Mieheni elää omassa kuplassaan erillistä elämää meidän perheestä. Mitä tehdä?
Mies ei osallistu oikein mihinkään perheen yhteisiin juttuihin, ei arkena eikä lomalla. Hän elää kuin omassa kuplassaan, erillään lapsistaan ja minusta. Ei tosin paljoa kulje muissa omissa menoissaan kuin töissä, mutta kotona vetäytyy omaan kuplaansa, kesällä pihalle ja huonolla säällä tai talvella sohvalle tms, käytännössä aina kännykkänsä taakse. Välillä käy yksin lenkillä. Ei koskaan halua lähteä lasten ja minun kanssa minnekään, ei edes lasten kanssa ilman minua. Ei osallistu kotitöihin kotona, omat pyykkinsä pesee ja siinä se. Ei osallistu yhteisiin syömisiin kotona, ostelee itselleen mikropitsoja joita lämmittää yksin mikrossa ja syö yksin, yleensä sen jälkeen kun perheen ruoka on ollut pöydässä ja lapset ja minä syöneet, hän ei saavu yhteiseen pöytään. On ärtyisä kun häneltä jotain kyselee. Lapset kun pyytää jonnekin niin vastaa vain parilla sanalla että en nyt tule, ja lapset ihmettelee että onpa outo isä. Ei kuitenkaan halua erota, olen sitäkin kysynyt. Someen postailee välillä kuvia perhejutuista (minun ottamia kuvia, kun hän ei osallistu edes ottamalla kuvia). Mikä idea on elää noin, että vetäytyy perheestään täysin?
Kommentit (170)
Eroa! Olin samassa tilanteessa niin kauan kunnes kyllästyin. Mieluummin olen yksin kuin otan enää yhtään elätettävää, passattavaa ja vapaamatkustajaa.
Lapset välillä edelleen ihmettelevät ”miksei isi ikinä vietä meidän kanssa aikaa”. Mutta ei meidän elämä ole muuttunut mitenkään, samaa se oli silloin ”suhteessakin” että toinen meni omia menojaan ja eli ihan vapaata mieslapsielämää.
Miksi valitat voit vaikuttaa tilanteesi. TYHMÄ
Arvaa mitä: sinäkin voit valita eron.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei kerro että onko heillä pariskuntana mitään fyysistä yhteyttä koskaan eli onko mies vetäytynyt täysin myös parisuhteesta fyysisesti vai nauttiiko vielä näitä "etuja"?
Minä vetäydyin fyysisestä yhteydestä sen seurauksena, kun mies ensin vetäytyi kuplaansa irti perheestään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa ruokkia se ja ulkoiluttaa riittävästä. Koulutus kannattaa tehdä jo pentuna hyvin niin menee asiat helpommin.
Helposti unohtuu nää jutut. Lapset nyt lupaa kaikkea kun ne on pieninä niin söpöjä, mutta totuus on kuitenkin että naisen on se vastuu kannettava kun miehen hommaa.
Onko ilkeys aina välttämätöntä miehistä puhuttaessa nykyajan naiselle? t. nainen 69 v
Vierailija kirjoitti:
Aika unelmatilanne sun miehellä. Ei tarvi asua yksin ja palvelu pelaa. Sinä hoidat aivan kaiken lapsia myöten
On kuin teini-ikään jäänyt poikanen joka ei pahemmin osallistu perhe-elämään mutta äiti hoitaa kodin ja sisarukset. Annat varmaan seksiäkin hänelle?
Olisinpa mies kun niillä on näin helppoa
En ihan hahmota, miten olisi unelmaelämä elää vain itsekseen jossain kännykänruudulla niin, että lasten lapsuus menee itseltä kokonaan ohi. Ei tuo mikään unelmatilanne ole, vaan silkkaa elämäntuhlausta.
Melko turha mies. Ota sinä ero , eroon ei tarvita lupaa. Itse potkisin miehen pihalle jos ei tahti muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa ruokkia se ja ulkoiluttaa riittävästä. Koulutus kannattaa tehdä jo pentuna hyvin niin menee asiat helpommin.
Helposti unohtuu nää jutut. Lapset nyt lupaa kaikkea kun ne on pieninä niin söpöjä, mutta totuus on kuitenkin että naisen on se vastuu kannettava kun miehen hommaa.
Onko ilkeys aina välttämätöntä miehistä puhuttaessa nykyajan naiselle? t. nainen 69 v
ei taida olla ilkeyttä. Pientä piruilua vain. Myös naisten ajatusmaailmaa kohtaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei kerro että onko heillä pariskuntana mitään fyysistä yhteyttä koskaan eli onko mies vetäytynyt täysin myös parisuhteesta fyysisesti vai nauttiiko vielä näitä "etuja"?
Minä vetäydyin fyysisestä yhteydestä sen seurauksena, kun mies ensin vetäytyi kuplaansa irti perheestään. Ap
Ja kuinkahan kauan sitten lopetit seksin? Ja sanoitko miehelle, miksi?
Laita tuo aloitus miehellesi vaikka sähköpostina, tänne sen tuomisesta ei ole mitään hyötyä. Ei täältä saa rakentavia neuvoja.
Miehesi vaikuttaa masennuksen vallassa olevalta: kännykkäriippuvaisuus, yksin syöminen, ärtyisyys, eristäytyminen.
Oletan, että naimisiin mennessä ei ollut tuollainen, et varmaan olisi valinnut häntä, jos olisi. Jokin teidän liitossanne ja perhe-elämässänne ei vaan toimi. Kenen syy? Molempien. t. nainen 69 v
Mikä idea elää miehen kanssa jota perhe ei voisi vähempää kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika unelmatilanne sun miehellä. Ei tarvi asua yksin ja palvelu pelaa. Sinä hoidat aivan kaiken lapsia myöten
On kuin teini-ikään jäänyt poikanen joka ei pahemmin osallistu perhe-elämään mutta äiti hoitaa kodin ja sisarukset. Annat varmaan seksiäkin hänelle?
Olisinpa mies kun niillä on näin helppoaEn ihan hahmota, miten olisi unelmaelämä elää vain itsekseen jossain kännykänruudulla niin, että lasten lapsuus menee itseltä kokonaan ohi. Ei tuo mikään unelmatilanne ole, vaan silkkaa elämäntuhlausta.
ja sitten ruikutetaan miten lapset jäi etäisiksi :( vaikka itse ei edes vaivauduttu nostamaan katsetta siitä v itun luurista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika unelmatilanne sun miehellä. Ei tarvi asua yksin ja palvelu pelaa. Sinä hoidat aivan kaiken lapsia myöten
On kuin teini-ikään jäänyt poikanen joka ei pahemmin osallistu perhe-elämään mutta äiti hoitaa kodin ja sisarukset. Annat varmaan seksiäkin hänelle?
Olisinpa mies kun niillä on näin helppoaEn ihan hahmota, miten olisi unelmaelämä elää vain itsekseen jossain kännykänruudulla niin, että lasten lapsuus menee itseltä kokonaan ohi. Ei tuo mikään unelmatilanne ole, vaan silkkaa elämäntuhlausta.
Olen vapaaehtoisesti lapseton nainen mutta jos minulla olisi puoliso joka tekisi lapset ja hoitaisi kodin ja kaiken mitä siihen liittyy, voisin suostua ns. isäksi
Minulla olisi kotona elämää ja vilskettä ilman vastuuta. Vaimo maksaa laskut puoleksi. Ruuat ja pyykit hoituu kuin taikuudella. Saan itse tehdä mitä huvittaa (en tosin eläisi kännykässä) ja painaa uraa sekä harrastuksia mielin määrin. Jos rakastun, voin aloittaa jännittävän salasuhteen
Tähän pakettiin kuuluu luonnollisesti se etten välittäisi lasteni äidistä hevon peetä kuten Ap tilanteessa, eli ei huonoa omaatuntoa kaltoinkohtelusta
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea elää miehen kanssa jota perhe ei voisi vähempää kiinnostaa?
Niin. Mies halusi perheen ja lapsia. Pari vuotta perhe ja lapset sitten jaksoi kiinnostaa häntä, sen jälkeen hän vetäytyi irti perheestään omaan kuplaansa yksin. En tiedä kiinnostaako perhe ja lapset häntä enää, mutta ei aikakaan käyttäydy niin kuin ne kiinnostaisi yhtään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa ruokkia se ja ulkoiluttaa riittävästä. Koulutus kannattaa tehdä jo pentuna hyvin niin menee asiat helpommin.
Helposti unohtuu nää jutut. Lapset nyt lupaa kaikkea kun ne on pieninä niin söpöjä, mutta totuus on kuitenkin että naisen on se vastuu kannettava kun miehen hommaa.
Onko ilkeys aina välttämätöntä miehistä puhuttaessa nykyajan naiselle? t. nainen 69 v
ei taida olla ilkeyttä. Pientä piruilua vain. Myös naisten ajatusmaailmaa kohtaan...
"Pientä piruilua" on myös miehen vertaaminen vauvaan, kaikki mieslapsi-puheet.
Kunnioituksen puute miehiä kohtaan ei edistä sukupuolten välistä dialogia, vaikka yksittäiset miehet ja naiset saattavatkin olla vähän "jälkeenjääneitä" henkisesti. Koko sukupuolta ei silti kannata leimata omien tyhmien valintojen vuoksi. :)
Kun minusta näyttää, että monet nuoret naisetkin ovat jääneet pikkutytön tasolle keppihevosineen ja lapsellisine some-influenssereineen. Silti en tuomitse kaikkia naisia lapsellisiksi.
Monelle naiselle kyllä teinityttömäisesti kaikkein tärkein asia on oma ulkonäkö. Ei sillä maailmaa rakenneta, saati pelasteta. nainen 69 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin. Ei tämä miltään parisuhteelta ole vuosiin tuntunutkaan. Mutta ei minulla toisaalta ole kiire erotakaan, koska en ole mitään uutta parisuhdetta haluamassa."
Ei kai uusi parisuhde ole ainoa syy haluta lopettaa tuollainen nollan arvoinen suhde?
No ei, mutta kun meillä kuitenkin on kaksi melko pientä lasta, niin ero olisi niille valtava muutos, pitäisi muuttaa muualle, toisen koulu vaihtuisi ja toisen päiväkoti myös, en voisi hyvillä mielin antaa lapsia isän luo koska isä ei tee koskaan lasten kanssa mitään, katsoisiko ne siellä aamusta iltaan yksin telkkaria ja lämmittäisi itse niitä mikropitsoja isän jääkaapista jne. Ap
En minäkään ajattele että heti kannattaa erota. Mutta miksi ajattelet että sinun ja lasten pitäisi muuttaa? Voihan se olla mieskin, joka muuttaa. Yrittäisin kuitenkin ensin kkorjata tilannetta, esimerkiksi pariterapia on auttanut monia. Voihan se olla, ettei miehelläsi ole lapsuudenkodista parempaa mallia, niin tuo tuntuu hänestä luontevalta, mutta voi siitä oppia pois pienin askelin, jos haluaa.
Perheestään täysin vetäytymisen taustalla on usein tarve suojella omaa henkistä hyvinvointia. Kyse on yleensä hyvinkin äärimmäisestä rajojen vedosta. Psykologiassa ja lääketieteessä sitä lähinnä vastaa eristäytyvä persoonallisuus. Henkilö voi olla sosiaalisesti taitava ja käydä töissä, mutta vapaa-ajallaan hän vetäytyy täysin omiin oloihinsa ladatakseen akkujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä idea elää miehen kanssa jota perhe ei voisi vähempää kiinnostaa?
Niin. Mies halusi perheen ja lapsia. Pari vuotta perhe ja lapset sitten jaksoi kiinnostaa häntä, sen jälkeen hän vetäytyi irti perheestään omaan kuplaansa yksin. En tiedä kiinnostaako perhe ja lapset häntä enää, mutta ei aikakaan käyttäydy niin kuin ne kiinnostaisi yhtään. Ap
Mies halusi perheen ja lapsia.
Siis itse et halunnut miehen kanssa lapsia etkä perhettä, mutta koska mies halusi, lähdit mukaan toteuttamaan hänen toivettaan!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa epäsosiaaliselta ja masentuneelta ihmiseltä. Eikö hän ymmärrä, että jos lapsia hankitaan, niiden kanssa vietetään aikaa ja paljon. Kerropa miehellesi vähän faktoja, miten yhdessä eletään. Miksi itse katselet tommosta miestä?
Jos mies onkin autisti ja sulkeutumalla hän vain lataa akkujaan. Tuollainen syyllistys on myrkkyä jos toiminnan taustalla onkin autistinen tunnesäätelykemanismi eikä masennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Niin. Ei tämä miltään parisuhteelta ole vuosiin tuntunutkaan. Mutta ei minulla toisaalta ole kiire erotakaan, koska en ole mitään uutta parisuhdetta haluamassa."
Ei kai uusi parisuhde ole ainoa syy haluta lopettaa tuollainen nollan arvoinen suhde?
No ei, mutta kun meillä kuitenkin on kaksi melko pientä lasta, niin ero olisi niille valtava muutos, pitäisi muuttaa muualle, toisen koulu vaihtuisi ja toisen päiväkoti myös, en voisi hyvillä mielin antaa lapsia isän luo koska isä ei tee koskaan lasten kanssa mitään, katsoisiko ne siellä aamusta iltaan yksin telkkaria ja lämmittäisi itse niitä mikropitsoja isän jääkaapista jne. Ap
En minäkään ajattele että heti kannattaa erota. Mutta miksi ajattelet että sinun ja lasten pitäisi muuttaa? Voihan se olla mieskin, joka muuttaa. Yrittäisin kuitenkin ensin kkorjata tilannetta, esimerkiksi pariterapia on auttanut monia. Voihan se olla, ettei miehelläsi ole lapsuudenkodista parempaa mallia, niin tuo tuntuu hänestä luontevalta, mutta voi siitä oppia pois pienin askelin, jos haluaa.
Minulla ei ole rahaa yksin lunastaa tätä omakotitaloa, mutta ei miehelläkään ole, eli kumpikin joutuisi muuttamaan ja talo menisi myyntiin. Ap
Onko aiemmin ollut kuinka sosiaalinen tyyppi? Iso osa ihmisistä ei nauti edes rakkaidensa jatkuvasta läsnäolosta. Saati sitten lasten läsnäolosta joka on välillä toodella kuormittavaa. He ovat ihania, mutta helposti homma menee siihen, että nykyaikana sitä kuvittelee rentoutuvansa kännyä plaraamalla. Vaikka kyseessä on aivot mädättävä addiktio. Jonka purkamisesta olisi hyvä keskustella ukkosi kanssa hänen omaksi parhaakseen.
Sitten ukko voi ottaa baby steps siihen läsnäoloon sulle ja muksuille.
m43