hienoa ja rohkeaa, että tunnustit tämän ja olit tässä rehellinen. Kyllä, on totta, että 12-vuotiaissa tytöissä on nähtävissä jonkinlainen kohta puhkeava naisellisuus ja sitä kautta voi arvioida, millainen nainen tästä olisi tulossa sitten vuosien päästä. 12-vuotias on ikään kuin tyttö-nainen. Ja monet miehet varmaan ajattelevat tällaisia ajatuksia, ilman, että se on millään tavalla pedofiliaa tai pyrkimystä lapsen hyväksikäyttöön. Hyvä tuo kommenttisi, ettet koskisi vaikka olisitte autiolla saarella. Tämä kuulostaa, jos tästä puhuu, nyky-yhteiskunnassa aivan sairaalta ja ihminen tuomitaan välittömästi nimenomaan pedofiliasta. Mutta kyseessä on ennemminkin jonkinlainen tyttöyden ja naisellisuuden mystiikan ihailu. 

Sitäpaitsi lisättäköön, että kyllä sitä tulee pojistakin arvioitua, että kenestä tulee komea Chad jne.. Heteromiehenä tietenkin tunne on toisenlainen tyttöjen kohdalla, mutta periaatteessa samaa "analysointia" se on, enkä usko että sitä edes voisi ikinä sulkea pois mielestään. Voisi kyllä epärehellisesti muuta väittää.

Onko mielessäsi käynyt, että sinulla saattaa olla poikkeuksellisen paljon ajatuksia, joissa koko aina ja kaikkialla arvioit ihmisten ulkonäköä (ja sitä kautta soveltuvissa tapauksissa seksuaalista haluttavuutta)? Olen nimittäin jokseenkin varma, etteivät kuvaamaasi poikalasten ei-seksuaalista arviointia kaikki ihmiset tee, eivät miehet eivätkä naiset. Ei tuo ole mikään universaali yleisnhimillinen ilmiö.

No vaikea sanoa. Sä tunnet oman näkökulmasi, mä omani. Enkä voi luottaa sun olevan aidosti rehellisen. Näen tälle kyllä ihan evolutiivisetkin perusteet. Toki ihmisiä tulee arvioitua myös muilla akseleilla.

Sinulla on hämmästyttävän vahva oletus siitä, että oma normaalisi on koko maailman normaali. Yhtä hyvin voisi p*dofiili olettaa, että kaikilla on seksuaalisia ajatuksia taaperoista, kun kerran hänelläkin on.

Eroaako sun oletus omasta normaaliudestasi jotenkin tästä?

Jos olet edelleen tää sama tyyppi, joka on täällä julistanut ihan kaikkien miesten katselevan himokkaasti 14-vuotiaita voimatta sille mitään (ja luojan kiitos toimimatta sen pohjalta), niin joo, aika vahva ero. Ei ole minulle tullut mieleen julistaa kaikkien naisten tekevän tai ajattelevaan juurikaan yhtään mitään vain siksi, että minä henk. koht. teen tai ajattelen.

En tiedä onko täällä kukaan ihan kaikista puhunut? En minä ainakaan. Mutta varsin luonnollisena pidän, että mies rekisteröi seksikkäät muodot. Voi vilkaista toisenkin kerran. Ei nyt kuolaamaan tarvitse jäädä, mutta jos nyt edessä keinuu kävellessä, niin joo.. Ei sille nyt runkattua tulisi omalla kohtaa, kun muutakin persematskua riittää niin, ettei yksi perse enää illalla ole mielessä.

 

Itse siis huomaan nämä ja katson toisenkin kerran, kuten tekee ketjun toinenkin mies. Lisäksi pidän tätä biologisesti normaalina, joten kyllä varmaan valtaosa terveistä miehistä toimii samoin. Toiset voivat paremmin onnistua välttämään sen toisen tsekkauksen, joillakin taas alkaa kieli valua ulos.

Kysyin mieheltäni, että katsooko hän tyttäriemme ikäisten tyttölasten perseitä ja tissejä ja kuvitteleeko heidät alasti. En ole pätkääkään mustasukkainen, hänen ei tarvitse koskaan peitellä minulta sitä jos pitää jotakuta viehättävänä. Mutta tämän kysymyksen kohdalla hän pomppasi tuohtuneena ja kuvotuksen ilme kasvoillaan ylös ja sanoi tiukasti silmiin katsoen, että mitäpä veikkaat, onko tuollainen todellakaan normaalia kaikille miehille. Ja kieltämättä, jos muistelen niitä naisia joita hän katselee, niin ovat olleet kyllä aikuisia kaikki. Aikuisissakin naisissa on niin paljon katsottavaa ja ihailtavaa, että kyllä siinä on jotain hyvin epänormaalia, jos huomio kiinnittyy lapsiin. Tai sitten täytyy elää jossain Inarin selän takana munkkimuostarissa, jos ei muka aikuisia viehättäviä naisia tule riittävästi kaduilla vastaan niin että huomio pysyy aikuisissa.

Nyt vaan unohtui tyttöjen ikä ja lisäksi todistus on erittäin epäluotettava. Sitäpaitsi kun se hyvä perse tulee näkökenttään, niin ei siinä yleensä ole vieressä toista vastaavaa aikuisen hyvää persettä. Ei se, että on nähnyt hyvän aikuisen perseen jossain vartti sitten liity katsomisiin siinä hetkessä. Perseennälkää voi sanoa liki kyltymättömäksi niin, että aina sen paikalla olevan hyvän perseen huomaa.

Niin, sinun tapauksessasi käy noin. P*dofiili ei voi olla katsomatta taaperoa. Eikä kumpikaan voi tietää, mitä vieressä seisova ihminen katsoo ja millaisin tuntein. Tää yleistäminen tässä on ärsyttävää.

No biologian voi yleistää, vaikka se ei ihan kaikkia koskettaisikaan. Miehenä mulla on myös vähän parempi ja rehellisempi perspektiivi asiaan. Eikä ole kyse vain itseni havainnoinnista, vaan myös muiden miesten. En ole koskaan kuullut kasvokkain miehen sanovan, ettei hyvä perse olisi hyvä perse, jos kantaja alaikäinen. Tai että ne perseet muuttuisivat näkymättömiksi, koska väärä ikä. Toki itsehillinnällä voi estää tuijottamisen ja kiihottumisen, mutta turha väittää ettei niitä perseitä noteeraisi.

Jäi nyt kiinnostamaan, että oletko kuullut kasvokkain miehen sanovan, että hyvä perse ON hyvä perse, jos kantaja on alaikäinen? Vai onko niin, ettei kumpikaan ole tullut suoraan puheeksi?

Kyllä on usein sanottu ja elein annettu ymmärtää, että huh huh mikä perse, mutta alaikäinen. Toki myönnettävä, että näissä tapauksissa oltu jotain 20-30v ja tytöt ehkä 15. Nelikymppisten ja vanhempien rellestysporukoissa ei ole tullut juurikaan oltua. Häveliäisyys saattaa keskimäärin lisääntyä, mutta en ole varma. Musta tuntuu, että monella tapaa mies jää sisäisesti parikymppiseksi ainakin niin pitkään kuin on edes mies eli ei impotentti.

 

On näistä kuitenkin kulttuurisia viittauksia paljonkin. Muualla maailmassa tästä tuskin edes keskusteltaisiin, mutta meilläkin lauluissa ja takavuosikymmenien julkkisten toimissa ja niiden hyväksynnässä näkyy. Viime vuosikymmeninä ikärajat nousseet lain ja kulttuurin muutoksen myötä, mutta ei laki tai vanhojen naisten paheksunta muuta miljoonien vuosien kehittämiä viettejä.

Onko tämä nyt näin, että artisti täällä itse kirjoittelee? Artistikin oli viesteissä kirjoittanut, ettei ole mikään isähahmo vaan vielä itsekin ihan lapsi, tai jotenkin tähän tapaan. 
Joka tapauksessa tarkoitat, että olet itse jäänyt kehityksessä 20-vuotiaan tasolle. Ihmisen etuotsalohkothan kypsyvät 25-vuotiaaksi asti, ja miehillä varsinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirja on tehty romaanina, miten siitä voisi joutua korvausvastuuseen? 

Voit joutua korvausvastuuseen ja jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen, vaikka teos olisi merkitty kaunokirjallisuudeksi eli romaaniksi.

Suomessa sananvapaus on perustuslain turvaama oikeus, mutta se ei ole ehdoton. Se rajoittuu muiden perusoikeuksien, kuten yksityiselämän suojan ja kunnian kunnioittamisen, osalta. Tässä ovat keskeiset lait ja periaatteet, jotka määrittävät vastuun:

1. Tunnistettavuus on avainasemassa

Vaikka vaihtaisit henkilön nimen ja muuttaisit hiusten väriä, oikeus arvioi, onko henkilö tunnistettavissa tietylle lukijakunnalle.

Jos kirjan henkilön ominaisuudet (ammatti, asuinkunta, perhesuhteet, tietyt elämäntapahtumat) vastaavat niin tarkasti todellista henkilöä, että tämän lähipiiri tai työkaverit tunnistavat hänet, oikeus käsittelee asiaa ikään kuin olisit kirjoittanut hänen oikean nimensä.

Tätä kutsutaan joskus "avainromaaniksi".

2. Rikoslaki: Kunnianloukkaus (RL 24:9)

Jos kirja sisältää henkilöstä valheellista tietoa tai esittää häitä halventavalla tavalla, kyseessä voi olla kunnianloukkaus.

Totuusperusta: Jos kirjoitat jotain, joka voidaan todistaa paikkansapitäväksi, se ei yleensä ole kunnianloukkaus (paitsi jos se on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ilman hyväksyttävää syytä).

Arvostelu: Myös todenperäinen arvostelu voi olla rangaistavaa, jos se on esitetty halventavassa tarkoituksessa ja on "arvostelun kohteen ja olosuhteet huomioon ottaen selvästi ylilyönti".

3. Rikoslaki: Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8)

Tämä on usein vaarallisempi pykälä kirjailijalle kuin kunnianloukkaus.

Jos kirja paljastaa henkilön yksityiselämästä tietoja (esim. sairaushistoria, seksuaalisuus, taloudelliset asiat, perhesalaisuudet), se voi olla rangaistavaa, vaikka tiedot olisivat totta.

Suoja ulottuu myös sellaisiin tietoihin, jotka on tarkoitettu pidettäväksi yksityisinä. Vaikka kirja olisi "fiktiota", jos se paljastaa tunnistettavan henkilön intiimejä salaisuuksia, suoja astuu voimaan.

4. Vahingonkorvauslaki

Rikosoikeudellisen rangaistuksen (sakot) lisäksi henkilö voi vaatia sinulta vahingonkorvausta.

Kärsimyskorvaus: Henkilö voi vaatia korvausta henkisestä kärsimyksestä, jota kirjan julkaiseminen on aiheuttanut.

Taloudellinen vahinko: Jos kirjan vuoksi henkilö esimerkiksi menettää työpaikkansa tai hänen maineensa kärsii niin, että hän menettää tuloja, voit joutua korvaamaan nämäkin.

5. Julkisuuden henkilö vs. Yksityinen henkilö

Oikeuskäytäntö tekee eron sen välillä, kenen elämästä kirjoitetaan.

Julkisuuden henkilöt (poliitikot, julkkiset): Heidän sietokynsänsä on korkeampi. Heille saa osoittaa kovempaakin arvostelua, ja heidän yksityiselämäänsä voidaan käsitellä laajemmin, jos sillä on yleistä mielenkiintoa.

Yksityiset henkilöt: Yksityiselämän suoja on erittäin vahva. Jos kirja kohdistuu "tavalliseen" ihmiseen, joka ei ole hakeutunut julkisuuteen, kynnys loukkaukselle on paljon matalampi.

6. "Vapaamuotoisuus"-lauseke (Disclaimer)

Monet kirjat alkavat lauseella: "Tämä on fiktiota. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ovat sattumaa."

Oikeudellinen painoarvo: Tällainen lauseke ei suojaa automaattisesti vastuulta. Jos tuomioistuin katsoo, että tarkoitus on nimenomaan ollut maalata tunnistettava kuvaus todellisesta henkilöstä ja aiheuttaa hänelle haittaa, lauseke ei pelasta. Se on lähinnä yritys rajata tekijänoikeudellisia kysymyksiä tai varautua vahinkoihin, mutta se ei kumoa rikoslakia.

Pointtina on tosiaan se, onko tunnistettavissa siitä kirjasta.

Näinhän ei tässä nimenomaisessa tapauksessa ole tapahtunut.

Mikäli ei olisi tunnistettavissa, miksi kirjaan on edes viitattu täällä?

Artistin henkilöllisyyttä alettiin arvuutella täällä välittömästi Hesarin artikkelin ilmestyttyä, ja pian tämä toinen media ilmoitti paljastaneensa sen.

Eli oli tunniste  ttavissa kuitenkin. Täysin selvä asia oikeu   den näkökulm   asta.

Jos artisti olisi ollut tunnistettavissa KIRJASTA, tämä ketju olisi syntynyt vuonna 2024.

Jos kirja olisi aiheuttanut mainehaittaa, tämä kaikki olisi tapahtunut vuonna 2024.

Ai helvetti, persupsykoosi se elää ja voi hyvin.

Kaikki miehet eivät varmasti "himoitse" teinilapsia, mutta niille jotka näin tekevät toivotan voimia. Kuitenkin se ero muiden kulttuureiden ja meidän "persujen" välillä on se antaako impulsseilleen vallan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirja on tehty romaanina, miten siitä voisi joutua korvausvastuuseen? 

Voit joutua korvausvastuuseen ja jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen, vaikka teos olisi merkitty kaunokirjallisuudeksi eli romaaniksi.

Suomessa sananvapaus on perustuslain turvaama oikeus, mutta se ei ole ehdoton. Se rajoittuu muiden perusoikeuksien, kuten yksityiselämän suojan ja kunnian kunnioittamisen, osalta. Tässä ovat keskeiset lait ja periaatteet, jotka määrittävät vastuun:

1. Tunnistettavuus on avainasemassa

Vaikka vaihtaisit henkilön nimen ja muuttaisit hiusten väriä, oikeus arvioi, onko henkilö tunnistettavissa tietylle lukijakunnalle.

Jos kirjan henkilön ominaisuudet (ammatti, asuinkunta, perhesuhteet, tietyt elämäntapahtumat) vastaavat niin tarkasti todellista henkilöä, että tämän lähipiiri tai työkaverit tunnistavat hänet, oikeus käsittelee asiaa ikään kuin olisit kirjoittanut hänen oikean nimensä.

Tätä kutsutaan joskus "avainromaaniksi".

2. Rikoslaki: Kunnianloukkaus (RL 24:9)

Jos kirja sisältää henkilöstä valheellista tietoa tai esittää häitä halventavalla tavalla, kyseessä voi olla kunnianloukkaus.

Totuusperusta: Jos kirjoitat jotain, joka voidaan todistaa paikkansapitäväksi, se ei yleensä ole kunnianloukkaus (paitsi jos se on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ilman hyväksyttävää syytä).

Arvostelu: Myös todenperäinen arvostelu voi olla rangaistavaa, jos se on esitetty halventavassa tarkoituksessa ja on "arvostelun kohteen ja olosuhteet huomioon ottaen selvästi ylilyönti".

3. Rikoslaki: Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8)

Tämä on usein vaarallisempi pykälä kirjailijalle kuin kunnianloukkaus.

Jos kirja paljastaa henkilön yksityiselämästä tietoja (esim. sairaushistoria, seksuaalisuus, taloudelliset asiat, perhesalaisuudet), se voi olla rangaistavaa, vaikka tiedot olisivat totta.

Suoja ulottuu myös sellaisiin tietoihin, jotka on tarkoitettu pidettäväksi yksityisinä. Vaikka kirja olisi "fiktiota", jos se paljastaa tunnistettavan henkilön intiimejä salaisuuksia, suoja astuu voimaan.

4. Vahingonkorvauslaki

Rikosoikeudellisen rangaistuksen (sakot) lisäksi henkilö voi vaatia sinulta vahingonkorvausta.

Kärsimyskorvaus: Henkilö voi vaatia korvausta henkisestä kärsimyksestä, jota kirjan julkaiseminen on aiheuttanut.

Taloudellinen vahinko: Jos kirjan vuoksi henkilö esimerkiksi menettää työpaikkansa tai hänen maineensa kärsii niin, että hän menettää tuloja, voit joutua korvaamaan nämäkin.

5. Julkisuuden henkilö vs. Yksityinen henkilö

Oikeuskäytäntö tekee eron sen välillä, kenen elämästä kirjoitetaan.

Julkisuuden henkilöt (poliitikot, julkkiset): Heidän sietokynsänsä on korkeampi. Heille saa osoittaa kovempaakin arvostelua, ja heidän yksityiselämäänsä voidaan käsitellä laajemmin, jos sillä on yleistä mielenkiintoa.

Yksityiset henkilöt: Yksityiselämän suoja on erittäin vahva. Jos kirja kohdistuu "tavalliseen" ihmiseen, joka ei ole hakeutunut julkisuuteen, kynnys loukkaukselle on paljon matalampi.

6. "Vapaamuotoisuus"-lauseke (Disclaimer)

Monet kirjat alkavat lauseella: "Tämä on fiktiota. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ovat sattumaa."

Oikeudellinen painoarvo: Tällainen lauseke ei suojaa automaattisesti vastuulta. Jos tuomioistuin katsoo, että tarkoitus on nimenomaan ollut maalata tunnistettava kuvaus todellisesta henkilöstä ja aiheuttaa hänelle haittaa, lauseke ei pelasta. Se on lähinnä yritys rajata tekijänoikeudellisia kysymyksiä tai varautua vahinkoihin, mutta se ei kumoa rikoslakia.

Pointtina on tosiaan se, onko tunnistettavissa siitä kirjasta.

Näinhän ei tässä nimenomaisessa tapauksessa ole tapahtunut.

Mikäli ei olisi tunnistettavissa, miksi kirjaan on edes viitattu täällä?

Artistin henkilöllisyyttä alettiin arvuutella täällä välittömästi Hesarin artikkelin ilmestyttyä, ja pian tämä toinen media ilmoitti paljastaneensa sen.

Eli oli tunniste  ttavissa kuitenkin. Täysin selvä asia oikeu   den näkökulm   asta.

Eli HS tässä haastetaan oikeuteen? Vai mikä? Sen jutun perusteellahan kohu syntyi.

Vierailija kirjoitti:

Lähdin ketjusta eilen koska tänne tuli jotain ällöjä setiä sönköttämään miten miehet ei vaan voi teoilleen mitään.

Jos miehet on niin tunteen eikä järjen vietävissä niin huh huh. 

Ainut mitä täällä käsittääkseni sanottiin, että aikuiset miehet saattavat katsoa teini-ikäisten naiselliset muodot jo omaavien tyttöjen takapuolia ja vartaloita kaupungilla. 

Tästä teosta eräällä tavalla sanottiin, ettei sille voi mitään.

Mutta ei sanottu, että mies ei voisi mitään tekemälleen seksuaaliselle väkivallalle tai ahdistelulle. Että se olisi uhrin syy. Ei niin ole sanottu. On vain yritetty tuoda keskusteluun se asia, että miehet kiihottuvat seksuaalisesti sukukypsistä naisista, joita esimerkiksi naisen muodot omaavat 14-vuotiaat ovat. Tämä on tietenkin hyvin äärimmäisen vaikea ja kiusallinen aihepiiri. Ja mitä ilmeisemmin olisi sitten kannattanut olla tästä vain hiljaa. Mutta on kyllä ollut kiehtovaa nähdä, miten tämä aivan selkeästi monta kertaa ilmaistu asia on lähes kaikissa vastauksissa ymmärretty täällä väärin. Tarkoituksellisesti väärinymmärretty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12v on tiukka.

Karvat varmaan kummnikin jo. Koraanin lukijoille jo iäkäs.

Ilmiannettu

Oletko lukenut koraania? Suoraan lukee, että 8-vuotiaan kanssa naimisiin. Jokainen voi mielessään miettiä, että kuinka tervettä, mutta näin siellä lukee. Se on kiistaton tosiasia.

Annatko varmuuden vuoksi luvut ja jakeet?

Sunan an-Nasa'i 3379

Tajuathan oikeusvänkääjä, että kirja on useita vuosia vanha jo? 

Jos kirjassa olisi aihetta oikeusjuttuun, miksei käräjillä olla jo oltu?

Oletko siinä harhaluulossa, että HS mainosti tällä artikkelilla uunituoretta kirjaa ja kaikki olisi ikään kuin tapahtunut samaan aikaan? Näin ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut kaikkia viestejä, mutta ilmeisesti tyttö haki isähahmoa, pyhimys vastasi ettei hänestä ole isähahmoksi, eli haki jotain muuta roolia. Minähän se muu rooli voisi olla, jos kirjoittelee noin nuoren kanssa? Hm?

Hän oli 12-vuotiaan sielunkumppani ja salainen ystävä. Ihan perus kolmikymppiselle perheenisälle.

Mitähän Pyhimys olisi mieltä, jos omalla vanhimmalla tyttärellä olisi samanlainen yli kolmekymppinen äijä sielunkumppanina ja äijä vain odottaisi, milloin tytär lähestyy täysi-ikäisyyttä, jolloin alkaisi s-viestittely? Olisi vissiin ihan ok? Hänellä taitaa olla neljä tytärtä, niin kaikille varmasti löytyisi halukas keski-ikää lähestyvä mentori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut kaikkia viestejä, mutta ilmeisesti tyttö haki isähahmoa, pyhimys vastasi ettei hänestä ole isähahmoksi, eli haki jotain muuta roolia. Minähän se muu rooli voisi olla, jos kirjoittelee noin nuoren kanssa? Hm?

Hän oli 12-vuotiaan sielunkumppani ja salainen ystävä. Ihan perus kolmikymppiselle perheenisälle.

Oma vaimo lapset

Sivusuhde nainen ja lapsia

Grooming

Keikat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä miehet, jotka tekevät rikosilmoituksen kunnianloukkaksesta, toimittuaan itse ensi väärin tai rikollisesti, usein pitkäaikaisesti ja pysyvää haittaa uhrille tuottaen, ovat ihan oma lukunsa. Narsisti-sosiopaatteja. 

.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että näitä tulee esiin ja keikat peruuntuu jne. niin se ehkä toimii pelotteena muillekin, että miten kohdella nuoria fanejaan ja naisia yleensäkin. 

Kunhan vain perustuu totuuteen. Muuten käy niin, että tähän maahan ei tule yksikään artisti esiintymään. Ei tarvita halleja, se lienee hyvä puoli siinä tapauksessa.

No eikä käy! Miten tää edes liittyy asiaan? 

 

Muusikko on Hesarissa itse myöntänyt tämän salaisen ystävyyden. 

 

Lue Suomen Journalistiliiton ohjeet toimittajille. Tää ei ole mikään USA jossa sananvapaus tarkoittaa sitä että voi sanoa ja kirjoittaa ihan mitä lystää. 

Miten liittyy asiaan? Siten, että Helsingin Sanomat ei ole kunnostautunut objektiivisen totuuden viestittäjänä. He ovat olleet syytettynä myös kyseisten ohjeiden noudattamattomuudesta. Suomessa voi kirjoittaa mitä vain, mutta siitä joutuu samalla tavalla vastuuseen kuin Yhdysvalloissa. Meillä korvaussummat ovat tyypillisesti pienempiä, mutta tämäkin on korjaantumassa. 

Kirja tuli 2024.

Eka joka kertoinimen oli Uuno. Koska tekijä myönsi Hesarissa tekinsa. Nimi vain puuttui.

Ei media ole syyllinen.

Vaan se tekijä.

Kirjoitan yksinkertaisesti jotta yksinkertaiset ymmärtää.

Joskus kustantamot joutuvat ottamaan kantaa kunnianloukkauskysymyksiin, ja siksi autofiktiossa ollaan tarkkoja. Olen itse kirjoittanut omaelämäkerrallisen kirjan josta kustantaja halusi sensuroida ja anonymisoida joitakin henkilökohtaisuuksia, jotta epäsuotuissa valossa kuvatut ihmiset eivät tekisi rikosilmoitusta ja alkaisi esittää vaatimuksia. 

Joku aina pahoittaa mielensä jos hänestä ei kirjoiteta kivasti, mutta HS:n artikkelin mukaan ongelmakohdista oli keskusteltu kustantamossa jo silloin 2024 kun Saana A:n esikoisteosta oltiin julkaisemassa. En tiedä oliko artistille tarjottu mahdollisuutta lukea käsikirjoitusta etukäteen, mutta HS:ssa sanotaan että hän oli uhkaillut kustantamoa ja yrittänyt estää kirjan julkaisemisen.

Mitään kohua ei kuitenkaan syntynyt ennen kuin vasta nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perui itse keikkansa. Sen verran sitä hävettää. 

Toinen vaihtoehto on se, että sillä tavoin saa miljoonakorvaukset. Eli jos joutuu syyttömästi tällaisen kohteeksi, korvausoikeudenkäynnissä saa todella isot rahat, kun voi todistaa tulonmenetykset. Eli muistisääntö: jos joku aiheuttaa tahallaan sinulle haittaa, hae sairauslomaa (todistaa henkisen kärsimyksen), laita firma nurin jne. Vahingon aiheuttaja on tällöin korvausvelvollinen.

Jos sen itse peruu, niin itsehän siinä sen tulonmenetyksen aiheuttaa. 

Veikkaan, että hänellä on nyt aika heikko hetki, ja esiintyminen tuntuu vaikealta. Mikä sinänsä kertoo ehkä siitä, että hänellä hiukan omatuntoa kaihertaa.