Tämä ulkopuolisuus ja yksinäisyys kesällä on kamalaa - muita?
Hävettäisi myöntää ääneen tätä yhtään missään, mutta täällä voin kertoa asiasta anonyymisti. Olen ulospäin ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti. Elämäni on kunnossa, ei ole mitään ongelmia päihteiden, hygienian tms kanssa. Minusta ei uskoisi päällepäin, miten ulkopuolinen ja yksinäinen olen. Minulla ei ole arjessani ainuttakaan läheistä ystävää. Jos vaikka tapahtuu jotakin suurempaa, ei ole ketään, kenelle soittaa ja kysyä, että lähdetkö kahville/lenkille juttelemaan. Hävettää, että meillä on kaunis koti, jossa ei käy vieraita juuri koskaan.
Olen perussosiaalinen, mutta jään silti ulkopuolelle porukoista. En ymmärrä, miksi en saa ystäviä. En ymmärrä, miksi ihmisiä ei kiinnosta nähdä kanssani. Jos kerron sukulaiselle, että olen ajamassa hänen asuinpaikkakuntansa ohi, nähtäisiinkö, viestiini ei vastata tai minua ei kutsuta kylään. Jos kysyn naapuria syömään meille, naapuri saattaa vaivautuneena kiittää kutsusta, mutta ei tule kylään (juttelemme säännöllisesti pihalla tavatessamme). Jos saan jonkun ihmisen kaveriasteelle, kanssani nähdään ehkä kerran vuodessa kiireisesti kahvin merkeissä, vaikka muille ihmisille on paljon aikaa. Ja nämäkin tapaamiset ovat aina minun aloitteestani, toisesta ei välttämättä kuuluisi mitään, jos lakkaisin viestittämästä.
Hävettää ja surettaa, miten ulkopuolinen ja yksinäinen olen siitä huolimatta, että yritän olla aktiivinen ja olen mielestäni ihan normaali nelikymppinen nainen. Kesäisin tämä tuntuu erityisen hirveältä. Somesta saa seurata, miten ihmiset sukuloivat tai kestitsevät vieraita kotonaan. Osa valittelee, miten kalenteri on koko kesän niin täynnä, kun on niin valtavasti ihmisiä nähtävänä. Minua ja perhettäni kukaan ei kutsu kylään, eikä meillekään tulla. Lapsikin on itkenyt, miksi meillä ei käy vieraita. Harmittaa, sillä todella nauttisin kyläilystä sukulaisten/ystävien luona ja mielelläni laittaisin hyvät ruoat meilläkin.
Pääseekö tästä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden limbosta ikinä ulos?
Kommentit (26)
Somen seuraaminen ainakin kannattaa lopettaa. Ei kerro mitään ihmisten todellisesta elämästä - turhaan vertaat itseäsi muihin.
Ei ihmiset ole sen arvoisia. Kestitseminen maksaa, tuijottavat kahvipöydässä vain puhelintaan ja jos heillä on lapsia jotka tulevat toimeen omiesi kanssa, joudut lapsenvahdiksi koko poppoolle heti seuraavana vuosipäivänä, helluntaina tai ihan muuten vaan ens perjantaina.
Onko tilanne ollut aina samanlainen? Onko joku muuttunut aikojen saatossa, että kontaktit on jäänyt ihmisiin?
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne ollut aina samanlainen? Onko joku muuttunut aikojen saatossa, että kontaktit on jäänyt ihmisiin?
Ystävyydet ovat katkenneet. Osa välimatkaan (muutin satojen kilometrien päähän). Pari ystävyyttä olen katkaissut, kun toisella osapuolella on ollut vaikeita mt-ongelmia ja todella asiatonta käytöstä. Pari ystävää on vain ilmoittanut, että ei kiinnosta enää olla tekemisissä.
Ap
Samaa olin tulossa sanomaan, laita some kesäksi kiinni. Siellä tulee vain paha mieli.
Kalenteroi itsellesi joka päivä jotain sellaista, jossa hakeudut ihmisten ääreen. Riippuen asuinpaikastasi, mene puistojoogaan/jumppaan, tee retki kirjastoon, mene ulkoilmaelokuviin, leiki päivä turistia menemällä uuteen kaupunkiin, lähde kansallispuistoon retkeilemään…
Oon itsekin sellainen, johon kaverit/ystävät ei vaan tartu. Olen hyväksynyt asian ja nykyään keskityn uusien paikkojen tutkimiseen turistimielessä. Olen tehnyt tuosta ulkopuolisuudentunteesta vähän niinkuin vahvuuteni, sillä turistina olen automaattisesti ulkopuolinen :)
Kuulostaa kurjalta, tsemppiä sinulle! Voisitkohan kuitenkin vielä aktiivisemmin pyytää sukulaisia käymään, usein sellainen hiukan epämääräinen keskustelu että nähdään joskus ei oikein riitä vaan pitää ilmoittaa päivämäärä, jolloin vaikka päivällinen on tarjolla.
Mutta tunnistan tuon kesän tuottaman ulkopuolisuuden tunteen, asun yksin omasta halustani mutta silti tunnen huonoa omatuntoa jos olen kotona omissa oloissani. Talvella on ok nyhjätä kotona kaiket illat ja se on ihanaa :)
Tuli vielä mieleen, jos lähtisit näin kesällä lapsen kanssa puistoruokailemaan? Siinä yhdistyy tuo ruokailu ja puistossa on usein muita ihmisiä ja voi tavata jopa uusia tuttavuuksia :)
Onko miehelläsi kavereita?
Harrastatko jotain?
Sit se ikävin kysymys, että käsi sydämelle, että oletko vaikea luonne tai negatiivinen persoona muuten? Ei millään pahalla.
Lohdullista kuulla, että tämä koskee myös perheellisiä ja kantasuomalaisia. Ajattelin, että omalla kohdalla vika on esimerkiksi siinä, että olen toisesta maasta, asun yksin, en käytä alkoholia ja harrastan juttuja, jotka ei muita juuri kiinnosta. Eiköhän se suurin vika ole ihmisten sosiaalisten taitojen puute, jota some on pahentanut entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Lohdullista kuulla, että tämä koskee myös perheellisiä ja kantasuomalaisia. Ajattelin, että omalla kohdalla vika on esimerkiksi siinä, että olen toisesta maasta, asun yksin, en käytä alkoholia ja harrastan juttuja, jotka ei muita juuri kiinnosta. Eiköhän se suurin vika ole ihmisten sosiaalisten taitojen puute, jota some on pahentanut entisestään.
Ei haittaa lainkaan jos olet toisesta maasta. Hyvä vaan, jos alkoholia ei käytetä. Ei esteitä ystävyydelle :)
Kiinnostaisko nuoremman kundin seura? Ihan vaikka päiväkahvittelun merkeissä?
- M23, 185/82/17
Tee lastesi kanssa kivoja asioita, joista jää muistoja. Onhan sinulla heidät.
Vierailija kirjoitti:
Sit se ikävin kysymys, että käsi sydämelle, että oletko vaikea luonne tai negatiivinen persoona muuten? Ei millään pahalla.
Ei kyse ole aina siitä, että olisi hankala ihminen. Jotkut meistä on vaan niin tavallisia, ettei meissä ole tarttumapintaa. Toisia ei kiinnosta käyttää aikaansa meihin.
Ap, minusta tuntuu, että kuvailemasi oma elämäsi on normaalia Suomessa nykyisin. Ei suinkaan se, mitä somessa näet. Se on harvinaista. Ihmiset Suomessa ovat kiireisiä opiskeluineen, töineen, lapsineen, harrastuksineen, lomailuineen jne. Se vähä vapaa-aika mitä jää, halutaan viettää rauhassa kotona lepäillen, ollen perheen kanssa ja puuhaillen mielekkäitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta tuntuu, että kuvailemasi oma elämäsi on normaalia Suomessa nykyisin. Ei suinkaan se, mitä somessa näet. Se on harvinaista. Ihmiset Suomessa ovat kiireisiä opiskeluineen, töineen, lapsineen, harrastuksineen, lomailuineen jne. Se vähä vapaa-aika mitä jää, halutaan viettää rauhassa kotona lepäillen, ollen perheen kanssa ja puuhaillen mielekkäitä asioita.
Tämä kuulostaa oikealta. Kukaan ei jaksa jotain ylimääräistä joutavaa kyläilyä yms.
Oon jo tottunut tähän.