Lue keskustelun säännöt.
Välit poikki ystävän kanssa
01.07.2026 |
Te jotka olette laittaneet välit poikki ystävän kanssa, tahtoisin rehellisen vastauksen. Onko koskaan käynyt "kaduttamaan", kaipaatteko tätä ystävää koskaan? Tekisikö koskaan mieli sittenkin soittaa ja kysäistä, mitä kuuluu?
Minä sanoin ystävälleni kohta kaksi vuotta sitten että en enää jaksa häntä, syy ei ollut ystävässäni vaan monissa muissa asioissa jotka vaan kiteytyivät ja kun niin paljon ahdisti niin annoin mennä. Ystävä yritti pari kertaa soitella mutta olin todella tyly. Mieheni kun ei tästä ystävästäni pitänyt koska hän vei aikaani liikaa enkä jaksanut enää alkaa miehen kanssa tappelemaan.
Nyt alkaa olemaan tosi ikävä tätä ihmistä, hän on ollut ystäväni lapsuudesta asti enkä voinut kuvitellakaan kuinka rankkaa on elää ilman häntä. Ylpeyteni ei vaan anna periksi että soittaisin, laittaisin viestin, kirjeen tms. Olen yrittänyt mielessäni keksiä kaikkia asioita joista vihata häntä ja jolla puolustelisin itselleni sitä että "lemppasin" hänet. Mikään ei vaan tunnu siltä että oikeasti olisi syytä. Silloin kun sanoin että en halua enää olla tekemisissä luulin että hän kuitenkin tulisi käymään ja soittaisi ja kun tämän teki niin jotenkin sain oikein sain oikein virtaa alistaa häntä lisää enkä tosissani ajatellutkaan mitä teen. En voinut kuvitellakaan että sanani saisivat pysyvää vahinkoa aikaan, vaikka tiedän että jos joku sanoisi tai tekisi mulle samoin, en haluaisi koskaan kuullakaan ko. ihmisestä.
Mitä teen? Mitä te muut olette tehneet? Kärsinkö itse aiheuttamistani seurauksista vai nielenkö ylpeyteni ja soitan? Tosin luulen että ennemmin tai myöhemmin tämä ystävänikin ottaa yhteyttä. Viime soitosta on nyt puolitoista vuotta, odottelenko vielä? Jos odottelisin niin mun ei tarvitsisi menettää kasvojani eikä kukaan pääsisi sanomaan eikä ajattelemaan että "matelin" takaisin.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Olen pannut välit katki yhden kaverin kanssa. Ehkä en kutsuisi häntä ystäväksi, koska hän tuli vähän niin kuin kaupantekijäisinä, todella vanhan ystävän uutena vaimona. Edellinen oli minulle tosi rakas ja läheinen, mutta sairastui vakavasti ja kuoli Tämä seuraaja ui niin sanotusti kaveripiiriin tosiaan miehensä kautta, ja yritin aluksi tosissani tutustua ja ystävystyä. Ajan kuluessa osoittautui kuitenkin, ettemme tule ollenkaan toimeen. Siinä mielessä jännä, että hän ei näyttänyt tulevan muidenkaan kanssa toimeen, joten en ota omaksi syykseni sitä, että kaveruus kariutui.
En viitsi tarkemmin kuvailla, mitä kaikkea välillämme on hiertänyt, mutta yhtä kaikki en ole enää hänen kanssaan missään tekemisissä ja mies hoitaa ystävyysasiat vanhan kaverinsa kanssa keskenään. Se mikä surettaa on juuri tuo, että minä en nyt sitten tapaa tuota vanhaa ystävää enää ollenkaan, olen kuitenkin tuntenut hänet opiskeluajoilta, olen hänen lapsensa kummitäti ja hän on minulle edelleen tärkeä. Kyselen kuulumiset puhelimitse ja miehen kautta ja sillä on nyt sitten mentävä.
Mitä vanhaa ystähää sinä tapaat, kun sehän kuoli tekstisi mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten "ystävyyskuviot" ovat erikoisia. Tyypillistä tietynlainen laskelmointi (mitä hyötyä ihmisestä on itselle). Osa jopa rankkaa kavereitaan - toiset ovat tavoiteltuja toiset kelpaavat sitten, kun ei ole parempaakaan seuraa. Sitten kun tulee mies tai perhe kuvioihin, ystävä saa väistyä. Tai no, ongelmatilanteissa suhdekiemuroita puretaan ystävälle, mutta sitten kun miehen kanssa taas asiat on mallillaan - ystävä saa häipyä takavasemmalle.
Itse olin joskus tällainen "paremman puutteessa kelpaava" kuunteluoppilas. Ystävä valitteli laajasti, kuinka mies on taas ollut todella inhottava. Kesken puhelun mies tuli ilmeisesti kotiin ja ystävä paiskasi luurin korvaan. Muutaman päivän päästä taas sama valitus jatkui.
Jossain vaiheessa kyllästyin olemaan kynnysmattona kynnysmatolle.
Mieheni kun ei tästä ystävästäni pitänyt koska hän vei aikaani liikaa enkä jaksanut enää alkaa miehen kanssa tappelemaan.
Eli joku mustankipeä omistushaluinen mies on tässäkin tilanteessa saanut aloittajan katkaisemaan välit. Pitäisi olla kyllä aika iso red flag ihmissuhteessa, jos partneri alkaa eristämään ihmistä tämän muista olemassaolevista ihmissuhteista. Katkaisiko mieskin välinsä omiin kavereihiinsa? Lopettiko viihteellä käynnit kaveriporukoissa? Vai oliko niin ettei kavereita ollut?
Tämä narsistinen eristäminen johtuu yleensä siitä, että sillä miehellä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Kokee siis tilanteen itselleen uhkaavana, jos joku ulkopuolinen tarkastelee suhdetta ilman tunteiden sumentamaa järkeä. Suhde ei siis kaikilta osin kestä objektiivista tarkastelua. On pettämistä, valehtelua ym. jotka ulkopuolinen näkee selvästi.
Mun kaveri sanoi vuosi sitten ettei halua olla kaveri suoraan yritin vielä hän sanoi anna olla. Hänet tunsin 2-3 vuotta.
Vanhat opiskelun ystävät liittoutui yhteen kuusi vuotta sitten sulkivat ulos. Siihen päättyi uli 20 v ystävyyden
Yhdellä ei ollu 10 v aikaa kertaakaan mulle.
En ottais ketään noista enää takas. Mulla on 2 ystävää toisen puolen Suomea he riittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaduta. Olin ottanut esille mieltäni vaivaavat asiat meidän ystävyydestä. Hänen vastaus oli, että on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.
Kyseinen ystävä oli rakas ja tärkeä tietyssä elämänvaiheessa vuosia. Tämä ei koskaan tule häviämään. Nykyiseen elämääni en häntä enää haiua. En siis ikävöi.
Rivien välistä voisi kuvitella, että tämä miehesi on välirikon taustalla. Ainakin tuntuu että on kovasti kannustanut sinua siihen. Ystäväsi saattaa tuon ymmärtää, jos selität tilanteen hänelle avoimesti auki. Ehkä kannattaa miettiä, haluatko olla tuollaisen miehen kanssa yhdessä.