Välit poikki ystävän kanssa

Omituisesti ajateltu kuvio. Tiedät tehneesi väärin ja kohdelleesi toista huonosti, haluaisit ottaa yhteyttä ja korjata välit. Mutta et voi tehdä tätä, koska se olisi matelua ja ylpeyden sekä kasvojen menettämistä. Joten toivot, että ystävä jotenkin vaan itsestään palaisi ja kaikki olisi ennallaan eikä huonoa käytöstäsi käsiteltäisi mitenkään. 

Oletko ikinä pyytänyt anteeksi? Siinä on  ajatuksena, että ymmärtää tehneensä väärin ja on siitä pahoillaan ja pyytää toiselta anteeksiantoa. 





 

Ihmiset muuttuvat matkan varrella ja heidän suhteensa toisiinsa voi muuttua myös niin paljon, ettei ole enää tuntua siitä aiemmasta ystävyydestä.

Ei tarvitse olla erimielisyyttä tai mitään suuttumista.

Ystävyys on vain tehnyt tehtävänsä ja hiipuu.

Sen ainoan kerran kun lopetin yhteydenpidon, ystävällä oli todella pahoja tapoja joilta halusin suojella omaa terveyttä ja elämää. En ottaisi yhteyttä koska ihmiset ei todella muutu. Sinulle en antaisi anteeksi jos olet ilman painavaa syytä hylännyt. Oppirahat on maksettava. 

Ensimmäisessä tapauksessa voin ymmärtää syitä ja näen vikaa itsessänikin, toinen on jäänyt täydelliseksi mysteeriksi. Jos kumpi tahansa näistä tyypeistä nyt ottaisi yhteyttä ja haluaisi selvittää asiat ja jatkaa siitä mihin jäätiin, niin epäilenpä, että ei onnistuisi. Minusta on suorastaan halpamaista katkaista välit, ainakin täysin selittämättä, kuten jälkimmäisessä tapauksessa minulla. En halua olla enää tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Itse tykkään, että ongelmista pitää puhua, vaikka riidellä, mitä tahansa, ja jos ei muu auta niin sopia että nyt pidetään vähän välimatkaa. 

Mutta kirjoita ihmeessä kirje. Sillä keinoin saat ainakin kakaistua ulos kaiken mitä haluat, ilman että toinen paiskaa luurin kiinni tms. Ehkäpä tämä ihminen on anteeksiantavaisempaa sorttia kuin minä.

Olimme todella hyvät ystävät, olleet jo vuosia. Hän oli kuitenkin hankala luonteeltaan (kaikki mulle heti jne). Aikuistuttuamme en enää jaksanut olla aina se joustaja. Yritin jossakin vaiheessa ottaa uudelleen yhteyttä, mutta hän koki sen vain hyväksikäyttönä puoleltani. Nyt en ole nänyt häntä useaan vuoteen. Välillä ajattelen häntä ja mitä hänelle mahtaa kuulua. En kuitenkaan aio ottaa yhteyttä. Toivon hänelle kaikkea hyvää!

Nää on näitä naisten ongelmia. 

Minkä ylpeyden?

Sä oot ollu mulkku, alat katumaan ja mietit jotain ylpeyttä?

Itse ottaisin yhteyttä, pyytäisin anteeksi ja selittäisin mutta oonkin vähän autisti enkä ihan tajua miksi ihmiset tekee asiat niin vaikeiksi.

Voisitko arvon novellisti pitää kesätaukoa, kiitos. 

Se on varmaan tosi helpottunut kun susta pääsi. 

Mies ei tykännyt, niin heivasit. Nytkö suhde on loppunut tai viilenee?

Narsistin käytökseltä vaikuttaa. Normaali ihminen ei harrasta välit poikki draamaa. Voi vaikka sanoa, jos kiire, väsynyt ym. Ja välit poikki jälkeen vielä sitten kasvojensa menettämistä pelkää ettei voi antteeksikaan pyytä. Ei ihmiset ole heittopusseja, jotka vaan paiskataan oman oikun vuoksi pois. Eri asia, jos toistuvasti on ilkeä, piikikäs, myrkyllinen.  Ei tervettä ap. Anna ystäväsi olla rauhassa. Et ansaitse ystävääsi.

Olen vain hyvästä syystä katkaissut välit ja osa ihmissuhteista on vain luonnollisesti kasvanut erilleen.

Ne joihin olen katkaissut välit ovat myös mielessäni välillä ja muistelen hyviä hauskoja hetkiä lämmöllä. Mutta en enää yrittäisi ystävyyttä uudelleen koska oli niin paljon arvoristiriitoja ettei se vaan toimisi pidemmän päälle. Ja olisi liian raskasta käydä uudelleen sama läpi, jos samat ongelmat ilmaantuisivat. Pelkkää hyvää toivon entisille ystäville ja voisin vaihtaa lyhyesti kuulumisia, mutta ei sen enempää.

Voithan ottaa yhteyttä pyytääkseni anteeksi ja katsoa lähteekö homma vielä toimimaan.  

Vierailija kirjoitti:

Narsistin käytökseltä vaikuttaa. Normaali ihminen ei harrasta välit poikki draamaa. Voi vaikka sanoa, jos kiire, väsynyt ym. Ja välit poikki jälkeen vielä sitten kasvojensa menettämistä pelkää ettei voi antteeksikaan pyytä. Ei ihmiset ole heittopusseja, jotka vaan paiskataan oman oikun vuoksi pois. Eri asia, jos toistuvasti on ilkeä, piikikäs, myrkyllinen.  Ei tervettä ap. Anna ystäväsi olla rauhassa. Et ansaitse ystävääsi.

Joskus on selkeämpää laittaa välit poikki. Eikä siinä ole mitään draamaa. Se on itsekunnioitusta. Ja sen voi tehdä pitkän harkinnan jälkeen rauhallisesti ja toista kunnioittaen. Itse mietin asiaa joskus monta kuukautta. Voihan sitä myös esittää kiireistä mutta onko sekään parempi tapa välttämättä? Joskus toimii mutta joskus siinä tekee toiselle paskemman olon.

Nämä ei ole niin yksinkertaisia juttuja.

Olen parin ystävän kanssa katkaissut välit. Toinen (nuoruudenystävä) varasti omaisuuttani. Toinen käytti minua tekosyynä ja esiliinana pettääkseen miestään kertomatta minulle etukäteen. Sovimme siis yhteisiä menoja, jonne tämä uusi poikaystävä saapui minun tietämättäni. Olin siis kolmantena pyöränä tahtomattani. Molempien kanssa katkaisin välit, eikä kaduta yhtään. Kolmannen kanssa tilanne on välitilassa: sopi puolestani asioita, joihin en ollut antanut suostumustani. En vielä tiedä, millaisena tämä ystävyys tulee jatkumaan ja jatkuuko ylipäätään. 

Eikös tämä tilanne ole nyt se, että SINÄ olet loukannut häntä, laittanut välit poikki, joten SINÄ olet anteeksipyynnön velkaa? Minkä ihmeen takia sun pitäisi odotella ex-ystäväsi yhteydenottoa kasvojen menettämisen pelossa? Onko omien virheiden myöntäminen ja anteeksipyytäminen kasvojen menetys? Ei ole, vaan ensimmäinen edellytys sille että ystävyydellä on edes mahdollisuuksia palata ennalleen. Tuo, että mieluummin odottelisit ystäväsi aloitetta, kertoo siitä että haluaisit edelleen jotenkin alistaa häntä, pysyä niskan päällä.

No ei ole tullut mitään katumusta tai kaipuuta. Korkeintaan on harmittanut, ettei entinen ystävä kyennyt kunnioittamaan rajojani tai keskustelemaan asioista rauhallisesti, että voitaisiin jatkaa ystävyyttä (yritin monesti!)

Mutta en tosiaan olekaan niitä välejä katkaissut tylysti, "puskista" taikka kenenkään toisen painostuksesta.

Vaan koska se toinen ihminen on ollut oikeasti sairaalloisen rajaton, yötä myöten soittelua, yrityksiä kontrolloida minun elämää ja ihmissuhteita, valehtelua, ohareita, itsensä satuttamisella uhkailua kun ei saa tahtoaan läpi... Eikä halunnut apua eikä voinut kunnioittaa edes näitä ihan perus juttuja että EI soitella yöllä, EI tulla oven taakse itkemään jos en vastaa viestiin tai puheluun, EI haukuta minua selän takana, EI uhkailla its....lla.

Aloittajan ongelma kuulostaa enemmän siltä, että itsetuntoa pitää vahvistaa ja jättää se mies jos ei ole jo jätetty. Ei toisen ihmissuhteita saa kontrolloida!

Et tule ikinä olemaan onnellinen jos et löydä omaa tahtoa vaan sitten juuri tulee tuollaisia ylilyöntejä ja huonoja valintoja joista itsekin kärsit. Viitaten siis jos katkaisin välit täysin kivaan ja hyvään ystävään miehesi painostuksesta :/

Minä jätin yhteydenpidon kokonaan noin 4 vuotta sitten ihmiseen, joka oli minulle nuoruudessa ajoittain todella läheinen - ja kyllä voisi myös sanoa, että rakas ystävä.

Ajoittain olen katunut, mutta silloin minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin katkaista välit - en olisi (henkisesti) jaksanut ottaa vastaan enempää =o(. Tämä ystäväni oli monien mielestä leuhka, minua se ei häirinnyt niinkään, ennenkuin todella ymmärsin, että meidän ystävyytemme perustuu sille, että hän puhuu ja minä kuuntelen. Olin aina tapaamisemme jälkeen aivan loppu, se ystävyys ei antanut enää mitään minulle, ikäänkuin kadotin itseni aina hänen seurassaan - hänen seurassaan olin olemassa vain häntä varten.

Minun oli ihan pakko katkaista se ystävyys, juuri siten etten enää vain vastannut viesteihin/puheluihin =o/. Päätös ei ollut helppo, sillä tietyllä tavalla kuitenkin tykkäsin (ja vieläkin tykkään) tuosta ex-ystävästäni todella paljon, hänessä (niinkuin jokaisessa) oli myös paljon hyvääkin. Sitä hyvää, ja niitä ystävyytemme hienoja asioita, minulla on kyllä ikävä.

Ehkä joku yhteydenotto ja selitys. Toki osa ei enää palaa ja pitää unohtaa, irrottaa kenties. Ehkä teillä oli melko tiivis yhteys ja uuvuit siihen, voiko tahti olla rauhallinen. 

Vierailija kirjoitti:

Ole vain yksin.

Oikein ilkeälle ap:lle 👺

Aina kannattaa koittaa säilyttää ystävyys tai koittaa rakentaa sitä uudelleen, jos on välit haalenneet. Ja vaikka se ystävyys ei enää samalle tasolle palaisi, niin ollaan sitten kumminkin edes sovintoväleissä ja puheväleissä, mikä on parempi kuin omilla tahoilla jörötys.

Miksi et selittänyt ystävällesi mitään? Tai miksi et puhunut hänelle jo aikoja sitten, että ystävyytenne ahdistaa? Oletko sellainen ihminen joka ei osaa käsitellä ystävyyssuhteissaan mitään negatiivista, kestä riitelyä? Tällainen nimittäin oli se minut lempannut ystävä. Kasasi kasaamalla sisälleen vuosien saatossa kaiken, mikä minussa ja elämäntavoissani ahdisti, ei koskaan pihahtanutkaan mulle, ja sitten lopulta, sinänsä mitättömän pikku konfliktin yhteydessä - POKS koko kupla rikki. Hetkessä ymmärsin, että tämä ihminen ei koskaan ollutkaan hyväksynyt mua ja elämääni. Aika ankea tunne. Ja jälkeenpäin kyllä tajuan myös omia virheitäni.