Lue keskustelun säännöt.
HS: Mies hämmästelee, kun naiset eivät halua muuttaa korpeen
01.07.2026 |
Jutussa Juha-Antti kertoo, miten haluaa asua Kuhmossa ja työ haukkaa liikaa aikaa. Onko ihme, että naista ei ole löytynyt? Kuka nainen haluaa miehen, jonka perässä pitäisi muuttaa korpeen ja mies vielä viettäisi suuren osan vuorokaudesta töissä?
Nämä miehet eivät ymmärrä, että naiselle ei ole kiva diili muuttaa miehen mieltymyksen vuoksi paikkaan x. On eri asia, jos mies haikailisi maalla asumista ja yhdessä etsittäisiin jostain päin Suomea se paikka, jossa molemmat haluavat asua. Mutta on ahdistavaa, jos asuinpaikka pitäisi valita vain toisen osapuolen mieltymysten vuoksi.
Kommentit (1330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Heh :D Missä teillä on erämaata?
Joka kerran kun köyhyydestä valitteleville esitetään vaihtoehtona marjojen keruuta myyntiin (niitä kannattaa tulla keräämään yli 4000 kilometrin päästä lentokoneella), kuulen, ettei pääkaupunkiseudulla ole metsää, marjoja tai julkista liikennettä, jolla pääsisi mihinkään missä on metsää tai marjoja.
Oma lapsi muuten keräsi korvasieniä aikoinaan satasen parin verran joka kevät, tatteja saman verran ja lakkaa parina kesänä yli 300 eurolla..
Erämaita eli luonnotilassa säilyneitä vanhoja metsiä tai muita alueita ovat Haltialan aarniometsä, Keskuspuisto (Niskalan alue), Sipoonkorven kansallispuisto, Uutelan luontopolut (Vuosaari) ja Vartiosaari. Sekä onhan Helsingin lähellä Espoossa Nuuksio ja Kirkkonummella Meikkokin.
Lisäksi Helsingissä on 80 luonnonsuojelualuetta.
Ok, ja niihin ei ole sitten pitkä matka, mutta lentualta on niin kauhean pitkä matka kauppaan 😉
Pääkaupunkiseutu sopii luonnonläheistä elämää arvostavalle.
Asun Vantaalla. Mulla on luonnosuojelualueelle alle kilometri. Edelliseltä asunnolta oli alle puoli kilometriä. Kun asuin Helsingissä, luonnonsuojelualueen rajalle oli alle 1,5 kilometriä.
Totta, kaupunkien lähellä on usein laajoja luonnonsuojelualueita, joissa on oikeaa vanhaa metsää. Se on enemmän luontoa kuin ne puupellot ja avohakkuualueet, joita suurin osa suomalaisesta ns. metsästä on.
Kaupungit tarvitsevat sähköä, mutta sähköä tuottavat laitokset sijaitsevat kaukana suurista kaupungeista "böndellä": ydinvoimaa tuotetaan Loviisassa ja Eurajoella lähellä Poria, tuulivoimaa tuotetaan maaseudulla Länsi- ja Pohjois-Suomessa, vesivoimaa pääosin Oulujoella ja siitä pohjoiseen. Huoltovarmuuden kannalta olisi järkevää, että niille kaupunkien lähistöllä sijaitseville luonnonsuojelualueille rakennettaisiin tuulivoimaa ja ydinvoimaa. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin sähköä "böndeltä" tuovat sähkönsiirtolinjat katkaistaan.........mitä sitten tehdään?
Seuraavat ydinvoimalat tulee olemaan pienydinvoimaloita, eikä niitä sijoiteta minnekkään böndeen vaan lähelle asuinalueita. Niiden lauhdevedestä otetaan lämpö kaukolämpöverkkoon, jonka täytyy olla suhteellisen lyhyt, että teho pysyy. Ei Suomeen pystytä hetkeen, jos välttämättä enää koskaan, rakentamaan suurta ydinvoimalaa. Viimeisimmän aikataulun pettämiset ja budjetin paukkumiset osoitti, että on todella riskinen investointi. Lisäksi suuret keskittyneet ydinvoimalat on huoltovarmuuden kannalta epävarmoja ja alttiita sabotaasille, jolla olisi merkittäviä seurauksia. Energiantuotantoa täytyy hajauttaa nykyistä enemmän ihan turvallisuussyistä.
Ja tuulivoimalat rakennetaan lähinnä rannikolle ja merelle.
t. Tekniikkaa opiskeleva kaupunkilaisnainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Heh :D Missä teillä on erämaata?
Joka kerran kun köyhyydestä valitteleville esitetään vaihtoehtona marjojen keruuta myyntiin (niitä kannattaa tulla keräämään yli 4000 kilometrin päästä lentokoneella), kuulen, ettei pääkaupunkiseudulla ole metsää, marjoja tai julkista liikennettä, jolla pääsisi mihinkään missä on metsää tai marjoja.
Oma lapsi muuten keräsi korvasieniä aikoinaan satasen parin verran joka kevät, tatteja saman verran ja lakkaa parina kesänä yli 300 eurolla..
Erämaita eli luonnotilassa säilyneitä vanhoja metsiä tai muita alueita ovat Haltialan aarniometsä, Keskuspuisto (Niskalan alue), Sipoonkorven kansallispuisto, Uutelan luontopolut (Vuosaari) ja Vartiosaari. Sekä onhan Helsingin lähellä Espoossa Nuuksio ja Kirkkonummella Meikkokin.
Lisäksi Helsingissä on 80 luonnonsuojelualuetta.
Ok, ja niihin ei ole sitten pitkä matka, mutta lentualta on niin kauhean pitkä matka kauppaan 😉
Pääkaupunkiseutu sopii luonnonläheistä elämää arvostavalle.
Asun Vantaalla. Mulla on luonnosuojelualueelle alle kilometri. Edelliseltä asunnolta oli alle puoli kilometriä. Kun asuin Helsingissä, luonnonsuojelualueen rajalle oli alle 1,5 kilometriä.
Totta, kaupunkien lähellä on usein laajoja luonnonsuojelualueita, joissa on oikeaa vanhaa metsää. Se on enemmän luontoa kuin ne puupellot ja avohakkuualueet, joita suurin osa suomalaisesta ns. metsästä on.
Kaupungit tarvitsevat sähköä, mutta sähköä tuottavat laitokset sijaitsevat kaukana suurista kaupungeista "böndellä": ydinvoimaa tuotetaan Loviisassa ja Eurajoella lähellä Poria, tuulivoimaa tuotetaan maaseudulla Länsi- ja Pohjois-Suomessa, vesivoimaa pääosin Oulujoella ja siitä pohjoiseen. Huoltovarmuuden kannalta olisi järkevää, että niille kaupunkien lähistöllä sijaitseville luonnonsuojelualueille rakennettaisiin tuulivoimaa ja ydinvoimaa. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin sähköä "böndeltä" tuovat sähkönsiirtolinjat katkaistaan.........mitä sitten tehdään?
Ydinvoimala kaupungissa olisi enemmän kuin toivottu ainakin omalta osalta. Pidetään kuitenkin mielessä se, että voimalaitoksia pyörittää kaupungeista valmistuneet insinöörit. Myös lääkärit ja opettajat valmistuvat kaupungeissa ja usein haluavat myös jäädä omiin sosiaalisiin piireihinsä kaupunkiin. Toki maaseudulla varmaan pärjää viljelemällä perunaa ja kasvattamalla itselleen possuja, mutta nykyaikainen elämänlaatu syntyy kaupungeissa. Ihan järjetöntä vastakkainasettelua joka tapauksessa. Ja vielä typerämpää on selittää, että luonnonsuojelualueille pitäisi rakentaa jotain. Miksi ihmeessä?
Se nyt on maalaistyypillistä luontovihaa. Ne tuhoaa luonnon kun ne pelkäävät sitä ja kuvittelevat omistavansa sen. Helsingin alueella esim. asuu karhuja ja susia muuallakin kuin Korkeasaaressa, eikä kukaan halua hulluna ampumaan niitä. Ei niitä pelätä. Koiratkin älytään pitää kiinni kuten laki vaatii. Mun lähes kaikkien pk-seudun kotien läheltä on karhuhavainto, vaikkakaan ei Töölöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Mulla avautuu tuossa talon vieressä Helsingissä lenkkipolut, jotka vievät pelloille ja joen varteen. 200m päästä alkaa 10km pituinen metsäalue, jossa voi sienestää ja marjastaa niin halutessaan. Meren rannalle pääsen alle vartissa.
Näetkö tuulivoimaloita? Niillä on pilattu Länsi- ja Pohjois-Suomen luontoa. Ja tätä tuulivoimaa tuodaan Helsinkiin Fingridin kantaverkkoja pitkin. Ja nämä kantaverkot tuhoavat myös luontoa, niiden rakentaminen on hirvittävää barbarismia.
Sulle ei sitten varmaan tule lainkaan sähkölinjaa taloosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Heh :D Missä teillä on erämaata?
Joka kerran kun köyhyydestä valitteleville esitetään vaihtoehtona marjojen keruuta myyntiin (niitä kannattaa tulla keräämään yli 4000 kilometrin päästä lentokoneella), kuulen, ettei pääkaupunkiseudulla ole metsää, marjoja tai julkista liikennettä, jolla pääsisi mihinkään missä on metsää tai marjoja.
Oma lapsi muuten keräsi korvasieniä aikoinaan satasen parin verran joka kevät, tatteja saman verran ja lakkaa parina kesänä yli 300 eurolla..
Erämaita eli luonnotilassa säilyneitä vanhoja metsiä tai muita alueita ovat Haltialan aarniometsä, Keskuspuisto (Niskalan alue), Sipoonkorven kansallispuisto, Uutelan luontopolut (Vuosaari) ja Vartiosaari. Sekä onhan Helsingin lähellä Espoossa Nuuksio ja Kirkkonummella Meikkokin.
Lisäksi Helsingissä on 80 luonnonsuojelualuetta.
Ok, ja niihin ei ole sitten pitkä matka, mutta lentualta on niin kauhean pitkä matka kauppaan 😉
Pääkaupunkiseutu sopii luonnonläheistä elämää arvostavalle.
Asun Vantaalla. Mulla on luonnosuojelualueelle alle kilometri. Edelliseltä asunnolta oli alle puoli kilometriä. Kun asuin Helsingissä, luonnonsuojelualueen rajalle oli alle 1,5 kilometriä.
Totta, kaupunkien lähellä on usein laajoja luonnonsuojelualueita, joissa on oikeaa vanhaa metsää. Se on enemmän luontoa kuin ne puupellot ja avohakkuualueet, joita suurin osa suomalaisesta ns. metsästä on.
Kaupungit tarvitsevat sähköä, mutta sähköä tuottavat laitokset sijaitsevat kaukana suurista kaupungeista "böndellä": ydinvoimaa tuotetaan Loviisassa ja Eurajoella lähellä Poria, tuulivoimaa tuotetaan maaseudulla Länsi- ja Pohjois-Suomessa, vesivoimaa pääosin Oulujoella ja siitä pohjoiseen. Huoltovarmuuden kannalta olisi järkevää, että niille kaupunkien lähistöllä sijaitseville luonnonsuojelualueille rakennettaisiin tuulivoimaa ja ydinvoimaa. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin sähköä "böndeltä" tuovat sähkönsiirtolinjat katkaistaan.........mitä sitten tehdään?
Ydinvoimala kaupungissa olisi enemmän kuin toivottu ainakin omalta osalta. Pidetään kuitenkin mielessä se, että voimalaitoksia pyörittää kaupungeista valmistuneet insinöörit. Myös lääkärit ja opettajat valmistuvat kaupungeissa ja usein haluavat myös jäädä omiin sosiaalisiin piireihinsä kaupunkiin. Toki maaseudulla varmaan pärjää viljelemällä perunaa ja kasvattamalla itselleen possuja, mutta nykyaikainen elämänlaatu syntyy kaupungeissa. Ihan järjetöntä vastakkainasettelua joka tapauksessa. Ja vielä typerämpää on selittää, että luonnonsuojelualueille pitäisi rakentaa jotain. Miksi ihmeessä?
Se nyt on maalaistyypillistä luontovihaa. Ne tuhoaa luonnon kun ne pelkäävät sitä ja kuvittelevat omistavansa sen. Helsingin alueella esim. asuu karhuja ja susia muuallakin kuin Korkeasaaressa, eikä kukaan halua hulluna ampumaan niitä. Ei niitä pelätä. Koiratkin älytään pitää kiinni kuten laki vaatii. Mun lähes kaikkien pk-seudun kotien läheltä on karhuhavainto, vaikkakaan ei Töölöstä.
Tämä on totta. Maaseudulla kasvoin, mutta pk-seudulla olen tehnyt enemmän havaintoja erilaisista eläin-, lintu- ja kasvilajeista. Uskon että tämä johtuu juurikin siitä, että läheisyydessä olevan metsiköt ovat paljon monipuolisempia lajistoltaan kuin kotikylien avohakkuuaukeat. Ja tää on kans totta, että maaseudulla on ihmeellinen hinku ampua kaikki mikä liikkuu.
Jos haluaa elämäänsä muutosta, on muutettava elämänsä eikä odotettava, että joku muu muuttaa omansa sun haaveitasi toteuttaakseen, koska sellaista tapahtuu vain saduissa ja hyviä haltiattaria ei ole oikeasti olemassa yhtään sen enempää kuin satuprinssejäkään.
Vähän hassua joutua aikuisille kertomaan tämä, mutta sadut istuu näköjään tiukassa. Johtuuko siitä, että miehet lukee liian vähän kirjallisuutta?
Tuntuuko muista, että miehet haaveilee ja elää jossain pilvilinnoissa, mutta naiset elää todellisuudessa, josta on ruusuisuus kaukana. Minua on useampikin mies syytellyt romanttisuuden puutteesta, mutta ei mulla ole koskaan ollut varaa romantiikkaan. Siis mahdollisuutta kuvitella unelmaprinssejä tai heittäytyä avuttomana heidän vahvoille käsivarsilleen. Naisen ainut tuki ja turva on terve järki ja muut naiset. Miehill ehkä sitten on varaa haihatteluun, koska ei heitä raiskailla ja heiltä kerjätä sukuelintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Mulla avautuu tuossa talon vieressä Helsingissä lenkkipolut, jotka vievät pelloille ja joen varteen. 200m päästä alkaa 10km pituinen metsäalue, jossa voi sienestää ja marjastaa niin halutessaan. Meren rannalle pääsen alle vartissa.
Ei saa valehdella. Kyllä Esson baarissa tiedetään paremmin kuin helsinkiläiset itse että Helsingissä ei ole yhtään luontoa, pelkkiä betonisia neukkukuutioita vieri vieressä joissa asuu masentuneita ihmisiä jotka haaveilevat että saisivat asua maaseudulla. Näin Reiska viimeksi eilen kertoi ja kyllä hän tietää paremmin kuin joku kaupunkilaisjuppi. Kyllä jämpti on näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Mulla avautuu tuossa talon vieressä Helsingissä lenkkipolut, jotka vievät pelloille ja joen varteen. 200m päästä alkaa 10km pituinen metsäalue, jossa voi sienestää ja marjastaa niin halutessaan. Meren rannalle pääsen alle vartissa.
Näetkö tuulivoimaloita? Niillä on pilattu Länsi- ja Pohjois-Suomen luontoa. Ja tätä tuulivoimaa tuodaan Helsinkiin Fingridin kantaverkkoja pitkin. Ja nämä kantaverkot tuhoavat myös luontoa, niiden rakentaminen on hirvittävää barbarismia.
Onneksi maaseudulla asuminen leveästi valokuituyhteyksineen ja isoine pihoineen ei suinkaan tuhoa luonta tolla samalla logiikalla.
Kantaverkoista kitiseminen on jo ihan uudella tasolla typeryydessään.
Huomaa, että tuulivoimapuistot eivät näy sinun kotiisi ja siirtolinjat ei tule sinun maillesi.
Tällä palstalla on kummallinen asenne, että vain Helsinki on jotain ja muu Suomi ihan p.askaa.
Onneksi oikeassa elämässä ei vastaavaan törmää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Heh :D Missä teillä on erämaata?
Joka kerran kun köyhyydestä valitteleville esitetään vaihtoehtona marjojen keruuta myyntiin (niitä kannattaa tulla keräämään yli 4000 kilometrin päästä lentokoneella), kuulen, ettei pääkaupunkiseudulla ole metsää, marjoja tai julkista liikennettä, jolla pääsisi mihinkään missä on metsää tai marjoja.
Oma lapsi muuten keräsi korvasieniä aikoinaan satasen parin verran joka kevät, tatteja saman verran ja lakkaa parina kesänä yli 300 eurolla..
Erämaita eli luonnotilassa säilyneitä vanhoja metsiä tai muita alueita ovat Haltialan aarniometsä, Keskuspuisto (Niskalan alue), Sipoonkorven kansallispuisto, Uutelan luontopolut (Vuosaari) ja Vartiosaari. Sekä onhan Helsingin lähellä Espoossa Nuuksio ja Kirkkonummella Meikkokin.
Lisäksi Helsingissä on 80 luonnonsuojelualuetta.
Ok, ja niihin ei ole sitten pitkä matka, mutta lentualta on niin kauhean pitkä matka kauppaan 😉
Pääkaupunkiseutu sopii luonnonläheistä elämää arvostavalle.
Asun Vantaalla. Mulla on luonnosuojelualueelle alle kilometri. Edelliseltä asunnolta oli alle puoli kilometriä. Kun asuin Helsingissä, luonnonsuojelualueen rajalle oli alle 1,5 kilometriä.
Totta, kaupunkien lähellä on usein laajoja luonnonsuojelualueita, joissa on oikeaa vanhaa metsää. Se on enemmän luontoa kuin ne puupellot ja avohakkuualueet, joita suurin osa suomalaisesta ns. metsästä on.
Kaupungit tarvitsevat sähköä, mutta sähköä tuottavat laitokset sijaitsevat kaukana suurista kaupungeista "böndellä": ydinvoimaa tuotetaan Loviisassa ja Eurajoella lähellä Poria, tuulivoimaa tuotetaan maaseudulla Länsi- ja Pohjois-Suomessa, vesivoimaa pääosin Oulujoella ja siitä pohjoiseen. Huoltovarmuuden kannalta olisi järkevää, että niille kaupunkien lähistöllä sijaitseville luonnonsuojelualueille rakennettaisiin tuulivoimaa ja ydinvoimaa. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin sähköä "böndeltä" tuovat sähkönsiirtolinjat katkaistaan.........mitä sitten tehdään?
Ydinvoimala kaupungissa olisi enemmän kuin toivottu ainakin omalta osalta. Pidetään kuitenkin mielessä se, että voimalaitoksia pyörittää kaupungeista valmistuneet insinöörit. Myös lääkärit ja opettajat valmistuvat kaupungeissa ja usein haluavat myös jäädä omiin sosiaalisiin piireihinsä kaupunkiin. Toki maaseudulla varmaan pärjää viljelemällä perunaa ja kasvattamalla itselleen possuja, mutta nykyaikainen elämänlaatu syntyy kaupungeissa. Ihan järjetöntä vastakkainasettelua joka tapauksessa. Ja vielä typerämpää on selittää, että luonnonsuojelualueille pitäisi rakentaa jotain. Miksi ihmeessä?
Se nyt on maalaistyypillistä luontovihaa. Ne tuhoaa luonnon kun ne pelkäävät sitä ja kuvittelevat omistavansa sen. Helsingin alueella esim. asuu karhuja ja susia muuallakin kuin Korkeasaaressa, eikä kukaan halua hulluna ampumaan niitä. Ei niitä pelätä. Koiratkin älytään pitää kiinni kuten laki vaatii. Mun lähes kaikkien pk-seudun kotien läheltä on karhuhavainto, vaikkakaan ei Töölöstä.
Tämä on totta. Maaseudulla kasvoin, mutta pk-seudulla olen tehnyt enemmän havaintoja erilaisista eläin-, lintu- ja kasvilajeista. Uskon että tämä johtuu juurikin siitä, että läheisyydessä olevan metsiköt ovat paljon monipuolisempia lajistoltaan kuin kotikylien avohakkuuaukeat. Ja tää on kans totta, että maaseudulla on ihmeellinen hinku ampua kaikki mikä liikkuu.
"pk-seudulla olen tehnyt enemmän havaintoja erilaisista eläin-, lintu- ja kasvilajeista"
Havaintojen runsauden syynä voi olla myös se, että pk-seudulla villieläimet ovat tottuneempia ihmisiin ja näyttäytyvät useammin. Maaseudulla eläin havaitsee sinut ennen kuin sinä sen ja väistää, pakenee. Et ehdi sitä havaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Heh :D Missä teillä on erämaata?
Joka kerran kun köyhyydestä valitteleville esitetään vaihtoehtona marjojen keruuta myyntiin (niitä kannattaa tulla keräämään yli 4000 kilometrin päästä lentokoneella), kuulen, ettei pääkaupunkiseudulla ole metsää, marjoja tai julkista liikennettä, jolla pääsisi mihinkään missä on metsää tai marjoja.
Oma lapsi muuten keräsi korvasieniä aikoinaan satasen parin verran joka kevät, tatteja saman verran ja lakkaa parina kesänä yli 300 eurolla..
Erämaita eli luonnotilassa säilyneitä vanhoja metsiä tai muita alueita ovat Haltialan aarniometsä, Keskuspuisto (Niskalan alue), Sipoonkorven kansallispuisto, Uutelan luontopolut (Vuosaari) ja Vartiosaari. Sekä onhan Helsingin lähellä Espoossa Nuuksio ja Kirkkonummella Meikkokin.
Lisäksi Helsingissä on 80 luonnonsuojelualuetta.
Ok, ja niihin ei ole sitten pitkä matka, mutta lentualta on niin kauhean pitkä matka kauppaan 😉
Pääkaupunkiseutu sopii luonnonläheistä elämää arvostavalle.
Asun Vantaalla. Mulla on luonnosuojelualueelle alle kilometri. Edelliseltä asunnolta oli alle puoli kilometriä. Kun asuin Helsingissä, luonnonsuojelualueen rajalle oli alle 1,5 kilometriä.
Totta, kaupunkien lähellä on usein laajoja luonnonsuojelualueita, joissa on oikeaa vanhaa metsää. Se on enemmän luontoa kuin ne puupellot ja avohakkuualueet, joita suurin osa suomalaisesta ns. metsästä on.
Kaupungit tarvitsevat sähköä, mutta sähköä tuottavat laitokset sijaitsevat kaukana suurista kaupungeista "böndellä": ydinvoimaa tuotetaan Loviisassa ja Eurajoella lähellä Poria, tuulivoimaa tuotetaan maaseudulla Länsi- ja Pohjois-Suomessa, vesivoimaa pääosin Oulujoella ja siitä pohjoiseen. Huoltovarmuuden kannalta olisi järkevää, että niille kaupunkien lähistöllä sijaitseville luonnonsuojelualueille rakennettaisiin tuulivoimaa ja ydinvoimaa. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin sähköä "böndeltä" tuovat sähkönsiirtolinjat katkaistaan.........mitä sitten tehdään?
Ydinvoimala kaupungissa olisi enemmän kuin toivottu ainakin omalta osalta. Pidetään kuitenkin mielessä se, että voimalaitoksia pyörittää kaupungeista valmistuneet insinöörit. Myös lääkärit ja opettajat valmistuvat kaupungeissa ja usein haluavat myös jäädä omiin sosiaalisiin piireihinsä kaupunkiin. Toki maaseudulla varmaan pärjää viljelemällä perunaa ja kasvattamalla itselleen possuja, mutta nykyaikainen elämänlaatu syntyy kaupungeissa. Ihan järjetöntä vastakkainasettelua joka tapauksessa. Ja vielä typerämpää on selittää, että luonnonsuojelualueille pitäisi rakentaa jotain. Miksi ihmeessä?
Se nyt on maalaistyypillistä luontovihaa. Ne tuhoaa luonnon kun ne pelkäävät sitä ja kuvittelevat omistavansa sen. Helsingin alueella esim. asuu karhuja ja susia muuallakin kuin Korkeasaaressa, eikä kukaan halua hulluna ampumaan niitä. Ei niitä pelätä. Koiratkin älytään pitää kiinni kuten laki vaatii. Mun lähes kaikkien pk-seudun kotien läheltä on karhuhavainto, vaikkakaan ei Töölöstä.
Tämä on totta. Maaseudulla kasvoin, mutta pk-seudulla olen tehnyt enemmän havaintoja erilaisista eläin-, lintu- ja kasvilajeista. Uskon että tämä johtuu juurikin siitä, että läheisyydessä olevan metsiköt ovat paljon monipuolisempia lajistoltaan kuin kotikylien avohakkuuaukeat. Ja tää on kans totta, että maaseudulla on ihmeellinen hinku ampua kaikki mikä liikkuu.
"pk-seudulla olen tehnyt enemmän havaintoja erilaisista eläin-, lintu- ja kasvilajeista"
Havaintojen runsauden syynä voi olla myös se, että pk-seudulla villieläimet ovat tottuneempia ihmisiin ja näyttäytyvät useammin. Maaseudulla eläin havaitsee sinut ennen kuin sinä sen ja väistää, pakenee. Et ehdi sitä havaita.
Maaseudulla ammutaan kaikki vastaantuleva luvalla tai ilman, joten ei mikään ihme ettei eläimiä näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoisen kitkeriä ja aggressiivisia nämä valtakunnan, ellei peräti koko maailman, tyytyväisimmät stadilaiset 😁
Mikä miehiä sitten vetää pikkupaikkakunnille? Sekin on hyvä kysymys.
Tunnistan itse myös aiemmin kokeneeni kaihoa muutettuani kotipaikkakunnalta pk-seudulle. Mutta tunne on hävinnyt vuosien myötä. Ahdistuneisuus on nykyisin se tunne, joka puskee kotipaikkakunnalla päälle parissa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.versuslehti.fi/tiededebatti/ovatko-asumismieltymykset-kohtu…
Siitäpä kyselytutkimukseen perustuvaa faktaa suomalaisten asumistyytyväisyysestä.
Ei mitään laskennallisia arvoja jotka perustuu oletuksiin että ihminen haluaisi ympärilleen postin palvelut, diversiteettiä tai lähijunan.
Summana: suomalaiset ovat tyytyväisimpiä omakotitalossa pienessä kunnassa tai maaseudulla ja vähiten tyytyväisiä kerrostalossa suuressa kaupungissa. Muuttohalukkuus on korkein kaupunkilaisnaisilla. Nämä ovat keskiarvoja, sinä siellä, joka luet tätä, voit silti olla tyytyväinen kerrostaloyksiössä ja muistaa vihanneesi lapsuuden kotia maalla, se on ihan yhtä validi mielipide riippumatta vallitsevasta mielipiteestä. Jokainen tekee oman elämänsä ratkaisut itse, mahdollisuuksiensa rajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä miehiä sitten vetää pikkupaikkakunnille? Sekin on hyvä kysymys.
Tunnistan itse myös aiemmin kokeneeni kaihoa muutettuani kotipaikkakunnalta pk-seudulle. Mutta tunne on hävinnyt vuosien myötä. Ahdistuneisuus on nykyisin se tunne, joka puskee kotipaikkakunnalla päälle parissa päivässä.
Sanoisin empiirisen kokemuksen perusteella; miehet on yleisesti enemmän tekemisorientoituneita. Perheen kanssa yhteydenpito on yhdessä tekemistä. Kavereiden kanssa harrastetaan yhdessä. Siksi he kiinnittyvät siihen kotipaikkakunnalle, koska läheiset ihmiset ovat siinä ja läheisyys heille merkitsee fyysistä yhdessäoloa. Samoin harrastukset monesti enemmän paikkaan ja kalustoon sidottuja. Miesten harrasteet myös usein vaativat enemmän tilaa. Ne miehet jotka harrastavat teatteria ja kirjallisuutta, nehän ovat jo hyvin voineet muuttaa pois maaseudulta, eivät he esiinny aloitukseen liittyvässä valmistuvassa dokumentissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä miehiä sitten vetää pikkupaikkakunnille? Sekin on hyvä kysymys.
Tunnistan itse myös aiemmin kokeneeni kaihoa muutettuani kotipaikkakunnalta pk-seudulle. Mutta tunne on hävinnyt vuosien myötä. Ahdistuneisuus on nykyisin se tunne, joka puskee kotipaikkakunnalla päälle parissa päivässä.
Mistä se ahdistus sitten kertoo?
Siskoni asuu ulkomailla. Kun hänen lapsensa tulivat kouluikään hän haaveili paluumuutosta. Puolisonsa ei suostunut. Sen jälkeen siskoni ei ole osannut sanoa suomesta mitään hyvää. Hän tasaisin väliajoin alkaa tykittää linkkiä negatiivisiin uutisiin ja jauhaa kuinka huonosti Suomessa on kaikki. Sitten on taas pari viikkoa hiljaista, kunnes alkaa vertailu minkälainen keli on Suomessa vs hänen kotimaassaan. Jne. Suhtaudun tähän ymmärtäväisellä nyökkäyksellä ja myötätunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Erikoisen kitkeriä ja aggressiivisia nämä valtakunnan, ellei peräti koko maailman, tyytyväisimmät stadilaiset 😁
Yksi aggressiivinen oli aktiivisena eilen. Joku riidankylväjä. Provoaa epäilemättä monessakin ketjussa. Ei kannata yleistää koskemaan kaikkia stadilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kamala, kun joku Hesarin kommenttikentässä totesi: "Kuulostaa julmalta, mutta maaseudulla asuva, ylipainoinen ja kaljuuntuva mies on harvan naisen silmissä haluttava kumppani." Ihme, että Hesari on julkaissut moisen kommentin.
Ei ole kaunista, mutta se on totuus. Ja toisinaan totuus sattuu. Toivottavasti mies näkisi tuon kommentin ja tekisi ryhtiliikkeen oman elämänsä suhteen. Ihminen voi kokonaisvaltaisesti paremmin, kun hän hoitaa sekä fyysistä, että henkistä kuntoaan. Kaikki lähtee siitä, että voi itse hyvin - ja harva ylipainoinen voi oikeasti hyvin, vaikka saattaakin muuta väittää. Olisin itsekin toivonut, että silloin kun olin ylipainoinen, joku olisi sanonut minulle rehellisesti ja suoraan, että nyt pitää ruveta tekemään jotain - sen sijaan, että kyräilivät selän takana miten olen lihonut. Sitä ei ole kiva kuulla, mutta se on totuus - siltä voi itse paeta, vaikka katsoo peiliin, ja sen takia on hyvä, että joku sanoo asiat suoraan.
Ihmiset kuitenkin suurimmaksi osaksi viehättyvät ensiksi toisen ulkonäöstä. Se on se, mikä kiinnittää ensiksi huomion - sitten vasta aletaan katsoa, minkälaisia arvoja ja mielipiteitä toinen omaa. Ja kyllä niitä toisen huonojakin arvoja jätetään huomiotta, jos ulkonäkö miellyttää silmää. Mutta pääpointti on se, että jos itse voit hyvin, se toisten hyväksymisen hakeminen ei enää edes ole pääpointti elämässä, ja ei tarvitse siten itkeä, jos joku ei halua muuttaa jonnekin keskelle korpea. Täytyy osata miettiä, mitä pystyy itse tarjoamaan, eikä olettaa olevansa Jumalan lahja naisille samalla, kun makaa sohvalla ylipainoisena pieruverkkareissa eikä edes yritä kehittää itseään.
Nainen, joka huolehtii omasta terveydestään, harvemmin haluaa kumppanikseen sellaista miestä, joka viis veisaa omastaan ja on runsaasti ylipainoinen. Tällöin kyse ei ole pelkästään ulkonäöstä, vaan kyse on ihan arvomaailmaeroista ja kyse on ennen kaikkea henkisestä yhteensopivuudesta ja siitä, miten elämään asennoidutaan. Terveydestään huolehtivalle ihmiselle kyse on hyvästä olosta, itsekunnioituksesta ja halusta ottaa elämästä kaikki irti. Jos mies taas antaa itsensä repsahtaa täysin, se näyttää naisen silmissä siltä, että mies ei arvosta edellä mainittuja asioita, ja tällaiset asenne-erot luovat kuilua parisuhteessa.
Kun toinen arvostaa terveyttä ja toinen ei, se näkyy myös konkreettisesti joka ikinen päivä arjessa siinä, mitä syödään, miten liikutaan ja miten vapaa-aikaa vietetään. Yhteiset ruokaostokset, kokkaaminen ja päivällishetket muuttuvat helposti jatkuvaksi vääntämiseksi, jos ruokapöydässä kohtaavat täysin päinvastaiset periaatteet. Samalla tavalla ero näkyy siinä, lähteekö pariskunta yhdessä vapaapäivänä liikkumaan ja ulkoilemaan vai jääkö toinen sohvalle löhöämään.
Maalla on paljon runsaasti (hyöty)liikkuvia miehiä ja naisia, jotka eivät ole ihannemitoissa.
Omalla puolisollani tulee jo pelkästään työn puolesta yli 10'000 askelta päivässä (on akateemisella työuralla, emmekä ole maalaisia). Päälle koiriin ym harrastuksiin liittyvät päivittäiset ulkoiluharrastukset ja kuntosali. Silti hänellä on ylipainoa. Ikä tekee omansa, mutta vapaa-ajan viettämisen tai itsestään huolehtimisen suhteen ei tuollaisesta jutun kevyestä ylipainosta voi tehdä mitään päätelmiä. Sitä kertyy kilo vuodessa jo yhdestä ylimääräisestä voikkarista joka ilta.
Jos on kymmenittäin kiloa ylipainoa niin silloin on yksinkertaisesti joko syöty aivan liikaa tai liikuttu aivan liian vähän.
Geeniperimä vaikuttaa asiaan.
Kuten myös stressi, yötyöt jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut jutun miehen muutamaan otteeseen työn puitteissa. Todella mukava ja lämmin ihminen. Luulisi pitkälle miehelle olleen ottajia, koska on kuitenkin sosiaalinen ja fiksu. Kuhmo on kyllä aika iso turn off.
Minä olen se, joka jo aiemmin kertoi, että voisin kiinnostua hänestä.
Minulle kylläkin se vantaa, missä hän ilmeisesti asuu, on turn off. Ihan ehdoton ei, että koskaan viettäisin aikaani Vantaalla.
Asun pohjois-pohjanmaalla, joten Kuhmo olisi suht lähelläkin.
Minulla on jopa pieni lapsi. Enempää lapsia tuskin enää ikäni puolesta saisin
Tuskin se lapsesi haluaa sinne korpeen venäjän rajalle pois kaikesta?
Miksi ei haluaisi?
Hän on vielä pieni.
Olen vastaavassa paikassa asunutkin, ja siellä kyllä asui lapsiakin. Kuhmo on edelleen kaupunki, ja siellä asuu kaikenlaisia ihmisiä
Minä itse kuulun myös niihin, jotka eivät ihan aidosti kaipaa sosiaalista elämää. Mulle riittää jutustelut kaupassa ja töissä (minä jopa työllistyisin tuolla todennäköisesti heti)
Ja ystäviin yhteydenpito somessa. Harrastuksetkin on sellaisia kotona tehtäviä.
Itse mietin lasten kanssa sitäkin pystyvätkö opiskelemaan samassa kaupungissa. Asun nyt Turussa ja on hyvät mahdollisuudet, että opiskelupaikan saa täältä. Ei tietenkään varmaa. Joka tapauksessa, jos opiskelisikin toisella puolella Suomea, on myöhemmin mahdollista löytää töitä täältä ja palata takaisin. Asuimme ennen pienellä paikkakunnalla Pohjanmaalla ja siellä se olisi ollut käytännössä varmaa, että lapset muuttaa muualle jossain vaiheessa. On kiva kun on edes se mahdollisuus, että lapset pysyy lähellä.
Kun lapset muuttaa pois kotoa, niin ei heitä voi määrätä asumaan tietyllä paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
https://www.versuslehti.fi/tiededebatti/ovatko-asumismieltymykset-kohtu…
Siitäpä kyselytutkimukseen perustuvaa faktaa suomalaisten asumistyytyväisyysestä.
Ei mitään laskennallisia arvoja jotka perustuu oletuksiin että ihminen haluaisi ympärilleen postin palvelut, diversiteettiä tai lähijunan.
Summana: suomalaiset ovat tyytyväisimpiä omakotitalossa pienessä kunnassa tai maaseudulla ja vähiten tyytyväisiä kerrostalossa suuressa kaupungissa. Muuttohalukkuus on korkein kaupunkilaisnaisilla. Nämä ovat keskiarvoja, sinä siellä, joka luet tätä, voit silti olla tyytyväinen kerrostaloyksiössä ja muistaa vihanneesi lapsuuden kotia maalla, se on ihan yhtä validi mielipide riippumatta vallitsevasta mielipiteestä. Jokainen tekee oman elämänsä ratkaisut itse, mahdollisuuksiensa rajoissa.
Tottakai ihmiset asuis mielummin väljemmin, mutta työ menee silti suurimmalla osalla sen edelle, että muuttaisi jonnekkin työttömäksi. En itse ainakaan olisi tyytyväinen elämääni, vaikka asuisin missä kartanossa, jos ei olisi työpaikkaa. Olen tyytyväisempi kerrostalossa työllisenä, kuin isossa talossa työttömänä. Eikä se kysely oikein ota tätä huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut jutun miehen muutamaan otteeseen työn puitteissa. Todella mukava ja lämmin ihminen. Luulisi pitkälle miehelle olleen ottajia, koska on kuitenkin sosiaalinen ja fiksu. Kuhmo on kyllä aika iso turn off.
Minä olen se, joka jo aiemmin kertoi, että voisin kiinnostua hänestä.
Minulle kylläkin se vantaa, missä hän ilmeisesti asuu, on turn off. Ihan ehdoton ei, että koskaan viettäisin aikaani Vantaalla.
Asun pohjois-pohjanmaalla, joten Kuhmo olisi suht lähelläkin.
Minulla on jopa pieni lapsi. Enempää lapsia tuskin enää ikäni puolesta saisin
Tuskin se lapsesi haluaa sinne korpeen venäjän rajalle pois kaikesta?
Miksi ei haluaisi?
Hän on vielä pieni.
Olen vastaavassa paikassa asunutkin, ja siellä kyllä asui lapsiakin. Kuhmo on edelleen kaupunki, ja siellä asuu kaikenlaisia ihmisiä
Minä itse kuulun myös niihin, jotka eivät ihan aidosti kaipaa sosiaalista elämää. Mulle riittää jutustelut kaupassa ja töissä (minä jopa työllistyisin tuolla todennäköisesti heti)
Ja ystäviin yhteydenpito somessa. Harrastuksetkin on sellaisia kotona tehtäviä.
Itse mietin lasten kanssa sitäkin pystyvätkö opiskelemaan samassa kaupungissa. Asun nyt Turussa ja on hyvät mahdollisuudet, että opiskelupaikan saa täältä. Ei tietenkään varmaa. Joka tapauksessa, jos opiskelisikin toisella puolella Suomea, on myöhemmin mahdollista löytää töitä täältä ja palata takaisin. Asuimme ennen pienellä paikkakunnalla Pohjanmaalla ja siellä se olisi ollut käytännössä varmaa, että lapset muuttaa muualle jossain vaiheessa. On kiva kun on edes se mahdollisuus, että lapset pysyy lähellä.
Kun lapset muuttaa pois kotoa, niin ei heitä voi määrätä asumaan tietyllä paikkakunnalla.
Jos luet ihan ajatuksen kanssa, niin siitä ei ollut kysekään, vaan mahdollisuudesta että lapset itse valitsee jäädä kun on hyvät mahdollisuudet opiskella ja työpaikkoja.
En nähtävästi ole ainoa, kun tässä on jo kymmeniä sivuja miesulinaa ja valitusta siitä, ettei naiset suostu hyppäämään niiden pillin mukaan ja muuttamaan perähikiälle hakattavaksi ja työttömäksi.