Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei haluakaan saada lasta
20.06.2026 |
Emme ole aivan valtavasti asiasta puhuneet. Olen joskus kauan aikaa sitten hänelle maininnut keskustelussa, että haluaisin joku päivä saada oman perheen. Vuosia tuntui, että vähän välteltiin aihetta, enkä siitä sen vuoksi kovin paljoa halunnut puhua. Tänään hän sitten totesi, että asia on ahdistanut häntä valtavasti vuosia, koska ei itse halua, mutta tietää että minä haluan.
Tulikin vähän erilainen loppuelämä ilmeisesti. Jää ainakin mahdollisuuksia muulle elämälle, jos tästä voi jotain positiivista löytää. En toki kiistä, etteikö tämä asia satuttaisi, mutta totesin siinä hetkessä vain, että asia kunnossa. Mutta asiat korjaantuu ajan kanssa, kunhan tulin purkamaan oloani.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaimoasi sitten vaivaa? Joku traumaattista vai onko vaan ihan puhtaasti niin itsekäs?
Onneksi sinä kuitenkin sovit hänen suunnitelmiin..Ei se ole ilmeisesti kaikkien asia. En minäkään voisi kuvitella hyppääväni esim. nykyisestä ammatista ihan toiseen. Eri asia toki, mutta voin kyetä ymmärtämään, että kaikki ihmiset eivät halua saada lasta, johon ei välttämättä löydy syytä.
AP
Mutta hänen päätöksensä on hänen ja sinun on sinun. Jos haluat lapsen, teet sen toisen kanssa ja piste.
Ei se varmastikaan tuntuisi samalta, kun olen rakastanut nykyistä vaimoa lukion alusta lähtien, yli viidentoista vuoden ajan. Perhettä olisin toinut hänen kanssaan, enkä kenenkään muun.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän edes tiedä pystyisittekö saamaan lapsia vaikka haluaisitte ja yrittäisittekin. Ikävintä tässä on se ettette ole osanneet keskustella asiasta. On sellaisiakin pariskuntia joissa mies venyttää päätöksentekoaan vuosikausia ja roikuttaa vaimoaan löysässä hirressä, kunnes vihdoin ilmoittaa ettei haluakaan isäksi. Silloin se voi olla raskaaksi tulemisen kannalta liian myöhäistä.
Puhukaa. Käsitelkää ongelma. Yhdessä. Teitähän se koskee, ei meitä.
Ei tässä ole enää keskusteltavaa. Hän on ehdoton päätöksessään, joten en ala väittämään vastaan. Asia on siis loppuunkäsitelty, tulin vain purkamaan murhettani tänne.
AP
Ei kuulosta siltä. Kommunikointinne sakkaa pahasti, ja sinä purat pahaa mieltäsi ventovieraille ihmisille nimettömällä keskustelupalstalla. Tietenkin toivon ettei lapsettomuus kaada suhdettanne jos se on muuten hyvä (mitä hieman epäilen, koska teillä on kirjoituksesi perusteella pahoja puutteita avoimuudessa), mutta koeta tosiaan olla katkeroitumatta. Sinulla on oikeus surra sitä että menetät jotain mitä et koskaan tule saamaan.
Tämä on ainoa asia kylläkin, mistä ollaan menty ristiin tietämättämme. Ei tämä suhdetta kaada tietenkään. On tässä tietysti peiliin katsomisen paikka, ettei vaimo ole voinut olla avoin, ja varsinkin jos näkee minun toiminnassa jotain niin väärää, että tämä päätös johtuu siitä. Yritetään keskustella ja mennä eteenpäin, niin kuin olemme aina ennenkin menneet. Ei tänne olisi varmasti kannattanut kirjoittaa, mutta tämä oli ainoa paikka siinä hetkessä, missä saa purkaa.
AP
Että minä vihaan tuota eteenpäin menemisen eetosta. Sitä hoetaan kuolemansurussakin.
Sinäkin voisit miettiä mitä tarkoitat.
Ei minulla ole muuta suuntaa, kuin mennä eteenpäin tästä. Sitä minä tarkoitan sillä. Elämä jatkuu
AP
Jatkuu tietenkin, mutta millaisena? Vainollasi ei ole mitään oikeutta evätä sinulta lasta.
Sinulla on ihan yhtä lailla oikeus tavoitella vanhemmuutta kuin vaimollasi oikeus olla sitä haluamatta.
Voi olla, että katkeroidut lopulta.
Sen verran monta lapsetonta paria tunnen, että vanhemmiten lapsettomuus alkaa kalvaa ja vaivata aina enemmän. Ei kannata tyytyä tilanteeseen, vaan etsiä onneaan toisen kanssa, jos vaimosi ei harkitse asiaa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää nyt ei enää liity AP:hen, kun hänellä näyttää olevan motiivi kunnossa.
Mutta täällä näyttää jollekin olevan hyvin mahdotonta tajuta, että ei pitkää liittoa kannata pistä tuusannuuskaksi sen serauksena, että lasta haluava osapuoli ei ole miettinyt asiaa loppuun asti, hankkii lapsen seuraavassa suhteessa ja pettyy höttöisiin odotuksiinsa.
Kyllä ne motiivit on syytä tarkastaa tässä ja nyt, olettaen, että tässä suhteessa (avioliitossa!) on hyviäkin puolia ja paljon menetettävää.
Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä se lopputulos on. Lopputulos voi olla se, että pariskunta eroaa, ja toinen tekee sen lapsen toisen kanssa. Mutta ainakaan päätös ei ole tehty hätiköiden, ja lopputulos tyydyttää varmemmin.
Tää on vähnä eri tilanne kuin jollain sinkulla, jolle kaikki ovet on auki ja ei mitään menetettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän edes tiedä pystyisittekö saamaan lapsia vaikka haluaisitte ja yrittäisittekin. Ikävintä tässä on se ettette ole osanneet keskustella asiasta. On sellaisiakin pariskuntia joissa mies venyttää päätöksentekoaan vuosikausia ja roikuttaa vaimoaan löysässä hirressä, kunnes vihdoin ilmoittaa ettei haluakaan isäksi. Silloin se voi olla raskaaksi tulemisen kannalta liian myöhäistä.
Puhukaa. Käsitelkää ongelma. Yhdessä. Teitähän se koskee, ei meitä.
Ei tässä ole enää keskusteltavaa. Hän on ehdoton päätöksessään, joten en ala väittämään vastaan. Asia on siis loppuunkäsitelty, tulin vain purkamaan murhettani tänne.
AP
Ei kuulosta siltä. Kommunikointinne sakkaa pahasti, ja sinä purat pahaa mieltäsi ventovieraille ihmisille nimettömällä keskustelupalstalla. Tietenkin toivon ettei lapsettomuus kaada suhdettanne jos se on muuten hyvä (mitä hieman epäilen, koska teillä on kirjoituksesi perusteella pahoja puutteita avoimuudessa), mutta koeta tosiaan olla katkeroitumatta. Sinulla on oikeus surra sitä että menetät jotain mitä et koskaan tule saamaan.
Tämä on ainoa asia kylläkin, mistä ollaan menty ristiin tietämättämme. Ei tämä suhdetta kaada tietenkään. On tässä tietysti peiliin katsomisen paikka, ettei vaimo ole voinut olla avoin, ja varsinkin jos näkee minun toiminnassa jotain niin väärää, että tämä päätös johtuu siitä. Yritetään keskustella ja mennä eteenpäin, niin kuin olemme aina ennenkin menneet. Ei tänne olisi varmasti kannattanut kirjoittaa, mutta tämä oli ainoa paikka siinä hetkessä, missä saa purkaa.
AP
Että minä vihaan tuota eteenpäin menemisen eetosta. Sitä hoetaan kuolemansurussakin.
Sinäkin voisit miettiä mitä tarkoitat.
Ei minulla ole muuta suuntaa, kuin mennä eteenpäin tästä. Sitä minä tarkoitan sillä. Elämä jatkuu
AP
Jatkuu tietenkin, mutta millaisena? Vainollasi ei ole mitään oikeutta evätä sinulta lasta.
Yritän pitää tämän mahdollisimman pienenä särönä muuten niin hyvässä elämässä, mikä meillä on. Olen luonteeltani muutenkin sellainen, ettei lopullisetkaan asiat, kuten läheisten kuolemat, tai tämä, vaivaa muutamaa päivää enemmän. Se on ihan hyvä omasta mielestä. Olemme kuitenkin aikoinaan "sopineet", että olemme loppuelämämme yhdessä, ja jos tämä on sen "hinta", niin olen sen valmis maksamaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muuta vaimo pitää hampaidensa takana kuin tuo ilmeisesti vuosikausia panttaamansa tieto, ettei halua lasta, vaikka tiesi miehen haluavan?
Ehkä tietää olevansa kyvytön saamaan lasta, muttei ole halunnut paljastaa sitä?
Mielestäni ei ole reilu temppu sitouttaa toinen itseensä, vaikka ollaan vastakkaisilla linjoilla näin olennaisessa asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on ihan yhtä lailla oikeus tavoitella vanhemmuutta kuin vaimollasi oikeus olla sitä haluamatta.
EI se elämä niinkään mene, että aina roikkuu omissa oikeuksissaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän edes tiedä pystyisittekö saamaan lapsia vaikka haluaisitte ja yrittäisittekin. Ikävintä tässä on se ettette ole osanneet keskustella asiasta. On sellaisiakin pariskuntia joissa mies venyttää päätöksentekoaan vuosikausia ja roikuttaa vaimoaan löysässä hirressä, kunnes vihdoin ilmoittaa ettei haluakaan isäksi. Silloin se voi olla raskaaksi tulemisen kannalta liian myöhäistä.
Puhukaa. Käsitelkää ongelma. Yhdessä. Teitähän se koskee, ei meitä.
Ei tässä ole enää keskusteltavaa. Hän on ehdoton päätöksessään, joten en ala väittämään vastaan. Asia on siis loppuunkäsitelty, tulin vain purkamaan murhettani tänne.
AP
Ei kuulosta siltä. Kommunikointinne sakkaa pahasti, ja sinä purat pahaa mieltäsi ventovieraille ihmisille nimettömällä keskustelupalstalla. Tietenkin toivon ettei lapsettomuus kaada suhdettanne jos se on muuten hyvä (mitä hieman epäilen, koska teillä on kirjoituksesi perusteella pahoja puutteita avoimuudessa), mutta koeta tosiaan olla katkeroitumatta. Sinulla on oikeus surra sitä että menetät jotain mitä et koskaan tule saamaan.
Tämä on ainoa asia kylläkin, mistä ollaan menty ristiin tietämättämme. Ei tämä suhdetta kaada tietenkään. On tässä tietysti peiliin katsomisen paikka, ettei vaimo ole voinut olla avoin, ja varsinkin jos näkee minun toiminnassa jotain niin väärää, että tämä päätös johtuu siitä. Yritetään keskustella ja mennä eteenpäin, niin kuin olemme aina ennenkin menneet. Ei tänne olisi varmasti kannattanut kirjoittaa, mutta tämä oli ainoa paikka siinä hetkessä, missä saa purkaa.
AP
Että minä vihaan tuota eteenpäin menemisen eetosta. Sitä hoetaan kuolemansurussakin.
Sinäkin voisit miettiä mitä tarkoitat.
Ei minulla ole muuta suuntaa, kuin mennä eteenpäin tästä. Sitä minä tarkoitan sillä. Elämä jatkuu
AP
Jatkuu tietenkin, mutta millaisena? Vainollasi ei ole mitään oikeutta evätä sinulta lasta.
Yritän pitää tämän mahdollisimman pienenä särönä muuten niin hyvässä elämässä, mikä meillä on. Olen luonteeltani muutenkin sellainen, ettei lopullisetkaan asiat, kuten läheisten kuolemat, tai tämä, vaivaa muutamaa päivää enemmän. Se on ihan hyvä omasta mielestä. Olemme kuitenkin aikoinaan "sopineet", että olemme loppuelämämme yhdessä, ja jos tämä on sen "hinta", niin olen sen valmis maksamaan.
AP
Huh. No niin, nyt olet purkanut huolesi ja voit mennä eteenpäin sinne missä elämäsi on hyvää.
(PS. Kun lapseni kuoli, en todellakaan voinut sanoa ettei sen kaltainen lopullinen asia olisi vaivannut minua muutamaa päivää enemmän.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko harkinnut uutta vaimoa?
Ei ole käynyt mielessäkään. Sovittiin aikoinaan, että ollaan yhdessä myötä- ja vastamäessä.
AP
Miten näin tärkeästä asiasta ei puhuta ihan jo suhteen alkumetreillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pihtaa pippeliä kun ei halua lapsia
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta vaimo pitää hampaidensa takana kuin tuo ilmeisesti vuosikausia panttaamansa tieto, ettei halua lasta, vaikka tiesi miehen haluavan?
Ehkä tietää olevansa kyvytön saamaan lasta, muttei ole halunnut paljastaa sitä?
Mielestäni ei ole reilu temppu sitouttaa toinen itseensä, vaikka ollaan vastakkaisilla linjoilla näin olennaisessa asiassa.
Jos nuo ovat olleet yhdessä 15 vuotta ilman lapsia, ihan yhtä hyvin voivat ne seuraavatkin 15 vuotta sujuvat ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän edes tiedä pystyisittekö saamaan lapsia vaikka haluaisitte ja yrittäisittekin. Ikävintä tässä on se ettette ole osanneet keskustella asiasta. On sellaisiakin pariskuntia joissa mies venyttää päätöksentekoaan vuosikausia ja roikuttaa vaimoaan löysässä hirressä, kunnes vihdoin ilmoittaa ettei haluakaan isäksi. Silloin se voi olla raskaaksi tulemisen kannalta liian myöhäistä.
Puhukaa. Käsitelkää ongelma. Yhdessä. Teitähän se koskee, ei meitä.
Ei tässä ole enää keskusteltavaa. Hän on ehdoton päätöksessään, joten en ala väittämään vastaan. Asia on siis loppuunkäsitelty, tulin vain purkamaan murhettani tänne.
AP
Ei kuulosta siltä. Kommunikointinne sakkaa pahasti, ja sinä purat pahaa mieltäsi ventovieraille ihmisille nimettömällä keskustelupalstalla. Tietenkin toivon ettei lapsettomuus kaada suhdettanne jos se on muuten hyvä (mitä hieman epäilen, koska teillä on kirjoituksesi perusteella pahoja puutteita avoimuudessa), mutta koeta tosiaan olla katkeroitumatta. Sinulla on oikeus surra sitä että menetät jotain mitä et koskaan tule saamaan.
Tämä on ainoa asia kylläkin, mistä ollaan menty ristiin tietämättämme. Ei tämä suhdetta kaada tietenkään. On tässä tietysti peiliin katsomisen paikka, ettei vaimo ole voinut olla avoin, ja varsinkin jos näkee minun toiminnassa jotain niin väärää, että tämä päätös johtuu siitä. Yritetään keskustella ja mennä eteenpäin, niin kuin olemme aina ennenkin menneet. Ei tänne olisi varmasti kannattanut kirjoittaa, mutta tämä oli ainoa paikka siinä hetkessä, missä saa purkaa.
AP
Että minä vihaan tuota eteenpäin menemisen eetosta. Sitä hoetaan kuolemansurussakin.
Sinäkin voisit miettiä mitä tarkoitat.
Ei minulla ole muuta suuntaa, kuin mennä eteenpäin tästä. Sitä minä tarkoitan sillä. Elämä jatkuu
AP
Jatkuu tietenkin, mutta millaisena? Vainollasi ei ole mitään oikeutta evätä sinulta lasta.
Yritän pitää tämän mahdollisimman pienenä särönä muuten niin hyvässä elämässä, mikä meillä on. Olen luonteeltani muutenkin sellainen, ettei lopullisetkaan asiat, kuten läheisten kuolemat, tai tämä, vaivaa muutamaa päivää enemmän. Se on ihan hyvä omasta mielestä. Olemme kuitenkin aikoinaan "sopineet", että olemme loppuelämämme yhdessä, ja jos tämä on sen "hinta", niin olen sen valmis maksamaan.
AP
Huh. No niin, nyt olet purkanut huolesi ja voit mennä eteenpäin sinne missä elämäsi on hyvää.
(PS. Kun lapseni kuoli, en todellakaan voinut sanoa ettei sen kaltainen lopullinen asia olisi vaivannut minua muutamaa päivää enemmän.)
Ymmärrän näkemyksesi, kun sinulle on käynyt maailman kamalin asia. Olen siitä pahoillani. Ei sellaisesta asiasta kuulukaan mennä muutamassa päivässä eteenpäin. Onko se edes mahdollistakaan lopullisesti päästä yli. Ymmärrän näkemyksesi myös, jos koet kevyenä sen, että sanotaan, että yritetään mennä eteenpäin.
Mutta minua ainakin vähän helpotti, että sain täällä avata asiaa tuntemattomille ihmisille :)
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän edes tiedä pystyisittekö saamaan lapsia vaikka haluaisitte ja yrittäisittekin. Ikävintä tässä on se ettette ole osanneet keskustella asiasta. On sellaisiakin pariskuntia joissa mies venyttää päätöksentekoaan vuosikausia ja roikuttaa vaimoaan löysässä hirressä, kunnes vihdoin ilmoittaa ettei haluakaan isäksi. Silloin se voi olla raskaaksi tulemisen kannalta liian myöhäistä.
Puhukaa. Käsitelkää ongelma. Yhdessä. Teitähän se koskee, ei meitä.
Ei tässä ole enää keskusteltavaa. Hän on ehdoton päätöksessään, joten en ala väittämään vastaan. Asia on siis loppuunkäsitelty, tulin vain purkamaan murhettani tänne.
AP
Ei kuulosta siltä. Kommunikointinne sakkaa pahasti, ja sinä purat pahaa mieltäsi ventovieraille ihmisille nimettömällä keskustelupalstalla. Tietenkin toivon ettei lapsettomuus kaada suhdettanne jos se on muuten hyvä (mitä hieman epäilen, koska teillä on kirjoituksesi perusteella pahoja puutteita avoimuudessa), mutta koeta tosiaan olla katkeroitumatta. Sinulla on oikeus surra sitä että menetät jotain mitä et koskaan tule saamaan.
Tämä on ainoa asia kylläkin, mistä ollaan menty ristiin tietämättämme. Ei tämä suhdetta kaada tietenkään. On tässä tietysti peiliin katsomisen paikka, ettei vaimo ole voinut olla avoin, ja varsinkin jos näkee minun toiminnassa jotain niin väärää, että tämä päätös johtuu siitä. Yritetään keskustella ja mennä eteenpäin, niin kuin olemme aina ennenkin menneet. Ei tänne olisi varmasti kannattanut kirjoittaa, mutta tämä oli ainoa paikka siinä hetkessä, missä saa purkaa.
AP
Että minä vihaan tuota eteenpäin menemisen eetosta. Sitä hoetaan kuolemansurussakin.
Sinäkin voisit miettiä mitä tarkoitat.
Ei minulla ole muuta suuntaa, kuin mennä eteenpäin tästä. Sitä minä tarkoitan sillä. Elämä jatkuu
AP
Jatkuu tietenkin, mutta millaisena? Vainollasi ei ole mitään oikeutta evätä sinulta lasta.
Yritän pitää tämän mahdollisimman pienenä särönä muuten niin hyvässä elämässä, mikä meillä on. Olen luonteeltani muutenkin sellainen, ettei lopullisetkaan asiat, kuten läheisten kuolemat, tai tämä, vaivaa muutamaa päivää enemmän. Se on ihan hyvä omasta mielestä. Olemme kuitenkin aikoinaan "sopineet", että olemme loppuelämämme yhdessä, ja jos tämä on sen "hinta", niin olen sen valmis maksamaan.
AP
Ihan turhaa ap ottaa moista marttyyrin viittaa kantaakseen. Lusikat jakoon niin pääsette molemmat jatkamaan haluamaanne elämää tahoillanne.
Ap hankkii sitten kissan tai kaksi sekä koiran.
Itse tekisin niin tuollaisessa tilanteessa. Mutta tuntisin silti itseni vähän huijatuksi. Olisi kannattanut puhua tämä asia selväksi jo edellisellä kerralla (kun molemmat opiskelivat vielä).
Kun aikoinaan aloimme seurustella puolisoni kanssa, keskustelimme jo toisella tapaamisella ajatuksistamme perheen perustamisen suhteen. Todettiin, että haluamme molemmat lapsia ja jos ei saada, adoptoidaan. No. saimme lopulta neljä lasta luonnonmenetelmällä. Ja lisäksi niitä kissoja :D
Minun eks ei halunnut lapsia. Erottiin ja se teki kolme lasta toisen miehen kanssa. Oon vähän katkera todellakin.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän antaa sinulle huomiota ja pillua niin ole onnellinen, se olisi loppunut lapsen myötä.
Aivan. Totuus on, että kauhean synnytyksen ja repaleisen pilden kipujen jälkeen ei halua ukkoa lähellekään enää vuosiin. + Vauva-arki on todella raskasta univelkoineen.
Ei minulla ole muuta suuntaa, kuin mennä eteenpäin tästä. Sitä minä tarkoitan sillä. Elämä jatkuu
AP