Välit poikki ystävän kanssa

Ei ole ikävä. Katkaisin välit erittäin hyvästä syystä ja aivan helvetin sama mitä sille kuuluu tai on kuulumatta.

Suosittelen psykoterapiaa ennen kuin ystävystyt kenenkään kanssa. Ihan omituinen tarina ja mies ei pitänyt ja jotain ja nyt yrität keksiä huonoja puolia ex-ystävästä. Aivan omituista.

Ilmoitin kerran yhdelle ihmiselle etten jaksa nyt olla tekemisissä. Hänessä oli syytä, oli minussakin ja tilanteessa. Hän oli aika raskas ja epävakaa muutoinkin, haki hirveästi tukea ja minulla oli tosi vaikea vaihe päällä joten jouduin sanomaan suoraan etten jaksa nyt. Sitten hän ei koskaan ottanut enää yhteyttä enkä myöskään minä. En enää muista ajattelinko tai jaksoinko ajatella edes että aioinko sitä lopulliseksi välirikoksia vai että olisin palannut vielä asiaan, se vain jäi asian tilaksi. Olen kuitenkin ehkä tyytyväinen, vaikka tapa olisi voinut olla toinen, tämä jätti hänelle varmaan ihmetystä kun en enää ollut yhteydessä, mutta hän en ollut tuntenut hänen kanssaan sellaista rentoutta ja yhteyttä enkä oikeastaan kaivannut häntä.

Minä olen ollut entisen ystäväsi asemassa. Kaveri pani välit poikki niinkin yksinkertaisesta syystä kuin että olimme hänen työkavereidensa ja minun työkavereideni kanssa yhdessä risteilyllä ja minä kuljin hänen seurueessaan. Minä kun ajattelin että me olemme sentään vanhoja ystäviä, on hänen kanssaan hauskempaa. Hän taas ei kehdannut olla minun kanssani kun kuvitteli, ettei minulla ollut siellä muita kavereita edes työkavereideni joukossa. Näin hän ainakin selitti sitten 5 vuotta jälkeenpäin, kun lopulta soitti ja pyysi joihinkin pirskeisiinsä. Todennäköisesti tähänkin liittyi hänen silloinen miehensä, joka ei erikoisesti tykännyt minusta (enkä minä hänestä).

No kun hän soitti, minä kävin kohteliaisuuden ja hyvien käytöstapojen takia kuuntelemassa häntä, toivotin hyvää jatkoa ja poistuin. Mun elämässäni oli nimittäin tällä välillä tapahtunut kaikenlaista, hänestä oli tullut vieras ihminen - enkä minä todellakaan tarvitse sellaista kaveria, joka tuommoisesta syystä jättää ystävänsä.

Olit nuoruuden ystäväni, jota suuresti ihailin ja pidin sinusta todella. Olimme kokeneet paljon yhdessä.

Minä olin haaveillut, että ystävyytemme säilyisi vielä sittenkin, kun olemme vanhoja.

Meille ei käynyt niin.

Opiskelimme tahoillamme eri alaa. Sinä, joka sivulauseessa annoit ymmärtää olevasi älykkäämpi, parempi. Olin vain erilainen kuin sinä. Sinä loukkasit minua, mutta annoin aina anteeksi. Minäkin olin aivan poikki tapaamistemme jälkeen, kun ruodit ja piiskasit vanhempiasi ja lopulta minua. Yritin pitää silloin tällöin yhteyttä, mutta et halunnut sitä, joten lopetin. Näin sinut viimeksi pari vuotta sitten, etkä olisi mielelläsi edes tervehtinyt, mutta et sitten kehdannut livistää paikalta.

Jos olet yhtään tervehtynyt niin ota vaan yhteyttä, kyllä minä otan sinut takaisin ystäväpiiriini, mutta nykyisin minulla on myös oma elämäni. Toivon sinulle kaikkea hyvää!

Aina ei merkitystä ole sillä, että on kulunut aikaa viimeisimmästä yhteydenotosta tai tapaamisesta. Itsekin varmasti ilahdut, jos joku ystäväsi vuosienkin takaa muistaisi sinut ja ottaisi yhteyttä.

Mä olen nuoruuden hölmöydessäni ja ehdottomuudessani katkaissut välit ystävään, jota pidin liian erilaisena kuin itseäni ja mitä halusin olla. Kadun. Mutta ei ollut sillä tavalla läheinen ystävä, että ei ole enää tullut otettua yhteyttä uudestaan.

Ja moniin tuttaviin, ex-työkavereihin en ole pitänyt yhteyttä. Olen kai tuntenut itseni ja elämäni liian huonoksi. Ja myönnän: hölmö olen.

Ja sen on ehdottomasti tapahduttava sinun puoleltasi. Et voi odottaa ystävän tulevan pyytämään anteeksi, jos sinä katkaisit välit. Eihän teidän ystävyydestänne edes voi tulla tasapainoista, jos sinä haluat alistaa toisen nöyristelemään.

No ei tasan. Kavereita kyllä.

Ihminen johon katkaisit välit vuosia sitten ei välttämättä enää tänään ole samanlainen.

Näissä tapauksissa on yleensä se kaava, että jättävä osapuoli ei enää tarvitse tai enää pysty hyötymään jätetystä osapuolesta. Jätetty osapuoli on sitten ihmeissään, jollei hoksaa tuota hyväksikäyttöaspektia.

Up

up

Eipä ole koskaan kaduttanut eikä kaivatuttanut jälkeenpäin kun pitkän ja hartaan harkinnan jälkeen olen heivannut energiasyöppöankeuttajan helvettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämä tilanne ole nyt se, että SINÄ olet loukannut häntä, laittanut välit poikki, joten SINÄ olet anteeksipyynnön velkaa? Minkä ihmeen takia sun pitäisi odotella ex-ystäväsi yhteydenottoa kasvojen menettämisen pelossa? Onko omien virheiden myöntäminen ja anteeksipyytäminen kasvojen menetys? Ei ole, vaan ensimmäinen edellytys sille että ystävyydellä on edes mahdollisuuksia palata ennalleen. Tuo, että mieluummin odottelisit ystäväsi aloitetta, kertoo siitä että haluaisit edelleen jotenkin alistaa häntä, pysyä niskan päällä.

Tämä on todella hyvin sanottu. Ap:lla ei ole tunnetaitoja ja siksi hän on kamala ystävä ja läheinen. Koitapa ap nyt opetalla tunnetaitoja. Sinun todellakin olisi hyvä pyytää anteeksi, nöyrtyä myöntämään, että teit väärin. Vain niin voit kehittää itseäsi tässä taidossa. Ja ystävällesi tulisi pieni helpotus asian suhteen, vaikkei hänen kannatakaan palata ystävyyteenne, koska se ei ole ollut tasa-arvoinen ja on todennäköisempää ettei siitä tulekaan.

Katkaisin välit kun tajusin että ystävä oli minulle tärkeämpi kuin minä hänelle. Ei mitään draamaa vaan hidas hiipuminen. En ottanut enää yhteyttä, eikä häntäkään näköjään kiinnostanut kysellä kuulumisia. Moikataan jos jossain törmätään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et selittänyt ystävällesi mitään? Tai miksi et puhunut hänelle jo aikoja sitten, että ystävyytenne ahdistaa? Oletko sellainen ihminen joka ei osaa käsitellä ystävyyssuhteissaan mitään negatiivista, kestä riitelyä? Tällainen nimittäin oli se minut lempannut ystävä. Kasasi kasaamalla sisälleen vuosien saatossa kaiken, mikä minussa ja elämäntavoissani ahdisti, ei koskaan pihahtanutkaan mulle, ja sitten lopulta, sinänsä mitättömän pikku konfliktin yhteydessä - POKS koko kupla rikki. Hetkessä ymmärsin, että tämä ihminen ei koskaan ollutkaan hyväksynyt mua ja elämääni. Aika ankea tunne. Ja jälkeenpäin kyllä tajuan myös omia virheitäni.

Eikai ystävyyssuhteissa kuulu riidellä?

En ole koskaan laittanut välejä poikki. Jos joku laittaisi välit poikki minuun, en enää olisi yhteydessä häneen. Jos laittaa poikki niin se on sitten siinä. Sitä päätöstä ei voi enää pyörtää.

Aika perinteinen tarina eli heti kun mies tulee kuvioon heivataan kaverit jos mies niistä yhtään häiriintyy tai on mustis. 

En ole katunut kun laitoin poikki erään ent ystävän kanssa. Hän oli aina niin älyttömän negatiivinen ja mullekin nakkeli aina pisteliäästi eri asioista. Niiden puheluiden jälkeen tuli enemmänkin huono fiilis kuin hyvä. Enää ei onneksi ole tarvinnut soitella sen kanssa. Erään toisen kanssa menee paljon paremmin, meidän keskustelut on molempia kannustavia eikä mollaamista...

Olen katkaissut välejä ja yksi katkaisi minuun välit, kun suututti minut asialla, jolle en vaan voinut mitään ( lääkärin määräys). Olisi siis pitänyt toimia kuten kaveri halusi. En peitelly suuttumustani ja kaveri katkaisi välit. Enkä ole itkenyt hänen peräänsä. Varmistin, ettei hän minuun enään yhteyttä saa. 

Toisiin katkaisin välit kun oli selätakana jauhamista, ulos jättämistä, nälvimistä sun muuta.  Sitten on ollut valehtelua, yritetty houkutella r

typeriin asioihin, on yritetty hyötyä, on ollut lupausten rikkomista ja sitten selkeesti seuraani ei vain enään kaivattu. En minä jaksa roikottaa kaverina, jos ei seura kelpaa. Saatan kuulostaa kusiselta mutta pietän seuran, joka viihtyy kanssani ettei tarvii kerjätä. Enkä myöskään nähnyt itseä hyvänä kaverina. 

Miksi en jutellut ennen katkaisemista? Kerran yritin yhdelle ja ennen estoa ei tullu kinaamisesta loppua. se jatkui koko illan ennenkuin kyllästyin. En ole tilivelvollinen selittämään jos minua kohdellaan väärin. Eikä kyllä muutkaan.