Lue keskustelun säännöt.
Kokemusta suuren ikäeron suhteista kahden aikuisen välillä?
27.06.2026 |
Miten alkoi ja miten meni? Miten ympäristö suhtautui?
Aikuisella tarkoitetaan että kunpikaan ei ole mikään parikymppinen
Kommentit (74)
Voin kuvitella että vanhemmat eivät tykkää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin luonnollista että nuori nainen rakastuu itseään huomattavasti vanhempaan mieheen ja toisinpäin. Näin luonto on meidät tarkoittanut.
Vierailija kirjoitti:
On täysin luonnollista että nuori nainen rakastuu itseään huomattavasti vanhempaan mieheen ja toisinpäin. Näin luonto on meidät tarkoittanut.
Ei vaan tämä on poikkeus ja harvinaista. Siksi kysyn kokemuksia. Ap
Seurustelin kolmekymppisenä itseäni 15 vuotta vanhemman miehen kanssa. Suhde kaatui kuitenkin muihin asioihin kuin ikäeroon, kun rahaongelmat ja päihteet astuivat kuvioon. Sentään mies kävi töissä.
On kokemusta 15 ja 17 vuotta vanhemmista miehistä. Ei tullut parisuhteista mitään. Minä olin silloin 46-50 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 47 ja miesystäväni on 70v. Olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta. Työkavereita olimme, kun suhde alkoi. Kukaan ei ole pahaa sanonut koskaan tai kyseenalaistanut mitenkään suhdetta. Yhdessä emme asu emmekä tule asumaankaan. Melkoinen etäsuhde tämä on, mutta rakkautta riittää.
Vanhemmat: 25v ikäeroa oli. Isä kuoli. Äiti äkäinen ihminen ollut aina, minua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias mies ja tapailen 17-vuotiasta tyttöä. Suhde toki vielä aika alussa, mutta toistaiseksi hyvin menee. Molemmat pidämme ikäerosta. Olen tapaillut reippaasti nuorempia aiemminkin.
Minua kiinnostaa tilanteet joissa molemmat ovat aikuisia. Ap
Tyttöystäväni on aikuinen tämän vuoden sisällä. Jos jotain spesifiä mielessä, ilmaise tarkemmin, 20+, 30+ tms.
"Tyttöystäväni on aikuinen tämän vuoden sisällä. Jos jotain spesifiä mielessä, ilmaise tarkemmin, 20+, 30+ tms."
Lue aloitus, niin spesifikaatiot selviää.
Sillä on pahasti vikaa ymmärryksessä, sen takia leikkii "perhettä" muiden lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 47 ja miesystäväni on 70v. Olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta. Työkavereita olimme, kun suhde alkoi. Kukaan ei ole pahaa sanonut koskaan tai kyseenalaistanut mitenkään suhdetta. Yhdessä emme asu emmekä tule asumaankaan. Melkoinen etäsuhde tämä on, mutta rakkautta riittää.
Mikä järki tuossa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 47 ja miesystäväni on 70v. Olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta. Työkavereita olimme, kun suhde alkoi. Kukaan ei ole pahaa sanonut koskaan tai kyseenalaistanut mitenkään suhdetta. Yhdessä emme asu emmekä tule asumaankaan. Melkoinen etäsuhde tämä on, mutta rakkautta riittää.
Oletko miettinyt, miten teet kun miehen terveys ja kunto kohta alkaa hiipumaan, ellei jopa romahda esim aivo- tai sydäninfarktin seurauksena? Entäpä jos hänellä alkaa muistisairaus, eikä aina edes tunne sua? Oletko miettinyt, alatko vaipanvaihtoihin?
Tarkoitan, että helppo se on olla yhdessä kun vielä on kivaa, eikä asutakaan yhdessä, mutta entäpä kun toinen alkaakin taantumaan lapseksi ja kaipaa jatkuvaa huolenpitoa?
Terveisin, Vierestä tällaista suhdetta seurannut.
Ihan samalla jokaisessa suhteessa voi tulla sairaus ja kysymys siitä jaksaako hoitaa itse vai ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäerosuhteessa sen todennäköisyys vain on 99%
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 47 ja miesystäväni on 70v. Olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta. Työkavereita olimme, kun suhde alkoi. Kukaan ei ole pahaa sanonut koskaan tai kyseenalaistanut mitenkään suhdetta. Yhdessä emme asu emmekä tule asumaankaan. Melkoinen etäsuhde tämä on, mutta rakkautta riittää.
Oletko miettinyt, miten teet kun miehen terveys ja kunto kohta alkaa hiipumaan, ellei jopa romahda esim aivo- tai sydäninfarktin seurauksena? Entäpä jos hänellä alkaa muistisairaus, eikä aina edes tunne sua? Oletko miettinyt, alatko vaipanvaihtoihin?
Tarkoitan, että helppo se on olla yhdessä kun vielä on kivaa, eikä asutakaan yhdessä, mutta entäpä kun toinen alkaakin taantumaan lapseksi ja kaipaa jatkuvaa huolenpitoa?
Terveisin, Vierestä tällaista suhdetta seurannut.
Kunto voi romahtaa nuorellakin, tulla syöpä tai mikä tahansa aivotapahtuma tai sairaus Rakkaus pitää yhdessä.
Huolenpitäjää minusta ei tulisi, jos mies apua tarvisi. Välimatkaa on sen verran eli ei mitään mahdollisuutta sellaiseen.
Meillä on ikäeroa 26 vuotta. Tutustuimme kesäterassilla kahdeksan vuotta sitten. Päätimme ensin fwb-suhteesta, mutta nuorempi meistä koki tarvetta vakavampaan suhteeseen. Päätimme tavata silloin tällöin, mutta muutimmekin yhteen parin vuoden jälkeen. Häpesimme alussa suhdettamme. Se meni ohi.
Riitelemme paljon, mutta nauramme yhtä paljon. Meitä yhdistää erityisesti mökkeily, joista nuorempi on siellä paljon innokkaampi touhuamaan ja kunnostamaan kuin vanhempi.
Toive on olla yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu, mutta vanhempi on kuitenkin valmis lähtemään terveyden ja iän niistä vaatiessa. Mitään loppu iän suhdetta ei ole järkevää ylläpitää.
Keskustelemme paljon kaikesta mahdollisesta, joka on meille molemmille tärkeää. Olemme molemmat herkkiä ja koemme asiakkaat voimakkaasti, niin sellaista on hankala selittää kenelle tahansa.
Nuoremman isä ja äiti ovat saman ikäisiä kuin parisuhteen vanhempi osapuoli. Siitä on seurannut hankaluuksia. Äiti on erittäin omistushaluinen, kontroloiva, eikä ymmärrä miten hänen "elämänviisautensa" on aiheuttanut lopulta välien katkaisemisen parin vanhemman osapuolen kanssa.