Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tämä ulkopuolisuus ja yksinäisyys kesällä on kamalaa - muita?
02.07.2026 |
Hävettäisi myöntää ääneen tätä yhtään missään, mutta täällä voin kertoa asiasta anonyymisti. Olen ulospäin ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti. Elämäni on kunnossa, ei ole mitään ongelmia päihteiden, hygienian tms kanssa. Minusta ei uskoisi päällepäin, miten ulkopuolinen ja yksinäinen olen. Minulla ei ole arjessani ainuttakaan läheistä ystävää. Jos vaikka tapahtuu jotakin suurempaa, ei ole ketään, kenelle soittaa ja kysyä, että lähdetkö kahville/lenkille juttelemaan. Hävettää, että meillä on kaunis koti, jossa ei käy vieraita juuri koskaan.
Olen perussosiaalinen, mutta jään silti ulkopuolelle porukoista. En ymmärrä, miksi en saa ystäviä. En ymmärrä, miksi ihmisiä ei kiinnosta nähdä kanssani. Jos kerron sukulaiselle, että olen ajamassa hänen asuinpaikkakuntansa ohi, nähtäisiinkö, viestiini ei vastata tai minua ei kutsuta kylään. Jos kysyn naapuria syömään meille, naapuri saattaa vaivautuneena kiittää kutsusta, mutta ei tule kylään (juttelemme säännöllisesti pihalla tavatessamme). Jos saan jonkun ihmisen kaveriasteelle, kanssani nähdään ehkä kerran vuodessa kiireisesti kahvin merkeissä, vaikka muille ihmisille on paljon aikaa. Ja nämäkin tapaamiset ovat aina minun aloitteestani, toisesta ei välttämättä kuuluisi mitään, jos lakkaisin viestittämästä.
Hävettää ja surettaa, miten ulkopuolinen ja yksinäinen olen siitä huolimatta, että yritän olla aktiivinen ja olen mielestäni ihan normaali nelikymppinen nainen. Kesäisin tämä tuntuu erityisen hirveältä. Somesta saa seurata, miten ihmiset sukuloivat tai kestitsevät vieraita kotonaan. Osa valittelee, miten kalenteri on koko kesän niin täynnä, kun on niin valtavasti ihmisiä nähtävänä. Minua ja perhettäni kukaan ei kutsu kylään, eikä meillekään tulla. Lapsikin on itkenyt, miksi meillä ei käy vieraita. Harmittaa, sillä todella nauttisin kyläilystä sukulaisten/ystävien luona ja mielelläni laittaisin hyvät ruoat meilläkin.
Pääseekö tästä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden limbosta ikinä ulos?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta tuntuu, että kuvailemasi oma elämäsi on normaalia Suomessa nykyisin. Ei suinkaan se, mitä somessa näet. Se on harvinaista. Ihmiset Suomessa ovat kiireisiä opiskeluineen, töineen, lapsineen, harrastuksineen, lomailuineen jne. Se vähä vapaa-aika mitä jää, halutaan viettää rauhassa kotona lepäillen, ollen perheen kanssa ja puuhaillen mielekkäitä asioita.
Tämä kuulostaa oikealta. Kukaan ei jaksa jotain ylimääräistä joutavaa kyläilyä yms.
Onko joutavaa kyläilyä nähdä omia sukulaisia edes joskus?
Riippuu ihan sukulaisista. Jos ovat mukavia, ystävällisiä, peruskäytöstavat ja molemmat osapuolet saavat tapaamisista jotain, niin tietenkin. Muussa tapauksessa vain teet ikäviä tekoja omassa elämässäsi, mihin et haluaisi arvokasta aikaasi käyttää. Sama muiden vieraiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee jotain järkevää kuten esim puutarhan hoitoa, pieniä remontteja, siivoa jne. Nauti kesästä.
Täällä toinen kohta nelikymppinen nainen. Koen myös nyt lomalla jonkinlaista yksinäisyyttä. Puoliso on läheinen ja tärkeä, mutta ystävyyssuhteita on hankala ylläpitää nyt aikuisena. Läheisimpiä ystäviä on ehtinyt menehtyä ja muuttaa ulkomaille tai muuten kauas. Elämät ovat menneet eri suuntiin. Perheystäviä meillä on, mutta pitkälti se on sellaista pintapuolista ja pahimmillaan joutuu vaikka kuuntelemaan kaveripariskunnan riitelyä tai toisen perheen lasten yökkimistä meidän ruokapöydässä (mikä on kerta kaikkiaan vain huonoa käytöstä). Välillä tuntuu etten vain oikein jaksa ihmisiä. Onneksi on töissä kivat kaverit ja se kiva puoliso. Toivon että kun elämäntilanne taas sallii laatuajan ystävien kanssa, suhteita heihin saa elvytettyä.
Ihmiset on Suomessa pieni mielisieä ja täynnä omia ongelmiaan, jos joku on työtön valittava sossupummi ja sanot että mene töihin saat paremman elämän, ystävyys katkeaa. Kukaan ei kestä yhtään mitään, mistään ei voi sanoa suoraan. Pienimielistä kateellista ja herkkãnahkaista jengiä. En miehenä edes halua suomalaisia ystäviä jos eivät ole yrittäjiä kuten minä, eli kanna vastuuta luonnostaan ja ole tottuneet vastoinkäymisiin elämässä. Suurin osa miehistä on kuin pikkutyttöjã
Minun paras ystävä on kumppanini. Sitten on äiti joka asuu tossa lähellä. Mutta oman kaverittomuuden syitä on mm. estynyt persoonallisuus ja sosiaalinen ujous/fobia. Olen kyllä yrittänyt päästä eroon mutta joskus tuntuu, että muutun vain ujommaksi iän myötä vaikka pitäisi mennä toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja surullinen keskiluokka joka kulkee nokka pystyssä koska kuvittelee olevansa nyt muiden yläpuolella. Sama kaikkialla maailmassa. Ainoastaan rahalla saa vapauden ja sitten haluaa olla vain niiden kanssa tekemisissä jotka ovat elämäänsä tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tee jotain järkevää kuten esim puutarhan hoitoa, pieniä remontteja, siivoa jne. Nauti kesästä.
Tämä, kannattaa opetella ensin nauttimaan omasta seurasta. Oma seura on myös loppupeleissä parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on perhje niin ei voi olla yksinäinen
Olen aivan uupunut perhe-elämään ja kaikkiin muihin ihmisiin. Välillä käy mielessä lopullinen ratkaisu. Kaikki on vaan taakkaa ja vastuuta.
T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Somen seuraaminen ainakin kannattaa lopettaa. Ei kerro mitään ihmisten todellisesta elämästä - turhaan vertaat itseäsi muihin.
Ja ulkonakin kun liikkuu kannattaa muistaa, että siellä ovat vain ne ihmiset, ketkä ovat päättäneet lähteä ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne ollut aina samanlainen? Onko joku muuttunut aikojen saatossa, että kontaktit on jäänyt ihmisiin?
Ystävyydet ovat katkenneet. Osa välimatkaan (muutin satojen kilometrien päähän). Pari ystävyyttä olen katkaissut, kun toisella osapuolella on ollut vaikeita mt-ongelmia ja todella asiatonta käytöstä. Pari ystävää on vain ilmoittanut, että ei kiinnosta enää olla tekemisissä.
Ap
Tuo on kyllä todella erikoista, että pari ystävää on ilmoittanut ettei kiinnosta enää olla tekemisissä. Minulle ei koskaan kukaan ole niin sanonut, voi olla että on ajatellut niin, mutta että ihan ääneen sanotaan päin naamaa noin, niin pitää olla jo jotain aika pahasti pielessä. Ja toki tuo että olet muuttanut kauas tekee jo sen, että ei pysty olemaan tekemisissä vanhojen ystävien kanssa.
Mutta se on totta, että ihmiset ei juuri ollenkaan enää kyläile. Mun lapsuudessa kasarilla mentiin vaan kylään ilman ilmoittamista etukäteen, se oli toisaalta hyvä juttu, mutta oli siinä huonot puolensakin, kun koska tahansa, saattoi joutua kestitsemään vieraita. Väsyneenä, sairaana, ei ole ehtinyt ja jaksanut siivota ja leipoa, käydä edes kaupassa jne. Ja ne ärsyttävätkin sukulaiset ja tuttavat tuli yhtä lailla, jopa useimmiten juuri he kylään.
Ei mun somessa ainakaan juurikaan näy näin kesälläkään että ihmiset olisivat toistensa kotona kylässä. Enemmän niin että joku postaus että nyt alkoi kesäloma... nyt oltiin perheen/puolison kanssa kesälomareissulla... ja siinä se, takaisin sorvin ääreen. Ihmiset puuhastelee kotona tai mökillä, lepäävät jne. Enkä minäkään mitään muuta aio tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on siis samanlainen elämä meidän kiltties miesten kanssa koska meilläkäään ei ole mitään läheisiä eikä kavereita. Ihan yksin tässä olen ollut jo 15 vuotta ainakin. Mulle soittaa ainoastaan työvoimatoimosto ja kuulustelee elämääni olenko hakenut töitä. Sanovat etten osaa mitään vaikka olin 18 vuotta samassa työssä kunnan hallintoasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit se ikävin kysymys, että käsi sydämelle, että oletko vaikea luonne tai negatiivinen persoona muuten? Ei millään pahalla.
Ei kyse ole aina siitä, että olisi hankala ihminen. Jotkut meistä on vaan niin tavallisia, ettei meissä ole tarttumapintaa. Toisia ei kiinnosta käyttää aikaansa meihin.
Ja mitä vaikka olisikin.
Tuuripeliä myös, että löytää oikeita ihmisiä ympärilleen. Jotkut ihmiset vain tulevat rajatumman määrän kanssa toimeen kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi tää kuulostaa tekaistulta. Ei kai haloo jokaikinen kieltäydy kutsusta jos haluat nähdä. Sukulaisia myöten. Ei kaikki suomalaiset voi noin tylyjä olla. Jos on niin miettisin asiaa vaikka terapiassa että mistä se voi kiikastaa.
Tiedän ap tunteen ja olenkin jo tottunut olemaan yksin. Oiskin sellanen kaverisovellus nykyisten Tinder ym seuranhakusovellusten sijaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi tää kuulostaa tekaistulta. Ei kai haloo jokaikinen kieltäydy kutsusta jos haluat nähdä. Sukulaisia myöten. Ei kaikki suomalaiset voi noin tylyjä olla. Jos on niin miettisin asiaa vaikka terapiassa että mistä se voi kiikastaa.
Tuskinpa on kutsunut 5 miljoonaa ihmistä kylään...
Jos on mahdollista niin tehkää lisää lapsia ja pitäkää heihin hyvät välit. Ehkä viimeistään tulevaisuudessa teillä on sosiaalisesti vilkasta, jos on lapset mahdollisine puolisoineen ja lapsineen (ja ehkä saatte tuttavia miniöiden/vävyjen vanhemmista ja sisaruksista).
Alue: Aihe vapaa
Mun sukulaisilla on logiikka, että koskaan eivät matkusta muiden luokse. Mun kodissa ei ole käynyt sukulaisia koskaan sen jälkeen, kun olen muuttanut lapsuuskodista pois. Ja olen kuitenkin asunut poissa vanhempien nurkista jo lähemmäs parikymmentä vuotta. Ja kun ainoan edes suunnilleen samanikäisen serkun kanssa koittaisi sopia tapaamista (meidän lapsella ei ole serkkuja ja serkkuni lapset olisivat ainoat pikkuserkut lapselleni), niin hänelle ei ikinä sovi. Ymmärsin yskän pari vuotta sitten, enkä enää edes yritä ehdottaa tapaamista.