Lue keskustelun säännöt.
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (2131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhemmat:
Syyllistää jatkuvasti käymään
Kun menemme, haukkuvat kaiken, tarjoavat ruokaa jota emme syö ja majoittavat olohuoneeseen jossa ei ole mitään rauhaa eli käynnin jälkeen on uupunut, nälkäinen ja henkisesti ruhjeilla
Ja sillä lähdön hetkellä alkaa jo uusi kinuaminen
Hyvin omituisra käytöstäMiksette mene hotelliin? Jos ei ahdas koti miellytä.
En tod jätä lapsia sinne ilman vanhempia.
No lapset tietysti kanssa hotelliin. Miksi ne pitäisi jättää mummolle? Kyllä mun lapset yöpyy lapsineen hotellissa kun käyvät. Sieltä saa pinnasängynkin.
Mikä järki on ajaa hornan tuuttiin yöpymään hotelliin??? Miksi me ei voida yöpyä esimerkiksi siellä aoppilan vierashuoneessa jonne on ovi?
En ymmär rä koko käynnin ideaa kun meitä vain haukutaan eikä selkeesti vieraanvaraisuutta ole tippaakaan?Poika panee ehdot. Vierashuoneeseen kunnon parisänky, pinnasänky, lasten sänkyjä tarpeellinen määrä ja esittää ruokatoiveen.
Miten isoja vierashuoneita ihmisillä oikein on? En ole mummi, mutta ei ainakaan minun vierashuoneeseeni mahdu kaikkea tuota. Vierashuoneethan ovat yleensä lasten entisiä huoneita ja ne on tarkoitettu yhden hengen sängylle.
Meillä mahtuu entisiin lastenhuoneisiin levitettävä laveri ja vielä on tilaa lastensängyllekin ja leluhyllyille. Ja niissä on omat kylpyhuoneet. Mutta parasta on erillinen vierastalo, jossa on oma pieni keittiö, sauna ja kylpyhuone.
Ohiksena tähän, mutta palstalla on ollut vaikka kuinka paljon keskusteluja, joissa on valitettu sitä kuinka vanhemmat eivät ole muuttaneet asumaan pieniin asuntoihin vaan jatkaneet asumista omakotitalossa. Ilmeisesti sinne kerrostslokaksioon ei saa kuitenkaan muuttaa ennen kuin lastenlapset ovat aikuisia.
Ei ole. Keksit. On kyllä valitettu siitä että ruuhkavuosia eläviä lapsia kuormitetaan talon hoidolla kohtuuttomasti.
Ei vaan on valitettu siitä, että tulee vanha omakotitalo perintönä. Se pitäisi myydä ajoissa ja jakaa rahat lapsille, itse muuttaa vuokralle. Mitään kiinteää ei saisi jäädä perinnöksi, kun se on niin kauhean vaivalloista perillisille.
Ajattelen täysin samoin.
Olen viisikymppinen ja minulla on ollut valtava työ omien vanhempieni kuolinpesien kanssa. Tämän vuoksi yritän kaikin tavoin saada omille lapsilleni "helpomman elämän" kuolemani jälkeen. Mahdollisimman vähän kiinteää omaisuutta, osakesijoitukset, tiliraha, jne. olisi paras.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tuollaista täällä vaadittu. Taas pääsi sisältö elää.
Siinä vaiheessa pitää osata kyllä tehdä jotain kun
- ei ole voimia hoitaa taloa
- ei ole rahaa hoitaa taloa
- talo on paikassa, josta ei pääse omin voimin kauppaan, lääkäriin jne,
Meillä oli kaikki nämä ongelmat appivanhempien asumisen kanssa.
Ihan helvetin kuormittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan itse omasta lapsuudestani, kun mummilaan mentiin, oli se parasta ja parhaimmat muistot tulevat sieltä!
Tottakai joku roti pitää olla mutta ihan jo lapsena tuntui melkein kuin lomalta, kun pääsi mummin luokse. Vähän letkeämpi meno, ei väkinäistä suorittamista päivästä toiseen. Toki aamu- ja iltapesut olivat sitten rutiinia.
Pystyin oikein tuntemaan olevani rakastettu mummin luona. Jotain pikku kivaa oli usein yllätyksenä. Ja ai että niitä mummin maistuvia ruokia! Aivan perusruokaa mutta kun oltiin touhuttu paljon, niin ruokakin maistui hyvin.
Minusta oli ihanaa, että nyt jo aikuiset lapsenikin ovat saaneet myös kokea sen mummin täyden läsnäolon ja rakkauden. Mummit ovat parhaita juuri niine omine tapoineen ja murteineen.
Lisäksi kannustan, että lapset saavat nähdä muunlaistakin elämäntyyliä, kuin vain sitä omaa kotirutiinia.
Ei tässä pilalle olla menty, eivätkä myöskään omat lapseni mumminsa hoivissa.
Nykyaika tuntuu olevan pelkkää sääntöä ja rutiinia. Missä elämisen ilo?
Sama täällä ja onneksi mun lapsen lapset saavat olla vapaasti mummolassa. Ihanaa kun lapsi kauloo ja halii mummiaan, mummi rakas. Juu, ja minä toimin niinkuin olen oppinut enkä kysele lupaa saako antaa jätskiä jälkiruoaksi tms. Ei heillä kyllä allergioitakaan ole.
Kummalliseksi valtataisteluksi mennyt monet asiat!
" lapsi kauloo mummia" ??. Mitä sönkötystä tuo on? Oletko joku pedari sen lisäksi että olet narsisti. Kuole pois pian.
Onpas taas aikuismaista kommentointia.
Ihan samaa mietin, kun luin kommentin. Miksi pitää mitään kommentoida, jos sitä ei voi asiallisesti vastata.
Miksei voi asiallisesti kirjoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Tämä elämä on "taiteilua" miniän ja anopin välillä. On oltava varpaillaan mitä sanoo ja tekee, ettei toinen suutu tai loukkaannu ja sen jälkeen en saa hoitaa lapsenlastani. Lapsi kysyi minulta kuolemasta, johon selitin mielestäni todenperäisesti ja mukavasti, mitä se tarkoittaa. Lapsenlapseni äiti laittoi muutaman päivän jälkeen vihaisen viestin, että haluaa itse puhua lapsen kanssa kuolemasta ja minä sitä en saa tehdä. Olin kyllä aivan ymmälläni ja ihmeissäni.
Tottakai jos lapsi asiasta kysyy niin siitä keskustellaan ja asia selitetään. Lapsen tasaisesti tietenkin. Enemmän se jättää lapselle epävarmuutta, jos aihetta vältellään ja sanotaan kysy äidiltä. Toimit aivan oikein!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä elämä on "taiteilua" miniän ja anopin välillä. On oltava varpaillaan mitä sanoo ja tekee, ettei toinen suutu tai loukkaannu ja sen jälkeen en saa hoitaa lapsenlastani. Lapsi kysyi minulta kuolemasta, johon selitin mielestäni todenperäisesti ja mukavasti, mitä se tarkoittaa. Lapsenlapseni äiti laittoi muutaman päivän jälkeen vihaisen viestin, että haluaa itse puhua lapsen kanssa kuolemasta ja minä sitä en saa tehdä. Olin kyllä aivan ymmälläni ja ihmeissäni.
Täh? Kenen se lapsi on? Vanhempi määrää. Siinä mitään tasapainoilua ole. Ja taisit höpöttää jotain höpöhöpö jumaljuttuja. Hyi.
Toimitatko itse mummoille listan asioista, joista he eivät saa lasten kanssa keskustella ja mitä mummot saavat siinä tilanteessa lapselle sanoa? Pitääkö tuijottaa mykkänä vai sanoa, että kysy tästä äidiltäsi, mutta älä missään nimessä isältäsi.
Jokainen idioottikin tajuaa, että mitään uskovaishorinoita ei toisen lapselle mennä sössöttelemään.
Eihän tuossa kukaan uskonnosta ole puhunut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä elämä on "taiteilua" miniän ja anopin välillä. On oltava varpaillaan mitä sanoo ja tekee, ettei toinen suutu tai loukkaannu ja sen jälkeen en saa hoitaa lapsenlastani. Lapsi kysyi minulta kuolemasta, johon selitin mielestäni todenperäisesti ja mukavasti, mitä se tarkoittaa. Lapsenlapseni äiti laittoi muutaman päivän jälkeen vihaisen viestin, että haluaa itse puhua lapsen kanssa kuolemasta ja minä sitä en saa tehdä. Olin kyllä aivan ymmälläni ja ihmeissäni.
Kerroit mukavasti, mitä kuolema on?
Mikä tuossa loppujen lopuksi on totuus?
Pidä vaan syyläinen nokkasi pois asioista, jotka eivät sinulle kuulu. Onko liian vaikea sanoa lapsenlapselle, että kuolema kuuluu aiheisiin, joista tulee jutella äidin ja isän kanssa?
Lapselle voi tuosta jäädä tunne, että mikä kuolemassa on niin pelottavaa ettei siitä mummon kanssa saa jutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä elämä on "taiteilua" miniän ja anopin välillä. On oltava varpaillaan mitä sanoo ja tekee, ettei toinen suutu tai loukkaannu ja sen jälkeen en saa hoitaa lapsenlastani. Lapsi kysyi minulta kuolemasta, johon selitin mielestäni todenperäisesti ja mukavasti, mitä se tarkoittaa. Lapsenlapseni äiti laittoi muutaman päivän jälkeen vihaisen viestin, että haluaa itse puhua lapsen kanssa kuolemasta ja minä sitä en saa tehdä. Olin kyllä aivan ymmälläni ja ihmeissäni.
Kerroit mukavasti, mitä kuolema on?
Mikä tuossa loppujen lopuksi on totuus?
Pidä vaan syyläinen nokkasi pois asioista, jotka eivät sinulle kuulu. Onko liian vaikea sanoa lapsenlapselle, että kuolema kuuluu aiheisiin, joista tulee jutella äidin ja isän kanssa?
Lapselle voi tuosta jäädä tunne, että mikä kuolemassa on niin pelottavaa ettei siitä mummon kanssa saa jutella.
Miksi ihmeessä jäisi? Eiköhän sen hullumummon horinat helvetistä yms. ole pelottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä elämä on "taiteilua" miniän ja anopin välillä. On oltava varpaillaan mitä sanoo ja tekee, ettei toinen suutu tai loukkaannu ja sen jälkeen en saa hoitaa lapsenlastani. Lapsi kysyi minulta kuolemasta, johon selitin mielestäni todenperäisesti ja mukavasti, mitä se tarkoittaa. Lapsenlapseni äiti laittoi muutaman päivän jälkeen vihaisen viestin, että haluaa itse puhua lapsen kanssa kuolemasta ja minä sitä en saa tehdä. Olin kyllä aivan ymmälläni ja ihmeissäni.
Täh? Kenen se lapsi on? Vanhempi määrää. Siinä mitään tasapainoilua ole. Ja taisit höpöttää jotain höpöhöpö jumaljuttuja. Hyi.
Toimitatko itse mummoille listan asioista, joista he eivät saa lasten kanssa keskustella ja mitä mummot saavat siinä tilanteessa lapselle sanoa? Pitääkö tuijottaa mykkänä vai sanoa, että kysy tästä äidiltäsi, mutta älä missään nimessä isältäsi.
Jokainen idioottikin tajuaa, että mitään uskovaishorinoita ei toisen lapselle mennä sössöttelemään.
Eihän tuossa kukaan uskonnosta ole puhunut mitään.
No mitä muuta joku höyrypää mummo voisi lapselle vanhemman selän takana sössöttää?
En oon lukenu näitä aiempia viestejä. Minun tytär on erittäin suojeleva omaa 1vuotiasta lastaan kohtaan, he käyvät kyllä paljon eri paikoissa, missä näkevät ihmisiä. Silti esikoinem vierastaa minua ja muitakin, vaikka näen 1kertaa viikossa. Minulle ei uskalla antaa lasta hoidettavaksi. Kun tätä on muutaman kerran kuullu, en enää ottaisikaan hoidettavaksi. Mielestäni tämä vierastaminen on outoa, itselläni oli neljä lasta eikä he noin vierastaneet. Tyttärenikin oli lapsena reipas ja iloinen ja on vieläkin. Lapsen isä ja isoisä ovat rauhallisia ja sisäänpäin kääntyneitä. Onkohan luonteeltaan tullut heihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä elämä on "taiteilua" miniän ja anopin välillä. On oltava varpaillaan mitä sanoo ja tekee, ettei toinen suutu tai loukkaannu ja sen jälkeen en saa hoitaa lapsenlastani. Lapsi kysyi minulta kuolemasta, johon selitin mielestäni todenperäisesti ja mukavasti, mitä se tarkoittaa. Lapsenlapseni äiti laittoi muutaman päivän jälkeen vihaisen viestin, että haluaa itse puhua lapsen kanssa kuolemasta ja minä sitä en saa tehdä. Olin kyllä aivan ymmälläni ja ihmeissäni.
Täh? Kenen se lapsi on? Vanhempi määrää. Siinä mitään tasapainoilua ole. Ja taisit höpöttää jotain höpöhöpö jumaljuttuja. Hyi.
Toimitatko itse mummoille listan asioista, joista he eivät saa lasten kanssa keskustella ja mitä mummot saavat siinä tilanteessa lapselle sanoa? Pitääkö tuijottaa mykkänä vai sanoa, että kysy tästä äidiltäsi, mutta älä missään nimessä isältäsi.
Jokainen idioottikin tajuaa, että mitään uskovaishorinoita ei toisen lapselle mennä sössöttelemään.
Eihän tuossa kukaan uskonnosta ole puhunut mitään.
No mitä muuta joku höyrypää mummo voisi lapselle vanhemman selän takana sössöttää?
Omituista ajatella, että joku kuusi-seitsemänkymppinen mummo olisi yhtään uskonnollisempi kuin lasten vanhemmat. Itse asiassa nuoremmat ovat usein konservatiisempiä. Täällä joidenkin käsitys mummoista pohjautuu 50-luvulla tehtyihin elokuviin, joiden mummot olivat 1800-luvulla syntyneitä.
Koko kirjoituksesta paistoi uskovainen typeryys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oon lukenu näitä aiempia viestejä. Minun tytär on erittäin suojeleva omaa 1vuotiasta lastaan kohtaan, he käyvät kyllä paljon eri paikoissa, missä näkevät ihmisiä. Silti esikoinem vierastaa minua ja muitakin, vaikka näen 1kertaa viikossa. Minulle ei uskalla antaa lasta hoidettavaksi. Kun tätä on muutaman kerran kuullu, en enää ottaisikaan hoidettavaksi. Mielestäni tämä vierastaminen on outoa, itselläni oli neljä lasta eikä he noin vierastaneet. Tyttärenikin oli lapsena reipas ja iloinen ja on vieläkin. Lapsen isä ja isoisä ovat rauhallisia ja sisäänpäin kääntyneitä. Onkohan luonteeltaan tullut heihin.
Vierastaminen on täysin normaali kehitysvaihe tuossa iässä. Jos sun neljällä lapsellasi ei sitä ole ollut, se tarkoittaa, että sinulla on kiintymyssuhteessa ongelmia. He on ns. sosiaalisesti valikoimattomia. En paljon kehuisi piirteestä, joka yleensä näkyy lastenkotiin hylätyissä lapsissa.
Vierastaminen ja siihen liittyvä eroahdistus ovat yksivuotiaalla täysin luonnollisia, ja kehitysvaihe on usein voimakkaimmillaan juuri 12-15 kuukauden iässä. Se kertoo lapsen sosiaalisesta ja kognitiivisesta kehityksestä sekä siitä, että lapsi on muodostanut turvallisen kiintymyssuhteen vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oon lukenu näitä aiempia viestejä. Minun tytär on erittäin suojeleva omaa 1vuotiasta lastaan kohtaan, he käyvät kyllä paljon eri paikoissa, missä näkevät ihmisiä. Silti esikoinem vierastaa minua ja muitakin, vaikka näen 1kertaa viikossa. Minulle ei uskalla antaa lasta hoidettavaksi. Kun tätä on muutaman kerran kuullu, en enää ottaisikaan hoidettavaksi. Mielestäni tämä vierastaminen on outoa, itselläni oli neljä lasta eikä he noin vierastaneet. Tyttärenikin oli lapsena reipas ja iloinen ja on vieläkin. Lapsen isä ja isoisä ovat rauhallisia ja sisäänpäin kääntyneitä. Onkohan luonteeltaan tullut heihin.
Vierastaminen on täysin normaali kehitysvaihe tuossa iässä. Jos sun neljällä lapsellasi ei sitä ole ollut, se tarkoittaa, että sinulla on kiintymyssuhteessa ongelmia. He on ns. sosiaalisesti valikoimattomia. En paljon kehuisi piirteestä, joka yleensä näkyy lastenkotiin hylätyissä lapsissa.
Arvasin jo tämän kommentin. Ei se vaan ihan noin mene. Suurin osa lapsista ei kuitenkaan noin vierasta. Ja se on ihan ok.
Sosiaalisesti valikoimaton (usein myös sosiaalisesti estoton) tarkoittaa sitä, ettei henkilö tee luontevaa eroa tuttujen läheisten ja täysin vieraiden ihmisten välillä. Hän saattaa käyttäytyä heti ensitapaamisella poikkeuksellisen tuttavallisesti ja kiintyä tai hakeutua kenen tahansa ohikulkijan seuraan. [1, 2, 3, 4]
Sosiaalisesti valikoimaton (usein myös sosiaalisesti estoton) tarkoittaa sitä, ettei henkilö tee luontevaa eroa tuttujen läheisten ja täysin vieraiden ihmisten välillä. Hän saattaa käyttäytyä heti ensitapaamisella poikkeuksellisen tuttavallisesti ja kiintyä tai hakeutua kenen tahansa ohikulkijan seuraan. [1, 2, 3, 4]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oon lukenu näitä aiempia viestejä. Minun tytär on erittäin suojeleva omaa 1vuotiasta lastaan kohtaan, he käyvät kyllä paljon eri paikoissa, missä näkevät ihmisiä. Silti esikoinem vierastaa minua ja muitakin, vaikka näen 1kertaa viikossa. Minulle ei uskalla antaa lasta hoidettavaksi. Kun tätä on muutaman kerran kuullu, en enää ottaisikaan hoidettavaksi. Mielestäni tämä vierastaminen on outoa, itselläni oli neljä lasta eikä he noin vierastaneet. Tyttärenikin oli lapsena reipas ja iloinen ja on vieläkin. Lapsen isä ja isoisä ovat rauhallisia ja sisäänpäin kääntyneitä. Onkohan luonteeltaan tullut heihin.
Vierastaminen on täysin normaali kehitysvaihe tuossa iässä. Jos sun neljällä lapsellasi ei sitä ole ollut, se tarkoittaa, että sinulla on kiintymyssuhteessa ongelmia. He on ns. sosiaalisesti valikoimattomia. En paljon kehuisi piirteestä, joka yleensä näkyy lastenkotiin hylätyissä lapsissa.
Mutta kun tämä ongelma ei näy aikuisuudessa, ihan yhtä tasapainoisia ovat kuin muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti valikoimaton (usein myös sosiaalisesti estoton) tarkoittaa sitä, ettei henkilö tee luontevaa eroa tuttujen läheisten ja täysin vieraiden ihmisten välillä. Hän saattaa käyttäytyä heti ensitapaamisella poikkeuksellisen tuttavallisesti ja kiintyä tai hakeutua kenen tahansa ohikulkijan seuraan. [1, 2, 3, 4]
Sosiaalisesti valikoimaton (usein myös sosiaalisesti estoton) tarkoittaa sitä, ettei henkilö tee luontevaa eroa tuttujen läheisten ja täysin vieraiden ihmisten välillä. Hän saattaa käyttäytyä heti ensitapaamisella poikkeuksellisen tuttavallisesti ja kiintyä tai hakeutua kenen tahansa ohikulkijan seuraan. [1, 2, 3, 4]
Hah hah
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti valikoimaton (usein myös sosiaalisesti estoton) tarkoittaa sitä, ettei henkilö tee luontevaa eroa tuttujen läheisten ja täysin vieraiden ihmisten välillä. Hän saattaa käyttäytyä heti ensitapaamisella poikkeuksellisen tuttavallisesti ja kiintyä tai hakeutua kenen tahansa ohikulkijan seuraan. [1, 2, 3, 4]
Sosiaalisesti valikoimaton (usein myös sosiaalisesti estoton) tarkoittaa sitä, ettei henkilö tee luontevaa eroa tuttujen läheisten ja täysin vieraiden ihmisten välillä. Hän saattaa käyttäytyä heti ensitapaamisella poikkeuksellisen tuttavallisesti ja kiintyä tai hakeutua kenen tahansa ohikulkijan seuraan. [1, 2, 3, 4]
Hah hah
Höpötystä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oon lukenu näitä aiempia viestejä. Minun tytär on erittäin suojeleva omaa 1vuotiasta lastaan kohtaan, he käyvät kyllä paljon eri paikoissa, missä näkevät ihmisiä. Silti esikoinem vierastaa minua ja muitakin, vaikka näen 1kertaa viikossa. Minulle ei uskalla antaa lasta hoidettavaksi. Kun tätä on muutaman kerran kuullu, en enää ottaisikaan hoidettavaksi. Mielestäni tämä vierastaminen on outoa, itselläni oli neljä lasta eikä he noin vierastaneet. Tyttärenikin oli lapsena reipas ja iloinen ja on vieläkin. Lapsen isä ja isoisä ovat rauhallisia ja sisäänpäin kääntyneitä. Onkohan luonteeltaan tullut heihin.
Vierastaminen on täysin normaali kehitysvaihe tuossa iässä. Jos sun neljällä lapsellasi ei sitä ole ollut, se tarkoittaa, että sinulla on kiintymyssuhteessa ongelmia. He on ns. sosiaalisesti valikoimattomia. En paljon kehuisi piirteestä, joka yleensä näkyy lastenkotiin hylätyissä lapsissa.
Mutta kun tämä ongelma ei näy aikuisuudessa, ihan yhtä tasapainoisia ovat kuin muutkin.
Sinulla on silti KAIKKIEN LASTESI kanssa täysin vääränlainen kiintymyssuhde. Eihän se heidän tasapainottomuuttaan ole, vaan sinun kälyistä vanhemmuuttasi.
Ihan samaa mietin, kun luin kommentin. Miksi pitää mitään kommentoida, jos sitä ei voi asiallisesti vastata.