Vaimo ei haluakaan saada lasta
Emme ole aivan valtavasti asiasta puhuneet. Olen joskus kauan aikaa sitten hänelle maininnut keskustelussa, että haluaisin joku päivä saada oman perheen. Vuosia tuntui, että vähän välteltiin aihetta, enkä siitä sen vuoksi kovin paljoa halunnut puhua. Tänään hän sitten totesi, että asia on ahdistanut häntä valtavasti vuosia, koska ei itse halua, mutta tietää että minä haluan.
Tulikin vähän erilainen loppuelämä ilmeisesti. Jää ainakin mahdollisuuksia muulle elämälle, jos tästä voi jotain positiivista löytää. En toki kiistä, etteikö tämä asia satuttaisi, mutta totesin siinä hetkessä vain, että asia kunnossa. Mutta asiat korjaantuu ajan kanssa, kunhan tulin purkamaan oloani.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun motiivi perheelle oli? Tietoinen vilpitön halu ottaa kaikki lapsen tuomat asiat vastaan, elää lapsiperhearkea ja kokemus isäidentiteetin sopivuudesta itsellesi? Vai velvollisuus suvulle tai yhteiskunnalle, koska "niin kuuluu"? Pelko tuntea itsensä ulkopuoliseksi työpaikan "iskä-äijäjutuissa" tai vanhuudessa? No, ehkä vähän johdattelevan läpinäkyvästi mun mielestä toi ensimmäinen on ainut kunnollinen motiivi haluta lapsi.
Mikä motiivisi onkaan, koetko oikeasti, että pystyt löytämään uutta kulmaa elämään ja tulevaisuuteesi katkeroitumatta? Tietysti hyvä ymmärtää, että elämäsi ei todennäköisesti menisi ihan käsikirjoituksesi mukaan, vaikka sinulla olisi lapsi, kun lapsesta ei välttämättä kasvatuksellakaan tule se samoista asioista tykkäävä mini-me.
t. nainen vähän samanlaisen miehen kanssa, sillä poikeuksella, että olin ollut avoin alusta asti. Tässä mennään, mutta totta kai sitä miettii, kuinka isona asia pyörii yhä toisen päässä.
En minä ole kenellekään velkaa mielestäni, se on vain vilpitön toive. Olen paljon pyöritellyt asiaa mielessäni, ja valmistin itseäni siihen, että oma elämä muuttuu lopullisesti, eikä aina varsinkaan positiiviseen suuntaan. Pitää myös sietää eri vaiheet lapsen elämässä, ja halusinkin tässä ottaa niin paljon vastuuta, kuin mahdollista. Puhtaasta rakkaudesta. Omia ajatuksia on hieman vaikea tähän avata; mutta oikeastaan minulla on hieman pessimistinen kuin optimistinen näkemys siitä, mitä vanhemmuus vaatii. Silti toivoin sitä. Ja parhaani haluan yrittää sen kautta, koska nainen joutuu luonnollisista syistä kantamaan lapsen ja sietämään synnytyksen ja raskauden seuraukset esimerkiksi. En pysty sitä itse tasoittamaan mitenkään täysin, mutta haluan antaa kaikkeni. Enää ei toki tarvitse sitä itse miettiä. En aio alkaa asiasta vänkäämään, koska ymmärrän myös sen hyvin, että näin suuri asia voisi alkaa ahdistamaan liikaa. Menen eteenpäin!
AP
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun motiivi perheelle oli? Tietoinen vilpitön halu ottaa kaikki lapsen tuomat asiat vastaan, elää lapsiperhearkea ja kokemus isäidentiteetin sopivuudesta itsellesi? Vai velvollisuus suvulle tai yhteiskunnalle, koska "niin kuuluu"? Pelko tuntea itsensä ulkopuoliseksi työpaikan "iskä-äijäjutuissa" tai vanhuudessa? No, ehkä vähän johdattelevan läpinäkyvästi mun mielestä toi ensimmäinen on ainut kunnollinen motiivi haluta lapsi.
Mikä motiivisi onkaan, koetko oikeasti, että pystyt löytämään uutta kulmaa elämään ja tulevaisuuteesi katkeroitumatta? Tietysti hyvä ymmärtää, että elämäsi ei todennäköisesti menisi ihan käsikirjoituksesi mukaan, vaikka sinulla olisi lapsi, kun lapsesta ei välttämättä kasvatuksellakaan tule se samoista asioista tykkäävä mini-me.
t. nainen vähän samanlaisen miehen kanssa, sillä poikeuksella, että olin ollut avoin alusta asti. Tässä mennään, mutta totta kai sitä miettii, kuinka isona asia pyörii yhä toisen päässä.
Älä kyseenalaista toisen ihmisen biologista perustarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Höpsis. Ihan perinteisin menetelmiä onnistuu naisen raskaaksi saattaminen, ei avioliitto tietääkseni ole ennenkään sitä estänyt
Kyse on enemmän moraalista, en minä ala tekemään mitään oman vaimoni selän takana.
AP
Vierailija kirjoitti:
Ettehän edes tiedä pystyisittekö saamaan lapsia vaikka haluaisitte ja yrittäisittekin. Ikävintä tässä on se ettette ole osanneet keskustella asiasta. On sellaisiakin pariskuntia joissa mies venyttää päätöksentekoaan vuosikausia ja roikuttaa vaimoaan löysässä hirressä, kunnes vihdoin ilmoittaa ettei haluakaan isäksi. Silloin se voi olla raskaaksi tulemisen kannalta liian myöhäistä.
Puhukaa. Käsitelkää ongelma. Yhdessä. Teitähän se koskee, ei meitä.
Ei tässä ole enää keskusteltavaa. Hän on ehdoton päätöksessään, joten en ala väittämään vastaan. Asia on siis loppuunkäsitelty, tulin vain purkamaan murhettani tänne.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän edes tiedä pystyisittekö saamaan lapsia vaikka haluaisitte ja yrittäisittekin. Ikävintä tässä on se ettette ole osanneet keskustella asiasta. On sellaisiakin pariskuntia joissa mies venyttää päätöksentekoaan vuosikausia ja roikuttaa vaimoaan löysässä hirressä, kunnes vihdoin ilmoittaa ettei haluakaan isäksi. Silloin se voi olla raskaaksi tulemisen kannalta liian myöhäistä.
Puhukaa. Käsitelkää ongelma. Yhdessä. Teitähän se koskee, ei meitä.
Ei tässä ole enää keskusteltavaa. Hän on ehdoton päätöksessään, joten en ala väittämään vastaan. Asia on siis loppuunkäsitelty, tulin vain purkamaan murhettani tänne.
AP
Ei kuulosta siltä. Kommunikointinne sakkaa pahasti, ja sinä purat pahaa mieltäsi ventovieraille ihmisille nimettömällä keskustelupalstalla. Tietenkin toivon ettei lapsettomuus kaada suhdettanne jos se on muuten hyvä (mitä hieman epäilen, koska teillä on kirjoituksesi perusteella pahoja puutteita avoimuudessa), mutta koeta tosiaan olla katkeroitumatta. Sinulla on oikeus surra sitä että menetät jotain mitä et koskaan tule saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki lapsi jonkun toisen kanssa.
Olen naimisissa, joten ei onnistu.
AP
Mitä sitten?
Tää on jonkun äippäihmisen tekemä provo. Tekeytyy mieheksi, joka suree lapsettomuutta. No mutta onhan tuossa jo vähän yritystä, propsit siitä.
Naiset ei halua lapsia, kun menee ilmasto pilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sun motiivi perheelle oli? Tietoinen vilpitön halu ottaa kaikki lapsen tuomat asiat vastaan, elää lapsiperhearkea ja kokemus isäidentiteetin sopivuudesta itsellesi? Vai velvollisuus suvulle tai yhteiskunnalle, koska "niin kuuluu"? Pelko tuntea itsensä ulkopuoliseksi työpaikan "iskä-äijäjutuissa" tai vanhuudessa? No, ehkä vähän johdattelevan läpinäkyvästi mun mielestä toi ensimmäinen on ainut kunnollinen motiivi haluta lapsi.
Mikä motiivisi onkaan, koetko oikeasti, että pystyt löytämään uutta kulmaa elämään ja tulevaisuuteesi katkeroitumatta? Tietysti hyvä ymmärtää, että elämäsi ei todennäköisesti menisi ihan käsikirjoituksesi mukaan, vaikka sinulla olisi lapsi, kun lapsesta ei välttämättä kasvatuksellakaan tule se samoista asioista tykkäävä mini-me.
t. nainen vähän samanlaisen miehen kanssa, sillä poikeuksella, että olin ollut avoin alusta asti. Tässä mennään, mutta totta kai sitä miettii, kuinka isona asia pyörii yhä toisen päässä.
Älä kyseenalaista toisen ihmisen biologista perustarvetta.
"Kyseenalaistin" hänen motiivinsa, koska tuossa ristiriitatilantessa kummankin osapuolen täytyy tarkastaa omat motiivinsa ja omat rajansa, jotta ratkaisuja voidaan tehdä. Myös sen osapuolen, joka ei halua perhettä.
Olisi varmaan teiltä lisääntymishaluisiltakin ihan terveellistä tiedustella sen lisääntymishaluisen kumppaninne motiiveista ennen kuin päädytte erotilastoihin, kun mies halusikin lapsesta vaan statusesineen ja kaikki muu oli "rankkaa"? Ihmisellä on aivot muuhunkin kuin viettinsä toteuttamiseen.
Mutta AP vastasi viestiini,ja vaikuttaa siltä, että hän on kotiläksynsä tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän edes tiedä pystyisittekö saamaan lapsia vaikka haluaisitte ja yrittäisittekin. Ikävintä tässä on se ettette ole osanneet keskustella asiasta. On sellaisiakin pariskuntia joissa mies venyttää päätöksentekoaan vuosikausia ja roikuttaa vaimoaan löysässä hirressä, kunnes vihdoin ilmoittaa ettei haluakaan isäksi. Silloin se voi olla raskaaksi tulemisen kannalta liian myöhäistä.
Puhukaa. Käsitelkää ongelma. Yhdessä. Teitähän se koskee, ei meitä.
Ei tässä ole enää keskusteltavaa. Hän on ehdoton päätöksessään, joten en ala väittämään vastaan. Asia on siis loppuunkäsitelty, tulin vain purkamaan murhettani tänne.
AP
Ei kuulosta siltä. Kommunikointinne sakkaa pahasti, ja sinä purat pahaa mieltäsi ventovieraille ihmisille nimettömällä keskustelupalstalla. Tietenkin toivon ettei lapsettomuus kaada suhdettanne jos se on muuten hyvä (mitä hieman epäilen, koska teillä on kirjoituksesi perusteella pahoja puutteita avoimuudessa), mutta koeta tosiaan olla katkeroitumatta. Sinulla on oikeus surra sitä että menetät jotain mitä et koskaan tule saamaan.
Tämä on ainoa asia kylläkin, mistä ollaan menty ristiin tietämättämme. Ei tämä suhdetta kaada tietenkään. On tässä tietysti peiliin katsomisen paikka, ettei vaimo ole voinut olla avoin, ja varsinkin jos näkee minun toiminnassa jotain niin väärää, että tämä päätös johtuu siitä. Yritetään keskustella ja mennä eteenpäin, niin kuin olemme aina ennenkin menneet. Ei tänne olisi varmasti kannattanut kirjoittaa, mutta tämä oli ainoa paikka siinä hetkessä, missä saa purkaa.
AP
Mikä vaimoasi sitten vaivaa? Joku traumaattista vai onko vaan ihan puhtaasti niin itsekäs?
Onneksi sinä kuitenkin sovit hänen suunnitelmiin..
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaimoasi sitten vaivaa? Joku traumaattista vai onko vaan ihan puhtaasti niin itsekäs?
Onneksi sinä kuitenkin sovit hänen suunnitelmiin..
Ei se ole ilmeisesti kaikkien asia. En minäkään voisi kuvitella hyppääväni esim. nykyisestä ammatista ihan toiseen. Eri asia toki, mutta voin kyetä ymmärtämään, että kaikki ihmiset eivät halua saada lasta, johon ei välttämättä löydy syytä.
AP
Mä en halunnut lasta, mies halusi. Tehtiin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en halunnut lasta, mies halusi. Tehtiin lapsi.
Olisi kiinnostavaa kuulla, miten tarina jatkui? Oliko mies tyytyväinen, entä sä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaimoasi sitten vaivaa? Joku traumaattista vai onko vaan ihan puhtaasti niin itsekäs?
Onneksi sinä kuitenkin sovit hänen suunnitelmiin..Ei se ole ilmeisesti kaikkien asia. En minäkään voisi kuvitella hyppääväni esim. nykyisestä ammatista ihan toiseen. Eri asia toki, mutta voin kyetä ymmärtämään, että kaikki ihmiset eivät halua saada lasta, johon ei välttämättä löydy syytä.
AP
Mutta hänen päätöksensä on hänen ja sinun on sinun. Jos haluat lapsen, teet sen toisen kanssa ja piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en halunnut lasta, mies halusi. Tehtiin lapsi.
Olisi kiinnostavaa kuulla, miten tarina jatkui? Oliko mies tyytyväinen, entä sä?
Kyllä me molemmat ollaan oltu tyytyväisiä. Lapsi täyttää muutaman kuukauden päästä 18 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän edes tiedä pystyisittekö saamaan lapsia vaikka haluaisitte ja yrittäisittekin. Ikävintä tässä on se ettette ole osanneet keskustella asiasta. On sellaisiakin pariskuntia joissa mies venyttää päätöksentekoaan vuosikausia ja roikuttaa vaimoaan löysässä hirressä, kunnes vihdoin ilmoittaa ettei haluakaan isäksi. Silloin se voi olla raskaaksi tulemisen kannalta liian myöhäistä.
Puhukaa. Käsitelkää ongelma. Yhdessä. Teitähän se koskee, ei meitä.
Ei tässä ole enää keskusteltavaa. Hän on ehdoton päätöksessään, joten en ala väittämään vastaan. Asia on siis loppuunkäsitelty, tulin vain purkamaan murhettani tänne.
AP
Ei kuulosta siltä. Kommunikointinne sakkaa pahasti, ja sinä purat pahaa mieltäsi ventovieraille ihmisille nimettömällä keskustelupalstalla. Tietenkin toivon ettei lapsettomuus kaada suhdettanne jos se on muuten hyvä (mitä hieman epäilen, koska teillä on kirjoituksesi perusteella pahoja puutteita avoimuudessa), mutta koeta tosiaan olla katkeroitumatta. Sinulla on oikeus surra sitä että menetät jotain mitä et koskaan tule saamaan.
Tämä on ainoa asia kylläkin, mistä ollaan menty ristiin tietämättämme. Ei tämä suhdetta kaada tietenkään. On tässä tietysti peiliin katsomisen paikka, ettei vaimo ole voinut olla avoin, ja varsinkin jos näkee minun toiminnassa jotain niin väärää, että tämä päätös johtuu siitä. Yritetään keskustella ja mennä eteenpäin, niin kuin olemme aina ennenkin menneet. Ei tänne olisi varmasti kannattanut kirjoittaa, mutta tämä oli ainoa paikka siinä hetkessä, missä saa purkaa.
AP
Että minä vihaan tuota eteenpäin menemisen eetosta. Sitä hoetaan kuolemansurussakin.
Sinäkin voisit miettiä mitä tarkoitat.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vaimoasi sitten vaivaa? Joku traumaattista vai onko vaan ihan puhtaasti niin itsekäs?
Onneksi sinä kuitenkin sovit hänen suunnitelmiin..
Sehän ei kuulu sinulle.
Minun miniäni ei halua lapsia, ja syynä on sairaus.
Ettehän edes tiedä pystyisittekö saamaan lapsia vaikka haluaisitte ja yrittäisittekin. Ikävintä tässä on se ettette ole osanneet keskustella asiasta. On sellaisiakin pariskuntia joissa mies venyttää päätöksentekoaan vuosikausia ja roikuttaa vaimoaan löysässä hirressä, kunnes vihdoin ilmoittaa ettei haluakaan isäksi. Silloin se voi olla raskaaksi tulemisen kannalta liian myöhäistä.
Puhukaa. Käsitelkää ongelma. Yhdessä. Teitähän se koskee, ei meitä.