Lue keskustelun säännöt.
Saako mummi olla mummi omalla tavallaan?
Aamulehden maksumuurin takana olevan jutun mainoksessa tuo kysymys.
Montaa mummia varmaan stressaa kun on tarkat säännöt jopa miten pitää puhua ja sanoittaa, saati nukkuma-ajoista, päiväunista, mitä saa laittaa ruuaksi ( vaikkei allergioita), kuinka monta tuntia ulkoilla.
Itseä joskus harmitti kun alakouluikäisten kanssa lautapeli kesken ha äidiltä alkaa puhelinrinkutus 19.30. Nyt hampaanpesulle ja sitten mummi voi lujea 2 lukua peppi pitkätossua.
Mistä oikeesti loukkaannuin kun olin viikon ollut lasten kanssa ja äitinsä sanoi että nyt taas saa noilta murretta kitkeä viikon pois.
Kommentit (700)
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta tuli mieleen kaksi asiaa:
1) Mun äitillä oli ihana toimintatapa. Itsellään oli 4 lasta ja vuosikymmenten kokemus ala-asteen opettajana. Kun oma esikoiseni oli vanhempieni luona hoidossa, hän toisinaan soitti minulle käyttöohjeita: "Kyllähän minä tämän kanssa pärjään, mutta kun on kuitenkin sun tekemä, niin ajattelin kysyä, että miten ois paras toimia." Voi että teki hyvää tuoreen äidin itsetunnolle. Ymmärsin vasta kauan äitini kuoleman jälkeen (ja just tämäntyyppisiä keskusteluita lukiessani), kuinka fiksu äiti mulla oli.
2) Ehkä tärkeintä on se, että ei nai mammanpoikaa. Minä voin täysin luottaa siihen, että jos anoppi sanoo tai tekee jotain päätöntä, niin mieheni on täysin mun puolella. Eipä niitä tilanteita ole sitten tullutkaan kuin sen 1-2 kertaa, jolloin mieheni on tehty kahden kesken äidilleen täysin selväksi, että toimintavan on syytä muuttua. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia ja anopin kanssa hyvät välit. Tämä on myös tärkein ohje, jonka aion lapsilleni - niin tytöille kuin pojille (ja heidän puolisoilleen) - antaa: Olkaa aina puolisonne puolella, myös omia vanhempianne vastaan.
Vaikutat ihmiseltä joka et tohtisi omalle äidillesi sanoa vastaan. Anoppihan on se paha aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne anopit "kävelee yli". Teiniliitoissa?
Mun pojat oli kumpikin olleet itsenäisiä miehiä yli 10 vuotta kaukana lapsuuskodistaan kun avioituivat. Miksi ihmeessä olisin avioliiton jälkeen mennyt mestaroimaan heidän kotiinsa.
Vaimojen äitien hommaa, tosin hekin asuvat kaukana.
Kaikki eivät nai kotikylästä sitä heinosen aaretin tyttären pojan tytärtä. Ja se aarettihan oli laisensa.
No juurikin tuolla uhmiskäytöksellä. Mikään sovittu ei päde, mitään rajoja ei kunnioita, kaikkeen sekaantuu.
Sinä se jaksat tätä kysellä joka ketjussa, koskaan et kuuntele vastauksia. Sekin on tyypillistä ylikävelyä. Ylimielinen sivuuttaminen.
Olet päättänyt että kaikki miesten äidit ovat sinua vastaan tässä maailmassa.
Onko teillä peiliä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mummelikin pääsee helpommalla, kun säilyttää lasten aikataulun pääpiirteittäin samana. Kyllä ne lapsen vanhemmat lapsensa tuntevat. Lapsen hyvinvointi on tärkeintä, eikö? Ei se, että mummeli saa toteuttaa itseään uhmaamalla ihan jokaista sääntöä.
Minä lopulta kieltäydyin antamasta tällaiselle uhmaaja-mummolle lastani hoitoon. Hän oli 2,5 vuotta kävellyt meidän/minun yli (ja jo ennen sitä vuosia, kun ei ollut vielä lapsiakaan). Uhmaaja-mummosta tuli martyyri-mummo. Poikansa oli täysin tossu äitinsä edessä, omatahto oli viety jo lapsena.
Onkohan meillä sama anoppi, joka käveli kaiken yli ja sitten ihmetteli kun lapset kiukutteli siellä ja olivat itkuisia kun ei esim. päiväunista välitetty vähääkään. Se oli tietysti meidän vanhempien syytä, huonosti kasvatettuja... just.
Oletko koskaan yrittänyt saada vierasta lasta nukkumaan just määräaikana? Ottakaa nyt vähän huomioon sekin kun viikoiksi lähetätte lapsenne mummoille.
Läheisen lapsenlapsen saa nukkumaan kyllä helpommin jos on vain yksi lapsi hoidettavana.
Se että lapsi roikkuu vanhemmissaan kotiin tultuaan kertol että kuitenkin niitä vanhempia on ollut ikävä vaikka mummoloissa pitää paljon olla. Kerrankin 6-vuotias sanoi että tahtoisin olla teillä kauan ( jakamaton huomio ja pelikaveri) mutta kotona alkoi itkemään ja roikkumaan vanhemmissaan. Hyvä ettei vanhemmat ruvenneet minua sättimään mitä olen tehnyt.
Se lapsen rytmi on juurikin sen lapsen eduksi laadittu. Ja samalla helpottaa aikuisen elämää.
Käsittämätöntä, että näin simppelistä ja selkeästä asiastakin pitää aikuisten ihmisten kanssa kinata. Se että tuollaisenkin laiminlyö tarkoituksella on merkki siitä, että lapsesta ei välitä pätkääkään, oli sitten sukua tai ei.
Jos lapsella on nukahtamisvaikeus kaikesta hellittelystä ja rauhoittelemisesta huolimatta vieraassa sängyssä kertoo vain sen ettei lapsen äiti kodkaan ole yrityänyt nukuttaa vierasta lasta.
Kun tässäkin keskustelussa lukemani mukaan vanhemmillakin on vaikeuksia saada lapsi illalla nukumaan.
Miten ihmeessä se vieras lapsi tähän liittyy????
Kyse on lapsen rytmistä. Jos se sekoaa esimerkiksi siellä mummolassa tai päivähoidossa, se nukahtamienn on kotonakin vaikeampaa.
Kun se vieras ihminen eli tässä tapauksesssa mummi pitää sen lapsen päivärytmin, myös hänen on helpompi saada se lapsi nukahtamaan, koska lapsi kokee olonsa turvalliseksi sen tutun päivärytmin takia.
Jos se perhe saa mummolasta takaisin ylisokeroidun ja valvotetun lapsen, takuulla on vaikea saada se lapsi myös nukkumaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mummelikin pääsee helpommalla, kun säilyttää lasten aikataulun pääpiirteittäin samana. Kyllä ne lapsen vanhemmat lapsensa tuntevat. Lapsen hyvinvointi on tärkeintä, eikö? Ei se, että mummeli saa toteuttaa itseään uhmaamalla ihan jokaista sääntöä.
Minä lopulta kieltäydyin antamasta tällaiselle uhmaaja-mummolle lastani hoitoon. Hän oli 2,5 vuotta kävellyt meidän/minun yli (ja jo ennen sitä vuosia, kun ei ollut vielä lapsiakaan). Uhmaaja-mummosta tuli martyyri-mummo. Poikansa oli täysin tossu äitinsä edessä, omatahto oli viety jo lapsena.
Onkohan meillä sama anoppi, joka käveli kaiken yli ja sitten ihmetteli kun lapset kiukutteli siellä ja olivat itkuisia kun ei esim. päiväunista välitetty vähääkään. Se oli tietysti meidän vanhempien syytä, huonosti kasvatettuja... just.
Oletko koskaan yrittänyt saada vierasta lasta nukkumaan just määräaikana? Ottakaa nyt vähän huomioon sekin kun viikoiksi lähetätte lapsenne mummoille.
Läheisen lapsenlapsen saa nukkumaan kyllä helpommin jos on vain yksi lapsi hoidettavana.
Se että lapsi roikkuu vanhemmissaan kotiin tultuaan kertol että kuitenkin niitä vanhempia on ollut ikävä vaikka mummoloissa pitää paljon olla. Kerrankin 6-vuotias sanoi että tahtoisin olla teillä kauan ( jakamaton huomio ja pelikaveri) mutta kotona alkoi itkemään ja roikkumaan vanhemmissaan. Hyvä ettei vanhemmat ruvenneet minua sättimään mitä olen tehnyt.
Se lapsen rytmi on juurikin sen lapsen eduksi laadittu. Ja samalla helpottaa aikuisen elämää.
Käsittämätöntä, että näin simppelistä ja selkeästä asiastakin pitää aikuisten ihmisten kanssa kinata. Se että tuollaisenkin laiminlyö tarkoituksella on merkki siitä, että lapsesta ei välitä pätkääkään, oli sitten sukua tai ei.
Ei se jatkuva, täysin säntillinen rytmi ole aina lapselle hyväksi. Jos lapsi on lähtökohtaisesti ominaisuuksiltaa, luonteeltaan sellainen, että säännöt ja rytmi ovat tärkeitä, niin jatkuva, tiukka rytmi tekee heistä ajan kanssa ihmisiä, joille kaikenlaiset muutokset ja spontaani tekeminen on ihan kauhistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne anopit "kävelee yli". Teiniliitoissa?
Mun pojat oli kumpikin olleet itsenäisiä miehiä yli 10 vuotta kaukana lapsuuskodistaan kun avioituivat. Miksi ihmeessä olisin avioliiton jälkeen mennyt mestaroimaan heidän kotiinsa.
Vaimojen äitien hommaa, tosin hekin asuvat kaukana.
Kaikki eivät nai kotikylästä sitä heinosen aaretin tyttären pojan tytärtä. Ja se aarettihan oli laisensa.
No juurikin tuolla uhmiskäytöksellä. Mikään sovittu ei päde, mitään rajoja ei kunnioita, kaikkeen sekaantuu.
Sinä se jaksat tätä kysellä joka ketjussa, koskaan et kuuntele vastauksia. Sekin on tyypillistä ylikävelyä. Ylimielinen sivuuttaminen.
Miten aikuinen pariskunta on niin riippuvainen äidistä/anopista että anoppi "määräilee." Eläkää omilla rahoillanne itsenäistä elämää ei kukaan puutu asioihinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne anopit "kävelee yli". Teiniliitoissa?
Mun pojat oli kumpikin olleet itsenäisiä miehiä yli 10 vuotta kaukana lapsuuskodistaan kun avioituivat. Miksi ihmeessä olisin avioliiton jälkeen mennyt mestaroimaan heidän kotiinsa.
Vaimojen äitien hommaa, tosin hekin asuvat kaukana.
Kaikki eivät nai kotikylästä sitä heinosen aaretin tyttären pojan tytärtä. Ja se aarettihan oli laisensa.
No juurikin tuolla uhmiskäytöksellä. Mikään sovittu ei päde, mitään rajoja ei kunnioita, kaikkeen sekaantuu.
Sinä se jaksat tätä kysellä joka ketjussa, koskaan et kuuntele vastauksia. Sekin on tyypillistä ylikävelyä. Ylimielinen sivuuttaminen.
Miten aikuinen pariskunta on niin riippuvainen äidistä/anopista että anoppi "määräilee." Eläkää omilla rahoillanne itsenäistä elämää ei kukaan puutu asioihinne.
Pariskunnan ei tarvitse olla edes tekemisissä kummankaan anopin kanssa, ja silti tuo onnistuu. Meilläkin tivaa sitten sukulaisilta tekemisiämme ja jakelee heille mielipiteitään. Ja valehtelee asioistamme naapureille jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mummelikin pääsee helpommalla, kun säilyttää lasten aikataulun pääpiirteittäin samana. Kyllä ne lapsen vanhemmat lapsensa tuntevat. Lapsen hyvinvointi on tärkeintä, eikö? Ei se, että mummeli saa toteuttaa itseään uhmaamalla ihan jokaista sääntöä.
Minä lopulta kieltäydyin antamasta tällaiselle uhmaaja-mummolle lastani hoitoon. Hän oli 2,5 vuotta kävellyt meidän/minun yli (ja jo ennen sitä vuosia, kun ei ollut vielä lapsiakaan). Uhmaaja-mummosta tuli martyyri-mummo. Poikansa oli täysin tossu äitinsä edessä, omatahto oli viety jo lapsena.
Onkohan meillä sama anoppi, joka käveli kaiken yli ja sitten ihmetteli kun lapset kiukutteli siellä ja olivat itkuisia kun ei esim. päiväunista välitetty vähääkään. Se oli tietysti meidän vanhempien syytä, huonosti kasvatettuja... just.
Oletko koskaan yrittänyt saada vierasta lasta nukkumaan just määräaikana? Ottakaa nyt vähän huomioon sekin kun viikoiksi lähetätte lapsenne mummoille.
Läheisen lapsenlapsen saa nukkumaan kyllä helpommin jos on vain yksi lapsi hoidettavana.
Se että lapsi roikkuu vanhemmissaan kotiin tultuaan kertol että kuitenkin niitä vanhempia on ollut ikävä vaikka mummoloissa pitää paljon olla. Kerrankin 6-vuotias sanoi että tahtoisin olla teillä kauan ( jakamaton huomio ja pelikaveri) mutta kotona alkoi itkemään ja roikkumaan vanhemmissaan. Hyvä ettei vanhemmat ruvenneet minua sättimään mitä olen tehnyt.
Se lapsen rytmi on juurikin sen lapsen eduksi laadittu. Ja samalla helpottaa aikuisen elämää.
Käsittämätöntä, että näin simppelistä ja selkeästä asiastakin pitää aikuisten ihmisten kanssa kinata. Se että tuollaisenkin laiminlyö tarkoituksella on merkki siitä, että lapsesta ei välitä pätkääkään, oli sitten sukua tai ei.
Ei se jatkuva, täysin säntillinen rytmi ole aina lapselle hyväksi. Jos lapsi on lähtökohtaisesti ominaisuuksiltaa, luonteeltaan sellainen, että säännöt ja rytmi ovat tärkeitä, niin jatkuva, tiukka rytmi tekee heistä ajan kanssa ihmisiä, joille kaikenlaiset muutokset ja spontaani tekeminen on ihan kauhistus.
Täällä on paljon näitä aikataulutettuja ( ehkä autistisen pikkutarkkoja) äitejä jotka jaksavat nipottaa. Hauska miten aloittajan murreheittokin sai jömptit naiset raivoon
, lapsille puhutaan yleiskieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.
No sitten voi hoitaa ne lapset ihan itse, ja olla vaivaamatta niitä isovanhempia.
Älkää hoitako lapsenlapsianne älkääkä hoitako vanhempianne. Tilanne siis win win, kaikki tyytyväisiä, tilanne ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mummelikin pääsee helpommalla, kun säilyttää lasten aikataulun pääpiirteittäin samana. Kyllä ne lapsen vanhemmat lapsensa tuntevat. Lapsen hyvinvointi on tärkeintä, eikö? Ei se, että mummeli saa toteuttaa itseään uhmaamalla ihan jokaista sääntöä.
Minä lopulta kieltäydyin antamasta tällaiselle uhmaaja-mummolle lastani hoitoon. Hän oli 2,5 vuotta kävellyt meidän/minun yli (ja jo ennen sitä vuosia, kun ei ollut vielä lapsiakaan). Uhmaaja-mummosta tuli martyyri-mummo. Poikansa oli täysin tossu äitinsä edessä, omatahto oli viety jo lapsena.
Onkohan meillä sama anoppi, joka käveli kaiken yli ja sitten ihmetteli kun lapset kiukutteli siellä ja olivat itkuisia kun ei esim. päiväunista välitetty vähääkään. Se oli tietysti meidän vanhempien syytä, huonosti kasvatettuja... just.
Oletko koskaan yrittänyt saada vierasta lasta nukkumaan just määräaikana? Ottakaa nyt vähän huomioon sekin kun viikoiksi lähetätte lapsenne mummoille.
Läheisen lapsenlapsen saa nukkumaan kyllä helpommin jos on vain yksi lapsi hoidettavana.
Se että lapsi roikkuu vanhemmissaan kotiin tultuaan kertol että kuitenkin niitä vanhempia on ollut ikävä vaikka mummoloissa pitää paljon olla. Kerrankin 6-vuotias sanoi että tahtoisin olla teillä kauan ( jakamaton huomio ja pelikaveri) mutta kotona alkoi itkemään ja roikkumaan vanhemmissaan. Hyvä ettei vanhemmat ruvenneet minua sättimään mitä olen tehnyt.
Se lapsen rytmi on juurikin sen lapsen eduksi laadittu. Ja samalla helpottaa aikuisen elämää.
Käsittämätöntä, että näin simppelistä ja selkeästä asiastakin pitää aikuisten ihmisten kanssa kinata. Se että tuollaisenkin laiminlyö tarkoituksella on merkki siitä, että lapsesta ei välitä pätkääkään, oli sitten sukua tai ei.
Ei se jatkuva, täysin säntillinen rytmi ole aina lapselle hyväksi. Jos lapsi on lähtökohtaisesti ominaisuuksiltaa, luonteeltaan sellainen, että säännöt ja rytmi ovat tärkeitä, niin jatkuva, tiukka rytmi tekee heistä ajan kanssa ihmisiä, joille kaikenlaiset muutokset ja spontaani tekeminen on ihan kauhistus.
Lähde tälle mullistavalle tieteelliselle tiedolle?
Se miten spontaani joku ihminen on, on kyllä enemmänkin luonnekysymys. Meitäkin on neljä. Yksi on täysin tuulen vietävissä, yksi on sellainen perus, yksi on jahkailija ja pilkunviilaaja ja minä olen tarkka ja täsmällinen, mutta myös helposti innostuva. Ihan sama leväperäinen kasvatus kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tekisin vaikka mitä lastenlasteni kanssa. Lukisin vaikka kuinka monta kirjaa peräkkäin heille ja lähtisin ulos kaveriksi leikkipuistoihin ja metsään.
Mutta ei näitä nykylapsia mikään muu kiinnosta kuin ruudut ja riehumaleikit sisällä. Eivät keskity oikein mihinkään.
Tarjottu ruoka ei kelpaa, esim. nakeissa on kuoret ja kurkunsiivut väärässä kohtaa, kun ovat lautasella eikä pöydällä. Ei kelpaa, vaikka mitä herkkumuusia ja lohta/kanaa tarjoilisi.
Nukkumaan meno on yhtä temppuilua ja kaikin keinoin nukahtamisen vastustamista.
En minä sellaista enää tahdo jaksaa.
Kovasti olen yrittänyt ja hoitanut. Mutta nyt alkaa riittää. Hoitakoon lapsen vanhemmat.
Listasitko nyt jotain kliseitä nykylapsista? Kuulostaa keksityltä.
En ole tuo, kenelle vastasit, mutta nuo mitä esimerkkejä mainitsi on ihan kuin suuri osa päiväkodin lapsista. Ja olen vuosia ollut siellä töissä. Vuosi vuodelta hurjempaa menoa ja tavallista ruokaa ei syödä. Salaatti ja kasvikset on kauhistus lautasella. Lapset eivät jaksa keskittyä kirjan kuunteluun vaikka sitä tehdään päivittäin. Leikeissä jaksetaan olla 5 min ja sitten oltaisiin vaihtamassa jo puuhaa.
Ja minä olen vuosikymmeniä työskennellyt lasten parissa. Ei ole mitään tuollaista.
Nykyään 21 lapsen ryhmässä on vähintään yksi, yleensä useampi tehostetun tuen tai erityisen tuen lapsi. Näillä on erinäköisiä haasteita ja tuo mukanaan levottomuutta ryhmään. Mutta hyvässä paikassa olet töissä, jos tuolta olet onnistunut välttymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne anopit "kävelee yli". Teiniliitoissa?
Mun pojat oli kumpikin olleet itsenäisiä miehiä yli 10 vuotta kaukana lapsuuskodistaan kun avioituivat. Miksi ihmeessä olisin avioliiton jälkeen mennyt mestaroimaan heidän kotiinsa.
Vaimojen äitien hommaa, tosin hekin asuvat kaukana.
Kaikki eivät nai kotikylästä sitä heinosen aaretin tyttären pojan tytärtä. Ja se aarettihan oli laisensa.
No juurikin tuolla uhmiskäytöksellä. Mikään sovittu ei päde, mitään rajoja ei kunnioita, kaikkeen sekaantuu.
Sinä se jaksat tätä kysellä joka ketjussa, koskaan et kuuntele vastauksia. Sekin on tyypillistä ylikävelyä. Ylimielinen sivuuttaminen.
Miten aikuinen pariskunta on niin riippuvainen äidistä/anopista että anoppi "määräilee." Eläkää omilla rahoillanne itsenäistä elämää ei kukaan puutu asioihinne.
Pariskunnan ei tarvitse olla edes tekemisissä kummankaan anopin kanssa, ja silti tuo onnistuu. Meilläkin tivaa sitten sukulaisilta tekemisiämme ja jakelee heille mielipiteitään. Ja valehtelee asioistamme naapureille jne.
Siis pikkukylän ongelmia. Mun lapsilla ei edes ongelmia josta juoruaisin sukulaisille ja naapureitani vähät kiinnostaa heille tuntemattomien lasteni asiat. En tiiä tietävätkö ees mulla lapsia olevan kun nyökätään roskikselle sattuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän hyve se kaikkiruokaisuus on olevinaan?
Nugetit, nakit ja hampparit ei kovin terveellisiä ja ravitsevia ole. Mutta sama kai se on mitä lapsi syö.
Siis pikkukylän ongelmia. Mun lapsilla ei edes ongelmia josta juoruaisin sukulaisille ja naapureitani vähät kiinnostaa heille tuntemattomien lasteni asiat. En tiiä tietävätkö ees mulla lapsia olevan kun nyökätään roskikselle sattuessa.
Tämänkin olet sössöttänyt tänne miljoona kertaa.
- Ei, ei ole pikkukylän ongelma
- Ei tarvitse olla ongelmia ja silti sekaannutaan
- Eikä tarvitse ketään kiinnostaa, silti anoppi paahtaa ja lässyttää, kukaan ei tod näk haluaisi häntä kuunnella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta tuli mieleen kaksi asiaa:
1) Mun äitillä oli ihana toimintatapa. Itsellään oli 4 lasta ja vuosikymmenten kokemus ala-asteen opettajana. Kun oma esikoiseni oli vanhempieni luona hoidossa, hän toisinaan soitti minulle käyttöohjeita: "Kyllähän minä tämän kanssa pärjään, mutta kun on kuitenkin sun tekemä, niin ajattelin kysyä, että miten ois paras toimia." Voi että teki hyvää tuoreen äidin itsetunnolle. Ymmärsin vasta kauan äitini kuoleman jälkeen (ja just tämäntyyppisiä keskusteluita lukiessani), kuinka fiksu äiti mulla oli.
2) Ehkä tärkeintä on se, että ei nai mammanpoikaa. Minä voin täysin luottaa siihen, että jos anoppi sanoo tai tekee jotain päätöntä, niin mieheni on täysin mun puolella. Eipä niitä tilanteita ole sitten tullutkaan kuin sen 1-2 kertaa, jolloin mieheni on tehty kahden kesken äidilleen täysin selväksi, että toimintavan on syytä muuttua. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia ja anopin kanssa hyvät välit. Tämä on myös tärkein ohje, jonka aion lapsilleni - niin tytöille kuin pojille (ja heidän puolisoilleen) - antaa: Olkaa aina puolisonne puolella, myös omia vanhempianne vastaan.
Vaikutat ihmiseltä joka et tohtisi omalle äidillesi sanoa vastaan. Anoppihan on se paha aina.
Voi kuule. Ei anoppi ole aina paha, eikä mun äiti ollut aina ihana. Olen hänen kanssaan riidellyt monesti railakkaasti. Äitini kuolemasta on kuitenkin jo yli 20 vuotta, joten varmasti helpommin muistuu mieleen ne parhaat palat. Ja tämä ketju nostatti mieleen tämän minulle tärkeän muiston.
Anoppi on edelleen hyvissä voimissa ja välit on hyvät. Mutta jos yli 20 vuotta sitten olisi lähdetty sille tielle, että mies myötäilee aina äitiään enkä voi luottaa hänen olevan minun kanssani samalla puolella, niin tuskin olisi niin hyvät välit tai onnellinen avioliitto. Ei mulla ole anopista mitään pahaa sanottavaa ja ollaan jatkuvasti tekemisissä.
Ole hyvä: Voit nyt jatkaa ja koittaa tökkiä jotain negatiivista tai ymmärtää kaiken kirjoittamani mahdollisimman paljon väärin, niin saat hyvän mielen itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.
No sitten voi hoitaa ne lapset ihan itse, ja olla vaivaamatta niitä isovanhempia.
Älkää hoitako lapsenlapsianne älkääkä hoitako vanhempianne. Tilanne siis win win, kaikki tyytyväisiä, tilanne ratkaistu.
Tämä! Pärjätköön kaikki vanhemmat ja vanhukset ja lapset ilman apuja. Mutta älkää varsinkaan keskustelko keskenänne mistään aiheeseen liittyvästä. Kannattaa vain jupista selän takana ja anonyyminä vanhusten keskustelupalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.
No sitten voi hoitaa ne lapset ihan itse, ja olla vaivaamatta niitä isovanhempia.
Älkää hoitako lapsenlapsianne älkääkä hoitako vanhempianne. Tilanne siis win win, kaikki tyytyväisiä, tilanne ratkaistu.
Tämä! Pärjätköön kaikki vanhemmat ja vanhukset ja lapset ilman apuja. Mutta älkää varsinkaan keskustelko keskenänne mistään aiheeseen liittyvästä. Kannattaa vain jupista selän takana ja anonyyminä vanhusten keskustelupalstalla.
Eihän esimerkiksi ap:n kanssa voi keskustella, koska palaa vain jankuttamaan lähtöruutuun ihanan uhriutumisen joka käänteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän hyve se kaikkiruokaisuus on olevinaan?
Nugetit, nakit ja hampparit ei kovin terveellisiä ja ravitsevia ole. Mutta sama kai se on mitä lapsi syö.
Juu, ne mummolan herkkumätöt sen sijaan on niiiin terveellisiä.
Kaikenlainen pakko ruokailun yhteydessä on syömishäiriöiden takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat päättävät siitä miten lapsi kasvatetaan ja muiden läheisten pitää noudattaa vanhempien toiveita. Lapset voivat paremmin kun rutiinit pysyvät samanlaisina niin niitä pitää kyllä noudattaa.
No sitten voi hoitaa ne lapset ihan itse, ja olla vaivaamatta niitä isovanhempia.
Älkää hoitako lapsenlapsianne älkääkä hoitako vanhempianne. Tilanne siis win win, kaikki tyytyväisiä, tilanne ratkaistu.
Tämä! Pärjätköön kaikki vanhemmat ja vanhukset ja lapset ilman apuja. Mutta älkää varsinkaan keskustelko keskenänne mistään aiheeseen liittyvästä. Kannattaa vain jupista selän takana ja anonyyminä vanhusten keskustelupalstalla.
Eihän esimerkiksi ap:n kanssa voi keskustella, koska palaa vain jankuttamaan lähtöruutuun ihanan uhriutumisen joka käänteessä.
Tämä on kyllä niin totta.
Ai aloittajako täällä vain mummona esiintyy?
Jos lapsella on nukahtamisvaikeus kaikesta hellittelystä ja rauhoittelemisesta huolimatta vieraassa sängyssä kertoo vain sen ettei lapsen äiti kodkaan ole yrityänyt nukuttaa vierasta lasta.
Kun tässäkin keskustelussa lukemani mukaan vanhemmillakin on vaikeuksia saada lapsi illalla nukumaan.