Lue keskustelun säännöt.
Korkean toimintakyvyn masennus
18.09.2025 |
Olen jo vuosia sairastanut, mutta kun selviän arjest, niin kaikki on hyvin. Välillä romahdan ja itken yksinäni. Sitten taas jaksaa. En ole kenellekään puhunut ja eipä kukaan taida edes arvata, mitä että hymyni takana oikeasti on :(
Mistä tähän saa apua?
Kommentit (7)
Samanlainen olen. Olen ollut jo vuosia. Tarkat rutiinit pitävät kasassa. Jos tulee ylimääräistä stressiä, niin en jaksa. Itken joka päivä. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Joinakin päivänä pää hajoaa ja mietin aktiivisesti itsemurhaa. Tuntuu vaikealta kuitenkin. Masennuslääke on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän täällä niin kauan kuin elän. Ja sitten jonain päivänä en elä. Olen hyväksynyt itseni. En tunne häpeää.
Ei kiinnosta esittää, että olen normaali. Olen masentunut paska.
Minua ei uskota, niin tuntuu turhauttavalta mennä puhumaan lääkärille. Näytän ulospäin iloiselta ja jaksavalta. Olen niin tottunut maskaamaan ja yksin ollessa sitten riisun maskin. Olen todella väsynyt ja päivän paras hetki on se, kun illalla pääsee nukkumaan. Voisin vain nukkua ja nukkua.
Ap
Mua alettiin uskomaan, kun sanoin että mulla on tämä ongelma, että aina lääkärin edessä koen sellaisen ihmeparantumisen ja olen niin pirteä ja skarppi. Että voisitteko oikeasti nyt kuunnella, voin järkyttävän huonosti. Että mietin jatkuvasti kuoleman tuomaa armollisuutta ja koen pohjatonta arvottomuutta. Millään ei ole mitään merkitystä.
Väittäisin, että jos muotoilee asian niin, että et ole varsinaisesti itsetuhoinen, mutta haaveilet kuolemasta säännöllisesti. Niin voisi mennä asia perille. Hoitavat tahot on ohjelmoitu tarttumaan tiettyihin informaatioihin tarkemmalla kammalla. Ja kuolemasta puhuminen on yksi niistä.
Pääsin terapiaan, kun sanoin että en enää oikeastaan jaksa käydä töissä, vaikka joten kuten käynkin. Että haaveilen vaan siitä päivästä, kun ei enää satu. Huonon voinnin taustalta löytyi sitten käsittelemättömiä traumoja. Traumaterapia auttoi, ja vuosikymmenten masennus ja ahdistus ovat olleet poissa siitä lähtien.
Voimia ja jaksamista sinulle ja muillekin masentuneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen olen. Olen ollut jo vuosia. Tarkat rutiinit pitävät kasassa. Jos tulee ylimääräistä stressiä, niin en jaksa. Itken joka päivä. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Joinakin päivänä pää hajoaa ja mietin aktiivisesti itsemurhaa. Tuntuu vaikealta kuitenkin. Masennuslääke on.
Sun ei kannattaisi syödä ollenkaan tuota masennuslääkettä, ei näytä toimivan. Ei ehkä kannattaisi syödä varmuuden vuoksi vain.
Työterveys tai omalääkäri, jos olet työtön. Hän ohjaa eteenpäin.