Lue keskustelun säännöt.
Poliisi tutkii useita kotisynnytyksiä; vauvoja kuollut
26.06.2026 |
https://yle.fi/a/74-20233452
”Muutaman tunnin ikäinen vauva kuoli kotisynnytyksen jälkeen – poliisi tutkii useita kotisynnytyksiin liittyviä rikoksia
Kotisynnytysten määrä on kasvanut nopeasti. Ylen selvityksen perusteella poliisilla on useita kotisynnytyksiin liittyviä rikostutkintoja”
Ja tässä vain tapaukset, joissa mukana kätilö tai muu terveydenhuollon ammattilainen. Villeistä kotisynnytyksistä viranomainen ei saa mitään tietoa.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi mitenkään ymmärtää mikä saa ihmisen edes harkitsemaan kotisynnytystä. Aivan absurdin typerä ajatus alusta alkaen. Synnytyksessä voi niin moni asia mennä per seelleen. Ja aivan sama jos joku itsetuhoinen mutsi vaarantaa itsensä, mutta kun noissa vaarantuu aina myös se vauva. Ihan sairaalloisen itsekästä sekoilua.
Samaa mieltä, itse synnytin Tampereella keskussairaalassa 2007. Ei mitään negatiivista sanottavaa. Kätilöt olivat superhyviä ja hoitajat. Oli vielä mukava huonetoveri. Toki, tähän voi myös vaikuttaa millainen itse olen, en pelkää kipuja, enkä oikeastaan mitään etukäteen. Siedän asioita. Nykyäänhän ei siedetä mitään, vaan kaikki pitää olla pelkkää ruusunpunaa ja jotain erikoisoikeuksia.
Nainen 56 vuotta
Jos se nyt jonkunmielestä sitten on ruusunpunaista, ettei halua kusta ja paskoa housuunsa ja kärsiä kroonisista kivuista niin.. no ehkä sulle pitäs antaa "vuoden äiti" -pokaali. :D
Mäkään en pelkää kipua, vaan niitä kroonisia vaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi mitenkään ymmärtää mikä saa ihmisen edes harkitsemaan kotisynnytystä. Aivan absurdin typerä ajatus alusta alkaen. Synnytyksessä voi niin moni asia mennä per seelleen. Ja aivan sama jos joku itsetuhoinen mutsi vaarantaa itsensä, mutta kun noissa vaarantuu aina myös se vauva. Ihan sairaalloisen itsekästä sekoilua.
Samaa mieltä, itse synnytin Tampereella keskussairaalassa 2007. Ei mitään negatiivista sanottavaa. Kätilöt olivat superhyviä ja hoitajat. Oli vielä mukava huonetoveri. Toki, tähän voi myös vaikuttaa millainen itse olen, en pelkää kipuja, enkä oikeastaan mitään etukäteen. Siedän asioita. Nykyäänhän ei siedetä mitään, vaan kaikki pitää olla pelkkää ruusunpunaa ja jotain erikoisoikeuksia.
Nainen 56 vuotta
Jos se nyt jonkunmielestä sitten on ruusunpunaista, ettei halua kusta ja paskoa housuunsa ja kärsiä kroonisista kivuista niin.. no ehkä sulle pitäs antaa "vuoden äiti" -pokaali. :D
Mäkään en pelkää kipua, vaan niitä kroonisia vaivoja.
Mulla esimerkiks vaurioitui synnytyksessä, ehkä puoli-istuvan asennonkin takia, pudendal hermo.
Siinä sitten autoin käsin ulosteen ulos, kun muuten en ulostamaan pystynyt. Hoitajille ilmaisin huoleni asiasta moneen kertaan saadakseni eteeni vain ummetuslääkettä.
Synnytyksen jälkeen en myöskään ole enää tuntenut seksissä juuri mitään.
Kai se sitten on sitä vaaleanpunaista hattaraa toivoa, että seksielämästä vois nauttia vielä lapsen saamisen jälkeenkin. Ai mutta unohdin, että vaan miehen nautinnolla on väliä ja naisen pitää vaan antaa.
Äiteihin kohdistuu ihan käsittämätöntä väkivaltaa Suomessa. Et ole ihminenkään ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jälkihoito parempaa reikikätilön kanssa kotona? Ihan tosissasi puollustelet ihmisiä jotka ottavan näin suuria riskejä lapsensa elämällä... Ei minulla riitä empatia siihen. Maailma on valintoja täynnä. Näille äideille oli oma mukavuus tärkeämpää kuin lapsen henki.
Ei varmasti ole, mutta niitä komplikaatioita, joita tulee synnytykseen puuttumisesta turhaan, saattaa säästyä. Ongelma onkin siinä, että sitten jos synnytys ei sujukaan, silloin tarvittaisiin sitä puuttumista, jota nykyään tehdään liiaksi myös hyvin etenevissä synnytyksissä.
Lisäksi, on kulttuurin tuottama harhaluulo, että mahdollisimman nopea synnytys = hyvä synnytys. Naisen kehon pitää antaa joustaa synnytyksen mukana, ei väkisin hajottaa sitä.
Kyllä sairaalassa lähtökohtaisesti annetaan synnytyksen edetä täysin luonnollisesti omaan tahtiin. Jos kaikki menee hyvin niin kätilö lähinnä tarkkailee. Ihan vasta ponnistusvaiheessa vasta kätilö ottaa vauvan vastaan.
Sairaalassa seurataan jatkuvasti vauvan sydämenlyöntejä, äidin sydämenlyöntejä ja supistuksia. Ihan jo pelkästään tämä on tosi tärkeää. Kotisynnytyksessä ei välttämättä edes pystytä tunnistamaan onko vauvalla hätä.
Sitten vasta jos synnytys pitkittyy liikaa aletaan harkitsemaan imukupin käyttöä tai muita toimenpiteitä. Ei vauvoja tarpeettomasti mitenkään olla repimässä ulos! Ihan järjetöntä puhetta sellainen.
Ihmiset ei enää luota sairaaloihin.
Naisia ei edes tutkita julkisella puolella. Esim. se lohjalainen, joka sai aborttipillerit, vaikka oli viimeisillään raskaana. Ei edes tutkittu, pillerit käteen ja kotiin,
Kotisynnytys sekin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi mitenkään ymmärtää mikä saa ihmisen edes harkitsemaan kotisynnytystä. Aivan absurdin typerä ajatus alusta alkaen. Synnytyksessä voi niin moni asia mennä per seelleen. Ja aivan sama jos joku itsetuhoinen mutsi vaarantaa itsensä, mutta kun noissa vaarantuu aina myös se vauva. Ihan sairaalloisen itsekästä sekoilua.
Samaa mieltä, itse synnytin Tampereella keskussairaalassa 2007. Ei mitään negatiivista sanottavaa. Kätilöt olivat superhyviä ja hoitajat. Oli vielä mukava huonetoveri. Toki, tähän voi myös vaikuttaa millainen itse olen, en pelkää kipuja, enkä oikeastaan mitään etukäteen. Siedän asioita. Nykyäänhän ei siedetä mitään, vaan kaikki pitää olla pelkkää ruusunpunaa ja jotain erikoisoikeuksia.
Nainen 56 vuotta
Jos se nyt jonkunmielestä sitten on ruusunpunaista, ettei halua kusta ja paskoa housuunsa ja kärsiä kroonisista kivuista niin.. no ehkä sulle pitäs antaa "vuoden äiti" -pokaali. :D
Mäkään en pelkää kipua, vaan niitä kroonisia vaivoja.
Mulla esimerkiks vaurioitui synnytyksessä, ehkä puoli-istuvan asennonkin takia, pudendal hermo.
Siinä sitten autoin käsin ulosteen ulos, kun muuten en ulostamaan pystynyt. Hoitajille ilmaisin huoleni asiasta moneen kertaan saadakseni eteeni vain ummetuslääkettä.
Synnytyksen jälkeen en myöskään ole enää tuntenut seksissä juuri mitään.
Kai se sitten on sitä vaaleanpunaista hattaraa toivoa, että seksielämästä vois nauttia vielä lapsen saamisen jälkeenkin. Ai mutta unohdin, että vaan miehen nautinnolla on väliä ja naisen pitää vaan antaa.
Mulla on kolme lasta ja kaikki heidät olen saanut suunnitellulla sektiolla Naistenklinikalla. Seksielämä jatkuu suunnitellun sektioon jälkeen normaalisti heti jälkivuodon päätyttyä.
Arvet häviävät nopeasti, virtsa tai uloste ei karkaile missään vaiheessa. Paikat ennallaan.
Neuvotelkaa, naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi mitenkään ymmärtää mikä saa ihmisen edes harkitsemaan kotisynnytystä. Aivan absurdin typerä ajatus alusta alkaen. Synnytyksessä voi niin moni asia mennä per seelleen. Ja aivan sama jos joku itsetuhoinen mutsi vaarantaa itsensä, mutta kun noissa vaarantuu aina myös se vauva. Ihan sairaalloisen itsekästä sekoilua.
Samaa mieltä, itse synnytin Tampereella keskussairaalassa 2007. Ei mitään negatiivista sanottavaa. Kätilöt olivat superhyviä ja hoitajat. Oli vielä mukava huonetoveri. Toki, tähän voi myös vaikuttaa millainen itse olen, en pelkää kipuja, enkä oikeastaan mitään etukäteen. Siedän asioita. Nykyäänhän ei siedetä mitään, vaan kaikki pitää olla pelkkää ruusunpunaa ja jotain erikoisoikeuksia.
Nainen 56 vuotta
Jos se nyt jonkunmielestä sitten on ruusunpunaista, ettei halua kusta ja paskoa housuunsa ja kärsiä kroonisista kivuista niin.. no ehkä sulle pitäs antaa "vuoden äiti" -pokaali. :D
Mäkään en pelkää kipua, vaan niitä kroonisia vaivoja.
Niitähän ei tietenkään kotisynnytyksissä koskaan tule.
Ainakaan villiraskautta ja villisynnytyksiä promoavat ja niillä rikastuvat influensserit eivät niistä koskaan kerro, eikös se ole ihan sama asia?
Ai eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti poliisi tutkii myös sairaaloissa tapahtuneet vauvojen kuolemat sekä myös äitien saamat synnytysvauriot.
Jos iso vauva syntyy alateitse ja äidille tulee siitä toisen tai kolmannen asteen repeämä, niin on ihan aiheellista miettiä että miksi ei tehty sektiota.
Suurin osa alateitse synnyttävistä saa jonkinasteisen repeämän. Toisen asteen repeämä on kaikkein tyypillisin synnytysrepeämä.
Tätähän se yhteiskunta on halunnut. Haluttiin sulkea silmät ja korvat Suomen maailman alhaisimmista vauvakuolemista laadukkaiden sairaalasynnytysten yleistymisen myötä. Ja kannustettiin pitkien välimatkojen ja luonnollisen synnytyksen aiheuttamien vaarojen mitätöintiin.
Kiittäkää sotea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun endometrioosi oli stressivatsa, keuhkokuume siitepölyallergia ja selän murtumaan sain jumppaohjeet. En tod mene sairaalaan muuta kuin tajuttomana. Naisia ei lääketiede hoida.
No tämä juuri. Miksi pitää palata johonkin nostalgiaan jostain saunaan syntymisestä.
Paljon kuoli lapsia ja äitejä entisaikoina ja sairaalasynnytykset minimoivat nämä tragediat ja nyt halutaan jotain extremesynnytyksiä taas, koska se on niin cool.