Millainen ihminen sanoo kissalle tai koiralle.. "äiti laittaa, äiti sitä tai äiti tätä" ?

Noin lässyttävät eivät sitten tajua, että mitä tekevät väärin.. tietenkin hänen lemmikillään on parhaat käytöstavat ja kaikki rakastavat kuulla juttuja lemmikeistä.

Ketään ei kiinnosta! Paitsi ehkä toista lässynläätä. Puudelilässyttäjien koirat ovat pahimpia koiria mitä on. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan joku lämmin ja kiva ihminen. Mutta minkälainen ihminen ottaa ongelman tuollaisesta?

Mun kokemuksen mukaan aloittajan kritisoimat ihmiset ovat monesti kaikkea muuta kuin lämpimiä ja kivoja ihmisiä. Osa voi sitä kyllä olla, mutta noita toisenlaisia on tullut vastaan aika paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Koiranomistaja on vastuussa hänestä riippuvasta yksilöstä samoin kuin äiti vauvastaan. Onkin havaittu, että aivan kuin lapsen ja vanhemman välisessä kiintymyssuhteessa, pelkkä omistajan läsnäolo voi lievittää koiran stressiä uudessa tilanteessa, ja ahdistunut koira hakeutuu usein omistajansa läheisyyteen. Kuten aiemmin opit, sekä koiralla että omistajalla erittyy oksitosiinia katsekontaktin ja fyysisen kontaktin yhteydessä. Oksitosiini on mielihyvähormoni, joka liittyy vahvasti nimenomaan lapsen ja vanhemman – tai emon ja poikasen – välisen voimakkaan kiintymyssuhteen muodostumiseen. Toisin sanoen koiran kiintymys omistajaan muistuttaa äiti-vauva- tai emo-poikassuhdetta myös fysiologisesti.

Helsingin yliopisto

Tuo liittyy enemmänkin siihen, että ihminen projisoi, kun aivot luulevat toisen lajin poikasta omaksi poikaseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku pipipää. Ymmärrän että lemmikki on rakas ja tärkeä, mutta se on kuitenkin lemmikki. Ei niitä pidä inhimillistää. 

Ei sitä tarvitsekaan inhimillistää. Se on jo melko inhimillinen itsenään. Huolehtivainen ihminen tajuaa sen japuhuu niin,  koska tavallaan hän on sen lemmikin mamma tai pappa joka huolehtii. Oudompaa on sellainen ihminen joka käsittää asian toisin. 

Aikuinen eläin tuskin kaipaa emoa. Etenkin kissa lähinnä asuu samalla reviirillä ihmisen kanssa, ei välttämättä niinkään kuulu sen perheeseen. Koiran kohdalla tilanne voi olla vähän toinen, sillä susilauma koostuu ymmärtääkseni lisääntyvästä parista ja niiden poikasista. Eli koira, jos on koulutettu hyvin, pitää omistajaansa laumansa alfana ja siten mahdollisesti myös emonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä ihmisillä puuttuu usein muita ihmissuhteita ja on vaikeuksia muodostaa terveitä läheisiä ihmissuhteita. 

Päinvastoin, nämä ihmiset ovat ystävällisiä ja empaattisia myös lajitovereitaan kohtaan.

Eivät ainakaan ne koiranomistajat, jotka ottavat koiransa mukaan joka kauppaan, bussiin ja kirjastoon. Mieti, kuinka tuskallista se on allergisille ja koirapelkoisille. 

Haista sinä kuule…!!! Olet alhaisin otus maan päällä.

Voi apua, nytkö tää vasta selvisi mulle, että en olekkaan mun kissan äiti?! 

Muutamien on aina pakko tulla oksentelemaan pahaa oloaan tällaisiin Hyvänmielen-ketjuihinkin. Mutta samaahan se on ollut kaikilla foorumeilla ja keskustelupalstoilla jo aikojen alusta. Jostain syystä lisääntynyt rajusti some-aikana, varsinkin 2010 jälkeen. Sanonta "Hanki elämä" ei näiden olmien kohdalla toimi koskei heillä ole elämää netin ulkopuolella.
No rapsuttelen kissaani ja harkitsen joskos heräisin aamu-ongelle vai en, hänkin saa jos tärppää ja minäkin kalakeittoa? Muttei kaloista koskaan tiedä. M60

En ole kenenkään äiti.

Naapurin Vilma kutsu itseään koiralleen äidiksi. Oltiin grillaamassa yhdessä viime kesänä, niin sanoin hänelle: "etsä narttu viittis tuoda mullekin lonkeroa kun käyt siinä jääkaapilla". Hän tietenkin loukaantui, mutta sanoin että mä käsitin että hän haluaa tulla kutsutuksi koiran äitinä.

No voi lässyn lässyn lää!

Mä saan sanoa koiralleni ihan mitä haluan ja koira tunnistaa sanat kyllä.  SUN EI TARTTE!!!!!

Nykyihmiset on ihme sääntöihmisiä.

Maailmasta on kadonnut mielikuvitus kokonaan, kun joka saakelin asia kyseenalaistetaan.  

Puhukaa sitten konekieltä vaikka itse, niin ei tule vahingossakaan sanotuksi jotain sanaa, joka ei tarkoitakaan sitä, mitä se nykysuomen sanakirjassa merkitsee!

Ja puhukaa itse ylipäänsä normaalia kieltä, älkääkä väännelkö kielioppia, kun olette niin SANATARKKOJA!

Me ihmiset ollaan näille eläimille varaäitejä ja -isiä, koska ne on erotettu omista vanhemmistaan. Ei ole lainkaan luonnonmukaista,  missä jotkut pennut seuraavat vanhempiaan jopa useamman vuoden. Ihminen sotkee kaiken. 

Vierailija kirjoitti:

Muutamien on aina pakko tulla oksentelemaan pahaa oloaan tällaisiin Hyvänmielen-ketjuihinkin. Mutta samaahan se on ollut kaikilla foorumeilla ja keskustelupalstoilla jo aikojen alusta. Jostain syystä lisääntynyt rajusti some-aikana, varsinkin 2010 jälkeen. Sanonta "Hanki elämä" ei näiden olmien kohdalla toimi koskei heillä ole elämää netin ulkopuolella.
No rapsuttelen kissaani ja harkitsen joskos heräisin aamu-ongelle vai en, hänkin saa jos tärppää ja minäkin kalakeittoa? Muttei kaloista koskaan tiedä. M60

Samaan aikaan samat koiranomistajia provoavat tahot yllyttää "osta koira, osta koira". Tai pelasta koira (eli rescue-yllytys).

Varmasti sanon itseäni äidiksi kissalleni. Sehän minä sille olen. Ainakin käytöksensä perusteella.

Sellainen, jolle lemmikki on tärkeä perheenjäsen esimerkiksi. Jos tämä häiritsee sinua, niin mietin motiivejasi. Onko sulla jotain historiaa eläinrääkkäyksestä, jota yrität nyt oikeuttaa?

Minä olen koirani äiti. Sanon tule äitin viereen, äiti laittaa sulle ruuan jne. Sanon myös mene isin luo. Sitten ihmislapsiamme kutsutaan siskoksi ja veljeksi. Koirallamme on myös mummola, jossa asuu mummo ja pappa. Koira tunnistaa ihmiset näillä nimillä, esim. Käyppäs katsomassa tuliko pappa. Koira tietää kuka on tulossa. Puhun myös omasta koirasta sekä muiden koirista muodossa hän. Se vasta joitain pänniikin.

Omalle koiralleni olen äiti, lasten kissoille ja koirille tietysti mummo :) 

Millainenko olen? 

Vaikeastimääriteltävä Palsta Mamma

Pienten lasten perheissä usein puhutaan lapselle noin, ”äiti antaa”, lapsi ymmärtää sen paremmin. Varmaan siinä sivussa saattaa alkaa puhua lemmikillekin itsestään äitinä. 

Sitä en tiedä, miten lapseton päätyy sanomaan itseään äidiksi eläimelle. 

Eikö nykyään länsimaissa moni valitse lapsen sijaan lemmikin. Kai se itsensä äidiksi sanominen tulee melkein luonnostaan, kun se lemmikki on lapsen paikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan joku lämmin ja kiva ihminen. Mutta minkälainen ihminen ottaa ongelman tuollaisesta?

Mun kokemuksen mukaan aloittajan kritisoimat ihmiset ovat monesti kaikkea muuta kuin lämpimiä ja kivoja ihmisiä. Osa voi sitä kyllä olla, mutta noita toisenlaisia on tullut vastaan aika paljon. 

Tunnistan tämän. Osa esittää olevansa eläinrakkaita, mutta empatia on näyteltyä. Mamiksi itseään kutsuvat usein näitä.