Viestiä enkeleiltä, henkioppailta, entisistä elämistä..

Olen naimisissa ja minulla on kaksi lasta. Olen lasten kanssa kotona ja elämä menee mukavasti iloineen ja suruineen. Haluaisin kuitenkin kysyä sellaista, että ennen kuin menin naimisiin rakastuin palavasti erääseen mieheen. Tunne oli mielestäni molemminpuolinen ja puhuimme asiasta peitellysti ja hän kertoi minun olevan äitinsä ja veljensä lisäksi elämänsä tärkein ihminen. Päätin jatkaa elämää tahollaani ja hän jäi. Pian tämän jälkeen hän kuoli. Suren edelleen hänen kuolemaansa vaikka tiedän, että valitsin oikein. Rakastiko hän minua?



Minulla on vaaleanruskeat hiukset ja sinivihreät silmät.

jos siis näet minulle jotakin.



Jos näet vielä tämän niin mainitsisin että koen että olen tässä elämässä joutunut kohtaamaan jotakin karmallista, paljon olen joutunut tekemään töitä. Siksi pelottaa tulevaisuus. Onko minulla vielä asioita kohdattavana. Haluaisin jo levähtää ja saada olla onnellinen.

Toteuttaa unelmiani. Jakaa omat lahjani elämälle.

Niin ja olen leijona. Kiitän jo etukäteen jos katsot minulle, annan varmasti sinulle palautetta, ystävä. :) Teet arvokasta työtä.

Olen 30-vuotias, vihreäsilmäinen, punertavan maantienharmaan hiukset omaava 3.n lapsen äiti.



Koen että olen paljon kokenut ikääni nähden..

Äitini oli yksinhuoltaja 2 vuotta ennen kuin tapasi isäpuoleni. Koin olevani ulkopuolinen ydinperheessä siihen asti kun muutin pois kotoa. Teiniaika oli todella vaikeaa..



Omaa biologista isääni en muista ollenkaan ja hän onkin kuollut n.10 vuotta sitten.

Koen olevani jollain tavoin tunnekuollut ihminen vaikka omaankin todella voimakkaita tunteita.

Olen keskustellut unissani kuolleiden sukulaisten kanssa mm. oman isäni. Juttelin myös Pappani kanssa joka sanoi olevansa minun henkiopas. Pitääkö tämä paikkaansa???

Hän myöskin sanoi minun olevan vanhasielu.

(hitto tämä on pimeetä tekstiä)



Koen myös olevani jollain tavoin vaillinainen ja koen hirveätä kaipuuta omaa puoliskoani kohtaan. Viime aikoina tämä tunne on voimistunut entisestään.

Olen parisuhteessa ja tunnen olevani myös yksinäinen. (Tämä tunne on todella voimakas kun annan sille vallan).



Nim. Outoliini

Kesken-eräinen asia vaivaa kovin..

Todella kosketit minua ja myös miestäni. Kyyneleet virtaavat vieläkin...

miten voit nähdä juuri näin... koska mitään parempaa emme olisi voineet kuullakaan.

Juuri nämä 2 ihmistä ovat olleet mielessämme ja heitä olemme surreet. Nyt jotenkin pystyn hellittämään. Varsinkin, kun tiedän, että he ovat levollisia ja tuska mikä heillä on, johtuu meidän surustamme.

Kiitos paljon! Kaikkea hyää sinulle!

Miten niin enkeleihin yhteydessä? Käsitykseni mukaan ihminen on yhteydessä Jumalaan Hänen Poikansa Jeesuksen kautta. Siis ei enkeleihin!



Tuo, että " näet" ihmisten elämässä monenlaisia asioita, sitä vierastan kovasti. Ei tämä ole Jumalan tapa toimia. Hän toimii ihmisten elämässä, kun he itse haluavat olla rukouksen kautta yhteydessä Häneen. Ja kaikki alkaa Jeesuksen sanoista " etsikää ENSIN Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu annetaan teille sen ohessa" . Tiedätkö mitä tarkoittaa tuo " Jumalan vanhurskaus" ? Oletko kokenut itse elämässäsi vanhurskauttamisen Jeesuksen kautta? Ja jos haluaa auttaa ihmisiä, se tarkoittaa rukoilemista heidän puolestaan, ei " näkemistä" heidän " aurastaan" tai jotakin muuta kummallista.

Olen 27-vuotias, parisuhteessa mutten tiedä miten jatkaa, jäänkö vai eroanko? Olen pettänyt, monesti. Nytkin ehkä ihastunut toiseen. Rakastanko edes miestäni oikeasti vaikka toisaalta tuntuu, että rakastanhan minä, hänellä on suuri sydän. Miksen osaa olla mihinkään tyytyväinen? Aina negatiivinen, nalkuttamassa..



Taustaa:

hiukset ruskeat, puolipitkät

siniset silmät

asun kerrostalossa



Mummini oli minulle hyvin rakas, kuoli jo 12 v sitten, olen usein miettinyt mitä hänelle kuuluu ja miksen käynyt useammin häntä katsomassa :/





Voi kuinka kiitollinen olisin jos joku " näkijä" viitsisi ja jaksaisi... :/



T: Kaisla

Olisin todella kiitollinen, jos pystyisit vastaamaan!



Olen kohta 4-kymppinen 2 lapsen äiti ja naimissa. Menetin muutama vuosi sitten erittäin läheisen ihmisen ja suru on vielä kova ja surutyö jäänyt tavallaan kesken. Elämässä on sen jälkeen ollut kaikenlaista muuta pahaa, että en ole pystynyt sitä käsittelemään.



Mistä saan voimia elämääni? Tulevaisuus näyttää todella synkältä ja vain kaikkea pahaa tapahtuu. Miksi?



nimim. W2

Tosi mielenkiintoista. Entisistä elämistä kerroit. Tämän elämän äitini, joka oli kateellinen sisareni, kuullostaa oikealta. Sellaisen elämän jälkimaininkeja tämä outous välillämme saattaisi olla. Tuo elämä yrttien ja keijujen/enkeleitten kanssa, olen aavistellut sellaista olleen ed. elämässäni. Euroopassa olen elänyt monta elämää ...



Sitten isäni, joka oli kauhea orjien johtaja, ja kuritti karmeilla tavoilla. Ehkä... mutta lapsena rakastin enemmän kuin elämää isääni. Mietintää...



Kiitos.

Yritetään kuitenkin. Olen 27 v kahden lapsen yh äiti. Hiukset ruskeat, silmät siniset. Horoskooppi rapu. Koko elämäni olen ollut saamaton ja helposti hermostuva, herkkä ihminen. Tälllä hetkellä roikun " löysässä hirressä" monenkin asian suhteen. Suhde vanhempaan lapseeni on ristiriitainen ja vaikea. pelkään, että hänen elämästään tulee kivikkoinen polku ja minä pahennan vain asiaa. Hän on sinisilmäinen, vaaleahiuksinen murheellinen lapsi (monin tavoin samanlainen kuin minä). Suhde lasten isään on todella hyvä. Kumppanin löytämisen olen unohtanut kun en itsekään hyväksy itseäni tällaisena. Uskon/pelkään olleeni edellisessä elämässä joku paha ihminen ja se on seurannut minua tähän elämään. Olen nuorempana muutaman kerran ollut tekemisissä yliluonnollisten asioiden kanssa ja saan vieläkin kylmiä väreitä siitä. Olen aina kuvitellut että minulla pitäisi olla jotain erityisiä taitoja, mutta ei ole. Minulle on kerrottu, että joku enkeli on suojelijani, muuta en tiedä. Eniten minua kiinnostaisi tietää entisestä elämästäni ja yleensä henkimaailman asioista jos semmoiset minulle kuuluvat.

Olet auttanut minua näkemään selvemmin asioita, joita olen aavistellut aiemmin. Ehkä tulevaisuudessa en enää pelkää, vaan kuljen valossa.



Kirjoitin vielä minua kuluttavasta sitoutumispelosta viestissä 47, et tainnut huomata sitä. :( Jos joskus vielä ehdit, niin olen suunnattoman kiitollinen vastauksesta.



Olet todella ihana, kun jaksat auttaa täällä pyyteettömästi ihmisiä. Minulle säteilet sitä valoa, jota kohti haluaisin kulkea.



Vastaat myös tuon erään pelokkaan uskovan kirjoituksiin todella avoimin mielin, hienoa! Minulle tuo pelon ruokkima uskon maailma on myös menneestä kovin tuttua. Siinä varmaan yksi suuri syy kaiken " yliluonnollisen" pelkooni.



Minua muuten askarruttaa, mitä mieltä olet luonnon hengistä?



Kiittäen ja kysellen,

Mimosa-neito

Toivottavasti ap jaksaa palata tämän ketjun pariin jossain välissä!

silmien väri vihreä, tummat hiukset, kolme lasta ja mies, ikää 35. Perhe-elämä ok. Työ asiat auki. Minua mietityttää miksi olen kaiken tämän keskellä kuitenkin niin yksin? Miksi en ole saanut elästäni mukaan tosi ystäviä? Primaariperheen ongelmat myös mietityttävät, miksi perheessä paha riita-asia isän ja siskon välillä, kumpi puhuu siinä totta? Oma elämä mietityttää: miten elämä tulee jatkumaan, näetkö vielä lapsia? Onko lähelläni henkiolentoja? Kiitos sinulle ystävä jo etukäteen!

130 viestin kirjoitin;



" Hei, minäkin haluaisin tietää entisistä elämistäni.

Olen miettinyt miksi pidän jollaikin tavalla naisista... olenko ollut mies?

Mikä minua ahdistaa??

Onko mieheni tuttu entuudestaan minulle.

Miten olen kuollut aiemmin.

Olen nainen 25-vuotta ja vaalehkot hiukset vihertävät silmät. "

Eikös Raamatussakin puhuta enkeleistä? Nehän ilmaantuivat ihmisille Raamatun tarinoissa useastikin, usein lohdutuksen ja viestin tuojina. Miten ihmiset ovat noista ajoista muuttuneet niin paljon, etteivät enää enkeleitten läsnäoloa tarvitse? Eikö sinun mielestä suojelusenkeleitäkään ole? Miksi uskovien piirissa sitten lauletaan lauluja enkeleistä, lapsille puhutaan enkeleistä, vaikka niitten läsnäolo kielletään? Eikö tässä ole ristiriita?



Kirjoitit että " kaikki alkaa Jeesuksen sanoista " etsikää ENSIN Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu annetaan teille sen ohessa"

Mistä sinä tiedät miten päin nämä asiat ovat elämääni tulleet? Jos nämä asiat olisivatkin elämääni tulleet ennen kuin Jumalani olisin löytänyt, niin enkö silloin olisi pelännyt, yhtä paljon kuin sinäkin nyt? Vastaan, olisin. Olisin ollut peloissani ja sulkenut nämä asiat pois mielestäni. Mutta minä löysin oman uskoni, oman Jumalani ensin, vasta sen jälkeen olen saanut nämä lahjani. Eikö asiat silloin mene kuten kirjoitit? En ole näitä asioita itselleni pyytänyt, vaan olen ne vain saanut. Ja itseasiassa uskon että nämä ovat ihan kaikkien saavutettavissa, helpoiten silloin kun oikeasti löytää elämänsä tarkoituksen, oman Luojansa ja sen kodin mistä on lähtöisin. Silloin on avoin rakkaudelle ja elämälle, pelko väistyy ja kohtaa maailman uusin silmin ja aistein :) Sitähän tämä on, ei sen kummempaa.



Minun maailmassani ihmisiä voi auttaa paljon monilla muillakin tavoilla kuin pelkällä rukoilemisella. Mutta jos rukoilemisesta puhutaan, niin sitäkin on monta eri tapaa. Ainakin minulle rippikoulussa opetettiin, ettei jonkin ulkoa opitun litaninan toistaminen ole ainoa oikea tapa rukoilla. Rukoilla voi myös sanoitta, vain hiljentymällä ja olemalla kiitollinen. Tai vaikka omin sanoin. Minulle voimien ja valon ja rakkauden toivottaminen on omaa tapaani rukoilla, samoin energialähetyksen pyytäminen. Osaan kyllä Isä Meidänkin, sitäkin joskus käytän kun sille on oikea paikka ja aika.



Minä toivoisin kovasti, että sinä ystäväni pikkuisen raottaisit niitä sormiasi jotka olet silmiesi eteen laittanut ja varovasti kurkkaisit miltä maailma voi näyttää toisten ihmisten valossa ;) Sinun oma maailmasi on varmasti ihana ja sinulle oikea, mutta joskus uusien asioiden huomaaminen on virkistävää. Ymmärtääkseen asioita ei välttämättä tarvitse olla samaa mieltä. Ei sinun tarvitse luopua omasta uskostasi siksi, että hyväksyisit muittenkin tavan elää ja olla uskossa. Eihän sinun tehtäväsi ole (Luojalle kiitos, vai mitä) päättää kuka on Jumalan suosiossa ja kuka ei. Pääset yhdestä murheesta vähemmän, kun jätät sen vastuun sinne minne se kuuluu, ja nautit tästä kaikesta kauniista joka meille tänne maanpäälle on annettu :)



Tahtoisin vielä mainita sinulle Jumalan Rakkaudesta oman näkemykseni, vaikka olen sen monesti sinulle jo kertonut. Toivoisin että kommentoisit mikä sinun näkemyksesi tästä kaikesta on.



Minusta Jumalan rakkaus, se kaikkein suurin Rakkaus on täysin pyyteetöntä, puhdasta, _kaiken hyväksyvää_ ja anteeksi antavaa. Se on jotain niin suurta, että siihen harva ihminen kykenee, mutta siihenhän meistä jokainen tahtoisi pyrkiä, eikö vain? Silti, suvaitsemattomuus ja ahdasmielisyys on rakkauden vastakohta. Se perustuu pelkoon, siihen että jokin on erilainen kuin minä itse tai minun oma maailmankuvani. Minusta uskovien, jos keiden pitäisi olla suvaitsevaisia ja ilmentää sitä oikeaa jumalallista rakkautta, eikä vain puhua tyhjiä sanoja toimimatta niitten mukaan.



Olen ennenkin kysynyt sinulta, tähän tahtoisin selvennyksen. Kristinuskossakin Jumala nähdään Isänä, ja meidät Jumalan lapsina. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, eikö vain? Ja jokainen äiti/ isä ihan varmasti rakastaa omaa lastaan enemmän kuin mitään muuta ja on valmis rakastamaan lastaan ihan aina, teki hän mitä tahansa. Jos näin kerran on, niin miksi Jumala ei rakastakaan lapsiaan samoin kuin hänen kuvansa rakastaa omia lapsiaan? Miksi hän on valmis hylkäämään sen lapsensa, joka ei toimi hänen tahtonsa mukaan? Miksi hän hylkää sen kaikkein heikoimman, joka ei jaksa taakkaansa kantaa vaan lyhistyy sen alle ja tekee itsemurhan? Eikö hänen sydämensä helly, ja eikö hän otakaan syliin ja lohduta kuten vanhempi tekee omalleen kun maailma tätä murjoo?

Tässä on ristiriita, jota minun mieleni ei ymmärrä. Miksi Jumalan kuva rakastaa ja on armollisempi omille lapsilleen, kuin tuo alkuperäinen kuva itse? Kerrotko?



ap

Olen ihan kohta 34-vuotias neljän lapsen äiti (5 raskautta, ensimmäinen raskaus meni kesken). Kotiäitinä olen tällä hetkellä. Parisuhteessa ollut monenlaista ylä- & alamäkeä, vaikeita asioita aika paljon... Muuttuukohan mieheni koskaan?



Silmät siniset, hiukset ruskehtavat, luonne sosiaalinen, mutta silti jotenkin yksinäinen. Kova kaipuu olisi johonkin, uskoon tai johonkin. Pelkään kuolemaa välillä todella paljonkin. Pelkään, että lapsilleni sattuu jotain, sairastamista on ollut.



Viestiä kaipaisin eritoten hiljattain edesmenneeltä isoisältäni! Ikävöin häntä niin, nytkin kyyneleet valuvat... Jos vaan jossain vaiheessa ehdit ja jaksat, olisi hieno kuulla jotain, ihan mitä vaan - elämästäni, miehestäni, lapsista, isoisästäni!



Olkoon nimimerkkini vaikka Muistivihko

katsomaan minulle? Olisin niin kiitollinen vastauksestasi?

jaksatko jatkaa tänään?

Ap ei minusta vaikuta ihan höpöhöpönäkijältä, ja on aika moneen viestiin täällä jo vastannut. Mene pois jos tämä ei sinua kiinnosta.

Raamattu kieltää yhteydenpidon henkimaailmaan.