Mistä tietää, että puoliso rakastaa
Sinä joka olet naimisissa/parisuhteessa, mistä kumppanisi arkisista teoista ja käyttäytymisestä tiedät, että hän välittää sinusta?
Jos olet eronnut tai eroamassa mitä merkkejä on mahdollisesti ollut päinvastaisesta?
Kysyn siksi koska olen alkanut kyseenalaistamaan sen, välittääkö oma mieheni minusta todellisuudessa juurikaan… Hän ei halua erota, mutta hän on usein hyvin välinpitämätön minua kohtaan, varsinkin silloin kun eniten tarvitsisin hänen tukeaan. Ehkäpä hän ei vain lasten takia haluaisi erota..
Kommentit (297)
Minun mieheni leikkaa minun pikkuvarpaan kynnen, itse en siihen jotenkin taivu tai yletä. Muut kynnet onnistuu itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nuolla naisen emätintä
Sinkkumies
Vaikea yleetyä sinne asti. Pitkä kieli olis oltava.
Naaraat eivät kykene rakastamaan miehiä tai poikiaan, joten turhaan pohdit asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Rakastava puoliso haluaa asettaa sinut etusijalle, kysyy mielipidettäsi valinnoissa ja haluaa viettää aikaa kanssasi.
Itse olen eronnut. Olin aina yksin avioliiton viimeiset vuodet. Ex ei osannut tai halunnut joustaa eikä tulla missään asioissa vastaan. Sain aina vastaukseksi pyyntöihin ja toiveisiini "ei". Kysyin sitten rakastaako hän minua. Ei voinut vastata.
Nykyinen suhteeni on ihan toisenlainen. Tunnen oloni tärkeäksi vielä 10 vuoden jälkeen.
Miten kohtelitte aikaisempia puolisoita. Miten ero tapahtui? pettämistä, valehtelua, vähättelyä?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin nuolla naisen emätintä
Sinkkumies
Ihan kohdun suuta lipoa?
Ei selvinnyt rakastaako enää, kun olimme kaksi viikkoa mökillä kahden. Mies istua jurotti ristikoita tehden tai lehteä lukien. Karttoi kaikkea läheisyyttä, eikä halunnut keskustella oikein mistään. Silti seuraa varjona joka paikkaan, vaikka muuten olen yhdentekevä. Jo toinen kerta samanlaista tänä kesänä.
Yhteiselo alkaa jo ahdistaa liikaa, kun tällaista on ollut muutenkin jo pitkään. Vaikuttaa, että olen vain joku taloudenhoitajatar enkä vaimo.
Vierailija kirjoitti:
Ei selvinnyt rakastaako enää, kun olimme kaksi viikkoa mökillä kahden. Mies istua jurotti ristikoita tehden tai lehteä lukien. Karttoi kaikkea läheisyyttä, eikä halunnut keskustella oikein mistään. Silti seuraa varjona joka paikkaan, vaikka muuten olen yhdentekevä. Jo toinen kerta samanlaista tänä kesänä.
Yhteiselo alkaa jo ahdistaa liikaa, kun tällaista on ollut muutenkin jo pitkään. Vaikuttaa, että olen vain joku taloudenhoitajatar enkä vaimo.
Onko potenssivaikeuksia tai huolissaan jostakin miesten vaivasta eikä kehtaa puhua niistä? Kysele hellästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni kirjoittaa täällä, että "odotan, että lapset kasvavat" tms syyksi, ettei vielä eroa.
Mä olisin toivonut, että äiti olisi ottanut eron, kun olin lapsi. Olisin mieluummim asunut köyhempänä vuokrakodissa kuin lukaalissa, jossa joutui kävelemään munankuorilla narsku-isän takia ja oli paljon muutakin epätervettä. Kulissit oli toki kunnossa.
Saatiin hyvin epäterve miehenmalli ja malli parisuhteesta siskon kanssa tuossa kodissa.
No meillä on aika kuollut parisuhde, mutta kukaan ei ole narsku. Ollaan kämppiksiä, ei kosketusta mutta ei riitojakaan. Mies on ihan ok tyyppi, mutta ei kiinnostunut minusta ja minunkin tunteet on aika kaverilliset.
Minun omat vanhemmat oli ihan tuollaisia kuin kerroit. Mieti, koko 18 vuotiaan elämäni aikana, näin heidän halaavan ja suukottavan YHDEN kerran!
Kiitos tuollaisen mallin, meillä on pariutuneet vain kaksi siskoani ja yksi veljeni. Kaikki muut veljeni ovat yksinäisiä ja parisuhteita ei ole ollut jonkin parin kuukauden "kokeilujakson" jälkeen kenelläkään. Kaikilla meillä on sama vika. Emme osaa pariutua, emmekä, silloin kun oli mahdollisuus, osanneet elää parisuhteessa.
Minun parisuhde kaatui siihen että olin kuin koi toisen kimpussa. Olin jatkuvasti halaamassa ja pussaamassa ja lopulta kaikki päätyi siihen kun nainen kysyi "pitääkö kaiken olla seksiä?"
Ei pitänyt. Mutta kun kerrankin sain jonkun joka halasi minua, halusin sitä ja suorastaan janosin sitä! Mutta se oli hänelle liikaa. Sen kysymyksen jälkeen en osannut, enkä uskaltanut enää koskea häntä koska en tiennyt kuinka kosketettaisiin "normaalisti". Minulla normaali oli sitä että ei kosketella, ei hyväillä, eikä suukotella ja ajattelin että sitä hänkin varmaan haluaa. Sitten seuraava kommentti häneltä olikin että hän ei halua olla kanssani koska en koskaan koskettele häntä. En siis oppinut niitä harmaan sävyjä, vaan kanssakäyminen oli hyvin mustavalkoista.
Kun tuon ymmärsin, kävin aikanaan terapiassa tuon takia ja siellä opettelin "normaalia" koskettelua ja tunnistamaan tunteita ja muuta vastaavaa. Mutta, en ole noita keinoja saanut käyttöön koska olen jo sen iän ylittänyt että pystyisi tapaamaan uusia naisystäviä tuosta vaan.
Te jotka olette kylmässä parisuhteessa, miettikää että te opetatte lapsellenne sen parisuhteen mallin, halusitte tai ette.
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. lähes päivittäinen kritisointi mahdollisesti vain luonteenpiirre tai stressistä johtuvaa vai onko siinä taustalla yleensä jonkinlaista toisen ihmisen halveksuntaa?
Ei ole luonteenpiirre, voi toki johtua stressistä, mutta tosiasia lienee kuitenkin, että sinun olemassa olosi rasittaa ja häiritsee häntä. Hänen elämässään olet rasite, joka estää häntä saamasta haluamiaan asioita ja sinä et ole hänen haluamansa asia.
Tilanne ei muutu, ellei joudu kohtaamaan realiteetteja.
taitaappi olla niin jotta miehen ns rakkaus on enämpi fyysistä seksuaalista toimintaa. Naisilla taas henkistä tunnetta ykkösijalla. Miehet avioon jotta on 24/7 tarjolla 'fyysisyyttä' jne. taloudenhoitoa, ruokaa, siivousta, pyykkäystä jne
Vierailija kirjoitti:
Emmää vaan tierä!
T:Juhana
Kait sull joku aanunki o?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei selvinnyt rakastaako enää, kun olimme kaksi viikkoa mökillä kahden. Mies istua jurotti ristikoita tehden tai lehteä lukien. Karttoi kaikkea läheisyyttä, eikä halunnut keskustella oikein mistään. Silti seuraa varjona joka paikkaan, vaikka muuten olen yhdentekevä. Jo toinen kerta samanlaista tänä kesänä.
Yhteiselo alkaa jo ahdistaa liikaa, kun tällaista on ollut muutenkin jo pitkään. Vaikuttaa, että olen vain joku taloudenhoitajatar enkä vaimo.
Onko potenssivaikeuksia tai huolissaan jostakin miesten vaivasta eikä kehtaa puhua niistä? Kysele hellästi.
Voi mä repeen nauruun.
Kysele kuin lapselta puhuttele hellästi. Tuo on miehisyyden rippeiden tappaja. Reilu tyyli kovalla äänellä ronskisti asiat puhutaan aikuisia kun o.
Se kyllä puhuu. Ihana mies. Sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni leikkaa minun pikkuvarpaan kynnen, itse en siihen jotenkin taivu tai yletä. Muut kynnet onnistuu itsekin.
Vatsa tiellä?
Vierailija kirjoitti:
taitaappi olla niin jotta miehen ns rakkaus on enämpi fyysistä seksuaalista toimintaa. Naisilla taas henkistä tunnetta ykkösijalla. Miehet avioon jotta on 24/7 tarjolla 'fyysisyyttä' jne. taloudenhoitoa, ruokaa, siivousta, pyykkäystä jne
Näinhän se taitaa olla. Mies tyydyttää omat tarpeensa, ja sitten palaa arkeen puhumattomana ja kaikkea läheisyyttä kaihtamalla. Sitten kun miehelle ikää tulee, ollaankin jo vieraantuneita. Ellei nainen saa silloin jo tarpeekseen pystyyn kuolleesta avioliitosta, ja sitten lähtee. Tai alkaa katsella ympärilleen, olisiko ruoho vihreää muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei selvinnyt rakastaako enää, kun olimme kaksi viikkoa mökillä kahden. Mies istua jurotti ristikoita tehden tai lehteä lukien. Karttoi kaikkea läheisyyttä, eikä halunnut keskustella oikein mistään. Silti seuraa varjona joka paikkaan, vaikka muuten olen yhdentekevä. Jo toinen kerta samanlaista tänä kesänä.
Yhteiselo alkaa jo ahdistaa liikaa, kun tällaista on ollut muutenkin jo pitkään. Vaikuttaa, että olen vain joku taloudenhoitajatar enkä vaimo.
Onko potenssivaikeuksia tai huolissaan jostakin miesten vaivasta eikä kehtaa puhua niistä? Kysele hellästi.
Voi mä repeen nauruun.
Kysele kuin lapselta puhuttele hellästi. Tuo on miehisyyden rippeiden tappaja. Reilu tyyli kovalla äänellä ronskisti asiat puhutaan aikuisia kun o.
Siinä onkin arka puheenaihe. Mies lukkiutuu heti ja on kovin salamyhkäinen, jos kyselee vähänkin. Ja lääkäriin ei missään nimessä mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei selvinnyt rakastaako enää, kun olimme kaksi viikkoa mökillä kahden. Mies istua jurotti ristikoita tehden tai lehteä lukien. Karttoi kaikkea läheisyyttä, eikä halunnut keskustella oikein mistään. Silti seuraa varjona joka paikkaan, vaikka muuten olen yhdentekevä. Jo toinen kerta samanlaista tänä kesänä.
Yhteiselo alkaa jo ahdistaa liikaa, kun tällaista on ollut muutenkin jo pitkään. Vaikuttaa, että olen vain joku taloudenhoitajatar enkä vaimo.
Onko potenssivaikeuksia tai huolissaan jostakin miesten vaivasta eikä kehtaa puhua niistä? Kysele hellästi.
Voi mä repeen nauruun.
Kysele kuin lapselta puhuttele hellästi. Tuo on miehisyyden rippeiden tappaja. Reilu tyyli kovalla äänellä ronskisti asiat puhutaan aikuisia kun o.
Siinä onkin arka puheenaihe. Mies lukkiutuu heti ja on kovin salamyhkäinen, jos kyselee vähänkin. Ja lääkäriin ei missään nimessä mene.
..ttu mikä urpo. En kattelis. Potku perseelle vätykselle. Vähän oma-aloitteisuutta ja ryhtiä. Edes yläpäähän.
Vierailija kirjoitti:
Puhuu AINA minulle kunnioittavasti, vaikka käsittelyssä olisi vaikeakin asia. Harrastaa kanssani silloin tällöin anaaliseksiä, koska tietää että se on mieluisinta herkkuani.
Minulla on kääntäen nämä: harkitsen eroa koska nämä alkeelliset rakkauden ilmaukset puuttuu.
En pysty kunnioittamaan ihmistä joka ei hallitse omia tunteitaan sen vertaa että kommunikoi omalle puolisolleen normaalisti. Niin keskenkasvuista tunnelaukkaa.
Haluaisin nuolla naisen emätintä
Sinkkumies