Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anopin ja miniän välissä, voi taivaan tähden!
01.07.2026 |
Käydään paljon keskustelua siitä, miten miehet hoitaa parisuhdetta, kommunikoi, käyttäytyy jne.
Kun tässä yrittää vaimon (miniän) ja äidin (anopin) välissä elää, kiertää itsensä tuhannelle mutkalle, esittää samaan aikaan diplomaattia, tulkkia, erotuomaria ja ennustajaa, niin päällimmäiseksi jää kummittelemaan kysymys: Kuinka paljon naisilla on meille miehille lopultakaan ihmissuhteiden hoitamisessa opetettavaa?
Kommentit (241)
Ne rajat pitää asettaa ja kunnioitusta ei tuosta noin vaan anneta automaattisesti muille ihmisille vaan se pitää ansaita. Ihan sama kuinka ryppyinen anoppi on kyseessä niin vanhuus ei ole mikään monopolin "vapaudu vankilasta" kortti jolla voi paeta vastuuta ja jonka ansiota saa luvan perseillä ja pomotella nuorempiaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
En pelkää, että äitini suuttuu. En edes ole hänen kanssaan tekemisissä kuin marginaalisesti. Mitään napanuoraa ei siis ole katkaistavana niin kuin täällä moni olettaa.
Mutta joka kerta kun hän ja vaimoni kommunikoivat keskenään, tuloksena on loputon määrä riitaa, kränää ja väärinymmärryksiä. Näistä molemmat sitten kertovat närkästynernä ja kiukuissaan - minulle. En voi kieltää heitä olemassa yhteyksissä, enkä liioin sulkea korviani heidän valitukseltaan.
ApItsehän sinä niin kirjoitit. "Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty."
Olet henkisesti ja ilmeisesti myös taloudellisesti kiinni ja riippuvainen äidistäsi.
Niin kirjoitin, ja jos satuit huomaamaan, se oli listassani yksi asia, jonka mainitsin viimeisenä.
Täällä on tavattoman helppoa väittää, ettei vaikka satkutonnin perintö kiinnosta, vaikka todellisuudessa 99,9% pitäisi siitä kynsin hampain kiinni.
Mutta ei, raha ei ole kohdallani ratkaiseva asia. Tulen hyvin toimeen omillani. Minä onneton haluaisin vain yksinkertaisesti säilyttää hyvän suhteen äitiini, siis puhevälit ja että voidaan tavata ym. Siksi tuntuu pahalta vain palstan ohjeiden mukaisesti dumpata oma vanhempansa.
Ap
Et ymmärrä edelleenkään.
Ei tarvi dumpata äitiä. Eikä vaimoa. Mutta jos et ole yksiselitteisesti ja johdonmukaisesti vaimosi puolella, niin äitisi rikkoo rajoja ja toimii tavoilla, joita vaimosi ei voi hyväksyä. Toki, jos/kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin kommunikointi on jo lähtökohtaisesti niin tulehtunutta, että tilanne päättyy toistuvasti riitaan ja molemmat osapuolet tulkitsevat kaiken toisen tekemiset ja sanomiset negatiivisen kautta. Sinä olet se avain asian ratkaisemiseen.
Jos vaikka istuisit vaimosi kanssa alas ja kysy suoraan, että mikä häntä anopin tekemisessä tökkii ja sitten voisitte seuraavaksi keskustella siitä, että miten tilannetta voisi parantaa. Kun te olette samalla kartalla, niin sitten sinä juttelet kahden kesken äidillesi. Varmasti se on nyt vaikeampaa kuin jos olisit ollut vaimosi rinnalla jo alun perin.
Minulla on hyvä suhde kumpaankin. Mutta molempia ilmeisesti nyppii juuri se ja minun toivotaan eri tahoilla ohittavan sen toisen sanomiset käytännössä kokonaan. Sen takia kummankaan kuunteleminen erikseen tai kahdenkeskinen keskustelu ei mitään hyödytäkään. Tuntuu vain hölmöltä, että ainoa keino saada toinen tyytyväiseksi on astua sen toisen varpaille niin että tuntuu.
Itse olen sitä mieltä, että molempien toimissa ja asenteessa on vikaa. Siksikin pelkästään vaimon puolelle asettuminen tuntuu sekin huonolta ratkaisulta.
Ap
Olet tainnut ottaa vaimoksi äitisi kaltaisen henkilön ja nyt ihmettelet, kun nämä hieman hankalat persoonat eivät tule toimeen keskenään.
Mutta et ole ainoa, moni ottaa puolisoksi henkilön joka muistuttaa jossain määrin hänen äitiään tai isäänsä.
Tähän on vaikea ottaa kantaa. Miten näennäistä ihmisten erilaisuus tai samankaltaisuus yleensä onkaan. Mutta molemmilla on vakaa käsitys oman näkemyksensä oikeellisuudesta ja omasta vilpittömästä asenteestaan, yhtä lailla kuin se toinen on kiero ja empatiaköyhä. Eli ehkä heitä yhdistää tietynlainen itsetuntemuksen puute.
Ap
Mutta miten sinä mietit äitisi käsityksiä aikuinen ihminen. Sinun tulee vaimosi kanssa päättää kaikista perheen asioista! Eihän ne äidillesi kuulu mitenkään. Vika on todellisuudessa sinussa. Olet luonut merkillisen asetelmasi itse. Katkaise tosiaan napanuora.
Niin me päätämmekin. Ei tässä siitä ole lähtökohtaisesti kyse. Mutta on yllättävän paljon asioita, joista he tavallaan joutuvatkin olemaan yhteydessä toisiinsa: tapaaamiset, juhlat, lasten kuulumiset, joutilaat huonekalut, neuvot eri suuntiin, yhteiset tuttavat, kesämökki, asumiset jne. Jos hetken onkin yhteydenpidossa taukoa, sitten jompikumpi keksii taas syyn pitää yhteyttä ja pian riita on valmis. En minä heidän yhteydenpitoaan kieltääkään voi ja vaikka se loppuisikin, silti saisin kuulla molemmilta purkauksia heti kun itse välitän uutisia, mitä yhtäällä tai toisaalla on tehty.
Ap
Täh? Miksi ihmeessä sinä et hoida yhteydenpitoa äitiisi?
Kai se nyt on aivan normaalia olla yhteyksissä puolison vanhempiin? Mihin sitä puolisoa siinä välissä aina tarvitaan?
Missä välissä? Sun asioitasihan ne on. Mökki, lapset, huonekalut, juhlat jne. Sinun perintös. Kaikki mitä luettelit.
Edellinen ei ollut ap. Ja kyllä meillä ainakin puhutaan paljon myös puolison vanhempien, sisarusten ym. kanssa. Miksi ihmeessä ei?
"Teit viimeksi hyvää Burgundin pataa, mitä viiniä käytit siihen?"
"Hyvää nimipäivää!"
"Oletko muistanut päivittää puhelimen?"
"Torstaina ei oikein sovi, pääsettekö seuraavalla viikolla?" Jne.
Miksi?
Miksi? Koska haluan tietää mitä viiniä anoppi käytti pataan, haluan muistaa miehen veljeä nimipäivänään, mies haluaa varmistaa että äitini on päivittänyt puhelimensa ja isäni haluaa kertoa että torstaina on meidän huono aika tulla vaihtamaan kakkosautoomme talvirenkaat. Miksi ihmiset nyt yleensä puhuvat keskenään.
Tämä "jokainen hoitakoon omat sukulaisensa" on aivan idioottimainen keksintö. Samaa porukkaa tässä ollaan kaikki.
Se että kumpikin hoitaa oman sukunsa estää kaikki tällaiset ap:n kuvaamat tilanteet. Kaikkein järkevintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
Miksi täällä vedetään automaattisesti se oletus, että anoppi olisi tässä se hankala osapuoli ja vaimo olisi jotenkin pyhä, puhdas, hurskas ja sopuisa? Tiedän suuren joukon vaimoja, jotka ovat täysiä painajaisia niin miehilleen, lapsilleen kuin appivanhemmilleen, Ja olen siis itse nainen.
Satun vain olemaan sitä mieltä, ettei "vaimous" tee ketään pyhäksi, eikä varsinkaan anna mitään käskyvaltaa mieheen. Sädekehä pitää ansaita.
Ahaa eli sinä olet niitä naisia, jouden mielestä sinä vain olet oikeanlainen vaimo ja nainen, kun suuria määriä tiedät vain huonoja vaimoja. Muiden yläpuolella. Mistä sinä kenenkään perhe-elämästä mitään tiedät. Aina ei ole asiat sitä, miltä näyttää. Esim hirveällä vaimolla voi olla pettävä mies, miehen suku kiusata ja kadehtia, pyrkiä hajottamaan perhettä. Minä olen tämmöistäkin nähnyt tai pikemminkin yksittäistapauksissa.
"Hirveällä vaimolla voi olla pettävä mies"
Ehkä niin on, mutta miksiköhän.......? Kumpi siis oli ensin, muna vai kana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan ennustuksen. Ap:n lapsekas munattomuus alkaa kuvottamaan vaimoa. Hän ottaa eron ap:sta. Äiti odottaa avosylin, että pääsee lohduttamaan pikkupoikaansa. "Näetkös nyt, miten kauhea nainen se oli, ei hätää äiti hoitaa kaiken, mennään me mökille kaikessa rauhassa ja pidetään mukavat juhlat keskenämme ilman kurjia naisia."
Vaikka tämä jonkun keksimä tarina kuulostaa hullulta, niin vastaavankaltaista on nähty valitettavasti oikeassa elämässä. Anoppi mustasukkainen poikansa puolisoista. Monta eroa tullut tämän takia. Lapset omittu itselle. Narsistisista anopeista pitää pysyä kaukana. Käskyttävät, päsmäröivät, esittävät miniää huonossa valossa muulle suvulle. Ei millään kyetä antamaan rauhaa pojan perheelle.
Mitään muuta ei lapselleen niin kovasti toivo kuin sen, että löytäisi juuri itselleen sopivan ja rakkaan puolison.
Vierailija kirjoitti:
Se että kumpikin hoitaa oman sukunsa estää kaikki tällaiset ap:n kuvaamat tilanteet. Kaikkein järkevintä.
Jos sinulla on lapsia niin etkö haluaisi olla läheisissä väleissä myös heidän puolisoidensa, mahdollisten lastenlastesi toisen vanhemman kanssa? Jos et niin miksi et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Miksi haluaisin? Miehen sukulaisia.
> "Anopin ja miniän välissä, voi taivaan tähden!"
Sängyssäkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
En pelkää, että äitini suuttuu. En edes ole hänen kanssaan tekemisissä kuin marginaalisesti. Mitään napanuoraa ei siis ole katkaistavana niin kuin täällä moni olettaa.
Mutta joka kerta kun hän ja vaimoni kommunikoivat keskenään, tuloksena on loputon määrä riitaa, kränää ja väärinymmärryksiä. Näistä molemmat sitten kertovat närkästynernä ja kiukuissaan - minulle. En voi kieltää heitä olemassa yhteyksissä, enkä liioin sulkea korviani heidän valitukseltaan.
ApItsehän sinä niin kirjoitit. "Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty."
Olet henkisesti ja ilmeisesti myös taloudellisesti kiinni ja riippuvainen äidistäsi.
Niin kirjoitin, ja jos satuit huomaamaan, se oli listassani yksi asia, jonka mainitsin viimeisenä.
Täällä on tavattoman helppoa väittää, ettei vaikka satkutonnin perintö kiinnosta, vaikka todellisuudessa 99,9% pitäisi siitä kynsin hampain kiinni.
Mutta ei, raha ei ole kohdallani ratkaiseva asia. Tulen hyvin toimeen omillani. Minä onneton haluaisin vain yksinkertaisesti säilyttää hyvän suhteen äitiini, siis puhevälit ja että voidaan tavata ym. Siksi tuntuu pahalta vain palstan ohjeiden mukaisesti dumpata oma vanhempansa.
Ap
Et ymmärrä edelleenkään.
Ei tarvi dumpata äitiä. Eikä vaimoa. Mutta jos et ole yksiselitteisesti ja johdonmukaisesti vaimosi puolella, niin äitisi rikkoo rajoja ja toimii tavoilla, joita vaimosi ei voi hyväksyä. Toki, jos/kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin kommunikointi on jo lähtökohtaisesti niin tulehtunutta, että tilanne päättyy toistuvasti riitaan ja molemmat osapuolet tulkitsevat kaiken toisen tekemiset ja sanomiset negatiivisen kautta. Sinä olet se avain asian ratkaisemiseen.
Jos vaikka istuisit vaimosi kanssa alas ja kysy suoraan, että mikä häntä anopin tekemisessä tökkii ja sitten voisitte seuraavaksi keskustella siitä, että miten tilannetta voisi parantaa. Kun te olette samalla kartalla, niin sitten sinä juttelet kahden kesken äidillesi. Varmasti se on nyt vaikeampaa kuin jos olisit ollut vaimosi rinnalla jo alun perin.
Minulla on hyvä suhde kumpaankin. Mutta molempia ilmeisesti nyppii juuri se ja minun toivotaan eri tahoilla ohittavan sen toisen sanomiset käytännössä kokonaan. Sen takia kummankaan kuunteleminen erikseen tai kahdenkeskinen keskustelu ei mitään hyödytäkään. Tuntuu vain hölmöltä, että ainoa keino saada toinen tyytyväiseksi on astua sen toisen varpaille niin että tuntuu.
Itse olen sitä mieltä, että molempien toimissa ja asenteessa on vikaa. Siksikin pelkästään vaimon puolelle asettuminen tuntuu sekin huonolta ratkaisulta.
Ap
Sun äitisi on kyllä aivan sairas, jos sitä nyppii hyvä suhde vaimoosi. Parempi ettet altista vaimoasi tuollaiselle. Vähemmästäkin eroja tulee.
Mutta vaimo ei ole yhtään sairas, jos häntä nyppii puolisonsa hyvä suhde äitiinsä? Todellakin, vähemmästäkin tulee eroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
En pelkää, että äitini suuttuu. En edes ole hänen kanssaan tekemisissä kuin marginaalisesti. Mitään napanuoraa ei siis ole katkaistavana niin kuin täällä moni olettaa.
Mutta joka kerta kun hän ja vaimoni kommunikoivat keskenään, tuloksena on loputon määrä riitaa, kränää ja väärinymmärryksiä. Näistä molemmat sitten kertovat närkästynernä ja kiukuissaan - minulle. En voi kieltää heitä olemassa yhteyksissä, enkä liioin sulkea korviani heidän valitukseltaan.
ApItsehän sinä niin kirjoitit. "Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty."
Olet henkisesti ja ilmeisesti myös taloudellisesti kiinni ja riippuvainen äidistäsi.
Niin kirjoitin, ja jos satuit huomaamaan, se oli listassani yksi asia, jonka mainitsin viimeisenä.
Täällä on tavattoman helppoa väittää, ettei vaikka satkutonnin perintö kiinnosta, vaikka todellisuudessa 99,9% pitäisi siitä kynsin hampain kiinni.
Mutta ei, raha ei ole kohdallani ratkaiseva asia. Tulen hyvin toimeen omillani. Minä onneton haluaisin vain yksinkertaisesti säilyttää hyvän suhteen äitiini, siis puhevälit ja että voidaan tavata ym. Siksi tuntuu pahalta vain palstan ohjeiden mukaisesti dumpata oma vanhempansa.
Ap
Et ymmärrä edelleenkään.
Ei tarvi dumpata äitiä. Eikä vaimoa. Mutta jos et ole yksiselitteisesti ja johdonmukaisesti vaimosi puolella, niin äitisi rikkoo rajoja ja toimii tavoilla, joita vaimosi ei voi hyväksyä. Toki, jos/kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin kommunikointi on jo lähtökohtaisesti niin tulehtunutta, että tilanne päättyy toistuvasti riitaan ja molemmat osapuolet tulkitsevat kaiken toisen tekemiset ja sanomiset negatiivisen kautta. Sinä olet se avain asian ratkaisemiseen.
Jos vaikka istuisit vaimosi kanssa alas ja kysy suoraan, että mikä häntä anopin tekemisessä tökkii ja sitten voisitte seuraavaksi keskustella siitä, että miten tilannetta voisi parantaa. Kun te olette samalla kartalla, niin sitten sinä juttelet kahden kesken äidillesi. Varmasti se on nyt vaikeampaa kuin jos olisit ollut vaimosi rinnalla jo alun perin.
Minulla on hyvä suhde kumpaankin. Mutta molempia ilmeisesti nyppii juuri se ja minun toivotaan eri tahoilla ohittavan sen toisen sanomiset käytännössä kokonaan. Sen takia kummankaan kuunteleminen erikseen tai kahdenkeskinen keskustelu ei mitään hyödytäkään. Tuntuu vain hölmöltä, että ainoa keino saada toinen tyytyväiseksi on astua sen toisen varpaille niin että tuntuu.
Itse olen sitä mieltä, että molempien toimissa ja asenteessa on vikaa. Siksikin pelkästään vaimon puolelle asettuminen tuntuu sekin huonolta ratkaisulta.
Ap
Sun äitisi on kyllä aivan sairas, jos sitä nyppii hyvä suhde vaimoosi. Parempi ettet altista vaimoasi tuollaiselle. Vähemmästäkin eroja tulee.
Mutta vaimo ei ole yhtään sairas, jos häntä nyppii puolisonsa hyvä suhde äitiinsä? Todellakin, vähemmästäkin tulee eroja.
Ai tää suhde äitiin jossa hoetaan ilaaavjuu kahden kesken mökillä. Kyllä häiritsis muakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas, mitä vastauksia. Jos äiti ja vaimo ovat molemmat riidanhaluisia pösilöitä, niin miehenkö pitäisi ottaa puolia ja lopettaa yhteydenpito omaan äitiinsä. Itsekin aikoinaan riitelin joskus anopin kanssa ja anoppi panetteli minua koko suvulle, kertoi ihan satuja, antoipa porttikiellonkin mulle. En silti sotkenut miestäni, enkä lapsiamme siihen sotkuun. Aika kului ja välit korjaantuivat meilläkin. Ei pidä sotkeentua toisten riitoihin, eikä sotkea muita omiinsa.
Tuo on viisasta. Antaa miehen ja lasten pitää yhteyttä. Itsekkin voi, kun pöly on laskeutunut ja välejä saatu korjattua.
Onko toisaalta tervettä antaa lapsenkaan olla sellaisessa seurassa, joka haukkuu jompaa kumpaa vanhemmista ja kertoilee perättömiä satuja? Kyllä lapset huomaa nämä asiat.
Jos anoppi moittii selän takana, niin sekö paranee sillä, että miniä tekee samaa? Kauhuperheitä siitä tulee, jos sattuu kaksi itsekästä minä minä tyyppiä samaan perheeseen. Kannattais olla se fiksumpi osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
Annan ennustuksen. Ap:n lapsekas munattomuus alkaa kuvottamaan vaimoa. Hän ottaa eron ap:sta. Äiti odottaa avosylin, että pääsee lohduttamaan pikkupoikaansa. "Näetkös nyt, miten kauhea nainen se oli, ei hätää äiti hoitaa kaiken, mennään me mökille kaikessa rauhassa ja pidetään mukavat juhlat keskenämme ilman kurjia naisia."
Mitä jos sillä miehellä on oikeasti kivempaa siellä mökillä äitinsä kanssa kuin (ex)-vaimonsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko olla kuvottavampaa kuin aikuisessa pojassaan roikkuva äiti ja äidin napanuorassa edelleen roikkuva "mies" 🤦🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan ennustuksen. Ap:n lapsekas munattomuus alkaa kuvottamaan vaimoa. Hän ottaa eron ap:sta. Äiti odottaa avosylin, että pääsee lohduttamaan pikkupoikaansa. "Näetkös nyt, miten kauhea nainen se oli, ei hätää äiti hoitaa kaiken, mennään me mökille kaikessa rauhassa ja pidetään mukavat juhlat keskenämme ilman kurjia naisia."
Mitä jos sillä miehellä on oikeasti kivempaa siellä mökillä äitinsä kanssa kuin (ex)-vaimonsa?
No sitten on parempi pysytellä ihan vaan poikamiehenä, niin saa pitää sen äitinsä ja säästää naiset aikuisille Miehille, jotka ei enää ole äidistään riippuvaisia 💪
Mieheni ei ole koskaan puolellani. Harmi kun sain nähdä ja tajuta tän liian myöhään, lapset jo tehty. Nyt ei ole ulospääsyä. Anoppi yrittää tunkea perheeseemme päsmäröimään lasten asiat ja mies vain myötäilee häntä ja raivoaa minulle. Erokaan ei tilanteessa auta. Sitä mummeli varmaan itseasiassa toivoo, jotta pääsisi oikein kunnolla vaikuttamaan lapsiin. Prkl, että ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei ole koskaan puolellani. Harmi kun sain nähdä ja tajuta tän liian myöhään, lapset jo tehty. Nyt ei ole ulospääsyä. Anoppi yrittää tunkea perheeseemme päsmäröimään lasten asiat ja mies vain myötäilee häntä ja raivoaa minulle. Erokaan ei tilanteessa auta. Sitä mummeli varmaan itseasiassa toivoo, jotta pääsisi oikein kunnolla vaikuttamaan lapsiin. Prkl, että ärsyttää.
En välttämättä usko. Miksi anoppi toimisi noin? Vai onko kyse siitä, että anoppi toivoo lasten käyvän soittotunneilla (hyvä asia) tai isosedän synttäreillä (myöskin hyvä asia) tai syövän tiistaisin omenan (mitä väliä?). Jos ehdottomasti haluaa heistä diplomi-insinöörejä tai lammasfarmareita niin sitten voi selittää että lapset itse päättävät mitä haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et uskalla toimia kuten itsenäinen aikuinen ihminen, koska pelkäät että äiti suuttuu? Oikeesti.
Ihme, että sulla on vielä vaimo.
En pelkää, että äitini suuttuu. En edes ole hänen kanssaan tekemisissä kuin marginaalisesti. Mitään napanuoraa ei siis ole katkaistavana niin kuin täällä moni olettaa.
Mutta joka kerta kun hän ja vaimoni kommunikoivat keskenään, tuloksena on loputon määrä riitaa, kränää ja väärinymmärryksiä. Näistä molemmat sitten kertovat närkästynernä ja kiukuissaan - minulle. En voi kieltää heitä olemassa yhteyksissä, enkä liioin sulkea korviani heidän valitukseltaan.
ApItsehän sinä niin kirjoitit. "Ja kun oikein äitinsä suututtaa, voi perinnöllekin ilmaantua uusia kohteita. Joten todellakin helpommin sanottu kuin tehty."
Olet henkisesti ja ilmeisesti myös taloudellisesti kiinni ja riippuvainen äidistäsi.
Niin kirjoitin, ja jos satuit huomaamaan, se oli listassani yksi asia, jonka mainitsin viimeisenä.
Täällä on tavattoman helppoa väittää, ettei vaikka satkutonnin perintö kiinnosta, vaikka todellisuudessa 99,9% pitäisi siitä kynsin hampain kiinni.
Mutta ei, raha ei ole kohdallani ratkaiseva asia. Tulen hyvin toimeen omillani. Minä onneton haluaisin vain yksinkertaisesti säilyttää hyvän suhteen äitiini, siis puhevälit ja että voidaan tavata ym. Siksi tuntuu pahalta vain palstan ohjeiden mukaisesti dumpata oma vanhempansa.
Ap
Et ymmärrä edelleenkään.
Ei tarvi dumpata äitiä. Eikä vaimoa. Mutta jos et ole yksiselitteisesti ja johdonmukaisesti vaimosi puolella, niin äitisi rikkoo rajoja ja toimii tavoilla, joita vaimosi ei voi hyväksyä. Toki, jos/kun tätä on jatkunut jo vuosia, niin kommunikointi on jo lähtökohtaisesti niin tulehtunutta, että tilanne päättyy toistuvasti riitaan ja molemmat osapuolet tulkitsevat kaiken toisen tekemiset ja sanomiset negatiivisen kautta. Sinä olet se avain asian ratkaisemiseen.
Jos vaikka istuisit vaimosi kanssa alas ja kysy suoraan, että mikä häntä anopin tekemisessä tökkii ja sitten voisitte seuraavaksi keskustella siitä, että miten tilannetta voisi parantaa. Kun te olette samalla kartalla, niin sitten sinä juttelet kahden kesken äidillesi. Varmasti se on nyt vaikeampaa kuin jos olisit ollut vaimosi rinnalla jo alun perin.
Minulla on hyvä suhde kumpaankin. Mutta molempia ilmeisesti nyppii juuri se ja minun toivotaan eri tahoilla ohittavan sen toisen sanomiset käytännössä kokonaan. Sen takia kummankaan kuunteleminen erikseen tai kahdenkeskinen keskustelu ei mitään hyödytäkään. Tuntuu vain hölmöltä, että ainoa keino saada toinen tyytyväiseksi on astua sen toisen varpaille niin että tuntuu.
Itse olen sitä mieltä, että molempien toimissa ja asenteessa on vikaa. Siksikin pelkästään vaimon puolelle asettuminen tuntuu sekin huonolta ratkaisulta.
Ap
Sun äitisi on kyllä aivan sairas, jos sitä nyppii hyvä suhde vaimoosi. Parempi ettet altista vaimoasi tuollaiselle. Vähemmästäkin eroja tulee.
Mutta vaimo ei ole yhtään sairas, jos häntä nyppii puolisonsa hyvä suhde äitiinsä? Todellakin, vähemmästäkin tulee eroja.
Se on aika luonnollinen reaktio silloin jos anopin asenne on lähtökohtaisesti vihata ja kyykyttää miniää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas, mitä vastauksia. Jos äiti ja vaimo ovat molemmat riidanhaluisia pösilöitä, niin miehenkö pitäisi ottaa puolia ja lopettaa yhteydenpito omaan äitiinsä. Itsekin aikoinaan riitelin joskus anopin kanssa ja anoppi panetteli minua koko suvulle, kertoi ihan satuja, antoipa porttikiellonkin mulle. En silti sotkenut miestäni, enkä lapsiamme siihen sotkuun. Aika kului ja välit korjaantuivat meilläkin. Ei pidä sotkeentua toisten riitoihin, eikä sotkea muita omiinsa.
Tuo on viisasta. Antaa miehen ja lasten pitää yhteyttä. Itsekkin voi, kun pöly on laskeutunut ja välejä saatu korjattua.
Onko toisaalta tervettä antaa lapsenkaan olla sellaisessa seurassa, joka haukkuu jompaa kumpaa vanhemmista ja kertoilee perättömiä satuja? Kyllä lapset huomaa nämä asiat.
Jos anoppi moittii selän takana, niin sekö paranee sillä, että miniä tekee samaa? Kauhuperheitä siitä tulee, jos sattuu kaksi itsekästä minä minä tyyppiä samaan perheeseen. Kannattais olla se fiksumpi osapuoli.
Kyllä. Tuossa tapauksessa anoppi ruotuun kunnes osaa käyttäytyä. Muuten ei tarvitse nähdä lapsenlapsiakaan. Ei pidä antaa tyranneille valtaa.
Alue: Aihe vapaa
Miksi?