Lue keskustelun säännöt.
Kasvisruokavalio haasteena perheessä
02.07.2026 |
Mitä ihmettä sitä kokkailisi niin, että ruoka olisi monipuolista, terveellistä ja täyttäisi kaikenlaiset ravitsemusvaatimukset. Perheessä murrosikäisiä. Auttakaa rakentamaan ostoslistoja kauppaan. Sydämellinen kiitos!
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
juustoiset kasvissosekeitot on hyviä ja uppoaa myös rahvaalle makkaranpuputtajallekin meillä. ne on myös helppo tehdä ja itselleen sellaisen, jonka mausta pitää. tumma koskenlaskija sopii hyvin näihin kaveriksi.
lisänä voi olla joko tummaa tai vaaleaa leipää, kummasta pitää.
Normaali soseuttamaton kasviskeitto juustolla tai ilman on parempaa kuin sosekeitto. Täyttää paremmin, koska siinä on pureskeltavaakin. Lisäksi eri kasvisten maut erottuvat paremmin, eli jos sopassa on joku ei niin hyvänmakuinen kasvispala, sen voi nyppäistä pois pilaamatta koko sopan makua.
hyi, tulee mieleen kesäkeitto.
Kyllä se ihan samanlailla täyttää pureskeleeko sen kasviksen itse vai soseuttaako sen valmiiksi. soseuttaessa se on hellempi myös vatsalle ja kasvisten hyvät aineet tulee paremmin käyttöön etenkin jos ei pureskele kunnolla ruokaa. itse tykkään soseutuista, koska niihin saa ”kermaisen kuohkean” koostumuksen soseutuksessa. Mutta makunsa kullakin…
Ei pidä paikkaansa. Puremisen merkitystä ihmisen syömisessä ja aineenvaihdunnassa ja jopa aivoille ja mielenterveydelle on tutkittu ja nimenomaan pureskelu havaittu erittäin tärkeäksi.
Jos osaat, voit lukea:https://www.bbc.com/future/article/20260514-the-hidden-health-benefits-…
Aika selkeästi artikkelissa todettiin ero hotkimisessa ja pureskelussa. Pureskelulla pyritään hajoittamaan ruoka pienemmäksi.
At the most basic level, chewing breaks food down into small particles and moistens them with saliva so that they can be easily swallowed … The act of breaking food particles into smaller pieces also increases their surface area, which means digestive juices can act on them more efficiently.. The act of chewing helps release nutrients in food, allowing our bodies to absorb them more effectively.
Sama siis saavutetaan myös soseittamalla kasvikset valmiiksi. Pureskelevuutta saa osaksi kun syö ruisleipää samalla niin saa pureskelun muut asiat mukaan (syljen eritys ja artikkelissa mainitut psykosomaattiset/fysiologiset piirteet).
Jos on rahat vähissä, halvemmaksi tulee tuo soseuttamaton kasviskeitto, koska lisäleipää ei tarvita. Eihän tuo asia tietysti kaiken Kelalla maksattaville mene päänuppiin.
Häh? Ruisleivästä ja kuituja ja energiaa. Eihän pelkkä sosekeitto pidä nälkää pois (keskimäärin pelkässä kasvisoseannoksessa on kaloreita 150-200g riippuen juuston määrästä). Ruisleiväviipale antaa 50-70kcal riippuen leiväviipaleesta lisää energiaa, hitaasti vapautuvaa hiilihydraattia ja kuituja, ravintokuituja ja pitää kylläisyyttä. Ruisleipä vaikuttaa myös aineenvaihduntaa eikä nopeita sokeripiikkejä aterian jälkeen. Rukiilla on myös valtava määrä terveysvaikutuksia.
En minä ainakaan pelkässä kasviskeitolla pitkään jaksaisi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin sekasyöjänä yksi haaste kasvisruokien kanssa on se, että monet kasvisruokareseptit tuntuvat aika työläiltä, kun pitää pilkkoa ja kuullottaa monia erilaisia kasviksia. Jos vaihtoehtona on helppo liharuoka ja työläs kasvisruoka, niin kiireisessä arjessa helposti tulee valittua se helppo liharuoka. Jotta kasvisruokien syöntiä saataisiin lisättyä, tarvittaisiin vinkkejä nimenomaan helpoista ja nopeista kasvisruokalajeista.
Asioita tehdään etukäteen. Kasvislaatikot, salaatteja, pikkelöinti kunniaan..
Esim kasviskiusausta, riittää usealle päivälle. Kylkeen linssipihvejä, joita on valmistanut läjän etukäteen.. (voi olla jauhelihapihvejäki, lohimedaljonki..)
Itsellä on yleensä maanantai (vapaa) ruuanlaittopäivä. Suunnittelen viikon ruuat, käyn kaupassa ja sitten valmistan. Kyllä liharuuissakin kasviksia kuluu, etten ymmärrä tuota narinaa pilkkomisesta yms.
Vai oonko se sitten mä, kun kasslerin kanssa menee uuniin vastaava määrä kasviksia kuin lihaakin.. sipulit, nauriit, porkkanaa, palsteria, juuriselleriä..
Vierailija kirjoitti:
Näin sekasyöjänä yksi haaste kasvisruokien kanssa on se, että monet kasvisruokareseptit tuntuvat aika työläiltä, kun pitää pilkkoa ja kuullottaa monia erilaisia kasviksia. Jos vaihtoehtona on helppo liharuoka ja työläs kasvisruoka, niin kiireisessä arjessa helposti tulee valittua se helppo liharuoka. Jotta kasvisruokien syöntiä saataisiin lisättyä, tarvittaisiin vinkkejä nimenomaan helpoista ja nopeista kasvisruokalajeista.
Se on vaan uskomus. Ei kaikkia kasviksia tartte kuullottaa. Ihan yhtä helposti ne kasvikset paistuu pannulla kuin lihakin. Toki jos on tottunut siihen, että,perunat keitetään ja lisänä paistettu pihvi, niin totta kai siihen lisänä tulee kasvisten pilkkominen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sekasyöjänä yksi haaste kasvisruokien kanssa on se, että monet kasvisruokareseptit tuntuvat aika työläiltä, kun pitää pilkkoa ja kuullottaa monia erilaisia kasviksia. Jos vaihtoehtona on helppo liharuoka ja työläs kasvisruoka, niin kiireisessä arjessa helposti tulee valittua se helppo liharuoka. Jotta kasvisruokien syöntiä saataisiin lisättyä, tarvittaisiin vinkkejä nimenomaan helpoista ja nopeista kasvisruokalajeista.
Asioita tehdään etukäteen. Kasvislaatikot, salaatteja, pikkelöinti kunniaan..
Esim kasviskiusausta, riittää usealle päivälle. Kylkeen linssipihvejä, joita on valmistanut läjän etukäteen.. (voi olla jauhelihapihvejäki, lohimedaljonki..)
Itsellä on yleensä maanantai (vapaa) ruuanlaittopäivä. Suunnittelen viikon ruuat, käyn kaupassa ja sitten valmistan. Kyllä liharuuissakin kasviksia kuluu, etten ymmärrä tuota narinaa pilkkomisesta yms.
Vai oonko se sitten mä, kun kasslerin kanssa menee uuniin vastaava määrä kasviksia kuin lihaakin.. sipulit, nauriit, porkkanaa, palsteria, juuriselleriä..
Minäkin teen ruoat 2-3 päivälle kerrallaan, oli se sitten liha- tai kasvisruokaa - en jaksaisi joka päivä laittaa ruokaa, vaikka ruoanlaitosta tykkäänkin. Monet kasvisruoat, kuten vaikka sosekeitot, linssiruoat tai uunissa kasvikset ei kyllä erityisemmin aikaa vaadi. Sosekeitot ja linssiruoat tekee 20-30 minuutissa. sama aika mulla menisi liharuokienkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole normaalia peruskotiruokaa, sillä eihän sitä lihaa ole edes suositeltu kuin 1-2 viikossa, näin oli jo 50-luvulla ja vain sunnuntaina ja juhlissa oli pieni pala lihaa ja makkaraa/leikkeleitä vain joulun, muuten syötiin kasviksia ja juureksia.
Oli oli, kasvisruoat oli ennenkin ruoanlaiton kulmakivi. Mutta kuten huomaatte, nämä perinteiset kasviskeitot, -soseet, -letut ja -laatikot saavat heti raivoreaktion: "Painu mummo v***n sen kasviskeittosi kanssa".
Tämä nykyinen kasvisruokavalio tuntuu olevan nykyään joku vihavasemmiston ideologinen trendi, josta ei ota pirukaan selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
juustoiset kasvissosekeitot on hyviä ja uppoaa myös rahvaalle makkaranpuputtajallekin meillä. ne on myös helppo tehdä ja itselleen sellaisen, jonka mausta pitää. tumma koskenlaskija sopii hyvin näihin kaveriksi.
lisänä voi olla joko tummaa tai vaaleaa leipää, kummasta pitää.
Normaali soseuttamaton kasviskeitto juustolla tai ilman on parempaa kuin sosekeitto. Täyttää paremmin, koska siinä on pureskeltavaakin. Lisäksi eri kasvisten maut erottuvat paremmin, eli jos sopassa on joku ei niin hyvänmakuinen kasvispala, sen voi nyppäistä pois pilaamatta koko sopan makua.
hyi, tulee mieleen kesäkeitto.
Kyllä se ihan samanlailla täyttää pureskeleeko sen kasviksen itse vai soseuttaako sen valmiiksi. soseuttaessa se on hellempi myös vatsalle ja kasvisten hyvät aineet tulee paremmin käyttöön etenkin jos ei pureskele kunnolla ruokaa. itse tykkään soseutuista, koska niihin saa ”kermaisen kuohkean” koostumuksen soseutuksessa. Mutta makunsa kullakin…
Ei pidä paikkaansa. Puremisen merkitystä ihmisen syömisessä ja aineenvaihdunnassa ja jopa aivoille ja mielenterveydelle on tutkittu ja nimenomaan pureskelu havaittu erittäin tärkeäksi.
Jos osaat, voit lukea:https://www.bbc.com/future/article/20260514-the-hidden-health-benefits-…
Aika selkeästi artikkelissa todettiin ero hotkimisessa ja pureskelussa. Pureskelulla pyritään hajoittamaan ruoka pienemmäksi.
At the most basic level, chewing breaks food down into small particles and moistens them with saliva so that they can be easily swallowed … The act of breaking food particles into smaller pieces also increases their surface area, which means digestive juices can act on them more efficiently.. The act of chewing helps release nutrients in food, allowing our bodies to absorb them more effectively.
Sama siis saavutetaan myös soseittamalla kasvikset valmiiksi. Pureskelevuutta saa osaksi kun syö ruisleipää samalla niin saa pureskelun muut asiat mukaan (syljen eritys ja artikkelissa mainitut psykosomaattiset/fysiologiset piirteet).
Jos on rahat vähissä, halvemmaksi tulee tuo soseuttamaton kasviskeitto, koska lisäleipää ei tarvita. Eihän tuo asia tietysti kaiken Kelalla maksattaville mene päänuppiin.
Häh? Ruisleivästä ja kuituja ja energiaa. Eihän pelkkä sosekeitto pidä nälkää pois (keskimäärin pelkässä kasvisoseannoksessa on kaloreita 150-200g riippuen juuston määrästä). Ruisleiväviipale antaa 50-70kcal riippuen leiväviipaleesta lisää energiaa, hitaasti vapautuvaa hiilihydraattia ja kuituja, ravintokuituja ja pitää kylläisyyttä. Ruisleipä vaikuttaa myös aineenvaihduntaa eikä nopeita sokeripiikkejä aterian jälkeen. Rukiilla on myös valtava määrä terveysvaikutuksia.
En minä ainakaan pelkässä kasviskeitolla pitkään jaksaisi…
Itselläni on tapana syödä leivät eri aterialla kuin ruoan kanssa. Sinä taas möyhäät kasvissoseesta, vaikka puhe oli soseuttamattomasta kasviskeitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että kyse on asennevammasta, jos ei mukamas osaa valmistaa kasvisruokaa. Ei se perunan tai papujen paistaminen ole yhtään sen vaikeampaa kuin jauhelihankaan paistaminen.
Pavut on myrkyllisiä paistettuina. Pitää liottaa ja keittää. Todistit juuri, ettei se olekaan ihan niin yksinkertaista. Voi mokata pahastikin.
Vain raa' at pavut voivat olla myrkyllisiä. Kaikkihan ei ole.
Kuivatut pavut pitää liottaa ja keittää. Kaupasta saa esikeitettyjäkin papuja järkevään hintaan ja valikoima on hyvä.
Niin ja paistetut pavut on hyviä naposteltavia.
Lempipapuja purkki pari. Huuhtele ja kuivaa. Pari rkl öljyä ja mausteita. Pyöräytä pavut liemessä ja levitä uunipelille. 200 astetta ja vartti.
Hyviä semmosenaan tai salaattiin, lisukkeeksi yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sekasyöjänä yksi haaste kasvisruokien kanssa on se, että monet kasvisruokareseptit tuntuvat aika työläiltä, kun pitää pilkkoa ja kuullottaa monia erilaisia kasviksia. Jos vaihtoehtona on helppo liharuoka ja työläs kasvisruoka, niin kiireisessä arjessa helposti tulee valittua se helppo liharuoka. Jotta kasvisruokien syöntiä saataisiin lisättyä, tarvittaisiin vinkkejä nimenomaan helpoista ja nopeista kasvisruokalajeista.
Asioita tehdään etukäteen. Kasvislaatikot, salaatteja, pikkelöinti kunniaan..
Esim kasviskiusausta, riittää usealle päivälle. Kylkeen linssipihvejä, joita on valmistanut läjän etukäteen.. (voi olla jauhelihapihvejäki, lohimedaljonki..)
Itsellä on yleensä maanantai (vapaa) ruuanlaittopäivä. Suunnittelen viikon ruuat, käyn kaupassa ja sitten valmistan. Kyllä liharuuissakin kasviksia kuluu, etten ymmärrä tuota narinaa pilkkomisesta yms.
Vai oonko se sitten mä, kun kasslerin kanssa menee uuniin vastaava määrä kasviksia kuin lihaakin.. sipulit, nauriit, porkkanaa, palsteria, juuriselleriä..
Linssipihvitkin kannattaa syödä suulla. Kylkiin kiinnitettyinä ne eivät ravitse ketään. Lisäksi ne ovat yleensä pääruokana samoin kuin kiusaukset, yhdessä tarjottuna ateriasta tulee turhan tuhti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sekasyöjänä yksi haaste kasvisruokien kanssa on se, että monet kasvisruokareseptit tuntuvat aika työläiltä, kun pitää pilkkoa ja kuullottaa monia erilaisia kasviksia. Jos vaihtoehtona on helppo liharuoka ja työläs kasvisruoka, niin kiireisessä arjessa helposti tulee valittua se helppo liharuoka. Jotta kasvisruokien syöntiä saataisiin lisättyä, tarvittaisiin vinkkejä nimenomaan helpoista ja nopeista kasvisruokalajeista.
Se on vaan uskomus. Ei kaikkia kasviksia tartte kuullottaa. Ihan yhtä helposti ne kasvikset paistuu pannulla kuin lihakin. Toki jos on tottunut siihen, että,perunat keitetään ja lisänä paistettu pihvi, niin totta kai siihen lisänä tulee kasvisten pilkkominen..
Ei se ole pelkkä uskomus. Kyllä oma kokemukseni oli se, että kun teinini päätti ruveta kasvissyöjäksi ja tein sitten kasvisruokaa koko perheelle (osalle aterioista), niin ruoanlaittoon kulunut aika kaksinkertaistui aikaisemmasta. Nyt lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa, joten tilanne ei ole enää meillä ajankohtainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nyt ollut suosittu papusalaatti. Erilaisia papuja. Esim. Kidney, kik ja voipapuja. Huuhtele. Tee marinadi. Esim öljy, valkosipuli, chili, yrttejä - minttu, persilja, sitruunamelissa, sitruunan mehu, suola, pippuri. Surauta koneella tai pilko käsin.
Sipulin varsiakin voipi pilkkoa. Ehkä oliiveja joukkoon. Sekoita. Vastaavaa on koko ajan kaapissa, että saa lisukkeena tai semmoisena syödä.
Menee munakkaaseen, tortillaan, riisin kanssa.. kerran paistelin perunan kanssa purkkien pohjat. Papusalaatti onnistuu kaikilta ja nopeesti, jos tarvikkeet kaapissa.
Sitten (keitettyjä) kanamunia. Raejuustoa protskun lähteinä.
Raejuustosta voi tehdä levitteitä leivällä. Kuten pavuistakin!
Itse täytin tosiaan kaapit pavuilla ja linsseillä, kun teini alkoi kiinnostumaan ovolaktovegeilystä.
Meillä syödään paljon bowleja. Riisiä/nuudelia, papusalaattia/paistettua tofua, ituja, kaalisalaattia (3 vkon kaalisalaatti, jatkuvasti teen ja kaupastakin saa), keitettyä kanamunaa, raejuustoa.. lihansyöjä nappaa kanaa, paistia, kalaa...
Esim jos tekee tomaattikastiketta, niin tulen lorauttaneeksi desin, kaksi linssejä joukkoon. Siitä sitten maustaa oman makunsa mukaan. Italialaiseen, meksikon tai lähi-idän suuntaan. Voi kotimaisestikin suolaa ja pippuria.
APn kysymys on suht laaja, kun ei rajaa aihetta mitenkään.
Mitä v'tun BOWLEJA? ;D;D Meillä on Suomessa sana kulho, jos et vielä tiennyt.
Bowl on ruokalajin nimi. Ihan kuten hot dog ei ole lämmin makkaravoileipä.
Ei ole virallinen nimi, kulho käy oikein hyvin.
Ei millään ruokalajilla ole virallista nimeä.
:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
juustoiset kasvissosekeitot on hyviä ja uppoaa myös rahvaalle makkaranpuputtajallekin meillä. ne on myös helppo tehdä ja itselleen sellaisen, jonka mausta pitää. tumma koskenlaskija sopii hyvin näihin kaveriksi.
lisänä voi olla joko tummaa tai vaaleaa leipää, kummasta pitää.
Normaali soseuttamaton kasviskeitto juustolla tai ilman on parempaa kuin sosekeitto. Täyttää paremmin, koska siinä on pureskeltavaakin. Lisäksi eri kasvisten maut erottuvat paremmin, eli jos sopassa on joku ei niin hyvänmakuinen kasvispala, sen voi nyppäistä pois pilaamatta koko sopan makua.
hyi, tulee mieleen kesäkeitto.
Kyllä se ihan samanlailla täyttää pureskeleeko sen kasviksen itse vai soseuttaako sen valmiiksi. soseuttaessa se on hellempi myös vatsalle ja kasvisten hyvät aineet tulee paremmin käyttöön etenkin jos ei pureskele kunnolla ruokaa. itse tykkään soseutuista, koska niihin saa ”kermaisen kuohkean” koostumuksen soseutuksessa. Mutta makunsa kullakin…
Ei pidä paikkaansa. Puremisen merkitystä ihmisen syömisessä ja aineenvaihdunnassa ja jopa aivoille ja mielenterveydelle on tutkittu ja nimenomaan pureskelu havaittu erittäin tärkeäksi.
Jos osaat, voit lukea:https://www.bbc.com/future/article/20260514-the-hidden-health-benefits-…
Aika selkeästi artikkelissa todettiin ero hotkimisessa ja pureskelussa. Pureskelulla pyritään hajoittamaan ruoka pienemmäksi.
At the most basic level, chewing breaks food down into small particles and moistens them with saliva so that they can be easily swallowed … The act of breaking food particles into smaller pieces also increases their surface area, which means digestive juices can act on them more efficiently.. The act of chewing helps release nutrients in food, allowing our bodies to absorb them more effectively.
Sama siis saavutetaan myös soseittamalla kasvikset valmiiksi. Pureskelevuutta saa osaksi kun syö ruisleipää samalla niin saa pureskelun muut asiat mukaan (syljen eritys ja artikkelissa mainitut psykosomaattiset/fysiologiset piirteet).
Jos on rahat vähissä, halvemmaksi tulee tuo soseuttamaton kasviskeitto, koska lisäleipää ei tarvita. Eihän tuo asia tietysti kaiken Kelalla maksattaville mene päänuppiin.
Häh? Ruisleivästä ja kuituja ja energiaa. Eihän pelkkä sosekeitto pidä nälkää pois (keskimäärin pelkässä kasvisoseannoksessa on kaloreita 150-200g riippuen juuston määrästä). Ruisleiväviipale antaa 50-70kcal riippuen leiväviipaleesta lisää energiaa, hitaasti vapautuvaa hiilihydraattia ja kuituja, ravintokuituja ja pitää kylläisyyttä. Ruisleipä vaikuttaa myös aineenvaihduntaa eikä nopeita sokeripiikkejä aterian jälkeen. Rukiilla on myös valtava määrä terveysvaikutuksia.
En minä ainakaan pelkässä kasviskeitolla pitkään jaksaisi…
Itselläni on tapana syödä leivät eri aterialla kuin ruoan kanssa. Sinä taas möyhäät kasvissoseesta, vaikka puhe oli soseuttamattomasta kasviskeitosta.
ihan sama miten ne kasvikset syö, mutta nälkää se ei pidä. siksi syöt niitä leipiä muuna aikana. saa kai ihmiset syödä leipänsä ruokansa kanssa jos haluaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole normaalia peruskotiruokaa, sillä eihän sitä lihaa ole edes suositeltu kuin 1-2 viikossa, näin oli jo 50-luvulla ja vain sunnuntaina ja juhlissa oli pieni pala lihaa ja makkaraa/leikkeleitä vain joulun, muuten syötiin kasviksia ja juureksia.
Joo, meillä oli lapsuudenkodissani 1970-luvulla arkisin tarjolla lihatonta peruskotiruokaa. Ainakin neljänä päivänä viidestä se ruoka oli perunat ja ruskea kastike. Omassa kodissani haluan laittaa vähän monipuolisempaa ruokaa.
Perunat ja ruskea kastike ilman lihaa? Siis perunaa, voita ja vähän vehnäjauhoja. Tulee keripukkinen olo jo ihan tuollaisen ruoan ajattelusta.
Jos kyse on lakto-ovo-vegetaristista, niin homma on suhteellisen helppoa. Tiukan linjan vegaanille ruokavalion koostaminen on haastavampaa.
Ekan vaihtoehdon ostoslistalle tulisi kananmunia, juustoa, tofua, soijasuikaleita ja -rouhetta tai näiden tilalla hernistä (se on hyvää, helppoa ja rakennekin on mielestäni parempi kuin soijatuotteissa). Linssejä, kvinoaa, papuja. Tomaattimurskaa, mausteita, riisiä, perunaa, pastaa, kaalia, porkkanaa, bataattia, erilaisia kasviksia oman maun mukaan (minä pidän munakoisosta ja kesäkurpistasta sekä boc choi - paksoi-tyyppisistä sekä kiinankaalista ja tietenkin sienistä). Makeaa chilikastiketta ja soijakastiketta, ehkä teriyakikastiketta tai osterikastiketta. Valkosipulia (ja tavallista).
Reseptejä kannattaa etsiä texmex-suunnalta, Välimeren ympäristöstä ja sitten aasialaisista keittiöistä.
Leivänpäällisiksi hummusta eri versioina (minä pidän erityisesti punajuurihummuksesta itsetehtynä, mutta nyt kauppoihin on tullut paljon hyviä hummuksia, niissä pyöreissä litteissä muovirasioissa, Baba ja Sevan) tai itsetehtyä pestoa (siihen pähkinöitä tai siemeniä ja parmesaania, tai jos on vegaani, niin ravintohiivahiutaleita).
Linssilasagne on hyvää, lasagnen voi tehdä myös soija/hernisrouheesta. Erilaisia kasviswokkeja, se rapeaksi paistettu tofu on HYVÄÄ, kelpaa meidän perheessä kaikille. Itsetehtyjä kasvispihvejä tai frittersejä (raastettuja kasviksia tai esim. purkkisokerimaissia, munaa, jauhoja, juustoa, hieman nestettä jos tarvis ja mausteita, paistetaan rapeaksi) tai papupihvejä.
Chili sin carnea ihan vaan pavuista, riisin tai pastan kanssa. Erilaisia burritoja, tacoja ja quesadilloja. Näissä oleellista on maustaminen! Ihan hyvä burrito/tortilla/mikälieneekäänoikeanimitys on sellainen, jossa on keitettyä perunaa, kunnolla maustettuja papuja ja juustoa. Sen voi valmiiksi täytettynä sitten vielä paistaa pinnaltaan rapeaksi pannulla...
Kevät/kesärullia, riisipaperin kanssa leikkiminen vaatii vähän opettelua, mutta noi on hyvää raikasta kesäruokaa. SInne voi laittaa käytännössä mitä vaan, kasviksia, nuudeleita, friteerattuja soijasuikaleita, rapeaa tofua, vähemmän rapeaa tofua, munakasta suikaleina...
Sosekeitoista meillä menee pinaatti/nokkos/viherkasviskeitto ja sienikeitto, noiden kanssa esim. valkosipulileipää. Linsseistä tehty kasvispitoinen dahl on yksi nuorten suosikkiruokia etenkin talvella, sen kanssa riisiä, mutta se on hyvää perunan kanssakin.
Itsetehdyt falafelit on hyviä, mutta kaupankin kuulemma on ok, kunhan ne paistaa uudestaan öljyssä... Niitä voi laittaa pitaleivän väliin kasvisten ja maustekastikkeiden kanssa. Tai syödä kuten lihapullia.
Pavut pitää aina kypsentää hyvin, poikkeuksena on mung-pavun ja linssin idut, jotka voi syödä sinällään. Isojen papujen idut kannattaa kuumentaa varmuuden vuoksi. Papuja saa kypsennettynä monenlaisissa purkeissa, ja myös pakastettuna ne ovat esikypsennettyjä, tosin nopeita ja helppoja. Kuivatuista pavuista voi itse etukäteen keittää isomman satsin ja pakastaa sitten sopivina annoksina, jolloin ne on helppo ottaa käyttöön.
Tossa nyt sellaisia, joita meidän nuoriso tykkää syödä. Näiden lisäksi itse syön kasvispitsaa ja kasvismunakkaita, ihan siis tarkoituksella lihattomana.
Syön myös lihaa, meillä syödään paljon lihaa. Mutta liha on kallista, ja se on kuitenkin epäeettistä (eläin on tapettu sen vuoksi).
Kiusa se on pienikin kiusa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole normaalia peruskotiruokaa, sillä eihän sitä lihaa ole edes suositeltu kuin 1-2 viikossa, näin oli jo 50-luvulla ja vain sunnuntaina ja juhlissa oli pieni pala lihaa ja makkaraa/leikkeleitä vain joulun, muuten syötiin kasviksia ja juureksia.
Joo, meillä oli lapsuudenkodissani 1970-luvulla arkisin tarjolla lihatonta peruskotiruokaa. Ainakin neljänä päivänä viidestä se ruoka oli perunat ja ruskea kastike. Omassa kodissani haluan laittaa vähän monipuolisempaa ruokaa.
Perunat ja ruskea kastike ilman lihaa? Siis perunaa, voita ja vähän vehnäjauhoja. Tulee keripukkinen olo jo ihan tuollaisen ruoan ajattelusta.
Kyllä, juuri näin. Oli meillä sentään yleensä lisukkeena porkkanaraastetta ja puolukkasurvosta.
Katso resepti karjaton paisti, vegaanit kehui juhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
juustoiset kasvissosekeitot on hyviä ja uppoaa myös rahvaalle makkaranpuputtajallekin meillä. ne on myös helppo tehdä ja itselleen sellaisen, jonka mausta pitää. tumma koskenlaskija sopii hyvin näihin kaveriksi.
lisänä voi olla joko tummaa tai vaaleaa leipää, kummasta pitää.
Normaali soseuttamaton kasviskeitto juustolla tai ilman on parempaa kuin sosekeitto. Täyttää paremmin, koska siinä on pureskeltavaakin. Lisäksi eri kasvisten maut erottuvat paremmin, eli jos sopassa on joku ei niin hyvänmakuinen kasvispala, sen voi nyppäistä pois pilaamatta koko sopan makua.
hyi, tulee mieleen kesäkeitto.
Kyllä se ihan samanlailla täyttää pureskeleeko sen kasviksen itse vai soseuttaako sen valmiiksi. soseuttaessa se on hellempi myös vatsalle ja kasvisten hyvät aineet tulee paremmin käyttöön etenkin jos ei pureskele kunnolla ruokaa. itse tykkään soseutuista, koska niihin saa ”kermaisen kuohkean” koostumuksen soseutuksessa. Mutta makunsa kullakin…
Ei pidä paikkaansa. Puremisen merkitystä ihmisen syömisessä ja aineenvaihdunnassa ja jopa aivoille ja mielenterveydelle on tutkittu ja nimenomaan pureskelu havaittu erittäin tärkeäksi.
Jos osaat, voit lukea:https://www.bbc.com/future/article/20260514-the-hidden-health-benefits-…
Aika selkeästi artikkelissa todettiin ero hotkimisessa ja pureskelussa. Pureskelulla pyritään hajoittamaan ruoka pienemmäksi.
At the most basic level, chewing breaks food down into small particles and moistens them with saliva so that they can be easily swallowed … The act of breaking food particles into smaller pieces also increases their surface area, which means digestive juices can act on them more efficiently.. The act of chewing helps release nutrients in food, allowing our bodies to absorb them more effectively.
Sama siis saavutetaan myös soseittamalla kasvikset valmiiksi. Pureskelevuutta saa osaksi kun syö ruisleipää samalla niin saa pureskelun muut asiat mukaan (syljen eritys ja artikkelissa mainitut psykosomaattiset/fysiologiset piirteet).
Jos on rahat vähissä, halvemmaksi tulee tuo soseuttamaton kasviskeitto, koska lisäleipää ei tarvita. Eihän tuo asia tietysti kaiken Kelalla maksattaville mene päänuppiin.
Häh? Ruisleivästä ja kuituja ja energiaa. Eihän pelkkä sosekeitto pidä nälkää pois (keskimäärin pelkässä kasvisoseannoksessa on kaloreita 150-200g riippuen juuston määrästä). Ruisleiväviipale antaa 50-70kcal riippuen leiväviipaleesta lisää energiaa, hitaasti vapautuvaa hiilihydraattia ja kuituja, ravintokuituja ja pitää kylläisyyttä. Ruisleipä vaikuttaa myös aineenvaihduntaa eikä nopeita sokeripiikkejä aterian jälkeen. Rukiilla on myös valtava määrä terveysvaikutuksia.
En minä ainakaan pelkässä kasviskeitolla pitkään jaksaisi…
Itselläni on tapana syödä leivät eri aterialla kuin ruoan kanssa. Sinä taas möyhäät kasvissoseesta, vaikka puhe oli soseuttamattomasta kasviskeitosta.
ihan sama miten ne kasvikset syö, mutta nälkää se ei pidä. siksi syöt niitä leipiä muuna aikana. saa kai ihmiset syödä leipänsä ruokansa kanssa jos haluaa..
Onhan leipäkin 100 % kasvista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole normaalia peruskotiruokaa, sillä eihän sitä lihaa ole edes suositeltu kuin 1-2 viikossa, näin oli jo 50-luvulla ja vain sunnuntaina ja juhlissa oli pieni pala lihaa ja makkaraa/leikkeleitä vain joulun, muuten syötiin kasviksia ja juureksia.
Joo, meillä oli lapsuudenkodissani 1970-luvulla arkisin tarjolla lihatonta peruskotiruokaa. Ainakin neljänä päivänä viidestä se ruoka oli perunat ja ruskea kastike. Omassa kodissani haluan laittaa vähän monipuolisempaa ruokaa.
Perunat ja ruskea kastike ilman lihaa? Siis perunaa, voita ja vähän vehnäjauhoja. Tulee keripukkinen olo jo ihan tuollaisen ruoan ajattelusta.
Perunat oli keitetty kuorineen, joten c-vitamiinia tuli kuitenkin.
Toi oli valitettavan yleinen ruoka monessa perheessä 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa. Parempina päivinä oli munakastiketta, eli siihen ruskeaan kastikkeeseen sekoitettiin raaka kananmuna (1 kpl), se hyytyi/kypsyi sellaisiksi suikaleiksi/viiruiksi/säikeiksi.
Kiusa se on pienikin kiusa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole normaalia peruskotiruokaa, sillä eihän sitä lihaa ole edes suositeltu kuin 1-2 viikossa, näin oli jo 50-luvulla ja vain sunnuntaina ja juhlissa oli pieni pala lihaa ja makkaraa/leikkeleitä vain joulun, muuten syötiin kasviksia ja juureksia.
Joo, meillä oli lapsuudenkodissani 1970-luvulla arkisin tarjolla lihatonta peruskotiruokaa. Ainakin neljänä päivänä viidestä se ruoka oli perunat ja ruskea kastike. Omassa kodissani haluan laittaa vähän monipuolisempaa ruokaa.
Perunat ja ruskea kastike ilman lihaa? Siis perunaa, voita ja vähän vehnäjauhoja. Tulee keripukkinen olo jo ihan tuollaisen ruoan ajattelusta.
Kyllä, juuri näin. Oli meillä sentään yleensä lisukkeena porkkanaraastetta ja puolukkasurvosta.
Hyvin monessa taloudessa on tuollaista ruokaa tarjottu varsinkin lähellä tilipäivää. Meillä äiti sai sen maistumaan lähes lihapiirakalta, laittoi mausteeksi ainakin sinappia. Laittoi varmaan liemeksi edellisen lihakeiton jäljelle jäänyttä lientä. Itse en ole saanut millään aikaiseksi samanmakuista, vaikka olen useita kertoja yrittänyt tuota herkkua tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole normaalia peruskotiruokaa, sillä eihän sitä lihaa ole edes suositeltu kuin 1-2 viikossa, näin oli jo 50-luvulla ja vain sunnuntaina ja juhlissa oli pieni pala lihaa ja makkaraa/leikkeleitä vain joulun, muuten syötiin kasviksia ja juureksia.
Joo, meillä oli lapsuudenkodissani 1970-luvulla arkisin tarjolla lihatonta peruskotiruokaa. Ainakin neljänä päivänä viidestä se ruoka oli perunat ja ruskea kastike. Omassa kodissani haluan laittaa vähän monipuolisempaa ruokaa.
Perunat ja ruskea kastike ilman lihaa? Siis perunaa, voita ja vähän vehnäjauhoja. Tulee keripukkinen olo jo ihan tuollaisen ruoan ajattelusta.
Kyllä, juuri näin. Oli meillä sentään yleensä lisukkeena porkkanaraastetta ja puolukkasurvosta.
joo puolukkasurvos tai pilkottu tomaatti 😁
nykykäsityksen mukaan meillä syötiin pääasiassa vai perunaa jossain muodossa ja siihen liha/lihakastike. salaattia ei tunnettukaan… kurkkua ja tomaattia paloina..
Yritin vastata, mutta kommentti jonotettiin, heeh.
Kirjoitin vegetarismista siksi, että ap väitti kasvisruokavalion olevan vaikea. Eihän se ole noilla aineksilla.