Viestiä enkeleiltä, henkioppailta, entisistä elämistä..

Vierailija:

Olen 28-vuotias, kahden lapsen ( poika 3 ja tyttö 5) äiti, avioliitossa, horoskoopiltani kaksonen, hiukset ristiveriset.

Minua on aina vaivannut isoäitini ( äidin äidin) kohtalo. Hän kuoli kun äitini oli 8-vuotias. Äitini on koko elämänsä kärsinyt kyseisestä asiasta ja kärsii edelleen. näetkö isoäitini+ suojeleeko joku äitiäni ja minua, muuttuvatko asiat paremmaksi?

-vastaisitko minulle, vaikka myöhemminkin. Tämä asia on niin kovin raskas kantaa, ja joka päivä mietin!

Ole kiltti ja vastaa minulle. näet kyllä miten tämä asia on painava!

Isoäitisi on ollut lastensa lähellä kuolemastaan saakka. Auttanut kun ovat kohdanneet huolta ja ongelmia, auttanut ilmentymään joitakin ihmeellisiä sattumuksia jotka ovat auttaneet ratkaisemaan asioita. Hän on rakastanut heitä ja tahtonut suojella heitä. Nyt kun lapsensa ovat selvinneet eteenpäin, hänkin on jo siirtynyt hieman kauemmaksi. Ei hän ole lapsiaan hylännyt, ei todellakaan, mutta hän ei koe enää tarpeelliseksi jatkuvaa läsnäoloaan kuten silloin kun rakkaansa olivat vielä pieniä.

Äitisi on valinnut raskaamman elämän, jotta saisi eräitä asioita selvitettyä tässä elämässä. Ymmärrän huolesi, mutta uskothan siihen että hän kyllä selviää. Hän on hyvin voimakas sisimmässään, vaikka onkin saanut kolhuja sieluunsa jotka vieläkin aristavat. Äidilläsi on paljon enkeleitä juuri nyt lähellään, ne lohduttavat ja pitävät erityistä huolta. Hän on sisimmässään hyvin levollinen, aistii kyllä tämän suuren rakkauden joka toiselta puolelta hänelle välitetään.

Sinulle tulee viestiä isoäidiltäsi. Hän sanoo, että tulet tapaamaan hänet vielä, sitten kun olet valmis. Hän tahtoo näyttäytyä sinulle ja tuoda sinulle viestiä rakkaudesta, ikuisesta ja ajattomasta. Hän tahtoo hälventää pelkojanne ja lohduttaa. (Älä pelkää, tuo näyttäytyminen ei välttämättä tarkoita mitään sellaista kun ajattelet nyt. Hän voi tulla esimerkiksi uniisi, ja se onkin todennäköistä. Unimaailman kautta meihin tällä puolella on helpoin saada yhteys, mutta silloinkin vain luvallamme )

Valoa elämääsi toivon.

Enkelisi nauravat iloisesti, kun kerron heille huolestasi ;) . " Tottakai sinä tulet saamaan perheen, lapsia ja rakkauden. Tottakai. Mikä saa sinut luulemaan ettet olisi rakkauden arvoinen? Näetkös saman minkä me.. näemme nuoren ja elinvoimaa pirskahtelevan iloisen ihmislapsen, joka on niin täynnä intoa ja iloa, ettei hän osaa muuta kuin ihmetellä oloaan. Hän hyppelee niityllä, katselee ja ihastelee suloisia värikkäitä kukkia. Aistii niiden ihanan tuoksun, antaa silmiensä levätä värikkäissä perhosissa. Antaa sydämensä liitää taivaalla lintujen mukana. Hymyilee kilpaa auringon kanssa, rakastaa jokaisella solullaan elämää ja sitä joka kaiken on luonut. Me näemme sinut näin, ja toivomme että sinäkin huomaisit miten ihmeellinen olet *hymyä*. Älä hätäile, rakas lapsi, annahan elämälle aikaa johdattaa elämääsi kaikki ne asiat joita toivot. Olemme kyllä kuulleet toiveesi ja toteutamme ne, mutta ihan hetkessä ne eivät elämääsi ilmene. Sinulla on paljon kokemuksia vielä käytävä, paljon ajatuksia oivallettavana, siihen hetkeen kun olet se kaunis elinvoimainen kukka, on vielä hetki aikaa. Anna ystävä kallis nuppusi aueta rauhassa, kaiken saat kun odotat. Ei ole kiirettä..."

*******************

Iloa ja valoa sinulle, ystäväni :)

Vierailija:

Käytetään nimimerkkiä Soundi, jotta löytäsin vastauksen paemmin!!. Olen kohta 21- vuotias nainen, ilman miestä. Vauvakuume on kova, vaivaa oikeastaan joka ikisenä päivänä. Opiskeluissani on juuri nyt tautkoa, olen kyllä hakenut opiskelemaan, mutta kaikki on vielä auki.. Haluasin tietää, että saanko koskaan miestä ja lapsia, ja meneek siihenm vielä kauaa.. Lisäksi haluaisin vastauksen siihen, että miksi olen nykyisin usein hyvin masentunut..

Kiitos kovasti jos jaksat vastata.. Minä vastaan/kommentoin varmasti, jos vastaat minulle:)

Olet oikeassa, että pääpointti on se, oletko Sinä ja olenko minä uskossa, ja jatkan, Totuudessa.



Omasta puolestani voimme tässä keskustelussa unohtaa nyt kaikki kirkot ja uskonnot kaikkinen alasuuntineen. Ei ole lainkaan kyse siitä, kuuluuko johonkin kirkkoon tai seurakuntaan ja toitottaako jonkun uskonnon sanomaa ja se, että " uskooko joku tavallani" . Puhuisin nyt rakkaudesta, koska Sinäkin haluat välittää ihmisille juuri rakkautta. Ja rakkauteen kuuluu erottamattomasti totuus. Minulle ei ole olemassa Jumalan totuutta ilman rakkautta eikä Jumalan rakkautta ilman totuutta. En koe pienintäkään halua tuomita Sinua, sillä mitä se hyödyttää huutaa lujaa, että hei " sä oot väärässä!!?"



Tiedätkö, olen nyt töissä ja kirjoitan tätä aina sopivassa välissä! Mutta asiaan. Sanot, että koet tulevasi tuomituksi sanoessasi, että " koet enkeleiden läsnäoloa ja välität rakkauden energiaa" . Heitän tähän kysymyksen: mistä voi tietää olevansa totuudessa ja " oikeassa uskossa" ? Omana vastauksena sanon niinkuin se Raamatussa on Paavalin suulla, kun hän evankeliumia julisti: " jos joku tahtoo tehdä Jumalan tahdon, hän TULEE TUNTEMAAN, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä (siis Paavali) omiani." Tähän liittyy olennaisesti Totuuden Henki, joka todistaa jokaisessa ihmisessä totuudesta silloin, kun hän on jo tullut Jumalan lapseksi. Kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia, mutta kaikki ihmiset eivät valitettavasti ole Jumalan lapsia. Näin se on, vaikka kuinka sen haluaisi olevan toisin. Katsos se totuus, jota ajan takaa, on Raamatun ilmoitus pelastuksesta, mikä tarkoittaa samaa kuin evankeliumi. Ja tähän totuuteen liittyy olennaisesti Jumalan rakkaus, sillä evankeliumin julistus/saarnaaminen on julistusta Totuudesta (Jeesuksesta, joka sanoi olevansa Totuus) Rakkauden Hengessä (Pyhässä Hengessä, joka Raamatussa on myös Totuuden Henki). Ja evankeliumin ydin on Jeesuksen ristinkuolema, joka taas on Jumalan Rakkauden huikea ilmentymä ihmisille.



Joskus kyselen, että miksi ihmiset heti paikalla hyväksyvät avukseen selvännäkijät ja ennustajat? Miksi heille ei kelpaa Jumalan totuus ja rakkaus? Ajattelen sen johtuvan juuri siitä, että evankeliumissa on juuri tuo totuus, joka ei meitä ihmisiä miellytä. Totuushan on se, että me kaikki olemme onnettomasti langenneet syntiin. Kaikesta huolimatta evankeliumi on " ilosanoma" suomeksi ja ilosanoma siksi, ettei kenenkään tarvitse kuolla synneissään (ja joutua kadotetuksi), vaan jokaisella on valtava mahdollisuus pelastua Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämän takia Jeesus siis tuli maan päälle ja kuoli ristillä, että synti, joka on Pyhän Jumalan ja ihmisen välissä erottavana tekijänä, tulisi raivattua pois ja ihminen pääsisi yhteyteen Jumalan kanssa. Synti peruuttamattomasti erottaa Jumalasta ja kadottaa, ellei ihminen synny Pyhästä Hengestä Jumalan lapseksi.



Ajattele vielä alkutilannetta: jo paratiisissa tapahtui syntiinlankeemus, joka onnettomalla tavalla katkaisi yhteyden Jumalaan. Mutta Jumala rakastaa " kateuteen saakka" omaa luotuaan ihmistä ja siksi lähetti Jeesuksen sijaiskärsijäksi ja kuolemaan uhriksi ihmisten puolesta, jotta tämä katkennut yhteys Jumalan ja ihmisen välillä voisi palautua ennalleen. Eikö tämä jos mikä ole Rakkautta? Siksi on uskaliasta " uskoa omalla tavallaan Jumalaan siten kun se tuntuu itsestä oikealta" , ja sanoa, että kadotusta ei ole. Ei ole kyse jostakin uskonnosta, vaan siitä, mikä on totuus. Jos Jumalan rakkaus ilmenee siten, että Hän lähetti Jeesuksen, " ettei yksikään hukkuisi" , ainakaan minulla ei olisi uskallusta olla tuomarina sille, mitä Raamattu sanoo. Ottaisin kaikin keinoin selvää siitä, mikä on totuus. Oletko kokeillut rukousta omin sanoin? Rukoile Jeesuksen nimessä ja pyydä omin sanoin sydämestäsi Jumalaa osoittamaan Sinulle, mikä on totuus. Uskot henkimaailmaan ja siksi rukoilemisen ei pitäisi olla vieras asia Sinulle.



Me siis edustamme vastakkaisia näkemyksiä, että tarvitseeko olla huolissaan jonkun pelastumisesta. Mihin Jumalaan Sinä uskot, jos se ei ole tuo Raamatun Jumala? Minusta sekin on uskaliasta, että luottaa pelkkään omaan tunteeseen mainitsemissasi energian virtauksissa ja luottaa, että ne olisivat peräisin Jumalasta. Olen ainakin itsessäni huomannut, että olen perin vajavainen omissa tuntemuksissani, onko joku nyt oikein ja Jumalasta. Siksi tarvitsen vahvan tuen Jumalan Sanasta, paljon rukousta ja Jumalan läsnäolon Pyhän Hengen kautta, kun alan jotakin asiaa julkisesti puhumaan, tai kuten Sinun tapauksessasi, toimimaan ihmisten parissa.



Kuuluuko rukous elämääsi? Voiko Sinun Jumalaasi lähestyä mitenkään? Ne kielilläpuhumiset ja muut armolahjat ovat selkeästi Raamatussa. Eivätkä ne ole tarkoitettu vain joillekin " erityisen vanhurskaille" . Mutta paljon on lieveilmiöitä niidenkin suhteen ja läheskään kaikki ei ole ollut Jumalasta. Tämä on tullut ilmi jälkikäteen niistä seuraamuksista, joita on ilmennyt ihmisten elämässä. Mutta teroitan tässäkin tuota rukousta: mitkään ilmiöt ja armolahjat eivät toteudu ilman rukousta. Rukous on kaiken avain siihen, että yleensä armolahjat toimivat ja ihminen yleensä kokee yhteyttä Jumalaan. Rukous on sitä rakkaussuhdetta Jumalan ja ihmisen välillä, johon Jumala ihmisen alunperin tarkoitti.



Tähän vielä loppuun ajatus iankaikkisesta elämästä: täällä maanpäällä me elämme tämän elämämme ja sitten kuolemme. Ainoastaan tämä maallinen ruumis kuolee, mutta ihmisen henki on iankaikkinen, joka siis jatkaa olemassaloaan joko taivaassa Jumalan luona, tai kadotuksessa, joka ei ole ihmiselle tarkoitettu. Tässä siis Jumalan rakkaus ilmenee Jeesuksessa, " ettei yksikään hukkuisi" . Jumala ei totisesti ole tarkoittanut ketään kadotukseen. Vika on siinä, että ihmiselle ei ole kelvannut evankeliumi. Ja tuo, että kirjoitat " Sinun Jumalasi pelastaa vain tietyt, ja se luo sinulle turvallisuuden tunteen." Miksi se toisi minulle turvallisuutta, että miljoonat tai miljardit joutuvat kadotukseen? Päinvastoin, se aiheuttaa melkoista hätää ihmisistä, jotka eivät vielä tunne Jeesusta ja eivät siten ole saaneet sovitusta synneistään.



Jos haluat vastata tähän, jatkan taas sopivana hetkenä kotosalla.

Keskimmäinen lapsemme oli sairas ja kuoli ihan pienenä. Monen vuoden yrityksen jälkeen saimme kuopuksen, joka on kohta vuoden ikäinen.



Toivunko koskaan lapseni menetyksestä? Perheestämme tuntuu puuttuvan jotain. Parisuhdekin on ollut kovilla. Saammeko vielä lapsia ja onko elämämme vielä joskus onnellista?



Onko menehtynyt vauvamme läsnä elämässämme? Minusta tuntuu, että hän kulkee jotenkin mukanani.

Olen kolmekymppinen kahden lapsen äiti. Ruskeat hiukset ja siniset silmät. Äitini kuoli hiljattain. Tuntuu, että paljon jäi häneltä (ja meiltä) kesken. Entä mummoni joka oli minulle hurjan rakas, onko hän vielä lähelläni? Joskus nuorempana tunsin hänen läsnä olonsa, mutten enää. Olen vähän epävarma elämäni suunnasta tällähetkellä, lähinnä ammatillisesti. Löydänkö oman tieni?

Kiitos jos ehdit vastata.

kirja lähti heti hankintaan, kiitokset vielä kerran :D

Sinussa aistin suunnatonta väsymystä, joka ei ole lähtöisin tästä elämästä. Edellinen elämäsi on ollut hyvin voimia vaativa, ja tuo energiavaje seuraa sinua tähän elämääsi. Sinun aurasi on ikäänkuin vajaa, energiasi pääsee vajumaan siitä pois. Jotenkin olet ottanut negatiiviset asiat sellaisiksi, joista yrität imeä itseesi lisää voimia. Ja valitettavasti se vain lisää uupumustasi. Sinä ikäänkuin haet niitä asioita, vedät niitä puoleesi ja itseesi.. Näen enkelisi,



" Nyt ystävä kallis olisi aika päästää irti tuosta, ja ja hellittää siitä pelosta joka sinua pitää kiinni tuossa tummuudessa. Jokin sinussa saa itsesi uskomaan, että pimeydessä on turvallista, siellä on helpompaa ja se on se, miksi sinun pitää elää. Voi pientä.. Eihän se mene niin, ei ollenkaan. Sinäkin olet valon lapsi, sielusi kaipaa valoa ja iloa, rakkautta, positiivista energiaa. Ei sinua kukaan satuta, ei kukaan. Avaa sydämesi, raota vähän sisintäsi ja anna valon tulvia sinne puhdistamaan pölyttyneitä nurkkia. Nyt on aika suurelle kevätsiivoukselle sisimmässäsi. "



Toivoisin voivani auttaa sinua kääntämään tuon energianvirtauksesi suuntaa. Niin, että pääsisit irti itse itseään voimistavista negatiivisista ajatuksista, saisit kiinni taas siitä rakkauden virrasta joka ihan vieressäsi kulkee. Sinun täytyy itse pyytää apua, silloin sinä sitä saat. Enkelisi ovat vierelläsi eivätkä he halua jättää sinua pulaan jos apua pyydät. Sinua muistutetaan kuitenkin, ettet odota kaiken täydellistä muuttumista ihan samantien, vaan ymmärrät että muutos vie aikaa, mutta se tapahtuu, pikkuhiljaa ja varmasti. Eteesi tuodaan asioita ja ihmisiä jotka auttavat tässä kaikessa. Mutta myös omaa panostasi kaivataan. Ole rohkea. Sinussa on voimaa kuitenkin sisimmässäsi.



Entisistä elämistä tahdon sinun tietävän, että kaikki mitä koemme, on meille opiksi jostain. Jotta oppisimme myötätuntoa, meidän on tiedettävä miltä tuntuu kun sitä ei meille suoda. Ja meidän on myös opittava, mitä elämä on kun ei itse tunne myötätuntoa. Meistä jokainen elää erilaisia rooleja tässä maailmankaikkeudessa, kukin vuorollaan. Kukaan ei ole ollut aina hyvä ja ihana ja kiltti ja rakkautta tulvillaan. Eikä kukaan ole ollut aina paha ja ilkeä ja mieleltään sairas jne. Vain kokemuksien kautta kehitymme kohti suurinta rakkautta ja myötätuntoa. Ihan jokainen meistä :) Joten älä kanna huonoa omaatuntoa entisten elämiesi kulusta. Ne ovat mennyttä, eikä niitä saa jäädä liiaksi pohtimaan. Niistä olemme jo poimineet sieluihimme ne viisaudet, jotka tarkoitettu oli. Joskus jokin asia, joka traumatisoi meidät menneessä, seuraa seuraaviin elämiin. Mutta niistä pääsee yli, kun ymmärtää mistä kaikki johtuu, ja antaa anteeksi itselleen, niille tapahtumille silloin ja niille ihmisille jotka siihen olivat osallisina. Silloin helpottaa, ja nuo kivut, tuskat, pelot jne jäävät lopullisesti taakse .



Opettel ystävä kallis rakastamaan itseäsi ja näe se kirkas, kaunis valo joka sinustakin loistaa. Se on ovi pois tuosta tummasta luolasta, jossa nyt peloissasi elät ja huijaat itseäsi uskomaan että elämä on vain tuota. Älä kuuntele enempää sitä ääntä, joka niin sanoo, vaan tartu käteen joka valosta ojentuu ja seuraa ulos aurinkoon, raittiiseen ilmaan, iloon ja valoon :)



Siunausta tiellesi, anna enkeleitten auttaa.

Tietynlainen herkkyys minussa on ollut aina, ja luonteeltanikin olen juuri sellainen joka on aina auttamassa muita, eikä välttämättä raski kieltäytyä jos joku jotakin pyytää.



Kun kerroit minun olevan enkeli muiden joukossa, tuli mieleeni tapaus kun entisen mieheni täti näki minut ensimmäisen kerran. Myöhemmin hän kertoi tuosta kohtaamisesta ja sanoi ajatelleensa että tuo tyttö on enkeli, vaikka emme olleet yhtään sanaa edes vielä ehtineet vaihtaa! En osaa sanoa miksi hän noin sitten sanoi kun ei sitä sen kummemmin perustellut enkä hoksannut kysyäkään..



Kiitos vielä että vastasit viestiini, jään tähän itsekseni vielä mietiskelemään sitä :)

Olet minulle joskus ennustanut täällä, ja ihmeesti kaikki tuntui sopivan elämääni... Näetkö jotain henkiä ympärilläni? Entä siinä yhdessä punaisessa puuutalossa maalla, onko siellä paljon henkiä? Näetkö lisää meille? Jos, niin kuinka pian? Olisiko minun syytä vaihtaa työpaikkaa?

Ahdistukseni pohja on omista ja läheisteni huolista kasvanut taakka. En voi auttaa heitä/itseäni ja keinot tuntuvat loppuneen, on vain odotettava. Olen jopa epäillyt itselläni sydänsairautta oireet tuntuvat keskellä rintaa.



On lohduttavaa tietää, että perheemme ympäröi enkelten suojaus. Olen epäillyt heidän välillä unohtaneen meidät.



Kiittäen 69

" miksi minulla alkoi itkettää kun luin tuon ensimmäisen kysymyksen ja siihen vastauksen :/

täällä kyselee vaaleahkot hiukset ja vaaleanvihreät silmät omaava kaksikymmentäseitsemän vuotias yh_äiti: mitä näet minun tulevaisuudestani; löytyykö hyvää parisuhdetta ja saanko työtä johon olen menossa huomenna haastatteluun? olenko onnellinen elämässäni?"



Yllä siis alkuperäinen viestini nro 70.



Alkuperäinen viesti jäi lyhyeksi joten tarkennan tässä.



Olen siis 26-vuotias (tuli vuosi liikaa vahingossa alkup. viestiin.) yh-äiti, minulla on luonnostaan maantienväriset hiukset jotka on tällä hetkellä raidoitettu vaaleaksi. Silmät ovat erikoisen vaaleanvihreät. 3-v poikani on vaaleahiuksinen ja todella vaaleansinisilmäinen vilkas lapsi.



Minulla on takanani vaikea avioliitto, ja viimeinen vuosi onkin kulunut eroa työstäessä. Lisäksi mieltäni painaa todella läheisen ihmisen vaikea sairaus :( Ennen ajattelin olevani hyvinkin vahva ihminen, mutta nykyään saattaa itku tulla hyvinkin herkästi ja sellaisissakin tilanteissa jotka eivät ennen olisi hätkäyttäneet ollenkaan. Herkistymiselläni on varmasti paljon tekemistä viimeaikaisen elämäntilanteeni kanssa.



Menetin läheisen mummoni muutama vuosi sitten, ja minua harmittaa suunnattomasti kun en päässyt hänen kuolinvuoteensa ääreen vaikka hän minua oli kysynytkin. (Olin tuolloin toisella puolella suomea). Toivoisin että mummollani on kaikki hyvin, olisin niin kovasti toivonut että hän olisi tavannut poikani, joka syntyi hänen kuolemansa jälkeen.



Osaatko sanoa koettaisiko minullekin hieman onnellisemmat ajat muun muassa rakkauden ja työn suhteen. Näetkö mitään edellisistä elämistäni, onko nämä kaikki vaikeudet peräisin sieltä vaiko onko niiden tarkoitus koetella ja vahvistaa minua tässä elämässä? Toivoisin tukea myös vakavasti sairaalle läheiselleni, hän todellakin tarvitsisi enkeleitä vierelleen nyt ;..(

Ap,

En tiedä kuka olet, ja oletko oikealla asialla, mutta viestisi sai minut kyyneliin. Mieheni oli tumma (vierasmaalainen), ja ehdimme avioitua juuri ennen hänen kuolemaansa - joskin yhdessä olimme jo pitkään ennen sitä. Nk. " kiitollisuuden" ymmärsin myös.

Tekstistäsi sain pelkästään jo suunnattomasti voimaa.

Kiitos sinulle,

-65-

Vierailija:

Toivottavasti huomaat tämän viestini, toivon sitä todella!

Olen 27-vuotias, kaksi lasta, leijona, vaaleat värjätyt hiukset ja siniset silmät (oranssi paita, ja maalitahroja juuri nyt:).

Kun äitini kuoli, meillä jäi eräs tärkeä asia " kesken" , sovimme puhuvamme aiheesta lisää tuonnempana, mutta äitini kuoli ja vei vastaukset mukanaan.

Näetkö häntä?

Tai mitään muuta?

Tämä asia vaivaa minua todella, voisitko mitenkään koittaa katsoa uudestaan....?

olen tummatukkainen ja silmäinen nainen. sairastuin vakavasti pari vuotta sitten. tahtoisin tietää näetkö aurinkoisempia päiviä minulle. hope

Olen 35-vuotias, siniharmaat silmät ja vaalean ruskeat hiukset.

Onkohan minulla suojelusenkeliä tai henkiopasta lähellä (kuollut isäni tai veljeni?)

Löydänkö vielä rakkautta itselleni ja pojalleni (olen yh)?

Onnistuuko ammatin vaihto ja uuden ammatin opiskelu?

t:Lilja

vaaleanmaantienharmaat, värjätyt punertavan kupariksi. Naimisissa, mies " elämäni rakkaus" mutta hänellä vaikea olla tässä yhdessä. Itsellä huolta terveydestä ja muuta pienempää. Mitä näet, onko viestiä menneiltä? Kuinka parisuhteemme kantaa, miten terveydentilani? Onko hyviä henkiä kanssamme?

Vierailija:

Voisin koettaa, pystynkö kanavoimaan/näkemään sinulle näitä asioita. Kerro vähän itsestäsi, silmienväriä, hiusten väriä, elämäntilannetta jne ja kerro mitä haluaisit tietää.

En vastaa ennustuspyyntöihin.

Niin, ihan muutamalle vain riippuen siitä miten sujuu. Ja olisi mukavaa kuulla, tunnistatko itseäsi tai kuulostaako viesti omalta.

Tulethan takaisin?

Vastaustasi yhä odottava..

Olin siis numero 75. Kirjoitin äsken pitkän palauteviestin sinulle, mutta jostain syystä en onnistunut sen lähettämisessä. Lyhykäisyydessään haluan sanoa, että tunnistin itseni viestistäsi. Siitä asti kun joskus vuosia sitten törmäsin termiin " entiset elämät" olen ajatellut, että jotain on joskus mennyt pieleen kohdallani tai entinen elämäni on ollut niin myrskyisä ja vahva kokemus, että osa siitä seuraa minua tähän elämään. Nyt koitan positiivisin mielin katsoa tulevaisuuteen ja yritän saada pienistä asioista voimaa ajatella, että kaikki muuttuu vielä hyväksi. Tämän hetkinen elämäntilanteeni ja varsinkin perhe-elämäni on kuitenkin sellaista että on vaikea löytää voimia jaksaa kun kaikki menee pieleen. Pojallani, jonka mainitsin alkuperäisessä viestissäni on omat taistelut meneillään ja näyttää siltä, että hän ei niistä selviä. minä äitinä olen ihan lopussa enkä pysty häntä enää auttamaan/tukemaan. Tulevaisuus pelottaa siis kovasti, mutta mennään päivä kerrallaan.



Kiitos vielä kerran kun jaksoit minulle vastata ja toivon sinulle voimia jaksaa tehdä tällaista työtä. Uskon, että on todella uuvuttavaa, etkä voi aina kaikkia auttaa.



75

Olen mies, 26v. Minulla on tummat hiukset ja siniharmaat silmät. Olen sinkku ja osun yksin. Miksi minulle joskus tulee tunne, että en ole yksin,

vaikka olen yksin asunnossani? Minusta tuntuu, että aivan kuin kanssani

olisi näkymättömiä, jo kuolleiden ihmisten sieluja tms. Onko luonani silloin todella jotain henkiä, sieluja tms, joita en pysty näkemään, mutta

joiden läsnäolon pystyn aistimaan? Tämä tunne oli erityisen voimakas aina joskus kun asuin vielä edellisessä asunnossani, mutta myös nykyisessä asunnossani on sellainen tunne ollut. Joskus tämä tunne on tullut myös kotini ulkopuolella, kun olen kävellyt esim. syksyllä tai talvella yksin hautasmaalla, kun alkanut jo hämärtämään tai on jo tullut

pimeä. Mistä tässä voisi olla kyse?



Minulla on myös vahva tunne siitä, että olen elänyt joskus aikaisemminkin. Onko minulla ollut edellsiiä elämiä ja jos on ollut, niin minkälaisia? Erityisen voimakkaana minulla on joskus ollutjonkinlainen tunne tai aistimus, että olen elänyt täällä Suomessa joskus menneisyydessä (mielestäni 1800-luvulla), mutta että kuolin silloin lapsena.

Olen vaalea, silmät sinertävät. Minulla on pieni lapsi ja ihana mies. Miehen kanssa ollut vaikeuksia, mutta nyt menee hyvin.



Lapsellani taitaa olla suojelusenkeli tai enkeleitä, joista haluaisin tietää lisää. Monta läheltä piti tilannetta on ollut ja kaikista lapseni on selvinnyt vähällä.



Mieheni vaivaa minua myös. Minulla on paha aavistus tulevaisuudesta. Ei niinkään suhteestamme vaan pelkään menettäväni mieheni jotenkin? Onko pelkoni turhaa?



Minua mietityttää myös taloutemme. Olisi kiva joskus ostaa se oma talokin, mutta vielä ei näyttäisi siihen olevan mahdollisuuksia.