Lue keskustelun säännöt.
En rakasta lapsiani
28.06.2026 |
Minulla on kaksi lasta, 19 v ja 15v. Kumpaakaan en halunnut. Elin silloin uskonyhteisössä jossa ei tullut kuuloonkaan olla hankkimatta lapsia. Olen kyllä aina hoitanut heidät hyvin ja päältäpäin näytän varmaan upealta äidiltä, mutta mitään tunnesidettä ei ole. Kivoja nuoria mutta siinäpä se. Vanhin asuu omillaan, nuorempi muuttaa vuoden päästä toiseen kaupunkiin lukioon.
Onneksi olin nuori kun nuorinkin syntyi niin elämä ei ole kokonaan mennyt ohi.
Lasken päiviä että nuorin muuttaa jonka jälkeen elämäni voi vihdoin alkaa.
En käsitä miten jotkut käyvät vuosia lapsettomuushoitoja, eivätkä ymmärrä että lapseton elämä on parasta. N38
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni teki itsemurhan. Jätti kirjeen jossa kertoi ettei hänellä ollut ketään koko maailmassa. Niin, näin hän koki. Viimeiset vuodet teki systemaattisesti asioita joilla sai pois ihmiset jotka hänestä välitti. Mm. estot laittoi kaikille ystävilleen, myös perheelleen. Vaihtoi puhelinnumeroa ei kertonut missä asui. Vanhemmat sai sitten tietää missä asui ja lähettivät paljon kirjeitä missä kertoivat kuinka hän on rakas heille ja sanoivat pidä itsestäsi huolta. Olisivat halunneet käydä ystäväni luona, kielsi.
Hänellä oli paljon ystäviä ja minä olin se pisimpään ollut ystävä joka myöskin "savustettiin" pois hänen elämästään. Luulen että teki tämän kaiken siitä syystä että oli helpompi lähteä kun on saanut meidät kaikki pois elämästään. Sain selville hänen uuden sosiaalisen median tilinsä jossa päivitti suht usein. En kommentoinut mitään koska en halunnut estoille (tein sitä aiemmin ja poisti tilit yms).
Masennus on kuolemaan johtava sairaus ja läheisillä ei ole välttämättä paljon tehtävissä. Vanhempien viimeinen kirje oli hänelle kolme päivää ennen kuolemaa jossa kertoivat kuinka tärkeä hän heille on. Suurinta osaa kirjeistä ei oltu avattu.
Kaikki tämä tekeekin itsemurhasurustamme niin kompleksisen. Kun rakkaus ei riitä eikä mikään riitä.
Voi vain kuvitella mitä sitten ap:n kaltaisen, lapsiaan rakastamattoman äidin lapset ajattelevat. Ap kuvittelee pystyvänsä larppaamaan hyvää äitiä, mutta kyllä lapset vaistoavat teeskentelyn.
Otetaanpa tähän esimerkkinä fyysinen sairaus: Syyllistätkö itseäsi jos lapsesi kuolee syöpään? Et. Koska sitä ei paranneta rakkaudella, kuten ei masennustakaan. Uskomatonta soopaa ja uhriutumista "kun mikään ei riitä"
Itsemurhaan kuollut oli sairas eikä vanhemmat ole mitään sellaisia jotka voi siitä parantaa. Eikä todellakaan sellaisia jotka pitäisi leikkiä marttyyriä kuolleen lapsen suhteen että kaikkeni yritin,voi jessus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli ap oli liittynyt vapaaehtoisesti johonkin "uskonyhteisöön", kertoo se aivan riittävästi hänestä.
Onneksi lapsensa pääsevät hänestä eroon.