Korkean toimintakyvyn masennus

Työterveys tai omalääkäri, jos olet työtön. Hän ohjaa eteenpäin.

Samanlainen olen. Olen ollut jo vuosia. Tarkat rutiinit pitävät kasassa. Jos tulee ylimääräistä stressiä, niin en jaksa. Itken joka päivä. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Joinakin päivänä pää hajoaa ja mietin aktiivisesti itsemurhaa. Tuntuu vaikealta kuitenkin. Masennuslääke on.

Elän täällä niin kauan kuin elän. Ja sitten jonain päivänä en elä. Olen hyväksynyt itseni. En tunne häpeää.

Ei kiinnosta esittää, että olen normaali. Olen masentunut paska. 

Minua ei uskota, niin tuntuu turhauttavalta mennä puhumaan lääkärille. Näytän ulospäin iloiselta ja jaksavalta. Olen niin tottunut maskaamaan ja yksin ollessa sitten riisun maskin. Olen todella väsynyt ja päivän paras hetki on se, kun illalla pääsee nukkumaan. Voisin vain nukkua ja nukkua. 

Ap

Mua alettiin uskomaan, kun sanoin että mulla on tämä ongelma, että aina lääkärin edessä koen sellaisen ihmeparantumisen ja olen niin pirteä ja skarppi. Että voisitteko oikeasti nyt kuunnella, voin järkyttävän huonosti. Että mietin jatkuvasti kuoleman tuomaa armollisuutta ja koen pohjatonta arvottomuutta. Millään ei ole mitään merkitystä. 

Väittäisin, että jos muotoilee asian niin, että et ole varsinaisesti itsetuhoinen, mutta haaveilet kuolemasta säännöllisesti. Niin voisi mennä asia perille. Hoitavat tahot on ohjelmoitu tarttumaan tiettyihin informaatioihin tarkemmalla kammalla. Ja kuolemasta puhuminen on yksi niistä.

Pääsin terapiaan, kun sanoin että en enää oikeastaan jaksa käydä töissä, vaikka joten kuten käynkin. Että haaveilen vaan siitä päivästä, kun ei enää satu. Huonon voinnin taustalta löytyi sitten käsittelemättömiä traumoja. Traumaterapia auttoi, ja vuosikymmenten masennus ja ahdistus ovat olleet poissa siitä lähtien. 

Voimia ja jaksamista sinulle ja muillekin masentuneille. 

Vierailija kirjoitti:

Samanlainen olen. Olen ollut jo vuosia. Tarkat rutiinit pitävät kasassa. Jos tulee ylimääräistä stressiä, niin en jaksa. Itken joka päivä. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Joinakin päivänä pää hajoaa ja mietin aktiivisesti itsemurhaa. Tuntuu vaikealta kuitenkin. Masennuslääke on.

Sun ei kannattaisi syödä ollenkaan tuota masennuslääkettä, ei näytä toimivan. Ei ehkä kannattaisi syödä varmuuden vuoksi vain.

Nämä edellä olevat eivät minusta kuulosta kovin korkean toimintakyvyn masennukselta.

Hei. Minulla on useamman kymmenen vuoden kokemus masennuksesta. Saatan voida auttaa sinua jollakin tavalla.

Yksi tärkeä asia on että pysyisit toiminta kykyisenä,eikä masennuksesi vie sitä sinulta.

Saanko kysyä lääkityksestäsi, ja varoitan heti samalla että lääkärit eivät tiedä puoliksikaan niin paljon näistä asioista

kun ihmiset luulevat.Ole varovainen lääke valinnoissa. Päätä aina itse ja kieltäydy jos vaistosi niin sanoo,vaikka

sinulle vakuuteltaisiin mitä vaan.Ota selvää asioista googlen ja tekoälyjen avulla pääset aika pitkälle Lääkärit alkavat

tuputtamaan aina välillä muunkin sorttisia psyykelääkkeitä. Ole varovainen ettei käy niinkuin minulle,vain puolen

vuoden käytön jälkeen huomasin että vaikka kyseessä oli pieni annos jonka halusin monien pahojen sivuvaikutusten

takia lopettaa,niin huomasin että vaikka vähensin hitaasti annosta pian olin lähes toimintakyvytön.No annostuksen

palauttaminen sai minut tunnissa kuntoon.Mutta sivuvaikutukset haittasivat elämääni pahasti.Yritin lopuksi kun

lääkkeen määrännyt lääkäri ei pystynyt minua auttamaan irti, niin pyytää apua muualta ja kalleimmat ja parhaimmat

lääkäritkään joita oli toistakymmentä eivät pystyneet auttamaan,heistä ei ollut mitään hyötyä. Tajusin ensimmäisen

kerran että luulin että olin turvassa ja luotettavassa hoidossa, lääkäriäkin pidettiin hyvänä. Olin luullut ettei mitään

vaaraan mahdollisuutta ole. Mutta totuus valkeni ei kukaan ollut vastuussa eikä kukaan välittänyt sen jälkeen kun oli

huomattu että ei pystytä tekemään mitään.Totuus valkeni, sä oot yksin ja omillas. Apua ei ole tai ei osata auttaa.

Kukaan ei ollut kiinnostunut koko tilanteestani ja olin kokeillut jo kaikki keinot eli vaikka kuinka monet pillerit millä

luvattiin että pääsen eroon järkyttäviä sivuvaikutuksia aiheuttavasta lääkkeestä.no ei, huomasin jokaisen kohdalla käy

samoin.Minusta tulee aina hädin tuskin toiminta kykyinen. Olin yksin ja elämäni oli kärsimystä seuraavat reilusti yli

10vuotta.

Ei tullut mieleenkään että jos lääkäri määrää lääkettä minulle, niin on mahdollista että hän ei pysty hallitsemaan lääkettä

eikä kukaan muukaan.

Toivottavasti vastaat, ja kyllä mä jotenkin pystyn auttaa sua.Mä en tiedä minkä ikäinen olet mutta ainakin mä pystyn

                                  sanoo sulle mihin varaudut jos pitkittyy tai pahenee.Antaa sulle paremmat mahdollisuudet että

                                  selviit joka tapauksessa hyvin. Miks mä tarjoan apuani? Mulle se kun saan auttaa jotain joka

                                  elää masennuksen, eli itsellekin tutun sairauden kanssa, niin se kun onnisuu se merkitsee

                                  ja  mulle se on tärkeää.

Kaikki muu kehitys on mennyt maailmassa 30v aikana eteenpäin valtavasti, masennus ja psyykelääkkeiden kohdalla

ei ole tullut oikeastaan mitään edistystä mutta kun saat lääkityksen masennukseen vielä tänä päivänäkin Sinulle tarjotaan

usein esim. Zoloft joka on keksitty 1980-luvun alussa ja tuli markkinoille 1991.Toinen yleinen on Venlafaxin joka on myös

keksitty 1980-luvulla ja tuli markkinoille 1993 aluksi nimellä Efexor.

Kävin töissä melkein 24 vuotta masennuslääkkeiden avulla. Kukaan ei tiedä, kuinka moni on samassa tilanteessa.

Muuntelin lääkkeen käyttöä niin että otin sitä vain kun tunsin tarvitsevani. Niinhän ei lääkärien mukaan olisi saanut tehdä. Väittävät ettei se muka auta silloin, mutta itse ainakin huomasin rauhoittavan vaikutuksen pian, kuurin aikana heti samana päivänäkin.

Olin noina vuosina pari kertaa vuorotteluvapaalla, jolloin pystyin jättämään lääkkeen kokonaan, mutta pian töihin palattuani toivottomuus ja itkuisuus alkoivat taas, jolloin piti ottaa taas lääkettäkin. Mutta lopettaminen on helpompaa, kun lääkkeen ottoa harventaa vähitellen ja annosta pienentää vähitellen.

Toisaalta en nyt siis vieläkään tiedä, mikä ammatti tai työ olisi sopinut luonteelleni niin etten olisi tarvinnut lääkettä.

Sinulle joka kävit 24 vuotta töissä masennuslääkkeiden avulla.

Kerrot kaiken menneessä aikamuodossa koko viestisi ajan. Saanko kysyä että mikä tilanteesi on nyt?

Olet oikeassa kun sanot että oikea lääke tosiaan jos se sattuu olemaan sinulle juuri sopiva voi vaikutuksen huomata

jopa parissa tunnissa.Jos lääke ei todellakaan sovi sinulle reagoit siihen jopa parissa tunnissa niin että olosi muuttuu

niin sietämättömäksi että sinun on syytä lopettaa lääke heti.Jollekin toiselle lääke saattaa aiheuttaa aluksi myös pahan

olon,mutta se on asiaan kuuluvaa.Paha olo siinäkin on joku raja mitä kuuluu sietää Jotkut psyykelääkkeet jotka tuntuvat

liian pahalta toisille,saattavat aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa jos äärimmäisellä taistelulla totutat aivosi niihin.

Lääkärit eivät omaa mitään käytännönkokemusta,he eivät ole edes kokeilleet lääkkeitä joita määräävät (tunnen kyllä

erään tutun lääkärin joka on kokeillut esim. eri masennus ja psyykelääkkeitä,ihan vaan ymmärtääkseen.Minun mielestä

niihin ei kannata ikinä koskea kuin viimeisenä vaihtoehtona pakkotilanteessa,mutta arvostan kyllä hieman sitä että joku

lääkäri kokeilee ilman että kukaan vaatii)ja eivät tiedä yhtään minkälaisia olotiloja ja muita asioita lääkkeet aiheuttavat.

He pitävät itseään asiantuntijoina vaikka luulevat että masennus ja muut psyykelääkkeet ovat kuin päänsärkylääke joka

auttaa vaivaan ilman mitään kummempaa vaikutusta olotilaan.Minäkin luulin ennen kun ensimmäistä kertaa 30 vuotta

sitten otin ekan masennuslääke pillerin että tämä auttaa ja vointini paranee.Pian selvisi että on olemassa sellaisia

olotiloja,niin pahoja ettei kokemusta vailla olevat vaikka yrittäisit selittää ymmärrä yhtään että on olemassa aivan

eriluokan tuskaa joista onnekkaat terveet ihmiset eivät ikinä saa tietää olevan olemassa.Voit kokea tiloja jotka tuntuvat

että edes helvetissä ei voi olla pahempaa.

Siinä olen kyllä lääkäreiden kanssa samaa mieltä,että ei niitä siis masennuslääkkeitä,tai muitakaan psyykelääkkeitä

voi satunnaisesti ottaa  vaan joka päivä ja mielellään samman kellon aikaan.Saat muuten pitemmänpäälle ainakin

pahan epätasapainonaikaiseksi  ja sitten tilanne pahenee. 

Kerro minulle miten voit nykyään? ja pystyn auttamaan masennuslääkkeistäkin yllättävän helposti irti jos olet jäänyt

koukkuun ja olet varma ettet enää ole masentunut.Kysy mitä vaan jos haluat minä haluan auttaaa.

Lääkärit eivät ole siinä koskaan minun kohdallani onnistuneet  vaan olen itse joutunut selvittämään diagnooseja ja

esimerkiksi vieroittamaan itseni eräästä psyykelääkkeestä  melkein 20 vuoden jälkeen.Vaikka kuinka monet

lääkärit,joista osa parhaita ja kalleimpia,jokainen heistä oli tietämätön että heidän lopetusneuvot joita iät ja ajat

kokeilin...jokainen teki saman virheen,kukaan ei tiennyt että neuvot olivat kaikki hengenvaarallisia.Oli joka kerta

mahdollisuus että olisin voinut kuolla,yksikään ei heistä tiennyt sitä.                                                     

En ymmärrä tätä masennuspainostusta. Mun mielestä pään pitää koossa kun hoitaa kodin itsensä ja käy kerran päivässä vähintään jossain.