Lue keskustelun säännöt.
HS: Mies hämmästelee, kun naiset eivät halua muuttaa korpeen
01.07.2026 |
Jutussa Juha-Antti kertoo, miten haluaa asua Kuhmossa ja työ haukkaa liikaa aikaa. Onko ihme, että naista ei ole löytynyt? Kuka nainen haluaa miehen, jonka perässä pitäisi muuttaa korpeen ja mies vielä viettäisi suuren osan vuorokaudesta töissä?
Nämä miehet eivät ymmärrä, että naiselle ei ole kiva diili muuttaa miehen mieltymyksen vuoksi paikkaan x. On eri asia, jos mies haikailisi maalla asumista ja yhdessä etsittäisiin jostain päin Suomea se paikka, jossa molemmat haluavat asua. Mutta on ahdistavaa, jos asuinpaikka pitäisi valita vain toisen osapuolen mieltymysten vuoksi.
Kommentit (1247)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Heh :D Missä teillä on erämaata?
Joka kerran kun köyhyydestä valitteleville esitetään vaihtoehtona marjojen keruuta myyntiin (niitä kannattaa tulla keräämään yli 4000 kilometrin päästä lentokoneella), kuulen, ettei pääkaupunkiseudulla ole metsää, marjoja tai julkista liikennettä, jolla pääsisi mihinkään missä on metsää tai marjoja.
Oma lapsi muuten keräsi korvasieniä aikoinaan satasen parin verran joka kevät, tatteja saman verran ja lakkaa parina kesänä yli 300 eurolla..
Erämaita eli luonnotilassa säilyneitä vanhoja metsiä tai muita alueita ovat Haltialan aarniometsä, Keskuspuisto (Niskalan alue), Sipoonkorven kansallispuisto, Uutelan luontopolut (Vuosaari) ja Vartiosaari. Sekä onhan Helsingin lähellä Espoossa Nuuksio ja Kirkkonummella Meikkokin.
Lisäksi Helsingissä on 80 luonnonsuojelualuetta.
Ok, ja niihin ei ole sitten pitkä matka, mutta lentualta on niin kauhean pitkä matka kauppaan 😉
Pääkaupunkiseutu sopii luonnonläheistä elämää arvostavalle.
Asun Vantaalla. Mulla on luonnosuojelualueelle alle kilometri. Edelliseltä asunnolta oli alle puoli kilometriä. Kun asuin Helsingissä, luonnonsuojelualueen rajalle oli alle 1,5 kilometriä.
Totta, kaupunkien lähellä on usein laajoja luonnonsuojelualueita, joissa on oikeaa vanhaa metsää. Se on enemmän luontoa kuin ne puupellot ja avohakkuualueet, joita suurin osa suomalaisesta ns. metsästä on.
Kaupungit tarvitsevat sähköä, mutta sähköä tuottavat laitokset sijaitsevat kaukana suurista kaupungeista "böndellä": ydinvoimaa tuotetaan Loviisassa ja Eurajoella lähellä Poria, tuulivoimaa tuotetaan maaseudulla Länsi- ja Pohjois-Suomessa, vesivoimaa pääosin Oulujoella ja siitä pohjoiseen. Huoltovarmuuden kannalta olisi järkevää, että niille kaupunkien lähistöllä sijaitseville luonnonsuojelualueille rakennettaisiin tuulivoimaa ja ydinvoimaa. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin sähköä "böndeltä" tuovat sähkönsiirtolinjat katkaistaan.........mitä sitten tehdään?
Seuraavat ydinvoimalat tulee olemaan pienydinvoimaloita, eikä niitä sijoiteta minnekkään böndeen vaan lähelle asuinalueita. Niiden lauhdevedestä otetaan lämpö kaukolämpöverkkoon, jonka täytyy olla suhteellisen lyhyt, että teho pysyy. Ei Suomeen pystytä hetkeen, jos välttämättä enää koskaan, rakentamaan suurta ydinvoimalaa. Viimeisimmän aikataulun pettämiset ja budjetin paukkumiset osoitti, että on todella riskinen investointi. Lisäksi suuret keskittyneet ydinvoimalat on huoltovarmuuden kannalta epävarmoja ja alttiita sabotaasille, jolla olisi merkittäviä seurauksia. Energiantuotantoa täytyy hajauttaa nykyistä enemmän ihan turvallisuussyistä.
Ja tuulivoimalat rakennetaan lähinnä rannikolle ja merelle.
t. Tekniikkaa opiskeleva kaupunkilaisnainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Heh :D Missä teillä on erämaata?
Joka kerran kun köyhyydestä valitteleville esitetään vaihtoehtona marjojen keruuta myyntiin (niitä kannattaa tulla keräämään yli 4000 kilometrin päästä lentokoneella), kuulen, ettei pääkaupunkiseudulla ole metsää, marjoja tai julkista liikennettä, jolla pääsisi mihinkään missä on metsää tai marjoja.
Oma lapsi muuten keräsi korvasieniä aikoinaan satasen parin verran joka kevät, tatteja saman verran ja lakkaa parina kesänä yli 300 eurolla..
Erämaita eli luonnotilassa säilyneitä vanhoja metsiä tai muita alueita ovat Haltialan aarniometsä, Keskuspuisto (Niskalan alue), Sipoonkorven kansallispuisto, Uutelan luontopolut (Vuosaari) ja Vartiosaari. Sekä onhan Helsingin lähellä Espoossa Nuuksio ja Kirkkonummella Meikkokin.
Lisäksi Helsingissä on 80 luonnonsuojelualuetta.
Ok, ja niihin ei ole sitten pitkä matka, mutta lentualta on niin kauhean pitkä matka kauppaan 😉
Pääkaupunkiseutu sopii luonnonläheistä elämää arvostavalle.
Asun Vantaalla. Mulla on luonnosuojelualueelle alle kilometri. Edelliseltä asunnolta oli alle puoli kilometriä. Kun asuin Helsingissä, luonnonsuojelualueen rajalle oli alle 1,5 kilometriä.
Totta, kaupunkien lähellä on usein laajoja luonnonsuojelualueita, joissa on oikeaa vanhaa metsää. Se on enemmän luontoa kuin ne puupellot ja avohakkuualueet, joita suurin osa suomalaisesta ns. metsästä on.
Kaupungit tarvitsevat sähköä, mutta sähköä tuottavat laitokset sijaitsevat kaukana suurista kaupungeista "böndellä": ydinvoimaa tuotetaan Loviisassa ja Eurajoella lähellä Poria, tuulivoimaa tuotetaan maaseudulla Länsi- ja Pohjois-Suomessa, vesivoimaa pääosin Oulujoella ja siitä pohjoiseen. Huoltovarmuuden kannalta olisi järkevää, että niille kaupunkien lähistöllä sijaitseville luonnonsuojelualueille rakennettaisiin tuulivoimaa ja ydinvoimaa. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin sähköä "böndeltä" tuovat sähkönsiirtolinjat katkaistaan.........mitä sitten tehdään?
Ydinvoimala kaupungissa olisi enemmän kuin toivottu ainakin omalta osalta. Pidetään kuitenkin mielessä se, että voimalaitoksia pyörittää kaupungeista valmistuneet insinöörit. Myös lääkärit ja opettajat valmistuvat kaupungeissa ja usein haluavat myös jäädä omiin sosiaalisiin piireihinsä kaupunkiin. Toki maaseudulla varmaan pärjää viljelemällä perunaa ja kasvattamalla itselleen possuja, mutta nykyaikainen elämänlaatu syntyy kaupungeissa. Ihan järjetöntä vastakkainasettelua joka tapauksessa. Ja vielä typerämpää on selittää, että luonnonsuojelualueille pitäisi rakentaa jotain. Miksi ihmeessä?
Se nyt on maalaistyypillistä luontovihaa. Ne tuhoaa luonnon kun ne pelkäävät sitä ja kuvittelevat omistavansa sen. Helsingin alueella esim. asuu karhuja ja susia muuallakin kuin Korkeasaaressa, eikä kukaan halua hulluna ampumaan niitä. Ei niitä pelätä. Koiratkin älytään pitää kiinni kuten laki vaatii. Mun lähes kaikkien pk-seudun kotien läheltä on karhuhavainto, vaikkakaan ei Töölöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Mulla avautuu tuossa talon vieressä Helsingissä lenkkipolut, jotka vievät pelloille ja joen varteen. 200m päästä alkaa 10km pituinen metsäalue, jossa voi sienestää ja marjastaa niin halutessaan. Meren rannalle pääsen alle vartissa.
Näetkö tuulivoimaloita? Niillä on pilattu Länsi- ja Pohjois-Suomen luontoa. Ja tätä tuulivoimaa tuodaan Helsinkiin Fingridin kantaverkkoja pitkin. Ja nämä kantaverkot tuhoavat myös luontoa, niiden rakentaminen on hirvittävää barbarismia.
Sulle ei sitten varmaan tule lainkaan sähkölinjaa taloosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Heh :D Missä teillä on erämaata?
Joka kerran kun köyhyydestä valitteleville esitetään vaihtoehtona marjojen keruuta myyntiin (niitä kannattaa tulla keräämään yli 4000 kilometrin päästä lentokoneella), kuulen, ettei pääkaupunkiseudulla ole metsää, marjoja tai julkista liikennettä, jolla pääsisi mihinkään missä on metsää tai marjoja.
Oma lapsi muuten keräsi korvasieniä aikoinaan satasen parin verran joka kevät, tatteja saman verran ja lakkaa parina kesänä yli 300 eurolla..
Erämaita eli luonnotilassa säilyneitä vanhoja metsiä tai muita alueita ovat Haltialan aarniometsä, Keskuspuisto (Niskalan alue), Sipoonkorven kansallispuisto, Uutelan luontopolut (Vuosaari) ja Vartiosaari. Sekä onhan Helsingin lähellä Espoossa Nuuksio ja Kirkkonummella Meikkokin.
Lisäksi Helsingissä on 80 luonnonsuojelualuetta.
Ok, ja niihin ei ole sitten pitkä matka, mutta lentualta on niin kauhean pitkä matka kauppaan 😉
Pääkaupunkiseutu sopii luonnonläheistä elämää arvostavalle.
Asun Vantaalla. Mulla on luonnosuojelualueelle alle kilometri. Edelliseltä asunnolta oli alle puoli kilometriä. Kun asuin Helsingissä, luonnonsuojelualueen rajalle oli alle 1,5 kilometriä.
Totta, kaupunkien lähellä on usein laajoja luonnonsuojelualueita, joissa on oikeaa vanhaa metsää. Se on enemmän luontoa kuin ne puupellot ja avohakkuualueet, joita suurin osa suomalaisesta ns. metsästä on.
Kaupungit tarvitsevat sähköä, mutta sähköä tuottavat laitokset sijaitsevat kaukana suurista kaupungeista "böndellä": ydinvoimaa tuotetaan Loviisassa ja Eurajoella lähellä Poria, tuulivoimaa tuotetaan maaseudulla Länsi- ja Pohjois-Suomessa, vesivoimaa pääosin Oulujoella ja siitä pohjoiseen. Huoltovarmuuden kannalta olisi järkevää, että niille kaupunkien lähistöllä sijaitseville luonnonsuojelualueille rakennettaisiin tuulivoimaa ja ydinvoimaa. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin sähköä "böndeltä" tuovat sähkönsiirtolinjat katkaistaan.........mitä sitten tehdään?
Ydinvoimala kaupungissa olisi enemmän kuin toivottu ainakin omalta osalta. Pidetään kuitenkin mielessä se, että voimalaitoksia pyörittää kaupungeista valmistuneet insinöörit. Myös lääkärit ja opettajat valmistuvat kaupungeissa ja usein haluavat myös jäädä omiin sosiaalisiin piireihinsä kaupunkiin. Toki maaseudulla varmaan pärjää viljelemällä perunaa ja kasvattamalla itselleen possuja, mutta nykyaikainen elämänlaatu syntyy kaupungeissa. Ihan järjetöntä vastakkainasettelua joka tapauksessa. Ja vielä typerämpää on selittää, että luonnonsuojelualueille pitäisi rakentaa jotain. Miksi ihmeessä?
Se nyt on maalaistyypillistä luontovihaa. Ne tuhoaa luonnon kun ne pelkäävät sitä ja kuvittelevat omistavansa sen. Helsingin alueella esim. asuu karhuja ja susia muuallakin kuin Korkeasaaressa, eikä kukaan halua hulluna ampumaan niitä. Ei niitä pelätä. Koiratkin älytään pitää kiinni kuten laki vaatii. Mun lähes kaikkien pk-seudun kotien läheltä on karhuhavainto, vaikkakaan ei Töölöstä.
Tämä on totta. Maaseudulla kasvoin, mutta pk-seudulla olen tehnyt enemmän havaintoja erilaisista eläin-, lintu- ja kasvilajeista. Uskon että tämä johtuu juurikin siitä, että läheisyydessä olevan metsiköt ovat paljon monipuolisempia lajistoltaan kuin kotikylien avohakkuuaukeat. Ja tää on kans totta, että maaseudulla on ihmeellinen hinku ampua kaikki mikä liikkuu.
Jos haluaa elämäänsä muutosta, on muutettava elämänsä eikä odotettava, että joku muu muuttaa omansa sun haaveitasi toteuttaakseen, koska sellaista tapahtuu vain saduissa ja hyviä haltiattaria ei ole oikeasti olemassa yhtään sen enempää kuin satuprinssejäkään.
Vähän hassua joutua aikuisille kertomaan tämä, mutta sadut istuu näköjään tiukassa. Johtuuko siitä, että miehet lukee liian vähän kirjallisuutta?
Tuntuuko muista, että miehet haaveilee ja elää jossain pilvilinnoissa, mutta naiset elää todellisuudessa, josta on ruusuisuus kaukana. Minua on useampikin mies syytellyt romanttisuuden puutteesta, mutta ei mulla ole koskaan ollut varaa romantiikkaan. Siis mahdollisuutta kuvitella unelmaprinssejä tai heittäytyä avuttomana heidän vahvoille käsivarsilleen. Naisen ainut tuki ja turva on terve järki ja muut naiset. Miehill ehkä sitten on varaa haihatteluun, koska ei heitä raiskailla ja heiltä kerjätä sukuelintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Mulla avautuu tuossa talon vieressä Helsingissä lenkkipolut, jotka vievät pelloille ja joen varteen. 200m päästä alkaa 10km pituinen metsäalue, jossa voi sienestää ja marjastaa niin halutessaan. Meren rannalle pääsen alle vartissa.
Ei saa valehdella. Kyllä Esson baarissa tiedetään paremmin kuin helsinkiläiset itse että Helsingissä ei ole yhtään luontoa, pelkkiä betonisia neukkukuutioita vieri vieressä joissa asuu masentuneita ihmisiä jotka haaveilevat että saisivat asua maaseudulla. Näin Reiska viimeksi eilen kertoi ja kyllä hän tietää paremmin kuin joku kaupunkilaisjuppi. Kyllä jämpti on näin.
En nähtävästi ole ainoa, kun tässä on jo kymmeniä sivuja miesulinaa ja valitusta siitä, ettei naiset suostu hyppäämään niiden pillin mukaan ja muuttamaan perähikiälle hakattavaksi ja työttömäksi.