Lue keskustelun säännöt.
Pyhimys canceloitu
06.07.2026 |
Keikkoja peruutetaan. Seuraavaksi persuihin Rydmanin avustajaksi
Kommentit (1335)
Kaikki selkeästi moraalisesti tuomittavat asiat eivät ole rikollisia asioita. Cancelointiin ne voivat silti johtaa, koska yleisöllä on moraali.
Ts. pelkkä lapsen jäätävä manipuloiminen ja henkinen kaltoinkohtelu auktoriteettiasemassa (josta on täällä ketjussa jo ERITTÄIN tarkat kuvaukset) ei varmaankaan täytä rikoksen tunnusmerkkejä, jos ei ole esimerkiksi puhuttu seksuaalisista asioista eikä vaihdettu seksuaalista materiaalia ennen suojaikärajan täyttymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perui itse keikkansa. Sen verran sitä hävettää.
Toinen vaihtoehto on se, että sillä tavoin saa miljoonakorvaukset. Eli jos joutuu syyttömästi tällaisen kohteeksi, korvausoikeudenkäynnissä saa todella isot rahat, kun voi todistaa tulonmenetykset. Eli muistisääntö: jos joku aiheuttaa tahallaan sinulle haittaa, hae sairauslomaa (todistaa henkisen kärsimyksen), laita firma nurin jne. Vahingon aiheuttaja on tällöin korvausvelvollinen.
🤣. Oletko katsellut vähän liikaa telkkaria? Oikein muistisääntö. Yhtään kukaan ei ole korvausvelvollinen, jos itse ajaa yrityksensä alas.
Eikä Suomessa saa mitään jättimäisiä korvauksia mistään, paitsi jos on istunut linnassa vuosia syyttömänä.
Sitä paitsi P on tehnyt ne asiat, joista häntä syytetään.
The end.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirja on tehty romaanina, miten siitä voisi joutua korvausvastuuseen?
Voit joutua korvausvastuuseen ja jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen, vaikka teos olisi merkitty kaunokirjallisuudeksi eli romaaniksi.
Suomessa sananvapaus on perustuslain turvaama oikeus, mutta se ei ole ehdoton. Se rajoittuu muiden perusoikeuksien, kuten yksityiselämän suojan ja kunnian kunnioittamisen, osalta. Tässä ovat keskeiset lait ja periaatteet, jotka määrittävät vastuun:
1. Tunnistettavuus on avainasemassa
Vaikka vaihtaisit henkilön nimen ja muuttaisit hiusten väriä, oikeus arvioi, onko henkilö tunnistettavissa tietylle lukijakunnalle.
Jos kirjan henkilön ominaisuudet (ammatti, asuinkunta, perhesuhteet, tietyt elämäntapahtumat) vastaavat niin tarkasti todellista henkilöä, että tämän lähipiiri tai työkaverit tunnistavat hänet, oikeus käsittelee asiaa ikään kuin olisit kirjoittanut hänen oikean nimensä.
Tätä kutsutaan joskus "avainromaaniksi".
2. Rikoslaki: Kunnianloukkaus (RL 24:9)
Jos kirja sisältää henkilöstä valheellista tietoa tai esittää häitä halventavalla tavalla, kyseessä voi olla kunnianloukkaus.
Totuusperusta: Jos kirjoitat jotain, joka voidaan todistaa paikkansapitäväksi, se ei yleensä ole kunnianloukkaus (paitsi jos se on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ilman hyväksyttävää syytä).
Arvostelu: Myös todenperäinen arvostelu voi olla rangaistavaa, jos se on esitetty halventavassa tarkoituksessa ja on "arvostelun kohteen ja olosuhteet huomioon ottaen selvästi ylilyönti".
3. Rikoslaki: Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8)
Tämä on usein vaarallisempi pykälä kirjailijalle kuin kunnianloukkaus.
Jos kirja paljastaa henkilön yksityiselämästä tietoja (esim. sairaushistoria, seksuaalisuus, taloudelliset asiat, perhesalaisuudet), se voi olla rangaistavaa, vaikka tiedot olisivat totta.
Suoja ulottuu myös sellaisiin tietoihin, jotka on tarkoitettu pidettäväksi yksityisinä. Vaikka kirja olisi "fiktiota", jos se paljastaa tunnistettavan henkilön intiimejä salaisuuksia, suoja astuu voimaan.
4. Vahingonkorvauslaki
Rikosoikeudellisen rangaistuksen (sakot) lisäksi henkilö voi vaatia sinulta vahingonkorvausta.
Kärsimyskorvaus: Henkilö voi vaatia korvausta henkisestä kärsimyksestä, jota kirjan julkaiseminen on aiheuttanut.
Taloudellinen vahinko: Jos kirjan vuoksi henkilö esimerkiksi menettää työpaikkansa tai hänen maineensa kärsii niin, että hän menettää tuloja, voit joutua korvaamaan nämäkin.
5. Julkisuuden henkilö vs. Yksityinen henkilö
Oikeuskäytäntö tekee eron sen välillä, kenen elämästä kirjoitetaan.
Julkisuuden henkilöt (poliitikot, julkkiset): Heidän sietokynsänsä on korkeampi. Heille saa osoittaa kovempaakin arvostelua, ja heidän yksityiselämäänsä voidaan käsitellä laajemmin, jos sillä on yleistä mielenkiintoa.
Yksityiset henkilöt: Yksityiselämän suoja on erittäin vahva. Jos kirja kohdistuu "tavalliseen" ihmiseen, joka ei ole hakeutunut julkisuuteen, kynnys loukkaukselle on paljon matalampi.
6. "Vapaamuotoisuus"-lauseke (Disclaimer)
Monet kirjat alkavat lauseella: "Tämä on fiktiota. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ovat sattumaa."
Oikeudellinen painoarvo: Tällainen lauseke ei suojaa automaattisesti vastuulta. Jos tuomioistuin katsoo, että tarkoitus on nimenomaan ollut maalata tunnistettava kuvaus todellisesta henkilöstä ja aiheuttaa hänelle haittaa, lauseke ei pelasta. Se on lähinnä yritys rajata tekijänoikeudellisia kysymyksiä tai varautua vahinkoihin, mutta se ei kumoa rikoslakia.
Tarkistithan, ettei tämä tekoälyltä pyytämäsi tuotos sisällä hallusinaatioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko nämä takapuolikeskustelut olla jossain muussa keskustelussa, kun eivät liity tähän asiaan millään tavalla?
Liittyyhän. Aikuinen ukkomies on himoinnut esiteiniä. Suomessa suojaikäraja taitaa olla 16 vuotta. 12-vuotiaan kanssa häslääminen on lailla kiellettyä. Muiden maiden suojarajat ovat varmaankin ihan muuta, mutta Suomessa asiat ovat näin.
Eikä kukaan ole häslännyt alle rajan. Himoa sen sijaan ei ole vielä osattu kriminalisoida
Näistä viesteistä oikein huokuu se miesten täydellinen empatiakyvyttömyys ja julmuus. Lapset nähdään vain jonain himojen kohteena, jotka ovat vapaata riistaa, jos lait tai vanhemmat eivät näitä pysty suojelemaan. Miehet ovat omasta mielestään täysin vailla vastuuta omien tekojensa seurauksista.
Outoa tajunnanvirtaa vailla mitään yhtymäkohtaa sanottuun. Mutta jos nyt inttämään aletaan, niin en minä tosiaan päänisisäisistä tunteista hirveästi ala vastuuta kantamaan muiden puolesta.
Eikä se, että himoitsee jonkun persettä - tai pitää sitä seksikkäänä - tarkoita, että ei pitäisi häntä ihmisenä, jota pitää kunnioittaa ja arvostaa. Emme me miehet ole tavallasi niin yksioikoisia, että keskittyisimme vain lihaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perui itse keikkansa. Sen verran sitä hävettää.
Toinen vaihtoehto on se, että sillä tavoin saa miljoonakorvaukset. Eli jos joutuu syyttömästi tällaisen kohteeksi, korvausoikeudenkäynnissä saa todella isot rahat, kun voi todistaa tulonmenetykset. Eli muistisääntö: jos joku aiheuttaa tahallaan sinulle haittaa, hae sairauslomaa (todistaa henkisen kärsimyksen), laita firma nurin jne. Vahingon aiheuttaja on tällöin korvausvelvollinen.
🤣. Oletko katsellut vähän liikaa telkkaria? Oikein muistisääntö. Yhtään kukaan ei ole korvausvelvollinen, jos itse ajaa yrityksensä alas.
Eikä Suomessa saa mitään jättimäisiä korvauksia mistään, paitsi jos on istunut linnassa vuosia syyttömänä.
Sitä paitsi P on tehnyt ne asiat, joista häntä syytetään.
The end.
En ole katsellut liikaa televisiota. Olen ollut mukana oikeudenkäynneissä, joissa on haettu korvauksia ja niitä myös saatu. Vahingon aiheuttaja on se joka korvaa, mutta ymmärrettävästi hävinnyt osapuoli ei ole kovinkaan halukas tuomaan asiaa esille etenkään jossain mediassa, koska voisi tulla lisää korvattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirja on tehty romaanina, miten siitä voisi joutua korvausvastuuseen?
Ei mitenkään. Nämä asiat käydään läpi kustantamossa ja tarvittaessa konsultoidaan lakimiestä.
Eiköhän kirjan kanssa ole kaikki aivan fine. Muusikkohan yritti puuttua sen julkaisuun, mutta kustannusyhtiö seisoi kirjailijansa rinnalla ja julkaisi kirjan.
Siinä kohtaa AIVAN VARMASTI kustannusyhtiön toimesta tarkistettiin, ettei kirja sisällä mitään, mistä voisi esimerkiksi seurata oikeusjuttu, vaikka muusikko miten haluaisi ryhtyä hankalaksi.
En ole lukenut kaikkia viestejä, mutta ilmeisesti tyttö haki isähahmoa, pyhimys vastasi ettei hänestä ole isähahmoksi, eli haki jotain muuta roolia. Minähän se muu rooli voisi olla, jos kirjoittelee noin nuoren kanssa? Hm?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirja on tehty romaanina, miten siitä voisi joutua korvausvastuuseen?
Voit joutua korvausvastuuseen ja jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen, vaikka teos olisi merkitty kaunokirjallisuudeksi eli romaaniksi.
Suomessa sananvapaus on perustuslain turvaama oikeus, mutta se ei ole ehdoton. Se rajoittuu muiden perusoikeuksien, kuten yksityiselämän suojan ja kunnian kunnioittamisen, osalta. Tässä ovat keskeiset lait ja periaatteet, jotka määrittävät vastuun:
1. Tunnistettavuus on avainasemassa
Vaikka vaihtaisit henkilön nimen ja muuttaisit hiusten väriä, oikeus arvioi, onko henkilö tunnistettavissa tietylle lukijakunnalle.
Jos kirjan henkilön ominaisuudet (ammatti, asuinkunta, perhesuhteet, tietyt elämäntapahtumat) vastaavat niin tarkasti todellista henkilöä, että tämän lähipiiri tai työkaverit tunnistavat hänet, oikeus käsittelee asiaa ikään kuin olisit kirjoittanut hänen oikean nimensä.
Tätä kutsutaan joskus "avainromaaniksi".
2. Rikoslaki: Kunnianloukkaus (RL 24:9)
Jos kirja sisältää henkilöstä valheellista tietoa tai esittää häitä halventavalla tavalla, kyseessä voi olla kunnianloukkaus.
Totuusperusta: Jos kirjoitat jotain, joka voidaan todistaa paikkansapitäväksi, se ei yleensä ole kunnianloukkaus (paitsi jos se on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ilman hyväksyttävää syytä).
Arvostelu: Myös todenperäinen arvostelu voi olla rangaistavaa, jos se on esitetty halventavassa tarkoituksessa ja on "arvostelun kohteen ja olosuhteet huomioon ottaen selvästi ylilyönti".
3. Rikoslaki: Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8)
Tämä on usein vaarallisempi pykälä kirjailijalle kuin kunnianloukkaus.
Jos kirja paljastaa henkilön yksityiselämästä tietoja (esim. sairaushistoria, seksuaalisuus, taloudelliset asiat, perhesalaisuudet), se voi olla rangaistavaa, vaikka tiedot olisivat totta.
Suoja ulottuu myös sellaisiin tietoihin, jotka on tarkoitettu pidettäväksi yksityisinä. Vaikka kirja olisi "fiktiota", jos se paljastaa tunnistettavan henkilön intiimejä salaisuuksia, suoja astuu voimaan.
4. Vahingonkorvauslaki
Rikosoikeudellisen rangaistuksen (sakot) lisäksi henkilö voi vaatia sinulta vahingonkorvausta.
Kärsimyskorvaus: Henkilö voi vaatia korvausta henkisestä kärsimyksestä, jota kirjan julkaiseminen on aiheuttanut.
Taloudellinen vahinko: Jos kirjan vuoksi henkilö esimerkiksi menettää työpaikkansa tai hänen maineensa kärsii niin, että hän menettää tuloja, voit joutua korvaamaan nämäkin.
5. Julkisuuden henkilö vs. Yksityinen henkilö
Oikeuskäytäntö tekee eron sen välillä, kenen elämästä kirjoitetaan.
Julkisuuden henkilöt (poliitikot, julkkiset): Heidän sietokynsänsä on korkeampi. Heille saa osoittaa kovempaakin arvostelua, ja heidän yksityiselämäänsä voidaan käsitellä laajemmin, jos sillä on yleistä mielenkiintoa.
Yksityiset henkilöt: Yksityiselämän suoja on erittäin vahva. Jos kirja kohdistuu "tavalliseen" ihmiseen, joka ei ole hakeutunut julkisuuteen, kynnys loukkaukselle on paljon matalampi.
6. "Vapaamuotoisuus"-lauseke (Disclaimer)
Monet kirjat alkavat lauseella: "Tämä on fiktiota. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ovat sattumaa."
Oikeudellinen painoarvo: Tällainen lauseke ei suojaa automaattisesti vastuulta. Jos tuomioistuin katsoo, että tarkoitus on nimenomaan ollut maalata tunnistettava kuvaus todellisesta henkilöstä ja aiheuttaa hänelle haittaa, lauseke ei pelasta. Se on lähinnä yritys rajata tekijänoikeudellisia kysymyksiä tai varautua vahinkoihin, mutta se ei kumoa rikoslakia.
Tarkistithan, ettei tämä tekoälyltä pyytämäsi tuotos sisällä hallusinaatioita?
Tekoälyllä tuotettu, tarkistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko nämä takapuolikeskustelut olla jossain muussa keskustelussa, kun eivät liity tähän asiaan millään tavalla?
Liittyyhän. Aikuinen ukkomies on himoinnut esiteiniä. Suomessa suojaikäraja taitaa olla 16 vuotta. 12-vuotiaan kanssa häslääminen on lailla kiellettyä. Muiden maiden suojarajat ovat varmaankin ihan muuta, mutta Suomessa asiat ovat näin.
Eikä kukaan ole häslännyt alle rajan. Himoa sen sijaan ei ole vielä osattu kriminalisoida
Näistä viesteistä oikein huokuu se miesten täydellinen empatiakyvyttömyys ja julmuus. Lapset nähdään vain jonain himojen kohteena, jotka ovat vapaata riistaa, jos lait tai vanhemmat eivät näitä pysty suojelemaan. Miehet ovat omasta mielestään täysin vailla vastuuta omien tekojensa seurauksista.
Nää keissit on hyvä muistutus miehille, että vaikka itseltä moraali puuttuu, niin muilla se on ja jos tekee moraalittomia asioita, niin sillä on seurauksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut kaikkia viestejä, mutta ilmeisesti tyttö haki isähahmoa, pyhimys vastasi ettei hänestä ole isähahmoksi, eli haki jotain muuta roolia. Minähän se muu rooli voisi olla, jos kirjoittelee noin nuoren kanssa? Hm?
Hän oli 12-vuotiaan sielunkumppani ja salainen ystävä. Ihan perus kolmikymppiselle perheenisälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirja on tehty romaanina, miten siitä voisi joutua korvausvastuuseen?
Voit joutua korvausvastuuseen ja jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen, vaikka teos olisi merkitty kaunokirjallisuudeksi eli romaaniksi.
Suomessa sananvapaus on perustuslain turvaama oikeus, mutta se ei ole ehdoton. Se rajoittuu muiden perusoikeuksien, kuten yksityiselämän suojan ja kunnian kunnioittamisen, osalta. Tässä ovat keskeiset lait ja periaatteet, jotka määrittävät vastuun:
1. Tunnistettavuus on avainasemassa
Vaikka vaihtaisit henkilön nimen ja muuttaisit hiusten väriä, oikeus arvioi, onko henkilö tunnistettavissa tietylle lukijakunnalle.
Jos kirjan henkilön ominaisuudet (ammatti, asuinkunta, perhesuhteet, tietyt elämäntapahtumat) vastaavat niin tarkasti todellista henkilöä, että tämän lähipiiri tai työkaverit tunnistavat hänet, oikeus käsittelee asiaa ikään kuin olisit kirjoittanut hänen oikean nimensä.
Tätä kutsutaan joskus "avainromaaniksi".
2. Rikoslaki: Kunnianloukkaus (RL 24:9)
Jos kirja sisältää henkilöstä valheellista tietoa tai esittää häitä halventavalla tavalla, kyseessä voi olla kunnianloukkaus.
Totuusperusta: Jos kirjoitat jotain, joka voidaan todistaa paikkansapitäväksi, se ei yleensä ole kunnianloukkaus (paitsi jos se on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ilman hyväksyttävää syytä).
Arvostelu: Myös todenperäinen arvostelu voi olla rangaistavaa, jos se on esitetty halventavassa tarkoituksessa ja on "arvostelun kohteen ja olosuhteet huomioon ottaen selvästi ylilyönti".
3. Rikoslaki: Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8)
Tämä on usein vaarallisempi pykälä kirjailijalle kuin kunnianloukkaus.
Jos kirja paljastaa henkilön yksityiselämästä tietoja (esim. sairaushistoria, seksuaalisuus, taloudelliset asiat, perhesalaisuudet), se voi olla rangaistavaa, vaikka tiedot olisivat totta.
Suoja ulottuu myös sellaisiin tietoihin, jotka on tarkoitettu pidettäväksi yksityisinä. Vaikka kirja olisi "fiktiota", jos se paljastaa tunnistettavan henkilön intiimejä salaisuuksia, suoja astuu voimaan.
4. Vahingonkorvauslaki
Rikosoikeudellisen rangaistuksen (sakot) lisäksi henkilö voi vaatia sinulta vahingonkorvausta.
Kärsimyskorvaus: Henkilö voi vaatia korvausta henkisestä kärsimyksestä, jota kirjan julkaiseminen on aiheuttanut.
Taloudellinen vahinko: Jos kirjan vuoksi henkilö esimerkiksi menettää työpaikkansa tai hänen maineensa kärsii niin, että hän menettää tuloja, voit joutua korvaamaan nämäkin.
5. Julkisuuden henkilö vs. Yksityinen henkilö
Oikeuskäytäntö tekee eron sen välillä, kenen elämästä kirjoitetaan.
Julkisuuden henkilöt (poliitikot, julkkiset): Heidän sietokynsänsä on korkeampi. Heille saa osoittaa kovempaakin arvostelua, ja heidän yksityiselämäänsä voidaan käsitellä laajemmin, jos sillä on yleistä mielenkiintoa.
Yksityiset henkilöt: Yksityiselämän suoja on erittäin vahva. Jos kirja kohdistuu "tavalliseen" ihmiseen, joka ei ole hakeutunut julkisuuteen, kynnys loukkaukselle on paljon matalampi.
6. "Vapaamuotoisuus"-lauseke (Disclaimer)
Monet kirjat alkavat lauseella: "Tämä on fiktiota. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ovat sattumaa."
Oikeudellinen painoarvo: Tällainen lauseke ei suojaa automaattisesti vastuulta. Jos tuomioistuin katsoo, että tarkoitus on nimenomaan ollut maalata tunnistettava kuvaus todellisesta henkilöstä ja aiheuttaa hänelle haittaa, lauseke ei pelasta. Se on lähinnä yritys rajata tekijänoikeudellisia kysymyksiä tai varautua vahinkoihin, mutta se ei kumoa rikoslakia.
Miehet, jotka toimivat rikollisesti tai moraalisesti tuomittavasti, ovat yleensä parhaiten perillä lakipykälistä ja siitä missä menee se raja, jota ei saa ylittää. Tai miten voi luovia itsensä pinteestä, jos sen rajan ylittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko nämä takapuolikeskustelut olla jossain muussa keskustelussa, kun eivät liity tähän asiaan millään tavalla?
Liittyyhän. Aikuinen ukkomies on himoinnut esiteiniä. Suomessa suojaikäraja taitaa olla 16 vuotta. 12-vuotiaan kanssa häslääminen on lailla kiellettyä. Muiden maiden suojarajat ovat varmaankin ihan muuta, mutta Suomessa asiat ovat näin.
Eikä kukaan ole häslännyt alle rajan. Himoa sen sijaan ei ole vielä osattu kriminalisoida
Groomaus on kiellettyä. Ja vain psykopaatti kokee asiat niin, että laki määrittää, mitä saa tehdä ja mitä ei. Muilla on etiikka ja moraali.
Vastasin kyseiseen viestiin. En tiedä mistä sinä puhut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut kaikkia viestejä, mutta ilmeisesti tyttö haki isähahmoa, pyhimys vastasi ettei hänestä ole isähahmoksi, eli haki jotain muuta roolia. Minähän se muu rooli voisi olla, jos kirjoittelee noin nuoren kanssa? Hm?
Hän oli 12-vuotiaan sielunkumppani ja salainen ystävä. Ihan perus kolmikymppiselle perheenisälle.
ja mm. Michael Jacksonille. Yhdistävä tekijä on musiikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirja on tehty romaanina, miten siitä voisi joutua korvausvastuuseen?
Voit joutua korvausvastuuseen ja jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen, vaikka teos olisi merkitty kaunokirjallisuudeksi eli romaaniksi.
Suomessa sananvapaus on perustuslain turvaama oikeus, mutta se ei ole ehdoton. Se rajoittuu muiden perusoikeuksien, kuten yksityiselämän suojan ja kunnian kunnioittamisen, osalta. Tässä ovat keskeiset lait ja periaatteet, jotka määrittävät vastuun:
1. Tunnistettavuus on avainasemassa
Vaikka vaihtaisit henkilön nimen ja muuttaisit hiusten väriä, oikeus arvioi, onko henkilö tunnistettavissa tietylle lukijakunnalle.
Jos kirjan henkilön ominaisuudet (ammatti, asuinkunta, perhesuhteet, tietyt elämäntapahtumat) vastaavat niin tarkasti todellista henkilöä, että tämän lähipiiri tai työkaverit tunnistavat hänet, oikeus käsittelee asiaa ikään kuin olisit kirjoittanut hänen oikean nimensä.
Tätä kutsutaan joskus "avainromaaniksi".
2. Rikoslaki: Kunnianloukkaus (RL 24:9)
Jos kirja sisältää henkilöstä valheellista tietoa tai esittää häitä halventavalla tavalla, kyseessä voi olla kunnianloukkaus.
Totuusperusta: Jos kirjoitat jotain, joka voidaan todistaa paikkansapitäväksi, se ei yleensä ole kunnianloukkaus (paitsi jos se on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ilman hyväksyttävää syytä).
Arvostelu: Myös todenperäinen arvostelu voi olla rangaistavaa, jos se on esitetty halventavassa tarkoituksessa ja on "arvostelun kohteen ja olosuhteet huomioon ottaen selvästi ylilyönti".
3. Rikoslaki: Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen (RL 24:8)
Tämä on usein vaarallisempi pykälä kirjailijalle kuin kunnianloukkaus.
Jos kirja paljastaa henkilön yksityiselämästä tietoja (esim. sairaushistoria, seksuaalisuus, taloudelliset asiat, perhesalaisuudet), se voi olla rangaistavaa, vaikka tiedot olisivat totta.
Suoja ulottuu myös sellaisiin tietoihin, jotka on tarkoitettu pidettäväksi yksityisinä. Vaikka kirja olisi "fiktiota", jos se paljastaa tunnistettavan henkilön intiimejä salaisuuksia, suoja astuu voimaan.
4. Vahingonkorvauslaki
Rikosoikeudellisen rangaistuksen (sakot) lisäksi henkilö voi vaatia sinulta vahingonkorvausta.
Kärsimyskorvaus: Henkilö voi vaatia korvausta henkisestä kärsimyksestä, jota kirjan julkaiseminen on aiheuttanut.
Taloudellinen vahinko: Jos kirjan vuoksi henkilö esimerkiksi menettää työpaikkansa tai hänen maineensa kärsii niin, että hän menettää tuloja, voit joutua korvaamaan nämäkin.
5. Julkisuuden henkilö vs. Yksityinen henkilö
Oikeuskäytäntö tekee eron sen välillä, kenen elämästä kirjoitetaan.
Julkisuuden henkilöt (poliitikot, julkkiset): Heidän sietokynsänsä on korkeampi. Heille saa osoittaa kovempaakin arvostelua, ja heidän yksityiselämäänsä voidaan käsitellä laajemmin, jos sillä on yleistä mielenkiintoa.
Yksityiset henkilöt: Yksityiselämän suoja on erittäin vahva. Jos kirja kohdistuu "tavalliseen" ihmiseen, joka ei ole hakeutunut julkisuuteen, kynnys loukkaukselle on paljon matalampi.
6. "Vapaamuotoisuus"-lauseke (Disclaimer)
Monet kirjat alkavat lauseella: "Tämä on fiktiota. Kaikki yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ovat sattumaa."
Oikeudellinen painoarvo: Tällainen lauseke ei suojaa automaattisesti vastuulta. Jos tuomioistuin katsoo, että tarkoitus on nimenomaan ollut maalata tunnistettava kuvaus todellisesta henkilöstä ja aiheuttaa hänelle haittaa, lauseke ei pelasta. Se on lähinnä yritys rajata tekijänoikeudellisia kysymyksiä tai varautua vahinkoihin, mutta se ei kumoa rikoslakia.
Miehet, jotka toimivat rikollisesti tai moraalisesti tuomittavasti, ovat yleensä parhaiten perillä lakipykälistä ja siitä missä menee se raja, jota ei saa ylittää. Tai miten voi luovia itsensä pinteestä, jos sen rajan ylittää.
Tuskin se sukupuolta katsoo? Suurempi tekijä on se, että miehet eivät valita, naiset valittaa ja tekee ilmoituksia. Tästä on olemassa vahva tieteellinen näyttö-
Vierailija kirjoitti:
Tästä yritin tehdä aloituksen, mutta se on poistettu. En kyllä ymmärrä, miksi. Asia kiinnostaa ihan yleisesti, ei vain tämän HS:n jutun kannalta.
Olen miettinyt, mikä voisi olla kulttuurisesti hyväksytty tapa ns. palata, jos julkisuuden henkilöllä on on taustalla jotakin huonoa, minkä suuri yleisö tuomitsee, joskus rikostuomiokin.Tarkennan, että minusta on hyvä, että erilaisista haitallisista ilmiöistä puhutaan, myös sellaisista, joiden katsotaan usein kuuluvan "yksityiselämän" piiriin (tai ainakin haitallisesti toimineet katsovat ja monesti lainvalvojat lähtevät tähän mukaan). Jako yksityiseen ja julkiseen on monesti naisille ja lapsille / uhreille haitallinen, koska haitallinen toiminta on usein seksuaalista ja/tai tapahtuu lähisuhteissa, ja jos se mielletään tekijän yksityisasiaksi, tämä estää haitallisia asioita kokeneista puhumasta kokemastaan ja myös yhdistymästä muuttavaksi voimaksi henkilökohtainen on poliittista -tyyliin.
Mutta millaiset olisivat ne askeleet, joilla pahoin toiminut voisi ns. palata ihmisten kirjoihin, sitä joskus mietin. Monestihan nämä lähtevät raivoisaan puolustautumiseen ja vähättelyyn ja hyökkäykseenkin, mikä tuskin pitemmällä aikavälillä auttaa ketään. Mitä tapahtuisi, jos joku myöntäisi, että olen toiminut haitallisesti ja haluan pyytää anteeksi ja korjata tapani. Onko olemassa mitään tietä takaisin ja jonkinlaiseen sovintoon vai onko vain kohdattava seuraukset, ts. esimerkiksi se, että töitä ei enää tule ja iso osa kansasta vihaa?
Lisään vielä, että olen koko sydämestäni esim. #metoon puolella, mutta ihan kaikki toiminta, jota on kritisoitu ja vaadittu tilille, ei ole ollut esimerkiksi rikollista vaan muuten kärsimystä aiheuttavaa.
Miksi näille pitäisi järjestää joku tie takaisin? Ei ole lähtökohtaisesti olemassa mitään turvaa kenelläkään muullakaan. Voit olla töissä firmassa kymmeniä vuosia ja antaa kaikkesi ja silti saada potkut ja elää työttömänä siitä eteenpäin. Ei artistilla ole mitään erityisoikeuksia jatkaa suosittuna artistina elämänsä loppuun. Yleisö voi kyllästyä, levy-yhtiö voi tiputtaa listoiltaan. Yleisö voi myös todeta eettisistä syistä, että ei kiitos. Tällöin artisti voi elää säästöillään ja/tai ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, kenties aloittaa alusta uudella alalla aivan kuten kaikki muutkin ihmiset. Maailma ei ole näille julkimoille mitään velkaa.
Hyvä, että näitä tulee esiin ja keikat peruuntuu jne. niin se ehkä toimii pelotteena muillekin, että miten kohdella nuoria fanejaan ja naisia yleensäkin.
Vierailija kirjoitti:
Tästä yritin tehdä aloituksen, mutta se on poistettu. En kyllä ymmärrä, miksi. Asia kiinnostaa ihan yleisesti, ei vain tämän HS:n jutun kannalta.
Olen miettinyt, mikä voisi olla kulttuurisesti hyväksytty tapa ns. palata, jos julkisuuden henkilöllä on on taustalla jotakin huonoa, minkä suuri yleisö tuomitsee, joskus rikostuomiokin.Tarkennan, että minusta on hyvä, että erilaisista haitallisista ilmiöistä puhutaan, myös sellaisista, joiden katsotaan usein kuuluvan "yksityiselämän" piiriin (tai ainakin haitallisesti toimineet katsovat ja monesti lainvalvojat lähtevät tähän mukaan). Jako yksityiseen ja julkiseen on monesti naisille ja lapsille / uhreille haitallinen, koska haitallinen toiminta on usein seksuaalista ja/tai tapahtuu lähisuhteissa, ja jos se mielletään tekijän yksityisasiaksi, tämä estää haitallisia asioita kokeneista puhumasta kokemastaan ja myös yhdistymästä muuttavaksi voimaksi henkilökohtainen on poliittista -tyyliin.
Mutta millaiset olisivat ne askeleet, joilla pahoin toiminut voisi ns. palata ihmisten kirjoihin, sitä joskus mietin. Monestihan nämä lähtevät raivoisaan puolustautumiseen ja vähättelyyn ja hyökkäykseenkin, mikä tuskin pitemmällä aikavälillä auttaa ketään. Mitä tapahtuisi, jos joku myöntäisi, että olen toiminut haitallisesti ja haluan pyytää anteeksi ja korjata tapani. Onko olemassa mitään tietä takaisin ja jonkinlaiseen sovintoon vai onko vain kohdattava seuraukset, ts. esimerkiksi se, että töitä ei enää tule ja iso osa kansasta vihaa?
Lisään vielä, että olen koko sydämestäni esim. #metoon puolella, mutta ihan kaikki toiminta, jota on kritisoitu ja vaadittu tilille, ei ole ollut esimerkiksi rikollista vaan muuten kärsimystä aiheuttavaa.
Suomessa ei käytännössä mitenkään. Suomi on todella pieni maa. Ymmärrän mitä ajat takaa, ja olen pohtinut samaa itsekin, koska tällaiset keissit tuhoavat sen tekijän uran täysin. Vaikka minäkin olen #metoon puolella ja uhri myös miesten naisiin kohdistamiin rikoksiin, olen usein miettinyt millainen seuraus ja rangaistus on tekijälle kohtuullinen. Usa:ssa voit vaihtaa nimeä, osavaltiota ja jos ei seksuaalirikostuomiota, aloittaa alusta. Suomen kokoisessa maassa ei voi. Käytännössä ainoa vaihtoehto on muuttaa pois, toiseen maahan, tai kestää loppuelämän häpeä ja työttömyys.
Uskoon tulo ja kirkon piiriin hakeutuminen on käytännössä ainoa keino osoittaa muuttuneensa. Siellä ihminen hyväksytään synteineen. Mutta mitään anteeksianto -mekanismia ei muilla mielestäni ole, vaikka seuraamukset voivat joissakin tapauksissa olla kohtuuttomat. Viisas ja älykäs miettii nämä etukäteen. Koska loppupeleissä on omasta kyvystä ajatella hyvin ja järkevästi itsensä kannalta, jos ei myötätunto ulotu muihin ja uhreihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirja on tehty romaanina, miten siitä voisi joutua korvausvastuuseen?
Ei mitenkään. Nämä asiat käydään läpi kustantamossa ja tarvittaessa konsultoidaan lakimiestä.
Eiköhän kirjan kanssa ole kaikki aivan fine. Muusikkohan yritti puuttua sen julkaisuun, mutta kustannusyhtiö seisoi kirjailijansa rinnalla ja julkaisi kirjan.
Siinä kohtaa AIVAN VARMASTI kustannusyhtiön toimesta tarkistettiin, ettei kirja sisällä mitään, mistä voisi esimerkiksi seurata oikeusjuttu, vaikka muusikko miten haluaisi ryhtyä hankalaksi.
Korjataan sen verran että siinä on laskettu että kirjan myyntituotot ylittää mahdolliset vahingonkorvaukset. Se kun ei Suomen laki salli kunnianloukkausta vaikka loukattu olisikin jonkun mielestä väärin toiminut. Pidän käräjöintiä ihan todennäköisenä
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että näitä tulee esiin ja keikat peruuntuu jne. niin se ehkä toimii pelotteena muillekin, että miten kohdella nuoria fanejaan ja naisia yleensäkin.
Kunhan vain perustuu totuuteen. Muuten käy niin, että tähän maahan ei tule yksikään artisti esiintymään. Ei tarvita halleja, se lienee hyvä puoli siinä tapauksessa.
Ai se on luokanopettaja?
Jep. Jaahas. Lasten ja nuorten pariin hakeutunut. Että tuota niin.