Mistä tietää jos puoliso pettää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myytti, että uskottomuus aina paljastuu. Vain nämä tässä ketjussa kuvatut tollot jäävät kiinni. Osa varmaan haluaakin jäädä kiinni. Ne, jotka eivät halua, eivät muuta käytöstään. Kyllähän sen nyt kuka hyvänsä käsittää, että uudet harrastukset, vaatteet, poissaolot, seksitemput, kännykän salailu ynnä muu saavat puolison epäilemään. Nämä tyypit vain etsivät keinoa erota, kun eivät pysty suoraan sanomaan.

Kyllä se käytös muuttuu etenkin tilanteissa, joissa puolisoa kohden on ennen osoitettu romanttisia tunteita. Kun romantiikka alkaa valua suhteen ulkopuolelle, aina jotakin muuttuu suhteen dynamiikassa. Pettäjät luulevat olevansa niin neroja, että puoliso ei aisti mitään. Se mitä tapahtuu, on, että aitous, luottamus ja kunnioitus heikkenevät virallisessa suhteessa. Näin kävi meidänkin suhteessa jo kauan ennen kuin pettäminen paljastui. Ihmettelin tuolloin, kuinka kaikki onkaan muuttunut, vaikka en vielä osannut epäillä. 

    Eri juttu on toki, jos toinen osapuoli on ollut alusta asti patologinen feikkaaja, pettäjä ja valehtelija. Tällaiset surkimukset eivät pääse ikinä aitoon yhteyteen toisen ihmisen kanssa.

Puolisosi halusi erota ja siksi muuttui. Hän oli rakastunut toiseen ja siksi kylmeni. Hän ei halusi jäädä kiinni ainakin osittain. Jos hän ei olisi halunnut, et olisi huomannut mitään. 

Mikä sitä puolisoa estää eroamasta? Se on ihan helppo juttu, täyttää vain paperit netissä ja sitten on vapaa. Ei tarvitse pettää ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkään keskustelussa ei ole kovinkaan hyvin uskota että me ihmiset koemme asiat ihan eri tavoin.  Joillekin seksuaalisuus on pikku asia, joka siedetään   lastentekoviosina ja jolla ei ole mitään merkitystä. Kumppanilta se voidaan myös kieltää ihan yksipuolisena valintana.  Omakotitalo, automerkki tai kasvimaa on tärkeämpää luo oma tai toisen seksuaalinen identiteetti. Tämä on ihan kamalaa.  Nämä tyypit  tuomitsevat sitten niitä joille seksuaalisuus onkohan jotain muuta: monisävyisin, hienoin ja tunteita täynnä oleva aistinen retki halki elämän. Itselle oman seksuaalisuuden toteuttaminen (olen 50+ heteronainen) on todellakin tärkeämpi asia kuin kumppanin paha mieli. Olen suoraan sanonut että tämä on itselleni tärkeä asia, ja minussakin on lähestyvä parasta ennen päivämäärä. Nyt kun muuten hyvä, uudehko kumppanini on dramaattisesti vähentänyt seksielämääni, voin ja varmaan tulenkin tarttumaan tilaisuuteen, jos sellainen eteen tulee. Elän vain kerran. Minua on petetty aiemmissa suhteissa, olen asian työstänyt ja ymmärrän miksi niin on käynyt. Nytcsalkin saman myös itselleni.

Eli ilmoitatko, ennen kuin lähdet hakemaan seksiä muualta, puolisollesi aikomuksestasi? Minä taas ihmettelen kuinka iihmiset eivät puhu keskenään. Onkohan se niin, ettei edes välitetä puhua, kun silloin voi vaan, paljastuttuaan, sanoa, että enhän minä tiennyt sun ajatuksia tai haluja/haluttomuutesi syitä jne, kun luulin ette enää välitä minusta?

Mikä puoliso? Monissa kommenteissa puhutaan puolisosta, ihan kuin seksiä olisi vain avio- tai avioliitoissa olevien välinen asia. On myös seurustelusuhteita joissa ei ole tarkoitus koskaan muuttaa yhteen tai hankkia jotain juridistaademaa suhteelle. . Kirjoitin kommentissani uudehkosta kumppanista. Tämä tarkoittaa ennen kesää alkanutta tapailua, joka vasta alussa. Totta kai olen kysynyt toteutuuko hänen ennakolta toivomansa aktiivinenn seksuaalisuus  meidän välillä ja on kuulemma tyytyväinen. Vastakysymystä itselleni ei ole tullut. Ja olen kertonut että kaipaisin intohimoa. Ei siis kohtaa käsityksemme lainkaan. 
Toinen juttu teille suhteisiin betonoituneille: Kumppanin löytäminen on erittäin vaikeaa, varsinkin 50+ vuotiaalle. Nyt kun löysin  mukavan ihmisen kaikkeen muuhun yhdessä tekemiseen, haluan ilman muuta tutustua lisää ja odottaa josko tilanne paranee.  Mutta kuten kirjoitin, jos vastaan tulee yllättäen mies, jonka kanssa intohimo roihahtaa ja tilanne tulee päälle ilmoittamatta, käytän tuon tilaisuuden. Hyvin todennäköistä että on viimeinen kerta nauttia hyvästä seksistä, En uhraa sitä jonkun toisen ihmisen hassujen periaatteiden tai haluttomuuden takia. Ideaali tietty olisi että tutustuminen olisi mahdollista niin että toiselle voi ilmoittaa että tää oli tässä. Kuitenkin  epämukavanpaa etsiä tarkoituksella parempaa samalla kun tapailee toista. Yleistähän se tosi on, yli puolet Tinderin 50+ miehistä ovat suhteessa ja haluavat ensin löytää uuden ennen kuin jättävät sen - puolison- .

Voi hyvä ihminen! Jos sinulle seksi on "monisävyisin, hienoin ja tunteita täynnä oleva aistinen retki halki elämän", ja miehelle ei ole, niin miksi edes jatkaa tuota tapailua? Kun käsityksenne eivät kohtaa lainkaan?

Jos menet oma seksi edellä, miksi kuitenkin varaat itsellesi oikeuden toisen kumppanuuteen? Onko elämä sellainen karkkikauppa, jossa sinulla on oikeus poimia mitä haluat, piittaamatta muista?

Kuten itse sanot, samanlaisia seksi edellä menijöitä löytyy tindereissä pilvin pimein. Sinne vaan koukut veteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen pettäjän mielestä oma parisuhde ei ole niin arvokas, etteikö sitä kannattaisi riskeerata mitkä ikinä sitten motiivit ovatkaan.

Jos seksiä ei ole kotona lainkaan, niin silloin sitä hankitaan muualta. Niin metsä vastaa kuin sitä kutsuu. 

No kaipa sitä ennen kerrotaan, että halutaan erota ja myös niistä aikeista mennä panemaan muualle? Pihtaaminen ei ole pettämistä, mutta muiden kanssa paneminen on, jos siis on molemminpuolinen sopimus olla uskollinen. Kova on uho lähteä vieraisiin, mutta missä uho kertoa kumppanille aikeensa?

Sanoisin näin realistisesti, että pihtaava on tehnyt päätöksen pihdata ja kumppani on tehnyt päätöksen salarakkaasta. Koska mennessään parisuhteeseen oletettavasti pihtari on tehnyt lupauksen vastavuoroisesta seksistä. Jos ei mielestään näin ole luvannut niin silloin on pettänyt jo ennen kuin pettävä kumppani. Tekopyhää on väittää, että vain pettäjä on yksin syyllinen kun seksiä ei ole lainkaan. Yhtä hyvinhän se pihtari voi ottaa eroasian puheeksi. Mutta useinhan on niin, ettei pihtari juuri halua erota ja mitään vikaa ei ole suhteessa eikä hänessä. Hän ei vain halua enää seksiä.  Silloinhan ei ole väärin, että toisella on seksiä jonkun muun kanssa. 

No pihtari ainakin pihtaa avoimesti, ja siitä pitää sen kärsivän osapuolen varmaan kysyä että missä me oikein mennään, eikös vaan? Miksi ainoa keino on lähteä SALAA pettämään? Miksi ei kerrota suoraan, että lähden panemaan? Ensin erotaan ja sitten vasta mennään uuden kanssa sekstailemaan.

Ja suhdeko sitten jatkuu, kunhan saa vierasta seksiä? Kaikki hyvin, kunhan salapanot saa jatkua rauhassa ja kenenkään estämättä? Kumpikohan tässä on nyt se oikea "rikollinen? :D

Kokemuksesta tiedän, että monet pihtarit ovat hyvin tyytyväisiä siihen, että kotielämä jatkuu samanlaisena. He nimittäin harvoin haluavat erota tai rikkoa kulisseja. Ovat tyytyväisiä kun mies tulee aina kotiin kuitenkin ja he saavat olla rauhassa ilman seksiä. Mitä he itseasiassa siinä menettävät vaikka mies on  seksisuhteessa toisen kanssa kun kerran itse eivät seksistä välitä? Kun kotona muuten kaikki on kuin ennenkin. Minä en tykkää esimerkiksi hernekeitosta, mutta mies tykkää. En siis keitä sitä meillä kotona koskaan. Mitä minä menetän jos mies syö sen hernekeiton jossain muualla? En yhtään mitään. 

Kysymys kuuluu edelleen, että miksi SALAA olisi oikeus pettää? Eikös ensin a) Puhuta asiasta b) Yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu c) Tilanne jää ennalleen d) Kumppani suostuu siihen, että puoliso harrastaa seksiä muiden kanssa kodin ulkopuolella e) Ero

Onko ainoa ratkaisusi asiaan se, että pihtarille ei sanota mitään, vaan automaattisesti oman käden oikeudella syöksytään salassa naiskentelemaan?

Todennäköisesti puolison kanssa on keskusteltu usein, jopa kymmeniä kertoja, mutta jos toinen ei halua niin eihän häntä voi pakottaakkaan seksiin. Sehän olisi raiskaus. Ja todennäköisesti myös tuntee puolisonsa ehdottoman vastustuksen liiton avaamiselle. Joten mikä olisi molempia tyydyttävä ratkaisu, jos kumpikaan ei myöskään halua erota? 

-ohis sivusta 

Tässä tilanteessa on vaan kerrottava pihtaavalle puolisolle ilmoitusasiana että aikoo hakea seksin muualta. Pihtaava puoliso sitten päättää mitä tiedon saatuaan tekee. Tämä siis keskustelu yritysten jälkeen kun ei ole ratkaisua saatu aikaan.

Ketjun otsikkohan on "Mistä tietää jos puoliso pettää"? Ja täällä vastataan, kuinka on keskusteltu asiasta ja kyllä se siellä kotona tietää, että oon panoilla...  /eri

Tavanomainen kaava taitaa olla pikemminkin torjutuksi tuleminen, siitä loukkaantuminen, mikä johtaa ennen pitkää että torjuttu kokee "oikeudekseen" pettää. Mitään keskustelua ei ole koskaan oikeasti käyty.

Juuri näin. Huono itsetunto.

Sitäpaitsi tuo on lapsellinen ajatus, että vain ilmoitetaan, että joko saan seksiä kotona tai sitten vieraissa. Miten sellainen "keskustelu" eli tarkemmin sanottuna uhkavaatimus oikein etenee?

Se, jolle ilmoitetaan, että seksiä pitää saada, usein itsekin kärsii suhteessa läheisyyden puutteesta. Lisääkö uhkailu hyvää ilmapiiriä puolisoiden välillä? Kuinka moni puoliso tästä valaistuu ja alkaa intohimoiseksi? Ei kukaan. Uhkailu on lopun alkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen pettäjän mielestä oma parisuhde ei ole niin arvokas, etteikö sitä kannattaisi riskeerata mitkä ikinä sitten motiivit ovatkaan.

Jos seksiä ei ole kotona lainkaan, niin silloin sitä hankitaan muualta. Niin metsä vastaa kuin sitä kutsuu. 

No kaipa sitä ennen kerrotaan, että halutaan erota ja myös niistä aikeista mennä panemaan muualle? Pihtaaminen ei ole pettämistä, mutta muiden kanssa paneminen on, jos siis on molemminpuolinen sopimus olla uskollinen. Kova on uho lähteä vieraisiin, mutta missä uho kertoa kumppanille aikeensa?

Sanoisin näin realistisesti, että pihtaava on tehnyt päätöksen pihdata ja kumppani on tehnyt päätöksen salarakkaasta. Koska mennessään parisuhteeseen oletettavasti pihtari on tehnyt lupauksen vastavuoroisesta seksistä. Jos ei mielestään näin ole luvannut niin silloin on pettänyt jo ennen kuin pettävä kumppani. Tekopyhää on väittää, että vain pettäjä on yksin syyllinen kun seksiä ei ole lainkaan. Yhtä hyvinhän se pihtari voi ottaa eroasian puheeksi. Mutta useinhan on niin, ettei pihtari juuri halua erota ja mitään vikaa ei ole suhteessa eikä hänessä. Hän ei vain halua enää seksiä.  Silloinhan ei ole väärin, että toisella on seksiä jonkun muun kanssa. 

No pihtari ainakin pihtaa avoimesti, ja siitä pitää sen kärsivän osapuolen varmaan kysyä että missä me oikein mennään, eikös vaan? Miksi ainoa keino on lähteä SALAA pettämään? Miksi ei kerrota suoraan, että lähden panemaan? Ensin erotaan ja sitten vasta mennään uuden kanssa sekstailemaan.

Ja suhdeko sitten jatkuu, kunhan saa vierasta seksiä? Kaikki hyvin, kunhan salapanot saa jatkua rauhassa ja kenenkään estämättä? Kumpikohan tässä on nyt se oikea "rikollinen? :D

Kokemuksesta tiedän, että monet pihtarit ovat hyvin tyytyväisiä siihen, että kotielämä jatkuu samanlaisena. He nimittäin harvoin haluavat erota tai rikkoa kulisseja. Ovat tyytyväisiä kun mies tulee aina kotiin kuitenkin ja he saavat olla rauhassa ilman seksiä. Mitä he itseasiassa siinä menettävät vaikka mies on  seksisuhteessa toisen kanssa kun kerran itse eivät seksistä välitä? Kun kotona muuten kaikki on kuin ennenkin. Minä en tykkää esimerkiksi hernekeitosta, mutta mies tykkää. En siis keitä sitä meillä kotona koskaan. Mitä minä menetän jos mies syö sen hernekeiton jossain muualla? En yhtään mitään. 

Kysymys kuuluu edelleen, että miksi SALAA olisi oikeus pettää? Eikös ensin a) Puhuta asiasta b) Yritetään löytää molempia tyydyttävä ratkaisu c) Tilanne jää ennalleen d) Kumppani suostuu siihen, että puoliso harrastaa seksiä muiden kanssa kodin ulkopuolella e) Ero

Onko ainoa ratkaisusi asiaan se, että pihtarille ei sanota mitään, vaan automaattisesti oman käden oikeudella syöksytään salassa naiskentelemaan?

Todennäköisesti puolison kanssa on keskusteltu usein, jopa kymmeniä kertoja, mutta jos toinen ei halua niin eihän häntä voi pakottaakkaan seksiin. Sehän olisi raiskaus. Ja todennäköisesti myös tuntee puolisonsa ehdottoman vastustuksen liiton avaamiselle. Joten mikä olisi molempia tyydyttävä ratkaisu, jos kumpikaan ei myöskään halua erota? 

-ohis sivusta 

Tässä tilanteessa on vaan kerrottava pihtaavalle puolisolle ilmoitusasiana että aikoo hakea seksin muualta. Pihtaava puoliso sitten päättää mitä tiedon saatuaan tekee. Tämä siis keskustelu yritysten jälkeen kun ei ole ratkaisua saatu aikaan.

Toimin juuri näin. Kun ilmoitin, että minulla tulee sitten olemaan seksiä jossain, niin vaimo totesi, että sitten hänkin saa. Vastasin tähän, että siitä vaan. 

Hän ei ole koskaan kysynyt minulta yhtään mitään enkä minä häneltä. Minulla on jo muutaman vuoden ollut rakastajatar, jonka kanssa on molempia tyydyttävää seksiä. 

Kuulostaa todella surkealta avioliitolta. Kaksi kakaraa saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkään keskustelussa ei ole kovinkaan hyvin uskota että me ihmiset koemme asiat ihan eri tavoin.  Joillekin seksuaalisuus on pikku asia, joka siedetään   lastentekoviosina ja jolla ei ole mitään merkitystä. Kumppanilta se voidaan myös kieltää ihan yksipuolisena valintana.  Omakotitalo, automerkki tai kasvimaa on tärkeämpää luo oma tai toisen seksuaalinen identiteetti. Tämä on ihan kamalaa.  Nämä tyypit  tuomitsevat sitten niitä joille seksuaalisuus onkohan jotain muuta: monisävyisin, hienoin ja tunteita täynnä oleva aistinen retki halki elämän. Itselle oman seksuaalisuuden toteuttaminen (olen 50+ heteronainen) on todellakin tärkeämpi asia kuin kumppanin paha mieli. Olen suoraan sanonut että tämä on itselleni tärkeä asia, ja minussakin on lähestyvä parasta ennen päivämäärä. Nyt kun muuten hyvä, uudehko kumppanini on dramaattisesti vähentänyt seksielämääni, voin ja varmaan tulenkin tarttumaan tilaisuuteen, jos sellainen eteen tulee. Elän vain kerran. Minua on petetty aiemmissa suhteissa, olen asian työstänyt ja ymmärrän miksi niin on käynyt. Nytcsalkin saman myös itselleni.

Eli ilmoitatko, ennen kuin lähdet hakemaan seksiä muualta, puolisollesi aikomuksestasi? Minä taas ihmettelen kuinka iihmiset eivät puhu keskenään. Onkohan se niin, ettei edes välitetä puhua, kun silloin voi vaan, paljastuttuaan, sanoa, että enhän minä tiennyt sun ajatuksia tai haluja/haluttomuutesi syitä jne, kun luulin ette enää välitä minusta?

Kyllä se enemmänkin on tajuamisesta ja piittaamattomuudesta kiinni jos ei esim vielä vuoden saati kahden yhdessäolon jälkeen tajua kumppanin seksuaalisten tarpeiden ja halujen määrää /laatua.  Jos yhtään kiinnittää huomiota muuhun kuin itseensä, sen tajuaa kyllä. 

Yleensä kun ei olla tyytyväisiä suhteen laatuun seksuaalisessa mielessä, alkaa ensin vihjailu; haluaisin enemmän tai en haluaisi näin usein tai tällä tavalla. Nähdään niitä kiusaantuneita eleitä kun toinen lähentelee liikaa ja kuullaan huokailua kun toinen tulee lähelle. No sitten voidaan sanoa montakin kertaa et haluaisin enemmän tai millaista haluaa, tai ei halua, toinen kuulee ehkei kuuntele tai ei vain voi/osaaa muuttaa tyyliään. Ja hei. Miksikäpä sitä pitäisikään muuttua yhtäkkiä jatkuvasti seksiä haluavaksi jos ei ole sellainen tai jos on seksuaalisedti aktiibisempi kuin kumppani, niin sitähän tulee hulluksi jos toiselta ei saa juuri mitään tai kun saa niin se on vastahakoista "pakkopullaa". Kyllä jokainen tervejärkinen tajuaa millon oma kumppani vaan antaa sen takia kun on sovun säilyttämiseksi välttämätöntä. Ja huom. Kun asetelma on niin päin että nainen on aktiivisempi, miehellä matala libido eikä petipuuhat jostain syystä kiinnosta, niin rakastelu on liki mahdotonta koska mies ei suostu vain tyydyttämään sinua. Miehen pitää itse haluta ja saada tai sitten ei tapahdu mitään, eli se on joko on-off tilanne. Nimin. kokemusta on. 

Näissä on yleensä kyse siitä, että parisuhteessa on ongelmia tunnesuhteessa. Läheisyys on rikki, eikä kyse ole siitä, etteikö tietäisi mitkä ovat toisen seksuaaliset tarpeet. Niitä ei vain halua tyydyttää, kun kokee tulevansa laiminlyödyksi.

Seksin vonkaaja näkee vain seksin, ei suhteen tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkään keskustelussa ei ole kovinkaan hyvin uskota että me ihmiset koemme asiat ihan eri tavoin.  Joillekin seksuaalisuus on pikku asia, joka siedetään   lastentekoviosina ja jolla ei ole mitään merkitystä. Kumppanilta se voidaan myös kieltää ihan yksipuolisena valintana.  Omakotitalo, automerkki tai kasvimaa on tärkeämpää luo oma tai toisen seksuaalinen identiteetti. Tämä on ihan kamalaa.  Nämä tyypit  tuomitsevat sitten niitä joille seksuaalisuus onkohan jotain muuta: monisävyisin, hienoin ja tunteita täynnä oleva aistinen retki halki elämän. Itselle oman seksuaalisuuden toteuttaminen (olen 50+ heteronainen) on todellakin tärkeämpi asia kuin kumppanin paha mieli. Olen suoraan sanonut että tämä on itselleni tärkeä asia, ja minussakin on lähestyvä parasta ennen päivämäärä. Nyt kun muuten hyvä, uudehko kumppanini on dramaattisesti vähentänyt seksielämääni, voin ja varmaan tulenkin tarttumaan tilaisuuteen, jos sellainen eteen tulee. Elän vain kerran. Minua on petetty aiemmissa suhteissa, olen asian työstänyt ja ymmärrän miksi niin on käynyt. Nytcsalkin saman myös itselleni.

Eli ilmoitatko, ennen kuin lähdet hakemaan seksiä muualta, puolisollesi aikomuksestasi? Minä taas ihmettelen kuinka iihmiset eivät puhu keskenään. Onkohan se niin, ettei edes välitetä puhua, kun silloin voi vaan, paljastuttuaan, sanoa, että enhän minä tiennyt sun ajatuksia tai haluja/haluttomuutesi syitä jne, kun luulin ette enää välitä minusta?

Kyllä se enemmänkin on tajuamisesta ja piittaamattomuudesta kiinni jos ei esim vielä vuoden saati kahden yhdessäolon jälkeen tajua kumppanin seksuaalisten tarpeiden ja halujen määrää /laatua.  Jos yhtään kiinnittää huomiota muuhun kuin itseensä, sen tajuaa kyllä. 

Yleensä kun ei olla tyytyväisiä suhteen laatuun seksuaalisessa mielessä, alkaa ensin vihjailu; haluaisin enemmän tai en haluaisi näin usein tai tällä tavalla. Nähdään niitä kiusaantuneita eleitä kun toinen lähentelee liikaa ja kuullaan huokailua kun toinen tulee lähelle. No sitten voidaan sanoa montakin kertaa et haluaisin enemmän tai millaista haluaa, tai ei halua, toinen kuulee ehkei kuuntele tai ei vain voi/osaaa muuttaa tyyliään. Ja hei. Miksikäpä sitä pitäisikään muuttua yhtäkkiä jatkuvasti seksiä haluavaksi jos ei ole sellainen tai jos on seksuaalisedti aktiibisempi kuin kumppani, niin sitähän tulee hulluksi jos toiselta ei saa juuri mitään tai kun saa niin se on vastahakoista "pakkopullaa". Kyllä jokainen tervejärkinen tajuaa millon oma kumppani vaan antaa sen takia kun on sovun säilyttämiseksi välttämätöntä. Ja huom. Kun asetelma on niin päin että nainen on aktiivisempi, miehellä matala libido eikä petipuuhat jostain syystä kiinnosta, niin rakastelu on liki mahdotonta koska mies ei suostu vain tyydyttämään sinua. Miehen pitää itse haluta ja saada tai sitten ei tapahdu mitään, eli se on joko on-off tilanne. Nimin. kokemusta on. 

Just tämä! Jos naista ei haluta, hän voi edes  teeskennellä toisen tarpeita täyttääkseen. Mutta meidän halukkaiden naisten kohtaloon surkea, sillä jos mies ei halua, ei myöskään pysty. Sitten ei ole mitään. Ihan hyvin voi omien lelujen kanssa leikkiä. Ja jos uusi suhde on alkanut miehen esiintuomasi hyvän seksin tärkeydestä niin kyllä tuo on jo ikävää vedättämistä. Joko mies on myynyt itsenä väärin perustein tietäen ongelmansa tai sitten jo. nainen ei sytytä millään tasolla. Varmaan katselee jo toista.

No ei kukaan itseään kunnioittava nainen ala teeskennellä, jos ei halua. Aivan uskomatonta tekstiä.

Kyllä sinäkin saat miehelle mekaanisesti erektion aikaan, jos haluat. Vai etkö osaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen pettäjän mielestä oma parisuhde ei ole niin arvokas, etteikö sitä kannattaisi riskeerata mitkä ikinä sitten motiivit ovatkaan.

Jos seksiä ei ole kotona lainkaan, niin silloin sitä hankitaan muualta. Niin metsä vastaa kuin sitä kutsuu. 

No kaipa sitä ennen kerrotaan, että halutaan erota ja myös niistä aikeista mennä panemaan muualle? Pihtaaminen ei ole pettämistä, mutta muiden kanssa paneminen on, jos siis on molemminpuolinen sopimus olla uskollinen. Kova on uho lähteä vieraisiin, mutta missä uho kertoa kumppanille aikeensa?

Sanoisin näin realistisesti, että pihtaava on tehnyt päätöksen pihdata ja kumppani on tehnyt päätöksen salarakkaasta. Koska mennessään parisuhteeseen oletettavasti pihtari on tehnyt lupauksen vastavuoroisesta seksistä. Jos ei mielestään näin ole luvannut niin silloin on pettänyt jo ennen kuin pettävä kumppani. Tekopyhää on väittää, että vain pettäjä on yksin syyllinen kun seksiä ei ole lainkaan. Yhtä hyvinhän se pihtari voi ottaa eroasian puheeksi. Mutta useinhan on niin, ettei pihtari juuri halua erota ja mitään vikaa ei ole suhteessa eikä hänessä. Hän ei vain halua enää seksiä.  Silloinhan ei ole väärin, että toisella on seksiä jonkun muun kanssa. 

No pihtari ainakin pihtaa avoimesti, ja siitä pitää sen kärsivän osapuolen varmaan kysyä että missä me oikein mennään, eikös vaan? Miksi ainoa keino on lähteä SALAA pettämään? Miksi ei kerrota suoraan, että lähden panemaan? Ensin erotaan ja sitten vasta mennään uuden kanssa sekstailemaan.

Ja suhdeko sitten jatkuu, kunhan saa vierasta seksiä? Kaikki hyvin, kunhan salapanot saa jatkua rauhassa ja kenenkään estämättä? Kumpikohan tässä on nyt se oikea "rikollinen? :D

Kokemuksesta tiedän, että monet pihtarit ovat hyvin tyytyväisiä siihen, että kotielämä jatkuu samanlaisena. He nimittäin harvoin haluavat erota tai rikkoa kulisseja. Ovat tyytyväisiä kun mies tulee aina kotiin kuitenkin ja he saavat olla rauhassa ilman seksiä. Mitä he itseasiassa siinä menettävät vaikka mies on  seksisuhteessa toisen kanssa kun kerran itse eivät seksistä välitä? Kun kotona muuten kaikki on kuin ennenkin. Minä en tykkää esimerkiksi hernekeitosta, mutta mies tykkää. En siis keitä sitä meillä kotona koskaan. Mitä minä menetän jos mies syö sen hernekeiton jossain muualla? En yhtään mitään. 

He siis vain haluavat jatkaa rauhassa kotileikkiään, ja mies on heille kuin yksi huonekalu olohuoneessa?  Ja elintason takaaja?

Huhhuh.

Halu elää ydinperheenä, arki rullaa hyvin yhdessä, ollaan kavereita toisilleen, elintaso, yhteinen historia, sukulaissuhteet jne. Se koko paketti. Ei sitä välttämättä halua tai tarvitse rikkoa seksin takia. Etenkään vanhemmiten. Parikymppisenä ehkä hiukan eri. 

No senhän päättää se petetty ei pettäjä, kun käry käy.

Kysyttiin miksi petetty katsoo asiaa sormien läpi tai ei edes välitä. 

En itse ainakaan enää keski-ikäisenä jättäisi tätä elintasoa ja tulevaa eläkevarallisuutta ihan minkä tahansa kuprun takia. 

Sinun mielestä hyvään elintasoon kuuluu, että puoliso pettää??? No jopas...

Minä taas käsitän hyvän elintason sellaiseksi, että saa nauttia elämästä sen ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeasti haluaa olla, kulisseista viis. Toisin sanoen matkaseura on tärkeämpää kuin se, että lentää bisnesluokassa ja asuu arvoalueella. Mutta meitä on moneen lähtöön.

Ei kuulu. Mutta jos nyt pettäisi, en ainakaan automaattisesti alkaisi jakamaan lusikoita. Varsinkaan, jos kotona olisi muuten mukavaa. Pettäminen ei automaattisesti tarkoita esimerkiksi riitoja. Joillekin seksi muualla on vain sitä, kohde ei ole edes tärkeä. 

Varmaan pitkässä liitossa voi just olla noin, että ei ole niin väliä, mitä toinen tekee. On ehkä jo kyynisyyttäkin mukana. Toisaalta tuollaisen elämänvaiheen varmaan voi nähdä ihan asiaankuuluvana osana parisuhdetta. Näin sinkkuna mietin näin. 

Aivan. Eikä sen tarvitse olla katastrofi, jos ystävyys ja hyvä vanhemmuus säilyy avioliitossa. 

Ystävyyteen eikä hyvään vanhemmuuteenkaan ei tietenkään kuulu pettäminen ja petollinen käytös. Ei se ole mikään asiaankuuluva osa parisuhdetta, että huijataan lähimpiä ja esimerkiksi riskeerataan heidän terveytensä. Ei sellaisia päätöksiä voi tehdä yksipuolisesti toisen puolesta.

Jos taas vieraissa on lupa käydä sovitusti, se ei ole pettämistä.

Elämä ei ole mustavalkoista suoraa viivaa. Harva pettää sitä yhtä kertaa enempää, koska siitä jää usein itsellekin paska olo. 

Sarjapettäjät erikseen, silloin päässä on toisenlaisia ongelmia. Tai on esimerkiksi kansainvälinen rokkitähti tai jalkapalloilija jolle  tyrkytetään mahdollisuuksia oikealta ja vasemmalta päivittäin. Vaimo katsoo ohi, koska elintaso on miljoonia. 

Alinta kastia sitten ne jotka eivät edes tunnusta vaan elävät jopa vuosien salasuhteissa. En osaa kuvitella, että sellainen ihminen pystyisi ylläpitämään hyvää parisuhdetta kotonakaan. 

Eri ihmisillä on erilaiset arvot. Jollekin on ok varastaa vähän, huijata vähän, pettää vähän. Jonkun mielestä on elämän suola seikkailla. Siitä vaan, jos on valmis kestämään seuraukset. Silloin kannattaa valita sellainen puoliso, jolle myöskin rehellisyys on liian mustavalkoista suoraa viivaa. Joka nauttii vähän sellaisesta tuhnuisen harmaasta suhteesta.

Itse en nauti. Minulle on tärkeää kunnioittaa itseäni ja puolisoani. Parisuhteesta menee pohja pois, jos toinen on epärehellinen. Ei sellaisen puolesta viitsi nähdä vaivaa.

Sitä ei vaan ikinä voi tietää mitä tapahtuu. Joka ikinen ihminen pystyy pettämään. Panisitko lasten elämän  ja vuosikymmenten työn palasiksi, jos toinen erehtyisi kerran? 

Mistä voi tietää että se oli vain kerran? Oliko se se kerta kun jäi kiinni ja kertoja on vaikka kuinka paljon? Ja jaksaako jatkossa jännittää, että jäikö siihen " yhteen" kertaan pettämiset?

On ihmisiä jotka tunnustavat ihan itse, eivät vasta jäätyään kiinni. Joko luotat toiseen tai eroat. Ei ole välimuotoja. 

Olen samaa mieltä. Ei elämäänsä voi tuhlata siihen, että kyttää ja epäilee ihmistä, jonka pitäisi olla itselle se kaikkein läheisin ja luotettavin. Sellainen, johon luotat vaikka sairastuessa tai jonka kanssa jaat yhteisen omaisuuden.

Joko luottaa tai eroaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen pettäjän mielestä oma parisuhde ei ole niin arvokas, etteikö sitä kannattaisi riskeerata mitkä ikinä sitten motiivit ovatkaan.

Jos seksiä ei ole kotona lainkaan, niin silloin sitä hankitaan muualta. Niin metsä vastaa kuin sitä kutsuu. 

No kaipa sitä ennen kerrotaan, että halutaan erota ja myös niistä aikeista mennä panemaan muualle? Pihtaaminen ei ole pettämistä, mutta muiden kanssa paneminen on, jos siis on molemminpuolinen sopimus olla uskollinen. Kova on uho lähteä vieraisiin, mutta missä uho kertoa kumppanille aikeensa?

Sanoisin näin realistisesti, että pihtaava on tehnyt päätöksen pihdata ja kumppani on tehnyt päätöksen salarakkaasta. Koska mennessään parisuhteeseen oletettavasti pihtari on tehnyt lupauksen vastavuoroisesta seksistä. Jos ei mielestään näin ole luvannut niin silloin on pettänyt jo ennen kuin pettävä kumppani. Tekopyhää on väittää, että vain pettäjä on yksin syyllinen kun seksiä ei ole lainkaan. Yhtä hyvinhän se pihtari voi ottaa eroasian puheeksi. Mutta useinhan on niin, ettei pihtari juuri halua erota ja mitään vikaa ei ole suhteessa eikä hänessä. Hän ei vain halua enää seksiä.  Silloinhan ei ole väärin, että toisella on seksiä jonkun muun kanssa. 

No pihtari ainakin pihtaa avoimesti, ja siitä pitää sen kärsivän osapuolen varmaan kysyä että missä me oikein mennään, eikös vaan? Miksi ainoa keino on lähteä SALAA pettämään? Miksi ei kerrota suoraan, että lähden panemaan? Ensin erotaan ja sitten vasta mennään uuden kanssa sekstailemaan.

Ja suhdeko sitten jatkuu, kunhan saa vierasta seksiä? Kaikki hyvin, kunhan salapanot saa jatkua rauhassa ja kenenkään estämättä? Kumpikohan tässä on nyt se oikea "rikollinen? :D

Kokemuksesta tiedän, että monet pihtarit ovat hyvin tyytyväisiä siihen, että kotielämä jatkuu samanlaisena. He nimittäin harvoin haluavat erota tai rikkoa kulisseja. Ovat tyytyväisiä kun mies tulee aina kotiin kuitenkin ja he saavat olla rauhassa ilman seksiä. Mitä he itseasiassa siinä menettävät vaikka mies on  seksisuhteessa toisen kanssa kun kerran itse eivät seksistä välitä? Kun kotona muuten kaikki on kuin ennenkin. Minä en tykkää esimerkiksi hernekeitosta, mutta mies tykkää. En siis keitä sitä meillä kotona koskaan. Mitä minä menetän jos mies syö sen hernekeiton jossain muualla? En yhtään mitään. 

He siis vain haluavat jatkaa rauhassa kotileikkiään, ja mies on heille kuin yksi huonekalu olohuoneessa?  Ja elintason takaaja?

Huhhuh.

Halu elää ydinperheenä, arki rullaa hyvin yhdessä, ollaan kavereita toisilleen, elintaso, yhteinen historia, sukulaissuhteet jne. Se koko paketti. Ei sitä välttämättä halua tai tarvitse rikkoa seksin takia. Etenkään vanhemmiten. Parikymppisenä ehkä hiukan eri. 

No senhän päättää se petetty ei pettäjä, kun käry käy.

Kysyttiin miksi petetty katsoo asiaa sormien läpi tai ei edes välitä. 

En itse ainakaan enää keski-ikäisenä jättäisi tätä elintasoa ja tulevaa eläkevarallisuutta ihan minkä tahansa kuprun takia. 

Sinun mielestä hyvään elintasoon kuuluu, että puoliso pettää??? No jopas...

Minä taas käsitän hyvän elintason sellaiseksi, että saa nauttia elämästä sen ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeasti haluaa olla, kulisseista viis. Toisin sanoen matkaseura on tärkeämpää kuin se, että lentää bisnesluokassa ja asuu arvoalueella. Mutta meitä on moneen lähtöön.

Ei kuulu. Mutta jos nyt pettäisi, en ainakaan automaattisesti alkaisi jakamaan lusikoita. Varsinkaan, jos kotona olisi muuten mukavaa. Pettäminen ei automaattisesti tarkoita esimerkiksi riitoja. Joillekin seksi muualla on vain sitä, kohde ei ole edes tärkeä. 

Varmaan pitkässä liitossa voi just olla noin, että ei ole niin väliä, mitä toinen tekee. On ehkä jo kyynisyyttäkin mukana. Toisaalta tuollaisen elämänvaiheen varmaan voi nähdä ihan asiaankuuluvana osana parisuhdetta. Näin sinkkuna mietin näin. 

Aivan. Eikä sen tarvitse olla katastrofi, jos ystävyys ja hyvä vanhemmuus säilyy avioliitossa. 

Ystävyyteen eikä hyvään vanhemmuuteenkaan ei tietenkään kuulu pettäminen ja petollinen käytös. Ei se ole mikään asiaankuuluva osa parisuhdetta, että huijataan lähimpiä ja esimerkiksi riskeerataan heidän terveytensä. Ei sellaisia päätöksiä voi tehdä yksipuolisesti toisen puolesta.

Jos taas vieraissa on lupa käydä sovitusti, se ei ole pettämistä.

Elämä ei ole mustavalkoista suoraa viivaa. Harva pettää sitä yhtä kertaa enempää, koska siitä jää usein itsellekin paska olo. 

Sarjapettäjät erikseen, silloin päässä on toisenlaisia ongelmia. Tai on esimerkiksi kansainvälinen rokkitähti tai jalkapalloilija jolle  tyrkytetään mahdollisuuksia oikealta ja vasemmalta päivittäin. Vaimo katsoo ohi, koska elintaso on miljoonia. 

Alinta kastia sitten ne jotka eivät edes tunnusta vaan elävät jopa vuosien salasuhteissa. En osaa kuvitella, että sellainen ihminen pystyisi ylläpitämään hyvää parisuhdetta kotonakaan. 

Eri ihmisillä on erilaiset arvot. Jollekin on ok varastaa vähän, huijata vähän, pettää vähän. Jonkun mielestä on elämän suola seikkailla. Siitä vaan, jos on valmis kestämään seuraukset. Silloin kannattaa valita sellainen puoliso, jolle myöskin rehellisyys on liian mustavalkoista suoraa viivaa. Joka nauttii vähän sellaisesta tuhnuisen harmaasta suhteesta.

Itse en nauti. Minulle on tärkeää kunnioittaa itseäni ja puolisoani. Parisuhteesta menee pohja pois, jos toinen on epärehellinen. Ei sellaisen puolesta viitsi nähdä vaivaa.

Sitä ei vaan ikinä voi tietää mitä tapahtuu. Joka ikinen ihminen pystyy pettämään. Panisitko lasten elämän  ja vuosikymmenten työn palasiksi, jos toinen erehtyisi kerran? 

Mistä voi tietää että se oli vain kerran? Oliko se se kerta kun jäi kiinni ja kertoja on vaikka kuinka paljon? Ja jaksaako jatkossa jännittää, että jäikö siihen " yhteen" kertaan pettämiset?

On ihmisiä jotka tunnustavat ihan itse, eivät vasta jäätyään kiinni. Joko luotat toiseen tai eroat. Ei ole välimuotoja. 

Ja silti, Suomessa on varmasti kymmeniätuhansia pareja, jotka elävät onnellisina yhdessä päiviensä päähän, vaikka toinen on jossain kohtaa kokenut intohimoisen salasuhteen. Kukaan ei ole menettänyt  mitään. 
Joidenkin on vaikea ymmärtää että seksistä nauttivien salainen kohtaaminen on kokemuksena vähän kuin olisi hankkinut hierontasarjakortin. Fyysistä hyvää oloa molemmille salasuhteen osapuolille, ei välttämättä mitään syviä tunteita. Niille joille seksi on jotenkin vastenmielistä tai kamalaa tai pyhää niin he tekevät vieraissa käymisestä isomman numeron kuin se onkaan. 

Tuohan on fakta vaikka peukutettu alas. Sekin osoittaa että kun ei tiedä, niin kaikki ok. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkään keskustelussa ei ole kovinkaan hyvin uskota että me ihmiset koemme asiat ihan eri tavoin.  Joillekin seksuaalisuus on pikku asia, joka siedetään   lastentekoviosina ja jolla ei ole mitään merkitystä. Kumppanilta se voidaan myös kieltää ihan yksipuolisena valintana.  Omakotitalo, automerkki tai kasvimaa on tärkeämpää luo oma tai toisen seksuaalinen identiteetti. Tämä on ihan kamalaa.  Nämä tyypit  tuomitsevat sitten niitä joille seksuaalisuus onkohan jotain muuta: monisävyisin, hienoin ja tunteita täynnä oleva aistinen retki halki elämän. Itselle oman seksuaalisuuden toteuttaminen (olen 50+ heteronainen) on todellakin tärkeämpi asia kuin kumppanin paha mieli. Olen suoraan sanonut että tämä on itselleni tärkeä asia, ja minussakin on lähestyvä parasta ennen päivämäärä. Nyt kun muuten hyvä, uudehko kumppanini on dramaattisesti vähentänyt seksielämääni, voin ja varmaan tulenkin tarttumaan tilaisuuteen, jos sellainen eteen tulee. Elän vain kerran. Minua on petetty aiemmissa suhteissa, olen asian työstänyt ja ymmärrän miksi niin on käynyt. Nytcsalkin saman myös itselleni.

Tottakai ymmärretään. Ihmisillä on erilaiset käsitykset väärästä ja oikeasta. Aina on ihmisiä, jotka ajattelevat, että säännöt eivät koske heitä, ja että heille kuuluu jotain enemmän kuin muille.

En usko, että kukaan tuomitsee sitä, että seksi on "monisävyisin, hienoin ja tunteita täynnä oleva aistinen retki halki elämän." Miksi tuomitsisi? Päinvastoin, useimmat haluavat juuri sitä.

Mutta seksi on kahden kauppa, ja sitä rakennetaan suhteessa yhdessä. Sellainen ihminen, joka pettää, rikkoo tuon monisävyisen ja herkän intiimin tilan. Se energia, joka on tarkoitettu suhteeseen, valuu harakoille.

Se, että on itse tullut petetyksi ei ole mikään syy pistää paha kiertämään.

Puhut itsestäsi. Joillekin se on useamman kanssa jaettua. Toki pitää olla rehellinen js sovittu asia. Ei pidä kuvitella että omat tavat on ne oikeat.

Jos puoliso tosissaan haluaa pitää asian salassa, niin et yhtään mistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen pettäjän mielestä oma parisuhde ei ole niin arvokas, etteikö sitä kannattaisi riskeerata mitkä ikinä sitten motiivit ovatkaan.

Jos seksiä ei ole kotona lainkaan, niin silloin sitä hankitaan muualta. Niin metsä vastaa kuin sitä kutsuu. 

No kaipa sitä ennen kerrotaan, että halutaan erota ja myös niistä aikeista mennä panemaan muualle? Pihtaaminen ei ole pettämistä, mutta muiden kanssa paneminen on, jos siis on molemminpuolinen sopimus olla uskollinen. Kova on uho lähteä vieraisiin, mutta missä uho kertoa kumppanille aikeensa?

Sanoisin näin realistisesti, että pihtaava on tehnyt päätöksen pihdata ja kumppani on tehnyt päätöksen salarakkaasta. Koska mennessään parisuhteeseen oletettavasti pihtari on tehnyt lupauksen vastavuoroisesta seksistä. Jos ei mielestään näin ole luvannut niin silloin on pettänyt jo ennen kuin pettävä kumppani. Tekopyhää on väittää, että vain pettäjä on yksin syyllinen kun seksiä ei ole lainkaan. Yhtä hyvinhän se pihtari voi ottaa eroasian puheeksi. Mutta useinhan on niin, ettei pihtari juuri halua erota ja mitään vikaa ei ole suhteessa eikä hänessä. Hän ei vain halua enää seksiä.  Silloinhan ei ole väärin, että toisella on seksiä jonkun muun kanssa. 

No pihtari ainakin pihtaa avoimesti, ja siitä pitää sen kärsivän osapuolen varmaan kysyä että missä me oikein mennään, eikös vaan? Miksi ainoa keino on lähteä SALAA pettämään? Miksi ei kerrota suoraan, että lähden panemaan? Ensin erotaan ja sitten vasta mennään uuden kanssa sekstailemaan.

Ja suhdeko sitten jatkuu, kunhan saa vierasta seksiä? Kaikki hyvin, kunhan salapanot saa jatkua rauhassa ja kenenkään estämättä? Kumpikohan tässä on nyt se oikea "rikollinen? :D

Kokemuksesta tiedän, että monet pihtarit ovat hyvin tyytyväisiä siihen, että kotielämä jatkuu samanlaisena. He nimittäin harvoin haluavat erota tai rikkoa kulisseja. Ovat tyytyväisiä kun mies tulee aina kotiin kuitenkin ja he saavat olla rauhassa ilman seksiä. Mitä he itseasiassa siinä menettävät vaikka mies on  seksisuhteessa toisen kanssa kun kerran itse eivät seksistä välitä? Kun kotona muuten kaikki on kuin ennenkin. Minä en tykkää esimerkiksi hernekeitosta, mutta mies tykkää. En siis keitä sitä meillä kotona koskaan. Mitä minä menetän jos mies syö sen hernekeiton jossain muualla? En yhtään mitään. 

He siis vain haluavat jatkaa rauhassa kotileikkiään, ja mies on heille kuin yksi huonekalu olohuoneessa?  Ja elintason takaaja?

Huhhuh.

Halu elää ydinperheenä, arki rullaa hyvin yhdessä, ollaan kavereita toisilleen, elintaso, yhteinen historia, sukulaissuhteet jne. Se koko paketti. Ei sitä välttämättä halua tai tarvitse rikkoa seksin takia. Etenkään vanhemmiten. Parikymppisenä ehkä hiukan eri. 

No senhän päättää se petetty ei pettäjä, kun käry käy.

Kysyttiin miksi petetty katsoo asiaa sormien läpi tai ei edes välitä. 

En itse ainakaan enää keski-ikäisenä jättäisi tätä elintasoa ja tulevaa eläkevarallisuutta ihan minkä tahansa kuprun takia. 

Sinun mielestä hyvään elintasoon kuuluu, että puoliso pettää??? No jopas...

Minä taas käsitän hyvän elintason sellaiseksi, että saa nauttia elämästä sen ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeasti haluaa olla, kulisseista viis. Toisin sanoen matkaseura on tärkeämpää kuin se, että lentää bisnesluokassa ja asuu arvoalueella. Mutta meitä on moneen lähtöön.

Ei kuulu. Mutta jos nyt pettäisi, en ainakaan automaattisesti alkaisi jakamaan lusikoita. Varsinkaan, jos kotona olisi muuten mukavaa. Pettäminen ei automaattisesti tarkoita esimerkiksi riitoja. Joillekin seksi muualla on vain sitä, kohde ei ole edes tärkeä. 

Varmaan pitkässä liitossa voi just olla noin, että ei ole niin väliä, mitä toinen tekee. On ehkä jo kyynisyyttäkin mukana. Toisaalta tuollaisen elämänvaiheen varmaan voi nähdä ihan asiaankuuluvana osana parisuhdetta. Näin sinkkuna mietin näin. 

Aivan. Eikä sen tarvitse olla katastrofi, jos ystävyys ja hyvä vanhemmuus säilyy avioliitossa. 

Ystävyyteen eikä hyvään vanhemmuuteenkaan ei tietenkään kuulu pettäminen ja petollinen käytös. Ei se ole mikään asiaankuuluva osa parisuhdetta, että huijataan lähimpiä ja esimerkiksi riskeerataan heidän terveytensä. Ei sellaisia päätöksiä voi tehdä yksipuolisesti toisen puolesta.

Jos taas vieraissa on lupa käydä sovitusti, se ei ole pettämistä.

Elämä ei ole mustavalkoista suoraa viivaa. Harva pettää sitä yhtä kertaa enempää, koska siitä jää usein itsellekin paska olo. 

Sarjapettäjät erikseen, silloin päässä on toisenlaisia ongelmia. Tai on esimerkiksi kansainvälinen rokkitähti tai jalkapalloilija jolle  tyrkytetään mahdollisuuksia oikealta ja vasemmalta päivittäin. Vaimo katsoo ohi, koska elintaso on miljoonia. 

Alinta kastia sitten ne jotka eivät edes tunnusta vaan elävät jopa vuosien salasuhteissa. En osaa kuvitella, että sellainen ihminen pystyisi ylläpitämään hyvää parisuhdetta kotonakaan. 

Eri ihmisillä on erilaiset arvot. Jollekin on ok varastaa vähän, huijata vähän, pettää vähän. Jonkun mielestä on elämän suola seikkailla. Siitä vaan, jos on valmis kestämään seuraukset. Silloin kannattaa valita sellainen puoliso, jolle myöskin rehellisyys on liian mustavalkoista suoraa viivaa. Joka nauttii vähän sellaisesta tuhnuisen harmaasta suhteesta.

Itse en nauti. Minulle on tärkeää kunnioittaa itseäni ja puolisoani. Parisuhteesta menee pohja pois, jos toinen on epärehellinen. Ei sellaisen puolesta viitsi nähdä vaivaa.

Sitä ei vaan ikinä voi tietää mitä tapahtuu. Joka ikinen ihminen pystyy pettämään. Panisitko lasten elämän  ja vuosikymmenten työn palasiksi, jos toinen erehtyisi kerran? 

Mistä voi tietää että se oli vain kerran? Oliko se se kerta kun jäi kiinni ja kertoja on vaikka kuinka paljon? Ja jaksaako jatkossa jännittää, että jäikö siihen " yhteen" kertaan pettämiset?

On ihmisiä jotka tunnustavat ihan itse, eivät vasta jäätyään kiinni. Joko luotat toiseen tai eroat. Ei ole välimuotoja. 

Ja silti, Suomessa on varmasti kymmeniätuhansia pareja, jotka elävät onnellisina yhdessä päiviensä päähän, vaikka toinen on jossain kohtaa kokenut intohimoisen salasuhteen. Kukaan ei ole menettänyt  mitään. 
Joidenkin on vaikea ymmärtää että seksistä nauttivien salainen kohtaaminen on kokemuksena vähän kuin olisi hankkinut hierontasarjakortin. Fyysistä hyvää oloa molemmille salasuhteen osapuolille, ei välttämättä mitään syviä tunteita. Niille joille seksi on jotenkin vastenmielistä tai kamalaa tai pyhää niin he tekevät vieraissa käymisestä isomman numeron kuin se onkaan. 

Tuohan on fakta vaikka peukutettu alas. Sekin osoittaa että kun ei tiedä, niin kaikki ok. 

Ei ole ok, tietenkään. Kyllä se pettäjän itsekkyys näkyy kaikkialla muuallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkään keskustelussa ei ole kovinkaan hyvin uskota että me ihmiset koemme asiat ihan eri tavoin.  Joillekin seksuaalisuus on pikku asia, joka siedetään   lastentekoviosina ja jolla ei ole mitään merkitystä. Kumppanilta se voidaan myös kieltää ihan yksipuolisena valintana.  Omakotitalo, automerkki tai kasvimaa on tärkeämpää luo oma tai toisen seksuaalinen identiteetti. Tämä on ihan kamalaa.  Nämä tyypit  tuomitsevat sitten niitä joille seksuaalisuus onkohan jotain muuta: monisävyisin, hienoin ja tunteita täynnä oleva aistinen retki halki elämän. Itselle oman seksuaalisuuden toteuttaminen (olen 50+ heteronainen) on todellakin tärkeämpi asia kuin kumppanin paha mieli. Olen suoraan sanonut että tämä on itselleni tärkeä asia, ja minussakin on lähestyvä parasta ennen päivämäärä. Nyt kun muuten hyvä, uudehko kumppanini on dramaattisesti vähentänyt seksielämääni, voin ja varmaan tulenkin tarttumaan tilaisuuteen, jos sellainen eteen tulee. Elän vain kerran. Minua on petetty aiemmissa suhteissa, olen asian työstänyt ja ymmärrän miksi niin on käynyt. Nytcsalkin saman myös itselleni.

Tottakai ymmärretään. Ihmisillä on erilaiset käsitykset väärästä ja oikeasta. Aina on ihmisiä, jotka ajattelevat, että säännöt eivät koske heitä, ja että heille kuuluu jotain enemmän kuin muille.

En usko, että kukaan tuomitsee sitä, että seksi on "monisävyisin, hienoin ja tunteita täynnä oleva aistinen retki halki elämän." Miksi tuomitsisi? Päinvastoin, useimmat haluavat juuri sitä.

Mutta seksi on kahden kauppa, ja sitä rakennetaan suhteessa yhdessä. Sellainen ihminen, joka pettää, rikkoo tuon monisävyisen ja herkän intiimin tilan. Se energia, joka on tarkoitettu suhteeseen, valuu harakoille.

Se, että on itse tullut petetyksi ei ole mikään syy pistää paha kiertämään.

Puhut itsestäsi. Joillekin se on useamman kanssa jaettua. Toki pitää olla rehellinen js sovittu asia. Ei pidä kuvitella että omat tavat on ne oikeat.

Rehellinen ja sovittu asia on eri asia kuin pettäminen. Avoimet suhteet, aisankannatus, ihan sama. Ei ole minun juttuni, mutta jonkun on.

Mulle on aivan sama montako ihmistä joidenkin toisten ihmisten suhteissa on, mutta sillä on väliä, jos joku pettää. En pidä minäminä-ihmisistä, joilla ei ole mitään kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.

Saat taudin, kihomatoja, kupan ja herpeksen. Näistä voisi tunnistaa, että puolisosi pettää.

Vierailija kirjoitti:

Jos puoliso tosissaan haluaa pitää asian salassa, niin et yhtään mistään. 

Intuitio. Kukaan ei ole myöskään täydellinen, se on ylemmyyden mukanaan tuomaa harhaa vain. Jos ei ole rohkeutta kertoa tunteistaan ja aikeistaan, vaan täytyy suhmuroida ja pettää se oma ihminen, niin ei pitäisi noin kehua. Täysi mitättömyys tuollainen epärehellinen mätämuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen pettäjän mielestä oma parisuhde ei ole niin arvokas, etteikö sitä kannattaisi riskeerata mitkä ikinä sitten motiivit ovatkaan.

Jos seksiä ei ole kotona lainkaan, niin silloin sitä hankitaan muualta. Niin metsä vastaa kuin sitä kutsuu. 

No kaipa sitä ennen kerrotaan, että halutaan erota ja myös niistä aikeista mennä panemaan muualle? Pihtaaminen ei ole pettämistä, mutta muiden kanssa paneminen on, jos siis on molemminpuolinen sopimus olla uskollinen. Kova on uho lähteä vieraisiin, mutta missä uho kertoa kumppanille aikeensa?

Sanoisin näin realistisesti, että pihtaava on tehnyt päätöksen pihdata ja kumppani on tehnyt päätöksen salarakkaasta. Koska mennessään parisuhteeseen oletettavasti pihtari on tehnyt lupauksen vastavuoroisesta seksistä. Jos ei mielestään näin ole luvannut niin silloin on pettänyt jo ennen kuin pettävä kumppani. Tekopyhää on väittää, että vain pettäjä on yksin syyllinen kun seksiä ei ole lainkaan. Yhtä hyvinhän se pihtari voi ottaa eroasian puheeksi. Mutta useinhan on niin, ettei pihtari juuri halua erota ja mitään vikaa ei ole suhteessa eikä hänessä. Hän ei vain halua enää seksiä.  Silloinhan ei ole väärin, että toisella on seksiä jonkun muun kanssa. 

No pihtari ainakin pihtaa avoimesti, ja siitä pitää sen kärsivän osapuolen varmaan kysyä että missä me oikein mennään, eikös vaan? Miksi ainoa keino on lähteä SALAA pettämään? Miksi ei kerrota suoraan, että lähden panemaan? Ensin erotaan ja sitten vasta mennään uuden kanssa sekstailemaan.

Ja suhdeko sitten jatkuu, kunhan saa vierasta seksiä? Kaikki hyvin, kunhan salapanot saa jatkua rauhassa ja kenenkään estämättä? Kumpikohan tässä on nyt se oikea "rikollinen? :D

Kokemuksesta tiedän, että monet pihtarit ovat hyvin tyytyväisiä siihen, että kotielämä jatkuu samanlaisena. He nimittäin harvoin haluavat erota tai rikkoa kulisseja. Ovat tyytyväisiä kun mies tulee aina kotiin kuitenkin ja he saavat olla rauhassa ilman seksiä. Mitä he itseasiassa siinä menettävät vaikka mies on  seksisuhteessa toisen kanssa kun kerran itse eivät seksistä välitä? Kun kotona muuten kaikki on kuin ennenkin. Minä en tykkää esimerkiksi hernekeitosta, mutta mies tykkää. En siis keitä sitä meillä kotona koskaan. Mitä minä menetän jos mies syö sen hernekeiton jossain muualla? En yhtään mitään. 

He siis vain haluavat jatkaa rauhassa kotileikkiään, ja mies on heille kuin yksi huonekalu olohuoneessa?  Ja elintason takaaja?

Huhhuh.

Halu elää ydinperheenä, arki rullaa hyvin yhdessä, ollaan kavereita toisilleen, elintaso, yhteinen historia, sukulaissuhteet jne. Se koko paketti. Ei sitä välttämättä halua tai tarvitse rikkoa seksin takia. Etenkään vanhemmiten. Parikymppisenä ehkä hiukan eri. 

No senhän päättää se petetty ei pettäjä, kun käry käy.

Kysyttiin miksi petetty katsoo asiaa sormien läpi tai ei edes välitä. 

En itse ainakaan enää keski-ikäisenä jättäisi tätä elintasoa ja tulevaa eläkevarallisuutta ihan minkä tahansa kuprun takia. 

Sinun mielestä hyvään elintasoon kuuluu, että puoliso pettää??? No jopas...

Minä taas käsitän hyvän elintason sellaiseksi, että saa nauttia elämästä sen ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeasti haluaa olla, kulisseista viis. Toisin sanoen matkaseura on tärkeämpää kuin se, että lentää bisnesluokassa ja asuu arvoalueella. Mutta meitä on moneen lähtöön.

Ei kuulu. Mutta jos nyt pettäisi, en ainakaan automaattisesti alkaisi jakamaan lusikoita. Varsinkaan, jos kotona olisi muuten mukavaa. Pettäminen ei automaattisesti tarkoita esimerkiksi riitoja. Joillekin seksi muualla on vain sitä, kohde ei ole edes tärkeä. 

Varmaan pitkässä liitossa voi just olla noin, että ei ole niin väliä, mitä toinen tekee. On ehkä jo kyynisyyttäkin mukana. Toisaalta tuollaisen elämänvaiheen varmaan voi nähdä ihan asiaankuuluvana osana parisuhdetta. Näin sinkkuna mietin näin. 

Aivan. Eikä sen tarvitse olla katastrofi, jos ystävyys ja hyvä vanhemmuus säilyy avioliitossa. 

Ystävyyteen eikä hyvään vanhemmuuteenkaan ei tietenkään kuulu pettäminen ja petollinen käytös. Ei se ole mikään asiaankuuluva osa parisuhdetta, että huijataan lähimpiä ja esimerkiksi riskeerataan heidän terveytensä. Ei sellaisia päätöksiä voi tehdä yksipuolisesti toisen puolesta.

Jos taas vieraissa on lupa käydä sovitusti, se ei ole pettämistä.

Elämä ei ole mustavalkoista suoraa viivaa. Harva pettää sitä yhtä kertaa enempää, koska siitä jää usein itsellekin paska olo. 

Sarjapettäjät erikseen, silloin päässä on toisenlaisia ongelmia. Tai on esimerkiksi kansainvälinen rokkitähti tai jalkapalloilija jolle  tyrkytetään mahdollisuuksia oikealta ja vasemmalta päivittäin. Vaimo katsoo ohi, koska elintaso on miljoonia. 

Alinta kastia sitten ne jotka eivät edes tunnusta vaan elävät jopa vuosien salasuhteissa. En osaa kuvitella, että sellainen ihminen pystyisi ylläpitämään hyvää parisuhdetta kotonakaan. 

Eri ihmisillä on erilaiset arvot. Jollekin on ok varastaa vähän, huijata vähän, pettää vähän. Jonkun mielestä on elämän suola seikkailla. Siitä vaan, jos on valmis kestämään seuraukset. Silloin kannattaa valita sellainen puoliso, jolle myöskin rehellisyys on liian mustavalkoista suoraa viivaa. Joka nauttii vähän sellaisesta tuhnuisen harmaasta suhteesta.

Itse en nauti. Minulle on tärkeää kunnioittaa itseäni ja puolisoani. Parisuhteesta menee pohja pois, jos toinen on epärehellinen. Ei sellaisen puolesta viitsi nähdä vaivaa.

Sitä ei vaan ikinä voi tietää mitä tapahtuu. Joka ikinen ihminen pystyy pettämään. Panisitko lasten elämän  ja vuosikymmenten työn palasiksi, jos toinen erehtyisi kerran? 

Mistä voi tietää että se oli vain kerran? Oliko se se kerta kun jäi kiinni ja kertoja on vaikka kuinka paljon? Ja jaksaako jatkossa jännittää, että jäikö siihen " yhteen" kertaan pettämiset?

On ihmisiä jotka tunnustavat ihan itse, eivät vasta jäätyään kiinni. Joko luotat toiseen tai eroat. Ei ole välimuotoja. 

Ja silti, Suomessa on varmasti kymmeniätuhansia pareja, jotka elävät onnellisina yhdessä päiviensä päähän, vaikka toinen on jossain kohtaa kokenut intohimoisen salasuhteen. Kukaan ei ole menettänyt  mitään. 
Joidenkin on vaikea ymmärtää että seksistä nauttivien salainen kohtaaminen on kokemuksena vähän kuin olisi hankkinut hierontasarjakortin. Fyysistä hyvää oloa molemmille salasuhteen osapuolille, ei välttämättä mitään syviä tunteita. Niille joille seksi on jotenkin vastenmielistä tai kamalaa tai pyhää niin he tekevät vieraissa käymisestä isomman numeron kuin se onkaan. 

Tuohan on fakta vaikka peukutettu alas. Sekin osoittaa että kun ei tiedä, niin kaikki ok. 

Ei ole ok, tietenkään. Kyllä se pettäjän itsekkyys näkyy kaikkialla muuallakin.

Ei näy, päinvastoin, pettäjä voi olla avulias ja huomioida vaimonsa myös kotonaan. Olin itse vapaana naisena salasuhteessa varatun miehen kanssa. Juttelimme myös kotiasioistaan. Kerrankin kun olimme viettäneet päivän yhdessä hän sanoi, että oli vaimon autolla nyt liikkeellä ja menee kotimatkalla pesettämäänn sen. Myös samall a usein osti tankin täyteen bensaa, vaihtoi tuulilasin sulan, täydensi ikkunapesunestettä tms.  Ylipäätään huolehti vaimonsa autosta, katsasti ja korjasi omaan piikkiinsä. Aamulla talvella putasi lumesta ja lämmitti valmiiksi. Kummallakin siis omat autot. 

Toisinaan taas sanoi, että vie vaimon viikonloppuna ulos syömään. Jne. Huolehti talosta ja korjauksista, Kyllä tämä mies ainakin huolehti, että vaimolla oli kotona asiat hyvin. Oli siis ollut jo ennenkin, että tavat eivät vaihtuneet huonompiin, vaikka olin miehen elämässä.  Vaimolle ei suhteemme näkynyt millään tavalla. Minulle myös asia sopi, että kotona hoiti asiansa vaimon ja kodin suhteen. En ollut vaimolle mustasukkainen enkä ollut vaimoksi pyrkimässä. Siksi pystyimmekin puhumaan avoimesti. 

Jospa se vaimo kuitenkin tiesi? :D Oli vaan kovin tyytyväinen 5* palveluun, kun ukko lievitteli huonoa omatuntoaan.

Vierailija kirjoitti:

Jospa se vaimo kuitenkin tiesi? :D Oli vaan kovin tyytyväinen 5* palveluun, kun ukko lievitteli huonoa omatuntoaan.

Kun ukolla on huono omatunto, se on kärttyisä ja kireä. Saa olla todella teflonista tehty rouva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen pettäjän mielestä oma parisuhde ei ole niin arvokas, etteikö sitä kannattaisi riskeerata mitkä ikinä sitten motiivit ovatkaan.

Jos seksiä ei ole kotona lainkaan, niin silloin sitä hankitaan muualta. Niin metsä vastaa kuin sitä kutsuu. 

No kaipa sitä ennen kerrotaan, että halutaan erota ja myös niistä aikeista mennä panemaan muualle? Pihtaaminen ei ole pettämistä, mutta muiden kanssa paneminen on, jos siis on molemminpuolinen sopimus olla uskollinen. Kova on uho lähteä vieraisiin, mutta missä uho kertoa kumppanille aikeensa?

Sanoisin näin realistisesti, että pihtaava on tehnyt päätöksen pihdata ja kumppani on tehnyt päätöksen salarakkaasta. Koska mennessään parisuhteeseen oletettavasti pihtari on tehnyt lupauksen vastavuoroisesta seksistä. Jos ei mielestään näin ole luvannut niin silloin on pettänyt jo ennen kuin pettävä kumppani. Tekopyhää on väittää, että vain pettäjä on yksin syyllinen kun seksiä ei ole lainkaan. Yhtä hyvinhän se pihtari voi ottaa eroasian puheeksi. Mutta useinhan on niin, ettei pihtari juuri halua erota ja mitään vikaa ei ole suhteessa eikä hänessä. Hän ei vain halua enää seksiä.  Silloinhan ei ole väärin, että toisella on seksiä jonkun muun kanssa. 

No pihtari ainakin pihtaa avoimesti, ja siitä pitää sen kärsivän osapuolen varmaan kysyä että missä me oikein mennään, eikös vaan? Miksi ainoa keino on lähteä SALAA pettämään? Miksi ei kerrota suoraan, että lähden panemaan? Ensin erotaan ja sitten vasta mennään uuden kanssa sekstailemaan.

Ja suhdeko sitten jatkuu, kunhan saa vierasta seksiä? Kaikki hyvin, kunhan salapanot saa jatkua rauhassa ja kenenkään estämättä? Kumpikohan tässä on nyt se oikea "rikollinen? :D

Kokemuksesta tiedän, että monet pihtarit ovat hyvin tyytyväisiä siihen, että kotielämä jatkuu samanlaisena. He nimittäin harvoin haluavat erota tai rikkoa kulisseja. Ovat tyytyväisiä kun mies tulee aina kotiin kuitenkin ja he saavat olla rauhassa ilman seksiä. Mitä he itseasiassa siinä menettävät vaikka mies on  seksisuhteessa toisen kanssa kun kerran itse eivät seksistä välitä? Kun kotona muuten kaikki on kuin ennenkin. Minä en tykkää esimerkiksi hernekeitosta, mutta mies tykkää. En siis keitä sitä meillä kotona koskaan. Mitä minä menetän jos mies syö sen hernekeiton jossain muualla? En yhtään mitään. 

He siis vain haluavat jatkaa rauhassa kotileikkiään, ja mies on heille kuin yksi huonekalu olohuoneessa?  Ja elintason takaaja?

Huhhuh.

Halu elää ydinperheenä, arki rullaa hyvin yhdessä, ollaan kavereita toisilleen, elintaso, yhteinen historia, sukulaissuhteet jne. Se koko paketti. Ei sitä välttämättä halua tai tarvitse rikkoa seksin takia. Etenkään vanhemmiten. Parikymppisenä ehkä hiukan eri. 

No senhän päättää se petetty ei pettäjä, kun käry käy.

Kysyttiin miksi petetty katsoo asiaa sormien läpi tai ei edes välitä. 

En itse ainakaan enää keski-ikäisenä jättäisi tätä elintasoa ja tulevaa eläkevarallisuutta ihan minkä tahansa kuprun takia. 

Sinun mielestä hyvään elintasoon kuuluu, että puoliso pettää??? No jopas...

Minä taas käsitän hyvän elintason sellaiseksi, että saa nauttia elämästä sen ihmisen kanssa, jonka kanssa oikeasti haluaa olla, kulisseista viis. Toisin sanoen matkaseura on tärkeämpää kuin se, että lentää bisnesluokassa ja asuu arvoalueella. Mutta meitä on moneen lähtöön.

Ei kuulu. Mutta jos nyt pettäisi, en ainakaan automaattisesti alkaisi jakamaan lusikoita. Varsinkaan, jos kotona olisi muuten mukavaa. Pettäminen ei automaattisesti tarkoita esimerkiksi riitoja. Joillekin seksi muualla on vain sitä, kohde ei ole edes tärkeä. 

Varmaan pitkässä liitossa voi just olla noin, että ei ole niin väliä, mitä toinen tekee. On ehkä jo kyynisyyttäkin mukana. Toisaalta tuollaisen elämänvaiheen varmaan voi nähdä ihan asiaankuuluvana osana parisuhdetta. Näin sinkkuna mietin näin. 

Aivan. Eikä sen tarvitse olla katastrofi, jos ystävyys ja hyvä vanhemmuus säilyy avioliitossa. 

Ystävyyteen eikä hyvään vanhemmuuteenkaan ei tietenkään kuulu pettäminen ja petollinen käytös. Ei se ole mikään asiaankuuluva osa parisuhdetta, että huijataan lähimpiä ja esimerkiksi riskeerataan heidän terveytensä. Ei sellaisia päätöksiä voi tehdä yksipuolisesti toisen puolesta.

Jos taas vieraissa on lupa käydä sovitusti, se ei ole pettämistä.

Elämä ei ole mustavalkoista suoraa viivaa. Harva pettää sitä yhtä kertaa enempää, koska siitä jää usein itsellekin paska olo. 

Sarjapettäjät erikseen, silloin päässä on toisenlaisia ongelmia. Tai on esimerkiksi kansainvälinen rokkitähti tai jalkapalloilija jolle  tyrkytetään mahdollisuuksia oikealta ja vasemmalta päivittäin. Vaimo katsoo ohi, koska elintaso on miljoonia. 

Alinta kastia sitten ne jotka eivät edes tunnusta vaan elävät jopa vuosien salasuhteissa. En osaa kuvitella, että sellainen ihminen pystyisi ylläpitämään hyvää parisuhdetta kotonakaan. 

Eri ihmisillä on erilaiset arvot. Jollekin on ok varastaa vähän, huijata vähän, pettää vähän. Jonkun mielestä on elämän suola seikkailla. Siitä vaan, jos on valmis kestämään seuraukset. Silloin kannattaa valita sellainen puoliso, jolle myöskin rehellisyys on liian mustavalkoista suoraa viivaa. Joka nauttii vähän sellaisesta tuhnuisen harmaasta suhteesta.

Itse en nauti. Minulle on tärkeää kunnioittaa itseäni ja puolisoani. Parisuhteesta menee pohja pois, jos toinen on epärehellinen. Ei sellaisen puolesta viitsi nähdä vaivaa.

Sitä ei vaan ikinä voi tietää mitä tapahtuu. Joka ikinen ihminen pystyy pettämään. Panisitko lasten elämän  ja vuosikymmenten työn palasiksi, jos toinen erehtyisi kerran? 

Mistä voi tietää että se oli vain kerran? Oliko se se kerta kun jäi kiinni ja kertoja on vaikka kuinka paljon? Ja jaksaako jatkossa jännittää, että jäikö siihen " yhteen" kertaan pettämiset?

On ihmisiä jotka tunnustavat ihan itse, eivät vasta jäätyään kiinni. Joko luotat toiseen tai eroat. Ei ole välimuotoja. 

Ja silti, Suomessa on varmasti kymmeniätuhansia pareja, jotka elävät onnellisina yhdessä päiviensä päähän, vaikka toinen on jossain kohtaa kokenut intohimoisen salasuhteen. Kukaan ei ole menettänyt  mitään. 
Joidenkin on vaikea ymmärtää että seksistä nauttivien salainen kohtaaminen on kokemuksena vähän kuin olisi hankkinut hierontasarjakortin. Fyysistä hyvää oloa molemmille salasuhteen osapuolille, ei välttämättä mitään syviä tunteita. Niille joille seksi on jotenkin vastenmielistä tai kamalaa tai pyhää niin he tekevät vieraissa käymisestä isomman numeron kuin se onkaan. 

Tuohan on fakta vaikka peukutettu alas. Sekin osoittaa että kun ei tiedä, niin kaikki ok. 

Ei ole ok, tietenkään. Kyllä se pettäjän itsekkyys näkyy kaikkialla muuallakin.

Ei näy, päinvastoin, pettäjä voi olla avulias ja huomioida vaimonsa myös kotonaan. Olin itse vapaana naisena salasuhteessa varatun miehen kanssa. Juttelimme myös kotiasioistaan. Kerrankin kun olimme viettäneet päivän yhdessä hän sanoi, että oli vaimon autolla nyt liikkeellä ja menee kotimatkalla pesettämäänn sen. Myös samall a usein osti tankin täyteen bensaa, vaihtoi tuulilasin sulan, täydensi ikkunapesunestettä tms.  Ylipäätään huolehti vaimonsa autosta, katsasti ja korjasi omaan piikkiinsä. Aamulla talvella putasi lumesta ja lämmitti valmiiksi. Kummallakin siis omat autot. 

Toisinaan taas sanoi, että vie vaimon viikonloppuna ulos syömään. Jne. Huolehti talosta ja korjauksista, Kyllä tämä mies ainakin huolehti, että vaimolla oli kotona asiat hyvin. Oli siis ollut jo ennenkin, että tavat eivät vaihtuneet huonompiin, vaikka olin miehen elämässä.  Vaimolle ei suhteemme näkynyt millään tavalla. Minulle myös asia sopi, että kotona hoiti asiansa vaimon ja kodin suhteen. En ollut vaimolle mustasukkainen enkä ollut vaimoksi pyrkimässä. Siksi pystyimmekin puhumaan avoimesti. 

No mutta, tuskinpa se mies oli täysin rehellinen sivusuhteelle, kun ei ollut edes omalle vaimolleen lainkaan rehellinen.

Nämä pettäjät tuppaavat olemaan sellaisia väärinkohdeltuja timantteja, ainakin omissa puheissaan.

Kysyitkö vaimolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa se vaimo kuitenkin tiesi? :D Oli vaan kovin tyytyväinen 5* palveluun, kun ukko lievitteli huonoa omatuntoaan.

Kun ukolla on huono omatunto, se on kärttyisä ja kireä. Saa olla todella teflonista tehty rouva.

Näissäkin on eri käytösmalleja. Herrasmies on yleensä  herrasmies, sekä kakkoselle että sille ykköselleen.

Ja täällähän juuri toitotetaan, ettei pettämistä huomaa, kun sen osaa oikein hoitaa. Aika psykopaatti sitten on, jos ei pode huonoa omaatuntoa. Palvelu pelaa, ja siitä saa jotain armoa mielelleen. Aika kovaksikeitetty pitää miehen olla, jos vielä harrastaa kotonakin seksiä ja samalla katsoo vaimon avoimiin silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puoliso tosissaan haluaa pitää asian salassa, niin et yhtään mistään. 

Intuitio. Kukaan ei ole myöskään täydellinen, se on ylemmyyden mukanaan tuomaa harhaa vain. Jos ei ole rohkeutta kertoa tunteistaan ja aikeistaan, vaan täytyy suhmuroida ja pettää se oma ihminen, niin ei pitäisi noin kehua. Täysi mitättömyys tuollainen epärehellinen mätämuna.

Lisäksi se asia ei vain ole 100% pettäjän hallittavissa.

Aina on se pano, joka voi ihastua tai vihastua ja päättää tulla osaksi pettäjän elämää, vaikka on toisin sovittu. Sitten on sen panon puoliso, joka voi huomata ja tulla vaatimaan selityksiä pettäjältä tai kertomaan petetylle. Sitten on panon ystävät, joille pano kertoo. Pettäjän ystävät, joilla saattaa alkaa omatunto kolkuttaa. Työkaverit, jotka näkevät. Sattuma, jonka vuoksi törmätään yhteisiin lapsiin, sukulaisiin, tuttuihin jne. kaupungilla, "salainen" viesti jää näkyviin, on joku yllättävä kulu jota yriteään salata jne.