Lue keskustelun säännöt.
Välit poikki ystävän kanssa
01.07.2026 |
Te jotka olette laittaneet välit poikki ystävän kanssa, tahtoisin rehellisen vastauksen. Onko koskaan käynyt "kaduttamaan", kaipaatteko tätä ystävää koskaan? Tekisikö koskaan mieli sittenkin soittaa ja kysäistä, mitä kuuluu?
Minä sanoin ystävälleni kohta kaksi vuotta sitten että en enää jaksa häntä, syy ei ollut ystävässäni vaan monissa muissa asioissa jotka vaan kiteytyivät ja kun niin paljon ahdisti niin annoin mennä. Ystävä yritti pari kertaa soitella mutta olin todella tyly. Mieheni kun ei tästä ystävästäni pitänyt koska hän vei aikaani liikaa enkä jaksanut enää alkaa miehen kanssa tappelemaan.
Nyt alkaa olemaan tosi ikävä tätä ihmistä, hän on ollut ystäväni lapsuudesta asti enkä voinut kuvitellakaan kuinka rankkaa on elää ilman häntä. Ylpeyteni ei vaan anna periksi että soittaisin, laittaisin viestin, kirjeen tms. Olen yrittänyt mielessäni keksiä kaikkia asioita joista vihata häntä ja jolla puolustelisin itselleni sitä että "lemppasin" hänet. Mikään ei vaan tunnu siltä että oikeasti olisi syytä. Silloin kun sanoin että en halua enää olla tekemisissä luulin että hän kuitenkin tulisi käymään ja soittaisi ja kun tämän teki niin jotenkin sain oikein sain oikein virtaa alistaa häntä lisää enkä tosissani ajatellutkaan mitä teen. En voinut kuvitellakaan että sanani saisivat pysyvää vahinkoa aikaan, vaikka tiedän että jos joku sanoisi tai tekisi mulle samoin, en haluaisi koskaan kuullakaan ko. ihmisestä.
Mitä teen? Mitä te muut olette tehneet? Kärsinkö itse aiheuttamistani seurauksista vai nielenkö ylpeyteni ja soitan? Tosin luulen että ennemmin tai myöhemmin tämä ystävänikin ottaa yhteyttä. Viime soitosta on nyt puolitoista vuotta, odottelenko vielä? Jos odottelisin niin mun ei tarvitsisi menettää kasvojani eikä kukaan pääsisi sanomaan eikä ajattelemaan että "matelin" takaisin.
Kommentit (56)
Se kuule oli ja meni, over and out.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat hänet takaisin otat yhteyttä, mutta varaudu siihen että hän ei halua sinua takaisin.
Enpä haluaisi sinua "ystäväksi".
Toiset ihmiset ei ole heittopusseja ja niitä ei voi kohdella miten vaan.
Anteeksipyyntö ja yhteydenotto ei ole mitään matelua. "En haluaisi menettää kasvojani" on turhaa ylpeyttä.
Onko miehesi narsisti, jos sulls ei saisi olla omia ystäviä?
Olen ollut samassa tilanteessa, tosin minä kaverisi paikalla. Sain kahden vuoden päästä häneltä kirjeen jossa hän pyysi anteeksi ja selitti käytöstään. Olemme olleet kavereita siitä lähtien.
Katkaisin välini ystävääni tarkan harkinnan jälkeen. En spontaanisti ja jota sitten katuisin. Meillä ei vain ollut enää asiaa toisillemme. Koin hänen seuransa raskaaksi, eikä hänen mielenterveysongelmansakaan mitään helppoja kohdattavia ollut. Todella älykäs, yleissivistys hyvä, mutta hän yksinkertaisesti muuttui ja niin varmasti minäkin. Hän otti uudelleen yhteyttä parin vuoden jälkeen jonkun tekosyyn nojalla ja yritin olla taas ystävä, mutta ei se oikein lähtenyt enää sujumaan.
Jos ap koet aidosti katuvasti, niin kannattaa ainakin selvittää välinne. Kirjoituksestasi pisti silmään myös kohta, jossa kerroit ettei miehesi pitänyt hänestä ja koki ystävyytenne olevan pois teidän parisuhteesta. Se oli kyllä pahinta, mita parisuhteessa voi olla rajoittamalla muut ystävyyssuheet. Oliko asia todellakin niin vai onko miehesi kontroloiva, omistushaluinen ja kokee mustasukkaisuutta? Mieti sitäkin miten paljon miehesi ohjailee sinua ja voisiko ystäväsi olla se tärkein järjen äänesi? Sellaista ystävyyttä ei kannata menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ystävällesi ettei tarvitse olla kaltaisesi narsistin kanssa.
Jos oikeasti haluaisit olla taas hänen kanssaan, pelkäisit otta yhteyttä (nyt puhut ylpeydestä), jos et oikeasti olisi narsisti, ota yhteys ja pyydä anteeksi
Yhden ystäväni kanssa rakennettiin välit uudestaan ja ollaan taas todella paljon tekemisissä. Ei kylläkään mitenkään dramaattisesti katkaistu välejä, mutta hän oli paskan miehen kanssa ja hylkäsi meidät ystävät sen vuoksi. Ja oli myös tosi ikävä meitä kohtaan silloin. Noin vuosi-pari heidän eronsa jälkeen lämmiteltiin ystävyys uudestaan. Ei olla kunnolla edes käyty koko asiaa läpi, mutta olen omassa mielessäni antanut hänelle anteeksi, koska uskon hänen oppineen läksynsä siitä mitä kaikkea se mies teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat hänet takaisin otat yhteyttä, mutta varaudu siihen että hän ei halua sinua takaisin.
Ei. Ap:n ei pidä ottaa yhteyttä kehenkään ihmiseen paitsi pätevään psykoterapeuttiin.
Ap, sinun sopii olla yhteydessä ystävään vain siinä tapauksessa, että vilpittömästi pyydät anteeksi sairasta käytöstäsi. Tietenkään et sitten sen jälkeen enää ystävää piinaa, et sinä edes mikään ystävä ollut. Tuskin edes ymmärrät sanan merkitystä.
Vaikuttaa siltä, että olet tämä lempattu ystävä ja koetit nyt laatia aloituksen, jolla kalastelet mahdollisuuksia palata ystäväsi elämään.
Kun välit katkeavat läheiseen ystävään, se on useimmiten tarkasti harkittu päätös, jos ihmisellä ei esim. ole jotain epävakautta persoonassaan. Itse katkaisin välit lapsuudenystävään, jolla epävakautta oli, lisäksi päihdeongelma. On kulunut jo yli 10 vuotta ja edelleen mietin silloin tällöin, miten hyvää elämä on ollut ilman häntä. Vuosia ystävyys oli omalta puolelta ollut vain velvollisuus omalta puoleltani.
Toivon hänelle vain hyvää. Hän on kärsinyt epävakaudestaan paljon ja toivon, että elämä on rauhoittunut. En halua kuulla hänestä mitään tai nähdä häntä eli haluan muistella vain hyviä juttuja hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko vielä tuon miehen kanssa? Vai onko niin, että kun mies lähti, ystävä kelpaa taas?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut samassa tilanteessa, tosin minä kaverisi paikalla. Sain kahden vuoden päästä häneltä kirjeen jossa hän pyysi anteeksi ja selitti käytöstään. Olemme olleet kavereita siitä lähtien.
Kirje on hyvä, koska siihen joutuu näkemään vaivaa, ja toisaalta se on helppo jättää huomiotta.
Harva asia on yhtä rasittavaa kuin ihmiset jotka ensin perseilee ja sitten yrittää takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla taitaa olla jokin ongelma. taidat olla se sama joka tuolla vittuili muissakin ketjuissa. ilmoitampas viestisi häirikkölistaan niin pistetään pois koko tyyppi täältä rähisemästä
Jos ylpeytesi on tärkeämpi kuin ystävyyssuhteet, niin ei kannata ottaa yhteyttä.
Ystäväni hylkäsi minut, kun hänellä oli vaikeaa. Hänen ei tarvinnut mennä niin pitkälle kuin sinun, koska jätin hänet rauhaan heti, kun hän sanoi ottavansa yhteyttä, kun hänellä on aikaa. Tästä on aikaa yli kymmenen vuotta. Jos hän ottaisi yhteyttä nyt, niin tuskin haluaisin häntä millään tapaa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin että olisiko sittenkin pitänyt poikkaista lopullisesti välit lapseni kummiin, kun meille tuli eka iso riita vuosia sitten.
Ystävyys ei koskaan palaa ennalleen. Ja loukkaannun uudelleen ja uudelleen hänen alentavasta tavastaan viestiä kanssani. Luultavasti molemmat pidämme toisiamme vaikeina tapauksina.
Onko tämä provo? Jos ei, niin aloittaja on kyllä melkoinen paskiainen.
Ei ollut mikään lapsuuden ystävä eikä edes varsinainen ystävä, kaveri pikemminkin. Huomasin, ettei meillä ollut mitään yhteistä. Nyt en ole kuullut hänestä mitään varmaan viiteen vuoteen.
Ei kaduta. Ystävyyksillä on aikansa ja tilanteensa, eikä ne tietenkään ole elinikäisiä, ellei elämä kulje suht samaa latua samassa paikassa.
On tämä outo juttu, että joillain on taipumus kuvitella, että lapsuudenkavereiden kanssa ollaan naimisissa hautaan saakka.
En ole kenestäkään vihassa eronnut vaan siksi, että elämä vei eri suuntiin. En kaipaa oikeastaan ketään.
varmaankaan en ole vielä tarpeeksi yksinäinen...
Jos ystäväni soittaisi, olisin enemmän kuin onnellinen ja pyytäisin anteeksi mutta itse en ota yhteyttä.
Ole vain yksin.