Mun painoindeksi on 19,6 enkä saa minkäänlaista huomiota miehiltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Zoomer-sukupolvessa monet miehet eivät enää usko naisten pitävän miehiä, ja yrittävät vältellä naisia.

 

Voin kertoa millenniaalina omat kokemukseni kahdelta edelliseltä päivältä:

 

-moikkaan naapurin pientä tyttöä portaissa; tympääntynyt ilme vastauksena

-moikkaan alle kolmekymppistä naista pesutuvassa; ilmekään ei värähdä

-kaupassa työntekijät kireän oloisia ja yksi tiputtaa vaihtorahat turvaetäisyydeltä käteen (nuori nainen)

 

Seuraava päivä:

-matkakeskuksella joudun istumaan nuoren naisen kanssa samalla penkillä joitakin minuutteja, koska juna on myöhässä. Kysyn häneltä ystävällisesti, että onko hänenkin junansa myöhässä. Hänellä ei ole korvahärpäkkeitä, mutta ...you guessed it, ilmekään ei värähdä

 

Mukavia naisia on olemassa ja ehkä erityisryhmissä kuten lestadiolaisissa on enemmän näitä, jotka arvosyistä kunnioittavasti kohtelevat vieraita miehiä. Kuitenkin zoomerien parissa tehtyjen tutkimusten mukaan naiset pitävät miehistä paljon vähemmän kuin miehet naisista.

 

Jos nainen on kiinnostunut jonkun miehen (todennäköisesti vähintään 185cm) ulkonäöstä ja tutustumisesta, naisen kannattaa itse mennä juttusille. Jos mies on alle 180cm, kalju, ei-valkoihoinen tms. niin naisen on melkeinpä pakko mennä hänen juttusilleen, koska mies ei usko omaavansa mitään eroottista arvoa. 

 

Tiedän, että minulla ei ole mitään eroottista arvoa paitsi ehkä kehitysvammaisten ja äitini ikäisten naisten parissa. Silti joskus puhun vieraille naisille, koska haluaisin tuntea olevani edes platonisella tavalla OK. 

Mites ne kanssamillenniaalit? Voisitko jutella ikäisillesi naisille? Vai lasketko heidät tähän "äitini ikäiset"-kastiin, eli et edes tulkitse heitä naisiksi?

Eiköhän tuollaisista junanmyöhästymisasioista jutella niiden ihmisten kanssa, ketkä sattuu siinä samassa tilassa olemaan. Ikään ja sukupuoleen katsomatta.

 

Mutta tuolla aiemmissa kommenteissa oli ihmettelyä siitä, miksi Suomessa näin, ja muualla ei. Olen huomannut saman. Ei eteläeurooppalaisen parikymppisen naisen naama mene norsun****lle, jos sattuu katsomaan kohti ja hymyilemään. Vaan hymyillään takaisin.

 

Se on itsetuntokysymys hyvin pitkälle. Suomalaisille naisille ovat omat äidit (ja kyllä, tätä on ihan tutkittu) siirtävät pienestä asti oletuksen, että et ole minkään näköinen etkä minkään arvoinen, koska minäkään en ole.  Etkä varsinaan nainen, etkä saa siltä näyttää. Älä meikkaa, älä kampaa, älä pukeudu, tai olet huono nainen.

 

Ei ihme, että itsetunto murenee, ja pienikin ihaileva vilkaisu varsinkaan vähän itseä vanhemmalta mieheltä tulkitaan niin, että ei tuokaan minua oikeasti kunnioita eikä pidä minkään arvoisena, vaan korkeintaan kuolaa sen yhden asian perään. Ja sitten ollaan tylyjä ja kirjoitellaan lehtiin limaisista äijistä.

 

Oma exäni oli samanlainen, ja äitinsä myös. Ei sitä nyreää itsensä halveksumista kauaa jaksanut katsella.

 

Muualla tytöt kasvatetaan arvostamaan itseään ja naiseuttaan, ja se näkyy kaikessa. Milläköhän saman saisi Suomeen? Miehenä koen, että minulla ei ole eväitä asiaan vaikuttaa, varsinkaan kun ei ole omia tyttäriä. Voin vaan yrittää itse käyttäytyä asiallisesti ja olla ystävällinen. Ja olla ottamatta, jos minulle ei vastata jos kysyn vaikka sitä junan myöhässäoloa.

 

Sääliks käy meitä suomalaisia, monellakin tapaa.

Mua käy sääliksi, että sä olet noin yksinkertainen ja ylimielinen. Kuvittelet miehenä voivasi sanella miten naisten pitää käyttäytyä, puhua ja ajatella.

Jos mua ei kiinnosta puhua tuntemattomille (miehille tai naisille), niin mulla on siihen oikeus. Mä joudun hoitajana olemaan töissä sosiaalinen joten mulla on oikeus olla omassa rauhassa vapaa-ajalla ja joku palstan besserwisser ei siitä määrää.

Ei ulkomaillakaan moni pidä siitä, että tuntemattomat lähestyy millään tavalla. Antakaa ihmisten olla rauhassa. 

jos ajatus ja maailmankuva sekä ihanteet pyörii painoindeksin ympärillä, niin tuskin ajatuksetkaan ovat sen kummallisempia. monia ihmisiä kiinnostaa toisessa myös ihmisen ajatusmaailma eikä hänen lukunsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Zoomer-sukupolvessa monet miehet eivät enää usko naisten pitävän miehiä, ja yrittävät vältellä naisia.

 

Voin kertoa millenniaalina omat kokemukseni kahdelta edelliseltä päivältä:

 

-moikkaan naapurin pientä tyttöä portaissa; tympääntynyt ilme vastauksena

-moikkaan alle kolmekymppistä naista pesutuvassa; ilmekään ei värähdä

-kaupassa työntekijät kireän oloisia ja yksi tiputtaa vaihtorahat turvaetäisyydeltä käteen (nuori nainen)

 

Seuraava päivä:

-matkakeskuksella joudun istumaan nuoren naisen kanssa samalla penkillä joitakin minuutteja, koska juna on myöhässä. Kysyn häneltä ystävällisesti, että onko hänenkin junansa myöhässä. Hänellä ei ole korvahärpäkkeitä, mutta ...you guessed it, ilmekään ei värähdä

 

Mukavia naisia on olemassa ja ehkä erityisryhmissä kuten lestadiolaisissa on enemmän näitä, jotka arvosyistä kunnioittavasti kohtelevat vieraita miehiä. Kuitenkin zoomerien parissa tehtyjen tutkimusten mukaan naiset pitävät miehistä paljon vähemmän kuin miehet naisista.

 

Jos nainen on kiinnostunut jonkun miehen (todennäköisesti vähintään 185cm) ulkonäöstä ja tutustumisesta, naisen kannattaa itse mennä juttusille. Jos mies on alle 180cm, kalju, ei-valkoihoinen tms. niin naisen on melkeinpä pakko mennä hänen juttusilleen, koska mies ei usko omaavansa mitään eroottista arvoa. 

 

Tiedän, että minulla ei ole mitään eroottista arvoa paitsi ehkä kehitysvammaisten ja äitini ikäisten naisten parissa. Silti joskus puhun vieraille naisille, koska haluaisin tuntea olevani edes platonisella tavalla OK. 

Mites ne kanssamillenniaalit? Voisitko jutella ikäisillesi naisille? Vai lasketko heidät tähän "äitini ikäiset"-kastiin, eli et edes tulkitse heitä naisiksi?

Eiköhän tuollaisista junanmyöhästymisasioista jutella niiden ihmisten kanssa, ketkä sattuu siinä samassa tilassa olemaan. Ikään ja sukupuoleen katsomatta.

 

Mutta tuolla aiemmissa kommenteissa oli ihmettelyä siitä, miksi Suomessa näin, ja muualla ei. Olen huomannut saman. Ei eteläeurooppalaisen parikymppisen naisen naama mene norsun****lle, jos sattuu katsomaan kohti ja hymyilemään. Vaan hymyillään takaisin.

 

Se on itsetuntokysymys hyvin pitkälle. Suomalaisille naisille ovat omat äidit (ja kyllä, tätä on ihan tutkittu) siirtävät pienestä asti oletuksen, että et ole minkään näköinen etkä minkään arvoinen, koska minäkään en ole.  Etkä varsinaan nainen, etkä saa siltä näyttää. Älä meikkaa, älä kampaa, älä pukeudu, tai olet huono nainen.

 

Ei ihme, että itsetunto murenee, ja pienikin ihaileva vilkaisu varsinkaan vähän itseä vanhemmalta mieheltä tulkitaan niin, että ei tuokaan minua oikeasti kunnioita eikä pidä minkään arvoisena, vaan korkeintaan kuolaa sen yhden asian perään. Ja sitten ollaan tylyjä ja kirjoitellaan lehtiin limaisista äijistä.

 

Oma exäni oli samanlainen, ja äitinsä myös. Ei sitä nyreää itsensä halveksumista kauaa jaksanut katsella.

 

Muualla tytöt kasvatetaan arvostamaan itseään ja naiseuttaan, ja se näkyy kaikessa. Milläköhän saman saisi Suomeen? Miehenä koen, että minulla ei ole eväitä asiaan vaikuttaa, varsinkaan kun ei ole omia tyttäriä. Voin vaan yrittää itse käyttäytyä asiallisesti ja olla ystävällinen. Ja olla ottamatta, jos minulle ei vastata jos kysyn vaikka sitä junan myöhässäoloa.

 

Sääliks käy meitä suomalaisia, monellakin tapaa.

Suomessa naisten ei tarvitse jatkuvasti miellyttää miehiä oman turvallisuutensa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Zoomer-sukupolvessa monet miehet eivät enää usko naisten pitävän miehiä, ja yrittävät vältellä naisia.

 

Voin kertoa millenniaalina omat kokemukseni kahdelta edelliseltä päivältä:

 

-moikkaan naapurin pientä tyttöä portaissa; tympääntynyt ilme vastauksena

-moikkaan alle kolmekymppistä naista pesutuvassa; ilmekään ei värähdä

-kaupassa työntekijät kireän oloisia ja yksi tiputtaa vaihtorahat turvaetäisyydeltä käteen (nuori nainen)

 

Seuraava päivä:

-matkakeskuksella joudun istumaan nuoren naisen kanssa samalla penkillä joitakin minuutteja, koska juna on myöhässä. Kysyn häneltä ystävällisesti, että onko hänenkin junansa myöhässä. Hänellä ei ole korvahärpäkkeitä, mutta ...you guessed it, ilmekään ei värähdä

 

Mukavia naisia on olemassa ja ehkä erityisryhmissä kuten lestadiolaisissa on enemmän näitä, jotka arvosyistä kunnioittavasti kohtelevat vieraita miehiä. Kuitenkin zoomerien parissa tehtyjen tutkimusten mukaan naiset pitävät miehistä paljon vähemmän kuin miehet naisista.

 

Jos nainen on kiinnostunut jonkun miehen (todennäköisesti vähintään 185cm) ulkonäöstä ja tutustumisesta, naisen kannattaa itse mennä juttusille. Jos mies on alle 180cm, kalju, ei-valkoihoinen tms. niin naisen on melkeinpä pakko mennä hänen juttusilleen, koska mies ei usko omaavansa mitään eroottista arvoa. 

 

Tiedän, että minulla ei ole mitään eroottista arvoa paitsi ehkä kehitysvammaisten ja äitini ikäisten naisten parissa. Silti joskus puhun vieraille naisille, koska haluaisin tuntea olevani edes platonisella tavalla OK. 

Mites ne kanssamillenniaalit? Voisitko jutella ikäisillesi naisille? Vai lasketko heidät tähän "äitini ikäiset"-kastiin, eli et edes tulkitse heitä naisiksi?

Eiköhän tuollaisista junanmyöhästymisasioista jutella niiden ihmisten kanssa, ketkä sattuu siinä samassa tilassa olemaan. Ikään ja sukupuoleen katsomatta.

 

Mutta tuolla aiemmissa kommenteissa oli ihmettelyä siitä, miksi Suomessa näin, ja muualla ei. Olen huomannut saman. Ei eteläeurooppalaisen parikymppisen naisen naama mene norsun****lle, jos sattuu katsomaan kohti ja hymyilemään. Vaan hymyillään takaisin.

 

Se on itsetuntokysymys hyvin pitkälle. Suomalaisille naisille ovat omat äidit (ja kyllä, tätä on ihan tutkittu) siirtävät pienestä asti oletuksen, että et ole minkään näköinen etkä minkään arvoinen, koska minäkään en ole.  Etkä varsinaan nainen, etkä saa siltä näyttää. Älä meikkaa, älä kampaa, älä pukeudu, tai olet huono nainen.

 

Ei ihme, että itsetunto murenee, ja pienikin ihaileva vilkaisu varsinkaan vähän itseä vanhemmalta mieheltä tulkitaan niin, että ei tuokaan minua oikeasti kunnioita eikä pidä minkään arvoisena, vaan korkeintaan kuolaa sen yhden asian perään. Ja sitten ollaan tylyjä ja kirjoitellaan lehtiin limaisista äijistä.

 

Oma exäni oli samanlainen, ja äitinsä myös. Ei sitä nyreää itsensä halveksumista kauaa jaksanut katsella.

 

Muualla tytöt kasvatetaan arvostamaan itseään ja naiseuttaan, ja se näkyy kaikessa. Milläköhän saman saisi Suomeen? Miehenä koen, että minulla ei ole eväitä asiaan vaikuttaa, varsinkaan kun ei ole omia tyttäriä. Voin vaan yrittää itse käyttäytyä asiallisesti ja olla ystävällinen. Ja olla ottamatta, jos minulle ei vastata jos kysyn vaikka sitä junan myöhässäoloa.

 

Sääliks käy meitä suomalaisia, monellakin tapaa.

Mutta hei! Minulla on sinulle ratkaisu: muuta sinne Mumbaihin itse. Minulla juuri neuvoi yksi (varmaan) mumbailainen mies youtube kommenttikentässä miten miehen on normaalia pettää naista ja suhteeseen kuuluu myös kiusoittelu ja että naiset itse antavat miesten manipuloida itseään tai sitten muuten valitsevat vääriä miehiä. Ehkä teillä tosin voisi olla paljon yhteistä!

Ps. menin vaan kommentoimaan miehen perseilyyn, että en ihmettele jos nainen jättää sen