Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat, jotka kuvittelevat "helpon lapsen" olevan kasvatuksen ansiota
06.07.2026 |
Tätä ilmiötä näkee monessa asiassa pienten lasten kohdalla.
Jos lapsi nukkuu hyvin, on se vanhemmista kasvatuksen ansiota. Heistä huonosti nukkuvia lapsia ei vain osata nukuttaa oikein ja päivärytmi on pielessä. Jos lapsi on kaikkiruokainen, johtuu se vanhemman ahkeruudesta laittaa monipuolista ruokaa. Ei tajuta, että ruokailun suhteen rajoitteinen lapsi ei syö, vaikka vanhempi kuinka kokkaisi kaikkea uutta. Jos lapsi on luonteeltaan vilkas ja haastava, kilttien ja rauhallisten lasten vanhemmat ajattelevat vilkkauden ja haastavuuden johtuvan kasvatuksen puutteesta. Jos lapsi on voimakastahtoinen ja tulistuva, rauhallisten lasten vanhemmat kuvittelevat voimakastahtoisen ja tulistuvan lapsen uskovan, kun kerran sanoo ei.
Tämä ilmiö ärsyttää ihan suunnattomasti. Meillä lapsi on pienestä asti nukkunut omassa huoneessa, nukahtanut itsenäisesti ja nukkuu pääsääntöisesti yönsä sikeästi herättämättä vanhempia. En silti syyllistä heitä, joiden lapsi kaipaa nukahtamiseen vanhemman tukea tai yöt ovat yhtä heräilyä. Ja lapsellamme on taas ruoan suhteen rajoitteita: ei halua maistaa läheskään kaikkea, uudet maut maistuvat pahalta ja lapsi suhtautuu moniin ruokiin epäluuloisesti. Eipä ole auttanut, vaikka on kuinka kokattu yhdessä, tehty vaikka mitä kotiruokia ja yritetty monipuolisesti tarjota. Sitten nämä "meidän Livia-Julius 2 v syö katkarapuja, oliiveja, punajuuria ja ruusukaalia tosi mielellään, mikä teidän muksussa on vikana, kun ei maistu?" -vanhemmat ihmettelevät, eikö ole osattu kasvattaa lasta kaikkiruokaiseksi.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä.
Poikalapsen äitinä ketuttaa monet tyttölasten äidit, jotka ihmettelevät, kun pojat on niin rauhattomia. Kuulepas, ei sitä lapsen persoonaa niin vaan valita. Tervetuloa itse kokeilemaan, millaista on olla vilkkaan, aktiivisen ja fyysistä tekemistä kaipaavan pojan äiti. Varmasti on vähän eri meno, jos vertaa rauhalliseen tyttölapseen.
Poikalapsen äitinä ärsyttää tuollainen jaottelu, että rauhattomat pojat, kiltit tytöt. Ihan samalla tavalla se tyttö voi olla aktiivinen, vilkas ja tekemistä kaipaava ja poika rauhallinen. Enemmän se on lapsen luonteesta kiinni kuin sukupuolesta. Paljon on myös perheestä kiinni, jotkut perheet ovat uskomattomia duracell perheitä, joissa tekemistä pitää olla jatkuvasti tai kaikki hyppivät seinille, joissain perheissä on rauhallisempi meno.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa perheessä voi olla huonosti nukkuva lapsi ja lapsi joka nukkuu heti kun pää osuu tyynyyn ja sekä päikkärit että yöt sujuvat hyvin ja vastaavasti toinen lapsista aina pistää vastaan nukkumisessa. Se luonne nääs.
Vierailija kirjoitti:
Kaikella kunnioituksella, onko kirjainyhdistelmiä pakko ujuttaa joka ketjuun?
Meillä on suurelta osin "helppo lapsi" joka on jo lähes aikuinen. En pidä itseäni erinomaisena vanhempana tai kasvattajana, ajattelen enemmän että lapsen hyvä luonne on osin perimää, osin sattumaa. Lasta olen melkein kaikessa ohjannut esimerkin kautta, väsyneenä nukutaan, nälkäisenä syödään, karkit tai peliaika eivät ole palkintoja, ansaittavissa tai syy olla ihmisiksi. Meillä ei ole ollut karkkipäiviä tai nukkumaanmenoaikaa, ainoa mistä olen ollut tiukka on ollut ruutuaika ja some. Myös reilua peliä ja rehellisyyttä olen yrittänyt opettaa.
Elämä ei missään nimessä ole ollut ongelmatonta, olen ollut pitkään sairaana ja meillä oli vuosia lasu-asiakkuus. Tähänkin lapsi/nuori suhtautui myötämielisesti, yhden työntekijän kanssa meni sukset ristiin alkumetreillä mutta muuten muistelee vieläkin tukihenkilöiden kanssa tehtyjä juttuja joista olen itsekin kiitollinen.
Aloittajan mietteisiin sanoisin myös että aika äkkiä näkee milloin vanhempien "kasvatus" on ongelmallista, epäjohdonmukaista tai sitä ei ole ollenkaan. Tai sen että vanhempi yrittää päteä lapsen kautta kuten näillä ruusukaali-vehnänorasmehu -mukuloilla.
No lähes 20 % ihmisistä on kirjainyhdistelmäisiä, päälle toiset 20 % jotka ovat persoonallisuushäiriöisiä. Luulin itsekin, ettei "kirjainyhdistelmät" koske minua, mutta kiltti koulussa menestyvä tyttöni paloi loppuun lukiossa ja hänellä diagnosoitiin "kirjainyhdistelmä". Olisi varmaan loppuunpalamiselta vältytty, jos tyttöjen "kirjainyhdistelmät" tunnistettaisiin paremmin ja ajoissa.
No ihan siksi että 99% tuollaisista lapsista on huonosti kasvatettuja.
Vierailija kirjoitti:
tjaa.. minä kun olen aina luullut, että nimenomaan pienelle lapsella erilaisten ruokien tarjoaminen maistiaisiksi on olennaisessa asemassa siinä, miten lapsi suhtautuu ruokaan jatkossa. uudet maut vaativat parisenkymmentä haistelu, maistelukertaa ennen kuin niihin pieni lapsi tottuu.
Ei se kuule niin mene. Meidän lapsille on aina tarjottu monipuolisesti kaikkea ja he söivätkin ihan kaikkea noin 3-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen alkoi nirsoilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoislapsilla on poikkeuksetta erikoisvanhemmat. Ketä kiinnostaa johtuuko se mökä ja kaaos geeneistä vai kasvatuksesta. Pääasia olisi, että sekoilisivat jossain muualla.
Älä ole katkera jos toisten lapset osaa elää kuormittamatta ihmisiä ympärillään. Harva aikuinenkaan osaa.
Vaatii usein aikaa löytää ystäviä jotka eivät kuormita turhaan ja jatkuvasti, sama juttu lapsena ja aikuisena.
Toisaalta taas todella usein törmää myös siihen, että hyvä kasvatustyö mitätöidään sillä, että on vain sattunut saamaan "helpon" lapsen.
Keskustelu jossa lapsi on kasvatuksesta riippumatta vaikea tai helppo on sama kuin sanoisi, että lopulta koko kasvatustyöllä ei ole mitään väliä, vaan kaikki riippuu lapsen synnynnäisistä ominaisuuksista ja lapsi on täysin immuuni ympäristötekijöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ensimmäinen lapsi söi ja nukkui todella huonosti vauvana. Nyt teininä hän on kaikkiruokainen ja syö ja nukkuu hyvin, vaikka pienenä ei oikein mikään maistunut.
Nuorin meillä on nukkunut 8 h yöunia alusta lähtien ja vauvana hän hamusi suu auki kiinteitä ruokia heti ensimmäisestä lusikallisesta lähtien. En tiennyt, että sellaisia lapsia voi edes olla, kun olin luullut, että makuihin pitää totuttaa lasta. Ei tarvitse. Osa syö ilman totutteluakin hyvin ja kaikkea.
Väitän näin kolmen lapsen kokemuksella, että on ihan lapsesta kiinni millaisen nukkujan ja syöjän saa. Vanhempi voi tarjota makuelämyksiä ja säädellä unirytmiä jossain määrin, mutta viimekädessä lapsi nukkuu ja syö silloin kun tahtoo ja mitä tahtoo.
Se helppous on täysin kasvatuksesta kiinni. Jopa erityislapsesta saa helpon kun näkee vaivaa opettaa hänelle tapoja, nykyään kun näillä näyttää olevan 24/7 älylaitteet käytössä ja vielä kouluiässä tutti suussa, syö sipsiä, nakkia tai muuta roskaa, saa maitoa ja mehua pullosta ja vaipat jalassa varmaan lopun elämää.. . Oma autistinen ei puhu mutta osaa paljon asioita, joista ollaan saatu hirveästi kehuja, kun muut vastaavassa tilanteessa olevat eivät osaa näitä taitoja niin hyvin. Esimerkiksi lapsi piirtää mielellään (älylaitteet ei ole meillä ajankuluksi) , käy itse vessassa, pukee itse, osaa käyttää lusikkaa ja haarukkaa syödessä, kun aikuinen vaan säännöllisesti kertoo ja näyttää kuvaa että esimerkiksi nyt mennään vessaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset kohta kaikki aikuisia. Tässä vaiheessa voi todeta että helpolla pääsin, pojat olivat ja ovat fiksuja ja vastuuntuntoisia. En koe heitä erityisesti kasvattaneeni, ovat vain luonteeltaan "helppoja". Pikkulapsina nukkuivat huonosti mutta silläkään ei ollut mitään tekemistä kasvatuksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ensimmäinen lapsi söi ja nukkui todella huonosti vauvana. Nyt teininä hän on kaikkiruokainen ja syö ja nukkuu hyvin, vaikka pienenä ei oikein mikään maistunut.
Nuorin meillä on nukkunut 8 h yöunia alusta lähtien ja vauvana hän hamusi suu auki kiinteitä ruokia heti ensimmäisestä lusikallisesta lähtien. En tiennyt, että sellaisia lapsia voi edes olla, kun olin luullut, että makuihin pitää totuttaa lasta. Ei tarvitse. Osa syö ilman totutteluakin hyvin ja kaikkea.
Väitän näin kolmen lapsen kokemuksella, että on ihan lapsesta kiinni millaisen nukkujan ja syöjän saa. Vanhempi voi tarjota makuelämyksiä ja säädellä unirytmiä jossain määrin, mutta viimekädessä lapsi nukkuu ja syö silloin kun tahtoo ja mitä tahtoo.
Kyllähän se lapsi viimekädessä syö mitä tarjotaan ja oppii nukkumaan kun vuorokausirytmi on kunnossa, eikä saa virikkeitä sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samanlainen lapsi kuin aloittajalla.
Nukkui kokonaiset yöunet 2 kuukautta vanhasta alkaen.
Sen sijaan oli erittäin nirso. Hoikkana pysyi lapsena, kun tavalliset ruuat eivät maistuneet. Ihan tavallisia ruokia sai ja käytiin joskus myös mäkkärissä yms eli ei yliterveellisiä ruokia olleet.
Vaan sitten teininä ja nyt nuorena aikuisena kertyi paljon liikakiloja, kun löysi herkut ja syö nyt sitten niitä. Kokkaa itse mieliruokiaan ja siihen päälle herkut. Omiinkin kokkailuihinsa käyttää lihottavia ainesosia.
Aikuinen on itse vastuussa painosta, mutta pienen lapsen liikakilot ovat merkki siitä että vanhempien pitäis lisätä liikuntaa lapselle ja säätää ruokavalio terveellisempään.
Itse olen keski-ikäinen mies, jota ei tarpeeksi sosiaalistettu vanhempien toimesta ja jouduin myös yläasteella kiusatuksi, enkä saanut apua mistään. En siis jotenkin osaa käyttäytyä "oikealla tavalla" sosiaalisissa tilanteissa ja minua monesti vierastetaan. Kokemusta on siitäkin, etten ole saanut mitään apua poliisilta tekemiini rikosilmoituksiin poliisilta. V...tuttaa, kun tietää että täällä on 700k julkisen sektorin työntekijää ja siltikään mikään ei toimi ja pahantekijät saa tehdä mitä tahansa vaan! Ja kunnollisia ihmisiä vaan nöyryytetään! Elikä olin itse se kiltti lapsi, mutta eipä siinä mitään helppoa tai hyötyä itselleni ole ollut vaikka olen kunnollinen ollut! Enemmän ne rentut ovat hyötyneet. Kaikki ahkeruus koulussa yms., ei ole hirveästi itseäni hyödyttäni tässä hyväveli-valtiossa. Tässä maassa on oikeasti moni asian ihan perustavanlaatuisesti vialla. Hirveästi maksetaan veroja ja mitään niillä veroilla ei saa, paitsi jotkut lusmut saavat suoj...a.t..öpaikan ja he eivät hyödytä yhteiskuntaa mitenkään. Hölmölä on Hölmölä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä sillä on niille perseilyn uhreille, mistä se perseily johtuu? Jos ei osaa käyttäytyä, niin pitäisi tajuta pysyä kotona.
Se mitä syö tai milloin nukkuu, mitä se kenellekkään kuuluu. Jos haluaa olla sairas ja läski, niin syö ja nukkuu miten milloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tjaa.. minä kun olen aina luullut, että nimenomaan pienelle lapsella erilaisten ruokien tarjoaminen maistiaisiksi on olennaisessa asemassa siinä, miten lapsi suhtautuu ruokaan jatkossa. uudet maut vaativat parisenkymmentä haistelu, maistelukertaa ennen kuin niihin pieni lapsi tottuu.
Ei se kuule niin mene. Meidän lapsille on aina tarjottu monipuolisesti kaikkea ja he söivätkin ihan kaikkea noin 3-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen alkoi nirsoilu.
Nirsoilu on isommilla lapsilla opittu tapa. Matkitaan muita. Tän huomaa hyvin päiväkodissa ja koulussa kun tietyt ruuat on kaikista pahaa esimerkiksi maksalaatikko, tosin yhden pienen tytön oon tavannut jolle tää oli herkkua, hän selkeästi uskalsi olla oma itsensä...
Vierailija kirjoitti:
Itse olen keski-ikäinen mies, jota ei tarpeeksi sosiaalistettu vanhempien toimesta ja jouduin myös yläasteella kiusatuksi, enkä saanut apua mistään. En siis jotenkin osaa käyttäytyä "oikealla tavalla" sosiaalisissa tilanteissa ja minua monesti vierastetaan. Kokemusta on siitäkin, etten ole saanut mitään apua poliisilta tekemiini rikosilmoituksiin poliisilta. V...tuttaa, kun tietää että täällä on 700k julkisen sektorin työntekijää ja siltikään mikään ei toimi ja pahantekijät saa tehdä mitä tahansa vaan! Ja kunnollisia ihmisiä vaan nöyryytetään! Elikä olin itse se kiltti lapsi, mutta eipä siinä mitään helppoa tai hyötyä itselleni ole ollut vaikka olen kunnollinen ollut! Enemmän ne rentut ovat hyötyneet. Kaikki ahkeruus koulussa yms., ei ole hirveästi itseäni hyödyttäni tässä hyväveli-valtiossa. Tässä maassa on oikeasti moni asian ihan perustavanlaatuisesti vialla. Hirveästi maksetaan veroja ja mitään niillä veroilla ei saa, paitsi jotkut lusmut saavat suoj...a.t..öpaikan ja he eivät hyödytä yhteiskuntaa mitenkään. Hölmölä on Hölmölä!
Näemmä edes lastenkasvatus ei ole aihe, mitä aikuinen mies ei pystyisi uhriutuen itseensä kääntämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ensimmäinen lapsi söi ja nukkui todella huonosti vauvana. Nyt teininä hän on kaikkiruokainen ja syö ja nukkuu hyvin, vaikka pienenä ei oikein mikään maistunut.
Nuorin meillä on nukkunut 8 h yöunia alusta lähtien ja vauvana hän hamusi suu auki kiinteitä ruokia heti ensimmäisestä lusikallisesta lähtien. En tiennyt, että sellaisia lapsia voi edes olla, kun olin luullut, että makuihin pitää totuttaa lasta. Ei tarvitse. Osa syö ilman totutteluakin hyvin ja kaikkea.
Väitän näin kolmen lapsen kokemuksella, että on ihan lapsesta kiinni millaisen nukkujan ja syöjän saa. Vanhempi voi tarjota makuelämyksiä ja säädellä unirytmiä jossain määrin, mutta viimekädessä lapsi nukkuu ja syö silloin kun tahtoo ja mitä tahtoo.
Kyllähän se lapsi viimekädessä syö mitä tarjotaan ja oppii nukkumaan kun vuorokausirytmi on kunnossa, eikä saa virikkeitä sänkyyn.
Kyllä. Mutta lapsi ei välttämättä syö, mitä tarjoat, eikä välttämättä nuku silloin kun haluat, vaikka ulkoilisit ja huolehtisit unirytmistä jne. Se on lapsesta kiinni ja sen ymmärtää vasta, kun on hoitanut erilaisia lapsia. Minulla on kaikkiruokainen teini, joka ei jossain vaiheessa suostunut syömään oikein mitään. Ja toisaalta kokemus myös lapsesta, joka on välittömästi syönyt aina kaiken, mitä eteen on tuotu.
Vierailija kirjoitti:
Erikoislapsilla on poikkeuksetta erikoisvanhemmat. Ketä kiinnostaa johtuuko se mökä ja kaaos geeneistä vai kasvatuksesta. Pääasia olisi, että sekoilisivat jossain muualla.
Älä ole katkera jos toisten lapset osaa elää kuormittamatta ihmisiä ympärillään. Harva aikuinenkaan osaa.
Vaatii usein aikaa löytää ystäviä jotka eivät kuormita turhaan ja jatkuvasti, sama juttu lapsena ja aikuisena.
Erikois? Ei sinullakaan taida kaikki ihan hyvin olla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä.
Poikalapsen äitinä ketuttaa monet tyttölasten äidit, jotka ihmettelevät, kun pojat on niin rauhattomia. Kuulepas, ei sitä lapsen persoonaa niin vaan valita. Tervetuloa itse kokeilemaan, millaista on olla vilkkaan, aktiivisen ja fyysistä tekemistä kaipaavan pojan äiti. Varmasti on vähän eri meno, jos vertaa rauhalliseen tyttölapseen.
Meillä on 4 lasta, esikoinen ja kuopus ovat poikia ja tytöt välissä. Tytöt ovat meillä paljon meneväisempiä kuin pojat, tytöt aina innokkaina ja rohkeina menossa uusiin juttuihin pää edellä. Pojat ovat kuin viilipyttyjä, iloisia ja harrastavia kyllä, mutta hyvin harkitsevia. Itse en siis allekirjoita kommenttiasi.
P.S. Montako tytärtä sinulla on?
Mun miehellä on tämä. On myös aivan selvä autisti, vaikka diagnoosia ei ole. Hänen ruokavalionsa on sellainen lapsellinen, syö lähinnä asioita, joihin tottui pikkulapsena: nakkeja, ranskalaisia, lihapullia, ruskeaa kastiketta, kurkkuviipaleita, tomaattia. Ruokajuomana maitoa. Lähestulkoon kaikki muu on outoa ja epäilyttävää ja hyi yök. Äijä on keski-ikäinen, joten toisinaan tämä sairaalloinen nirsoilu on aika kiusallista ja turhauttavaa.