HS: Mies hämmästelee, kun naiset eivät halua muuttaa korpeen
Jutussa Juha-Antti kertoo, miten haluaa asua Kuhmossa ja työ haukkaa liikaa aikaa. Onko ihme, että naista ei ole löytynyt? Kuka nainen haluaa miehen, jonka perässä pitäisi muuttaa korpeen ja mies vielä viettäisi suuren osan vuorokaudesta töissä?
Nämä miehet eivät ymmärrä, että naiselle ei ole kiva diili muuttaa miehen mieltymyksen vuoksi paikkaan x. On eri asia, jos mies haikailisi maalla asumista ja yhdessä etsittäisiin jostain päin Suomea se paikka, jossa molemmat haluavat asua. Mutta on ahdistavaa, jos asuinpaikka pitäisi valita vain toisen osapuolen mieltymysten vuoksi.
Kommentit (1246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Facessa näkyy sinkkuryhmiä, jotka siis näkyy kaikille vaikket niihin kuuluisikaan. AIna kun kun joku nainen postaa kuvansa, 10 peräkylän perttiä vastaa siihen että tule tänne mun luokse Kälviään/Nilsiään/Peräkylään/..
Kukaan ei ole valmis tulemaan naisen luo Turkuun/Tampereelle/Lahteen
Niin se Lahden nainen asuu vuokralla siellä neukkukuutiossaan. Mies sukutilallaan Nilsiässä. Ei tarvitse tarvitse olla raketti-insinööri tajutakseen kumman kannattaa muuttaa ja kummanko luokse.
Mieluummin elän yksin kaupungissa kuin muutan jonkun turon sukutilalle Nilsiään. Sinulla on harhainen käsitys maaseuturomantiikasta.
Meitä on runsaasti naisia jotka eivät suurin surminkaan halua asumaan kaupunkiin! Etenkin juuri Lahti olisi aivan painajainen.
Työnikin teen suureksi osaksi etänä mökiltä, vaikka asunto on maakuntakaupungin lähipitäjässä.
Mutta minulla on jo puoliso. En tiedä missä olisin muutenkaan tavannut jonkun kuhmolaisen. Sattumallakin on iso osa kohtaamisissa ja suhteiden syntymisessä.
Lahti voi olla painajainen jollekin mutta hyvä asuinpaikka toiselle. Olen asunut maalla ja kaupungissa, Suomessa ja ulkomailla, etelässä ja pohjoisessa ja aina palannut Lahteen vaikka se ei ole synnyin- ja kasvukaupunkini.
Nyt tulin uteliaaksi. Mitä vikaa Lahdessa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääh taas näitä juttuja, ei mitään tuoretta näkökulmaa. Haluaisin välillä lukea jutun siitä miten Helsingissä asuvat akateemiset miehet ajautuvat tahtomattaan lapsettomiksi.
Tässä oli tuoreena näkökulmana se että tuolla jäbällä on media-alan koulutus, mutta sori vaan, kun ulkoinen habitus on tuo, naista ei löydy vaikka hän asuisi keskellä Helsinkiä.
Yllätyt miten oaljon siisti vaatetus, parturi ja parranajo auttaa. Lippalakkimies on 🤮
Jotkut naiset kammoksuvat partaa. Syy on minulle epäselvä. Jotkut työkaverini pitivät erästä rehtoria epäluotettavana, koska tällä oli parta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääh taas näitä juttuja, ei mitään tuoretta näkökulmaa. Haluaisin välillä lukea jutun siitä miten Helsingissä asuvat akateemiset miehet ajautuvat tahtomattaan lapsettomiksi.
Tässä oli tuoreena näkökulmana se että tuolla jäbällä on media-alan koulutus, mutta sori vaan, kun ulkoinen habitus on tuo, naista ei löydy vaikka hän asuisi keskellä Helsinkiä.
Yllätyt miten oaljon siisti vaatetus, parturi ja parranajo auttaa. Lippalakkimies on 🤮
Kävin tuossa alkuviikosta lyhyellä työmatkalla pk-seudulla. Jumbossa kattelin ympärilleni ja tuli kyllä mieleen, että millähän perusteella nekin paksupersemammat kuvittelevat olevansa jotenkin parempia ihmisiä tai edes millään muotoa haluttavia.
Onpa taas kielenkäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kamala, kun joku Hesarin kommenttikentässä totesi: "Kuulostaa julmalta, mutta maaseudulla asuva, ylipainoinen ja kaljuuntuva mies on harvan naisen silmissä haluttava kumppani." Ihme, että Hesari on julkaissut moisen kommentin.
Ei ole kaunista, mutta se on totuus. Ja toisinaan totuus sattuu. Toivottavasti mies näkisi tuon kommentin ja tekisi ryhtiliikkeen oman elämänsä suhteen. Ihminen voi kokonaisvaltaisesti paremmin, kun hän hoitaa sekä fyysistä, että henkistä kuntoaan. Kaikki lähtee siitä, että voi itse hyvin - ja harva ylipainoinen voi oikeasti hyvin, vaikka saattaakin muuta väittää. Olisin itsekin toivonut, että silloin kun olin ylipainoinen, joku olisi sanonut minulle rehellisesti ja suoraan, että nyt pitää ruveta tekemään jotain - sen sijaan, että kyräilivät selän takana miten olen lihonut. Sitä ei ole kiva kuulla, mutta se on totuus - siltä voi itse paeta, vaikka katsoo peiliin, ja sen takia on hyvä, että joku sanoo asiat suoraan.
Ihmiset kuitenkin suurimmaksi osaksi viehättyvät ensiksi toisen ulkonäöstä. Se on se, mikä kiinnittää ensiksi huomion - sitten vasta aletaan katsoa, minkälaisia arvoja ja mielipiteitä toinen omaa. Ja kyllä niitä toisen huonojakin arvoja jätetään huomiotta, jos ulkonäkö miellyttää silmää. Mutta pääpointti on se, että jos itse voit hyvin, se toisten hyväksymisen hakeminen ei enää edes ole pääpointti elämässä, ja ei tarvitse siten itkeä, jos joku ei halua muuttaa jonnekin keskelle korpea. Täytyy osata miettiä, mitä pystyy itse tarjoamaan, eikä olettaa olevansa Jumalan lahja naisille samalla, kun makaa sohvalla ylipainoisena pieruverkkareissa eikä edes yritä kehittää itseään.
Nainen, joka huolehtii omasta terveydestään, harvemmin haluaa kumppanikseen sellaista miestä, joka viis veisaa omastaan ja on runsaasti ylipainoinen. Tällöin kyse ei ole pelkästään ulkonäöstä, vaan kyse on ihan arvomaailmaeroista ja kyse on ennen kaikkea henkisestä yhteensopivuudesta ja siitä, miten elämään asennoidutaan. Terveydestään huolehtivalle ihmiselle kyse on hyvästä olosta, itsekunnioituksesta ja halusta ottaa elämästä kaikki irti. Jos mies taas antaa itsensä repsahtaa täysin, se näyttää naisen silmissä siltä, että mies ei arvosta edellä mainittuja asioita, ja tällaiset asenne-erot luovat kuilua parisuhteessa.
Kun toinen arvostaa terveyttä ja toinen ei, se näkyy myös konkreettisesti joka ikinen päivä arjessa siinä, mitä syödään, miten liikutaan ja miten vapaa-aikaa vietetään. Yhteiset ruokaostokset, kokkaaminen ja päivällishetket muuttuvat helposti jatkuvaksi vääntämiseksi, jos ruokapöydässä kohtaavat täysin päinvastaiset periaatteet. Samalla tavalla ero näkyy siinä, lähteekö pariskunta yhdessä vapaapäivänä liikkumaan ja ulkoilemaan vai jääkö toinen sohvalle löhöämään.
Maalla on paljon runsaasti (hyöty)liikkuvia miehiä ja naisia, jotka eivät ole ihannemitoissa.
Omalla puolisollani tulee jo pelkästään työn puolesta yli 10'000 askelta päivässä (on akateemisella työuralla, emmekä ole maalaisia). Päälle koiriin ym harrastuksiin liittyvät päivittäiset ulkoiluharrastukset ja kuntosali. Silti hänellä on ylipainoa. Ikä tekee omansa, mutta vapaa-ajan viettämisen tai itsestään huolehtimisen suhteen ei tuollaisesta jutun kevyestä ylipainosta voi tehdä mitään päätelmiä. Sitä kertyy kilo vuodessa jo yhdestä ylimääräisestä voikkarista joka ilta.
Jos on kymmenittäin kiloa ylipainoa niin silloin on yksinkertaisesti joko syöty aivan liikaa tai liikuttu aivan liian vähän.
Geeniperimä vaikuttaa asiaan.
Maaseudun miehet on niin tyytyväisiä itseensä, kun ovat saaneet hankittua sen talon. Kuvitellaan, että se on joku sijoitus. Edelliseltä sukupolvelta on opittu, että talo pitää olla, mutta siihen ne elämän opit sitten jääkin. Jäkötetään siellä talossa, vaikka ei ole enää välttämättä työpaikkaakaan alueella. Elämä menee jotenkin nurinkuriseksi, eikä talo ole enää ihmistä varten, vaan ihminen on taloa varten ja koko elämä heitetään roskiin jonkun mörskän takia.
Ja ei, ei se talo tee vaikutusta naiseen ja toimi jonain houkuttimena. Naiset asuu paikoissa, joista pääsee helposti töihin ja joiden lähellä ylipäätään on töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kamala, kun joku Hesarin kommenttikentässä totesi: "Kuulostaa julmalta, mutta maaseudulla asuva, ylipainoinen ja kaljuuntuva mies on harvan naisen silmissä haluttava kumppani." Ihme, että Hesari on julkaissut moisen kommentin.
Ei ole kaunista, mutta se on totuus. Ja toisinaan totuus sattuu. Toivottavasti mies näkisi tuon kommentin ja tekisi ryhtiliikkeen oman elämänsä suhteen. Ihminen voi kokonaisvaltaisesti paremmin, kun hän hoitaa sekä fyysistä, että henkistä kuntoaan. Kaikki lähtee siitä, että voi itse hyvin - ja harva ylipainoinen voi oikeasti hyvin, vaikka saattaakin muuta väittää. Olisin itsekin toivonut, että silloin kun olin ylipainoinen, joku olisi sanonut minulle rehellisesti ja suoraan, että nyt pitää ruveta tekemään jotain - sen sijaan, että kyräilivät selän takana miten olen lihonut. Sitä ei ole kiva kuulla, mutta se on totuus - siltä voi itse paeta, vaikka katsoo peiliin, ja sen takia on hyvä, että joku sanoo asiat suoraan.
Ihmiset kuitenkin suurimmaksi osaksi viehättyvät ensiksi toisen ulkonäöstä. Se on se, mikä kiinnittää ensiksi huomion - sitten vasta aletaan katsoa, minkälaisia arvoja ja mielipiteitä toinen omaa. Ja kyllä niitä toisen huonojakin arvoja jätetään huomiotta, jos ulkonäkö miellyttää silmää. Mutta pääpointti on se, että jos itse voit hyvin, se toisten hyväksymisen hakeminen ei enää edes ole pääpointti elämässä, ja ei tarvitse siten itkeä, jos joku ei halua muuttaa jonnekin keskelle korpea. Täytyy osata miettiä, mitä pystyy itse tarjoamaan, eikä olettaa olevansa Jumalan lahja naisille samalla, kun makaa sohvalla ylipainoisena pieruverkkareissa eikä edes yritä kehittää itseään.
Nainen, joka huolehtii omasta terveydestään, harvemmin haluaa kumppanikseen sellaista miestä, joka viis veisaa omastaan ja on runsaasti ylipainoinen. Tällöin kyse ei ole pelkästään ulkonäöstä, vaan kyse on ihan arvomaailmaeroista ja kyse on ennen kaikkea henkisestä yhteensopivuudesta ja siitä, miten elämään asennoidutaan. Terveydestään huolehtivalle ihmiselle kyse on hyvästä olosta, itsekunnioituksesta ja halusta ottaa elämästä kaikki irti. Jos mies taas antaa itsensä repsahtaa täysin, se näyttää naisen silmissä siltä, että mies ei arvosta edellä mainittuja asioita, ja tällaiset asenne-erot luovat kuilua parisuhteessa.
Kun toinen arvostaa terveyttä ja toinen ei, se näkyy myös konkreettisesti joka ikinen päivä arjessa siinä, mitä syödään, miten liikutaan ja miten vapaa-aikaa vietetään. Yhteiset ruokaostokset, kokkaaminen ja päivällishetket muuttuvat helposti jatkuvaksi vääntämiseksi, jos ruokapöydässä kohtaavat täysin päinvastaiset periaatteet. Samalla tavalla ero näkyy siinä, lähteekö pariskunta yhdessä vapaapäivänä liikkumaan ja ulkoilemaan vai jääkö toinen sohvalle löhöämään.
Maalla on paljon runsaasti (hyöty)liikkuvia miehiä ja naisia, jotka eivät ole ihannemitoissa.
Omalla puolisollani tulee jo pelkästään työn puolesta yli 10'000 askelta päivässä (on akateemisella työuralla, emmekä ole maalaisia). Päälle koiriin ym harrastuksiin liittyvät päivittäiset ulkoiluharrastukset ja kuntosali. Silti hänellä on ylipainoa. Ikä tekee omansa, mutta vapaa-ajan viettämisen tai itsestään huolehtimisen suhteen ei tuollaisesta jutun kevyestä ylipainosta voi tehdä mitään päätelmiä. Sitä kertyy kilo vuodessa jo yhdestä ylimääräisestä voikkarista joka ilta.
Jos on kymmenittäin kiloa ylipainoa niin silloin on yksinkertaisesti joko syöty aivan liikaa tai liikuttu aivan liian vähän.
Geeniperimä vaikuttaa asiaan.
Voi jonkin verran vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti kroppa varastoi energiaa, mutta ei energiaa synny tyhjästä ja rasvakerros on varastoitunutta energiaa. Laihduttaminen on vaikeaa, mutta ei nyt aleta huijaamaan itseä millään geenit ne vaan lihottaa-jutuilla. Rehellinen pitää olla itselle, jos yrittää laihduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupungistuminen on megatrendi. Pienen ihmisen ei ole helppoa taistella megatrendejä vastaan.
Ennen maanviljelys tarvitsi ihmisiä pelloille. Kun teollistuminen alkoi ihmiset tarvittiin kaupunkeihin.
Tekniikan kehittyessä ja työelämän pirstaloituessa emme ole pakotettuja asumaan kaupungeissa. Toki siellä asumisesta on omat hyvät ja huonot puolensa.
Jos teet etätöitä Töölössä, niin työn takia ei tarvitse asua Töölössä. Töölössä asuminen tuo ihmiselle jotain muuta lisäarvoa. Sosiaaliset kontakti, harrastukset joita voit harrastaa vain Töölössä jne.
Joillekkin lisäarvoa elämään voi tuoda etätyöt jossain muualla.
On erityisen pääkaupunkiseutulainen ilmiö, etteivät ihmiset koe oikein mahdollisenakaan asua missään muualla. Syystä tai kolmannesta ei ole ollut tarvetta, eikä lähipiirissäkään ole usein ketään kuka olisi joskus asunut jossain muualla.
Itse olen neljäänkymppiin mennessä asunut kolmessa eri kaupungissa ja kahdella pienellä paikkakunnalla Suomessa, sekä kahdessa eri kaupungissa EU ulkopuolella. Tunnen vain vähän ihmisiä, jotka olisivat aina asuneet samassa kaupungissa, lähinnä vanhempaa polvea. Ihan luonnollinen asia minun piireissäni. Aika hyvin on itsestään vuosien varsilla oppinut mitä ympärilleen kaipaa, mitä arvostaa, mitä tarvitsee, ja mitä haluaa välttää.
Höpsis. Pk-seudulla nimenomaan on paljon ihmisiä jotka ovat asuneet useissa paikoissa. Maalla yhdessä paikassa pysyminen on yleisempää.
Juuri näin. Itsekin Helsingissä syntyneenä olen asunut elämäni aikana neljällä eri paikkakunnalla Suomessa ja Suomen lisäksi kolmessa eri maassa kolmella eri mantereella. Ja lopulta päädyin takaisin Suomeen ja Helsinkiin nyt asun linnuntietä n. 6 km päässä sieltä jossa synnyin - aikamoinen lenkki tuli tehtyä
Olisi hassua että joku tulisi nyt pätemään minulle, että "te pääkaupunkilaiset ette koskaan koe mahdollisuutena asua missään muualla" 😂
Sehän olisikin vallan hassua. sen sijaan niin voi varmaan huoletta todeta niille lukuisille kirjoittajille jotka sekä tällä palstalla että hesarissa usein kirjoitavat, että ovat asuneet koko elämänsä "stadissa" eivätkä tule koskaan muuttamaan mihinkään. Osa jopa kertoo ylpeänä, ettei ole koskaan käynyt Suomessa Uudenmaan ulkopuolella. Äkkipoika saattaisi kuvitella että tuossa on kyse jonkinlaisesta periaatteesta enemmän kuin tietopohjaisista valinnoista.
Äkkipojan kannattaa käyttää aivojaan, eikä uskoa kaikkea mitä netissä näkee.
Mutta toisaalta, tosi on, jos asuu Helsingissä, täällä on lähellä maaseutua, kaupunkia ja lähiötä sekä erämaata ja saaristoa. Ja silti palvelut lähellä. Mikäs täällä on asustella :D
Heh :D Missä teillä on erämaata?
Joka kerran kun köyhyydestä valitteleville esitetään vaihtoehtona marjojen keruuta myyntiin (niitä kannattaa tulla keräämään yli 4000 kilometrin päästä lentokoneella), kuulen, ettei pääkaupunkiseudulla ole metsää, marjoja tai julkista liikennettä, jolla pääsisi mihinkään missä on metsää tai marjoja.
Oma lapsi muuten keräsi korvasieniä aikoinaan satasen parin verran joka kevät, tatteja saman verran ja lakkaa parina kesänä yli 300 eurolla..
Erämaita eli luonnotilassa säilyneitä vanhoja metsiä tai muita alueita ovat Haltialan aarniometsä, Keskuspuisto (Niskalan alue), Sipoonkorven kansallispuisto, Uutelan luontopolut (Vuosaari) ja Vartiosaari. Sekä onhan Helsingin lähellä Espoossa Nuuksio ja Kirkkonummella Meikkokin.
Lisäksi Helsingissä on 80 luonnonsuojelualuetta.
Ok, ja niihin ei ole sitten pitkä matka, mutta lentualta on niin kauhean pitkä matka kauppaan 😉
Pääkaupunkiseutu sopii luonnonläheistä elämää arvostavalle.
Asun Vantaalla. Mulla on luonnosuojelualueelle alle kilometri. Edelliseltä asunnolta oli alle puoli kilometriä. Kun asuin Helsingissä, luonnonsuojelualueen rajalle oli alle 1,5 kilometriä.
Totta, kaupunkien lähellä on usein laajoja luonnonsuojelualueita, joissa on oikeaa vanhaa metsää. Se on enemmän luontoa kuin ne puupellot ja avohakkuualueet, joita suurin osa suomalaisesta ns. metsästä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sieltä miehen kuvailemalta Lentuan kylältä on 1,5 tuntia Kajaaniin, jos tarvitsee lähteä isommille ostoksille, sairaalaan jne. Melkoinen matka suuntaansa.
Joo, lyhyempi matka Venäjän puolelle
HIViä hakemaan. Todella ihania junttimiehiä.
Se tarttuu melkeinpä vaan peräreiästä. siks homot loi sen pandemian
Mitä tuollainen 10-vuotiaan tasoinen helvetin tyhmä tekee ketjussa?
Itäsuomalaismiesten Venäjältä hakema HIV-epidemia on tosiasia.
Tuo viimeinen toteamus on totta. Silloin, kun ennen sotaa käytiin naapurimaassa lomilla ja sieltä käytiin Suomessa, oli uutisia, että viisi-kuusikymppiset suomalaismiehet olivat saaneet HIV-tartunnan rajan itäpuolella. Kun heillä alkoi olla sairastelua ja oireilua, lääkärissä ei osattu epäillä sellaista sairautta. Lääkärit olivat niin nuoria, etteivät ymmärtäneet "vanhojen ihmisten" harrastavan intiimiä kanssakäymistä. Tästä syystä viruksen estohoidon aloitus viivästyi monien potilaiden kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Maaseudun miehet on niin tyytyväisiä itseensä, kun ovat saaneet hankittua sen talon. Kuvitellaan, että se on joku sijoitus. Edelliseltä sukupolvelta on opittu, että talo pitää olla, mutta siihen ne elämän opit sitten jääkin. Jäkötetään siellä talossa, vaikka ei ole enää välttämättä työpaikkaakaan alueella. Elämä menee jotenkin nurinkuriseksi, eikä talo ole enää ihmistä varten, vaan ihminen on taloa varten ja koko elämä heitetään roskiin jonkun mörskän takia.
Ja ei, ei se talo tee vaikutusta naiseen ja toimi jonain houkuttimena. Naiset asuu paikoissa, joista pääsee helposti töihin ja joiden lähellä ylipäätään on töitä.
Tässäpä on hyvin kiteytetty suomalainen tyhmyys. Talo pitää olla, vaikka se olisi taloudellinen ja elämänlaadullinen katastrofi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kamala, kun joku Hesarin kommenttikentässä totesi: "Kuulostaa julmalta, mutta maaseudulla asuva, ylipainoinen ja kaljuuntuva mies on harvan naisen silmissä haluttava kumppani." Ihme, että Hesari on julkaissut moisen kommentin.
Ja mitä sitten? Miehet vinkuu insta-missiä, joten eikö naisella saa olla mitään mieltymyksiä?
Tuokin äijä varmaan näytti ihan ok:lta 20-vuotiaana, jolloin normaalit pojat jo seurustelivat.
Nyt hän on rupsahtanut, jämähtänyt ukko.
Hän on ihan tavallisen näköinen ikäisekseen. Jos etsii ikäistään naista, ei hänen ulkonäkönsä ole mikään ongelma
48-vuotiaan naisen kanssa ei tehdä enää lapsia. Parikymppisille naisille taas lähes viisikymppinen mies on ikäloppu.
Pysyvään suhteeseen ikäloppu, kyllä. Nuori nainen osaa ajatella eteenpäin eikä näe houkuttelevana ajatusta olla vanhuksen omaishoitaja, kun itse tulee keski-ikäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ymmärrä parisuhteen dynamiikkaa: Naiset muuttavat rahan perässä. Jos rahaa on tarpeeksi, naiset muuttavat vaikka kuusenberseeseen. Tai siis toisinsanoen kun naiset ovat berseauki eikä sossutukia ole.
Miksi sitten rikkaat aikamiespojat metsähehtaariensa keskellä ovat vieläkin yksin?
Naiset eivät ole tajunneet, että nuo suoraan Tokmannilta pukeutuvat miehet ovat havupuumiljonäärejä. Monella on reikä sukassa, mutta pinkka kunnossa.
Ei kai Tokmannin vaatteissa ole mitään vikaa. Tavallisia rehtejä perusvaatteita, hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät ymmärrä parisuhteen dynamiikkaa: Naiset muuttavat rahan perässä. Jos rahaa on tarpeeksi, naiset muuttavat vaikka kuusenberseeseen. Tai siis toisinsanoen kun naiset ovat berseauki eikä sossutukia ole.
Miksi sitten rikkaat aikamiespojat metsähehtaariensa keskellä ovat vieläkin yksin?
Naiset eivät ole tajunneet, että nuo suoraan Tokmannilta pukeutuvat miehet ovat havupuumiljonäärejä. Monella on reikä sukassa, mutta pinkka kunnossa.
Ei kai Tokmannin vaatteissa ole mitään vikaa. Tavallisia rehtejä perusvaatteita, hyvänen aika.
Laaduttomia, rumia, eivät istu juuri kenellekään ja näyttävät halvoilta kilometrin päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin jutun Hesarista aamulla. Minulle tuli kyllä erilainen käsitys mitä aloituksen tekijälle. Mielestäni haastateltava hyvin avoimesti totesi, että parisuhteet epäonnistuivat hänen oman käytöksensä (= tarve päästä Kuhmoon) vuoksi. Ei siis syytellyt ketään, vaan totesi omat valintansa aiheuttaneen nykyisen tilanteensa.
Sama juttu, ja on tämä tässä ketjussa mainittu jo useampaan kertaan, mutta ihan hyvä, että nostit taas esiin. Ihan fiksun oloinen tyyppi. Tiedostaa omat esteensä parisuhteen muodostamiseen, eikä syyllistä.
On mitä on, mutta pahoillaan siitä, että samanhenkistä ihmistä ei löytänyt.
TÄMÄ. Miehen pisteet nousi heti, kun ei lähtenyt syyttämään naisia tai vaatimaan jotain KELA *illua, kuten joku incel muutama vuosi sitten itki.
Eiköhän joku nainen tämän lehtijutun jälkeen ole jo halukas muuttamaan Kuhmoon!
Joku tässä ketjussa jo kertoi kiinnostuneensa hänestä. Ehkä Hesarilta voisi saada yhteystiedot?
Kyseinen mies itse asiassa on aina kaivannut johonkin, missä ei ole sillä hetkellä. Vähän sellainen tunne tuosta tulee. Se karkottaa naisia tehokkaasti. He tietävät jäävänsä ulkopuolelle kumppaniehdokkaan maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ääh taas näitä juttuja, ei mitään tuoretta näkökulmaa. Haluaisin välillä lukea jutun siitä miten Helsingissä asuvat akateemiset miehet ajautuvat tahtomattaan lapsettomiksi.
Tässä oli tuoreena näkökulmana se että tuolla jäbällä on media-alan koulutus, mutta sori vaan, kun ulkoinen habitus on tuo, naista ei löydy vaikka hän asuisi keskellä Helsinkiä.
Helsingissä hän on ennen asunutkin, mutta vietti kaikki vapaa-aikansa Kuhmossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut jutun miehen muutamaan otteeseen työn puitteissa. Todella mukava ja lämmin ihminen. Luulisi pitkälle miehelle olleen ottajia, koska on kuitenkin sosiaalinen ja fiksu. Kuhmo on kyllä aika iso turn off.
Minä olen se, joka jo aiemmin kertoi, että voisin kiinnostua hänestä.
Minulle kylläkin se vantaa, missä hän ilmeisesti asuu, on turn off. Ihan ehdoton ei, että koskaan viettäisin aikaani Vantaalla.
Asun pohjois-pohjanmaalla, joten Kuhmo olisi suht lähelläkin.
Minulla on jopa pieni lapsi. Enempää lapsia tuskin enää ikäni puolesta saisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut jutun miehen muutamaan otteeseen työn puitteissa. Todella mukava ja lämmin ihminen. Luulisi pitkälle miehelle olleen ottajia, koska on kuitenkin sosiaalinen ja fiksu. Kuhmo on kyllä aika iso turn off.
Minä olen se, joka jo aiemmin kertoi, että voisin kiinnostua hänestä.
Minulle kylläkin se vantaa, missä hän ilmeisesti asuu, on turn off. Ihan ehdoton ei, että koskaan viettäisin aikaani Vantaalla.
Asun pohjois-pohjanmaalla, joten Kuhmo olisi suht lähelläkin.
Minulla on jopa pieni lapsi. Enempää lapsia tuskin enää ikäni puolesta saisin
Tuskin se lapsesi haluaa sinne korpeen venäjän rajalle pois kaikesta?
Eikö nimenomaan mies ole se joka muuttaa rakkauden perässä? Jos ei nyt puhuta jostain sukutilan emännän hakureissusta, joka on asia erikseen. Muuten mies matkaa prinsessansa perässä vaikka maailman ääriin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ehkä muistaa sekin, että Hesarin jutussa henkilö ei niinkään haikaile kumppanin perään, vaan kertoo ajatusprosessistaan, missä on käynyt läpi sitä että tämän asian osalta elämä on mennyt näin.
Tuskin olisi tarvetta avautua lehdissä asiasta, ellei kuitenkin olisi jotain pientä toivetta siitä, että joku nainen kuitenkin vielä kiinnostuisi. Surutyötä toteutumattomista toiveista kun voi tehdä ihan itsekseenkin.
Ymmärrän hyvin, että lapseton ihminen haluaa miettiä ja prosessoida lapsettomuuden jossain vaiheessa elämäänsä. Jutun mies on keskustellut asiasta myös ystäviensä kanssa, ja kysynyt heitäkin mukaan dokumenttielokuvaan. Eivät ole kuitenkaan lähteneet. Aihe on minusta tärkeä ja mielenkiintoinen. Eikö ole ihan hyvä, että miehetkin miettivät tällaisia asioita?
Ketä kiinnostavat miesten vinkunat. Tuollaista perusitkijöitähän suurin osa miehistä on. Ei ihme että naiset viihtyvät paremin itsekseen kuin tuollaista kuuntelemassa.
Ensin valitetaan kun miehet ei puhu, eikä ole lapsirakkaitakaan. Sitten kun ne ovat, haluaisivat perheen ja puhuvat tunteista, ne onkin persuitkijöitä. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut jutun miehen muutamaan otteeseen työn puitteissa. Todella mukava ja lämmin ihminen. Luulisi pitkälle miehelle olleen ottajia, koska on kuitenkin sosiaalinen ja fiksu. Kuhmo on kyllä aika iso turn off.
Minä olen se, joka jo aiemmin kertoi, että voisin kiinnostua hänestä.
Minulle kylläkin se vantaa, missä hän ilmeisesti asuu, on turn off. Ihan ehdoton ei, että koskaan viettäisin aikaani Vantaalla.
Asun pohjois-pohjanmaalla, joten Kuhmo olisi suht lähelläkin.
Minulla on jopa pieni lapsi. Enempää lapsia tuskin enää ikäni puolesta saisin
Tuskin se lapsesi haluaa sinne korpeen venäjän rajalle pois kaikesta?
Miksi ei haluaisi?
Hän on vielä pieni.
Olen vastaavassa paikassa asunutkin, ja siellä kyllä asui lapsiakin. Kuhmo on edelleen kaupunki, ja siellä asuu kaikenlaisia ihmisiä
Minä itse kuulun myös niihin, jotka eivät ihan aidosti kaipaa sosiaalista elämää. Mulle riittää jutustelut kaupassa ja töissä (minä jopa työllistyisin tuolla todennäköisesti heti)
Ja ystäviin yhteydenpito somessa. Harrastuksetkin on sellaisia kotona tehtäviä.
Olen usein deittisovelluksissa jutellut oikein mukavien ja varteenotettavien miesten kanssa, jotka ovat asuneet jossain kaukana kaikesta omassa talossaan tai maatilallaan, josta ei ole mitään halua tai mahdollisuutta muuttaa muualle. Siihen ne jutut ovat kaatuneetkin jo ihan alkutekijöissään. En minä voisi kuvitella hylkääväni koko omaa elämääni ja uraani miehen takia. Koska sitä se tarkoittaisi jos haluaisi tällaisen ihmisen kanssa katsoa juttua pidemmälle. En toki edellyttäisi toisenkaan luopuvan elämästään, vaan joku kompromissiratkaisu pitäisi löytyä jossa molemmat joustaa. Tämän takia varmasti moni syrjäseutujen mies jää yksin. Kun on rakennettu omat talot ja torpat valmiiksi odottamaan että joku nainen muuttaa sinne emännäksi, mutta yhä harvempi nainen tänä päivänä on valmis tällaiseen.