Onko mielestäsi OK jos parisuhteessa sovitaan alusta alkaen että kumpikaan ei tue toista

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten suhde on? Puhtaasti hyötyäkseen toisesta? En lähtisi suhteeseen henkilön kanssa joka ilmoittaa, että voi jättää minut tuosta vain. Onneksi oma puoliso oli jo alussa varma ettei hylkää minua ikinä.

Mies joutui selkäleikkaukseen ja minulle oli itsestään selvää, että autan niin paljon kuin suinkin pystyn ja osaan. En edes ajatellut asiaa, että siinä olisi mitään mietittävää. Siirryin tekemään 80% työaikaa miehen vuoksi.

Kun muutama vuosi myöhemmin tarvitsin itse kyytiä sairaalaan kesken miehen työpäivän sappikivikohtauksen takia, hän ihan aidosti suuttui siitä, että työt piti lopettaa kesken! Kun lähti viemään minua sairaalaan, minun itkiessä etupenkillä kipujani ihan kippurassa, hän valitti ihan koko matkan sitä miten hän joutuu korvaamaan työt ja saan tilata taksin kotiin. En saanut sanottua kipujeni takia mitään, mutta tämä hänen käytöksensä oli ihan shokki. Kun tokenin, otin asian puheeksi miten paha mieli minulle tuosta tuli, koska itse toimin ihan toisin, ei mies katunut sanoja laisinkaan vaan oli edelleen sitä mieltä, että hän ei minun takia ota enää töistä poissaoloja. Kysyin, että jos olisin joutunut leikkaukseen tai mitä nyt tahansa ja olisin tarvinnut apua kotona kuten hän tarvitsi minun apua, hänenr atkaisu oli se, että minun tulee tilata ja maksaa kotisairaanhoito????? Erohan tuosta tuli lopulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukapa ei olisi kanssasi kun kaikki on hyvin. Ihmissuhde punnitaan vasta silloin kun sinulla menee huonosti. Silloin näet kuka jää rinnallesi ja auttaa sinut eteenpäin tai on muutoin tukena vaikeassa elämäntilanteessa. Tänä pätee ihan kaikissa ihmissuhteissa.

Etkö tajua, että jotkut sopivat tuosta ennakkoon. Esimerkiksi tietää jo etukäteen että omaishoitajuus olisi liian rankkaa toiselle, koska masentuisi ja tulisi itsetuhoiseksi tms. Jos rakastaa puolisoaan, miksi haluaa vetää puolisonsa mukanaan pohjalle? Juuri siksi niistä sovitaan etukäteen, mikä tekee suhteesta avoimen ja rehellisen koska ei uskotella toiselle sellaista mikä ei ole totta. 

Mun puolisoni on masentunut, ja kyllä minä masentuisin eniten siitä, jos pitäisi jättää hänet. Välillä tuntuu, että täällä kirjoittelevien elämänkokemus on aika ohut. Esimerkiksi todellinen rakkaus on jäänyt kokematta.

-eri.

Voimia, juu tämä palsta ei ole järkevin palsta jos haet vertaustyylistä keskustelua. Täällä vain solvataan ja yritetään painaa kasvoja veden alle.

Enitenhän täällä av:lla on painettu alas niitä jotka kannattavat sopimusvapautta parisuhteen osalta, eli vapaus sopia suhde jossa ei esim aleta toiselle omaishoitajaksi koska tiedetään ettei toinen kestäisi sitä. Täällä nimitellään ja vähätellään tiettyjä parisuhteita että ne olisivat escort-palvelua tms., vaikka kyse on oikeasta rakkaussuhteesta. Mutta näinhän se yleensä menee kaikissa asioissa, sillä vapaamieliset/liberaalit ihmiset, jotka osaa neuvotella elämänsä ehdoista avoimesti, eivät ole ensimmäisenä ivaamassa muita, koska he ovat itse vähemmistönä ja ovat joutuneet kuulla syyttelyä omasta "väärästä elämäntyylistä". Sen sijaan ihmiset jotka ovat uppiniskaisesti sitä mieltä että kaikkien pitää elää tietyllä yhdellä ainoalla oikealla tavalla (kuten itse elää), nehän ovat ensimmäisenä haukkumassa massasta poikkeavia ihmisiä. Eli perus koulukiusaaja asetelma tässäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten suhde on? Puhtaasti hyötyäkseen toisesta? En lähtisi suhteeseen henkilön kanssa joka ilmoittaa, että voi jättää minut tuosta vain. Onneksi oma puoliso oli jo alussa varma ettei hylkää minua ikinä.

Mies joutui selkäleikkaukseen ja minulle oli itsestään selvää, että autan niin paljon kuin suinkin pystyn ja osaan. En edes ajatellut asiaa, että siinä olisi mitään mietittävää. Siirryin tekemään 80% työaikaa miehen vuoksi.

Kun muutama vuosi myöhemmin tarvitsin itse kyytiä sairaalaan kesken miehen työpäivän sappikivikohtauksen takia, hän ihan aidosti suuttui siitä, että työt piti lopettaa kesken! Kun lähti viemään minua sairaalaan, minun itkiessä etupenkillä kipujani ihan kippurassa, hän valitti ihan koko matkan sitä miten hän joutuu korvaamaan työt ja saan tilata taksin kotiin. En saanut sanottua kipujeni takia mitään, mutta tämä hänen käytöksensä oli ihan shokki. Kun tokenin, otin asian puheeksi miten paha mieli minulle tuosta tuli, koska itse toimin ihan toisin, ei mies katunut sanoja laisinkaan vaan oli edelleen sitä mieltä, että hän ei minun takia ota enää töistä poissaoloja. Kysyin, että jos olisin joutunut leikkaukseen tai mitä nyt tahansa ja olisin tarvinnut apua kotona kuten hän tarvitsi minun apua, hänenr atkaisu oli se, että minun tulee tilata ja maksaa kotisairaanhoito????? Erohan tuosta tuli lopulta.

Ette olleet sopineet ennen suhdetta asiasta. Olitte siis yhteensopimattomia alusta alkaen. Ei se miehen vika ole eikä sinun vika. Halusitte vain erilaisia elämäntapoja.

Välillä mietityttää oma kohtalo, kun mies erosi exästään siksi, että exälle diagnosoitiin als. Okei ymmärrän oli nuori silloin, mutta en usko hänen kykenevän omaishoitajaksi vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten suhde on? Puhtaasti hyötyäkseen toisesta? En lähtisi suhteeseen henkilön kanssa joka ilmoittaa, että voi jättää minut tuosta vain. Onneksi oma puoliso oli jo alussa varma ettei hylkää minua ikinä.

Mies joutui selkäleikkaukseen ja minulle oli itsestään selvää, että autan niin paljon kuin suinkin pystyn ja osaan. En edes ajatellut asiaa, että siinä olisi mitään mietittävää. Siirryin tekemään 80% työaikaa miehen vuoksi.

Kun muutama vuosi myöhemmin tarvitsin itse kyytiä sairaalaan kesken miehen työpäivän sappikivikohtauksen takia, hän ihan aidosti suuttui siitä, että työt piti lopettaa kesken! Kun lähti viemään minua sairaalaan, minun itkiessä etupenkillä kipujani ihan kippurassa, hän valitti ihan koko matkan sitä miten hän joutuu korvaamaan työt ja saan tilata taksin kotiin. En saanut sanottua kipujeni takia mitään, mutta tämä hänen käytöksensä oli ihan shokki. Kun tokenin, otin asian puheeksi miten paha mieli minulle tuosta tuli, koska itse toimin ihan toisin, ei mies katunut sanoja laisinkaan vaan oli edelleen sitä mieltä, että hän ei minun takia ota enää töistä poissaoloja. Kysyin, että jos olisin joutunut leikkaukseen tai mitä nyt tahansa ja olisin tarvinnut apua kotona kuten hän tarvitsi minun apua, hänenr atkaisu oli se, että minun tulee tilata ja maksaa kotisairaanhoito????? Erohan tuosta tuli lopulta.

Ette olleet sopineet ennen suhdetta asiasta. Olitte siis yhteensopimattomia alusta alkaen. Ei se miehen vika ole eikä sinun vika. Halusitte vain erilaisia elämäntapoja.

Jos miehen mielestä puolison hoivaaminen ei kuulu suhteeseen, hänen ei olisi tullut ottaa sitä vastaan vaan hankkia hoitaja. Suhteet kun ovat vastavuoroisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Viettivät paljon aikaa ystäväni kotona ja mies ehdotti hän laittaa yksiönsä vuokralle ja muuttaa sinne. Ystävä kysyi paljonko aikoo maksaa vuokraa. Mies loukkaantui ja ehdotti maksaisi puolet yhtiövastikkeestä."

 

No asunnon laitto vuokralle ei ole mikään kultakaivos. Jos vähentää vuokratulosta mahdolliset lainakulut, vastikkeen, kaikki muut kulut ja verot, käteen jää keskimäärin paikkakunnasta riippuen tuottoa 3-7%.

On hyvin mahdollista että se puolet vastikkeesta puhdasta tuloa saava osapuoli olisi jäänyt voitolle.

Ystävällä vastike on n 250 e, eli olisi saanut 125 e mieheltä. Tietty se on tyhjää parempi, mutta helkkarin vähän rahaa.

Jos olisi laittanut kaksion vuokralle, olisi vuokra ollut n 1200 e.

Yksiössä yhtiövastike oli alle 100 e ja vuokra olisi ollut 750 e.

Ei kyse ole siitä jääkö toinen plussalle vaan tämä olisi ollut selkeää hyväksikäyttöä, etenkin kun miehelle onnistui vain toisinpäin

Eli kaverisi olisi oikeasti ollut valmis luopumaan kaksiostaan ja muuttamaan miehen yksiöön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukapa ei olisi kanssasi kun kaikki on hyvin. Ihmissuhde punnitaan vasta silloin kun sinulla menee huonosti. Silloin näet kuka jää rinnallesi ja auttaa sinut eteenpäin tai on muutoin tukena vaikeassa elämäntilanteessa. Tänä pätee ihan kaikissa ihmissuhteissa.

Etkö tajua, että jotkut sopivat tuosta ennakkoon. Esimerkiksi tietää jo etukäteen että omaishoitajuus olisi liian rankkaa toiselle, koska masentuisi ja tulisi itsetuhoiseksi tms. Jos rakastaa puolisoaan, miksi haluaa vetää puolisonsa mukanaan pohjalle? Juuri siksi niistä sovitaan etukäteen, mikä tekee suhteesta avoimen ja rehellisen koska ei uskotella toiselle sellaista mikä ei ole totta. 

Mun puolisoni on masentunut, ja kyllä minä masentuisin eniten siitä, jos pitäisi jättää hänet. Välillä tuntuu, että täällä kirjoittelevien elämänkokemus on aika ohut. Esimerkiksi todellinen rakkaus on jäänyt kokematta.

-eri.

Just. Koska sinun kokema rakkaus on ainoaa oikeaa. Koska sinä tiedät Totuuden. Muut eivät.

No hirveän vaikeaa kuvitella, että se tyyppi, joka ei olisi valmis tukemaan puolisoaan vaikealla hetkellä, olisi tästä porukasta se ainoa oikean rakkauden kokenut. Sori nyt vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Viettivät paljon aikaa ystäväni kotona ja mies ehdotti hän laittaa yksiönsä vuokralle ja muuttaa sinne. Ystävä kysyi paljonko aikoo maksaa vuokraa. Mies loukkaantui ja ehdotti maksaisi puolet yhtiövastikkeestä."

 

No asunnon laitto vuokralle ei ole mikään kultakaivos. Jos vähentää vuokratulosta mahdolliset lainakulut, vastikkeen, kaikki muut kulut ja verot, käteen jää keskimäärin paikkakunnasta riippuen tuottoa 3-7%.

On hyvin mahdollista että se puolet vastikkeesta puhdasta tuloa saava osapuoli olisi jäänyt voitolle.

Ystävällä vastike on n 250 e, eli olisi saanut 125 e mieheltä. Tietty se on tyhjää parempi, mutta helkkarin vähän rahaa.

Jos olisi laittanut kaksion vuokralle, olisi vuokra ollut n 1200 e.

Yksiössä yhtiövastike oli alle 100 e ja vuokra olisi ollut 750 e.

Ei kyse ole siitä jääkö toinen plussalle vaan tämä olisi ollut selkeää hyväksikäyttöä, etenkin kun miehelle onnistui vain toisinpäin

Eli kaverisi olisi oikeasti ollut valmis luopumaan kaksiostaan ja muuttamaan miehen yksiöön?

Tonnin lisätulot kuussa helpottavat ihmeesti sopeutumista yksiöelämään.

Kuulostaa enemmän joltain kämppikseltä kuin minkään sortin parisuhteelta, mutta kai se siltä osin on ok, jos tosiaan molemmat tietää mikä on pelin henki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Viettivät paljon aikaa ystäväni kotona ja mies ehdotti hän laittaa yksiönsä vuokralle ja muuttaa sinne. Ystävä kysyi paljonko aikoo maksaa vuokraa. Mies loukkaantui ja ehdotti maksaisi puolet yhtiövastikkeestä."

 

No asunnon laitto vuokralle ei ole mikään kultakaivos. Jos vähentää vuokratulosta mahdolliset lainakulut, vastikkeen, kaikki muut kulut ja verot, käteen jää keskimäärin paikkakunnasta riippuen tuottoa 3-7%.

On hyvin mahdollista että se puolet vastikkeesta puhdasta tuloa saava osapuoli olisi jäänyt voitolle.

Ystävällä vastike on n 250 e, eli olisi saanut 125 e mieheltä. Tietty se on tyhjää parempi, mutta helkkarin vähän rahaa.

Jos olisi laittanut kaksion vuokralle, olisi vuokra ollut n 1200 e.

Yksiössä yhtiövastike oli alle 100 e ja vuokra olisi ollut 750 e.

Ei kyse ole siitä jääkö toinen plussalle vaan tämä olisi ollut selkeää hyväksikäyttöä, etenkin kun miehelle onnistui vain toisinpäin

Eli kaverisi olisi oikeasti ollut valmis luopumaan kaksiostaan ja muuttamaan miehen yksiöön?

Tonnin lisätulot kuussa helpottavat ihmeesti sopeutumista yksiöelämään.

Paraskin parisuhde voi paremmin, kun kummallakin on hieman omaa tilaa. Siksi ihmetyttää, miksi jo lähtökohtaisesti toisiaan nälvivät ja näykkivät ihmiset muuttaisivat yksiöön.

Miksi edes olla parisuhteessa, jos siitä ei saa mitään tukea tai turvaa elämän tiellä? Yhtä hyvin voisi sitten elää yksin jos toisesta ei ole avuksi tai tueksi kun sitä tarvitsee.

On ok ja reilumpaa noin, kuin uskotella muuta ja sitten tehdä noin kuitenkin. 

En kyllä itse lähtisi tuollaiseen, minä haluan että tuetaan toisiamme kaikissa tilanteissa. Näen parisuhteen loppuelämän tärkeimpänä ihmissuhteena, olen ehkä vanhanaikainen mutta niin on myös puolisoni.

Mutta tärkeintä on rehellisyys. Voi kumpikin päättää haluaako olla mukana vai ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukapa ei olisi kanssasi kun kaikki on hyvin. Ihmissuhde punnitaan vasta silloin kun sinulla menee huonosti. Silloin näet kuka jää rinnallesi ja auttaa sinut eteenpäin tai on muutoin tukena vaikeassa elämäntilanteessa. Tänä pätee ihan kaikissa ihmissuhteissa.

Etkö tajua, että jotkut sopivat tuosta ennakkoon. Esimerkiksi tietää jo etukäteen että omaishoitajuus olisi liian rankkaa toiselle, koska masentuisi ja tulisi itsetuhoiseksi tms. Jos rakastaa puolisoaan, miksi haluaa vetää puolisonsa mukanaan pohjalle? Juuri siksi niistä sovitaan etukäteen, mikä tekee suhteesta avoimen ja rehellisen koska ei uskotella toiselle sellaista mikä ei ole totta. 

Hyvähän se on, että sanotaan asiat suoraan. On hyvä tietää, että vaikeuksien ilmaantuessa toinen lähtee. Aina tätä ei kerrota etukäteen vaan toisen esim. sairastuessa syöpään tai jäätyä työttömäksi sitä vaan lähdetään menemään. Pisteet rehellisyydestä.

En itse kuitenkaan olisi vakavissani suhteessa, enkä sitoutuisi, jos tietäisin, että kanssani ollaan vain hyvinä aikoina ja myötämäessä. Minullakin on oikeus valita elämänkatsomustani ja arvojani vastaavaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukapa ei olisi kanssasi kun kaikki on hyvin. Ihmissuhde punnitaan vasta silloin kun sinulla menee huonosti. Silloin näet kuka jää rinnallesi ja auttaa sinut eteenpäin tai on muutoin tukena vaikeassa elämäntilanteessa. Tänä pätee ihan kaikissa ihmissuhteissa.

Etkö tajua, että jotkut sopivat tuosta ennakkoon. Esimerkiksi tietää jo etukäteen että omaishoitajuus olisi liian rankkaa toiselle, koska masentuisi ja tulisi itsetuhoiseksi tms. Jos rakastaa puolisoaan, miksi haluaa vetää puolisonsa mukanaan pohjalle? Juuri siksi niistä sovitaan etukäteen, mikä tekee suhteesta avoimen ja rehellisen koska ei uskotella toiselle sellaista mikä ei ole totta. 

Hyvähän se on, että sanotaan asiat suoraan. On hyvä tietää, että vaikeuksien ilmaantuessa toinen lähtee. Aina tätä ei kerrota etukäteen vaan toisen esim. sairastuessa syöpään tai jäätyä työttömäksi sitä vaan lähdetään menemään. Pisteet rehellisyydestä.

 

En itse kuitenkaan olisi vakavissani suhteessa, enkä sitoutuisi, jos tietäisin, että kanssani ollaan vain hyvinä aikoina ja myötämäessä. Minullakin on oikeus valita elämänkatsomustani ja arvojani vastaavaa seuraa.

Miksi kukaan pysyisi tuollaisen ihmisen kanssa, joka häipyy heti ensivaikeuksien tieltä? 

Jo esim. lapsen synnytys voi aiheuttaa taloudellisia, fyysisiä ja henkisiä vaikeuksia. 

Siksi useimmat eivät suoraan sano sitä, vaan juuri lähtevät sitten menemään kun jotain käy. Sitä ennen nauttivat parisuhteen tuomista eduista, mutta eivät halua yhtään vastuuta.

Koska tietävät, että kukaan ei jää suhteeseen missä ei ole tulevaisuutta. Toinen on sitten ihmeissään että mitäs nyt.

Minusta kyse ei ole elämänkatsomuksesta, vaan henkisestä heikkoudesta, vastuuttomuudesta ja sitoutumiskyvyttömyydestä tuollaisilla henkilöillä. 

En ymmärrä miksi he edes yrittävät 'parisuhdetta' kun eivät siihen kykene. Heidän pitäisi ensin parantua henkisesti tai pysyä vain sinkkuina. 

Ajattelen, että kahdella ihmisellä on pahat traumat, jos ei uskalla elää parisuhteessa, mutta ei uskalla olla yksinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä varten suhde on? Puhtaasti hyötyäkseen toisesta? En lähtisi suhteeseen henkilön kanssa joka ilmoittaa, että voi jättää minut tuosta vain. Onneksi oma puoliso oli jo alussa varma ettei hylkää minua ikinä.

Mies joutui selkäleikkaukseen ja minulle oli itsestään selvää, että autan niin paljon kuin suinkin pystyn ja osaan. En edes ajatellut asiaa, että siinä olisi mitään mietittävää. Siirryin tekemään 80% työaikaa miehen vuoksi.

Kun muutama vuosi myöhemmin tarvitsin itse kyytiä sairaalaan kesken miehen työpäivän sappikivikohtauksen takia, hän ihan aidosti suuttui siitä, että työt piti lopettaa kesken! Kun lähti viemään minua sairaalaan, minun itkiessä etupenkillä kipujani ihan kippurassa, hän valitti ihan koko matkan sitä miten hän joutuu korvaamaan työt ja saan tilata taksin kotiin. En saanut sanottua kipujeni takia mitään, mutta tämä hänen käytöksensä oli ihan shokki. Kun tokenin, otin asian puheeksi miten paha mieli minulle tuosta tuli, koska itse toimin ihan toisin, ei mies katunut sanoja laisinkaan vaan oli edelleen sitä mieltä, että hän ei minun takia ota enää töistä poissaoloja. Kysyin, että jos olisin joutunut leikkaukseen tai mitä nyt tahansa ja olisin tarvinnut apua kotona kuten hän tarvitsi minun apua, hänenr atkaisu oli se, että minun tulee tilata ja maksaa kotisairaanhoito????? Erohan tuosta tuli lopulta.

Ei hitto mikä idiootti. Onneksi pääsit eroon tuollaisesta hyväksikäyttäjästä.