Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat, jotka kuvittelevat "helpon lapsen" olevan kasvatuksen ansiota
06.07.2026 |
Tätä ilmiötä näkee monessa asiassa pienten lasten kohdalla.
Jos lapsi nukkuu hyvin, on se vanhemmista kasvatuksen ansiota. Heistä huonosti nukkuvia lapsia ei vain osata nukuttaa oikein ja päivärytmi on pielessä. Jos lapsi on kaikkiruokainen, johtuu se vanhemman ahkeruudesta laittaa monipuolista ruokaa. Ei tajuta, että ruokailun suhteen rajoitteinen lapsi ei syö, vaikka vanhempi kuinka kokkaisi kaikkea uutta. Jos lapsi on luonteeltaan vilkas ja haastava, kilttien ja rauhallisten lasten vanhemmat ajattelevat vilkkauden ja haastavuuden johtuvan kasvatuksen puutteesta. Jos lapsi on voimakastahtoinen ja tulistuva, rauhallisten lasten vanhemmat kuvittelevat voimakastahtoisen ja tulistuvan lapsen uskovan, kun kerran sanoo ei.
Tämä ilmiö ärsyttää ihan suunnattomasti. Meillä lapsi on pienestä asti nukkunut omassa huoneessa, nukahtanut itsenäisesti ja nukkuu pääsääntöisesti yönsä sikeästi herättämättä vanhempia. En silti syyllistä heitä, joiden lapsi kaipaa nukahtamiseen vanhemman tukea tai yöt ovat yhtä heräilyä. Ja lapsellamme on taas ruoan suhteen rajoitteita: ei halua maistaa läheskään kaikkea, uudet maut maistuvat pahalta ja lapsi suhtautuu moniin ruokiin epäluuloisesti. Eipä ole auttanut, vaikka on kuinka kokattu yhdessä, tehty vaikka mitä kotiruokia ja yritetty monipuolisesti tarjota. Sitten nämä "meidän Livia-Julius 2 v syö katkarapuja, oliiveja, punajuuria ja ruusukaalia tosi mielellään, mikä teidän muksussa on vikana, kun ei maistu?" -vanhemmat ihmettelevät, eikö ole osattu kasvattaa lasta kaikkiruokaiseksi.
Kommentit (49)
Meillä on kaksi ylienergistä, hyvin vilkkaista ja fyysisesti aktiivisista vanhemmista lähtöisin olevaa lasta. Molemmat ovat ne jotka hyppii ja pomppii korkeimmista puista, kiipeilee hurjimmin, heittää voltteja ja kaahailee rajuimmin. Ja painii jatkuvasti.
Esikoinen on superhyvä nukkuja ja syö kuin hevonen, vaikka onkin ihan ruipelo, kuopus taas heräilee yöllä ja tulee viereen ja nirsoilee minkä ehtii.
Kai ne on vaan semmosia. Esikoinen oli nepsytutkimuksissakin, mutta kuulemma ei oo mitään vaan sattuu olemaan astetta aktiivisempi tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen keski-ikäinen mies, jota ei tarpeeksi sosiaalistettu vanhempien toimesta ja jouduin myös yläasteella kiusatuksi, enkä saanut apua mistään. En siis jotenkin osaa käyttäytyä "oikealla tavalla" sosiaalisissa tilanteissa ja minua monesti vierastetaan. Kokemusta on siitäkin, etten ole saanut mitään apua poliisilta tekemiini rikosilmoituksiin poliisilta. V...tuttaa, kun tietää että täällä on 700k julkisen sektorin työntekijää ja siltikään mikään ei toimi ja pahantekijät saa tehdä mitä tahansa vaan! Ja kunnollisia ihmisiä vaan nöyryytetään! Elikä olin itse se kiltti lapsi, mutta eipä siinä mitään helppoa tai hyötyä itselleni ole ollut vaikka olen kunnollinen ollut! Enemmän ne rentut ovat hyötyneet. Kaikki ahkeruus koulussa yms., ei ole hirveästi itseäni hyödyttäni tässä hyväveli-valtiossa. Tässä maassa on oikeasti moni asian ihan perustavanlaatuisesti vialla. Hirveästi maksetaan veroja ja mitään niillä veroilla ei saa, paitsi jotkut lusmut saavat suoj...a.t..öpaikan ja he eivät hyödytä yhteiskuntaa mitenkään. Hölmölä on Hölmölä!
Näemmä edes lastenkasvatus ei ole aihe, mitä aikuinen mies ei pystyisi uhriutuen itseensä kääntämään.
Miten niin uhriutuminen? Olen tehnyt aina töitä ja ollut säästäväinen ja sijoittanut varojani ja pitänyt kunnostani huolta. Elikä olen hoitanut asiani oikein. Tiedän Suomessa olevan paljon luu...reita, jotka tuhlaavat rahansa, ovat huonojen elintapojensa vuoksi lihavia ja huonovointisia, eivät osaa tehdä mitään itse jne. Miten minä nyt muka uhriuduin? Olen hoitanut asiani oikein ja tämä maa on aina taistellut siitä huolimatta minua vastaan. Tämä maa nimenomaan kannustaa niitä huonoja ihmisiä ja hyysää heitä. Me kunnolliset joudumme kärsimään tämän takia. Jos sinä et sitä tajua, niin et kuulu kunnollisiin ihmisiin!
Mä en usko koko kasvatukseen. Omat lapseni on aina olleet hyvin käyttäytyviä ja saan säännöllisen epäsäännöllisesti kehuja, kuinka hyvin olen kasvattanut lapseni. En ole kehdannut sanoa, että nuo ovat aina olleet tuollaisia, en ole kasvattanut niitä yhtään mitenkään.
Tuttavaäiti kehuskeli lastensa ollessa pieniä, että lapsensa viihtyvät ulkoleikeissä, kun hän on äitinä vienyt heitä pienestä pitäen ulos. Sitten sai kolmannen, jota ei saanut ulkoleikkeihin kirveelläkään. Tajusi sitten itsekin, että lapset ovat erilaisia eikä välttämättä niillä omilla kasvatustaidoilla ole välttämättä mitään vaikutusta, tykkääkö lapsi olla ulkona vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tjaa.. minä kun olen aina luullut, että nimenomaan pienelle lapsella erilaisten ruokien tarjoaminen maistiaisiksi on olennaisessa asemassa siinä, miten lapsi suhtautuu ruokaan jatkossa. uudet maut vaativat parisenkymmentä haistelu, maistelukertaa ennen kuin niihin pieni lapsi tottuu.
Ei se kuule niin mene. Meidän lapsille on aina tarjottu monipuolisesti kaikkea ja he söivätkin ihan kaikkea noin 3-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen alkoi nirsoilu.
3-vuotiaaksi? Kasvatustyöhän on silloin vielä täysin kesken. Oikeastaan ihan alussa. Totta kai tulee uhmaa ja eri vaiheita. Siinä se onkin, että niiden yli mennään johdonmukaisesti. Samoin tuo mitä joku mainitsi, että tulee kuvioihin muilta matkiminen, kun ympäristö laajenee päivähoidon yms myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikella kunnioituksella, onko kirjainyhdistelmiä pakko ujuttaa joka ketjuun?
Meillä on suurelta osin "helppo lapsi" joka on jo lähes aikuinen. En pidä itseäni erinomaisena vanhempana tai kasvattajana, ajattelen enemmän että lapsen hyvä luonne on osin perimää, osin sattumaa. Lasta olen melkein kaikessa ohjannut esimerkin kautta, väsyneenä nukutaan, nälkäisenä syödään, karkit tai peliaika eivät ole palkintoja, ansaittavissa tai syy olla ihmisiksi. Meillä ei ole ollut karkkipäiviä tai nukkumaanmenoaikaa, ainoa mistä olen ollut tiukka on ollut ruutuaika ja some. Myös reilua peliä ja rehellisyyttä olen yrittänyt opettaa.
Elämä ei missään nimessä ole ollut ongelmatonta, olen ollut pitkään sairaana ja meillä oli vuosia lasu-asiakkuus. Tähänkin lapsi/nuori suhtautui myötämielisesti, yhden työntekijän kanssa meni sukset ristiin alkumetreillä mutta muuten muistelee vieläkin tukihenkilöiden kanssa tehtyjä juttuja joista olen itsekin kiitollinen.
Aloittajan mietteisiin sanoisin myös että aika äkkiä näkee milloin vanhempien "kasvatus" on ongelmallista, epäjohdonmukaista tai sitä ei ole ollenkaan. Tai sen että vanhempi yrittää päteä lapsen kautta kuten näillä ruusukaali-vehnänorasmehu -mukuloilla.
No lähes 20 % ihmisistä on kirjainyhdistelmäisiä, päälle toiset 20 % jotka ovat persoonallisuushäiriöisiä. Luulin itsekin, ettei "kirjainyhdistelmät" koske minua, mutta kiltti koulussa menestyvä tyttöni paloi loppuun lukiossa ja hänellä diagnosoitiin "kirjainyhdistelmä". Olisi varmaan loppuunpalamiselta vältytty, jos tyttöjen "kirjainyhdistelmät" tunnistettaisiin paremmin ja ajoissa.
Tarkoitin vain sitä että usein nämä ketjut menevät hölmöön suuntaan kun kirjaimet tulevat mukaan. Ymmärsin että tässä oli kyse toisesta asiasta.
Meinasin jo tämän laittaa omaan tekstiini (asian vierestä menee) mutta myös minulla on vahvat kirjainpiirteet ja myös muita diagnooseja. Meillä se siunaus oli se että tietämättäni ohjasin lasta tavoin jotka tukivat ja tukevat tervettä osaa. Myös hänellä lukio vie pidemmän ajan kuin kolme vuotta, yli ysin keskiarvosta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on kehuskellut miten helppo lapsi olin ja miten helpolla hän on päässyt. Mutta sillä on ollut hintansa. Hän ei oikeastaan juurikaan käyttänyt aikaa kasvatukseen siten, että hän olisi antanut oikeasti toimivia neuvoja esim. miten ystävyys suhteet toimivat, mitä kannattaa varoa ihmisissä tai miehissä. Hän vain sanoi, että älä ole liian tarkka tai jäät ilman miestä eli hän suorastaan heitti minut susien suuhun ilman mitään varoitusta siitä, että joku mies voi olla vaikka vaarallinen tai rikollinen. Piti myös totella ehdottomasti eikä omia mielipiteitä oikein vieläkään saa olla. Äiti on todella hallitseva persoonaltaan. Puuttuu kaikkeen, kontrolloi pienimpiäkin päätöksiäni. Kaikkeen sanoo sinun ei kannata. Loukkaantuu jos hänelle kertoo mikä meni kasvatuksessa pieleen. Väittää, että kaikkihan nyt lapsia haluaa, ei ymmärrä millään että hänen tapansa olla parisuhteessa jossa on henkistä ja fyysistä väkivaltaa ei ole normaalia. Niin olin helppo lapsi kun minun piti kasvaa ihan liian nopeasti ja myös huolehtia nuoremmista sisaruksistani. Hän kyllä tosiaan pääsi helpolla.
Minulla kaksi lasta autismin kirjolla. Kumpikin oli jo vauvana hyvin rauhallinen. Nuorempi nukkui jo kahden kuukauden ikäisenä 12 tunnin yöunet. Vähän liiankin kilttejä lapsia. Kolmas lapsi oli aivan erilainen jo vauvana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Kyllähän minunkin äitini aina jaksaa päteä kuinka hyvin hän kasvatti minut ja siskoni ja kuinka toteltiin ihan jo pelkästä katseesta. ADHD-veljeäni hän ei koskaan mainitse hehkutuksessaan. Minun vilkas esikoispoikani on huonon kasvatuksen tulos ja kuinka "nykymukulia ei saa enää kurittaa".
ADHD ei määritä lasta ja lapsen käytöstä kokonaan. ADHD lapsen käytösnumero voi olla 9 ja todistuksen k.a. 9,5.
Kasvatustyöllä on toki merkitystä, mutta ihmeisiinkään ei aina pysty. Tiedätkö, olen äiti, joka on todella paljon satsannut lapsensa kasvattamiseen näiden vuosien aikana. Lapsi on joissakin asioissa luonnossaan "helppo": hän nukkuu hyvin, jaksaa istua todella pitkiä automatkoja rauhassa, siivoaa oman huoneensa, kun kerran kehottaa jne. Nämä asiat eivät ole juurikaan kasvatuksesta kiinni, vaan lapselle luontaisesti helppoja asioita toteuttaa. Sitten taas sama lapsi on joissakin asioissa hyvin omapäinen. En ole saanut häntä syömään erikoisempia ruokia, lopettamaan kynsien pureskelua tai lopettamaan yhtä toista häiritsevää tapaa, vaikka olen sanonut näistä asioista tuhansia kertoja. Ei ole auttanut palkitseminen eikä sanktiot. Kun jotkut asiat eivät vain ole kasvatuksesta kiinni. Ei kasvatuksella muuteta introverttiä lastakaan ekstrovertiksi tai vakavaa iloluontoiseksi. Lasten kanssa asiat ovat usein monimutkaisia, eikä kaikki ole kasvatuksesta kiinni.
Ei siis syyllistetä kasvatuksen puutteesta tai vastuuteta, että kasvatuksella pitäisi pystyä ihmeisiin. Jos pystyisi, ei meillä olisi ainuttakaan haastavaa tai ongelmallista lasta.